Tattadadaa, netti pätkii ja kone on umpihidas, joten tämä hetki vaatii ulos ruuan tuoksua ja herkuttelua Istriasta. Taisi tulla jo aiemmin mainittua, että Istrian niemimaa on ruuan suhteen kova haastaja mun lemppari ruokamaalle Italialle ja tätä tuli pohdittua yhden jos toisenkin kerran päivien aikana lomaillessa ja nautiskellessa toinen toistaan herkullisempia aterioita. En oo varsinaisesti mikään kulinaristi ja tunnetut tryffelit jäi maistamatta, mutta sitäkin enemmän kunnon herkkusuu mikä tulee yksinkertaisiin makuihin, roskaruokaan ja erityisesti jäätelöön. Näin ollen Istria oli siis ihan loistava matkakohde meikäläiselle eikä ruuan suhteen tarvinnut kertaakaan pettyä.
Italia, Trieste
Pohjoisin osa Istriasta kuuluu edelleenkin tuolle rakkaalle ruokamaalle ja Triesten kolmipäiväinen olikin ladattu täyteen odotuksia täyteläisista ruokaelämyksistä pastan ja pitsan, sekä tietysti niin maailman maistuvimman gelaton parissa. Herkuttelin täydellisillä tomaatti-juusto gnoccheilla, jotka olivat täynnä aitoja makuja ja samoin raaka-ainein varustetulla pitsa margharitalla, josta valitsin vielä tottakai ”fresh tomato” version.
Gelatoa syötiin joka ilta Unita de Italian pääaukiolla katsellen laskevaa aurinkoa ja pikkuhiljaa syttyviä kaupungin valoja. Gelateria Gangemin jäätelöä on valmistettu jo reilu satavuotta ja edelleen se maistui niin hyvälle ettei tullut oikeastaan mieleenkään hakea jäätelöä mistään muualta. Kolmessa päivässä ehti hyvin maistella 12 eri makua suklaapommeista kermatoffeisiin ja kevyempiin sorbetteihin. Tämä oli kyllä jäätelötaivas.
Slovenia, Portoroz & Piran
Sloveniassa oli aika pitää parin päivän tauko pastasta ja pitsasta ja maistella hieman Portorozin rantaravintolan tarjontaa ja Piranin vanhankaupungin grilliä. Mutta koska lomalla ei ole tarkoitus olla minkäänsortin dieetillä löytyi rannalta mukavasti kelvollista fish and chipsiä täydellisellä majoneesilla ja Piranin vanhastakaupungista koko reissun ykköseksi noussut valtavan kokoinen kalkkunan filee täydellisessä kermakastikkeessa riisin kanssa. Kermakana on kotonakin mun suosikkia, mutta harvoimpas sitä on mistään reissun päältä löytänyt.
Sloveniassa vietettiin myös reissukamun synttäreitä ja tämä tilanne vaati ehdottomasti överit jäätelöannokset. Annos oli mitä överein ja herkullisimman näköinen, mutta maku jätti toivomisen varaa. Jo ensimmäisellä lusikallisella maistoi, että Italia luonnollisine makuineen on nyt jätetty taakse ja tästä eteenpäin on parempi keskittyä syömään kakkuja.
Kroatia, Porec & Rovinj & Pula
Porecissa tuli syötyä koko reissun halvin ateria 40 kunan hintaan. Tällä noin 5,64 eurolla sai oikein maistuvaa ja täyteläistä pasta carbonaraa, jonka voimalla jaksoi hyvin kävellä koko loppupäivän. Rovinjin rantakadun listalta löytyi taas omaa unelmaani kermakanaa höystettynä ananaksilla ja voi sitä ilon määrää kun sai haukata aidossa grillissä paistettua herkkua nälkäisenä kävelyiden jälkeen. Nyt ajateltuna eipä tämäkään kermakana kyllä oikeastaan hävinnyt tippaakaan Piranin versiolle.
Pulassa vietettiin viikko, mutta syötiin ehkä heikoiten. Muutama päivä meni rannalla nauttien pikaruokaa rannan ainoasta ravintolasta. Ruoka oli ihan hyvää, mutta kallista verrattuna muuhun hintatasoon. Täältä tulikin testattua mm. hampurilainen, tomaattipasta . kanasalaatti ja pitsa kaikki noin 45 kunan hintaan, mutta minkäs teet kun muuta valikoimaa ei ole lähellä ja ruokaa on kuitenkin saatava.
Itse kaupungissa tuli syötyä varsinaista herkkupitsaa hieman syrjemmällä olevasta pitseria Neptunuksesta. Lista oli pitkä ja kinkku-ananas-rucola pitsa koko reissun paras, jopa parempi kuin se Triestessä nautittu. Samainen pulju mainosti myös gluteenittomia pohjia, joten tämä on kyllä ehdoton paikka kaikille pitsan ystäville oli sitten keliakiaa tai ei.
Toinen kaupunkiateria tuli nautittua ihan keskikaupungilla ravintola Pompeijissa, jossa mentiin taas pasta carbonaaran voimin. Tämä(kin) oli täyttä tavaraa ja lautanen olisi suorastaan tehnyt mieli nuolla puhtaaksi. Nälkä oli tuossa vaiheessa myös niin kova, että näköjään koko annosta ei tullut edes kuvattua.
Entäs ne herkut? Kaveri maistoi yhden jäätelön taas todetakseen, että enää ei olla Italiassa, joten niinpä illat menivätkin kakkujen ja leivosten parissa. Erityisen hyvin Kroatian osissa Istriaa osattiin tehdä makeita voileivonnaisia ja piirakoita, mutta eipäs ne hyydykekakutkaan kyllä hävinneet yhtään näille perinneleivonnaisille.
Maha tuli siis täyteen joka kolkassa Istrian rannikkoa enemmän kuin hyvin ja ruokaöverit olivat enemmän kuin jokapäivää. Makean hampaiden kolotustakaan ei ollut haaste sammuttaa ja parasta olikin tämä maiden vaihtelevaisuus herkkujen suhteen niin, että kahdessa viikossa ehti aivan hyvillä mielin herkutella niin Italialaisella gelatolla kuin Kroatialaisilla leivonnaisillakin.
Nyt valluu kuola ja suu nappasee siihen malliin, että on parempi lopettaa tämä ruokahaaveilu ja lähteä ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Mitens muut, tuliko nälkä?
Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Blogipolussa, Facebookissa ja Instagramissa
