Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Oulu

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Lähiseutumatkailua Ylikiimingin maalaismaisemissa

Siitä on jo 8-vuotta kun yksi syyslomalainen otti Kuusamontienvarresta päivän älynväläyksenä ensimmäisen eteen tulleen bussin ja päätyi Ylikiiminkiin reilun 30 kilometrin päähän Oulun kaupungista. Vanhoina hyvinä aikoina maalaispitäjän saavutti Oulun perustaksalla ja bussit rullasivat jopa melko tiheään tahtiin.

Tässä vuosien saatossa aika ehti vallan kullata muistot ja Ylikiimingistä ei ollut muistoissa enää jäljellä muuta kuin hevosen kakan haju. Tämän saattelemana kun kaveri ehdotti pikaista roadtrippiä seuduille, ei pyyntöön voinut vastata muuta kuin että ”5 minuuttia ja olen valmis”.  Ja tuosta ehdotuksesta 40 minuuttia ja olimme perillä.

Ylikiiminki oli aina vuoteen 2009 oma kuntansa, kunnes Oulu päätti kasvattaa pinta-alaansa ja asukaslukuaan kokonaisella 3000 asukilla. Pienessä pitäjässä on todistetusti ollut elämää kivikaudelta aina tähän päivään saakka. Näin ainakin kaivaukset ovat antaneet ymmärtää. Kivikautiset tarinat eivät ole suinkaan Ylikiimingin suurin ylpeys vaan huudseille ajellessa faaraota muistuttava patsas sai pysähtymään tienlaitaan Vesalan kylän tienoille. Tämä faarao oli nimeltään Pekka Vesainen, joka pienen tutkimuksen jälkeen osoittautui vanhaksi sissipäälliköksi ja tunnetuimmaksi mieheksi Ylikiimingin historiassa.

Vesalasta mekin sitten päätettiin aloittaa tutustuminen Ylikiimingin maisemiin. Vesala ei kuitenkaan ollut faarao patsaan lisäksi muuta kuin omakotitaloja, joten aika katsoa eteenpäin ja valloittaa Ylikiimingin kirkonkylä.

Ylikiimingin kirkonkylä on kokonaisuudessaan yksi katu, muutama pytinki ja vanha kaupparakennus, sekä uusi s-market. Jos jotain nähtävää läheisyydestä täytyy etsiä niin ehdottomasti keltaisena kohoava kaunis puukirkko, sekä kotiseutumuseon punaiset rakennukset. Jos museoon haluaa kurkata sisälle ja nähdä kylän vilkasta elämää silloin mestoille kannattaa suunnata TervasTiiman aikaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nyt näistä kylämaisemista sai nauttia ilman liikennettä ja ilman mitään muutakaan melusaastetta. Ihanaa luonnonrauhaa eikä edes juurikaan sitä muistoista valjennutta kakan hajua!

Keskustasta kannattaa kuitenkin poiketa vielä kahteen paikkaan visiitille ja näin mekin tehtiin. Ensin käytiin katsastamassa jokaisen Oululaisen tanssin ystävän must paikka Nuijamiesten lava ja sitten omaa rakkauttani jäätelöä kohtaan ajava Sortolan jäätelötila. Nuijamiesten lavalla on kesäisin paljon lavatansseja, mutta ihan ilman tanssinhimojakin ympärillä oleva luonto on aivan käymisen arvoista. Sen sijaan Sortolan tila tuottaa erinomaista lähijäätelöä, jota kannattaa ehdottomasti maistaa jossain paikan päällä! Jos jäätelö ei kiinnosta, tehtaan toljottaminen voi olla aika yhtä tyhjän kanssa.

Tällä reissulla oli siis hyvä startata kesän 2018 lähireissut! Aina ei tarvitse lähteä kauas kokemaan jotain mitä ei ole ennen nähnyt.

Tutustu myös näihin Oulun seudun lähikohteisiin: 
Yli-Ii ja kivikautinen Kierikki
Kiiminki ja Koitelinkosket 

Oulun Tuomiokirkko ja kurkkaus kulissien taakse

Oulun keskustan korkeimmalle paikalle rakennettua pirteän keltaista 56,5 metristä Tuomiokirkkoa ei voi olla näkemättä käveleskellessä Oulun keskustan katukuvassa. Itselläni tulee nykyään lähes päivittäin ohitettua kyseinen pytinki, mutta harvemmin on tullut käytyä sisällä asti. Tänä kesänä ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen, sillä vietänhän kotimaan täyteistä kesää ja pytinkiä tulee harvase päivä ympyröityä matkailijoiden karttoihin.

Oulun tuomiokirkko_1

Oulun tuomiokirkko_5

Oulun tuomiokirkko_6

Oulun tuomiokirkko_7

Oulun tuomiokirkko_20

Pari viikkoa sitten koitti ensimmäinen kerta tälle kesää kirkossa sisällä, kun mentiin kaverin kanssa ratkomaan geologista tehtävää. Tänä päivänä nähtävissä oleva kirkko valmistui ensimmäisen kerran vuonna 1777. Kirkko ei kuitenkaan selvinnyt vaurioitta vuoden 1822 suurtulipalosta puurakenteiden palaessa. Niinpä kirkko päätettiin kuitenkin pystyttää uudelleen vanhojen perustusten päälle, jonka runkona toimivat vanhat kiviseinät, mutta johon täysin uutena rakennettiin keskuskupoli, kattorakenteet ja torni. Sisältä kirkko avautui väljänä ja valoisana valkoisine seinineen ja pienine kultauksineen. Puitteissa kelpaisi viettää isompiakin juhlia, sillä tilaa ja penkkejä riittää jopa tuhannelle hengelle asti.

Oulun tuomiokirkko_8

Oulun tuomiokirkko_9

Oulun tuomiokirkko_10

Oulun tuomiokirkko_11

Oulun tuomiokirkko_12

Kesäkiertelyssä parasta on kuitenkin elävä opas kirkon sisällä, joka kertoo kirkon historiaa, esittelee seinällä olevia maalauksia ja vastaa kaikkiin kysymyksiin. Samalla tuli kartoitettua mahdollisuutta vielä vähän laajempaan kierrokseen ja tähän laajempaan kulissien taa viemään kierrokseen pääsin osallistumaan eilen.

Niinpä siis eilen marssin kamera kaulassa paikan päälle suljetuille alueille ja kierros kohti kulisseja saattoi alkaa. Kohti kellotornia johtivat vanhat puuportaat, jotka kiersivät kirkkoa vieden ylöspäin. Välille jäi historiaa havisevia tasanteita ja portaiden jyrkentyessä alkoi huippu pikkuhiljaa häämöttää. Matkalla täytyi toki pysähtyä ihailemaan kirkon kelloja, sekä sen vastikää uusittua koneistoa.

Oulun tuomiokirkko_2

Oulun tuomiokirkko_13

Oulun tuomiokirkko_3

Oulun tuomiokirkko_4

Huipulla ilma oli tunkkainen, mutta hymyltä ei voinut välttyä, sillä ne maisemat! Voi huikeus kuinka hyvin näkyikään Oulun keskusta tuolta kirkosta ihan joka suuntaan.

Oulun tuomiokirkko_13Etualalla Lapland hotel. Taustalla oikealla näkyy Intiö ja sen vesitorni ja vasemmalla puolella näkyy kaikille Oulun kävijöille tuttu tiedekeskus Tietomaa.
SAM_4932

Maisema kohti rautatieasemaa. Horisontista voi erottaa Ouluhallin pyöreän katon. 

SAM_4929

Oulun kävelykatu Rotuaari

SAM_4928

Näkymä kohti Oulun toria ja jokisuistoa. Oikealla näkyvä ”laatikkotalo” on hotelli Radisson. Radissonin vasemmalle puolelle jää Oulun kaupungin teatteri. 

Oulun tuomiokirkko_15

Kirkon edestä löytyy Oulun vanhin puisto nimeltään Franzenin puisto. Oikealla näkyvä keltainen rakennus on Lyseon lukio. Vasemmalle taustalle jää Oulun tori ja muuten maisemasta voi erottaa Oulun saaristoa. 

SAM_4920

Aivan ydinkeskustan tuntumassa levittäytyvä Ainolanpuisto. Puiston keskeltä voi erottaa historiallisen Pohjois-Pohjanmaan museon. Taaempana taustassa näkyy patosilta, sekä Puolivälinkankaan vesitorni

Näkymiä olisi voinut jäädä tuijottelemaan pidemmäksikin aikaa samalla kuunnellen mukaani saaman työntekijän juttusia. Näiden lisäksi huomioni kiinnittyi vanhoihin kieltomerkkeihin tupakoinnista ja kaiverruksiin seinillä. Tämä kirkko on toden totta nähnyt monia vuosia elämää.

Alaspäin mennessä polvet tutisivat normaaliin malliin kapeilla jyrkillä portailla ja alas päästessä ei ihan voinut käsittää, että sain oikeasti mahdollisuuden vierailla huipulla ja tutustua syvemmin Tuomiokirkkoon. Jos ulkomailla kirkot ovat aina mielenkiintoisia vierailupaikkoja, niin tämän vierailun jälkeen voin sanoa, että on ne kyllä kotimaassakin.

Oulun tuomiokirkko_19

Oulun tuomiokirkko_18

Oulun tuomiokirkko_16

Oulun tuomiokirkko_18

Vielä viimeisenä ennen pois lähtöä kurkkasin kaikille avoimiin tiloihin, kuten kirkon Kryptaan, jossa kesäisin toimii kaikille avoin kesäkahvila, sekä ulkotiluksiin, jossa sain vielä aivan erinomaista opastusta.

Mikä? Oulun Tuomiokirkko
Missä? Oulun keskustassa Kirkkokatu 3, keskustan kukkulan laella.
Milloin? Kirkon ovet ovat kesäisin (2016) avoinna päivittäin klo 10-20. Ullakolla sijaitseva kahvila palvelee maanantaista torstaihin 10-19 ja perjantaisin 10-15.
Mitä nähdä? Kirkkosali, kellarissa sijaitseva Krypta, piha-alueet
Mitä maksaa? Kirkkoon tutustuminen on täysin ilmaista.

Liminganlahden parhaalla näköalapaikalla

Viime viikolla juhlittiin kaverin synttäreitä, auto oli käytössä ja ilmat suosivat, joten päätettiin lähteä pidemmän kaavan iltaretkelle tutustumaan kummallekin uusiin maisemiin Perämeren suurimmalle lahdelle Liminkaan, joka löytyy 30 minuutin ajomatkan päästä Oulun keskustasta etelään.

Liminganlahti on yksi koko Suomen parhaimmista paikoista tutustua maankohoamisrannikkoon ja lintujen bongailuun. Alue on laaja kattaen koko lahden ja sen keskeisin paikka on itse Liminganlahden luontokeskus. Me oltiin sen verran myöhään liikkeellä että luontokeskukset oheispalveluineen oli mennyt jo kiinni ja jätettiin ne alueet suosiolla toiseen kertaan. Sen sijaan päätettiin valloittaa Temmesjoen lintutorni, joka jo esitteissä lupasi avautuvaksi kaikken parhaimmat maisemat koko Liminganlahdelle. Kokonaisuudessaan alueeltahan löytyy viisi eri lintutornia eri puolelta lahtea.

Meidän auton nokka siis osoitti suoraan Temmesjoelle ja pienien löytämisvaikeuksien jälkeen löydettiin Tupoksentieltä Temmesjoen satamaan vievä 7 kilometrin mittainen kärrypolku. Pieneen satamaan sai auton näppärästi parkkiin suoraan luontopolun alkamispisteeseen ja sitten suuntana olikin maankohoamisrannikko.

Temmesjoki_1

Temmesjoki_2

Luontopolku jakautui kahteen eri vaiheeseen, mitä tuli ensalkuun hetki ihmeteltyä. Ensimmäinen pätkä oli hyvin perinteistä metsäpolkua. Tämän jälkeen tultiin uuteen kärrypolkuristeykseen eikä oikein heti tajuttu polun jatkuvan suoraan edessä päin. Pienen hämmästelyn jälkeen kaksi urpoa kuitenkin tajusi taas, mistä oli kyse ja matka jatkui. Välissä oli pieni ja tunnelmallinen kalastajakylä punaisine mökkeineen, ulkohuusseineen ja notskikojuineen. Ja sitten taas poluille päätyessä alkoikin suorastaan amatsoonimainen maasto pitkospuiden mutkitellessa itseä pidempien kaislikoiden seassa. Välillä pieniä jokisuistoja ylittäessä saattoi kuvitella olevan jossain aivan muualla kuin Oulussa ja mietittyä mitäs jos siellä jalkojen alla kuhisisikin krokotiilejä. No ei tainnut kuitenkaan kuhista ja reilun parin kilometrin jälkeen se odotettu merimaisema ja lintutorni kohosi suoraan edessä.

Temmesjoki_5

Temmesjoki_9

Temmesjoki_7

Temmesjoki_8

Ei turhaa esitteet kehuneet tornin näkymiä Liminganlahden parhaiksi, sillä vaikka nyt itsellä ei olekaan kokemusta muista torneista oli maisemat aika huimat ihan koko lahdelle ja vielä kauemmaskin. Aurinko paistoi, Finski laskeutui sopivasti Oulunsaloon ja kaikki tähdet oli aika just eikä melkeen kohdillaan. Taisi kaverikin siinä maisemaa tuijottaessa todeta ettei tämän paremmin vois syntymäpäiväänsä viettää. Ainoa miinus tuli notskin puuttumisesta, sillä tonne jos minne olis ollu aika täydellistä jäädä evästämään ja oottelemaan keskiyönaurinkoa.

Temmesjoki_10

Temmesjoki_11

Temmesjoki_12

Temmesjoki_13

Eväille päätettiin kuitenkin lähteä alkupisteeseen Temmesjoen satamaan ja kerrankin kävi vielä niin hyvä tuuri, että edellisten tulet odotti valmiina uusia makkaroita paistumaan. Makkaraa ja vaahtokarkkeja maha täynnä täytyi käydä vielä istuskelemassa laskevan auringon jokirannassa katselemassa kalastajia ennen paluumatkaa.

Temmesjoki_13

Temmesjoki_14

Temmesjoki_15

Että taaspas löytyi uusi paikka näinkin läheltä, eikä tällä reissulla nähnyt kuin säälittävän pienen osan koko Liminganlahdesta. Uusi reissu on jo suunnitteilla!

Mikä? Temmesjoen lintutorni – Liminganlahti
Missä? 25 kilometriä Oulusta etelään
Miten? Lähinnä henkilöautolla taikka pyörällä. Käänny Tupoksen tieltä Temmesjoentielle ja vedä kärrypolkua pitkin 7 kilometriä aivan päähän, josta löytyy Temmesjoen satama. Temmesjoen satamasta lähtee hyväkuntoinen noin 2km pitkä luontopolku kohti lintutornia. Lintutornista avautuu parhaimmat näkymät Liminganlahdelle.

Kiitos vielä kaverille kuvista, joissa minä esiinnyn! 

Nallikarin kauniit kesäillat

Lämpimänä kesäpäivänä rantatie täyttyy rullailijoista. Ihmiset istuu porukoissa rannoilla reippaimmat pelaten rantalentopalloa. Jäätelökioskille on jäätävä jono, mutta kellään ei ole kiire mihinkään ja niinpä sitä itsekin päättää mennä jonon jatkoksi. Jäätelön valuen suupielistä on mukavaa mennä istumaan rannan reunamille ja katsoen vettä läikyttäviä lapsia. Laiskottelun alkaessa väsyttää kerään voimia kävelläkseni toisessa päässä siintävään majakkaan ja päästän hetkeksi mielikuvituksen valloilleen. Katselen maisemia, hymyilen ja elän hetkessä. Sellaisia ovat parhaat kesäiset Nallikaripäivät. Päivät maailman kauneimmalla rannalla.

Nallikarin majakka

Mutta entäs ne illat, erityisesti kauniit kesäillat elokuussa koulujen jo alkaessa. Ne ovat käsittämättömän hiljaisia. Jäätelökopit ovat jo sulkeneet ovensa. Pyörätelineestä ei tarvitse etsiä paikkaa vaan jätän sen parhaimmalle paikalle. Ilma on tyyni ja lämmin. Pysähdyn istumaan samaiselle reunalle, jossa hyvinä päivinä nautin jäätelöä. Laitan silmät kiinni ja kuulen vain lokkien kiljunnan. Ilma on niin tyyni että aaltojen äänen kuuleminenkin on lähes mahdotonta. Monet kerrat olen Nallikarissa pyörinyt, mutta tätä kokee harvoin. Se on jotain, mikä jää mieleen. Oulu on tuulinen kaupunki, aina tuulee ja jokapaikassa. Meri ei ole koskaan näin tyyni ja matala ja vielä monta päivää putkeen. Fiilistelyjen jälkeen on pakko kaivaa kamera repusta ja ikuistaa hetki valokuvin.

Nämä hetket on niitä, mitkä vain tekevät niin onnelliseksi




Nallikari1
Nallikarin auringonlasku

Nallikari on Oulun tunnetuimpia paikkoja. Parin kilometrin päästä keskustasta löytää monipuolisen Lomakylän, vasta kunnostetun rantabulevardin, kauniin hiekkarannan, majakan ja luontopolkuja. Helpoiten Nallikarin saavuttaa tällä hetkellä (talvi 2015) keskustasta pyörällä, bussilla numero 15 tai kesäisin minijuna Potnapekalla.

Kourallisen ja vähän enemmän kuvapläjäyksiä voi löytää mun Instagram tililtä @kaksuli nimimerkin takaa.