Browsing Category

Suomi

Arctic Light Hotel – Laadukasta majoitusta Rovaniemellä

Laatua, yksilöllisyyttä ja aitoa lappilaista vieraanvaraisuutta. Sitä lupaa mainettakin niittänyt Arctic Light Hotel Rovaniemellä. Kun kevään korvilla perinteisen äitienpäivän ulkomaanmatkan suunnittelu oli jäissä, osui Arcticin majoitustarjoukset juuri oikeaan saumaan. 99 euroa tiskiin ja yllätys äidilleni oli varattu.

Majoitusta hyvällä sijainnilla Rovaniemen keskustassa

Arctic Light Hotel sijaitsee Rovaniemen keskustassa kenties kaupungin parhaalla paikalla. Yhden korttelin matka riittää saavuttamaan sekä jokirannan että Koskikadun ostosmahdollisuuksineen. Vanha kunnon Lordi-aukiokin avautuu vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Niin keskellä, mutta silti niin rauhaisalla paikalla. Ilmainen parkkipaikka löytyy heti hotellin takapihalta ja sinne mekin äitienpäivää edeltävänä lauantaina heti aamusta automme parkkeerasimme.

Sujuva check in ja yksityiskohtia täynnä oleva aula

Arctic Light hotellin aulaArctic Light hotellin aula

Sisään hotelliin astuessa vastassa oli todella kaunis aulatila. Tummaan sisustukseen oli tuotu lämpöä valoratkaisuilla sekä mielenkiintoisilla yksityiskohdilla. Samettiset huonekalut ja koko hotellin oma maskotti ja esikuva jääkarhu Nanok nousivat erityisen hyvin esille. Sama värimaailma jatkui jopa seuraavana aamuna aamupalalla, mutta siitä lisää kuvia tuonnempana.

Ennen puolta päivää hotellissa oli hyvin rauhallista. Saimme samantien huoneen check in ajasta riippumatta ja sen suhteen toiveet täyttyivät jokaista pyyntöä myöten. Joskus siis kun varaa halvimman mahdollisen huoneen ja toivoo kylpyammetta, voi saada sekä kylpyammeen että huoneluokan korotuksen vaikkapa Aurora Loftiin. Tämä meni ihan nappiin ja äiti oli tietenkin tyytyväinen tästä hänen kunniakseen järjestetystä yllätyksestä!

Arctic Light Hotel ja Aurora Loft

Arctic Light hotel_aurora loft

Arctic Lightissa on yhteensä 57 huonetta, joiden sisään mahtuu monenmoista aina perushuoneista jopa jouluteemaiseen huoneistoon ja näihin meidän Aurora Lofteihin.

Aurora Loftit löytyvät hotellin ylimmästä kerroksesta ullakkotiloista, jonne pääsee kätevästi sekä hissillä että vanhan historiallisen rakennuksen portaita kävellen. Oven avatessa edessä odotti harmoonisen lämmin tunnelma, siisti tumma kokolattiamatto ja valkoisella maalatut ja paneloidut seinät. 30m2 huoneessa riitti tilan tuntua ja valo heijastui huoneeseen mukavan luonnollisesti kattoikkunoista. Talvella näistä ikkunoista pystyisi ihailemaan taivaan tähtiä ja valoja suoraan sängyssä loikoillen. Kylpyhuoneen arvokkuutta nosti kiiltävät kaakelit ja tyylikkään tilava odotettu kylpyamme, jota valvoi hotellin tyyliin sopivasti jääkarhu Nanok. Tämä oli pitkään aikaan parasta, mitä käytetyllä rahalla oli tullut vastaan. Sänky oli hyvä, kattoikkunat oli pimennettävät ja lomalaiset tyytyväisiä saamiinsa yöuniin.

Ainutlaatuista aamiaista Sara La Fountainin tapaan

Yksi odotetuin asia koko Arctic Light kokemuksessa oli sen hypetetty aamupala. Terveellinen ja energinen aamupala, joka olisi vielä muka maukas. Tämä aamupala ei todellakaan pettänyt odotuksiaan! Ensinnäkin värimaailma oli ihanan värikäs ja sisustukseen istuva. Toisekseen tässä oli selkeästi panostettu laatuun eikä määrään. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltu noudattamaan valittua teemaa. Täällä ei kaipaa munaa eikä pekonia, kun edessä avautuu hedelmien, mehushottien ja raakakakkujen taivaallinen maailma. Haudutettu riisipuuro kruunasi kokonaisuuden. Ainoa miinus oli kakkupalojen ja shottien koko. Niitä joutui nimittäin raahaamaan häpeäksi asti aivan liian paljon! Suuremmat shottikupit säästäisivät ekologisuuden näkökulmasta myös tiskin määrää.

Hyvän hinta-laatusuhteen ihana lähiloma

Tämä lähimatka oli todella onnistunut. Sen lisäksi, että Arctic Light hotelli tarjosi tällä tarjouksella aivan mielettömän hinta-laatusuhteen, on Rovaniemi aivan omaa luokkaansa tarjoamaan hyvää ruokaa ja rentoutumista kaupunkimaisemissa. Vaikka siis tämä äitienpäivä menikin Suomessa, ei reissu olisi voinut olla onnistuneempi.

 

Lue lisää Arctic Light -hotellista esimerkiksi näistä blogeista:

1 kommentti
lauantai, 28 elokuun, 2021

Arctic SnowHotel & Glass Igloos – Unelmien yö tähtitaivaan alla

Vuosi 2021 on alkanut toivoa täynnä. Ja niin myös vuoden ensimmäinen matka, joka suuntautui muutaman tunnin päähän pohjoiseen Rovaniemen seudulle viikonloppua viettämään. Rovaniemi hämmästytti taas kerran uskomattoman hyvällä ravintolatarjonnallaan ja sillä omalla jouluisella tunnelmallaan. Tämän matkan päätarkoitus oli kuitenkin täyttää yksi pitkäaikaisista haaveista ja yöpyä lasisessa iglussa tähtitaivaan alla. Kannattiko?

Igluja ympäri Lappia

Lasikattoisesta majoituksesta on syntynyt viime vuosina kuuma trendi. Kaikki taisi lähteä liikkeelle Kakslauttasesta Saariselältä kun keskelle ei mitään syntyi pieni iglukylä. Sittemmin igluja on alkanut ilmaantua jokaiseen Lapin lomakohteeseen ja jopa etelämmäs ties minkä joen ja järven rannalle. Iglut ovat myös fuusioituneet. On syntynyt trendikkäitä lasiseinäisiä huviloita ja jos minkä tyyppisiä maisemahuoneita.

Tässä hypetyksessä minäkin siis innostuin asiasta. Mitä enemmän tutkin vaihtoehtoja, sitä enemmän olin varma, että juuri nyt on oikea aika elämykselle. Tällä hetkellä iglut eivät ole vuodeksi eteenpäin varattuja ja hinnatkin ovat tulleet alaspäin. Mikä täydellinen diili lähteä hotellilomalle!

Erämaata ja autottoman vaihtoehtoa metsästämässä 

Internetin viidakossa seikkaillessa viikonlopulle täytyi löytää sopivan sijainnin päässä oleva iglu, jossa kuitenkin saisi mahdollisimman paljon elämyksestä irti. Autottomuus ja erämaa karsivat vaihtoehdot aika minimiin ja niinpä päädyin loppujen lopuksi melko vaivatta varaamaan paketin Arctic SnowHotel & Glass Igloos nimisestä resortista.

Arctic SnowHotel & Glass Igloos sijaitsi sopivasti 30 kilometrin päässä Rovaniemeltä keskellä ei mitään. Resort tarjosi erilaisia hemmottelupaketteja ja kyydityksiä autottomille Rovaniemeltä, joka oli juuri sellaista mitä olin etsinyt. Ei tarvisi kuin löytää itsensä Rovaniemen keskustaan ja hotelli hoitaisi loput. Kuulosti niin hyvältä, että vaikka nettisivut olivat jääneet jonnekin Internetin syntyajoille, otin aspaan yhteyttä ja tein itseäni miellyttävän pakettidiilin. Yksi yö iglussa aamiaisella, 3-ruokalajin illallisella ja kyydityksellä sekä liput SnowHotelliin kustansivat yhteensä kahdelta 426 euroa. Ystävänpäivän matka oli sillä varattu.

Arctic SnowHotel & Glass Igloos tarjoaa elämyksiä

Kun keskelle ei mitään pystytetään kokonainen matkakeskus täytyy alueelle tuoda myös erilaisia palveluita. Kuten yllä mainitsin, valitsemaani pakettiin kuului sopivasti vaivattoman kuljetuksen lisäksi ruokaa ja pieni elämyshetki samaisella alueella sijaitsevassa SnowHotellissa.

Kuljetukset toimivat loistavasti. Olimme sovittuun aikaan Santa’s hotellin edessä Rovaniemen keskustassa ja saimme yksityisen kyydityksen suoraan mestoille. Tila-autossa saimme maskit hotellin puolesta emmekä kahdestaan matkustaessa tunteneet oloa millään tavalla epämukavaksi. Sama homma toimi myös paluumatkalla. Vaivatonta ja helppoa.

Ruoka oli ihan hyvää ja ruokapaikkoja alueella yhteensä ainakin kolme. Aamupala tarjoiltiin isossa salissa vastaanottorakennuksessa. Tarjonta oli hyvin perinteinen. Munat, pekonit ja paahtoleivät. Vähän makeaa, vähän raikkaita hedelmiä. Ei mieleenpainuva, mutta mahan täysin täyttävä. Illallista sai sekä lämpimän viihtyisässä Kota ravintolassa että jäähotelliin perustetussa jääravintolassa. Me söimme illallisemme lämpimästi Kodassa porosta ja loimulohesta nautiskellen.

Vierailimme myös hintaan kuuluneessa SnowHotellissa. Jäästä veistetty lumilinna ja hotelli piti sisällään jäätaidetta ja erityylisiä huoneita. Ruuhkaa ei näyttänyt hotellissa olevan ja pääsimme kurkkaamaan useampaankin huoneeseen sisälle. Ihan hauska idea, mutta ei taitaisi minusta olla yöpymään jään sisällä. Tämän vierailun kruunasi lämpimät juomat jääbaarissa.

Näiden lisäksi paikan päältä olisi saanut ostaa erilaisia safareita tai varata vaikka saunatilat yksityiskäyttöön tunniksi pariksi. Alueen tärkein palvelu oli kuitenkin revontulihälytys. Siihen minäkin heräsin keskellä yötä into piukeana…

Unelmien yö Iglussa

Entäpä ne Iglut? Ne joiden takia minäkin tänne halusin matkustaa.  Igluista oli rakennettu alueelle ihan oma kylänsä. Pyöreitä lasikoppeja oli vieri vieressä kahdella erillisellä alueella. Omamme oli mukavasti alueen reunamilla alueen perällä. Vähemmän ohi kävelevää liikennettä ja hieman enemmän yksityisyyttä.

Iglu oli sisältä yksinkertaisen tyylikäs. Laatoitettu lattia oli ihanasti lämmitetty. Pienestä kylpyhuoneesta löytyi vesivessa ja tyylikäs pieni suihkukoppi. Omat juotavat ja snäksit sai vaivattomasti kylmään jääkaappiin. Parasta oli kuitenkin mukavat moottoroidut sängyt, joista katsoa suoraan pohjoiselle taivaalle. Iglujen maagisuus konkretisoitui pimeän laskiessa. Kova pakkanen piti taivaan kirkkaana ja tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle. Täydellinen pimeys kaukana valosaasteesta sai taivaan heräämään henkiin ja minut ottamaan paikkani peiton alla sängyllä. Siinä sitä tuijoteltiin tähtiä ja tähdenlentoja kunnes uni otti vallan. Kunnes sitten muutaman tunnin päästä odotettu hälytin soi ja se oli menoa se! Sängyn pääty nousi aika nopeaa pystyasentoon kun edessä tanssivat pohjoisen omat valot revontulet. Ei ne olleet parhaat mitä olen elämässäni nähnyt, mutta tämä uskomaton kokemus ihailla niitä lämpimästä teki kokemuksesta aivan ylivertaisen.  Tämä oli viimeistään se hetki, kun rahan pistäminen kokemukseen ei tuntunut enää ollenkaan tuhlaukselta.

Elämysmatkailijan unelma

Yö Iglussa oli tällaisen elämysmatkailijan unelma. Varsinkin kun kaikki tähdet tuntuivat olevan puolellamme. Kuka edes oikeasti menee tällaiseen ja näkee revontulia?! Vaikka igluja on myös perhe mallia, sanoisin että tämä kokemus jos jokin on parhaimmillaan oman mielitietyn kanssa kaksin. Valmiit elämyspaketit tekivät lomasta helpon ja lomatunnelman saavuttamisesta vaivatonta. Palveluita oli tarjolla maksua vastaan reilusti ja tekemistä olisi näiden kanssa riittänyt useammaksi päiväksi. Parasta täällä oli kuitenkin se yö tähtitaivaan alla. Tämä oli todella kerran elämässä kokemus.

Onko teillä kokemuksia näistä Iglu resorteista? Näitkö revontulia?

2 kommenttia
tiistai, 23 helmikuun, 2021

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

8 kommenttia
torstai, 31 joulukuun, 2020

Suomen majakat ja ihana Tankar

Muistatte varmaan, kun kesällä menin ja ihastuin Söderskärin taianomaiseen majakkasaareen. Jatkoa majakoille piti saada mahdollisimman pian ja niinpä löysin itseni kesäsesongin viimeiseltä risteilyltä kohti Kokkolan edustalta löytyvää Tankaria. Lipun osto onnistui kätevästi netistä 20 euron hintaan ja laiva Ms. Jenny oli valmiina lähtemään tuulisen kirkkaana sunnuntai päivänä kohti majakoita ja maisemia!

Tankar – Maamerkistä merkittäväksi luotsiyhteisöksi

Tankarin saarella on yli 500-vuotinen historia. Se toimi alkujaan kalastajien tuntomerkkinä merellä ja kehittyi tärkeäksi Luotsiasemaksi 1800-luvulla.  Tankarin majakka valmistui vuonna 1889 ja sen ympärille alkoi syntyi idyllisen pienen luotsiyhteisön kylä. Yhteisö tiivistyi ja saari alkoi saada omia sääntöjä ja palveluitaan. Kylä sai kaverikseen kirkon ja satama alkoi kehittyä.

Tämän päivän Tankarissa on aistittavissa vanhaa tunnelmaa ja ihailtavana saariston monipuolisia maisemia. Siisti ja tilava paatti veivasi saarelle puolessatoista tunnissa melkoisten aaltojen lävitse. Perille päästiin ja pienen rauhoittumisen ja happitauon jälkeen oli aika tutustua tarkemmin idyllisiin saarimaisemiin, majakkaan ja historian havinaan.

Majakan loistoa ja punaisia tupia 

900 metriä pitkän ja 500 metriä leveän saaren tutkimiseen oli varattu tällä risteilyllä aikaa parisen tuntia. Lähdin ensimmäisenä kävelemään kohti Luotsiasemaa ja korkealla kohoavaa majakkaa. Siistissä kunnossa olevia pitkoksia reunustivat kauniit nurmialueet ja kalliomaisemat. Oikealle puolelle jäi hurmaavan pieni satama ja edessä alkoi hahmottua punaisen kodikkaat pienet tuparakennukset. Vain perunamaa puuttui tuosta vanhasta sanonnasta. Kaunista oli ilman perunoitakin, sillä sinisen taivaan, vihreän nurmen ja punaisten mökkien luoma maisema tarjosi uskomattoman kauniin väritulituksen.

Punavalkoisena hohtava majakka alkoi paistaa heti mökkien takana ja odottaa ihailijaansa. Satuin sattumalta paikalle majakkapäivien aikana, jolloin tuonne lähes 28 metriseen majakkaan oli mahdollista tutustua myös sisältä käsin. Ahdas portaikko vei nopeasti huipulle tiirailemaan saaren vehreitä maisemia. Pieni hengähdys- ja ihailuhetki riittivät, sillä ihmisiä otettiin koronarajoitusten mukaisesti sisään vain porukka kerrallaan. Kuului hyviin tapoihin yrittää olla vikkelä. Kannatti myös saapua saarelle tällaisena majakkapäivänä, sillä tuo kipuaminen nousi ehdottomaksi yhdeksi päivän kohokohdista.

Karua luontoa ja uhmaavia aaltoja

Toinen kohokohdista oli lähteä uhmaamaan tuulta saaren kivikkoiselle pohjoisrannikolle ja etsimään sitä täydellistä eväspaikkaa. Tuuli piiskasi kuin viimeistä päivää, mutta rannikkomaisema antoi parastaan. Tankar on tunnettu lintujen pesimäsaari ja se kuuluu Natura 2000 ohjelman piiriin. Saaren pinta-ala kasvaa maankohoamisen myötä ja sen kasvisto on kokoaikaisen muutoksen alaisuudessa. Siinä tuulessa seisoskellessa sitä tunsi ihminen itsensä niin pieneksi. Eväspaikka löytyi pienen mökin suojasta aivan saaren pohjoiskallioilta. Aallot toivat mukanaan vaahtopäitä ja olin eväineni onnellinen kuivalla maalla jännittäen hieman paluumatkan aallokkoa.

Pieniä palveluja pienellä saarella

Vielä viimeisenä tutustuin saaren palveluihin ja kurkkasin muutamaan saaren mökeistä sisälle. Saarelta nimittäin löytyy myös palveluja niitä tarvitseville. Jopa majoitusta, jos jostain syystä paluumatka ei innosta tai kaipaa hieman erilaista majoituskokemusta. Tankar Innin lisäksi saaren kahvilasta olisi saanut tilattua lohisopat lounaaksi ja päiväsumpit ruokaa sulattamaan. Kävin pikaisesti kallion kielekkeellä sijaitsevassa kirkossa ja museossa ihmettelemässä saaren vanhaa kalastuskulttuuria. Ja sittenpä tuo kaksi tuntia olikin nopeasti kulutettu.

Paluumatka sujui omaksi onnekseni myötä aaltoja kohti ja viimeisen sesongin merimatkan kunniaksi laivalla tarjoiltiin kahvia ja pullaa edullisesti puoleen hintaan. Kaikki ne muutama lapsi saivat ilmaiset jäätelöt ja näytti siltä, että porukka oli itseni lukien erittäin tyytyväisiä tähän päiväretkeen kauniille majakkasaarelle. Tankarin saari oli sen verran kaunis ja risteily huokean hintainen, että seuraava risteily odottanee jo ensi kesänä.

Mikä? Tankarin majakkasaari
Missä? Noin 15 kilometrin päässä Kokkolasta merelle
Miten? Ms. Jenny risteilee kesäsesongin aikana useamman kerran viikossa saarelle. Merimatka kestää noin 1,5 tuntia.
              Muuna aikana saarelle pääsee tilauksesta. 
Mitä maksaa? Oma sesongin viimeinen risteily maksoi 20eur meno-paluu. Hinta vaihtelee hieman sesongin ja ajankohdan mukaan ja sen näkee parhaiten Tankarin sivulta löytyvästä verkkokaupasta ja hintakalenterista. 

Kirjoita kommentti
maanantai, 9 marraskuun, 2020

Turun kuumimmat kulmat päivässä

Turku. Tuo Suomen Pariisi ja ripaus Amsterdamia. Täältä Oulusta käsin niin kaukainen ja tuntematon kolkka. Syyslomalle piti kuitenkin kehittää jotain mielekästä reissunpoikasta ja tällä kertaa oli siis aika vierailla tuolla Suomen kuudenneksi suurimmassa kaupunkipitäjässä katselemassa mitä se oikein matkailijalle tarjoaa. Ei muuta kuin potkurilla Helsinkiin ja junalla eteenpäin kohti määränpäätä. Matkan teon pituuskin oli samaa luokkaa kuin lento vaikkapa Ateenaan!

Turku päivässä kaupunkipyörän selästä

Vaikka Turku on lähes 200 000 asukkaan kaupunki, osoittautui se hyvin kompaktiksi ja helpoksi nähdä ja kokea jo yhden päivän aikana. Yövyimme kaaaaukana keskustasta HolidayClubin Caribiassa ja sieltäkin matka keskustaan osoittautui loppujen lopuksi ihan mitättömäksi reilulla parilla kilometrillaan. Nähtävyyskierros taittui helposti päivässä Föli kaupunkipyörillä. Keltaisilla mankeleilla kelpasi huristella paikasta toiseen ja ottaa Turku haltuun. Rekisteröityminen tapahtui näppärästi netissä ja 6 eurolla sai käyttöoikeuden pyöriin kuukauden päiviksi. Pyörät toimivat pääasiassa hyvin omia toilailuja lukuunottamatta. Pyöriä enemmän harmaita hiuksia aiheuttivat kuitenkin Turun onnettomat pyörätiet ja aggressiivinen autokulttuuri. Turku ei tosiaan ole pyöräilijän kaupunki. Ja uusimpien uutisten mukaan kaupunki on vetämässä nämä puolalaispyörät lisäksi pois kaupungista. Mutta hyvin päästiin ja hengissä ollaan edelleen. Ja mikä parasta, päivässä ehti hyvin kiertää Turun kuumimmat kulmat.

Tuomiokirkolta kivisille kujille

Millainen olisi Turun turistikierros ilman fillarointia Aurajoen rantaa pitkin tunnetulle tuomiokirkolle? No se oli varmasti ainakin turistikierros ilman pyörää, Aurajoen maisemia ja tuomiokirkkoa. Keskiaikainen kirkko paistoi kauas horisontissa ja oli joka tapauksessa suunnittelun pyöräreittimme yksi pääkohteista. Vankkaa kivirakennusta on kutsuttu epävirallisesti Suomen kansallispyhäköksi enkä varsinaisesti ihmettele sen saamaa statusta. Kurkkaus kirkon sisälle vahvisti tunteen siitä, että tämä kirkko voisi olla jostain aivan muualta kuin Suomen ruokapääkaupungista.

Turun tuomiokirkon tilukset ja ympäröivä historiallinen naapurusto tarjosivat lisäksi kaupungin kauneimmat maisemat ja mielikuvitusmatkan Euroopan kapeille kujille ja kivisille poluille. Merkittävästä kulttuuriympäristöstä löytyy esimerkiksi vanha suurtori ja sitä reunustavat kapeat kujat, kuten Luostarin Välikatu. Alue oli selkeästi otettu taiteilijoiden ja käsityön tekijöiden käyttöön, sillä alueelta löytyi ihania pieniä paikallisia putiikkeja kulttuurin ja taiteen harrastajille.

Aurajoen vartta kohti Turun linnaa

Aurajoki halkoo Turkua ja luo molemmin puolin mukavia pyöräilymaastoja näkymineen. Rannassa näytti keikkuvan yksi jos toinenkin huvipurtilo ravintoloineen baareineen ja mitä ikinä. Sateinen syyskeli ja korona-aika sai kuitenkin laivat keikkumaan tiukasti rannassa, mikä omalta osaltaan lisäsi maiseman viehättävyyttä.  Matkan varrelle eteläpuolella jokea jäivät myös mukavasti muun muassa Turun kaupunginteatteri, Wäinö Aaltosen jonkin sortin taidemuseo ja biologinen museo. Ihailimme vielä Turun tuomiokirkkoa silloilta käsin ennen kuin vaihdoimme joen puolta ja kurvasimme kohti Turun linnaa.

Yli 700-vuotta vanha Turun linna hämmästyttää sen komeudellaan. Valkoisena hohtava linna kutsui ensimmäiseksi kiertämään sen piha-alueet ympäri. Tämän jälkeen vankka portti toivotti ainoat kävijät tervetulleeksi sisäpihalle ihmettelemään, miten meillä suomessakin voi olla tällaista keskiajan tuntua. Kolmantena marssimme lipputiskille ja tutustuimme linnan sisäosiin. 12 euron pääsymaksu oli omasta mielestäni vähän suolainen verrattuna kierrokseen ja siihen mitä samalla rahalla on muualla tottunut saamaan. Eniten harmitti se, ettei linnassa ollut vanhoja kalusteita nähtävillä. Jokainen huone alkoi vähän toistaa kierroksen edetessä itseään. Mistä sitä voi pieni ja pöljä maalainen erottaa makuuhuoneen ja oleskeluhuoneen toisistaan kun ei ole mitään kalusteita. Toisaalta näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja linnan eri aikavaiheista sai hyvän kuvan. Tämä siis oli lienee loppujen lopuksi se kierroksen pääanti.

Kävellen kohti Kakolanmäkeä

Turun linnan jälkeen otimme vain hetkeksi pyörät käyttöömme, sillä seuraaviin paikkoihin halusimme ehdottomasti tutustua jalan. Ensimmäisenä pomppasimme pyörän selästä pois ihmettelemässä Forum Marinum merimuseon piha-alueita. Seuraavaksi viiletimme ihmettelemään hulppeaa Turun musiikkiopistoa. Lopulta jätimme pyörämme Kakolanmäen juurelle, naureskelimme suuren maailman funikulaarille ja pohjoiseen sisuun kuuluen valloitimme kuitenkin vuoren jalan. Tässäpä sitä jäi siis Suomen ensimmäinen maksuton kaupunkivinohissi kokematta.

Kakolanmäki toimi Turun keskusvankilan kotina aina vuoteen 2007 saakka. Tällä hetkellä vankilarakennuksesta on muotoutunut hotelli ja ympärille oli alkanut kasvaa kasoittain uusia kerrostaloja. En tiedä miten ennen vanhaa, mutta nyt ei kaupunkinäkymistä kannattanut enää haaveillakaan. Sinänsä harmi, koska maisemien toivossa tänne halusimme kivuta. Hotelli sen sijaan näytti hulppealta ja upealta staycation tyyppiseltä kohteelta.

Portsan puutaloille

Jos myös Turussa haluaa metsästää Suomi lomien aatelia eli puutaloja kannattaa suunnata Port Arthurin kaupunginosaan eli tuttavallisemmin Portsaan. Kakolanmäeltä upea päivän pikakiertue jatkuikin siis jalan alaspäin kohti puutaloja, samalla kun sade alkoi ropisemaan maata kohti. Port Arthur syntyi kodiksi työläisille. Tänä päivänä Portsa tuntui olevan hiljainen nukkumalähiö, jossa ei tuntunut olevan oikein mitään muuta elämää kuin kaunis miljöö. Kauniista miljööstä saamme nauttia myös jatkossa, sillä talot ovat suojeltuja.

Puutalojen vastakohtana keskustaa kohti laskeutuessa vastaan tuli myös Mikaelin kirkko, joka loisti Turun tuomiokirkon tapaan ylväänä omalla pienellä mäellään. Sisällä oli hyvä pitää pieni tauko ulkona piiskaavalta sateelta ja nauttia kirkon rauhoittavasta tunnelmasta.

Keskustan kiireistä kattojen korkeuksiin

Kukapa haluaisi ensimmäisenä keskustaa nähdä. Tuppaavat olemaan kuhisevan kiireisiä ja täynnä historiaa. Allekirjoittaneella on ollut pitkään tapana jättää keskustat kierrosten viimeisiksi kohteiksi ja kiertää ympärystät ensin läpi. Vähän kuin tyyliin paras viimeisenä. Myös Turussa kymmenen kilometrin polkemisen ja kävelyn jälkeen keskustan ruutukaava vilkkui horisontissa ja ne kuuluisat turut ja torit oli aika ottaa haltuun.

Kuten Suomessa yleensä, ei myöskään Turun keskusta ole kovinkaan ihmeellinen. Kaupat näyttivät löytyvän Hansakorttelista ja Kauppatori oli kuin ydinpommin jäljiltä. Kävimme Kauppahallissa ja pidimme ruokatauon. Turku kierros huipentui kattojen ylle Wiklundin ostoshotellirakennuksen huipulle Walo kattobaariin. Kuinka täällä kesällä olisi varmasti kaunista. Turun taidemuseon kautta Fölit johdattivat loppupisteeseen ja Turku oli päivässä ja 14 kilometrin jälkeen nähty siihen malliin, että pari turistia olivat tyytyväisiä.

Ruokaa ja saaristoa kiitos

Tässä ajassahan ei tietenkään koko Turkua nähnyt, mutta uskon että saimme kaupunkialueesta melko hyvän peruskuvan. Itseäni kiehtoo vahvasti Turun ravintolakulttuuri sekä saaristo. Lokakuun sateet eivät kuitenkaan houkutelleet saaristoon tutustumaan ja ravintolamaailmaan ei tässä ajassa ehtinyt sen kummemmin perehtyä. Varsinkin kun Turku oli vain yksi osa alueen kaupunkien kiertelyä. Kun seuraavan kerran minä ja Turku kohtaamme, se tapahtunee joskus kesällä kun otan pyöräni mukaan ja valloitan Aurajoen rantojen lisäksi saarimaisemia.

Ja nyt paikalliset siellä hoi!
Otan mielelläni kommenteissa vastaan, mitkä kaikki kohteet jäivät tältä ultimaattiselta päiväkierrokselta uupumaan…

Lue lisää Turusta mm. näistä blogeista:

Reppureissublogi: Kaupunkiesittelyssä Turku
Live now – dream later: Kolea kevättalven päivä Turussa
Aurinkorasvaa ja Aloeveraa: Herkuttelijan miniloma Turkuun
Kerran poistuin kotoa: Historiallinen Turku & Turun linnan tunnelmaa

Kirjoita kommentti
perjantai, 30 lokakuun, 2020