Browsing Category

Joensuu

Kolin kansallismaisemissa

Menneellä Joensuun reissulla oli pakko poiketa myös ajomatkan varrellle jääneissä  Suomen kansallismaisemissa Kolilla. Reissu oli siinäkin mielessä historiallinen, että vanhalla kaveriporukalla päästiin verestämään muistoja ala-asteella tehtyihin leirikoulumaisemiin ja oikeastaan siitä koko tämä pieni pysähdys paikan päällä saikin ideansa.

10-vuotta sitten vaellettiin kansallismaisemissa 8 kilometrin lenkki oppaan johdolla. Kaikki olivat hämmästyneitä luonnon kauneudesta ensimmäisellä näköalapaikalla, mutta kun itse vaellus pääsi vauhtiin pienet matkalaiset olivat aika turhautuneita, väsyneitä, kiukkuisia ja yhtään ketään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa oppaan jorinat. Vanhoista kuvistakin on nähtävissä varsin selkeästi missää kohtaa kenelläkään ei ole enää kivaa, mutta ihan kunnioittaen kaikkia luokkakamuja nuilta ajoilta jätän legendaarisimmat kuvat julkaisematta.

Alkumatkasta maisemat hurmasivat jo melkein kymmenen vuotta sittenkin

Maisema vuosimallia 2006

Tällä rajoitetun ajan iltareissulla ennen kotiin päin ajamista oltiinkin sitten niin ovelia, että otettiinkin vain hissi ylös aulaan, josta löytyy hotelli ja infokeskus ja lähdettiin samantien kävelemään portaat ylös kohti maisemia, josta vaellettiin vain pieni matka lähimmälle näköalapaikalle Ukko-Kolille. Fiilis oli aika katossa ja porukka monta kertaa innokkaampana kuin kymmenisen vuotta sitten.

Näkymiin ei tarvinnut montaa metriä kävellä ja jestas oltiin ihan yllättyneitä kuinka hienolta ne maisemat näyttikään! Vaikka henkisesti taidetaan olla vieläkin kymmenvuotiaiden tasolla, on meissä silti jotain kasvua tapahtunut, sillä siinä kallioilla istuessa ja hyppiessä katsellen Kansallismaisemaa tuli todella hyvä, puhdas ja kiitollinen olo. Siellä me vain tuijoteltiin keskenään puhdasta järvi- ja metsämaisemaa kellon lähestyessä puoltayötä ja kuunneltiin täydellistä hiljaisuutta.

Tällä kertaa mieli jäi oikeasti kaipaamaan ja janoamaan lisää kaikkea mitä kansallismaiseman ympärillä onkaan tarjota, mutta tälle muistorikkaalle reissulle oli juuri passeli, että käytiin vain siellä missä viimeksikin vielä nautittiin retkipäivästä. Ehkä tästä Kolilla käynnistä pitäisi tehdä perinne. : )

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Miniloma Joensuussa

Viimeviikon keskiviikkona auton nokka otti suunnaksi Joensuun, jossa vietettiin autolastillisella pieni irtiotto. Joensuusta en tiennyt mitään ennen kuin sinne saavuttiin, mutta onneksi saatiin parilta paikalliselta vahvistukselta muutamia vinkkejä kaupunkikierrosta varten. Niinpä perjantaina lämpötilojen hipoessa vielä iltahämyssä 25 korvilla jätettiin auto parkkiin ja suoritettiin kunnon turistikierros kaupungissa.

Kierros aloitettiin kirkkomaisemissa. Evankelisluterilainen pääkirkko näkyi jo kauas ja meidän onneksi se oli vielä iltasellakin auki. Käytiin kurkkimassa pikaisesti sisällä ja saatiin aulassa istuvalta pirtsakalta tytöltä tietoa kirkon historiasta ja mukaan turistiesite kaupungista. Kirkkohan on rakennettu pienelle kukkulalle lähelle jokirantaa jo vuonna 1903 ja se edustaa jonkin sortin uusgoottista tyyliä.

Kirkolta oli hyvä jatkaa jokivarteen. Ihmiset olivat nauttimassa perjantai illan lämmöstä ja itselle jäikin fiilis, että Joensuussa nimenomaan jokivarsi on se paikka, jossa ihmiset istuvat iltaa. Mitä lähemmäs keskustaa päästiin, sitä enemmän jokivarsi alkoi myös täyttyä patioista. Mekin otettiin pieni aikalisä ja istahdettiin jokivarteen katselemaan paatteja ja juhlakansaa ympärillä.

Viimeisenä suunnattiin sitten tietenkin katsastamaan vielä keskusta. Kaupat olivat sulkeneet jo ovensa ja nuoriso oli vallannut aukioiden penkit. Bongattiin 1914-luvulta peräisin oleva kaupungintalo ja puutaloja sieltä täältä. Vanhaa rakennuskantaa oli ainakin pikaisella kierroksella havaittavissa huomattavasti enemmän kuin meillä täällä Oulussa, mistä tykkäsin todella paljon.

Tori oli aivan autio. Toki ilta oli jo pitkällä, mutta jäätiin kyllä muutamaksi hetkeksi miettimään, onko siellä päivälläkään elämää kun yhtään kojuja ei ollut pystyssä. Myös kävelykatu oli melko autio kauppojen ollessa jo kiinni. Se pitää vielä joku päivä nähdä hellepäivänä elämää täynnä.

Kokonaisuudessaan Joensuu oli varsin pieni, mutta selkeä paketti tutustuttavaksi ja jokivarsi tosi kiva paikka istua kesäiltaa. Vanhat talot toivat myös oman ripauksensa kaupunkikuvaan. Varsin onnistunut Suomiretki siis takana! Näitä ehdottomasti enemmänkin!

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa