Browsing Category

Lappi

Arctic Light Hotel – Laadukasta majoitusta Rovaniemellä

Laatua, yksilöllisyyttä ja aitoa lappilaista vieraanvaraisuutta. Sitä lupaa mainettakin niittänyt Arctic Light Hotel Rovaniemellä. Kun kevään korvilla perinteisen äitienpäivän ulkomaanmatkan suunnittelu oli jäissä, osui Arcticin majoitustarjoukset juuri oikeaan saumaan. 99 euroa tiskiin ja yllätys äidilleni oli varattu.

Majoitusta hyvällä sijainnilla Rovaniemen keskustassa

Arctic Light Hotel sijaitsee Rovaniemen keskustassa kenties kaupungin parhaalla paikalla. Yhden korttelin matka riittää saavuttamaan sekä jokirannan että Koskikadun ostosmahdollisuuksineen. Vanha kunnon Lordi-aukiokin avautuu vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Niin keskellä, mutta silti niin rauhaisalla paikalla. Ilmainen parkkipaikka löytyy heti hotellin takapihalta ja sinne mekin äitienpäivää edeltävänä lauantaina heti aamusta automme parkkeerasimme.

Sujuva check in ja yksityiskohtia täynnä oleva aula

Arctic Light hotellin aulaArctic Light hotellin aula

Sisään hotelliin astuessa vastassa oli todella kaunis aulatila. Tummaan sisustukseen oli tuotu lämpöä valoratkaisuilla sekä mielenkiintoisilla yksityiskohdilla. Samettiset huonekalut ja koko hotellin oma maskotti ja esikuva jääkarhu Nanok nousivat erityisen hyvin esille. Sama värimaailma jatkui jopa seuraavana aamuna aamupalalla, mutta siitä lisää kuvia tuonnempana.

Ennen puolta päivää hotellissa oli hyvin rauhallista. Saimme samantien huoneen check in ajasta riippumatta ja sen suhteen toiveet täyttyivät jokaista pyyntöä myöten. Joskus siis kun varaa halvimman mahdollisen huoneen ja toivoo kylpyammetta, voi saada sekä kylpyammeen että huoneluokan korotuksen vaikkapa Aurora Loftiin. Tämä meni ihan nappiin ja äiti oli tietenkin tyytyväinen tästä hänen kunniakseen järjestetystä yllätyksestä!

Arctic Light Hotel ja Aurora Loft

Arctic Light hotel_aurora loft

Arctic Lightissa on yhteensä 57 huonetta, joiden sisään mahtuu monenmoista aina perushuoneista jopa jouluteemaiseen huoneistoon ja näihin meidän Aurora Lofteihin.

Aurora Loftit löytyvät hotellin ylimmästä kerroksesta ullakkotiloista, jonne pääsee kätevästi sekä hissillä että vanhan historiallisen rakennuksen portaita kävellen. Oven avatessa edessä odotti harmoonisen lämmin tunnelma, siisti tumma kokolattiamatto ja valkoisella maalatut ja paneloidut seinät. 30m2 huoneessa riitti tilan tuntua ja valo heijastui huoneeseen mukavan luonnollisesti kattoikkunoista. Talvella näistä ikkunoista pystyisi ihailemaan taivaan tähtiä ja valoja suoraan sängyssä loikoillen. Kylpyhuoneen arvokkuutta nosti kiiltävät kaakelit ja tyylikkään tilava odotettu kylpyamme, jota valvoi hotellin tyyliin sopivasti jääkarhu Nanok. Tämä oli pitkään aikaan parasta, mitä käytetyllä rahalla oli tullut vastaan. Sänky oli hyvä, kattoikkunat oli pimennettävät ja lomalaiset tyytyväisiä saamiinsa yöuniin.

Ainutlaatuista aamiaista Sara La Fountainin tapaan

Yksi odotetuin asia koko Arctic Light kokemuksessa oli sen hypetetty aamupala. Terveellinen ja energinen aamupala, joka olisi vielä muka maukas. Tämä aamupala ei todellakaan pettänyt odotuksiaan! Ensinnäkin värimaailma oli ihanan värikäs ja sisustukseen istuva. Toisekseen tässä oli selkeästi panostettu laatuun eikä määrään. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltu noudattamaan valittua teemaa. Täällä ei kaipaa munaa eikä pekonia, kun edessä avautuu hedelmien, mehushottien ja raakakakkujen taivaallinen maailma. Haudutettu riisipuuro kruunasi kokonaisuuden. Ainoa miinus oli kakkupalojen ja shottien koko. Niitä joutui nimittäin raahaamaan häpeäksi asti aivan liian paljon! Suuremmat shottikupit säästäisivät ekologisuuden näkökulmasta myös tiskin määrää.

Hyvän hinta-laatusuhteen ihana lähiloma

Tämä lähimatka oli todella onnistunut. Sen lisäksi, että Arctic Light hotelli tarjosi tällä tarjouksella aivan mielettömän hinta-laatusuhteen, on Rovaniemi aivan omaa luokkaansa tarjoamaan hyvää ruokaa ja rentoutumista kaupunkimaisemissa. Vaikka siis tämä äitienpäivä menikin Suomessa, ei reissu olisi voinut olla onnistuneempi.

 

Lue lisää Arctic Light -hotellista esimerkiksi näistä blogeista:

Arctic SnowHotel & Glass Igloos – Unelmien yö tähtitaivaan alla

Vuosi 2021 on alkanut toivoa täynnä. Ja niin myös vuoden ensimmäinen matka, joka suuntautui muutaman tunnin päähän pohjoiseen Rovaniemen seudulle viikonloppua viettämään. Rovaniemi hämmästytti taas kerran uskomattoman hyvällä ravintolatarjonnallaan ja sillä omalla jouluisella tunnelmallaan. Tämän matkan päätarkoitus oli kuitenkin täyttää yksi pitkäaikaisista haaveista ja yöpyä lasisessa iglussa tähtitaivaan alla. Kannattiko?

Igluja ympäri Lappia

Lasikattoisesta majoituksesta on syntynyt viime vuosina kuuma trendi. Kaikki taisi lähteä liikkeelle Kakslauttasesta Saariselältä kun keskelle ei mitään syntyi pieni iglukylä. Sittemmin igluja on alkanut ilmaantua jokaiseen Lapin lomakohteeseen ja jopa etelämmäs ties minkä joen ja järven rannalle. Iglut ovat myös fuusioituneet. On syntynyt trendikkäitä lasiseinäisiä huviloita ja jos minkä tyyppisiä maisemahuoneita.

Tässä hypetyksessä minäkin siis innostuin asiasta. Mitä enemmän tutkin vaihtoehtoja, sitä enemmän olin varma, että juuri nyt on oikea aika elämykselle. Tällä hetkellä iglut eivät ole vuodeksi eteenpäin varattuja ja hinnatkin ovat tulleet alaspäin. Mikä täydellinen diili lähteä hotellilomalle!

Erämaata ja autottoman vaihtoehtoa metsästämässä 

Internetin viidakossa seikkaillessa viikonlopulle täytyi löytää sopivan sijainnin päässä oleva iglu, jossa kuitenkin saisi mahdollisimman paljon elämyksestä irti. Autottomuus ja erämaa karsivat vaihtoehdot aika minimiin ja niinpä päädyin loppujen lopuksi melko vaivatta varaamaan paketin Arctic SnowHotel & Glass Igloos nimisestä resortista.

Arctic SnowHotel & Glass Igloos sijaitsi sopivasti 30 kilometrin päässä Rovaniemeltä keskellä ei mitään. Resort tarjosi erilaisia hemmottelupaketteja ja kyydityksiä autottomille Rovaniemeltä, joka oli juuri sellaista mitä olin etsinyt. Ei tarvisi kuin löytää itsensä Rovaniemen keskustaan ja hotelli hoitaisi loput. Kuulosti niin hyvältä, että vaikka nettisivut olivat jääneet jonnekin Internetin syntyajoille, otin aspaan yhteyttä ja tein itseäni miellyttävän pakettidiilin. Yksi yö iglussa aamiaisella, 3-ruokalajin illallisella ja kyydityksellä sekä liput SnowHotelliin kustansivat yhteensä kahdelta 426 euroa. Ystävänpäivän matka oli sillä varattu.

Arctic SnowHotel & Glass Igloos tarjoaa elämyksiä

Kun keskelle ei mitään pystytetään kokonainen matkakeskus täytyy alueelle tuoda myös erilaisia palveluita. Kuten yllä mainitsin, valitsemaani pakettiin kuului sopivasti vaivattoman kuljetuksen lisäksi ruokaa ja pieni elämyshetki samaisella alueella sijaitsevassa SnowHotellissa.

Kuljetukset toimivat loistavasti. Olimme sovittuun aikaan Santa’s hotellin edessä Rovaniemen keskustassa ja saimme yksityisen kyydityksen suoraan mestoille. Tila-autossa saimme maskit hotellin puolesta emmekä kahdestaan matkustaessa tunteneet oloa millään tavalla epämukavaksi. Sama homma toimi myös paluumatkalla. Vaivatonta ja helppoa.

Ruoka oli ihan hyvää ja ruokapaikkoja alueella yhteensä ainakin kolme. Aamupala tarjoiltiin isossa salissa vastaanottorakennuksessa. Tarjonta oli hyvin perinteinen. Munat, pekonit ja paahtoleivät. Vähän makeaa, vähän raikkaita hedelmiä. Ei mieleenpainuva, mutta mahan täysin täyttävä. Illallista sai sekä lämpimän viihtyisässä Kota ravintolassa että jäähotelliin perustetussa jääravintolassa. Me söimme illallisemme lämpimästi Kodassa porosta ja loimulohesta nautiskellen.

Vierailimme myös hintaan kuuluneessa SnowHotellissa. Jäästä veistetty lumilinna ja hotelli piti sisällään jäätaidetta ja erityylisiä huoneita. Ruuhkaa ei näyttänyt hotellissa olevan ja pääsimme kurkkaamaan useampaankin huoneeseen sisälle. Ihan hauska idea, mutta ei taitaisi minusta olla yöpymään jään sisällä. Tämän vierailun kruunasi lämpimät juomat jääbaarissa.

Näiden lisäksi paikan päältä olisi saanut ostaa erilaisia safareita tai varata vaikka saunatilat yksityiskäyttöön tunniksi pariksi. Alueen tärkein palvelu oli kuitenkin revontulihälytys. Siihen minäkin heräsin keskellä yötä into piukeana…

Unelmien yö Iglussa

Entäpä ne Iglut? Ne joiden takia minäkin tänne halusin matkustaa.  Igluista oli rakennettu alueelle ihan oma kylänsä. Pyöreitä lasikoppeja oli vieri vieressä kahdella erillisellä alueella. Omamme oli mukavasti alueen reunamilla alueen perällä. Vähemmän ohi kävelevää liikennettä ja hieman enemmän yksityisyyttä.

Iglu oli sisältä yksinkertaisen tyylikäs. Laatoitettu lattia oli ihanasti lämmitetty. Pienestä kylpyhuoneesta löytyi vesivessa ja tyylikäs pieni suihkukoppi. Omat juotavat ja snäksit sai vaivattomasti kylmään jääkaappiin. Parasta oli kuitenkin mukavat moottoroidut sängyt, joista katsoa suoraan pohjoiselle taivaalle. Iglujen maagisuus konkretisoitui pimeän laskiessa. Kova pakkanen piti taivaan kirkkaana ja tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle. Täydellinen pimeys kaukana valosaasteesta sai taivaan heräämään henkiin ja minut ottamaan paikkani peiton alla sängyllä. Siinä sitä tuijoteltiin tähtiä ja tähdenlentoja kunnes uni otti vallan. Kunnes sitten muutaman tunnin päästä odotettu hälytin soi ja se oli menoa se! Sängyn pääty nousi aika nopeaa pystyasentoon kun edessä tanssivat pohjoisen omat valot revontulet. Ei ne olleet parhaat mitä olen elämässäni nähnyt, mutta tämä uskomaton kokemus ihailla niitä lämpimästä teki kokemuksesta aivan ylivertaisen.  Tämä oli viimeistään se hetki, kun rahan pistäminen kokemukseen ei tuntunut enää ollenkaan tuhlaukselta.

Elämysmatkailijan unelma

Yö Iglussa oli tällaisen elämysmatkailijan unelma. Varsinkin kun kaikki tähdet tuntuivat olevan puolellamme. Kuka edes oikeasti menee tällaiseen ja näkee revontulia?! Vaikka igluja on myös perhe mallia, sanoisin että tämä kokemus jos jokin on parhaimmillaan oman mielitietyn kanssa kaksin. Valmiit elämyspaketit tekivät lomasta helpon ja lomatunnelman saavuttamisesta vaivatonta. Palveluita oli tarjolla maksua vastaan reilusti ja tekemistä olisi näiden kanssa riittänyt useammaksi päiväksi. Parasta täällä oli kuitenkin se yö tähtitaivaan alla. Tämä oli todella kerran elämässä kokemus.

Onko teillä kokemuksia näistä Iglu resorteista? Näitkö revontulia?

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

3 +1 retkeä Inarissa

Kesäkuun alun Inari oli vielä hyvin keväinen. Aurinko paistoi yötä päivää, valo lämmitti mieltä ja sulatti hurjaa vauhtia kovalumisen talven peitteitä. Kesäkuun alku oli erinomainen aika suunnata katsastamaan Inarin karua luontoa ja nauttimaan sen tarjoamista retkeilymahdollisuuksista. Parin päivän aikana me ehdimme kiertää niistä muutamia. Tässäpä siis vinkkejä retkeilystä kiinnostuneille Inarin kävijöille.

1.Pielpajärven erämaakirkolle ja takaisin

Kun saavuimme Inariin ja maassa olikin vielä lunta, päätimme me suunnata ensimmäisenä Siidaan tutustumisen jälkeen kysymään paikallisesta matkailuneuvonnasta suositusta reiteistä. Näinpä siis päädyimme Pielpajärven maisemiin viettämään kaunista kokonaista lomapäivää ja nauttimaan maisemista. Pielpajärven erämaakirkolle menevä reitti lähtee ihan Siidan nurkilta. Taisipa ollakin heti luontokeskuksesta seuraava tie, joka kääntyi aloittamispisteeseen vievälle tieosuudelle. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja ja me olimme valmiita valloittamaan tuota kirkkoa.

Polku erämaakirkolle on viisi kilometriä pitkä. Matka alkoi metsäisissä maisemissa juurakkoa seuraillen. Ehdottomasti reitin tylsin osuus. Pikkuhiljaa tylsä pusikko muuttu järvi- ja suomaisiksi maisemiksi ja silloin koko seurue saikin patikkaan puhtia. Pysähdyimme monta kertaa kuvailemaan, uittamaan varpaita jäisessä vedessä ja nauttimaan kauniista sinisen ja vihreän täyttämistä sävyistä. Kaikki olivat haltioissaan, kunnes kaunis lämmin järvimaisema vaihtui kylmään solaan ja patikointiin lumihangessa. Onneksi lumen peitossa oli enää reitin loppuosa ja sitäkin perusteltiin ihanan virkistävänä helteen jälkeen.

Viiden kilometrin jälkeen edessämme avautui siis Pielpajärven erämaakirkko. Kirkko rakentui aikanaan paikallensa Inarin lapinkylälle, johon kokoonnuttiin muutaman kerran vuodessa markkinoille ja hoitamaan kirkollisia toimituksia. Enää ei paikalla vietetä markkinoita ja lapinkylästäkään on jäljellä vain perustuksia. Sen sijaan alueelta löytyy kirkon lisäksi päivätupa, nuotiopaikka ja vessat.

Kirkon ovet ovat kuitenkin avoimena vierailijoita varten. Perinteisen puukirkon sisäilma oli tunkkaisen kostea ja kylmä. Joku tuossa kirkossa sai nousemaan samantien karvat pystyyn. Laitoimme nimemme vieraskirjaan, kipusimme torniin soittelemaan kirkon kelloja ja palasimme nuotiopaikalle nauttimaan eväitä.

Palatessa matka meni ukkosen pelossa erittäin nopeaa. Tämä onkin helppo vaellus, jolla pärjää hyvin perusvaatetuksella ja pullolla vettä. Myös maisemat ovat sen verran monipuoliset, että aloittelevakin vaeltaja saa taatusti tästä iloa.

2. Jäniskosken kuohuja Juutuassa

Pielpajärven pidemmän vaelluksen lisäksi vierailimme kahdessa lähestulkoon ”drive in” kohteessa, joissa tarkoituksemme oli lähinnä nähdä paikka, ottaa valokuvia ja jatkaa matkaa. Näistä ensimmäiseksi valikoitui Juutuan puolen kilometrin mittainen polku Jäniskoskelle ja sen riippusillalle. Jäniskoski on paikkoja, joka kuohuu upealla tavalla jäiden sulaessa ja tätä äänimaisemaa ja näkyä me lähdimme siis hakemaan.

Olimme paikan päällä niin sanotusti viime hetkellä, sillä kuohuva koski valui valtoimenaan ja täytti jo hieman teitä, mutta sillalle pystyi kipuamaan omalla vastuulla sen heiluen hiljalleen veden tahdissa. Paikallisesta lähteestä kuulimme, että seuraavana päivänä silta oli kuulemma ollut jo veden alla. Upea näky!

Lyhyt Juutuan polku on esteetön ja sopii esimerkiksi myös pikaiseen vissiin lasten vaunujen kanssa. Mikäli seikkailumieltä riittää Juutuan maisemista on mahdollisuus nauttia reilun viiden kilometrin verran rengasreittiä seuraillen. Tähän meillä ei aika riittänyt.

3. Pikainen spurtti Karhunpesäkivelle

Kun vettä tulee kaatamalla ja haluaa silti nähdä jotakin, on Karhunpesäkivi tähän hyvä vaihtoehto. Karhunpesäkivi on suuri siirtolohkare, joka sijaitsee näppärästi Ivalosta Inariin vievän tien varrella. Tai no varrella ja varrella, sillä portaita lohkareelle on kivuttavana muutamia yhteensä 450 metrin verran. Muutaman hassun minuutin porrasjuoksu ja edessä aukesi sisään mentävä siirtolohkare ja kauniit kukkulamaisemat yli Inarin maisemien.

+ 4. Kympin ponnistus Otsamotunturille

Kun päätimme suunnata Inariin ja selasin mahdollisuuksia olin muutamassa sekunnissa päättänyt, että haluan Otsamotunturille ihailemaan maisemia. Toisin kuitenkin kävi lumitilanteen takia ja siksi tämä vaellus olkoon nyt täällä plussana. Ylös tunturille pääsee joko jyrkästi kolmen kilometrin matkalla tai patikoimalla kympin helpommassa maastossa. Koska tänne en päässyt vaikeudesta en osaa sanoa, mutta voi juku jos joskus vielä menen Inariin sulan maan aikaan niin aivan varmasti kipuan tänne!