Pariisi

Pariisin näköaloista kaikille tulee lienee ensimmäisenä mieleen se tunnettu pytinki Eiffel tai Montmarten kukkula. Eiffelin ongelmaksi muodostuu järkyttävät jonot. Jo 2kk ennen reissua netistä oli myyty loppuun joka ikinen aikapaikka ja toisaalta Montmarte oli itselleni siinä mielessä pettymys ettei sieltä näkynyt Eiffeliä vaikka muuten näkymät olivat oikein mallikkaat. (Lue Montmartesta lisää täältä)

Tämän myötä täytyi alkaa tutkia muita vaihtoehtoja ja Montparnassen torni oli ehkä maailman paras löytö. Tornitalo rakennettiin Montparnassen kaupungin osaan 1973, josta tuli samalla Ranskan korkein rakennus 210 metrillään. Rakennus oli aikoinaan melko kiistelty korkeudensa ja sopimattomuudensa vuoksi muuhun rakennuskantaan, mutta itse olin ainakin enemmän kuin tyytyväinen vierailuuni pytingissä.

Ennen sisäänmenoa Montparnassen hautausmaa on hyvä paikka katsella rakennusta ulkoapäin. Jotenkin kontrasti oli hyvin erikoinen. Rauhaa huokuva hautausmaa hautoineen ja taustalla valtava ruskea täysin tunteeton tornitalo. Taisi olla enimmäinen kerta kun näin jotain tällaista.

Sisälle mennessä Montparnassen suuri etu on kuitenkin jonottomuus. Ainakin lokakuussa puolen päivän aikaan kävelimme vain lipputiskille ja ostimme biljetit. Aikuiselta lippu kustansi 14,5 euroa ja opiskelijalta 11,5 euroa, jonka jälkeen kävelimme samantien hissille. Hissi johdatti meidät alle minuutissa kerrokseen 56, joka tarjosi 360 asteen panoraamanäkymät ympäri Pariisin.

Ja kyllä oli kaiken rahan arvoinen ja siitä kertoo koko postauksen otsikkokin. Ennen sisäänpääsyä täytyi käydä kameran edessä otattamassa itsestään turistikuva, jonka olisi saanut ostaa lähtiessä kaupasta. Kuva ei kirjoittajaa paljoa hetkauttanut ja hintaakaan ei ole siis kertoa. Mutta ne näkymät hetkauttivat senkin edestä! Montparnassen tornitalon ehdoton etu on näkymä Eiffelille ja sijainti niin keskeisellä paikalla, että kaikki muutkin tunnetuimmat monumentit on helppo bongata.

Tämän sisällä olevan panoraamakerroksen lisäksi portaita pitkin pääsee käymään vielä ulkoterassilla 59. kerroksessa tornin huipulla 200 metrissä. Ainakin kirkkaalla säällä näkymät sisältä olivat kuitenkin melkeinpä paremmat sillä omaksi pettymykseni kattoterassia peittivät korkeat turvalasit, jotka heijastivat melko pahasti auringon valoa. Tälle korkeidenpaikkojen suurelle fanille pelkkä perus kaide olisi ollut sopiva. Kuviakin olisi saanut räpsittyä paremmin. Terassilla ei kuitenkaan kannata jättää käymättä, sillä onhan se ihan huikeaa tuntea kylmän syystuulen puhaltavan 200 metrissä.

Ylhäällä saa viettää aikaa niin kauan kuin jaksaa ja hissillä mennä alas sitten kuin siltä itsestä tuntuu. Omalla kokemuksellani voin sanoa että tornitalo tarjoaa ehdottomasti Ranskan parhaimmat näkymät.

Tour Montparnasse
33, Avenue du Maine
75015 Paris

Versailles ei ole pelkkä palatsi, vaikka siellä itsessäänkin saa kulumaan päivän jos niin vain haluaa. Oikeastaan suurin osa koko alueesta on kaikkea muuta kuin kuninkaallisia rakennuksia, nimittäin pitkälle horisonttiin jatkuvat Versaillesin palatsin tilukset ja puutarhat. Alue on tunnettu geometrisista muodoistaan, joka näkyy hyvin pelkästään karttakuvaa alueesta katsomalla, mutta myös puiden ja kasvien muotoilussa paikan päällä.

Alueen valtavuuden hahmottaa kunnolla vasta sitten kun lähtee kierrokselle. Me lähdimme kiertämään aluetta niin sanotusti vastapäivään reittinä: Palatsi – Kuningattaren maalaiskylä – Maria Antoinetten muut tilukset – Petit Trianon – Grand Trianon puutarhoineen – Grand Canalin ympäristö ja edusta ja takaisin pääpuutarhan pääkäytävää kohti palatsia. Ei siis edes lähellekään koko aluetta, mutta ihan tarpeeksi yhdelle päivälle

Palatsilta Maria Antoinetten pieneen maalaiskylään: 

Marie Antoinetten tilukset rakennuksineen kuuluivat Passport nimisen lipputyypin hintaan, joten tottakai sinne täytyi suunnistaa itse palatsin jälkeen. Matka yhtään liiottelematta on oikeasti lähempänä kahta kuin yhtä kilometriä Versaillesin palatsilta ja tämän vuoksi hyvät kävelykengät tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Palatsilta kulkee myös minijuna, johon riitti jonoa vaikka hinta ei ollut ollenkaan kohdillaan tällaiselle pihikintulle. No ei tullut mieleenkään ottaa tuota melkein kuutta euroa maksavaa junaa vaan kävellä katsellen samalla muita puiston alueita. Mikä jottei juna on hyvä vaihtoehto huonojalkaiselle ja lasten kanssa matkustaville, mutta vain jos mahdollista suosittelen kävelemistä.

Palatsin edestä lähtevät tiet symmetrisiin pikkupuutarhoihin, joita kannattaa lähteä seurailemaan. Näin syksyllä istutukset eivät olleet kieltämättä parhaimmillaan vaan sepäs ei fiilistelyä haitannut. Ensimmäisenä vastaan tuli Dragon Gate, iso allas lohikäärmepatsaineen. Kesällä nämä luultavasti syöksevät vettäkin.

Dragon gatelta lähtikin sitten erittäin puuduttava pitkä suora kohti tiluksia vaan niin vain töppöstä toisen eteen laittaessa rakennukset lähestyivät. Sentään puolivälissä matkaa vuohet tulivat moikkaamaan pellolle ja yhtäkkiä loppumatka sujuikin joutuisammin eläimiä ihmetellen.

Kuningattaren pieni kylä: 

Tuo kuningattaren pieni kylä on ehdottomasti näkemisen arvoinen ja tulikin ensimmäisenä kierroksella vastaan. Lampia, siltoja maalaistaloja, torni, mylly ja kaikkea muuta. Alueella saa nauttia luonnonrauhasta, pienistä viljelyalueista ja erityisesti ihanista kaiken sortin porteista ja kaarista. Harmittavasti taloissa ei päässyt käymään sisällä, mutta ulkoapäin vakuuttivat kyllä ihan mennen tullen. Juuri sellainen paikka, missä minä viihdyn.

Muut tilukset 

Muilla tiluksilla tarkoitan tässä kylän taakse tulevaa farmia ja jatkuvaa aukeaa aluetta polkuineen ja pensaineen. Farmilla kannattaa ehdottomasti käydä katselemassa elukoita, sillä millainen on farmi ilman pupuja, kanoja ja muita ystäviä. Kanat juoksivat onnesta vapaina ja puput viettivät siestaa ja näyttivät melko hyvin ravituilta.

Muuten haahuilu pitkin maita ja mantuja teki tämän tytön melko onnelliseksi, tai no siihen asti kunnes ei ollut enää mitään tietoa missä päin ollaan ja kävely meni taas suorittamiseksi, jotta seuraava määränpää Jussieun kasvihuone löytyi.

Ja kasvihuonehan löytyi! Tosin joko olimme väärällä puolella tai sitten se oli muuten vain kiinni, sillä sisälle ei päässyt kurkistelemaan, joten matkaa oli hyvä jatkaa Petit trianonille.

Petit trianon

Petit trianon eli pieni palatsi on tunnettu historian saatossa Marie Antoinnetten pako- ja rentoutumispaikkana. Paikkana jossa kuningatar sai hengähtää ja olla hetken rauhassa. Ja mikäpä tuolla olisi levähtäessä ja katsellessa upeita puutarhoja ikkunoista. Jostain syystä emme käyneet tuolla sisällä. Tällä hetkellä muistikuva ei kerro sitä eikö jaksettu vai oliko se vain yksinkertaisesti kiinni.

Grand trianon

Jos pieni palatsi oli pakopaikka, suuri palatsi rakennettiin aurinkokuninkaan koko perheen virkistyskäyttöön. Ennen vanhaa on taidettu värien käyttö, sillä samoin kuin Versailles’n pääpalatsissa myös täällä huoneilla oli omat teemavärinsä ja valittua väriä ei oltu todellakaan säästelty. Pitäisiköhän meidän ottaa nykyajan harmaaseen ja värittömään sisustukseen mallia täältä?

Grand Trianonin edestä löytyy myös astetta mahtavammat puutarhat. Niin mahtavat, että pelkkä katsominen horisonttiin sai päättämään loppupuolella kierrosta, että niissä seikkailu jääköön ensikertaan.

Grand Canal 

Grand Canalin yhtä siivistä pystyi ihailemaan hyvin Grand Trianonin piha-alueelta ja se riitti meille vallan mainiosti siltä osin. Ilmeisesti alueella järjestetään pyöräkierroksia, sillä siinä levähtäessä ja katsellessa muutama suuri pyöräjoukko vispasivat menemään rantaa pitkin. Kyllä olisi itsellekin pyörä tehnyt terää paluumatkalla pitkää suoraa pitkin kohti Grand Canalin alkupäätä.

Toisen kerran katselimmekin sitten kanaalia sen alkulähteiltä lähempää itse Versailles’n pääpalatsia. Soutuveneitä vuokrattiin ja joutsenet uiskentelivat veneiden seassa. Ei näyttänyt bisnes oikein näin syksyllä kukoistavan, mutta voin kuvitella kuinka lammikko on ruuhkaan asti täynnä soutajia kesän hellepäivinä. Kiinnostuneille tiedoksi että vene tunniksi olisi kustantanut 16 euroa.

Grand Canalilta takaisin kohti Versailles’n palatsia

Viimeinen pääsuora kanaalilta Versailles’n palatsille kävelyn osalta ei tuntunut enää missään! Tässä vaiheessa sitä oli jo niin sekaisin kaikesta näkemästään ja kokemastaan, että yhtään enempää ei olisi enää yksinkertaisesti mieli sisäistänyt. Palatsin etuosan suihkulähteet olivat remontissa, mutta se ei haitannut enää yhtään mitään, olihan tuota nähnyt jo enemmän kuin kourallisen vesialtaita härpäkkeineen.

Versailles kokonaisuudessaan täytti kaikki odotukset. Toivottavasti sain nyt jonkun siellä ruudun takana vakuutettua siitä, että Versailles on ehdottomasti puolen tunnin junamatkan arvoinen, eikä pelkästään itse palatsipalatsi vaan koko setti. Jos koko alueen meinaa kiertää kannattaa siihen varata ainakin pari päivää.

Mikä?
Versailles’n palatsi ja sen puutarhat
Liikkuminen
Palatsin ja Maria Antoinetten tiluksien välillä liikennöi minijuna. Edestakainen matka maksaa aikuiselta 7,5 euroa ja 5,80 euroa mm. opiskelijakortin omaavalta.
Seqway ja pyöräkierroksia järjestetään, joista kannattaa lukea lisäinfoa palatsin omilta nettisivuilta tai paikan päällä infopisteiltä.
Muuten liikkuminen hoituu parhaiten kävellen hyvät kengät jalassa.
Muita palveluja
Ilmaisia wc tiloja on siellä täällä, kuten myös pieniä ravintoloita ja kioskeja, jos nälkä yllättää. Hinnat ovat kuitenkin kohtuu korkeita, mikä kannattaa pitää jo etukäteen mielessä.
Veneitä vuokrataan 16 euron tuntihintaan Grand Canalin alkupäässä.
Nämä ja kaikki muut palvelut on selvästi merkitty palatsilta saatavaan karttaan.

Jos et ole vielä lukenut edellistä postaustani itse palatsista käy lukemassa se täältä, klik.

Muistan aikoinaan ala-asteella kun saimme upouudet historian kirjat käteemme. Selailin kirjaa innoissaan kotona ja kaunis palatsi tarinoineen aurinkokuninkaasta osui silmiini. Tällä hetkellä ne historian mielenkiintoisimmat pienet yksityiskohdat ovat jo valitettavasti unohtuneet, mutta halu nähdä Versailles ei ollut kaikonnut mihinkään ennen mennyttä Pariisin matkaa. Olin aivan varma, että tällä reissulla ei kerta kaikkiaan aika riitä Versaillesiin, sen ollessa niin ”kaukana”, mutta kyllähän sitä aikaa kaivaa vaikka ja mistä kun jotain haluaa nähdä ja onneksi kaivettiin, sillä yhtään vähättelemättä Versailles oli yksi koko loman parhaimpia elämyksiä heti Eiffelin ja Montparnassen tornin näkymien jälkeen.

Kuten aiemmin tuli mainittua Versailles oli lopulta jonkun sortin päähänpisto. Kotona oli jo päätetty, että sinne ei ehditä, mutta kuitenkin kolmannen päivän aamuna sain päähäni, että palatsi on nähtävä edes ulkoapäin; ilman Versaillesia en lähde kotiin piste. Ja kun minä jotain päätän siihen ei ole vastaan sanomista, ja niinhän siinä sitten kävi, että aamupalan jälkeen googlettelimme nopeasti kuinka paikan päälle pääsee, ajoimme metrolla keskustaan, vaihdoimme rer junaan ja otimme suunnaksemme palatsin!

Matka ei ollut loppujen lopuksi edes pitkä. Suora siisti juna vei perille noin puoleen tuntiin ja asemalta oli vain lyhyt kävelymatka itse palatsille, joka löytyi paremmin kuin hyvin seuraamalla suurta junasta pois jäänyttää massaa.

Ja siinä se sitten oli ilmielävänä edessä, 1600-luvulla rakennettu valtava Versailles’n palatsi! Olimme vasta puolen päivän jälkeen perillä ja olin jo valmiiksi valmistanut itseni valtavan pitkiin jonoihin ja ihailuun vain ulkopuolelta, mutta mitä vielä! Palatsi ei ollut jonoja nähnykään, joten sen kuin kävelimme lippuluukulle ostamaan liput ja palatsiin sisälle! En olisi uskonut tätä tapahtuvan sillä oikeasti aina jonot joka paikkaan ovat ihan valtavat. Täytyy myös vielä mainita, että alle 26-vuotiaat Euroopan unionin passin omistavat pääsevät ilmaiseksi, mikä oli myöskin aivan super hyvä yllätys lippuluukulla.

Koska matka oli melko extempore ei tosiaan tullut ollenkaan perehdyttyä palatsin historiaan, huoneisiin eikä mihinkään muuhunkaan. Kierros vedettiin siis suurimmaksi osaksi vain ihailemalla ja mielikuvitusta käyttäen ja aina kohdalle tultua lukemalla infotauluja. Mutta kyllä vain on kelvannut palatsissa asua! Makuuhuoneet olivat toinen toistaan hienompia omine värimaailmoineen, seinät olivat täynnä tauluja kuninkaallisista ja katoista roikkui viimeisen päälle isompia kattokruunuja.

Palatsikierrokseen saa varata hyvin aikaan, sillä vaikka jonoja sisälle ei varsinaisesti ollutkaan sisällä sitä väkeä oli kuitenkin riittämiin. Suosittelen myös hieman etukäteen tutustumaan alueeseen ja sen tarjontaan, tai vuokraamaan audioguiden, jotta tutustumisesta saa kaiken irti. Lähde avoimella mielellä ja ilman kiirettä. On se vain upea!  : )

Seuraavassa postauksessa Versailles kierros jatkuu alueen puutarhoilla ja Trianonin alueella, pysykää siis kuulolla!

Mikä?
Versailles’n palatsi
Miten pääsee?
Rer junalla C-linjalla (merkitty metrokarttoihin keltaisella) suoraan keskustasta 20 min välein reilussa puolessa tunnissa.
Huom. Versailles kuuluu vyöhykkeeseen 3 ja sinne menevään junaan tarvitsee oman lippunsa, jonka saa aika kätevästi hankittua myös asemien lippuluukuilta kuin myös automaateista.
Paljonko viererailu kustantaa?
Yhdensuuntainen junalippu maksoi 4,20 euroa.
Ite Versaillesiin on monen eri hintaisia lippupaketteja, joita kannattaa tutkailla ennen vierailua Versaillesin omilta nettisivuilta. ”Passport-paketti”, jonka mukaan me kiersimme kustantaa 18 euroa per nenä ja johon kuuluu palatsin lisäksi Trianon, sekä Maria-Antoinetten tunnelmallinen maatila tilukseineen. Alle 26-vuotiaat EU:n passin omistavat pääsevät näihin ilmaiseksi passia vilauttamalla.