Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kainuu

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Kainuun keskellä Kajaanissa

Kajaani on sellainen kaupunki, joka sijaitsee Oulusta katsottuna lähellä, mutta joka on kerta toisensa jälkeen tullut ohitettua milloin minkäkin syyn vuoksi. Koronan muokkaamista kesäsuunnitelmista johtuen, nyt oli aika laittaa reilun 35 000 asukkaan pikkukaupunki listalle ja suunnistaa katsomaan mitä tuo Kainuun kehto oikeastaan matkailijalle tarjoaakaan.

Merkkihenkilöitä, tervanpolttoa ja teollisuuskaupungin havinaa

Pietari Brahe perusti Kajaanin vuonna 1651. Kuin myös Oulussa, tervanpoltosta tuli Kajaanin tärkeä elinkeino. Tervanpoltto ja sen kuljettaminen jokiväyliä pitkin toi rahaa kaupunkiin parin sadan vuoden ajan. Tervan suosion hiipuessa tilalle syntyi teollisuutta, joka taasen kehitti Kajaanin liikenneyhteyksiä ja palveluita modernimpaan suuntaan. 1904 luvulla valmistunut rautatie yhdisti kaupungin kätevästi Suomen muihin kolkkiin ja kehitti Kajaanista Kainuun maakuntakeskuksen.

Kajaanin kehitystä ovat seurailleet muun muassa Elias Lönnrot, Eino Leino ja presidentti Urho Kekkonen. Nämä tyypit ovat myös tänä päivänä osa Kajaanin ylpeyttä ja katukuvaa.

Ostoksilta linnanraunioille ja isolle kirkolle

Lauantai aamu avautui Kajaanissa hyvin hiljaisena. Suvantopuiston edustalta löytyi autolle ja hyvä ja maksuton pysäköintipaikka, josta oli hyvä lähteä katsastamaan Kajaanin kuumimmat nähtävyydet.

Ensimmäisenä vastaan tulivat kiinni olevat Kainuun museo sekä teatteri. Kainuun museo olisi aukiollessaan tarjonnut aikamatkan alueen historiasta ja kulttuurista.  Teatteri oli kiinni ihan jo koronan takia. Teatterirakennus Sissilinna oli kuitenkin kauniin hurmaava puutalo matkailijalle nähtäväksi myös ulkoapäin päin. Historian saatossa rakennus onkin toiminut muun muassa matkustajakotina ja kaupungintalona. Siinäpä olisi kaunis paikka hotellille myös tänä päivänä.

Koska Kajaani on mukavan kompakti muutaman korttelin päässä avautuivat tori sekä sen päästä alkava kävely- ja ostoskatu. Kauppatorilla oli perinteitä mukaillen mukavasti eloa jo lauantain aamutunneilla. Pietari Brahen patsas tuijotteli aamukahvilaisia ja odotteli selkeästi myös uusia tulokkaita.

Kävelykatu oli sen sijaan hiljainen kuin mikä. Kävelykatua vierustivat muutamat ketjumyymälät ja Suomelle perinteisen harmaa katukuva. Myös täällä suurin osa vanhoista rakennuksista on tuhoutunut sotien aikana. Poikkeuksen tuottaa kuitenkin kävelykadun päästä löytyvä Raatihuoneentori ja sen keltaisen kaunis vuonna 1831 valmistunut Raatihuone. Itseasiassa tämä Engelin taidonnäyte oli suosikkini koko kaupungissa.

Historiallisista rakennuksista puheenollen Raatihuoneen torilta oikealle avautui Kajaanin oma odotetuin nähtävyys eli linnan rauniot. 1600-luvulta oleva linna tuhoutui reilun sadan vuoden ikäisenä Pohjan sodassa. Tänä aikana linna ehti toimia sekä puolustuksessa että esimerkiksi vankilana. Tänä päivänä nähtävillä on hieman raunioita kauniilla paikalla jokirannassa. Raunioille pääsi maksuttomaksi tallustelemaan ja uppoutumaan historian saloihin. Todella kaunis paikka. Paikan kauneutta korosti laitettu jokipuisto, jossa sai ihmetellä esimerkiksi seisoskelevaa Lönnrotia ja vähän kauempana rantapuistoa seuraillessa myös Eino Leinoa.

Viimeisenä nähtävyyskierroksella sukelsimme takaisin kaupungin kujille ja otimme suunnaksemme ylväänä kukkulalla seisovan 1896-vuonna valmistuneen puukirkon. Kirkko oli valitettavasti suljettu, mutta vakuutti matkailijan myös ulkoapäin. Kolmannen suurherran eli Kekkosen muistomerkki löytyi myös kätevästi kirkkopuistosta.

Ruokaa ja lopputunnelmia

Kajaanissa jos jossain oli haastavaa löytää lauantaina lounasta. En tiedä  vaikuttiko asiaan korona vai onko kaupungissa käytössä etelä-Eurooppalainen elämänrytmi, sillä vain harva ravintola avasi oviaan puolilta päivin. Ja pakko myöntää, että allekirjoittaneelle iskee kunnon nälkäkiukku mikäli sitä energia-annosta ei saa keskipäivän aikana koneistoon. Haimme ensin välipalaa Pekka Heikkisen ihanan tunnelmallisesta kahvilasta ja sen herkkujen ääreltä. Kävijämääristä päätellen voisin väittää, että taisimme sattua juuri oikeaan leipomoon välipalaa hakemaan. Jonotuksesta huolimatta ihanan sokeriset munkit ja täytepullat olivat juuri sitä mitä ihminen tuossa vaiheessa osasi kaivata.

Loppujen lopuksi lounaspaikaksi valikoitui ravintola Ranch, jota olin jo etukäteen netistä katsellut potentiaaliseksi paikaksi. Ranchin listalla on herkullisia burgereita, salaatteja sekä liha-annoksia. Oma grillattu kanani uunikasviksilla ja vuohenjuustolla oli juuri niin herkullinen kuin olin ajatellutkin. Kaksi muuta vaihtoehtoa mihin emme päätyneet aukioloajoista johtuen olisivat olleet Bisto Casa Bianca tai Gastrobar3 kauniissa vanhassa puurakennuksessa. Mantan grillillä pysähdyimme edullisille överisuurille mätöille jo juhannuksen reissullamme. Mikäli haluaa halvalla ja paljon, tämä oli siihen täysin oikea valinta.

Kajaanin kiertämiseen saimme kulumaan aikaa nelisen tuntia ruokineen. Kaupunki olikin hyvä etappi matkalla eteenpäin ja ehdottomasti pysähtymisen arvoinen. Mikäli aikaa on vähemmän kannattaa Kajaanin läpi vähintäänkin ajaa linnan vierestä menevän sillan ylitse. Linnat kun eivät ole mikään suurin itsestäänselvyys tässä maassa ja kohde oli omasta mielestäni varsin mallikas. Kajaani oli kelvollinen yhden päivän lomakohde osana suurempaa matkaa ja tällaisena pienenä pysähdyksenä voin sitä suositella muillekin.