Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Lappi

3 +1 retkeä Inarissa

Kesäkuun alun Inari oli vielä hyvin keväinen. Aurinko paistoi yötä päivää, valo lämmitti mieltä ja sulatti hurjaa vauhtia kovalumisen talven peitteitä. Kesäkuun alku oli erinomainen aika suunnata katsastamaan Inarin karua luontoa ja nauttimaan sen tarjoamista retkeilymahdollisuuksista. Parin päivän aikana me ehdimme kiertää niistä muutamia. Tässäpä siis vinkkejä retkeilystä kiinnostuneille Inarin kävijöille.

1.Pielpajärven erämaakirkolle ja takaisin

Kun saavuimme Inariin ja maassa olikin vielä lunta, päätimme me suunnata ensimmäisenä Siidaan tutustumisen jälkeen kysymään paikallisesta matkailuneuvonnasta suositusta reiteistä. Näinpä siis päädyimme Pielpajärven maisemiin viettämään kaunista kokonaista lomapäivää ja nauttimaan maisemista. Pielpajärven erämaakirkolle menevä reitti lähtee ihan Siidan nurkilta. Taisipa ollakin heti luontokeskuksesta seuraava tie, joka kääntyi aloittamispisteeseen vievälle tieosuudelle. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja ja me olimme valmiita valloittamaan tuota kirkkoa.

Polku erämaakirkolle on viisi kilometriä pitkä. Matka alkoi metsäisissä maisemissa juurakkoa seuraillen. Ehdottomasti reitin tylsin osuus. Pikkuhiljaa tylsä pusikko muuttu järvi- ja suomaisiksi maisemiksi ja silloin koko seurue saikin patikkaan puhtia. Pysähdyimme monta kertaa kuvailemaan, uittamaan varpaita jäisessä vedessä ja nauttimaan kauniista sinisen ja vihreän täyttämistä sävyistä. Kaikki olivat haltioissaan, kunnes kaunis lämmin järvimaisema vaihtui kylmään solaan ja patikointiin lumihangessa. Onneksi lumen peitossa oli enää reitin loppuosa ja sitäkin perusteltiin ihanan virkistävänä helteen jälkeen.

Viiden kilometrin jälkeen edessämme avautui siis Pielpajärven erämaakirkko. Kirkko rakentui aikanaan paikallensa Inarin lapinkylälle, johon kokoonnuttiin muutaman kerran vuodessa markkinoille ja hoitamaan kirkollisia toimituksia. Enää ei paikalla vietetä markkinoita ja lapinkylästäkään on jäljellä vain perustuksia. Sen sijaan alueelta löytyy kirkon lisäksi päivätupa, nuotiopaikka ja vessat.

Kirkon ovet ovat kuitenkin avoimena vierailijoita varten. Perinteisen puukirkon sisäilma oli tunkkaisen kostea ja kylmä. Joku tuossa kirkossa sai nousemaan samantien karvat pystyyn. Laitoimme nimemme vieraskirjaan, kipusimme torniin soittelemaan kirkon kelloja ja palasimme nuotiopaikalle nauttimaan eväitä.

Palatessa matka meni ukkosen pelossa erittäin nopeaa. Tämä onkin helppo vaellus, jolla pärjää hyvin perusvaatetuksella ja pullolla vettä. Myös maisemat ovat sen verran monipuoliset, että aloittelevakin vaeltaja saa taatusti tästä iloa.

2. Jäniskosken kuohuja Juutuassa

Pielpajärven pidemmän vaelluksen lisäksi vierailimme kahdessa lähestulkoon ”drive in” kohteessa, joissa tarkoituksemme oli lähinnä nähdä paikka, ottaa valokuvia ja jatkaa matkaa. Näistä ensimmäiseksi valikoitui Juutuan puolen kilometrin mittainen polku Jäniskoskelle ja sen riippusillalle. Jäniskoski on paikkoja, joka kuohuu upealla tavalla jäiden sulaessa ja tätä äänimaisemaa ja näkyä me lähdimme siis hakemaan.

Olimme paikan päällä niin sanotusti viime hetkellä, sillä kuohuva koski valui valtoimenaan ja täytti jo hieman teitä, mutta sillalle pystyi kipuamaan omalla vastuulla sen heiluen hiljalleen veden tahdissa. Paikallisesta lähteestä kuulimme, että seuraavana päivänä silta oli kuulemma ollut jo veden alla. Upea näky!

Lyhyt Juutuan polku on esteetön ja sopii esimerkiksi myös pikaiseen vissiin lasten vaunujen kanssa. Mikäli seikkailumieltä riittää Juutuan maisemista on mahdollisuus nauttia reilun viiden kilometrin verran rengasreittiä seuraillen. Tähän meillä ei aika riittänyt.

3. Pikainen spurtti Karhunpesäkivelle

Kun vettä tulee kaatamalla ja haluaa silti nähdä jotakin, on Karhunpesäkivi tähän hyvä vaihtoehto. Karhunpesäkivi on suuri siirtolohkare, joka sijaitsee näppärästi Ivalosta Inariin vievän tien varrella. Tai no varrella ja varrella, sillä portaita lohkareelle on kivuttavana muutamia yhteensä 450 metrin verran. Muutaman hassun minuutin porrasjuoksu ja edessä aukesi sisään mentävä siirtolohkare ja kauniit kukkulamaisemat yli Inarin maisemien.

+ 4. Kympin ponnistus Otsamotunturille

Kun päätimme suunnata Inariin ja selasin mahdollisuuksia olin muutamassa sekunnissa päättänyt, että haluan Otsamotunturille ihailemaan maisemia. Toisin kuitenkin kävi lumitilanteen takia ja siksi tämä vaellus olkoon nyt täällä plussana. Ylös tunturille pääsee joko jyrkästi kolmen kilometrin matkalla tai patikoimalla kympin helpommassa maastossa. Koska tänne en päässyt vaikeudesta en osaa sanoa, mutta voi juku jos joskus vielä menen Inariin sulan maan aikaan niin aivan varmasti kipuan tänne!

Unelmien huskysafarilla Ylläksellä

Bucket list sai monella tapaa kyytiä muutaman viikon takaisella Ylläksen reissulla. En ole tunnetustikaan mikään kotimaanmatkailija saatika pohjoisten paikkojen ystävä, mutta tottumuksia on aina hyvä muuttaa ja tämä olikin jo toinen talvi putkeen kun suuntasin Lapin eksoottisiin maisemiin. Tällä reissulla olikin tarkoituksena tyhjentää madrilenon kanssa tuota haavelistaa ja haluan nyt aloittaa tämän Lappi hössötyksen tällä reissun kohokohdalla eli huskysafarilla.

Etukäteen selasimme ihan kunnolla Lapin tarjontaa näistä safareiden järjestäjistä. Tarjontaa tuolla Suomen laskettelun mekassa näytti riittävän enemmän kuin tarpeeksi, mutta käytössä oleva aika jätti meille loppuviimein vain pari hassua vaihtoehtoa. Näinpä loppujen lopuksi suuntasimme yhtenä aurinkoisena pakkasaamuna kaverin lähtiessä töihin Tunturihotellille, vedimme kelkkahaalarit päälle ja olimme valmiita aloittamaan huskysafarin läpi soiden ja metsien Safarctican kanssa.

Safarctica on lienee yksi alueen suurimmista toimijoista. Safarcticalla on ohjelmapalveluiden lisäksi pari hotellia alueella ja toiminta ulottuu  myös Rovaniemelle saakka. Tällä kertaa emme siis kannattaneet pientä toimijaa, mutta merkittävää työllistäjää Ylläksen alueella. Safari toteutettiin täysin omalla rahalla ilman minkäänlaista yhteistyötä ja ja me olimme enemmän kuin valmiita maksamaan tästä elämyksestä!

Tälle safarille osallistui kanssamme 2 ranskalaista, saksalainen perhe, 2 tanskalaista ja kaksi suomalaista tyttöä. Aamu alkoi taksikyydillä huskyfarmille, pienellä koirien ja niiden toimintojen esittelyllä, kunnes vihdoin pääsimme itse asiaan ja valitsemaan rekiämme. Koirista lähti kova ääni ja aamun koitteessa koirilla oli enemmän virtaa kuin yhdelläkään ihmisellä yhteensä. Ja sitten me lähdettiin.

Allekirjoittanut istui reessä kameroineen ja espanjalainen pääsi testaamaan ajotaitojaan suomen villissä luonnossa. Kierros oli noin 10 kilometriä pitkä. Tuon 10 kilometrin aikana liisimme läpi suomaaston ja pienien metsätaipaleitten. Lumi pöllysi ja kylmä viima tuntui kasvoilla. Aurinko paistoi kuitenkin täydeltä terältä, maisema oli juuri niin kaunis kuin voi Suomen kevättalvena olla ja vauhdin huuma koirien juostessa eteenpäin toi ihan mielettömän hyvänolontunteen. Puolivälissä safaria olisi saanut vaihtaa kuskia, mutta koska en ole oikein minkään ajamisen ystävä pysyimme samalla tehtäväjaolla myös loppupätkän matkasta. Ja niin hupi oli ohi lähes hetkessä ja olimme takaisin alkupisteessä.

Safarin jälkeen meillä oli aikaa koirien kanssa, sekä kysellä kysymyksiä omistajalta. Omistaja oli koirineen tullut talveksi Ylläkselle itä-Suomesta parempien markkinoiden perässä. Kauden jälkeen hän aikoi käydä koiriensa kanssa muutamissa kisoissa ja suunnata kotiin etelään kesän viettoon. Markkinoihin hän oli ollut niin tyytyväinen Lapissa, että oli lähes varma palaavansa myös ensi talvena. Itselle jäi ainakin kuva, että koirien omistaja todella välitti koiristaan mitä tulee monia mietityttävään eettiseen puoleen.

Viimeisenä meille tarjottiin kodassa keksiä ja mehua ja siinäpä se sitten olikin. Tämä muutaman tunnin retki maksoi 180 euroa ja täytyy sanoa, että aikaansa nähden melko kovasti osataan kyllä Suomessa rahastaa. Tämä oli kuitenkin yksi unelma ja se on nyt toteutettu. Tämä antoi myös hyvän vinkkelin matkailun opiskelijalle siitä, miten Suomessa järjestetään retkiä.

Me molemmat olimme tyytyväisiä ja ainoa mikä jäi harmittamaan oli tosiaan retken pituus hintaansa nähden. Olisi tästä voinut nimittäin tällä kohdalle sattuneella säällä nauttia pidempäänkin!

Joulupukin pajakylä – Päiväretki pohjoiseen

Tämä postaus on jatkumoa viime postaukseeni Ranuan eläinpuistosta. Jos et ole vielä ehtinyt lukea sitä löydät sen täältä klik klik.

Ranualta suuntasimme Rovaniemelle ensin syömään pikaisesti navigaattorin merkkaamaan lähimpään pikaruokalaan, josta matka jatkui samaa kyytiä katsomaan joulupukkia.

Matkaa Rovaniemen keskustasta oli vaivaiset  kahdeksan kilometriä, jonka jälkeen oltiinkin ihmettelemässä Joulupukin pajakylää. Fiilis oli kuin innokkaalla pikkulapsella, sillä tämä oli kaksikymmentä vuotisen historiani ensimmäinen kerta kun näin sen aidon oikean joulupukin.  Ensimmäisenä suunnattiinkin siis jonottamaan pukin luo. Sisäänpääsy oli yllätyksekseni ilmainen. Muut jonottajat olivat pääasiassa Aasialaisia ja jono oli yllättävänkin pitkä, mutta kuitenkin kulki suhteellisen nopeaa tahtia. Sisällä oli ihanan lämmin ulkona olevan paukkupakkasen jälkeen ja tunnelma oli aivan käsin kosketeltavissa. Matkustin mielikuvissani suoraan legendaarisiin jouluelokuviin kunnes muistin, että täällähän minä todella olen joulupukin kotona. 😀 Tontut jututtivat mukanamme ollutta edustajaa Taiwanista, joka hyppi ehkä vielä enemmän riemusta ja jännityksestä kuin minä.

Tunnin jonotuksen jälkeen koitti tähtihetki, sillä me tosiaan päästiin tapaamaan sitä oikeaa Korvatunturin joulupukkia! Kuvaaminen tuolla huoneessa oli kielletty, sillä joulupukin kanssa sai ottaa itsestään ”korkealaatuisen ammattilaiskuvan” ja sen myöhemmin ostaa matkamuistokaupasta. Joulupukki jututti mukana ollutta vaihtaria, otti hänen kanssaan yhteiskuvan ja vielä lisäksi meidän koko porukastamme.

Jos Ranuan 19 euron hintainen buffetti meinasi aiheuttaa sydänkohtauksen, kuvien hinnan näkemisen jälkeen sydänkohtauksen lisäksi pyörtyminen oli lähellä. 40 euroa yhdestä kuvasta joulupukin kanssa!?! Postikorttipaketti (5 korttia) 35 euroa!?! Ei ihme että sisäänpääsy oli ilmainen. Se tästä olisi vielä puuttunut. 😀 Kuva jäi luonnollisesti joulupukin arkistoon, mutta onneksi tuo kokemus on kuitenkin juurtunut muistoihin. : )

Joulupukin tapaamisen jälkeen heitettiin talvivaatteet takaisin niskaan ja suunnattiin ihailemaan ihmemaata ulkosalle. Jouluvalot, lumi ja sadat turistit loivat kyllä joulumieltä parhaimmillaan ja minä tunsin olevani pikkulapsi fantasiamaailmassa.

Viimeisen silauksen onnistuneelle päiväreissulle antoi vierailu napapiirin postissa lueskelemassa joulupukille saapuneita kirjeitä ja ihmettelemässä kuinka kaukaakin meidän joulupukki todella saa postia.

Onneksi joulupukki piti puheensa ja tuli myös aattona vierailulle lahjojen kanssa. On se vain kyllä ihme mies tuo joulupukki!

Kävikös teillä jouluaattona joulupukki ja olittekos olleet kilttejä? 

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Blogilistalla, Facebookissa ja Instagramissa

Ranuan eläinpuisto – Päiväretki pohjoiseen

Muutama päivä takaperin kerättiin kaveriporukka kasaan ja lähdettiin päiväretkelle pohjoiseen Ranuan eläinpuiston kautta Rovaniemelle. Tämä postaus keskittyy pätkään Ranualle, mutta lupaan seuraavassa postauksessa kuulumisia Joulupukin luota!

Oulusta Ranualle matkaa kertyy noin 160 km ja sen taittaa autolla parissa tunnissa, joten näinpä mekin starttasimme matkaan vasta yhdeksän aikoihin ja olimme silti jo ennen puoltapäivää perillä katselemassa elukoita ja ihailemassa talvista luontoa Suomen pohjoisimmassa eläintarhassa.

Viimeksi Ranualla olen käynyt joskus aivan todella pienenä ja silloinkin kesällä, joten luonnollisestikin olin aivan innoissani tästä Suomiretkestä. Näinpä jätimme siis auton parkkiin, napsasimme pakolliset turistikuvat eläinpuiston portilla ja suuntasimme lipputiskille ostamaan lippuja. Sesonkiajan lippu kustansi opiskelijalta kolme euroa enemmän kuin normaalisti eli kokonaisuudessaan 15 euroa. S-etukortilla tästä sai kuitenkin vielä 10% alennusta, joten kortti mukaan jos retkelle aikoo!

Pakkanen paukkui kymmenessä kun lähdimme innolla matkaan. Näin talvella eläimiä oli loppujen lopuksi melko vähän näkösällä, mutta luontoäiti pisti kyllä parastaan! Joka paikka oli lumen peitossa ja kaiteet huurussa. Kävelyreitit olivat erittäin tunnelmallisia ja myönnän että ehkä jopa loppujen lopuksi kiinnitin enemmän huomiota luonnon kauneuteen kuin niihin eläimiin. Ihka aito talven ihmemaa tämä Suomi!

Mutta koska kuitenkin olimme eläintarhassa tulihan niitä elukoitakin katsottua. Pöllöt ja muut linnut olivat näkösällä. Sisällä lämmittelimme ja katselimme jouluhiiren touhotusta ja taas armottomassa pakkasessa poroja, jääkarhua, kauriita, ilvestä, kettua ja ahmaa. Lopussa eläinten kuvaus ei enää onnistunut umpijäisistä käsistä johtuen, mutta tulipahan kerrankin keskityttyä oikeasti eläinten liikkuihin eikä aina vain katsomaan maailmaa kameran linssin läpi.

Kierroksen jälkeen lämmittelimme hetken kierrellen eläinpuiston matkamuistomyymälässä. Lämmitellessä kokeilin wifin toimivuutta ja surkeudekseni sain huomata ettei sellaista ollut eläinpuistolla tarjolla. Nämä on näitä jotka laskevat matkabloggarin arvosanaa väkisillä, vaikka Suomiretkellä itsellä onkin oma netti käytössä. Ehkä se olisi hyvä parannusehdotus, että ulkomaalaiset turistitkin saisivat päivittää somea reaaliajassa ja antaa ilmaista mainosta eläintarhalle?

Jos väkeä ei vielä lähtiessä ollut nimeksikään nyt paikalle olivat löytäneet niin Aasialaiset, kuin Espanjalainen ja Italialainenkin ryhmä. Nälkä painoi päälle, mutta 19 euron hintainen buffet aiheutti melkein sydänkohtauksen ja päätimme kuitenkin ajaa Rovaniemelle syömään.

Pientä välipalaa oli kuitenkin helppo käydä ostamassa samassa piirissä sijaitsevasta Fazer kaupasta. Hinnat olivat yllättävänkin matalat ja mukavana lisänä kaupassa myytiin hieman erilaisia pakkauksia kuin normikaupoissa. Samaisen rakennuksen huipulta kävimme vielä katsomassa hämärtyvää Ranuaa, josta lumen määrän erotti selvästi. Alueelta löytyi myös muita (turisti)kauppoja, mutta koska nälkä painoi päälle otimme me suunnaksi Rovaniemen.

Ranuan eläinpuistossa on myös paljon oheistoimintaa, kuten syöttöajat eläimille, maksulliset opastukset ja äänikuulokkeet. Näiden lisäksi lapsille elämys voi olla pulkkakyyti eläintarhan läpi, sekä erilaiset safarit. Lisätietoa hinnoista, aukioloajoista ja aktiviteeteista kannattaa katsastaa Ranuan eläinpuiston omilta nettisivuilta. 

Kesäinen Rovaniemi

Rovaniemi retkeni alkaa olla loppusuoralla. Istun Lordiaukiolla ja katselen helteestä nauttivia ihmisiä ja tuntuu hassulta, että jos hyvä tuuri kävi pääsykokeitten suhteen saatan kolmen kuukauden päästä vaikka asua täällä. No se selvinnee kuukauden sisään.

En laittaisi Rovaniemellä asumista pahitteeksi, sillä tämä pieni Lapin pääkaupunki ja joulupukin virallinen koti on antanut minulle näiden kolmen päivän aikana kaikkensa! Kauniita maisemia, lämpöä ja aurinkoa. Miten joki voi edes olla niin tyyni? Ja kaiken lisäksi nämä alla olevat kuvat on napattu matkalla keskustasta yliopistolle, joten ei kyllä haittisi yhtään katsella koulumatkoilla noita maisemia.

image

image

image

Rovaniemi on sopivan kokoinen ja pitihän sitä tottakai täällä ollessa katsella kaikki tunnetuimmat nähtävyydetkin läpi nuiden ihanien jokipaikkojen lisäksi. Maarit siis toimi aivan loistavana oppaanani ja otti siis tietenkin minusta myös näitä pakollisia turistikuvia. Kiitos, oli aivan huippua tutustua! : )

Se jokaisessa Rovaniemen matkailumainoksessa näkyvä Jätkänkynttilä

Se jokaisessa Rovaniemen matkailumainoksessa näkyvä Jätkänkynttilä

 

image

Ja koska kyseessä oli samalla pienimuotoinen loma ei herkutteluakaan voinut jättää minun tapaani välistä. 😉

image

image

Kyllä elämä on tehty siitä nauttimista varten! <3 Eilisestä Ounasvaaran retkestäni voit lukea lisää täältä.

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja tägätä ne #igtravelthursday ja löytää näin uusia seurattavia. Suomessa tempauksen johtajina toimivat upeat naiset Veera, Satu ja Nella! : )
Minut löytää nimellä kaksuli