Browsing Category

Ruotsi

Ruotsin oma riviera: Seskarö eli Seittenkaari

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan kun hakee kultaista hiekkarantaa ja lomatunnelmaa. Ainakin näin halusin viimeiseen asti ajatella, kun saavuin pari viikkoa sitten kotiin Sardinian kauniista maisemista ja kärsin lievää loman jälkeistä masennusta. Asialle täytyi siis alkaa tehdä jotakin ja kun kaveri otti yhteyttä ja halusi lähteä katsastamaan naapurimaan oman Rivieran, kukapa olisi kieltäytynyt kunniasta. Ruohohan tuppaa aina olemaan vihreämpää siellä toisella puolella, joten odotin kokemusta mielenkiinnolla.

Suunnaksi otimme siis ensin Haaparannan ja siitä Haaparannan oman saariryppään ja Seskarön eli Seittenkaaren. Täältä Oulusta hurauttaa rajalle Tornio-Haaparantaan helposti puoleentoistatuntiin. Hieman pilvinen sää vaihtui täydeksi helteeksi ja auringoksi rajaa ylittäessä ja oltiin jo tässä vaiheessa taas todettu sen ruohon todella olevan vihreämpää. Pikainen pysähdys rajamarketeilla ja nokka kohti valkoisena hohtavia rantoja!

Seskarön saari sijaitsee noin 20km Haaparannasta länteen. Saarelle ajellaan monia pieniä saaria ja siltoja pitkin, kunnes viimeisenä ylitetään saaren oma Golden Gate ja ollaan perillä. Vakituisia asukkaita saarella on kokonaiset 500, mutta koska kyseessä on kaunis riviera kesäasukkeja saarella on huomattavasti enemmän. Noin kesämökkien ja muutaman camping alueen lisäksi saarella toimii myös saha- ja tuulivoimalaitos.

Teollisuutta ei kuitenkaan tällä reissulla lähdetty tiirustamaan vaan niitä postikorttirantoja! Auto veikin heti ensimmäisenä kaksi biitsi-intoista saaren kaakkoisrannikolle hienoimman hiekkarannan ja camping alueen äärelle. Koko Suomi oli ilmeisesti lähtenyt merta edemmäs kalaan, sillä parkkipaikka oli aivan täynnä ja eittämättä lähes jokaisessa autossa oli tuttu sydäntä lämmittävä rekisterikilpi.

Havsbad Campingin ranta ei ollut liidun valkoinen. Se oli kuitenkin tasaista Perämerelle tyypillistä kaunista hiekkaa, jonka yllä Pohjanlahden ruostevesi loisti jopa melkoisen kirkkaana. Palvelut tyypillisesti puuttuivat tältä rannalta, mutta koska oli omat eväät, lämmin, aurinkoinen ja muutenkin kaunista, jäi paikasta aivan erinomainen mieli.  Ranta oli loivasti syvenevä ja erittäin hyvä myös lapsille. Veden lämpötila ei päätä huimannut, mutta kyllä täältä se Ruotsin oma Riviera selkeästi löytyi. Havsbad Camping näytti itsessäänkin eloisalle. Paikalle oli löytänyt monia matkalaisia asuntoautoineen ja illemmalla paikan baarissa olisi ollut tarjolla elävää musiikkia ja muuta viihdykettä. Me ei nyt kuitenkaan oltu rientoreissulla vaan jatkettiin rantamaisemista saaren tutkimista.

Rivieran lisäksi katsastettiin siis myös saaren pääkeskus Seittenkaari ja vierassatama. Seittenkaaren kylässä oli potentiaalia. Kirkon, peruskoulun ja kaupan lisäksi maisemaa korostivat perinteiset värikkäät rintamamiestalot ja jokaista vastaantulijaa tervehtivät paikalliset. Lapsien suojelu oli viety myös omalle tasolleen ja liikennejärjestelyissä näkyi perinteisen kylttien ja töyssyjen lisäksi hauskoja mutkittelua vaativia puomeja ja yksikaistaisia bussipysäkkejä. Aivan kerrassaan viihtyisä kylä siis kyseessä.

Vierassatama sen sijaan oli melkoisen autio. Jetsetit olivat tällä kertaa ankkuroituneet muihin satamiin ja vähän myös ehkä ihmeteltiin sataman pohjoista sijaintia. Merimaisema oli kuitenkin tyypilliset kaunis eikä kaduttu tätä pientä mutkaa matkallamme.

Teollisuusalueiden tutkiminen jätettiin toiseen kertaan, mutta kokonaisuudessaan kyllähän tuolta Ruotsin oma pohjoinen riviera löytyi. Tulipahan vaihtelua rantapäiviin ja Nallikarin maisemiin.

Ehkä tässä siis yksi kohde, missä piipahtaa seuraavalla Haaparannan reissulla myös teille lukijoillekin?

Mikä? Seskarö eli Seittenkaari
Missä? Pohjanlahdella Haaparannassa 20km keskustasta länteen
Mitä? Rantoja, saarimaisemaa, kaunista luontoa
Miten? Seskarö on parhaiten saavutettavissa omalla autolla. Saarella on muutamia camping alueita, joissa yöpyä. 

Kiiruna – Kun kaupunki muuttaa kaivoksen alta

Vietin viime viikonloppuni ensimmäistä kertaa ikinä pohjoisessa ja suuntana oli niinkin eksoottinen kohde kuin Ruotsin Kiiruna. Tälle reissulle lähdettiin maantieteilijä porukalla tutustumaan yhden luennon verran Kiirunan kaupungin muutoksiin, jonka jälkeen loppu viikonloppu otettiin rennosti muiden aktiviteettien parissa. Nyt keskityn kuitenkin Kiirunan kaupunkiin ja siihen, kuinka uskomattomia hankkeita täällä pohjoisessa voikaan olla!

Kiiruna on noin 18 000 asukkaan kylänen. Vaikka asukkaita on vähän kaupunkialue on yksi suurimmista maailmassa. Kiirunassa mennään myös maailman korkeimpiin paikkoihin, sillä Ruotsin kansallinen avaruuskeskus sijaitsee kaupungin alueella. Maanalainen maailma lienee kuitenkin se tärkein ainakin suurimmalle osalle asukkaista, sillä Kiirunan talous pyörii kaivostoiminnasta. Ilman tätä kaivosta kaupunkia tuskin olisi edes olemassa.

Kaupunkikierroksella Kiiruna vaikutti normaalille pienelle kylälle. Pastelliset puutalot ovat rakentaneet pienen keskustan ja kaikki on sopivan hajallaan toisistaan. Kaupunkiympäristöstä löytyy kirkko, kaupungintalo, yliopistorakennus ja muutamia kauppoja ja ravintoloita. Tunti ja koko kaupunki oli oikeastaan kokonaan nähty, mikä näillä omille kohdille sattuneille pakkasille oli oikein hyvä asia.

Valtavaa kaivosta ei voi kuitenkaan olla erottamatta horisontissa, sillä niin korkealle tuo täysin myllätty kasa ylettää. Se oikeastaan kaikuu kaikkialle ja luennon jälkeen tuli ymmärrettyä, kuinka merkittävä rooli tällä kaivoksella voi todella ollakaan…

”Tehdään tilaa kaivokselle ja siirretään kaupunki edestä häiritsemästä”

Kaivoksen toiminta on tullut nyt siihen pisteeseen, että Kiirunan keskusta on saavutettu. Mittauksia on tehty useita ja todettu, että jos homma jatkuu kaupunki tulee romahtamaan minä hetkenä hyvänsä. Koska kaivostoiminta on elintärkeää tälle kaupungille, kaivamista päätettiin jatkaa, mutta kaupunki siirtää pois edestä.

Hanke on jo käynnistynyt. Meille esiteltiin kaupungin piirroksia. Uusi keskustan paikka on jo päätetty ja se tulee sijaitsemaan muutaman kilometrin päässä nykyiseltä paikalta. Siirtyminen tapahtuu vaiheittain ja asukkaiden on valmistauduttava muuttamaan kaivoksen alta. Uutta keskustaa on pyritty suunnittelemaan asukkaiden kanssa ja uudessa paikassa on pyritty suunnitelmien tasolla toteuttamaan suurinosa asukkaiden toiveista. Mitä pidemmälle uuden kaupungin esittely eteni, sitä epäuskoisemmaksi hankkeesta itse muutuin.

Kaivoksen omistama LKAB on Ruotsin valtion omistuksessa. LKAB maksaa kaikki kulut korkoineen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi alueella asuvat ihmiset saavat päättää haluavatko uuden samankokoisen asunnon uudesta keskuksesta vaiko asunnon arvioidun hinnan puhtaana käteen. Tämän lisäksi yhteistyössä kulttuuritoiminnan kanssa arvokkaat vanhat rakennukset pyritään siirtämään uudelle alueelle niitä tuhoamatta. Näistä lienee tärkein Kiirunan kaunis kirkko.

Luento laittoi miettimään, mitä sitä itse tällaisessa tilanteessa tekisi. Kaivos tuhoaisi kaikki paikkaan sidotut muistot. Mitä jos koko oman kaupungin tunne ja imago tämän jälkeen muuttuisi. Mitä jos uusi alue ei olisikaan enää viihtyisä. Mitä ihmettä sitä tekisi. Toisaalta Kiirunan tapauksessa suurinosa asukkaista on riippuvaisia kaivoksen toiminnasta, joten ehkä tässä tapauksessa tämä liike nähtäisiin ymmärrettävämpänä.

Keskustelu luennon jälkeen oli myös mielenkiintoista. Siinä missä itselle matkailumaantieteeseen suuntautuvana kaivokset ovat enimmäkseen negatiivinen asia ja uhka matkailun kehittämisen kannalta, luonnonmaantieteeseen ja aluekehitykseen suuntautuvat antoivat asiasta mielenkiintoisia eri perspektiivin pointteja. Kaikilla asioilla on aina monta puolta ja tässä jos jossain se tuli todella esille.

Vaikka Kiirunan kylmyys ei oikein vakuuttanut, ihan vain hankkeen takia haluaisin palata kaupunkiin esimerkiksi 5 vuoden päästä, kun suurin osa kaupungista on siirtynyt uudelle paikalleen. Tämäkin kaupungintalo, jossa luento pidettiin on purettu jo ensi kesänä.

Kaikkea sitä maailmalla tapahtuu ja tältä näytti ,Kiiruna talvella 2018. Parin vuoden päästä maisema on lienee jo ihan erinlainen.