Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Oulu

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Staycation Lapland Hotels Oulussa

Joulun aika tarkoittaa itselleni juhlahumua kerrakseen. Kun on syntynyt muutama päivä ennen joulua, vaatii kaikkien juhlien suunnittelu hieman enemmän työtä. Varsinkin kun samalla pitäisi hoitaa arkea, töitä ja jouluvalmisteluja. Tänä vuonna syntymäpäivien vietto hoitui helposti kahdessa osassa; rennolla oikean päivän illallisella sekä kaverin järjestämällä yllätysosiolla muutamaa päivää aiemmin. Mutta keskitytäänpäs nyt siihen yllätyspäivään, sillä löysin itseni viettämästä staycationia Lapland Hotels Oulussa.

Lapland Hotels Oulu – Pala Lappia Oulun keskustassa

Lapland Hotels Oulu sijaitsee Oulun keskustassa Tuomiokirkon vieressä ja viihtyisän Ainolanpuiston ja Hupisaarien kupeessa. Kun Lapland Hotels perustettiin entisen Holiday Innin paikalle muutamia vuosia takaperin, tuntui se mukavalta ja hieman erilaiselta lisältä Oulun hotellivalikoimaan. 160 huoneinen hotelli lupaa nettisivuillaan tuoda Lapin elämyksellisyyttä keskelle kaupungin sykettä ja kertoa Lappilaisia tarinoita, joten odotukset nousivat korkealle kun mutkien kautta päädyin tietämättömänä hotellin aulaan ja siitä sisäänkirjautumisen kautta viidennen kerroksen Deluxe King huoneeseen.

Aiemmin en ollut täällä vieraillut, joten tämä staycation oli ehkä paras lahja ikinä tähän muutenkin hyvin vähän matkustusta ylläpitäneeseen vuoteen. Nyt pääsin matkalle omaan kotikaupunkiini!

Lapland Hotels Oulu ja Deluxe King huonetyyppi

Deluxe tason huoneet sijaitsevat hotellin ylimmässä eli viidennessä kerroksessa. Meidän huoneemme 501 löytyi heti hissien vierestä, mikä mietitytti vahvasti ensi alkuun. Oven takaa löytyi tyylikkäästi sisustettu hotellihuone omalla parvekkeella, 180 senttisellä sängyllä, kylpyammeella ja sadesuihkulla. Nopealla vilkaisulla huoneessa ihastutti erityisesti tumma sisustus ja tilan tuntu. Ihmetystä aiheutti taas kerran jo tutuksi tullut uusi muoti-ilmiö, jossa kylpyhuoneen ja muun huoneen välinen seinä oli osittain läpinäkyvä.

Vuorokaudessa ehti myös todeta sängyn olevan kerrassaan mukava ja täydellinen hyville yöunille. Kahdesta tyynystä molemmat olivat hyviä ja peitto oli juuri niin pehmeä ja paksu kuin hotellissa kuuluukin olla. Illalla ja aamulla oli mukava tallustella hotellin tarjoamalla kylpytakilla ja -tossuilla ja iltasumpit olisivat keittyneet helposti kapselikeittimellä. Parveke oli huoneessa aivan turha näin joulun kylmillä päivillä. Laattalattia oli liian kylmä ja parvekelasit turhan huuruiset. Sentään ovi ei vetänyt, joten ei tästä lisästä sen koomin haittaakaan ollut.

Myös tässä hotelliyöpymisessä parasta sängyn lisäksi oli kuitenkin puhtaan kiiltävä amme ja kunnon vaahtokylpy. Tai ne kaikki kaksi pitkää vaahtokylpyä, mitä staycationin aikana ehti nauttia… Hotellin omissa kylpytuotteissa oli mukavasti metsän tuoksua ja juuri sitä tiettyä laadukkuutta mitä piti ollakin. Lappitunnelma välittyikin pienten yksityiskohtien kautta, joihin kylpytuotteiden ja värimaailman lisäksi kuului Saamenkielinen musiikki huoneeseen astuessa sekä esimerkiksi ylväät poronsarvet sängyn päätyä koristamassa. Ainoa asia mikä jäi hieman kysymysmerkiksi oli sängyn vieressä oleva keltainen kulahtanut matto. Ei sopinut tyyliin eikä oikein kaverin kanssa päästy selville sen tarkoitusperästä.

Läpinäkyvästä seinästä ja kulahtaneesta matosta huolimatta Deluxe King vastasi myyntipuheita ja oli laadukkaan mukava kokonaisuus yöpymiselle.

Ravintola Oula – Lapin makuja yllätysillallisella ja aamupalalla

Kaverin hommaamaan staycation pakettiin kuului yöpymisen lisäksi yllätysillallinen hotellin omassa ravintolassa Oulassa. Ravintola Oula on hotellin tyyliin mukaisesti erikoistunut Lapin makuihin ja tunnelmaan. Yllätysillallinen osoittautui 5-ruokalaijn menuksi, jonka aikana pääsi nauttimaan tuoreesta kalasta, fuusioannoksista ja tietenkin poron lihasta eri muodoissa. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja onnistunut. Nirso jännitti turhaan, sillä tuo kolmetuntinen ruuan äärellä oli yksi koko staycationin parhaista hetkistä.

Ravintola Oulaan tutustuimme myös seuraavana aamuna aamupalan merkeissä. Aamupalalle toivotettiin tervetulleiksi kuusenkerkkäjuoman voimin. Turvavälit toteutuivat loistavasti, sillä asiakkaita oli vain muutamia meidän lisäksemme. Myös aamupala oli kokonaisuutena tasapainoinen ja onnistunut. Erityisesti ulkomailla tutuksi tullut kananmunan paistopiste sai hymyn huulille. Plussaa tuoreesta smoothiesta ja sesonkiin kuuluvasta riisipuurosta. Ainoa asia mitä jäin kaipaamaan oli paikallisempi ote tarjonnassa. Arvostus nousisi, kun tarjolla olisi raakapakasteiden sijasta esimerkiksi leipomo x:n tuoreita sämpylöitä, paikallisen lihajalostamo y:n leikkeleitä ja vaikkapa oman talon tuorepuristettua mehua.

Oula on sen verran laadukas ravintola, että nyt kun se on testattu moneen otteeseen, en näkisi ollenkaan huonona vaihtoehtona palata tänne myös muina juhlapäivinä ruoka-apajille. Ei tämä huono paikka olisi pelkälle lasillisellekaan, sillä ravintolan miljöö on todella viihtyisä.

Laadukas palvelukokonaisuus ja hyvät yöunet

Staycation Lapland Hotels Oulussa oli kaikinpuolin onnistunut ja niin minun näköiseni syntymäpäivälahja. Koronan vuoksi emme päässeet nauttimaan kaikista hotellin tarjoamista palveluista kuten uima-altaasta ja saunatiloista, mutta tätäkin paikkasi se omassa huoneessa ollut kylpyamme. Lisäksi emme ehtineet käyttää Deluxe-huoneisiin kuuluneita etuja, kuten ilmaista pääsyä Fressin kuntosalille tai hotellin omia kaupunkipyöriä. Sen sijaan omat pyörät odottivat hotellin lämpimässä parkkihallissa noutajaansa kohti kotimatkaa.

Näin oman kokemuksen perusteella sanoisinkin Lapland Hotels Oulun olevan erityisesti nautiskelijoiden hotelli. Se soveltuu laadukkaalle kaupunkilomalle ja rauhaa rakastaville matkaajille. Aamulla olo oli virkeä ja onnellinen. Tällaisia enemmänkin, sillä voi juku kuinka pienellä irtiotolla voi saada niin paljon aikaan!

Lue arvosteluni myös Scandic Oulu Citystä sekä Sokos Hotel Arinasta.

Lähiseutumatkailua Ylikiimingin maalaismaisemissa

Siitä on jo 8-vuotta kun yksi syyslomalainen otti Kuusamontienvarresta päivän älynväläyksenä ensimmäisen eteen tulleen bussin ja päätyi Ylikiiminkiin reilun 30 kilometrin päähän Oulun kaupungista. Vanhoina hyvinä aikoina maalaispitäjän saavutti Oulun perustaksalla ja bussit rullasivat jopa melko tiheään tahtiin.

Tässä vuosien saatossa aika ehti vallan kullata muistot ja Ylikiimingistä ei ollut muistoissa enää jäljellä muuta kuin hevosen kakan haju. Tämän saattelemana kun kaveri ehdotti pikaista roadtrippiä seuduille, ei pyyntöön voinut vastata muuta kuin että ”5 minuuttia ja olen valmis”.  Ja tuosta ehdotuksesta 40 minuuttia ja olimme perillä.

Ylikiiminki oli aina vuoteen 2009 oma kuntansa, kunnes Oulu päätti kasvattaa pinta-alaansa ja asukaslukuaan kokonaisella 3000 asukilla. Pienessä pitäjässä on todistetusti ollut elämää kivikaudelta aina tähän päivään saakka. Näin ainakin kaivaukset ovat antaneet ymmärtää. Kivikautiset tarinat eivät ole suinkaan Ylikiimingin suurin ylpeys vaan huudseille ajellessa faaraota muistuttava patsas sai pysähtymään tienlaitaan Vesalan kylän tienoille. Tämä faarao oli nimeltään Pekka Vesainen, joka pienen tutkimuksen jälkeen osoittautui vanhaksi sissipäälliköksi ja tunnetuimmaksi mieheksi Ylikiimingin historiassa.

Vesalasta mekin sitten päätettiin aloittaa tutustuminen Ylikiimingin maisemiin. Vesala ei kuitenkaan ollut faarao patsaan lisäksi muuta kuin omakotitaloja, joten aika katsoa eteenpäin ja valloittaa Ylikiimingin kirkonkylä.

Ylikiimingin kirkonkylä on kokonaisuudessaan yksi katu, muutama pytinki ja vanha kaupparakennus, sekä uusi s-market. Jos jotain nähtävää läheisyydestä täytyy etsiä niin ehdottomasti keltaisena kohoava kaunis puukirkko, sekä kotiseutumuseon punaiset rakennukset. Jos museoon haluaa kurkata sisälle ja nähdä kylän vilkasta elämää silloin mestoille kannattaa suunnata TervasTiiman aikaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nyt näistä kylämaisemista sai nauttia ilman liikennettä ja ilman mitään muutakaan melusaastetta. Ihanaa luonnonrauhaa eikä edes juurikaan sitä muistoista valjennutta kakan hajua!

Keskustasta kannattaa kuitenkin poiketa vielä kahteen paikkaan visiitille ja näin mekin tehtiin. Ensin käytiin katsastamassa jokaisen Oululaisen tanssin ystävän must paikka Nuijamiesten lava ja sitten omaa rakkauttani jäätelöä kohtaan ajava Sortolan jäätelötila. Nuijamiesten lavalla on kesäisin paljon lavatansseja, mutta ihan ilman tanssinhimojakin ympärillä oleva luonto on aivan käymisen arvoista. Sen sijaan Sortolan tila tuottaa erinomaista lähijäätelöä, jota kannattaa ehdottomasti maistaa jossain paikan päällä! Jos jäätelö ei kiinnosta, tehtaan toljottaminen voi olla aika yhtä tyhjän kanssa.

Tällä reissulla oli siis hyvä startata kesän 2018 lähireissut! Aina ei tarvitse lähteä kauas kokemaan jotain mitä ei ole ennen nähnyt.

Tutustu myös näihin Oulun seudun lähikohteisiin: 
Yli-Ii ja kivikautinen Kierikki
Kiiminki ja Koitelinkosket 

Kerran erasmus aina erasmus ja pari kohtaamista Oulussa

Tälle vuodelle on mahtunut jo paljon tohinaa, vaikka itse olenkin pitänyt vakaasti jalat Suomen kamaralla sitten kotiuduttuani Singaporesta. Maisteriopintojen toinen lukukausi on pitänyt mukavan kiireisenä, mutta onneksi erasmus on jättänyt jälkeensä niin päästään vajaita ihania ystäviä, että heitä on saapunut jo kahdesta eri osoitteesta tänne kylmään pohjolaan ihmettelemään lunta ja jahtaamaan revontulia. Mutta hei tietenkin tärkeimpänä syynähän näille reissuille on taatusti ollut tulla moikkaamaan hurmaavaa Suomityttöä…

Madrileño ja 3 päivää Oulussa

Heti Singaporesta palattuani sain seuraavalle viikonlopulle seuraa suoraan rakkaasta Madridista. Madrileño saapui iltakoneella ja lähdin vastaan keskustaan. Vastassa oli pikkupakkanen, hävettävän autio perjantai-iltainen keskusta (sen täytyi olla sen tipattoman vika…) ja yksi onnellinen host mama. Tästä alkoi siis Oulu-loma.

Kolmeen päivään sai usutettua aika paljon ohjelmaa ihan tavallisesta nähtävyyskierroksesta moniin aktiviteetteihin.

Ensimmäinen päivä starttasikin tarkkaan suunnitellulla pyöräkierroksella koko Oulun läpi. Vispasimme menemään läpi kasvitieteellisen puutarhan yliopistolle, tsekkasimme järviä, menimme Tuiran rantaan, hypimme Hupisaarilla, ajelimme Ainolan puiston läpi, kävimme kirkossa, herkuttelimme keskustassa, sanoimme hei Toripolliisille, ihailimme Pikisaaren puutaloja, kävelimme merenjäällä Naltsussa ja hämmästelimme uutta Oulua Toppilansaaressa.
Ensimmäisten kilometrien jälkeen varmuutta alkoi kertyä pyörän selässä ja ja Madrileño pyörsi aika hyvin ajatuksensa siitä, ettei talvella voi missään nimessä pyöräillä tai tehdä ylipäänsä mitään… Kumpikaan ei kaatunut kertaakaan joten homma onnistui aika nappiin!
(Lue saman reitin paikoista tästä, mutta kesäaikaan)

Toinen päivä alkoi retkellä Kiiminkiin Koitelinkoskille katsastamaan luontoa ja harrastamaan talvigrillausta. Koski alkoi olla jo aika ummessa kiitos järkyttävien pakkasien, mutta espanjalainen nautti maisemista. Kaikki oli ”increíble” ja sehän on host-mamasta aina kiva kuulla. Paluumatkalla kävimme pikareissun Ruskotunturilla ja ilalla suuntasimme vielä mäenlaskuun. Enpäs muista milloin viimeksi on tullut itselläkään käytyä pulkkamäessä, mutta voi jumpe oli muuten hauskaa!

Viimeisenä päivänä otimme vielä pyörät alle ja suuntasimme ensin lähirantaan pienelle jäänpäällä kävelyllä. Edelleenkin tämä aktiviteetti sai espanjalaisen sanattomaksi ja vaikka sää oli suoraan Oulusta en kuullut yhtään valituksen sanaa. Kävelyreitti vei omaan lemppariini Letonniemeen ja teimme pienen luontoretken keskellä kaupunkia.

Sitten olikin aika sanoa heipat ja toivoa, että nähdään taas pian.

Itävalta valtaa pohjoisen: Oulu – Rovaniemi

Pariviikkoa opiskelin ahkerasti, kunnes viimeviikolla oli ilo saada 3 rempseää tyttöä Alppien keskeltä Oulun pakkasiin. Valitettavasti oma aikataulu oli jo täynnä myös yliopistoa, joten kaikkea aikaani en voinut antaa Itävallan tytöille samalla tavalla kuin Madrileñolle. Aikataulu hoitui kuitenkin niin kätevästi, että omina kiire päivinäni keskellä viikkoa tytöt ottivat auton ja hurauttivat Rovaniemelle nauttimaan huskytourista ja joulupukista samalla kun itse hoidin yhden tentin ja pari luentoa alta pois.

Oulussa otimme melko rennosti. Ajelimme bussilla keskustaan, teimme pienen kävelykierroksen ja istuskelimme kahviloissa muistellen niitä elämän parhaita hetkiä aurinkoisessa Madridissa. Toki Naltsun ranta oli pakollinen myös tällä porukalla! Muistoja verestääksemme päätimme myös suunnata yhteisvoimin erasmusbileisiin pieneen kellariin ja yrittää leikkiä, että oltaisiin takaisin Madridissa. Eihän se tunnelma ollut toki lähellekään kuin Espanjassa, mutta espanjan omat Erasmusvaihtarit ja se, että ylipäänsä oltiin taas samassa kaupungissa korvasi muuten aika surkeita puitteita.

Tämän tapaamisen jälkeen iski kyllä aivan järkyttävä haikeus ja ikävä. Kyllä siinä tuli taas ajateltua, että oma Erasmus ei olisi voinut olla onnistuneempi. Kuinka paljon Alppien asukinkin kanssa tuli yhdessä koettua!

Samalla kun omat reissut mm. Itävallan roadtripille ja Tsekin pikkukyliin on suunnitteilla, toivon ihan täysillä, että vielä jotkut etelän kasvatit uskaltautuisivat joku päivä Pohjois-Suomeen.

Kerran erasmus aina erasmus ja toivottavasti tämä stoori tulee jatkumaan jopa vielä tänäkin vuonna reunioiden merkeissä. <3 Lähtekää vaihtoon ja tehkää avoimin mielin uusia ystäviä. Ette tule katumaan. Ainakin omalla kohdalla tämä on jo todistettu, että puolen vuoden aikana hankitut ystävät kyllä seuraavat elämässä mukana.

Oulu ja lähimatkailua Hailuodon saarelle

On varmaan tullut ennenkin ylistettyä Oulun monipuolisuutta lähimatkailun ja retkikohteiden suhteen ja tässä tulee taas yksi, josta en ole vielä koskaan aiemmin kirjoitellutkaan pieneen rakkaaseen blogiini. Tuossa kaupungin kohdalla merellä möllöttää nimittäin valtava saari nimeltään Hailuoto. Saari on aina ollut itselleni niitä ”niin lähellä, mutta niin kaukana” kohteita, mutta vihdoin loppukesästä sain houkuteltua autollista seuraa mukaani valloittamaan saarta.

Niin…. Saavuttamista ei ole muuten tehty tästä kaupungista maailman helpoimmaksi autottomalle matkailijalle. Busseja saarelle ja takaisin kulkee Oulun linja-auto asemalta arkipäivisin tasan kolme, lauantaisin kaksi ja sunnuntaisin yksi ainoa kappale*. Tämä tuo käytännössä tilanteen, jossa esimerkiksi arkipäivisin ainoiksi mahdollisuuksiksi jää ottaa aamun ensimmäiset bussit ja palata takaisin vasta päivän viimeisellä, jolloin saarella tulee olla minimissään yhdeksän tuntia. Tämän lisäksi bussi on erikseen soitettava ja kutsuttava Marjaniemeen ainakin tuntia ennen lähtöä, jos kalastajakylästä mielii aloittaa kotimatkan Hailuodon keskuksen sijaan. Ilman pyörää tai omaa autoa valtavalla saarella on muutenkin vähän jumissa liikkumattomana eikä saarikierroksesta saisi yhtään niin paljoa irti kuin nopeammilla menopeleillä.

Henkilöautolla Oulun keskustasta lauttarantaan hujauttaa reilussa puolessa tunnissa. Lauttoja kulkee Oulunsalon ja Hailuodon välillä ajasta riippuen yksi tai kaksi tunnissa ja merimaisemia ilmaisen lautan kyydistä saa ihailla 25 minuutin ajan. Ajoaika Hailuodon lauttarannasta aina saaren toiseen päähän on noin puolituntia.

Nyt kun sitten kaikki lukijat ovat jo menettäneet toivonsa saaren saavuttamisen suhteen niin mennäänpäs itse kohteeseen ja miksi sinne sitten kuitenkin kannattaa päiväreissuilla. Ensinnäkin tilastoissa Hailuoto taitaa pitää Suomen saarista pronssititteliä kokoa katsottaessa ja ympärivuotisia asukkaitakin on saarelle löytänyt lähes tuhat kappaletta. Oululaisille kuten meitsulillekin saari on kuitenkin erityisen tunnettu mökki- ja ajanviettopaikka jonne tullaan ostamaan kalatuotteita, keräämään koko suvulla marjoja ja nauttimaan luonnosta. Siinäpä se Hailuodon sydän oikeastaan piileekin, luonnonrauhassa, -aktiviteeteissa ja merellisessä ilmassa. Miksipä ei siis lähteä valloittamaan saarta myös ihan Oulun lomallakin.

Marjaniemi – Hailuodon saaren sydän

Marjaniemi ei ole saaren pääkeskus, mutta Hailuodon sydän se on sitäkin enemmän. Marjaniemi löytyy saarta halkovan tien päästä aivan läntisimmistä osista ja tarjoaa matkailijalle kaikkein eniten kauniita maisemia. Punaiset vanhat kalastajamökit ja valkoinen parhaat päivänsä nähnyt majakka luovat Marjaniemen tyypillisimmän maiseman. Edelleenkin Marjaniemessä sijaitsee yksi alueen tärkeimmistä kalasatamista, mutta vilkkaaksi ei voi kylää missään nimessä kutsua. Lankkupolku vie Marjaniemen tunnetulle rannalle, joka herää eloon heinäkuussa järjestettävien Bättre Folk festivaalien aikaan. Kovin oli kaunis ranta kuitenkin päässyt ruohottumaan ja muutenkin harmittavan alas on ajettu Hailuodon matkailullisesti tärkeimmän kylän palvelut. Hotelli Luotsi koittaa elää omaa elämäänsä mökkimajoituksen kanssa, mutta esimerkiksi tutustuminen majakkaan on tehty lähes mahdottomaksi kalliiden opashintojen vuoksi.

Sunikari – Hailuodon kauneinta rantamaisemaa

Sunikarin pieni poukama ja kalasatama löytyy saaren lounaisimmasta osasta. Kärrypolun varrelle jäi Hailuodon oma pienlentokenttä ja hyviä mustikkamaastoja. Ajaminen kuitenkin kannattaa, sillä lopulta rannikolta avautuu ainakin omat lemppari rantamaisemat ihan koko saarella. Muutama hassun pieni mökki, pienveneitä ja ranta. Sen enempää ei siis kannata odottaa, mutta tänne jos minne kannattaa ehdottomasti tulla viettämään kaunista kesäpäivää eväiden kanssa ja hyppiä hiekalla kuin viimeistä päivää.

Hailuodon keskus – Museoita ja palveluita kirkosta paikallisiin kuppiloihin

Hailuodon kunnan keskus sijaitsee taktisesti saaren keskellä. Asukkaalle ja mökkiläiselle se tarjoaa kaikki tarpeelliset palvelut kirkosta pariin ruokakauppaan, bensa-asemaan ja paikalliseen kuppilaan. Kulttuurinnälkäiselle matkailijalle kesäisin hyvänä vierailukohteena toimii  Hailuodon kotimuseo, jossa pääsee tutustumaan perinteiseen elinkeinoon kauniissa maalaismaisemissa. Valitettavasti museo on auki vain kesäisin, joten sesongin ulkopuoliselta jää tämäkin näkemättä.

Petsamo – Hailuodon kauneinta laiturimaisemaa ja modernia taidetta

Taasen yhden kärrypolun päästä saaren itäisestä kainalosta avautuu kauniit maisemat. Tänne tuli itsellä lähdettyä ihan vain geokätkön perässä, mutta myönnettävä on, että Petsamon laiturimaisema oli ehdottomasti saaren kaunein. Täällä näkisin itseni istumassa ystävieni kanssa iltaa nauttien keskiyön auringosta. Mutta löytyi sieltä keskeltä pusikkoa muutakin kuin kaunis laituri, nimittäin betoninen iglun näköinen viritelmä Organum. Hai Artin rakentamassa ja Lukas Kuehnen  suunnittelemassa betonimöykyssä ääni kantoi ja koko betoninen pyöreä pallero edusti itselleni kyllä jokaisella sanalla modernia taidetta.

Potinlahti – Lahtimaisemaa lauttarannan kupeessa

Kun juuri myöhästyttiin edellisestä lautasta päätettiin me käydä vielä katsastamassa lauttarannan kupeessa sijaitseva Potinlahti. Kaunis lahtihan täältäkin löytyi, mutta sanoisin edellämainittujen ajavan ehdottomasti kauneudellaan paikan ohitse. Tule tänne kuluttamaan aikaa jos missaat lautan, muuten kiireellisellä aikataululla tämän voi ihan hyvin sivuuttaa.

Se on kuitenkin selvää, että jokaista näitä paikkaa yhdistää luonnonrauha. Ei ihme, että Hailuoto on mainittu yhtenä Suomen kauneimmista kansallismaisemista. Pellot ja merenranta, vanhat talot ja pysähtynyt meininki takaa satunnaiselle kävijälle kyllä ihan omanlaisensa maailmansa. Siihen kun sitten vielä yhdistetään vanhat perinteiset elinkeinot ja niiden hengissäpito aina kalastuksesta panimotuotantoon ja erilaisiin karja- ja maitotiloihin on paketti aikalailla kasassa ja koossa.

Hailuoto on ehdottomasti yksi parhaimmista päiväretkikohteista Oulusta käsin!

Mikä? Hailuoto
Missä? Saarin Oulun edustalla
Mitä? Luontoa, kaunista rannikkomaisemaa ja pieniä kyliä
Miten?  Omalla autolla tai bussilla numero 59. Jos olet menossa bussilla tarkista aikataulut etukäteen, sillä vuoroja on vain muutama päivässä. Aikuisen lippu maksaa 10,10 eur ja lisämaksusta pyörä kulkee 3,30 euron hintaan.