Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Helsinki

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Sateinen turistipäivä Helsingissä

Oulusta kotoisin olevalle myös Helsinki on elämää täynnä oleva kaupunkikohde. Reissun pää syynä oli Meksikosta saapunut vaihdon aikainen ystäväni ja monipuolinen viikon kestänyt Suomi kiertue, joka siis aloitettiin sopivasti pääkaupungin maisemista. Samalla täytyi taas myös myöntää itselle, kuinka Helsinki onkaan jäänyt sellaiseksi tuntemattomaksi kaupunkikohteeksi kaikkien muiden maailman kaupunkien rinnalla. No nyt siis muutettiin tilannetta ja otettiin pääkaupunkia haltuun. Nyt jo kaikille pääkaupunkiseudun lukijoille anteeksi maalaisuuteni, jos tämä kierros olikin ihan hanurista. Tällainen turistikierros me saatiin nimittäin aikaiseksi.

Reissun tutkikohtana ja aloituspisteenä KlausK

KlausK sanoo olevansa Suomen ensimmäinen design-hotelli ja se valikoitui hyvän sijaintinsa ja etujensa puolesta meidän tukikohdaksemme. KlausK on melko hintava ja odotin mielenkiinnolla sitä miten tällainen asteen kalliimpi hotelli sitten oikein eroaakaan näistä ihan ”perusluokan” ketjuhotelleista.

Huoneemme Desire Twin ei ollut yleisilmeeltään mitenkään kovin erikoinen. Vähän kulahtanut, perinteinen sisustus ja marraskuisena yönä melko kylmä. Kylpyhuonekin oli hyvin perinteisen valkoinen ja väritön, joskin siellä oli aina niin odotettu kylpyamme. En nähnyt mitään eroa hintaa ajatellen. Erot ilmenivätkin sitten muista pienistä jutuista. Sängyt olivat erinomaiset, joskin aivan liian kapeat. Malin & Goetzin brändiä edustavat kylpytuotteet olivat suurissa pulloissa ja kerrankin niin hyviä ettei omia hoitotuotteita tarvinut edes kaivaa esille. Ja se aamupala… Se oli kompakti, mutta rakennettu tuoreista ja paikallisista raaka-aineista ja tarjosi juuri sopivasti erilaisia makuja ja täydellisen startin aamuihin.

Kolmen yön yöpyminen oli viihtyisä ja sijainti erinomainen, mutta en siltikään tiedä onko alkuperäiset standard-huoneet ihan hintansa arvoisia. Ei ehkä ainakaan tällaiselle opiskelijalle, joka ainakin vielä käyttää mielummin reissupenninsä elämyksiin kuin majoitukseen.

Merellisiä kaupunkimaisemia ja kävelyllä Kaivopuistossa

Helsinki Tourimme aamu valkeni marraskuisen harmaana, mutta emme antaneet sään vaivata vaan otimme ensimmäisenä suunnaksi eteläiset merimaisemat, Eiran rannan ja lopulta Kaivopuiston. Ullanlinnassa katselimme Jugend-taloja, josta laskeuduimme rantakadulle katselemaan sumun peittämiä saarimaisemia. Sunnuntaiaamuna tunnelma oli rauhallinen ja seurassamme ulkoilmasta oli nauttimassa vain muutama lenkkeilijä. Jo tässä vaiheessa kaveri oli vakuuttunut Suomen mahtavan raikkaasta ilmasta ja hiljaisuudesta. Kävimme katsastamassa Eiran pienen uimarannan, josta jatkoimme matkaamme rantatietä pitkin kohti Kaivopuistoa.

Vaikka Kaivopuisto onkin yksi Helsingin merkittävimmistä puistoista, oli vierailu allekirjoittaneellekin ensimmäinen ikinä. Väkeä ei ollut paikalla samalla tavalla kuin vappuna telkkariruudussa, mutta sen sijaan edessä avautuivat oikein mukavan vehreät maisemat. Pohjoiselle maalaistytölle erityisesti kuvaukselliset kalliot ja keltaisena loistava tähtitorni tekivät suuren vaikutuksen. Kaivopuistosta oli hyvä vielä laskeutua takaisin maanpinnalle ihmettelemään huvilarakennuksia ja suurlähetystöjä ennen kierroksen jatkumista.

Kauppatoria ja kuuluisia kirkkoja

Helsingin kauppatorilla ei ollut näin marraskuisena viikonloppuna muuta kuin muutama lokki ja kourallinen matkailijoita. Liityimme siis muiden matkailijoiden joukkoon kameroiden kera, otimme kliseisiä kuvia isolle kirkolle johtavista tienhaaroista ja ihmettelimme allekirjoittaneellekin uutta tuttavuutta Löylyä. Ihmiset polskivat nolla asteisessa säässä, kun me jatkoimme matkaamme kohti toista isoa kirkkoa eli Uspenskin katedraalia. Olimme molemmat yksimielisiä siitä, että tämä voitti tyylissään valkoisen kaverinsa melko reilusti. Ja tietenkin myös ne maisemat sinne valkoiselle kaverille olivat Uspenskin katedraalin porteilta todella upeat.

Rautatieasemalta merkittäville maamerkeille

Harmaa sää alkoi muuttua puolen päivän jälkeen sateeksi, mutta emme halunneet vielä sen pienen valoisan aikaan luovuttaa. Rautatieasema torneineen ja lyhdynkantajineen oli edelleen pystyssä, mutta näytti jotenkin surulliselta siinä kaiken sateen keskellä. Matkaa olikin näin ollen hyvä jatkaa kohti Helsingin muuta tunnettua rakennuskantaa kohti. Ensimmäisenä sivuutimme ylvään uuden kirjaston Oodin. Koska rakennus oli niin upea ja sai kummaltakin hämmästelyt puolelleen, oli se täydellinen paikka lopulta paeta kunnolla sadetta ja hengähtää hetki.

Hengähdyshetki sai auringon jossain kaukana pilvien takana laskemaan ja vaikka elettiin iltapäivän ensimmäisiä tunteja maailma muuttui sateen lisäksi aivan pilkkopimeäksi. Emme antaneet häiritä vaan sinnillä kävimme vielä ihastelemassa Finlandia- ja eduskuntataloja.

Ostoksille ensiluokkaiselle Esplanadille

Nälkä alkoi painaa, sade yltyä ja pimeys vei kaikki voimat. Loppupäiväksi kaveri olikin hyvä johdattaa ostoskeskusten pariin ja Esplanadille ihmettelemään ylellisiä kauppoja ja tekemään tuliaisostoksia. Matkan varrelta löytyi useita tuttuja brändejä ja keskustan kävelykatujen jouluvalot toivat mukavaa valoa muuten niin tummaan maisemaan.

Tämän kierroksen jälkeen todettiin yhdessä, että eiköhän tämä ollut tässä. Haimme suomalaiseen tyyliin noutopullaa ja piparisuklaata ja hipsimme takaisin kohti KlausK:n tukikohtaa odottamaan seuraavan päivän seikkailuja, jotka muuten johdattivat meidät molemmat ensimmäistä kertaa Suomenlinnaan. (Lue lisää täältä, klik)

Vaikka sää oli koko päivän ankean huono, olin silti itsekin yllättynyt miten paljon kauniita kuvauspaikkoja ja erilaista elämää Helsingistä löytyykään niin pieneltä alueelta. Tuskin Helsingin reissuni tästä lisääntyvät, mutta mikä jottei täällä kyllä voisi käydä useamminkin ihan vain nauttimassa pääkaupungin elämästä ja eri vuodenajoista.

Syksyinen päivä Suomenlinnassa

Pääsinpäs 24-vuoden ikään vierailematta Suomen kenties suosituimmalla nähtävyydellä Suomenlinnassa. Tämä syksy toi kuitenkin poikkeuksen, koska kuten viime postauksessa tulikin ilmi, sain hyvän syyn viettää oikeaa Helsinki lomaa ystäväni ollessa vierailulla Suomessa. Ja niin me siis toisena päivänämme Helsingissä suuntasimme Kauppatorin rantaan ja ostimme automaatista päiväliput 5 eurolla seuraavaan lauttaan kohti saarimaisemia.

Suomenlinnan alue ei ole mikään pienimmästä päästä. Itseasiassa paikan päälle saavuttaessa ja karttaa ensimmäisen kerran katsoessa näimme alueen itseasiassa muodostuvan useista eri saarista ja niiden sisältämistä rakennuksista ja linnoituksen raunioista. Opaskirja kertoi rakennuksia olevan kokonaisuudessaan satoja ja muurienkin pituuden yli 5km. No onneksi olimme varanneet koko päivän aikaa!

Suomenlinnan suorituin reitti lienee matkailijoiden arkea helpottamaan tehty Sininen reitti, jota mekin päätimme seurata tehden joitain pieniä mutkia. Marraskuussa saaren lähes kaikki palvelut olivat kiinni matkailuneuvontaa ja Suomenlinnan keskusta lukuunottamatta, mutta se ei meidän menoamme haitannut. Päinvastoin! Pääsimme kuvailemaan vanhoja rakennuksia rauhassa keskenämme ja ihailemaan merimaisemia kuunnellen tuulen huminaa ja pienien aaltojen liplatusta. Vaikeaa olikin kuvitella aluetta kesäkuumalla pistettynä ihmisillä ja elämällä.

Samalla siinä haahuillessamme matkamme varrelle jäi mm. kirjasto, kirkko, linnanpiha ja -aukio, kuivatelakan näköalatasanne, sukellusvene ja kuninkaanportin rantamaisemat. Olimme yksipuolisesti kuitenkin samaa mieltä siitä, että vierailun parhautta olivat kuitenkin ne kokoajan ympärillä loistavat vehreät kalliomaisemat ja yleinen rauhallisuus, sekä tietenkin Kuninkaanportin saavuttaminen.

Seuraavan kerran haluan palata tänne kesällä, kun vanhoihin taloihin perustetut kahvilat, galleriat ja erinäiset museot ovat myös auki ja täynnä elämää. Toivottavasti tätä vierailua ei tarvitse odottaa seuraavaa neljännestä.

Mikä? Suomenlinna
Missä? Helsingin edustalla Suomenlahdessa
Mitä? Vanhoja historiallisia rakennuksia, kauniita merimaisemia
Miten? Lautalla Helsingin kauppatorilta. Voit ostaa päivälipun automaatista laiturin edestä. Lautta matka kestää parikymmentä minuuttia. 

Lomalla Helsingin ytimessä – Original Sokos Hotel Vaakuna

*Yhteistyössä Original Sokos Hotel Vaakuna Helsingin kanssa 

 Matkablogimaailmassa on käyty kiivasta keskustelua Suomen reittiyhteyksistä ja Helsinki keskeisyydestä Pää Pilvissä blogin Maaritin aloitteesta. Vaikka en itse ihan syrjäseuduilla asukaan ja Oulun lentokenttä on Suomen toiseksi vilkkain oli Fuerteventuran lentoja varatessa taas todettava se tosiasia, että Helsinkiin on lennettävä jo edellisenä päivänä. Koska Fuerteventuran lentoa sattui kuitenkin kätevästi edeltämään viikonloppu ajateltiin kääntää tappio voitoksi ja suorittaa kaksi lomaa yhdellä iskulla ja viettää kaupunkilomaa myös Helsingissä. Viime kerrasta olikin kulunut jo muutama vuosi eikä sitä ennenkään ole turhan montaa kertaa tullut poikettua keskustassa asti.

Aikaa ei ollut tälläkään kertaa ihan turhan paljoa hukattavaksi asti, joten niinpä hommaa helpottaakseen ja turreiluajan maksimoimiseksi paikan päällä päädyttiin yöpymään Helsingin keskeisimmälle paikalle aivan rautatieasemaa vastapäätä sijaitsevaan Original Sokos Hotel Vaakuna Helsinkiin. Äitini mukaan täällä on kuulemma tullut yövyttyä ennenkin samantapaisella reissulla ennen matkaa kohti Kreikkaa, mutta siitä kymmenenvuoden takaisesta vierailusta en kyllä muista enää yhtään mitään. Mielenkiinnolla odotin siis uudelleenpaluuta ja sitä herättääkö vierailu mitään muistoja viimekertaisesta.

Niinpä siis matka alkoi ottamalla aamu yhdeksän kone Oulunsalosta pelipaikoille, puksuttamalla bussilla keskustaan ja heittämällä matkalaukut säilöön hotellille. Sitten olikin aika aloittaa päämäärätön turistikierros Helsingin kaduilla. Ainoa valmiiksi paikannettu kohde päivälle oli keskustaan ilmestynyt Friends ans Brgrs, jonka hamppareita oli vaan ihan pakko päästä maistamaan. Kannatti ja suosittelen!

SAM_0985

Helsinki

Illan alkaessa hämärtää ja askeleen painaa palattiin lähtöpisteeseen Vaakunaan, jossa meitä palveltiin ystävällisesti ja toivotettiin tervetulleeksi. Huone löytyi yhdeksännestä kerroksesta helposti ja se tunne kun saat kävelypäivän päätteeksi heittää kengät nurkkaan oli ihan sanoinkuvaamattoman mahtava.

Huone vastasi Original hotellien perustasoa mukavine sänkyineen, pöytineen, tuolineen ja kaikkineen, mutta tässä oli muutakin nimittäin verhon takaa löytyi aivan supermahtava yllätys nimeltään parveke! Siinä hetkessä ei ehtinyt enää vetää takkia uudelleen päälle kun maisemat oli pakko päästä katsomaan heti, tässä ja nyt.

Originalsokoshotelvaakunahelsinki

Originalsokoshotelvaakunahelsinki_1

Originalsokoshotelvaakunahelsinki_2

Originalsokoshotelvaakunahelsinki_3

Se olikin sitten rakkautta ensisilmäyksellä. Ulkona paiskasi järkyttävän kylmä syystuuli, mutta sekään ei tuntunut missään kun tuijotti omalta suurelta parvekkeelta Kamppia ja Forumia ja näki auringon painuvan pikkuhiljaa talojen taakse samaa vauhtia kaupungin valojen syttyessä jalkojen alla. Kun pihalla olisi ollut edes hitusen lämpimämpi olisin istunut tuijottaen maisemaa ihan koko illan. Jossain vaiheessa sitä tuli kuitenkin havahduttua syväjäätymisestä ja oli ihan pakko painua takaisin sisälle.

Originalsokoshotelvaakunahelsinki_4

Originalsokoshotelvaakunahelsinki_5

Originalsokoshotelvaakunahelsinki_7

Vaikka partsin ovi olikin niin kiinni kuin voi olla parvekkeella hyppimisen ajan, silti kylmä ilma oli painunut sisällekin ja lämpenemiseen ei auttanut muu kuin laittaa kuuma kylpyvesi laskeutumaan ammeeseen ja vetää huoneen lämmitys täysille. Kylpyamme oli juuri sopivan kokoinen, vesi ihanan kuumaa ja pöydältä löytyi raikasta appelsiinin tuoksuista kylpyvaahtoa ilostuttamaan rentoa hetkeä.

Originalsokoshotelvaakunahelsinki_8

Kuuman kylvyn jälkeen tuli todettua, että huone oli todella ihan umpikylmä. Ilmastointilaitteen säätelyillä ei ollut mitään vaikutusta (tai sitten ei osattu) ja ainoa keino oli vain pukata itsensä samantien lämpimän peiton alle. Kaveri harmitteli vedenkeittimen puuttumista, sillä tuulen tuiverrusten jälkeen viileässä huoneessa kuuma kuppi teetä olisi ollut poikaa,

Sängyssä maittoi uni villatakki päällä ja peittoon käpertyneenä aina varhaiseen aamuun asti, kunnes herätyskello ilmoitti, että on aika jatkaa matkaa lentokentälle. Varhaisesta aamusta johtuen (klo 5) Vaakunan kuuluisa monipuolinen aamiainen (klikkaa ja katso) ja ne parhaat näköalat jäivät nyt näkemättä. Aulassa oli tarjolla miniaamupala, jonka varaan pieni tankkaus ennen lentoa oli jätetty. Tarjolla oli valmiiksi tehtyjä ruisleipiä, pieni kori hedelmiä, sekä appelsiinimehua. Pullamössö tyttö joutui siis tyytymään kohtaloonsa ja matkustamaan ilman purtavaa aina vaalean leivän kotikonnuille asti. Nirso mikä nirso.

Aulasta olikin siis hyvä astua tien toiselle puolelle lentokenttäbussiin ja jatkaa matkaa eteenpäin. Näillä eväin Helsinki visiitti oli siis varsin onnistunut ja Vaakuna tarjosi luotettavaa laatua, ystävällistä palvelua ja erinomaisen sijainnin turistimatkaan, että siirtymiseen lentokentälle. Toivottavasti talven koittaessa huoneet vielä lämpenevät, ettei ihan kaikki vierailevat vilukissat joutuisi nukkumaan villatakki päällä.