Browsing Category

Pariisi

Pariisi neljässä päivässä: Mitä tuli nähtyä?

Kirjoittelin ennen reissua tavalliseen tapaani pienen fiilistelypostauksen asioista, mitä odotin Pariisilta. Voit lukea sen kokonaisuudessaan täältä. Näin jälkeenpäin on hyvä pohtia, mitä tuli nähtyä ja toteutuiko toiveet:

” Haluan nähdä eiffelin päivällä, illalla, läheltä, kaukaa, ylhäältä ja alhaalta”

Kyllä suurin odotukseni Eiffeli tuli nähtyä monesta eri kuvakulmasta ja vinkkelistä! Montparnassen tornista, jokirannasta, itse tornin juurelta, sekä iltavalaistuksessa läheltä, kaukaa ja välkkyen. Tuota rautakasaa ihaillessani tunsin vilpitöntä onnea. Miten jokin noin pieni asia voi tuottaa niin hyvän olon. Niitä matkailun iloja, tiedättehän. Olihan se sentään Eiffel.

” Haluan kiertää leipomoita niin paljon kuin ehtii syöden jo aiemmin mainittuja herkutuksia”

Oi kyllä! Tämä tavoite täyttyi paremmin kuin osasin kuvitella ja vaatii ehkä jossain välissä oman fiilsitelypostauksensa. 😉 Ei pettänyt Pariisi leivostensa suhteen, mutta sen sijaan se ravitsevampi suolainen puoli ja oikea ruoka ei oikein tälle reissarille maistunut. Nirso mikä nirso tai sitten vain huono tuuri.

Haluan tarkkailla paikallisia ihmisiä vilkkaalla ostoskadulla ja haluan pysähtyä lukkosillalle katselemaan rakastuneita pariskuntia ja sillan ali seilaavia paatteja…”

Aikataulu oli jotenkin niin kova ja silloin kun olisi ollut aikaa tummat pilvet empivät sateesta ja mieleen ei käynytkään pysähtyä katselemaan ympärillä juoksevia ihmisiä. Tarkasteltua kävelyiden lomassa tuli kuitenkin senkin edestä ja rakkauden sillalla pysähtymistä ei vain kertakaikkiaan tämä romantikko voinut jättää välistä. Ei siellä niitä yltiörakastuneita pariskuntia näkynyt, mutta lukkoja oli enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla vastaan tulleella sillalla yhteensä. Ja ne paatit… Kyllä minä vielä joku päivä Pariisiin matkustan mielitietyn kanssa, jätän lukon sillalle ja risteilen iltaisella Seinellä…

”Haluan minä kaikkea muutakin, mutta se jää nähtäväksi mitä kaikkea sitä ehtii tuon muutaman päivän aikana toteuttaa”

Ranskan korkeimman rakennuksen Montparnassen näkymät, pienet markkinat, kaksi hautausmaata, Sacre Coeurin ylväs kirkko näkymineen, Versailles olivat niitä juttuja, joista vain haaveilin ja pelkäsin ettei aika riitä, mutta niin sitä vain aina jostain potkua reissussa löytyy ja ehtii kokea niin paljon enemmän kuin osaa kuvitellakaan.

Ei siis varmaan tarvitse edes sanoa ja toistaa, että reissu oli onnistunut! Olen monia kokemuksia rikkaampi ja Ranska maana alkoi houkutella enemmänkin reissukohteena. Seuraavaksi ehkä Annan blogissa vilahtaneisiin Champagnen maisemiin tai yhden maantieteen vaihtarimme kotikonnuille Länsi-Ranskaan tai sitten jonnekin ihan muualle… 😀 Mutta se on varmaa, että kyllä ihan varmasti Ranskaan on vielä palattava.

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja tägätä ne #igtravelthursday ja löytää näin uusia seurattavia. Suomessa tempauksen johtajina toimivat upeat naiset Veera, Satu ja Nella! : )
Minut instagramista löytää nimellä kaksuli

4. päivä Pariisissa: Montmarten loistoa

Sen siitä saa kun lähtee syyslomaviikoksi revittämään Pariisin; En ole ehtinyt paluusta lähtien ajatella yhtään mitään kuin opintojuttuja, mutta näin tenttipäivän jälkeisenä iltana on hyvä taas palata maailman kartalle täällä bloginkin puolella. Hengissä siis ollaan ei pelkoa vähän kiirettä vain. : )

Loma hujahti nopeaa ja netti lopetti toimimisen parin viime päivän aikana ja tämän myötä viimeiset päivät päiväkirjamuotoisena jäikin raapustelematta tänne blogin puolelle. No, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan ja ennen kuin menen kolmannen päivän Versaillesiin hyppään kätevästi sen yli viimeiseen lomapäivään, joka vietettiin katsellen tarkemmin Montmarten aluetta.

Hotellimme (Hotel Clauzel) sijaitsi samaisessa kaupunginosassa aivan Notre Dame de Lorette metropysäkin lähettyvillä, joten kierros oli hyvä aloittaa katselemalla vielä tuttuja ja turvallisia kotikulmia ja sanomalla samalla niille hurmaaville leipomoille heippoja. Aluehan osoittautui ihan älyttömän viihtyisäksi ja tunnelma oli todella paikallinen leipomoineen, kala-, liha, ja vihanneskauppoineen. Näiden väliin mahtui myös paljon vaatekauppoja ja kuppiloita, joiden ulkopöydillä porukka nautti virvokkeita kylmästä säästä huolimatta. Näiden lisäksi loivasti ylöspäin menevät suhteellisen kapeat kadut eivät vain voineet olla tekemättä vaikutusta.

Tutun ja turvallisen jälkeen suuntasimme mutkien kautta kohti pohjoista rautatieasemaa ja siitä lähteviä teitä katselemaan. Oli hauska huomata kuinka palvelut kaduilla olivat rakentuneet. Ensin kävelimme hääliikkeiden ohi toinen toisensa perään. Hääliikkeitä oli kummallakin puolella katua ja yhtään samannäköistä hääpukua ei varmasti tällä ikkunaostoskierroksella tullut vastaan. Sitten häämyymälät alkoivat muuttua tilpehöörikaupoiksi, kunnes saavutimme aseman ja sen vieressä olevan Tati nimisen tavaratalon. Matkaopas mainosti tavarataloa ja sen vaatteita H&Mn tyyliseksi, mutta ainakin oman kokemuksen perusteella laatu ei vastannut ollenkaan minun ajatuksiani. Mitään ei siis tarttunut mukaan, mutta onneksi kyseisellä Rochechouart kadulla oli pari muutakin liikettä ja löysin sentään itselleni tuliaiseksi yhden lämpimän neuleen kylmiä talvipäiviä varten.

Seuraavana kyseinen katu vei meidät uudelleen Montmarten kukkulan huipulle ihailemaan vielä kerran Sacre Coeurin kirkkoa ja kukkulalta aukeavia näkymiä ja eikä aikaakaan kun olimme kirkon takaa menevillä kujilla katselemassa kujia monen muunkin turistin kanssa. Montmartea kutsutaan taiteilijakaupunginosaksi, mutta se fiilis jäi kyllä itsellä vähän pimentoon. Odotin mielikuvissani jotain kapeaa tunnelmakatua, jossa katutaiteilijat soittelevat haitaria ja toiset maalailevat kauniita maalauksia ja myyvät niitä. Todellisuudessa muutama maalari oli ravintoloiden edessä ja muita meikäläisiä yksi jos toinenkin. Eihän siinä tullut kuin kiire pois rauhallisimmille kujille.

Ja niitä kujia löytyikin sitten metsästäessä Montmarten hautausmaata. Ylös ja alas johtavia rauhallisia teitä, joista hyvällä tuurilla näki pitkällekin Pariisia. Sanotaanko että kyllä löytyi Pariisi fiilistä!

Itse hautausmaa löytyi hassusti ison tien alta, mutta tien alle päästyä rauha oli heti aistittavissa. Kierrosta ja hautoihin kurkistelua olisi voinut jatkaa vaikka loputtomiin, mutta valitettavasti tälläkin kertaa aika oli rajallinen. Nyt täytyy vain sanoa, että hautausmaat ja niiden tutkiskelu on yksi syy, miksi haluan joskus palata Pariisiin.

Siihen päättyikin viimeinen päivämme Pariisissa. Kävelimme mutkien kautta takaisin kohti hotellia pitäen ruokatauon, haimme laukkumme hotellin säilöstä ja otimme suunnaksi lentoaseman pysähtyen kuitenkin ennen sitä viimeisille herkkukakuille.

Myös viimeinen Pariisi päivä oli siis enemmän kuin onnistunut ja nyt täällä kaiken harmauden keskellä on kyllä ikävä noihin maisemiin.

Mites muilla, kelpaisko syksyinen Pariisi vai joko siellä ruudun takana odotellaan innolla tulevaa talvea? : )

2. Päivä Pariisissa: Näkymiä yläilmoista ja Louvren maisemia

Tänään aamupalan jälkeen otimme metrolla suunnan Montparnassen asemalle. Aurinko paistoi kauniisti, mutta ilma oli jäähtynyt huomattavasti eilisen ukkosen myötä. Kauaa ei metrolla Montparnassalle mennyt ja asemakin oli aivan Ranskan korkeimman rakennuksen ja kohteemme viereessä.

Montparnassen torniin ei tarvinnut jonotella vaan liput sai kätevästi suoraan tiskiltä, jonka jälkeen pääsi hissillä ylös reiluun 200 metriin ihailemaan maisemia. Sää ei olisi voinut paremmin suosia ja ylhäältä näki erittäin hyvin ympäri Pariisia. Tornista kirjoittelen kotona tarkemmin, mutta tässä alkuun pari maistipalaa. : )

Tornin jälkeen kävimme katsastamassa rakennukselta lähtevät pienimuotoiset markkinat ja sitä kautta kävelimme Montparnassen hautausmaalle. Hautausmailla on aina oma uniikki tunnelmansa ja tämä ei tehnyt poikkeusta sääntöön.

Hautausmaalta kävely jatkui Luxembourgin puistoon, jonka allasalueella oli hyvä pitää pieni tauko. Voin vain kuvitella kuinka hienolle paikka näyttää kesällä, näin syksyllä kaikki oli vähän harmaata lukuunottamatta muutamia puita, joissa lehdet olivat vielä paikallaan puissa ja kauniissa ruskassa. Kauaa ei voinut kylmän viimsn takia kuitenkaan istahtaa vaan matka jatkui ripeää kohti Louvrea.

Matkalla määränpäähän kävelimme läpi Latinalaiskorttelin, katselimme joen vartta ja saaret ja etsimme opaskirjassa mainittua kuuluisaa jäätelöpaikkaa vain todetaksemme sen olevan jonkunnäköisellä syyslomalla. Harmi, putiikki menetti hyvän jäätelön himoisen asiakkaan. : (
Seuraavana edessä kuitenkin siinsi Notre Dame ja jäätelöpaikan kiinniolo unohtui samantien. Teimme pikavisiitin sisälle, sekä katselimme sitä ulkoapäin ennen matkan jatkuessa.

Viimeisenä päiväkävelyn kohteena oli tunnettu Louvre. Tällä reissulla museon sisällä olevat ihmeet Mona Liisoineen jäivät kuitenkin näkemättä, mutta ehkä joskus paremmalla ajalla. Ulkoapäin alue oli kuitenkin loppupuristuksen ja kävelyn arvoinen puistokatuneen.

Illalla parin tunnin hotellissa vietetyn siestan jälkeen lähdimme vielä ihailemaan iltaista Pariisia. Nämä alla olevat kuvat eivät varmaan vaadi muuta selitystä, kuin että oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Kaiken kruunasi Eiffel tornin valoesitys ja sen nähneenä voi kyllä pistää onnellisena nukkumaan.

1. päivä Pariisissa: Riemukaarta, Eiffeliä ja Montmarten näkymiä

Aamu Pariisissa valkeni intoa ja odotuksia täynnä ja alkoi maukkaalla hotellin aamupalalla. Aamupala oli juuri sellainen kuin aamupalan ulkomailla (Ranskassa) pitääkin ja tarjoilujen voimalla olikin hyvä aloittaa Pariisin loma mässäämällä maha patonkia ja sukaatäytteistä voileivonnaista täyteen.

Aamu valkeni pilvisenä ja sadetta oli luvattu, joten päätimme lähteä kävelemään kohti Haussmannin katua, joka on tunnettu ostosmahdollisuuksistaan. Matkalla kävellessä tuli vastaan jos minkälaista putiikkia tunnetuista merkki- ja ketjuliikkeistä aivan uusiin tuttavuuksiin, mutta ainoat joissa oli pakko pysähtyä oli lopulta Uniqlo ja valtava merkkituotteiden tavaratalo. Eihän tällaisen opiskelijan budjetti mihinkään riittänyt, mutta saahan sitä aina katsella ja ihailla niitä 30 000€ maksavia kelloja. (kyllä luit oikein!!!)

Kun vesisadetta ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut matka jatkui reippaasti eteenpäin katsellen vastaan tulleita monumentteja, kuten ooppera- ja musiikkitaloa, sekä muutamaa kirkkoa, joissa oli hyvä käydä hengähtämässä pois kaupungin hulinasta.

Seuraavana pääpaikkana oli kuitenkin Riemukaari, jonne kävelyreitti vei Place de la Concorden kautta. Aukio oli valtava, mutta vielä pidempi (ja puuduttavampi) oli aukiolta lähtevä pitkä suora kohti riemukaarta. Pitkä suora vain jatkui ja jatkui ja vaikka koko ajan riemukaari näkyi horisontissa välillä tuntui ettei se oikeasti lähene senttiäkään. Tuli tuon suoran aikana ihailtua kuitenkin Pariisin syksyäkin. Maa oli täynnä isoja lehtiä, jotka rapisivat mukavasti jalkojen alla kävellessä ja sisäinen lapsi oli lähellä päästä valloilleen, sillä mikä olisi oikeasti mukavampaa kun heitellä ja sotkea lehtikasojen lehtiä.

Suora kuitenkin loppui puisto- ja kävelykadun jälkeen ja vihdoin Riemukaari oli aivan silmien ulottuvilla! Riemukaari ja Eiffel olivat niitä sellaisia pitkän ajan unelmia ja voitte vain kuvitella sitä tunnetta kun se oikeasti oli ilmielävänä siinä edessä. Ei voi sanoa, että kumpikaan olisi oikeasti kovinkaan kaunis tai ihmeellinen, mutta silti! Kyllä voi vain pienistä asioista ihminen tulla onnelliseksi. : )

Ja Riemukaaren jälkeen tulikin seuraavana vuoroon toteuttaa se edellä mainittu toinen haave nimittäin Eiffelin näkeminen. Jo koneessa taktikoin paikat sillä tavalla, että näen Eiffelin koneen ikkunasta laskeutuessa, mutta päivän valossa ja kunnolla näkeminen oli se haave minkä pääsin toteuttamaan. Kävelymatka jatkui siis joenvartta kohti Eiffeliä ja sen edessä olevaa Parc du Champ de Marsia. Paikan päällä oli monia muitakin kuvaajia ja kauppiaita vaan sepä ei allekirjoittanutta häirinnyt. Siinä se vaan olla möllötti silmien edessä ja kuvia tuli napsittua enemmän kuin tarpeeksi ennen matkan jatkumista.

Nälkä oli sietämätön, joten siinä pahimmalta Eiffelin vaikutusalueelta pois päästessä oli pakko poiketa yhdessä lukuisista leipomoista ja ostamassa vähän täytettyä patonkia evääksi. Patonki oli täydellistä ja samalle näyttivät kaikki muukin herkkuvalikoima. Voinkin sanoa, että tällä lomalla kakut ja pullat pitävät ehdottomasti ensisijaa ja ruoka ja luultavasti myös jäätelökin jäävät aivan toissijaisiksi asioiksi. (Tämän päivän saldona aamun suklaavoitaikinahässäkkä, Ranskalaista omenapiirakkaa, suklaakakkua ja karamellileivonnaista)

Yhtäkkiä patonkeja syödessä ja täydellisen kadun löytyessä taivas räjähti ja parilla turistilla tuli melkoinen kiire löytää lähimmälle metroasemalle, joka vei takaisin kohti hotellia. Siinä vaiheessa kaatosateessa ne maassa olevat lehdet eivät enää olleetkaan niin ihanan rapisevia vaan enemmänkin liukkaita ja kengät sotkevia ärsykkeitä. Pahemmin kastumatta metroasema löytyi ja seuraavan kerran tunnelista noustessa paistoi taas lähes aurinko.

Hotellissa vietetyn pienen siestan jälkeen illan kävelykohteeksi valikoitui Montmarten kotikulmat alustavasti, sekä Montmarten huipun Sacre Coeurin kirkko ja sieltä näkyvät näkymät yli Pariisin. Huipulle olisi vienyt Funicular, mutta koska nousu ei ollutkaan niin paha kuin alunperin kuvittelin portaat oli aivan ykkösvaihtoehto.

Kukkulalla oli muutama muukin ihminen näköaloja ihailemassa, mutta silti, oi kyllä vain rakastan korkeita paikkoja! Harmikseni kukkulalta ei kuitenkaan voinut bongata sitä Pariisin tunnusta Eiffeliä, joten sen puolesta näkymät jättivät vähän kylmäksi, mutta jos tätä seikkaa ei oteta huomioon mikäs siinä oli kaupunkia ihaillessa. Kaiken kruunasi sateenkaari, jonka toinen pää oli kirkon takana ja toinen jossain päin kaupunkia. Näkymien ihailun jälkeen täytyi käydä vielä katsastamassa Sacre Coeur sisältä, jonka jälkeen matka vei takaisin alaspäin kaupan kautta kohti hotellia ja täällä sitä nyt ollaan. Ukkonen paiskaa ikkunoita, mutta huomiselle ilman pitäisi rauhoittua.

Huomenna kaupungin kiertely jatkukoon nyt hyvää yötä! : )