Browsing Category

Oulu

Siikajoen kylillä ja hiekkarannoilla

Tunnin ajomatkan päästä Oulusta avautuu yksi lähisuosikkini, jonka on nyt vihdoin aika päästä eetteriin täällä blogin puolellakin. Kun matkailijoille mainostetaan Hailuodon upeita hiekkarantoja ja Raahen kulttuuriperintöä, niin itse olen suunnannut tämän kesän aikana näppärästi uusinta kierrokselle ikisuosikkien välimaastoon Siikajoen kylille.

Siikajoki koostuu neljästä taajamasta Ruukista, Paavolasta, Siikajoen kylästä ja Revonlahdesta. Kun koko aluetta alkaakin katselemaan kartalta, näkee nopeaa alueen olevan todella laaja. Koko alue edustaa kuitenkin tyypillistä Pohjanmaan lakeutta peltoineen, soineen jokimaisemineen. 4000 asukkaan alueella maatalous ja teollisuus ovatkin suurimpia työllistäjiä ja muiden pienten kylien tavoin asukasmäärä on laskenut hitaasti mutta tasaisesti vuodesta toiseen.

Mutta mennäämpä nyt sinne minne kesäreissut ovat allekirjoittaneen vieneet eli Siikajoen kylän kaduille ja kujille. Siikajoen kylä löytyy nimensä mukaisesti Siikajoen varrelta tunnin ajomatkan päässä Oulusta etelään. Siikajoen kylän keskus avautuu kuin minkä tahansa pienen uinuvan ja jopa kuihtuvan näköisen suomalaisen kylän keskus. On terveyskeskus, Sale ja Pankki, paikallista pubia ja monumenttia unohtamatta. Vartin kävelymatkan aikana tämä on nähty ja matkaa on hyvä jatkaa Siikajoen kuumimmille spoteille. Sinne minkä takia tänne on tultu vierailumatkalle.

Kotiseutupolulla ja kirkkomaisemissa

Kolme kilometriä kylältä pohjoiseen avautuu Johan Oldenburgin vuonna 1852 suunnittelema Siikajoen kirkko, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata. Upea puukirkko ei ole vielä kertaakaan halunnut avata oviaan, mutta onneksi alueella voi ihmetellä myös hautausmaata ja sieltä avautuvia jokimaisemia. Jokimaisemat peltoineen on nimetty merkittäväksi kulttuurimaisema-alueeksi ja on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Siikajoen taistelusta muistuttaa sen kunniaksi pystytetty muistomerkki ja kirkolta lähtevä kotiseutupolku. Nyt täytyy kyllä myöntää, että kotiseutupolun ajoimme enimmäkseen autolla pysähdellen infotauluilla ja merkittävissä kohteissa. 1,5 kilometrin lenkillä tuli nähtyä esimerkiksi 1795-luvulla rakennettu Pappila.

Oulun seutualueiden parhaalla hiekkarannalla

Kulttuurimaisemista auto ottikin seuraavaksi suuntansa 17 kilometriä kohti rannikkoa ja kenties Siikajoen hämmästyttävintä salaisuutta nimittäin Tauvoa. Pitkä hiekkatie päättyy rannikolle pienen sataman ja hiekkarannan äärelle, maisemaan jota ei voisi kuvitella löytävänsä näin läheltä kotia. Tauvossa avautuva pitkä hiekkaranta on nimittäin kuin eksoottisesta etelän kohteesta. Pieni lankkupolku, kummuille jatkuvat hiekkadyynit ja edessä avautuva hiekkaranta nousi jo ensimmäisellä vierailulla korkealle lähikohteiden listalla, mutta nyt uusi vierailu sai itseni haukkomaan henkeä ja vakuuttumaan siitä, että tämä on Oulun seutualueiden ehdottomasti paras hiekkaranta. Rauhallisen ympäristön lisäksi, ranta on omiaan pienelle piknikille, uimiseen sekä ihan vain pienille rennoille kävelyille. Palvelut kattavat ulkohuussit, kopit vaatteiden vaihtoa varten sekä pienen kesäkioskin, joka on auki vähän niin ja näin. Upea paikka!

Kyllä tämä kulttuuriperinne ja upea hiekkaranta on löytänyt paikkansa omissa kesän perinteisissä päiväretkeilypaikoissa. Tähän kun lisää vielä rauhoittavat maalaismaisemat ja vaikka Siikajoen oman golfkentänkin, niin ei olla kaukana varsin monipuolisesta pienestä alueesta. Ensi kesänä taas uudelleen!

 

 

Idyllinen Ii – Kulttuuripolkuja ja puutalojen taikaa

Iin kunta on vielä niitä harvoja paikkoja, jotka eivät ole liittyneet osaksi Oulua. Hieman alle 10 000 asukkaan pitäjässä kohtaavat kauniit jokimaisemat, idyllinen puutaloarkkitehtuuria edustava vanhakaupunki ja ihanan rauhallinen elämänmeno. Harva pysähtyy tässä pienessä pitäjässä matkallaan pohjoiseen, mutta on monia syitä miksi sitä ehkä kannattaisi harkita. Aina ei siis oululaisenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan voi vaikka ottaa auton alle, ajaa noin puolituntia pohjoiseen ja saapua hurmaavan unohdettuun puutalomaailmaan Iin idyllisiin maisemiin.

Historian havinaa Wanhassa Haminassa

Idyllinen päätie, kirkkaina paistavia puutaloja, upeita puutarhoja ja lämpimiä yksityiskohtia. Vain kahdesta pienestä kadusta koostuva Iin vanhakaupunki Wanha Hamina pitää niin paljon sisällään sen kompaktiin kokoonsa ajatellen. Parin sadan asukkaan Wanha Hamina perustettiin 1300-luvulla. Sittemmin siitä muodostui tärkeä satamakaupunki pää tavaranaan ensin lohi ja myöhemmin terva. Tämän päivän rakennuskanta on 1800-luvun puolivälistä alkanutta rakennuskantaa. Vanhakaupunki on ihan tavallinen asuinalue astetta upeammassa miljöössä. Näin juhannuspäivänä siellä vieraillessa lapset leikkivät pihoilla, jokunen auto ajoi pientä Yläkatua kotia kohti. Alakadulla puutarhat loistivat joelle päin parhauttaan. Kaikki modernit mukavuudet loivat kaunista kontrastia muuten niin aikaa pysähtyneeseen maisemaan. Olin vaikuttunut, että näinkin lähellä on jotain näin kaunista ja idyllistä. Onneksi tämä helmi on nykyisin suojelukohde.

Puutalomiljöön lisäksi Wanhan Haminan vierustalta löytyy 1950-luvulla rakennettu kirkko. Seurakuntatalo seisoo upealla jokipaikalla ja pieni kotiseutumuseo ja museokahvila ilmeisesti viihdyttävät joskus muulloin kuin Juhannuksena myös matkailijoita. Juhannuksen kovimmat menot olivat kuitenkin Iin Silloilla eli aivan Haminan kupeessa sijaitsevalla leirintäalueella. Karaoke kaikui, paikalliset papat istuivat terassilla ja muutama mökkiläinen nautti juhannuksen taiasta. Ehdottomasti vilkkaampi Juhannusmeno kuin kaupungissa lähtiessä.

Kulttuurimaisemareittiä kohti Ympäristöpuistoa

Haminasta lähtee Ruustinnaksi nimetty kulttuurimaisemareitti jokivartta myötäillen näyttäen Iin modernin taiteellisen puolen. Parin kilometrin mittaisen reitin varrelle jää useita info-tauluja ja harvinaisen erikoinen Ympäristötaidepuisto.

Ilmainen pieni metsäkaistale on annettu taiteilijoiden käyttöön ja pienen polun varrelta löytyikin loistokkaan kekseliäitä teoksia, joiden päälle jopa tällainen taiteellisuuden ummikko ymmärsi. Kattiloita kannon varressa, yksinäisiä keittiön tuoleja, sanonnoilla omistettuja plakaatteja keskellä ei mitään… You name it. Mahtavaa oli myös aloituspisteeltä löytynyt postilaatikko, josta sai taidealueen karttoja ja esitteitä. Opin myös, että koko huvin teemana oli pohjoinen maisema ja ihminen sen keskellä. Tiedä sitten miten teema näkyi tässä kokonaisuudessa, mutta pääasia että vierailija viihtyi! Ainoana miinuksena täytyy mainita se että tätä hupia on saatavilla vain joka toinen vuosi.

Lisää taidetta KulttuuriKauppilasta

Myöhemmin opin myös, että Iistä löytyy ihan kokonainen talo täynnä taidetta. KulttuuriKauppilan rakennus avautuu muutaman kilometrin päässä keskustasta kauniilla maalaispaikalla. Juhannuksen pettymys oli kiinni ollut taidegalleria, mutta netti osasi kertoa KulttuuriKauppilan kehittävän ja tuottavan korkeatasoista kansainvälistä ammattitaidetta ja ylläpitävän muun muassa edellä vierailtua ympäristöpolkua. Pettymys ei kuitenkaan maata kaivanut, sillä KulttuuriKauppilan naapurissa avautui hurmaava vanha puurakennus b&b Villa Kauppila, joka mainosti jo tienvarressaan itselleni uutta jäätelö tuttavuutta Arctic Ice creamia. Ihanan luonnollinen tyrnisorbetti ja auringonpaiste loivat Juhannuksen taikaa ja tämä jäätelömerkki täytyi laittaa heti ylös tulevaisuuden varalle. Kerrassaan herkullista.

Ii on pieneksi pitäjäksi varsin monipuolinen pysähtymiskohde. Jos joskus siis satut ajelemaan motaria ohi, tämä voisi olla lounastauon ja pienen jaloittelun arvoinen paikka. Tästä voisi itsekin tehdä vaikka vuosittaisen vierailuperinteen.

Lähiseutumatkailua Ylikiimingin maalaismaisemissa

Siitä on jo 8-vuotta kun yksi syyslomalainen otti Kuusamontienvarresta päivän älynväläyksenä ensimmäisen eteen tulleen bussin ja päätyi Ylikiiminkiin reilun 30 kilometrin päähän Oulun kaupungista. Vanhoina hyvinä aikoina maalaispitäjän saavutti Oulun perustaksalla ja bussit rullasivat jopa melko tiheään tahtiin.

Tässä vuosien saatossa aika ehti vallan kullata muistot ja Ylikiimingistä ei ollut muistoissa enää jäljellä muuta kuin hevosen kakan haju. Tämän saattelemana kun kaveri ehdotti pikaista roadtrippiä seuduille, ei pyyntöön voinut vastata muuta kuin että ”5 minuuttia ja olen valmis”.  Ja tuosta ehdotuksesta 40 minuuttia ja olimme perillä.

Ylikiiminki oli aina vuoteen 2009 oma kuntansa, kunnes Oulu päätti kasvattaa pinta-alaansa ja asukaslukuaan kokonaisella 3000 asukilla. Pienessä pitäjässä on todistetusti ollut elämää kivikaudelta aina tähän päivään saakka. Näin ainakin kaivaukset ovat antaneet ymmärtää. Kivikautiset tarinat eivät ole suinkaan Ylikiimingin suurin ylpeys vaan huudseille ajellessa faaraota muistuttava patsas sai pysähtymään tienlaitaan Vesalan kylän tienoille. Tämä faarao oli nimeltään Pekka Vesainen, joka pienen tutkimuksen jälkeen osoittautui vanhaksi sissipäälliköksi ja tunnetuimmaksi mieheksi Ylikiimingin historiassa.

Vesalasta mekin sitten päätettiin aloittaa tutustuminen Ylikiimingin maisemiin. Vesala ei kuitenkaan ollut faarao patsaan lisäksi muuta kuin omakotitaloja, joten aika katsoa eteenpäin ja valloittaa Ylikiimingin kirkonkylä.

Ylikiimingin kirkonkylä on kokonaisuudessaan yksi katu, muutama pytinki ja vanha kaupparakennus, sekä uusi s-market. Jos jotain nähtävää läheisyydestä täytyy etsiä niin ehdottomasti keltaisena kohoava kaunis puukirkko, sekä kotiseutumuseon punaiset rakennukset. Jos museoon haluaa kurkata sisälle ja nähdä kylän vilkasta elämää silloin mestoille kannattaa suunnata TervasTiiman aikaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nyt näistä kylämaisemista sai nauttia ilman liikennettä ja ilman mitään muutakaan melusaastetta. Ihanaa luonnonrauhaa eikä edes juurikaan sitä muistoista valjennutta kakan hajua!

Keskustasta kannattaa kuitenkin poiketa vielä kahteen paikkaan visiitille ja näin mekin tehtiin. Ensin käytiin katsastamassa jokaisen Oululaisen tanssin ystävän must paikka Nuijamiesten lava ja sitten omaa rakkauttani jäätelöä kohtaan ajava Sortolan jäätelötila. Nuijamiesten lavalla on kesäisin paljon lavatansseja, mutta ihan ilman tanssinhimojakin ympärillä oleva luonto on aivan käymisen arvoista. Sen sijaan Sortolan tila tuottaa erinomaista lähijäätelöä, jota kannattaa ehdottomasti maistaa jossain paikan päällä! Jos jäätelö ei kiinnosta, tehtaan toljottaminen voi olla aika yhtä tyhjän kanssa.

Tällä reissulla oli siis hyvä startata kesän 2018 lähireissut! Aina ei tarvitse lähteä kauas kokemaan jotain mitä ei ole ennen nähnyt.

Tutustu myös näihin Oulun seudun lähikohteisiin: 
Yli-Ii ja kivikautinen Kierikki
Kiiminki ja Koitelinkosket 

Kerran erasmus aina erasmus ja pari kohtaamista Oulussa

Tälle vuodelle on mahtunut jo paljon tohinaa, vaikka itse olenkin pitänyt vakaasti jalat Suomen kamaralla sitten kotiuduttuani Singaporesta. Maisteriopintojen toinen lukukausi on pitänyt mukavan kiireisenä, mutta onneksi erasmus on jättänyt jälkeensä niin päästään vajaita ihania ystäviä, että heitä on saapunut jo kahdesta eri osoitteesta tänne kylmään pohjolaan ihmettelemään lunta ja jahtaamaan revontulia. Mutta hei tietenkin tärkeimpänä syynähän näille reissuille on taatusti ollut tulla moikkaamaan hurmaavaa Suomityttöä…

Madrileño ja 3 päivää Oulussa

Heti Singaporesta palattuani sain seuraavalle viikonlopulle seuraa suoraan rakkaasta Madridista. Madrileño saapui iltakoneella ja lähdin vastaan keskustaan. Vastassa oli pikkupakkanen, hävettävän autio perjantai-iltainen keskusta (sen täytyi olla sen tipattoman vika…) ja yksi onnellinen host mama. Tästä alkoi siis Oulu-loma.

Kolmeen päivään sai usutettua aika paljon ohjelmaa ihan tavallisesta nähtävyyskierroksesta moniin aktiviteetteihin.

Ensimmäinen päivä starttasikin tarkkaan suunnitellulla pyöräkierroksella koko Oulun läpi. Vispasimme menemään läpi kasvitieteellisen puutarhan yliopistolle, tsekkasimme järviä, menimme Tuiran rantaan, hypimme Hupisaarilla, ajelimme Ainolan puiston läpi, kävimme kirkossa, herkuttelimme keskustassa, sanoimme hei Toripolliisille, ihailimme Pikisaaren puutaloja, kävelimme merenjäällä Naltsussa ja hämmästelimme uutta Oulua Toppilansaaressa.
Ensimmäisten kilometrien jälkeen varmuutta alkoi kertyä pyörän selässä ja ja Madrileño pyörsi aika hyvin ajatuksensa siitä, ettei talvella voi missään nimessä pyöräillä tai tehdä ylipäänsä mitään… Kumpikaan ei kaatunut kertaakaan joten homma onnistui aika nappiin!
(Lue saman reitin paikoista tästä, mutta kesäaikaan)

Toinen päivä alkoi retkellä Kiiminkiin Koitelinkoskille katsastamaan luontoa ja harrastamaan talvigrillausta. Koski alkoi olla jo aika ummessa kiitos järkyttävien pakkasien, mutta espanjalainen nautti maisemista. Kaikki oli ”increíble” ja sehän on host-mamasta aina kiva kuulla. Paluumatkalla kävimme pikareissun Ruskotunturilla ja ilalla suuntasimme vielä mäenlaskuun. Enpäs muista milloin viimeksi on tullut itselläkään käytyä pulkkamäessä, mutta voi jumpe oli muuten hauskaa!

Viimeisenä päivänä otimme vielä pyörät alle ja suuntasimme ensin lähirantaan pienelle jäänpäällä kävelyllä. Edelleenkin tämä aktiviteetti sai espanjalaisen sanattomaksi ja vaikka sää oli suoraan Oulusta en kuullut yhtään valituksen sanaa. Kävelyreitti vei omaan lemppariini Letonniemeen ja teimme pienen luontoretken keskellä kaupunkia.

Sitten olikin aika sanoa heipat ja toivoa, että nähdään taas pian.

Itävalta valtaa pohjoisen: Oulu – Rovaniemi

Pariviikkoa opiskelin ahkerasti, kunnes viimeviikolla oli ilo saada 3 rempseää tyttöä Alppien keskeltä Oulun pakkasiin. Valitettavasti oma aikataulu oli jo täynnä myös yliopistoa, joten kaikkea aikaani en voinut antaa Itävallan tytöille samalla tavalla kuin Madrileñolle. Aikataulu hoitui kuitenkin niin kätevästi, että omina kiire päivinäni keskellä viikkoa tytöt ottivat auton ja hurauttivat Rovaniemelle nauttimaan huskytourista ja joulupukista samalla kun itse hoidin yhden tentin ja pari luentoa alta pois.

Oulussa otimme melko rennosti. Ajelimme bussilla keskustaan, teimme pienen kävelykierroksen ja istuskelimme kahviloissa muistellen niitä elämän parhaita hetkiä aurinkoisessa Madridissa. Toki Naltsun ranta oli pakollinen myös tällä porukalla! Muistoja verestääksemme päätimme myös suunnata yhteisvoimin erasmusbileisiin pieneen kellariin ja yrittää leikkiä, että oltaisiin takaisin Madridissa. Eihän se tunnelma ollut toki lähellekään kuin Espanjassa, mutta espanjan omat Erasmusvaihtarit ja se, että ylipäänsä oltiin taas samassa kaupungissa korvasi muuten aika surkeita puitteita.

Tämän tapaamisen jälkeen iski kyllä aivan järkyttävä haikeus ja ikävä. Kyllä siinä tuli taas ajateltua, että oma Erasmus ei olisi voinut olla onnistuneempi. Kuinka paljon Alppien asukinkin kanssa tuli yhdessä koettua!

Samalla kun omat reissut mm. Itävallan roadtripille ja Tsekin pikkukyliin on suunnitteilla, toivon ihan täysillä, että vielä jotkut etelän kasvatit uskaltautuisivat joku päivä Pohjois-Suomeen.

Kerran erasmus aina erasmus ja toivottavasti tämä stoori tulee jatkumaan jopa vielä tänäkin vuonna reunioiden merkeissä. <3 Lähtekää vaihtoon ja tehkää avoimin mielin uusia ystäviä. Ette tule katumaan. Ainakin omalla kohdalla tämä on jo todistettu, että puolen vuoden aikana hankitut ystävät kyllä seuraavat elämässä mukana.

Oulu ja lähimatkailua Hailuodon saarelle

On varmaan tullut ennenkin ylistettyä Oulun monipuolisuutta lähimatkailun ja retkikohteiden suhteen ja tässä tulee taas yksi, josta en ole vielä koskaan aiemmin kirjoitellutkaan pieneen rakkaaseen blogiini. Tuossa kaupungin kohdalla merellä möllöttää nimittäin valtava saari nimeltään Hailuoto. Saari on aina ollut itselleni niitä ”niin lähellä, mutta niin kaukana” kohteita, mutta vihdoin loppukesästä sain houkuteltua autollista seuraa mukaani valloittamaan saarta.

Niin…. Saavuttamista ei ole muuten tehty tästä kaupungista maailman helpoimmaksi autottomalle matkailijalle. Busseja saarelle ja takaisin kulkee Oulun linja-auto asemalta arkipäivisin tasan kolme, lauantaisin kaksi ja sunnuntaisin yksi ainoa kappale*. Tämä tuo käytännössä tilanteen, jossa esimerkiksi arkipäivisin ainoiksi mahdollisuuksiksi jää ottaa aamun ensimmäiset bussit ja palata takaisin vasta päivän viimeisellä, jolloin saarella tulee olla minimissään yhdeksän tuntia. Tämän lisäksi bussi on erikseen soitettava ja kutsuttava Marjaniemeen ainakin tuntia ennen lähtöä, jos kalastajakylästä mielii aloittaa kotimatkan Hailuodon keskuksen sijaan. Ilman pyörää tai omaa autoa valtavalla saarella on muutenkin vähän jumissa liikkumattomana eikä saarikierroksesta saisi yhtään niin paljoa irti kuin nopeammilla menopeleillä.

Henkilöautolla Oulun keskustasta lauttarantaan hujauttaa reilussa puolessa tunnissa. Lauttoja kulkee Oulunsalon ja Hailuodon välillä ajasta riippuen yksi tai kaksi tunnissa ja merimaisemia ilmaisen lautan kyydistä saa ihailla 25 minuutin ajan. Ajoaika Hailuodon lauttarannasta aina saaren toiseen päähän on noin puolituntia.

Nyt kun sitten kaikki lukijat ovat jo menettäneet toivonsa saaren saavuttamisen suhteen niin mennäänpäs itse kohteeseen ja miksi sinne sitten kuitenkin kannattaa päiväreissuilla. Ensinnäkin tilastoissa Hailuoto taitaa pitää Suomen saarista pronssititteliä kokoa katsottaessa ja ympärivuotisia asukkaitakin on saarelle löytänyt lähes tuhat kappaletta. Oululaisille kuten meitsulillekin saari on kuitenkin erityisen tunnettu mökki- ja ajanviettopaikka jonne tullaan ostamaan kalatuotteita, keräämään koko suvulla marjoja ja nauttimaan luonnosta. Siinäpä se Hailuodon sydän oikeastaan piileekin, luonnonrauhassa, -aktiviteeteissa ja merellisessä ilmassa. Miksipä ei siis lähteä valloittamaan saarta myös ihan Oulun lomallakin.

Marjaniemi – Hailuodon saaren sydän

Marjaniemi ei ole saaren pääkeskus, mutta Hailuodon sydän se on sitäkin enemmän. Marjaniemi löytyy saarta halkovan tien päästä aivan läntisimmistä osista ja tarjoaa matkailijalle kaikkein eniten kauniita maisemia. Punaiset vanhat kalastajamökit ja valkoinen parhaat päivänsä nähnyt majakka luovat Marjaniemen tyypillisimmän maiseman. Edelleenkin Marjaniemessä sijaitsee yksi alueen tärkeimmistä kalasatamista, mutta vilkkaaksi ei voi kylää missään nimessä kutsua. Lankkupolku vie Marjaniemen tunnetulle rannalle, joka herää eloon heinäkuussa järjestettävien Bättre Folk festivaalien aikaan. Kovin oli kaunis ranta kuitenkin päässyt ruohottumaan ja muutenkin harmittavan alas on ajettu Hailuodon matkailullisesti tärkeimmän kylän palvelut. Hotelli Luotsi koittaa elää omaa elämäänsä mökkimajoituksen kanssa, mutta esimerkiksi tutustuminen majakkaan on tehty lähes mahdottomaksi kalliiden opashintojen vuoksi.

Sunikari – Hailuodon kauneinta rantamaisemaa

Sunikarin pieni poukama ja kalasatama löytyy saaren lounaisimmasta osasta. Kärrypolun varrelle jäi Hailuodon oma pienlentokenttä ja hyviä mustikkamaastoja. Ajaminen kuitenkin kannattaa, sillä lopulta rannikolta avautuu ainakin omat lemppari rantamaisemat ihan koko saarella. Muutama hassun pieni mökki, pienveneitä ja ranta. Sen enempää ei siis kannata odottaa, mutta tänne jos minne kannattaa ehdottomasti tulla viettämään kaunista kesäpäivää eväiden kanssa ja hyppiä hiekalla kuin viimeistä päivää.

Hailuodon keskus – Museoita ja palveluita kirkosta paikallisiin kuppiloihin

Hailuodon kunnan keskus sijaitsee taktisesti saaren keskellä. Asukkaalle ja mökkiläiselle se tarjoaa kaikki tarpeelliset palvelut kirkosta pariin ruokakauppaan, bensa-asemaan ja paikalliseen kuppilaan. Kulttuurinnälkäiselle matkailijalle kesäisin hyvänä vierailukohteena toimii  Hailuodon kotimuseo, jossa pääsee tutustumaan perinteiseen elinkeinoon kauniissa maalaismaisemissa. Valitettavasti museo on auki vain kesäisin, joten sesongin ulkopuoliselta jää tämäkin näkemättä.

Petsamo – Hailuodon kauneinta laiturimaisemaa ja modernia taidetta

Taasen yhden kärrypolun päästä saaren itäisestä kainalosta avautuu kauniit maisemat. Tänne tuli itsellä lähdettyä ihan vain geokätkön perässä, mutta myönnettävä on, että Petsamon laiturimaisema oli ehdottomasti saaren kaunein. Täällä näkisin itseni istumassa ystävieni kanssa iltaa nauttien keskiyön auringosta. Mutta löytyi sieltä keskeltä pusikkoa muutakin kuin kaunis laituri, nimittäin betoninen iglun näköinen viritelmä Organum. Hai Artin rakentamassa ja Lukas Kuehnen  suunnittelemassa betonimöykyssä ääni kantoi ja koko betoninen pyöreä pallero edusti itselleni kyllä jokaisella sanalla modernia taidetta.

Potinlahti – Lahtimaisemaa lauttarannan kupeessa

Kun juuri myöhästyttiin edellisestä lautasta päätettiin me käydä vielä katsastamassa lauttarannan kupeessa sijaitseva Potinlahti. Kaunis lahtihan täältäkin löytyi, mutta sanoisin edellämainittujen ajavan ehdottomasti kauneudellaan paikan ohitse. Tule tänne kuluttamaan aikaa jos missaat lautan, muuten kiireellisellä aikataululla tämän voi ihan hyvin sivuuttaa.

Se on kuitenkin selvää, että jokaista näitä paikkaa yhdistää luonnonrauha. Ei ihme, että Hailuoto on mainittu yhtenä Suomen kauneimmista kansallismaisemista. Pellot ja merenranta, vanhat talot ja pysähtynyt meininki takaa satunnaiselle kävijälle kyllä ihan omanlaisensa maailmansa. Siihen kun sitten vielä yhdistetään vanhat perinteiset elinkeinot ja niiden hengissäpito aina kalastuksesta panimotuotantoon ja erilaisiin karja- ja maitotiloihin on paketti aikalailla kasassa ja koossa.

Hailuoto on ehdottomasti yksi parhaimmista päiväretkikohteista Oulusta käsin!

Mikä? Hailuoto
Missä? Saarin Oulun edustalla
Mitä? Luontoa, kaunista rannikkomaisemaa ja pieniä kyliä
Miten?  Omalla autolla tai bussilla numero 59. Jos olet menossa bussilla tarkista aikataulut etukäteen, sillä vuoroja on vain muutama päivässä. Aikuisen lippu maksaa 10,10 eur ja lisämaksusta pyörä kulkee 3,30 euron hintaan.