Vietin viime viikonloppuni ensimmäistä kertaa ikinä pohjoisessa ja suuntana oli niinkin eksoottinen kohde kuin Ruotsin Kiiruna. Tälle reissulle lähdettiin maantieteilijä porukalla tutustumaan yhden luennon verran Kiirunan kaupungin muutoksiin, jonka jälkeen loppu viikonloppu otettiin rennosti muiden aktiviteettien parissa. Nyt keskityn kuitenkin Kiirunan kaupunkiin ja siihen, kuinka uskomattomia hankkeita täällä pohjoisessa voikaan olla!
Kiiruna on noin 18 000 asukkaan kylänen. Vaikka asukkaita on vähän kaupunkialue on yksi suurimmista maailmassa. Kiirunassa mennään myös maailman korkeimpiin paikkoihin, sillä Ruotsin kansallinen avaruuskeskus sijaitsee kaupungin alueella. Maanalainen maailma lienee kuitenkin se tärkein ainakin suurimmalle osalle asukkaista, sillä Kiirunan talous pyörii kaivostoiminnasta. Ilman tätä kaivosta kaupunkia tuskin olisi edes olemassa.
Kaupunkikierroksella Kiiruna vaikutti normaalille pienelle kylälle. Pastelliset puutalot ovat rakentaneet pienen keskustan ja kaikki on sopivan hajallaan toisistaan. Kaupunkiympäristöstä löytyy kirkko, kaupungintalo, yliopistorakennus ja muutamia kauppoja ja ravintoloita. Tunti ja koko kaupunki oli oikeastaan kokonaan nähty, mikä näillä omille kohdille sattuneille pakkasille oli oikein hyvä asia.
Valtavaa kaivosta ei voi kuitenkaan olla erottamatta horisontissa, sillä niin korkealle tuo täysin myllätty kasa ylettää. Se oikeastaan kaikuu kaikkialle ja luennon jälkeen tuli ymmärrettyä, kuinka merkittävä rooli tällä kaivoksella voi todella ollakaan…
”Tehdään tilaa kaivokselle ja siirretään kaupunki edestä häiritsemästä”
Kaivoksen toiminta on tullut nyt siihen pisteeseen, että Kiirunan keskusta on saavutettu. Mittauksia on tehty useita ja todettu, että jos homma jatkuu kaupunki tulee romahtamaan minä hetkenä hyvänsä. Koska kaivostoiminta on elintärkeää tälle kaupungille, kaivamista päätettiin jatkaa, mutta kaupunki siirtää pois edestä.
Hanke on jo käynnistynyt. Meille esiteltiin kaupungin piirroksia. Uusi keskustan paikka on jo päätetty ja se tulee sijaitsemaan muutaman kilometrin päässä nykyiseltä paikalta. Siirtyminen tapahtuu vaiheittain ja asukkaiden on valmistauduttava muuttamaan kaivoksen alta. Uutta keskustaa on pyritty suunnittelemaan asukkaiden kanssa ja uudessa paikassa on pyritty suunnitelmien tasolla toteuttamaan suurinosa asukkaiden toiveista. Mitä pidemmälle uuden kaupungin esittely eteni, sitä epäuskoisemmaksi hankkeesta itse muutuin.
Kaivoksen omistama LKAB on Ruotsin valtion omistuksessa. LKAB maksaa kaikki kulut korkoineen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi alueella asuvat ihmiset saavat päättää haluavatko uuden samankokoisen asunnon uudesta keskuksesta vaiko asunnon arvioidun hinnan puhtaana käteen. Tämän lisäksi yhteistyössä kulttuuritoiminnan kanssa arvokkaat vanhat rakennukset pyritään siirtämään uudelle alueelle niitä tuhoamatta. Näistä lienee tärkein Kiirunan kaunis kirkko.
Luento laittoi miettimään, mitä sitä itse tällaisessa tilanteessa tekisi. Kaivos tuhoaisi kaikki paikkaan sidotut muistot. Mitä jos koko oman kaupungin tunne ja imago tämän jälkeen muuttuisi. Mitä jos uusi alue ei olisikaan enää viihtyisä. Mitä ihmettä sitä tekisi. Toisaalta Kiirunan tapauksessa suurinosa asukkaista on riippuvaisia kaivoksen toiminnasta, joten ehkä tässä tapauksessa tämä liike nähtäisiin ymmärrettävämpänä.
Keskustelu luennon jälkeen oli myös mielenkiintoista. Siinä missä itselle matkailumaantieteeseen suuntautuvana kaivokset ovat enimmäkseen negatiivinen asia ja uhka matkailun kehittämisen kannalta, luonnonmaantieteeseen ja aluekehitykseen suuntautuvat antoivat asiasta mielenkiintoisia eri perspektiivin pointteja. Kaikilla asioilla on aina monta puolta ja tässä jos jossain se tuli todella esille.
Vaikka Kiirunan kylmyys ei oikein vakuuttanut, ihan vain hankkeen takia haluaisin palata kaupunkiin esimerkiksi 5 vuoden päästä, kun suurin osa kaupungista on siirtynyt uudelle paikalleen. Tämäkin kaupungintalo, jossa luento pidettiin on purettu jo ensi kesänä.
Kaikkea sitä maailmalla tapahtuu ja tältä näytti ,Kiiruna talvella 2018. Parin vuoden päästä maisema on lienee jo ihan erinlainen.