Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Joensuu

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Kolin kansallismaisemissa

Menneellä Joensuun reissulla oli pakko poiketa myös ajomatkan varrellle jääneissä  Suomen kansallismaisemissa Kolilla. Reissu oli siinäkin mielessä historiallinen, että vanhalla kaveriporukalla päästiin verestämään muistoja ala-asteella tehtyihin leirikoulumaisemiin ja oikeastaan siitä koko tämä pieni pysähdys paikan päällä saikin ideansa.

10-vuotta sitten vaellettiin kansallismaisemissa 8 kilometrin lenkki oppaan johdolla. Kaikki olivat hämmästyneitä luonnon kauneudesta ensimmäisellä näköalapaikalla, mutta kun itse vaellus pääsi vauhtiin pienet matkalaiset olivat aika turhautuneita, väsyneitä, kiukkuisia ja yhtään ketään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa oppaan jorinat. Vanhoista kuvistakin on nähtävissä varsin selkeästi missää kohtaa kenelläkään ei ole enää kivaa, mutta ihan kunnioittaen kaikkia luokkakamuja nuilta ajoilta jätän legendaarisimmat kuvat julkaisematta.

Alkumatkasta maisemat hurmasivat jo melkein kymmenen vuotta sittenkin

Maisema vuosimallia 2006

Tällä rajoitetun ajan iltareissulla ennen kotiin päin ajamista oltiinkin sitten niin ovelia, että otettiinkin vain hissi ylös aulaan, josta löytyy hotelli ja infokeskus ja lähdettiin samantien kävelemään portaat ylös kohti maisemia, josta vaellettiin vain pieni matka lähimmälle näköalapaikalle Ukko-Kolille. Fiilis oli aika katossa ja porukka monta kertaa innokkaampana kuin kymmenisen vuotta sitten.

Näkymiin ei tarvinnut montaa metriä kävellä ja jestas oltiin ihan yllättyneitä kuinka hienolta ne maisemat näyttikään! Vaikka henkisesti taidetaan olla vieläkin kymmenvuotiaiden tasolla, on meissä silti jotain kasvua tapahtunut, sillä siinä kallioilla istuessa ja hyppiessä katsellen Kansallismaisemaa tuli todella hyvä, puhdas ja kiitollinen olo. Siellä me vain tuijoteltiin keskenään puhdasta järvi- ja metsämaisemaa kellon lähestyessä puoltayötä ja kuunneltiin täydellistä hiljaisuutta.

Tällä kertaa mieli jäi oikeasti kaipaamaan ja janoamaan lisää kaikkea mitä kansallismaiseman ympärillä onkaan tarjota, mutta tälle muistorikkaalle reissulle oli juuri passeli, että käytiin vain siellä missä viimeksikin vielä nautittiin retkipäivästä. Ehkä tästä Kolilla käynnistä pitäisi tehdä perinne. : )

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Miniloma Joensuussa

Viimeviikon keskiviikkona auton nokka otti suunnaksi Joensuun, jossa vietettiin autolastillisella pieni irtiotto. Joensuusta en tiennyt mitään ennen kuin sinne saavuttiin, mutta onneksi saatiin parilta paikalliselta vahvistukselta muutamia vinkkejä kaupunkikierrosta varten. Niinpä perjantaina lämpötilojen hipoessa vielä iltahämyssä 25 korvilla jätettiin auto parkkiin ja suoritettiin kunnon turistikierros kaupungissa.

Kierros aloitettiin kirkkomaisemissa. Evankelisluterilainen pääkirkko näkyi jo kauas ja meidän onneksi se oli vielä iltasellakin auki. Käytiin kurkkimassa pikaisesti sisällä ja saatiin aulassa istuvalta pirtsakalta tytöltä tietoa kirkon historiasta ja mukaan turistiesite kaupungista. Kirkkohan on rakennettu pienelle kukkulalle lähelle jokirantaa jo vuonna 1903 ja se edustaa jonkin sortin uusgoottista tyyliä.

Kirkolta oli hyvä jatkaa jokivarteen. Ihmiset olivat nauttimassa perjantai illan lämmöstä ja itselle jäikin fiilis, että Joensuussa nimenomaan jokivarsi on se paikka, jossa ihmiset istuvat iltaa. Mitä lähemmäs keskustaa päästiin, sitä enemmän jokivarsi alkoi myös täyttyä patioista. Mekin otettiin pieni aikalisä ja istahdettiin jokivarteen katselemaan paatteja ja juhlakansaa ympärillä.

Viimeisenä suunnattiin sitten tietenkin katsastamaan vielä keskusta. Kaupat olivat sulkeneet jo ovensa ja nuoriso oli vallannut aukioiden penkit. Bongattiin 1914-luvulta peräisin oleva kaupungintalo ja puutaloja sieltä täältä. Vanhaa rakennuskantaa oli ainakin pikaisella kierroksella havaittavissa huomattavasti enemmän kuin meillä täällä Oulussa, mistä tykkäsin todella paljon.

Tori oli aivan autio. Toki ilta oli jo pitkällä, mutta jäätiin kyllä muutamaksi hetkeksi miettimään, onko siellä päivälläkään elämää kun yhtään kojuja ei ollut pystyssä. Myös kävelykatu oli melko autio kauppojen ollessa jo kiinni. Se pitää vielä joku päivä nähdä hellepäivänä elämää täynnä.

Kokonaisuudessaan Joensuu oli varsin pieni, mutta selkeä paketti tutustuttavaksi ja jokivarsi tosi kiva paikka istua kesäiltaa. Vanhat talot toivat myös oman ripauksensa kaupunkikuvaan. Varsin onnistunut Suomiretki siis takana! Näitä ehdottomasti enemmänkin!

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa