Browsing Category

Piran

Pikkuinen Piran kirkontornista ja kaupungin muureilta

Pikkuinen Piran Slovenian oma rannikon aarre tarjosi paljon mukavaa aktiviteettia korkeiden paikkojen prinsessalle. Jo kotona instaa selaillessa tuli selväksi, että Piran on mahdollista nähdä korkealta kirkontornista, mutta mahdollisuus on vieläkin korkeampiin maisemiin, jos vain puhti riittää kipuamiseen. Ei siinä muu sitten auttanut kun kaverin nyökytellä mun suunnitelmille ja seurata perässä ja loppujen lopuksi tuo aamupäivä tarjosikin koko reissun parhaat maisemat.

Kipuaminen oli hyvä aloittaa Tartinin aukiolta, josta lähtee opastetusti reitit kohti rinteellä näkyvää Pyhän Yrjön kirkkoa. Vielä aamulla kujat olivat autioita ja melko viileitä, joten kävelyä hiljokselleen rinnettä ylös oli varsin hyvä taittaa.

Piraninkirkko_1 Piraninkirkko_2

Kirkon saavuttamiseen ei loppuviimein mennyt kauaa aikaa ja muutaman kuvan jälkeen olikin aika antaa kauniisti hymyilevälle mummulle euro ja lähteä kipuamaan kohti huippua. Portaikko oli uudistettu ja erittäin hyvä kävellä. Kuilun näkeminenkin oli peitetty, joten kaidetta ei tarvinut halata samaan malliin kuin vaikka myöhemmin Rovinjissa. Huipulta näkyikin kivasti koko kaupunki ja erityisesti tuo lähtöpaikka Tartinin aukio. Toisella puolen merivesi aaltoili kirkkaana ja hieman kauempana pystyikin erottamaan seuraavana vuorossa olleen kaupunginmuurin.

Piraninkirkko_3 Piraninkirkko_4 Tartininaukio Linnanmuuri

Kaupunginmuurille kävely vaatikin sitten jo hieman enemmän vettä ja hikeä. Aurinko oli alkanut jo lämmittää ja asfaltista hehkui kuumaa ilmaa parille reippailijalle. Ylämäkeä uhmaten ja muutaman puuskutustauon jälkeen muuri ja sisäänkäynti löytyi. Tämä toimikin itsepalvelulla ja sisään pääsi heittämällä euron kolikkoautomaattiin, jonka jälkeen portti aukesi.

Kaupunginmuuri_1 Piran

Itse alue oli kyllä päästetty melkoiseen kuntoon ja tämän itsepalvelun näki myös siinä, että roskakoreja tuskin oli tyhjennetty koko kesänä. No ei tänne roskakoreja tultukaan katsomaan vaan niitä maisemia ja ne oli kyllä koko euron arvoiset. Kokonaisuudessaan muurilla pääsi käymään kolmella näköalapaikalla, joista oikeastaan jokaisesta näkyi se sama näkymä eli koko Piranin vanhakaupunki pienoiskoossa hieman eri perspektiiveistä.

Näköalojen jälkeen ei ollut enää epäilystäkään siitä kannattiko Slovenian rannikko käydä katsastamassa. Ja nyt kotona voin kyllä vahvasti todeta, että kyllä Piran oli koko Istrian kaunein kaupunki.

Herkuttelijan unelmaloma Istriassa

Tattadadaa, netti pätkii ja kone on umpihidas, joten tämä hetki vaatii ulos ruuan tuoksua ja herkuttelua Istriasta. Taisi tulla jo aiemmin mainittua, että Istrian niemimaa on ruuan suhteen kova haastaja mun lemppari ruokamaalle Italialle ja tätä tuli pohdittua yhden jos toisenkin kerran päivien aikana lomaillessa ja nautiskellessa toinen toistaan herkullisempia aterioita. En oo varsinaisesti mikään kulinaristi ja tunnetut tryffelit jäi maistamatta, mutta sitäkin enemmän kunnon herkkusuu mikä tulee yksinkertaisiin makuihin, roskaruokaan ja erityisesti jäätelöön. Näin ollen Istria oli siis ihan loistava matkakohde meikäläiselle eikä ruuan suhteen tarvinnut kertaakaan pettyä.

Italia, Trieste

Pohjoisin osa Istriasta kuuluu edelleenkin tuolle rakkaalle ruokamaalle ja Triesten kolmipäiväinen olikin ladattu täyteen odotuksia täyteläisista ruokaelämyksistä pastan ja pitsan, sekä tietysti niin maailman maistuvimman gelaton parissa. Herkuttelin täydellisillä tomaatti-juusto gnoccheilla, jotka olivat täynnä aitoja makuja ja samoin raaka-ainein varustetulla pitsa margharitalla, josta valitsin vielä tottakai ”fresh tomato” version.

Gelatoa syötiin joka ilta Unita de Italian pääaukiolla katsellen laskevaa aurinkoa ja pikkuhiljaa syttyviä kaupungin valoja. Gelateria Gangemin jäätelöä on valmistettu jo reilu satavuotta ja edelleen se maistui niin hyvälle ettei tullut oikeastaan mieleenkään hakea jäätelöä mistään muualta. Kolmessa päivässä ehti hyvin maistella 12 eri makua suklaapommeista kermatoffeisiin ja kevyempiin sorbetteihin. Tämä oli kyllä jäätelötaivas.

Slovenia, Portoroz & Piran

 Sloveniassa oli aika pitää parin päivän tauko pastasta ja pitsasta ja maistella hieman Portorozin rantaravintolan tarjontaa ja Piranin vanhankaupungin grilliä. Mutta koska lomalla ei ole tarkoitus olla minkäänsortin dieetillä löytyi rannalta mukavasti kelvollista fish and chipsiä täydellisellä majoneesilla ja Piranin vanhastakaupungista koko reissun ykköseksi noussut valtavan kokoinen kalkkunan filee täydellisessä kermakastikkeessa riisin kanssa. Kermakana on kotonakin mun suosikkia, mutta harvoimpas sitä on mistään reissun päältä löytänyt.

Sloveniassa vietettiin myös reissukamun synttäreitä ja tämä tilanne vaati ehdottomasti överit jäätelöannokset. Annos oli mitä överein ja herkullisimman näköinen, mutta maku jätti toivomisen varaa. Jo ensimmäisellä lusikallisella maistoi, että Italia luonnollisine makuineen on nyt jätetty taakse ja tästä eteenpäin on parempi keskittyä syömään kakkuja.

Kroatia, Porec & Rovinj & Pula

Porecissa tuli syötyä koko reissun halvin ateria 40 kunan hintaan. Tällä noin 5,64 eurolla sai oikein maistuvaa ja täyteläistä pasta carbonaraa, jonka voimalla jaksoi hyvin kävellä koko loppupäivän. Rovinjin rantakadun listalta löytyi taas omaa unelmaani kermakanaa höystettynä ananaksilla ja voi sitä ilon määrää kun sai haukata aidossa grillissä paistettua herkkua nälkäisenä kävelyiden jälkeen. Nyt ajateltuna eipä tämäkään kermakana kyllä oikeastaan hävinnyt tippaakaan Piranin versiolle.

Pulassa vietettiin viikko, mutta syötiin ehkä heikoiten. Muutama päivä meni rannalla nauttien pikaruokaa rannan ainoasta ravintolasta. Ruoka oli ihan hyvää, mutta kallista verrattuna muuhun hintatasoon. Täältä tulikin testattua mm. hampurilainen, tomaattipasta . kanasalaatti ja pitsa kaikki noin 45 kunan hintaan, mutta minkäs teet kun muuta valikoimaa ei ole lähellä ja ruokaa on kuitenkin saatava.

Itse kaupungissa tuli syötyä varsinaista herkkupitsaa hieman syrjemmällä olevasta pitseria Neptunuksesta. Lista oli pitkä ja kinkku-ananas-rucola pitsa koko reissun paras, jopa parempi kuin se Triestessä nautittu. Samainen pulju mainosti myös gluteenittomia pohjia, joten tämä on kyllä ehdoton paikka kaikille pitsan ystäville oli sitten keliakiaa tai ei.

Toinen kaupunkiateria tuli nautittua ihan keskikaupungilla  ravintola Pompeijissa, jossa mentiin taas pasta carbonaaran voimin. Tämä(kin) oli täyttä tavaraa ja lautanen olisi suorastaan tehnyt mieli nuolla puhtaaksi. Nälkä oli tuossa vaiheessa myös niin kova, että näköjään koko annosta ei tullut edes kuvattua.

Entäs ne herkut? Kaveri maistoi yhden jäätelön taas todetakseen, että enää ei olla Italiassa, joten niinpä illat menivätkin kakkujen ja leivosten parissa. Erityisen hyvin Kroatian osissa Istriaa osattiin tehdä makeita voileivonnaisia ja piirakoita, mutta eipäs ne hyydykekakutkaan kyllä hävinneet yhtään näille perinneleivonnaisille.

Maha tuli siis täyteen joka kolkassa Istrian rannikkoa enemmän kuin hyvin ja ruokaöverit olivat enemmän kuin jokapäivää. Makean hampaiden kolotustakaan ei ollut haaste sammuttaa ja parasta olikin tämä maiden vaihtelevaisuus herkkujen suhteen niin, että kahdessa viikossa ehti aivan hyvillä mielin herkutella niin Italialaisella gelatolla kuin Kroatialaisilla leivonnaisillakin.

 Nyt valluu kuola ja suu nappasee siihen malliin, että on parempi lopettaa tämä ruokahaaveilu ja lähteä ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Mitens muut, tuliko nälkä?

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Piran – Leppoisaa kaupunkitunnelmaa meren äärellä

Kun Portorozin rannalla akut oli saatu ladattua, oli toinen Slovenia päivä toimintaa täynnä senkin edestä. Aamulla oli hyvä hypätä paikallisbussin numero 1 kyytiin (1,5€) ja pöräyttää aivan Piranin keskustaan.

Bussi jätti mukavasti kaupungin laidalle sataman varteen, josta oli hyvä ottaa jalat alle ja lähteä tutustumaan kaupunkiin tarkemmin. Jo heti ensi silmäyksestä tämä pieni rannikkokaupunki teki vaikutuksen. Satama oli täynnä pieniä laivoja tyynessä poukamassa ja niitä reunustivat syötävän väriset pastellitalot.

Ensimmäisenä kuitenkin vastaan tuli hyvin Italialaistyylinen Piranin pääaukio Tartini, josta lähti ihania piilotettuja pikkukujia ympäri kaupunkia. Täällä ehdottomasti parasta olikin unohtua historiallisille kajuille haahuilemaan ja antaa mielikuvituksen laukata kujalta toiselle.

Lopulta viimeinen kuja lähti viemään hienoisesti ylöspäin ja oli aika saavuttaa Piranin pääkirkko, jonka torni näkyy joka puolelle kaupunkia ja avaa myös vallan mainion panoraamanäkymän erityisesti Tartinin aukiolle ja kirkkaalle Välimerelle. Euron pääsymaksu ja portaiden kipuaminen on ehdottomasti sen arvoista.

Tämä kaupunkinäkymä ei ollut kuitenkaan tarpeeksi korkeanpaikan nälkäiselle vaan kirkon jälkeen oli aika jatkaa kiipeämistä yhä ylemmäs vuoren rinnettä ja saavuttaa kaupungin vanha muuri. Euro automaattiin ja muurit olivat silmien edessä valloitettavana maisemineen. Täällä jos jossain tunsi olevansa parhaiten maisemien äärellä kaupungin yläpuolella!

Vielä viimeisenä vuorelta laskeutuessa oli aika fiilistellä Piranin ympäri rantatietä pitkin. Vaikka kaupunki on melko tiivis oli täälläkin ajateltu ihmisten mukavuutta helteillä ja kallioille oli rakennettu portaita uimista ja viilentelyä varten ja uiminen näytti olevan täälläkin hyvin suosittua.

Päivän päätteeksi olikin aika pysähtyä yhteen rantaravintoloista tankkaamaan masu täyteen ja fiilistelemään kaupungin ihanaa tunnelmaa. Slovenia pisti kahdessa päivässä niin parastaan, että taidan heti reissulta palattua alkaa suunnittelemaan uutta reissua samoihin maisemiin.