Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Inari

3 +1 retkeä Inarissa

Kesäkuun alun Inari oli vielä hyvin keväinen. Aurinko paistoi yötä päivää, valo lämmitti mieltä ja sulatti hurjaa vauhtia kovalumisen talven peitteitä. Kesäkuun alku oli erinomainen aika suunnata katsastamaan Inarin karua luontoa ja nauttimaan sen tarjoamista retkeilymahdollisuuksista. Parin päivän aikana me ehdimme kiertää niistä muutamia. Tässäpä siis vinkkejä retkeilystä kiinnostuneille Inarin kävijöille.

1.Pielpajärven erämaakirkolle ja takaisin

Kun saavuimme Inariin ja maassa olikin vielä lunta, päätimme me suunnata ensimmäisenä Siidaan tutustumisen jälkeen kysymään paikallisesta matkailuneuvonnasta suositusta reiteistä. Näinpä siis päädyimme Pielpajärven maisemiin viettämään kaunista kokonaista lomapäivää ja nauttimaan maisemista. Pielpajärven erämaakirkolle menevä reitti lähtee ihan Siidan nurkilta. Taisipa ollakin heti luontokeskuksesta seuraava tie, joka kääntyi aloittamispisteeseen vievälle tieosuudelle. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja ja me olimme valmiita valloittamaan tuota kirkkoa.

Polku erämaakirkolle on viisi kilometriä pitkä. Matka alkoi metsäisissä maisemissa juurakkoa seuraillen. Ehdottomasti reitin tylsin osuus. Pikkuhiljaa tylsä pusikko muuttu järvi- ja suomaisiksi maisemiksi ja silloin koko seurue saikin patikkaan puhtia. Pysähdyimme monta kertaa kuvailemaan, uittamaan varpaita jäisessä vedessä ja nauttimaan kauniista sinisen ja vihreän täyttämistä sävyistä. Kaikki olivat haltioissaan, kunnes kaunis lämmin järvimaisema vaihtui kylmään solaan ja patikointiin lumihangessa. Onneksi lumen peitossa oli enää reitin loppuosa ja sitäkin perusteltiin ihanan virkistävänä helteen jälkeen.

Viiden kilometrin jälkeen edessämme avautui siis Pielpajärven erämaakirkko. Kirkko rakentui aikanaan paikallensa Inarin lapinkylälle, johon kokoonnuttiin muutaman kerran vuodessa markkinoille ja hoitamaan kirkollisia toimituksia. Enää ei paikalla vietetä markkinoita ja lapinkylästäkään on jäljellä vain perustuksia. Sen sijaan alueelta löytyy kirkon lisäksi päivätupa, nuotiopaikka ja vessat.

Kirkon ovet ovat kuitenkin avoimena vierailijoita varten. Perinteisen puukirkon sisäilma oli tunkkaisen kostea ja kylmä. Joku tuossa kirkossa sai nousemaan samantien karvat pystyyn. Laitoimme nimemme vieraskirjaan, kipusimme torniin soittelemaan kirkon kelloja ja palasimme nuotiopaikalle nauttimaan eväitä.

Palatessa matka meni ukkosen pelossa erittäin nopeaa. Tämä onkin helppo vaellus, jolla pärjää hyvin perusvaatetuksella ja pullolla vettä. Myös maisemat ovat sen verran monipuoliset, että aloittelevakin vaeltaja saa taatusti tästä iloa.

2. Jäniskosken kuohuja Juutuassa

Pielpajärven pidemmän vaelluksen lisäksi vierailimme kahdessa lähestulkoon ”drive in” kohteessa, joissa tarkoituksemme oli lähinnä nähdä paikka, ottaa valokuvia ja jatkaa matkaa. Näistä ensimmäiseksi valikoitui Juutuan puolen kilometrin mittainen polku Jäniskoskelle ja sen riippusillalle. Jäniskoski on paikkoja, joka kuohuu upealla tavalla jäiden sulaessa ja tätä äänimaisemaa ja näkyä me lähdimme siis hakemaan.

Olimme paikan päällä niin sanotusti viime hetkellä, sillä kuohuva koski valui valtoimenaan ja täytti jo hieman teitä, mutta sillalle pystyi kipuamaan omalla vastuulla sen heiluen hiljalleen veden tahdissa. Paikallisesta lähteestä kuulimme, että seuraavana päivänä silta oli kuulemma ollut jo veden alla. Upea näky!

Lyhyt Juutuan polku on esteetön ja sopii esimerkiksi myös pikaiseen vissiin lasten vaunujen kanssa. Mikäli seikkailumieltä riittää Juutuan maisemista on mahdollisuus nauttia reilun viiden kilometrin verran rengasreittiä seuraillen. Tähän meillä ei aika riittänyt.

3. Pikainen spurtti Karhunpesäkivelle

Kun vettä tulee kaatamalla ja haluaa silti nähdä jotakin, on Karhunpesäkivi tähän hyvä vaihtoehto. Karhunpesäkivi on suuri siirtolohkare, joka sijaitsee näppärästi Ivalosta Inariin vievän tien varrella. Tai no varrella ja varrella, sillä portaita lohkareelle on kivuttavana muutamia yhteensä 450 metrin verran. Muutaman hassun minuutin porrasjuoksu ja edessä aukesi sisään mentävä siirtolohkare ja kauniit kukkulamaisemat yli Inarin maisemien.

+ 4. Kympin ponnistus Otsamotunturille

Kun päätimme suunnata Inariin ja selasin mahdollisuuksia olin muutamassa sekunnissa päättänyt, että haluan Otsamotunturille ihailemaan maisemia. Toisin kuitenkin kävi lumitilanteen takia ja siksi tämä vaellus olkoon nyt täällä plussana. Ylös tunturille pääsee joko jyrkästi kolmen kilometrin matkalla tai patikoimalla kympin helpommassa maastossa. Koska tänne en päässyt vaikeudesta en osaa sanoa, mutta voi juku jos joskus vielä menen Inariin sulan maan aikaan niin aivan varmasti kipuan tänne!