Browsing Category

Romania

Romania – Linnoistaan se Transilvaniakin tunnetaan

Kaikki on varmasti nähneet kuvia ylväistä kivilinnoista vehreän maiseman ja vuorien keskellä. Kaikki on varmasti myös kuulleet herra Draculasta ja muista linnoihin liittyvistä jännitystarinoista. Nämä mielikuvat heräsivät ainakin itselläni ensimmäisenä mieleen, kun toukokuisella Romanian matkalla oli tarkoitus lähteä valloittamaan myös pieni pala Transilvanian vehreitä maisemia. Kokonaisuudessaan Get Your Guiden kautta varattu retki veikin Brasovin karkkikaupungin lisäksi kahteen tarinoistaan tunnettuun linnoitukseen Pelesiin ja Braniin. Tässä pieni virtuaalimatka noihin linnamaisemiin.

Kuninkaallista kesäasumista Pelesin linnassa

Saksalaista uusrenessanssista tyyliä edustava Pelesin linna avautui kauniiden vuoristoteiden syleilystä Sinaian pienen kylän kyljestä. 1883 vuonna valmistunut linna näkyi jo kauas sen kauniine puisine yksityiskohtineen. Olimme perillä linnalla jo aamu kymmenissä, mutta niin vain paikan päällä oli jo muitakin innokkaita matkailijoita. Sisälle päästetään vain tietty määrä tietyssä ajassa kerrallaan, joten oppaan metsästäessä meille lippuja menimme ottamaan paikkamme ryhmille tarkoitetusta jonosta. Jonotusaika oli kuitenkin kohtuullinen 10 minuuttia, jonka jälkeen linna oli käytännössä meidän pienen viisihenkisen ryhmämme.

Linna on monella tapaa uniikki sisältä. 160 huoneesta koostuva linna on sisustettu vain aikansa parhailla materiaaleilla. On Eurooppalaista taidetta, kristalleja, nahkahuonekaluja ja eri tyylejä; Italiaa, Intiaa, turkkilaista oleskeluhuonetta ja mitä nyt vain voi toivoa. Linna oli myös aikoinaan aikaansa edellä ja itseasiassa ensimmäinen eurooppalainen, jossa oli sähköt. Modernia elämää ylläpiti myös hyvä viemärisysteemi, kuuma ja kylmä juokseva vesi, sekä lämmitysjärjestelmä. Linnan sisältä löytyi myös hissi ja upea lasikatto aulasta, jonka sai avattua sään niin vaatiessa.

Tämä linna oli ehdottoman kaunis sekä ulkoa että sisältä. Saamamme ohjattu kierros antoi myös kaiken tiedon, jota nyt vain linnakierroksella voi kaivata.

Draculan tunnelmissa Branin linnalla

Branin linna oli päivän viimeinen pysähdyspaikka 20 minuutin ajomatkan päässä Brasovin kaupungista. Branin linna lienee tunnetuin Stokersin hahmon Draculan kotilinnana. Mitään takuita tästä ei kuitenkaan ole, sillä Stokers ei elämänsä aikana edes vieraillut Romaniassa. Linnan on kuitenkin sanottu olevan hyvin samantapainen kuin kuvailuissa ja onkin usein sekoitettu Vlad Draculan prinssin kanssa.

Branin linna on hyvin tuotteistettu. Alue ei ole mitenkään erikoista ja sen ympärille onkin luotu kaupallinen kylä krääsäputiikkeineen. Linna roikkuu toki näyttävänä kallion reunalla, mutta itse sisältä linna oli ruuhkan lisäksi jopa paikoittain tylsä ja perinteinen. Yksittäiselle matkailijalle myös sisäänpääsymaksu oli mielestäni tyyris 8,5 euroa aikuiselta. Ilman opasta jono olisi myös ollut turhan pitkä odotettavaksi.

Jos ja kun kuitenkin Branin linnaan lähtee tutustumaan, aukeavat edessä valkoiset kiviseinät ja niihin kontrastia luovat tummat puulattiat ja huonekalut. Esineistö on hyvin pelkistettyä, mutta linnan sisäpiha ja kattoterassin näkymät olivat sentään näkemisen arvoisia. Samalla kannattaa tutustua toki Draculan tarinan lisäksi linnan historiaan, joka alkaa 1226-luvulta. Näiden vuosien aikana on se on ollut monessa sodassa mukana puolustuksessa ja toiminut kuninkaallisten kesäpalatsina ja toki sittemmin liitetty tunnetuksi erityisesti Draculan johdosta.

Transilvanian alueelta löytyy myös monia muita linnoituksia ja linnoituskirkkoja. Voisin kuitenkin näiden kahden linnan kokemuksella suositella ennemminkin Pelesiä, kuin Draculan ikonista kotia. Täältä voi myös lukea Tämä Matka blogia kirjoittavan Annan tarinan Prejmerin linnoituskirkosta klik.

Transilvanian taikaa pastellisessa Brasovissa

Vampyyritarinoita, vaikuttavaa vuoristoa ja vehreyttä. Asioita, joista maaginen Transilvania Romaniassa lienee tunnetuin. Kauniin luonnon ja jännittävien kertomusten lisäksi Transilvania on upeaa aluetta kierrellä saksalaisten aikaisia värikkäitä karkkikaupunkeja. Yksi näistä kaupungeista on 300 000 asukkaan Brasov, jonne pörheltää muutamassa tunnissa pääkaupunki Bukarestin maisemista. Brasov onkin erinomainen päiväretkikohde, mutta voi kuinka siellä olisikaan viihtynyt vaikka pidempäänkin! Tässä siis tipsejä ja tunnelmia Brasovista.

Vuokra-autolla? Ohjatulle päiväretkelle? Junalla?

Portti Romaniaan ja Transilvaniaan kulkee useimmiten Bukarestin läpi. Bukarestista Brasoviin ajaa hieman alle kolmessa tunnissa ja liikenne ei maata kaada vaikka vuokraisi autonkin. Mikäli oma autoilu on kuitenkin ehdoton nou nou vaihtoehtoja riittää myös ohjatuista retkistä julkisiin kulkuvälineisiin.

Itse valitsin ohjatun päiväreissun, joka sisälsi oppaan, minibussin sekä vierailun Brasovin lisäksi alueen kuuluisilla linnoilla Branilla ja Pelesissä. Brasovissa oli yhteisen kierroksen lisäksi omatoimista aikaa pari tuntia, jossa ehti pikaisesti kiertää vanhan kaupungin. Muualle tällä retkellä ei sitten ehtinytkään. Tein varauksen get your guide sivuston kautta ja olin kyllä ihan tyytyväinen retkeen.

Omatoimisestikin kaupungin saavuttaa helpoiten esimerkiksi junalla. Junayhteyksiä on useita päivässä, parhaimmillaan lähes tunnin välein ja matka kestää junasta riippuen reilusta parista tunnista kolmeen. Juna-asema Brasovissa sijaitsee uudella puolella 4 kilometrin päässä karkkikeskustasta. Aseman edessä on takseja, tai samalla voi hypätä esimerkiksi bussin numero 4 kyytiin.

Brasovin vanhakaupunki on pastellinen helmi

Brasov on kuuluisa vanhasta kaupungistaan eikä syyttä. Pastelliset talot, kapeat kujat, hurmaavat putiikit ja idylliset ravintolat vievät matkalaisen hetkessä mukanaan. Vanhan kaupungin keskus on Piata Sfatului, kaupungintalon aukio, jota reunustavat pastelliset punakattoiset rakennukset. Aukion keskellä lapset pelottelivat puluja ja nauttivat suihkulähteen pärskeistä. Matkailijan katse kiinnittyi kauniin valkoiseen kaupungintaloon ja aukion toisella laidalla avautuviin käsityömarkkinoihin. Kiireetön istahtaa aukion laitamien kahviloihin ja ravintoloihin.

Kaupungintalon aukiolta alkaa pitkä kävelykatu Strada Republicii kauppoineen. Parasta antia ovat kuitenkin kaikki sivukadut joille kannattaa ehdottomasti poiketa. Pastellin keltaista, sinistä ja vihreää. Parempaa ja huonompaa maalipintaa. Mutta kokonaisuudessaan juuri sitä mitä lomamaisemiltaan haluaa. Viihdyin.

Kujaseikkailujen lisäksi ei Brasovin vanhan kaupungin kujilla voi ohittaa goottilaisia piirteitä ilmentävää katedraalia Biserica Neagraa eikä joitain vielä jäljellä olevia osia vanhasta saksien aikaisesta linnoituksesta.

Näkymien perässä Tampa vuorelle

Vaikka oma kierros ei tänne yltänytkään, ei kaupungin tasallakaan voi olla erottamatta vehreänä nousevaa vuorta ja sen Hollywood tyylistä Brasov merkkiä. Tämä vuori nimeltään Tampa avanneekin kaupungin upeimmat näkymät ja unohtumattomia luontopolkuja seikkailijalle. Vuoren saavuttaa joko reippailemalla, tai ottamalla mukavasti kaapelihissin korkeuksiin. Itseä harmittaa hurjasti ettei tähän ollut aikaa.

Brasov oli hurmaava kaupunki, josta itse näin vain murto-osan. Jos nyt voisinkin olla jälkiviisas, varaisin kaupungille ainakin kaksi päivää aikaa. Yhtenä päivänä tutustuisin hieman kaupungin uuteen keskustaan ja ottaisin vanhan kaupungin pääkujat haltuun. Toisen päivän käyttäisin ehdottomasti Tampa vuorella luonnosta nauttiessa ja tekisin jonkun hyvä pienen päiväpatikan.

Jos haluat nähdä kaunista stereotyypeistä kaukana olevaa hurmaavaa Romaniaa pastellinen Brasov on aivan erinomainen kohde.

Rantalomalle Romaniaan – Esittelyssä Constanta ja Mamaia

Bulgaria nauttii äärimmäisestä suosiostaan. Pakettimatkalaisia lennätetään Mustanmeren hiekkarannoille monta kertaa viikossa ja palvelutaso on saavuttanut suomalaista lomalaista miellyttävän tason. Mustallamerellä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin Bulgaria ja nyt olikin aika käydä katsastamassa olisiko kenties naapuri Romanian hiekkarannoista haastajaksi alueen ykköselle.

Romanialla on yhteensä 245 kilometriä meren rantaa. Kuukkeli kertoi ennen reissua, että pohjoisen kosteikot muuttuvat etelään päin mennessä pitkiksi hiekkarantojen ketjuiksi. Vastassa olisi tärkeä satamakaupunki Constanta, sekä lukuisia planeettojen mukaan nimettyjä resort alueita. Kuukkelin mukaan kesäisin rannalta ei löydy tilaa ja paikalliset viinitilat ja niiden tuotokset ovat alueen suosituinta tavaraa. Näillä siis hyppäsimme matkaan, joka oli tähän asti vienyt meitä jo häkellyttävän ihanasta Bukarestista ihastumaan Transilvanian vehreyteen. Tässä vaiheessa Romania oli vienyt jo täysin sydämen. Pieni ranta irrottelu voisi vain parantaa kokemusta, eikö?

Toukokuu ja aavemainen hittilomakohde Mamaia

Juna puksutti parissa tunnissa Bukarestista Constantan kaupungin laitamille. Vastassa oli nuhjuinen asema, kasoittain kädestä repiviä taksikuskeja ja kielitaidottomia ihmisiä. Kuin vastakohta sille kaikille, mistä olimme juuri edelliset päivät saaneet nauttia. Koska omiin periaatteisiin ei kuulu tulla taksikuskien huijattavaksi, kova työ palkittiin ja vihdoin yksi paikallinen nainen alkoi auttamaan aidon vilpittömästi paikallisbussien kanssa. Minipaku löytyi kuin löytyikin ja oli aika hypätä kyytiin kohti kolhoositalojen läpi vievää tietä kohti Mamaian kuuminta lomakohdetta.

Kaikki tähdet antoivat olettaa Mamaian olevan suurin, parhain, vilkkain ja trendikkäin rantamesta mitä Romaniasta voi etsiä. Sijainti aivan Constantan suurkaupungin kyljessä ja kilometreittäin jatkuva hienohiekkainen ranta houkutteli pari suomalaista turistiakin paikalle. Mutta niin, siihen ne toiveet sitten jäivätkin… Nimittäin kun minipakusta jätti aika edessä avautui kuin Tsernobylin kaltaisen räjähdyksen jäljiltä ollut aavekylä. 4* bisnesshotelli J On Plonge aivan vesipuiston ja kaapelihissin kyljestä irtosi 60 eurolla / yö maisemahuoneella suoraan järvelle ja siinäpä sitä sitten muuten oltiinkin ihan keskenämme.

Vesipuiston tila näytti siltä, että toimintaa tuskin on ollut viimeaikoina. Samoin koko rannan myötäisesti menevä kaapelihissi oli suljettuna. Rantaa reunusti korkeat neuvostotyyliset hieman repsottavat kivikolhoosihotellit ja autio hiekkaranta sai nousemaan yksinkertaisesti karvat pystyyn. Kun sitten vielä vähän matkaa kävelimme palvelurakennusten välistä rantabulevardia jonkinlainen ahdistus iski ja paikalta oli pakko päästä pois. Liian hiljaista ja liian yksinäistä. Aavemaista. Vaikeaa kuvitella aluetta täynnä ihmisiä ja popin soivan ravintoloiden ollessa avoinna. Myöhemmin näin kuinka Varnan puolella kesäsesonki oli jo näin toukokuun puolivälissä hurjassa nosteessa ja mietin, kuinka Romanialla on tähän samaan edellytys. Ranta on nimittäin kerrassaan upea! Tämä kuuma menomesta teki kuitenkin selväksi sen, että ehkä Bulgarian huippu suosiolle on vielä omat syynsä.

Mamaiasta Constantaan ja epätoivon bussilinjat

Koska Mamaian rantaelämä oli yhdellä sanalla kuvattuna kuollutta ja koska kaunis hotelli oli tullut jo tutuksi, olikin seuraavana päivänä aika valloittaa tuo 10 kilometrin päässä sijaitseva 300 000 asukkaan historiallinen satamakaupunki Constanta. Kuka sitä rantaelämää välttämättä kaipaisi kun kerta vieressä on myös historiallisia katuja tutkittavana.

Ongelmat alkoivat kuitenkin jo ennen kuin kokopäiväretki ehti kunnolla alkaa. Hotellimme respa tyttö oli pihalla kuin peipponen pakkasella, kun yritimme tiedustella millä bussilla pääsisimme turuille ja toreille. ”No no you take taxi and I can call you, no busses”. Suomalaisen budjettituristin sisu ei ymmärtänyt tätä väitettä ja niinpä lähdimme itsenäisesti kävelemään päätietä kohti Constantaa etsien lähintä bussipysäkkiä. Seuraavaksi ongelmaksi koitui lippukojujen puute. Miksi olla pysäkkejä, kun pysäkeillä ei ollut lippuja myyviä muoreja? 2km kävelyä tuotti tulosta ja edessä aukeni Delfinaario ja respatytön mainostava mäkkäri ”really good food”. Kun tässä vaiheessa Google Maps oli sanonut bussin 5-40 vievän keskustaan, lippumuori torppasi väitteen ja kehotti ottamaan linjan nro 102. Kun sitten tuo numero saapui ensimmäisenä, oli aika hypätä samantien kyytiin ja todeta jo ensimmäisissä liikennevaloissa bussin kaartavan totaalisesti väärään suuntaan. Bussi 102 vei meidät suoraan uudenkarhealle CityPark ostoskeskukselle, joka ilmeisesti muorista oli mukavampi vierailupaikka kuin Constantan keskusta. Ei muuta kuin pieni hengähdyshetki ostarilla, uudet liput uudelta muorilta ja takaisin delfinaariolle ja tuohon kuukkelin osoittamaan bussiin 5-40, joka meni kuin menikin juuri sinne minne oli tarkoitus.

Vanhankaupungin autioelämää Constantassa

Constanta on suuri kaupunki, jonka pääasiana voi pitää merimaisemien täyteistä pientä vanhaa kaupunkia. 2500-vuotta sitten perustettu kaupunki on alueen vanhin ja toimi aikoinaan erittäin merkittävänä porttina merelle. Edelleenkin Constantan satama on Romanian tärkein meriliikenteen kannalta.

Kun siis vihdoin kaiken säädön jälkeen oikea bussi löysi perille turisteineen oikealle kylälle toiveet Constantan suhteet olivat pilvissä. Toiveet kuitenkin jäivät sinne jonnekin taivaalla olevien pilvien taakse, kun taas kerran kadut ammottivat tyhjyyttään ja ilmapiiri oli jotenkin vain niin kurja ja epämukava.

Mutta ei pelkkää kurjaa kuin jotain hyvääkin. Kapeat kujat johtivat Constantan vanhankaupungin tärkeimmälle aukiolle Ovidiulle. Edessä avautui Ovidiun patsas, historiallinen museo, moskeija ja kiinni olevia kahviloita. Täällä aukiolla kuitenkin pystyi hyvin aistimaan sen, kun täällä ehkä joskus on myös ihan oikeatakin elämää. Vanhan kaupungin kujat olivat harmaita ja kuvasivat hyvin sitä kaikkea romantiikkaa, joka on päässyt pahasti ajan kuluessa rappioitumaan. Piata Ovidiun ja sitä ympäröivien kujien jälkeen toiseksi paras hitti Constantassa oli merta edustava bulevardi ja eteen tupsahtanut raunioina makaava kasinorakennus. Kasinon on sanottu olevan Romanian oma Monte Carlo, mutta rakennus on viimeiset 30-vuotta maannut surkeana tyhjillään katsellen merta. Vaikuttava se oli joka tapauksessa. Samoin sitä vierustava tunnelmallinen kävelytie.

Viimeisenä Constantan kierros näytti vielä satamamaisemia auringonpaisteessa, sekä uuden puolen harmaita kolhoositaloja. Kovin hiljaista täällä osasi vain olla joka puolella ja siitä johtuen jotenkin todella epämiellyttävän turvaton olotila. Mene ja tiedä sitten kuinka viihtyisä rantakaupunki tämäkin on esimerkiksi heinä- elokuussa.

Romanian Riviera ja pitkä matka maineeseen

Tämä koko kahden päivän rannikkoreissu jätti kyllä olotilan todella surkeaksi. Se kaikki loistokkuus, toimivuus ja hienous mitä juuri muutaman päivän olimme ihailleet sisämaassa olivat nyt jotenkin täysin poissa. Oliko tämä edes sama maa? On aivan todella harmi todeta, että tämän pienen off-season rundin perusteella en palaisi tänne edes kuumimpana loma-aikana. Romanialla on kuitenkin monta valttia hihassaan, minkä perusteella rankkaisin tämän jopa paremmaksi kohteeksi myös rantalomalle kuin Bulgarian. Sitä ennen maalla on kyllä kuitenkin vielä paljon tehtävää rannikon siistimisen suhteen.

Ja mikäli vielä haluaa kokea melko autenttisen paikallista rantaelämää, kovaa itä-Eurooppalaista biletystä ja nauttia naapuriaankin halvemmasta hintatasosta, ehkäpä tänne kannattaisi suunnata esimerkiksi nyt juuri heti. Ja mikäpä minä olen sanomaan, miltä se sesonki sitten oikeasti näyttää tai tuntuukaan täällä Romanian rannikolla. Toukokuu on kuitenkin ainakin vielä liian aikaista antaa mahdollisuus kultaiselle rivieralle.

Ensikertalaisen ihastuttava Bukarest

Lämmin ilma vyöryi päälle lentokentän ovien auetessa ja Romanian maaperää ensimmäistä kertaa tunnustellessa. Lentokenttäbussin 783 pysäkki lipunmyyntipisteeneen löytyi ongelmitta, pappa möi lipun hyvällä englannilla alle eurolla, aurinko häikäisi silmiä ja hymyssä suin oli aika aloittaa loma ja tutustuminen Bukarestiin.

Muualla sosiaalisessa mediassa seuranneille ei ole varmastikaan mikään uusi asia, että Bukarest vei itseni aivan mennessään. Olin hämmästynyt jo lentokentällä kaikkien palveluiden helppoudesta ja vielä hämmästyneempi olin bussissa kun paikalliset olivat heti kärppänä auttamassa tyhmää turistia uuden leimauslaitteen kanssa. Sittemmin kolmen päivän aikana mielipide kaupungista ei laskenut yhtään ja tässä teille reissua suunnitteleville viisi erilaista näköalaa kaupungista.

1.Rosoisen rempseä vanhakaupunki

Kuten jokaisessa muussakin kaupungissa, vanhakaupunki Centrul Vechi osoittautui Bucharestin trendikkään charmikkaaksi keskukseksi ja lämpimäksi sydämeksi. Kapeita mukulakivikatuja vierustivat harmaan valkoiset rakennukset trendikkäine baareineen ja ravintoloineen. Aurinkoinen viikonloppu täytti terassit ihmisistä ja kadut elämästä. Katumuusikko soitti harmonikkaansa pienellä aukiolla ja vanhakaupunki ansaitsi ehdottomasti fiilistelykierroksensa jälkeen useamman ruokahetken ja haahuilukierroksensa. Osa taloista repsotti luoden rosoisen aitoa tunnelmaa sateenvarjojen täyttämien hipsterikatujen vastapainoksi. Lienee selvää, että tämä vanhakaupunki vei omat jalat täysin alta.

Pienen ja kompaktin vanhankaupungin ottaa haltuun helposti. Istahda alas vanhankaupungin pääkadun baareissa Strada Lipscanilla, nauti italialaisesta tunnelmasta Strada Francezălla ja herkuttele Coffeölin överipirtelöillä. Kattobaarien ystävän kannattaa suunnata trendikkääseen paikallisten suosikkiin Nomad SkyBariin tai hipsterimäisen PuraVida hostellin terassille.  Kulttuurin nälkään alueelta löytyy pari kirkkoa, museoita ja hurmaavan tyylikäs paikallisten olohuoneena tunnettu kirjakauppa Cărturești Carusel. 

Lähimmät metropysäkit Piata Unirii (M1, M2, M3) ja Universitate (M2). 

2. Näyttävän jykevä kommunismi arkkitehtuuri

Kommunismiaika on tehnyt tehtävänsä ja luonut Bucharestiin jopa melko masentavan harmaan katukuvan. Masentavuudesta voidaan kuitenkin hypätä arkkitehtuurin toiseen päähän nimittäin valtaviin pääväyliin, jykevän mahtaviin hallintorakennuksiin ja ylväisiin patsaisiin, joita voi ihmetellä oikeastaan joka puolella kaupunkia. Vaikka kaupungin katukuva huutaa väriä, en voi silti sanoa etteikö tässä kaikessa suuruudenhulluudessa olisi kuitenkin sen oma rosoinen viehättävyytensä. Sitten kun vielä mainitsee kauempana aukeavat kommunismikolhoosit täydellisen vankka kaupunkimaisema on sillä valmis.

Bukarestin suuruudenhulluutta ihailee parhaiten pääaukioilla. Liikenteen solmukohdassa Uniriilla valtavaa aukiota värittävät maailman toiseksi suurimmalle parlamenttitalolle johtavat suihkulähteet. Universitatella avautuu nimensä mukaisesti valtava yliopistorakennus ja maailmankuulu InterContinental hotelli. Piata Romanalta kävelymatkan päässä voi aistia roomalaistakin tunnelmaa ylväänä seisovan taidemuseon ja ateneumien edessä. Piata Victorieilla vanha suuruudenhulluus alkaa kohdata nykyaikaista modernia liikerakennusta. 

Jokaisen aukion laidalta löytyy oma metropysäkkinsä. 

3. Vehreät puistoalueet

Kun harmaus alkaa ahdistaa, ihastuin ihan täysillä Bukarestin vehreään ja kodikkaaseen puistotarjontaan. Cișmigiun puisto täyttyi lämpimänä sunnuntaiaamuna lenkkeilijöistä ja vaihtui lapsiperheiden ja käsikädessä kävelevien pariskuntien lounasretkiin. Puiston keskellä sijaitseva pieni lampi suihkulähteineen vei mielen suoraan Madridin Retiroon viimeistään siinä vaiheessa kun polkuveneet alkoivat löytää tiensä täyttämään pientä lampea.

Tunnelmaltaan ei ollenkaan hävinnyt pohjoisessa joenrantaa reunustava valtava Regele Mihai I:n puisto. Laajat pääväylät, pyöräilevät vapaa-ajanviettäjät ja lukuisat ruokakojut olivat ehdottomasti tämän puiston parasta antia ja heijastivat hyvin hienostolähiölle omaista laatua. Nachokuppi tulisella juustolla olikin pakollinen kokemus istuen joen rannalla katsellen lipuvia laivoja ja vuokrattuja soutuveneitä. Hämmentävää Bukarestia näytti myös keskellä avautua patsaspuisto hienoine herroineen, sekä heti ulkopuolella avautuva ulkoilmamuseo.

Perinteistä pienempää puistoa edusti esimerkiksi Parlamenttitalon vieressä sijaitseva Izvor, sekä Kretzulescun kirkon edessä sijaitseva pieni viheralue. Paljon muitakin mielenkiintoisia puistoja kaupungissa olisi kun aikaa olisi vain ollut enemmän. Seuraavalle reissulle olenkin merkannut itselleni ylös eteläisen Carolin, Tineretuluin ja Văcăreştin puistot, sekä rappioromanttisen Lacul Moriin rannat.

Lähimpiä metrolinjoja puistoihin:
Cișmigiu & Izvor: Metropysäkki Izvor, linja
Regele Mihai I Metropysäkki Aviatorilor, linja M2
Kretzulescun ortodoksinen  kirkko: Universitate M2

4. Perinteitä ulkoilmamuseossa

Regele Mihai I:n puiston kyljessä sijaitsee omasta mielestäni Bukarestin mielenkiintoisin ja idyllisin perinnemuseo. Laajalle alueelle levittäytyvä perinnemuseo oli kuin aikamatka vuosien taakse pieneen kodikkaaseen maalaiskylään. Mukulakivet ja hiekkatiet veivät uteliasta turistia tutustumaan puutalosta toiseen. Ehkä mielenkiintoisinta oli huomata, kuinka samanlainen perinne Romanialla on talokannan suhteen kuin Suomellakin on ollut. Puutalojen huoneita koristivat värikkäät perinneryijyt ja lattiamateriaalina toimi vankka lankku. Vähän kuin Oulun oma Turkansaari, mutta huomattavasti isommassa ja tyylikkäämmässä koossa.

Dimitrie Gustin kyläelämää esittelevän etnografisen museon saavuttaa parhaitsen kävelemällä Aviatoriolin metropysäiltä (M2) Regele Mihai I puiston lävitse. Pääsymaksu kylämuseoon aikuisilta 15 Leitä (noin 4 eur), opiskelijoilta 4 Leitä (noin yhden euron). 

5. Uuden karheaa kylpyläelämää

Bukarestin kujilta ja trendikkäästä baarielämästä pääsee helposti myös rentoutumaan uuden karheaan kylpylään Thermeen. Ilmaisbussi vie kätevästi 20 kilometrin päähän maaseudun rauhaan, jossa matkailijaa odottaa kolmen eri sektorin kylpylä. Ensimmäisen sektorin vesiliukumäet olivat täynnä pieniä vesipetoja. Toinen sektori oli kuin matka karibialle palmuineen ja ulkona sijaitsevin tekohiekkarantoineen. Kolmas sektori oli suunnattu aikuisille mineraalialtaineen ja monenlaisine saunoineen. Päivä kului täällä aivan huomaamatta ja antoi aivan erilaisen puolen nähtäville Bukarestista kaupunkina!

Ilmaisbussi Thermeen kulkee päivästä riippuen noin kahden tunnin välein ja pysähtyy Romaniein ja Victoriein aukioilla. Thermeen myydään eri alueita sisältäviä lippuja. Päivälippu kustansi kaikkine alueineen noin 25 euroa hengeltä.

Joissain paikoissa on vain sitä tunnetta, jota on näin kirjoitettunakin vaikea tuoda esille. Bukarestista sitä löytyi. Upea sekoitus itää ja länttä, sekä modernia ja antiikkia. Tulen varmasti palaamaan!

Onko Bukarest jo teille tuttu ja mitä muuta suosittelisitte?

Stereotypioita taltuttamassa kontrastien Romaniassa

En varmasti ole kaukana jos uskallan sanoa, että Romania kuuluu Euroopan huonomaineisimpiin valtioihin. Köyhyyttä, mustalaisia ja ankean harmaata… Koska en ole koskaan ollut varsinaisesti stereotypioiden ystävä, olikin nyt aika päästä raaputtamaan tämä mystinen valtio kartalta ja katsastamaan itse miltä siellä sitten oikeasti näyttääkään. Saavuttamistakaan ei ole tänä päivänä tehty hankalaksi, sillä Romanian oma Rynkky BlueAir lentää Bukarestiin suorana pari kertaa viikossa ja kaiken lisäksi vielä edulliseen hintaan.

No oliko Romania hitti vai huti ja miten nuo stereotypiat sitten osuvat kohdilleen?
Tässä olisi yhden naisen analyysi, joka on muodostettu Bucharestin, Transilvanian ja rannikon kattamalla kokemuksella viikon aikana.

Ennen kuin mennään syvemmälle Romanian saloihin on varmasti kuitenkin ihan hyvä raottaa vähän maan historiaa ja mistä nuo stereotypiat ovat maailmaan syntyneet. Niillä kun kuitenkin tuppaa aina olemaan jokin todellisuusperä ja juuret, josta ovat syntyneet.

Romanian mielenkiintoisin ja edelleen katukuvassa näkyvä historia alkoi toisen maailmansodan jälkeen , kun Romaniasta tuli kommunistinen kansantasavalta. Kommunistista tasavaltaa johtivat ensin Gheorghiu-Dej ja sittemmin hänen kuolemansa jälkeen vallanhimoinen mielipuolisia hankkeita koostanut Ceaușescu. Ceaușescun valta-aika presidenttinä kesti 15-vuotta. Tänä aikana Romania koki monia muutoksia. Ceaușescu muun muassa purki, uudelleenasutti ja rakensi uudelleen maata aina maaseudulta pääkaupunkiin saakka. Reilu 20 % pääkaupungista tuhottiin ja tilalle rakennettiin muun muassa valtava maailman toiseksi suurimpana rakennuksenakin tunnettu Kansan palatsi. Kehitystä rahoitettiin lainarahalla, jonka myötä maan talous romahti ja ajauduttiin tiukan velan takaisinmaksua koskevan ohjelman myötä elintarvikesäännöstelyyn ja pahaan köyhyyskierteeseen. Tilanne ajautui mallille, jossa kansalaiset jonottivat pesukoneita muutamia vuosia, sähköä oli päivässä käytössä muutamia tunteja ja ruoasta oli valtava pula. Samalla maa koki ympäristötuhoja, sekä perhelainsäädäntöä ja ihmisten valvontaa kiristettiin. Ceaușescu sai velkansa maksettua vuonna 1989 juuri ennen kuin hänet teloitettiin ja syöksettiin vallasta. Nyt 30-vuotta myöhemmin Romania on monipuoluedemokratia ja Euroopan Unionin jäsenvaltio.

Ajatellen kulunutta aikaa, ei voi kuin todeta kuinka vilkasta kehitys maassa on. Kun BlueAirin pyörät kolahtivat Bukarestin lentokentälle, oli edessä vastassa ihana auringonpaiste, lämmin ilma ja siisti kuin mikä tahansa Eurooppalainen suurkaupunki. Stereotypioiden kulkukoirat ja kerjäläiset loistivat poissaolollaan keskustassa, julkinen liikenne oli toimivaa ja harmahkosta katukuvasta huolimatta keskusta oli uskomattoman viihtyisä täynnä elämää. Täytyy myöntää, että vanhankaupungin umpiaan myöten täynnä olevia trendiravintoloita kierrellessä kuvittelin olevani takaisin omassa rakkaassa Madridissani enkä stereotyyppien Romaniassa. Kauaksi jäivät siis stereotypiat kun reissun aikana kierretyt pohjoisten varakkaiden alueiden puistotkin osoittautuivat siisteiksi lapsiperheitä täynnä oleviksi kaupungin vihreiksi keuhkoiksi eikä kodittomien taskuvarkaiden asuinpaikoiksi. Lukemani mukaan Bukarestin köyhimmät asuinalueet kuten Ferentari ja Rahova löytyvät kuitenkin kaupungin eteläosista, joten liekö noilla mestoilla enemmän stereotypioita nähtävillä.

Transilvaniaan suuntasimme ohjatulle päiväretkelle, jonne kuskimme ja oppaamme Paul tuli hakemaan meitä 10 minuuttia sovitusta ajassa etukäteen uudenkarhealla tila-autollaan. Opelin kyytiin nousivat lisäksemme pari amerikkalaista ja yksi irkku ja koko päivä meni täysin ongelmitta kauniissa maisemissa. Transilvanian maaseutuja ja vuoristoteitä ajellessa kuihtuneet hevoset loistivat poissaolollaan ja teitä reunustivat siistin värikkäät maalaistalot. Vuoristossa ajelimme modernien laskettelukeskusten läpi hyväkuntoisia teitä pitkin ja mieli oli enemmänkin Alppimaisemissa kuin Romaniassa. Pisteenä i:n päälle Brasovin karkkikaupunki veti jalat alta ihan täysin ja heitti stereotypiat syvään kuoppaan.

Käänne ajattelussa kuitenkin tapahtui Romanian reissun viimeisten päivien aikana, kun otimme modernin uuden karhean pikajunan kohti rannikkoa ja Constantan kaupunkia. Junasta ulos astuessa aseman edustalla oli vaikka minkänäköistä hörhöä keskellä kirkasta päivää vetämässä hihoista. Taksikuskit torppasimme heti puristaen käsilaukuista ettei mitään varmasti pääse katoamaan. Kukaan ei oikein puhunut englantia ja bussilinjojen selvittäminen oli tehty äärimmäisen hankalaksi. Loppujen lopuksi vanha rämä minipaku ajeli harmaita koloonitaloja ympäröivää päätietä kohti Mamaiaa pysähtyen milloin missäkin liikennevaloissa ottamassa ja jättämässä ihmisiä. Emme vielä hotellilla päättäneet alkaa kaivaa stereotypioita takaisin ylös kuopasta, mutta se täytyi valitettavasti kyllä osittain tehdä sen jälkeen kun näimme kuumimman resort alueen aavemaisen tyhjänä repsottaen ja kun Constantan kaupunkia kierrellessä oli vähän koko ajan tunne, että toisella silmällä täytyy tarkkailla ympäristöä ja sisällä kalvoi epämiellyttävä olotila.

Kun sitten näitä kaikkia paikkoja ja kokemuksia alkaa vetää yhteen, ei voi todeta muuta kuin että Romania on kyllä ehdottomasti mainettaan ja stereotypioitaan parempi. En kuitenkaan voi olla alleviivaamatta maan kontrastisuutta ja sitä, kuinka vahvasti tuo ylläoleva historia näkyy vielä katukuvassa ja kuinka kommunismin aika elää vielä pitkään ihmisten mielissä. EU raha virtaa kuitenkin jo kovaa vauhtia ja sen voi jo nähdä Bucharestin pääalueilla ja Transilvanian pienissä hurmaavissa vanhoissa kaupungeissa. Romanialla on kuitenkin vielä paljon ongelmia selätettävänä ja uudistuksia tehtävänä. Korruptio ja inflaatio vaivaavat ja maatalouttakin tulisi uudistaa. Halu on kuitenkin sen verran kova saavuttaa Schengen sopimus, että uskoisin kehityksen leviävän hurjalla vauhdilla myös rannikolle saakka. Ehkä jo 10-vuoden päästä Romania on myös yksi Euroopan kuumimmista kansainvälisistä rantalomakohteista. Kaikki puitteet maalla on kyllä luoda ja nousta matkailun kärkeen, sillä sen verran monipuolisesta alueesta tässä nyt puhutaan.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä, kuinka tavallisten ihmisten ajatukset tulevat muuntumaan seuraavien vuosien aikana. Vaikka EU:n asettamia tavoitteita kurkotellaankin kiivaasti ja palavasti, samalla kommunismin aika on tehnyt tehtävänsä ja yhä edelleen useat ihmiset eivät itse usko omaan valtioonsa. Nuoret opiskelevat päästäkseen paremmille tienesteille ja kaikki kynsille kykenevät suuntaavat lomille Kreikkaan, koska eivät näe omissa ranta-alueissaan potentiaalia. Historia elää ihmisten mielissä pitkään, mutta jo nyt vilkas ulkoelämä antoi olettaa, että elämän ankeudesta on kuitenkin jo päästy eroon ja ihmisillä on halu mennä eteenpäin.

Tämän hetken Romania on kuitenkin erittäin elävä ja mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, harmautta ja värejä, sekä rikasta ja köyhää ja jokainen vierailemani kaupunki ansaitsee ehdottomasti ainakin yhden oman postauksensa. Samalla täytyy vielä mainita huokea hintataso, erinomaisen täyttävä ruokatarjonta ja ystävälliset ihmiset.