Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Normandia

Tasapainoinen reissuvuosi 2019

Niin se vain yksi vuosi on taas päättymässä. Ja sehän toki meinaa taas vuoden yhteenvetoa täällä blogin puolella! Jos viime vuosi oli vähän turhankin lennokas, on tämä vuosi ollut mukavan tasapainoinen ja vain parantunut edetessään. Mutta vaikka elämä on alkanut ottaa balanssia, ei se ole kuitenkaan tarkoittanut mitään ultimaattista kotihiiriytymistä. Päinvastoin. Tänä vuonna on tuntunut, että aika töiden, opiskelujen, ystävien, rakkaiden ihmisten ja matkojen parissa on jakautunut juuri sillä tavalla mitä olen halunnutkin. Ja ne matkat… Tällaisia unohtumattomia seikkailuja niitä mahtui tähänkin vuoteen.

Helmikuu – Kap Verde ja Salin saari + Ylläs

Reissuvuosi käynnistyi tänä vuonna helmikuussa suuntaamalla konkurssiinkin menneen Thomas Cookin kyydillä Kap Verden Salilla nauttimaan valkoisesta hiekkarannasta ja pienen Santa Marian rennosta elämästä. Viikko Kap Verdellä oli juuri sitä mitä helmikuinen Kaksu kaipasi ja Suomeen palasi hieman elävämpi tyttö valmiina odottamaan vierasta Espanjasta saapuvaksi.

Madrileño laskeutuikin Oulunsalon lentokentälle helmikuun lopulla ja nautimme viikon verran lumimaisemista sekä Oulun seudulla, että Lapin ihmemaassa Ylläksellä. Huiputimme muuan kukkulan ja kävimme nauttimassa Husky-koirien vauhdista erämaassa. Loman kruunasi koko vuoden parhaimmat revontulet. Tämä oli ensimmäinen oikea Lappi lomani eikä varmasti viimeinen.

Lisää Kap Verden Salista täällä, klik. 
Matkakertomukseni Ylläkseltä täällä, klik. 

Toukokuu – Romania ja Bulgaria 

Seuraavaa reissua saikin odottaa kevääseen asti, kun BlueAir lennätti edullisesti Romanialaisella laadulla Bukarestiin. Romaniassa stereotypiat saivat kyytiä, kun Bukarestin pariisimainen tunnelma ja halpa hintataso ihastuttivat ja kun Transilvanian vanhat kaupungit olivat kuin suoraa satukirjoista. Sentää Romanian rannikkomaisemista Constantasta löytyi ripaisu rähjäisyyttä ja siitä olikin hyvä jatkaa rajan yli kohti Bulgariaa. Varnasta löytyi ihanan raikasta rantatunnelmaa ja todella viihtyisä suuri kaupunki. Enpä tuon pari päiväisen jälkeen ole enää ihmetellyt Kultahietikon suosiota kesälomakohteena.

Heinäkuu – Roadtrip Bretagnessa

 Kesä meni uusien työkuvioiden parissa, mutta viikon ansaitulle lomalle tuli suunnattua ystäviä tapaamaan Ranskan Bretagneen. Ja voi että se reissu oli ihana! Ystävien seura ja pienet merenrantakylät kuten St. Malo ja Dinan olivat juuri sitä mitä kesälomalta olin kaivannutkin. Samalla vierailimme Ranskan suositussa turistirysässä Mont Saint Michelissä ja päätimme reissun yhdessä Bretagnen pääkaupunkiin Rennesiin.

Kesällä tuli tehtyä myös useita lähiseudun päiväreissuja. Näistä mieleenpainuvimmaksi ajatukseksi onkin jäänyt tuo kauniiden paikkojen kirjo tässä ihan tunnin päässäkin. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä Raahen pastellitaloja tai tätä Iin vanhaa puutalokorttelia. Ja nämä Siikajoen hiekkarannat ovatkin jo jokavuotinen perinne.

Lokakuu – Etelä-Korean Soul

Kesän työurakka kääntyi opintoihin, mutta lomalle oli kuitenkin päästävä katselemaan aina yhtä ihanaa Aasiaa. Soulissa riitti vilinää ja sää oli kuin Suomessa kesän parhaimpana aikana. Viikon aikana Soul ehti näyttää toimivuutensa, siisteytensä, uskomattomat markkinansa ja toinen toistaan erilaisempia kaupunginosia. Samalla tuli testattua myös hassu kylpylä Korean tyyliin. Voi kun pääsisi takaisin!

Marraskuu – Jälleennäkeminen Tallinna + Helsinki + Rovaniemi

Marraskuussa jos joskus oli viimeistään tunne, että elämä on juuri sellaista kuin sen pitääkin. Ei edes harmaus saanut tässä marraskuussa masennusta päälle. Vielä paremman tästä marraskuusta kuitenkin teki meksikolaisen ystäväni saapuminen Suomen maaperälle ja pieni yhteinen loma vieraillen Helsingissä, Tallinnassa ja Rovaniemellä. Toivon todella, ettei seuraavaa jälleennäkemistä tarvitse odottaa seuraavaa kolmea vuotta ja toivon myös että saisin jaettua teidänkin kanssanne enemmän noita tunnelmia tässä piakkoin!

Joulukuu – Manchester, Iso-Britannia

Viime jouluna pakenin elämääni  ystävieni luokse Wieniin ja ihastuin joulumarkkinoihin. Tänä vuonna halusin toteuttaa jotain samanlaista ja joulumarkkinakohteeksi valikoituikin Manchester. Reissu oli niin onnistunut, että vieläkin muistelen noita hetkiä hymyssä suin. Enpä olisi uskonut että keski Briteistä löytyisi jotain noin viihtyisää ja monipuolista. Ja mainitsinko vielä edes että tämä jos joku kaupunki oli herkkusuun paratiisi!

Kahdeksan maata, 32 päivää…

Tästä nopeana yhteenvetona voi laskea, että vuosi toi tullessaan kahdeksan valtiota Suomi mukaan laskien, joista kolme oli itselleni uusia. Samalla saavutin 45. maani ennen 25-vuotta tätä elämää. Näiden reissujen aikana yhdensuuntaisia lentoja tuli otettua 20 kappaletta, Tallinnassa tuli käytyä laivalla ja Ranskassa tuli puksutettua lisäksi junalla. Omituisinta tässä vuodessa oli kuitenkin se, etten astunut kertaakaan Espanjan maan kamaralle. Ensi vuonna on ehkä pakko!

Juuri niin tasapainoinen vuosi kuin vain pystyin kuvittelemaan. Toivon, että tämä sama positiivinen energia ja jonkinlainen sisäinen rauha säilyisi myös uudelle vuodellekin. Ja tottakai toivon myös, että myös seuraava vuosi tuo matkani varrelle unohtumattomia matkaelämyksiä. Ainakin se alkaa parhaalla mahdollisella tavalla jo heti tammikuussa Dominikaanisen Tasavallan auringon alla.

Ei muuta kuin ihanaa uutta vuotta teille kaikille lukijoille ja jatketaan reissailua myös ensi vuonna! 

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018

Mont Saint Michel – Luostarisaaren vilinää Ranskan Normandiassa

Mont Saint Michel – Kelttien ajoista Ranskan vilkkaaksi turistirysäksi

Normandian rannikolta löytyy Mont Saint Michelin luostarisaari, joka lienee yksi Ranskan tunnetuimmista turistirysistä. Koska kesäinen Ranskan kierros liippasi niin läheltä, päätimme mekin lähteä ihmettelemään tuota UNSECO:n suojelussa olevaa saarilinnaketta. Kuten kaikilla muillakin historiallisilla maamerkeillä, myös Mont Saint Michelillä on monimuotoinen ja pitkä historia. Ensimmäinen luostari perustettiin meren keskelle olevalle saarelle 960-luvulla, jonka aikana sen strateginen sijainti Normandiassa oli omiaan sen perustamiselle. Ajan saatossa pienestä kirkkosaaresta kasvoi luostarisaari, jonka ympärille kehittyi Mont Saint Michelin oma kylä. Saaresta tuli suojeltu 1862 ja UNESCO-kohde vuonna 1979. Sen suosio matkailullisesti räjähti kuitenkin 1950-luvun jälkeen massaturismin ja kansainvälisen matkailun aikakauden alkaessa. Viimeisten vuosien aikana ennen elävä pikkukylä on väistynyt matkailupalveluiden alta ja vain reilu 40 henkilöä asuttavat saarta tänä päivänä. Varauduimme ruuhkaan henkisesti jo etukäteen, mutta totesimmepas paikan päällä kuinka toimivaa kaikki sitten loppujen lopuksi olikin. Ja vielä kaikenlisäksi ilmaista parkkia lukuunottamatta!

Vaivatonta liikkumista kauniissa maisemissa

Jätimme auton parkkiin Mont Saint Michelin virallisille autopaikoille. Otimme luukusta parkkitiketin ja olimmekin perillä. Parkkipaikka-alue on laaja, mutta  jokainen sektori on näppärästi merkattu niin ettei jo täydelle sektorille ole mahdollista ajaa. Meidän sektoriltamme matkaa itse saarelle oli kolmisen kilometriä. Tätä väliä surraa ilmainen shuttle bus, mutta koska jono oli pitkä ja halusimme myös kaukaisempia kuvia päätimme taittaa matkan jalan. Maksua vastaan matkailijoita olisi hemmotelty myös hevoskyydeillä. Koko reissun parhaat kuvat tulivatkin tuon kävelymatkan varrelta ilman ihmismassoja, joten ehdottomasti suosittelisin kävelemään tuon matkan ainakin toiseen suuntaan.

Normandian rannikko on tunnettua maailman vilkkaimmista vuorovesistä. Siinä missä ennen vanhaa saaren saavutti vain päiväsaikaan merenpohjaa pitkin, menee paikalle tänä päivänä hieno puusilta eikä rannikolle saa edes lähteä kävelemään ilman asiantuntevaa opasta. Keskipäivän aikaan meri olikin vetäytyneenä jonnekin kauas horisonttiin. Iltainen St. Malo kuitenkin todisti, että veden voima on täällä todella kova ja että vesi todella paiskoo pientareita auringon laskettua.

Pieniä katuja, vanhan luostarin henkeä

Luostarisaaden kadut olivat ruuhkaisia ja täynnä krääsää. Jos olet käynyt eteläisen Ranskan Carcassonnessa, tämä on hyvin vastaavanlainen paikka. Pienet kadut johdattivat matkamuistomyymälineen ja ylihintaisine ravintoloineen pikkuhiljaa kohti ylemmäs jättäen varrelleen pienen kirkon, kauniita näköalapaikkoja ja vihdoin edessä avautuvan luostarin. Luostari on muuten juuri se rakennus, joka paistaa jo kilometrien päässä saarta lähestyttäessä.

Ranska hemmottelee 25-vuotiaita Eurooppalaisia ilmaisilla sisäänpääsyillään. Carcassonnea toistaen myös tänne luostariin siis pääsimme ilmaiseksi sisään. Alue oli vielä jotenkin paljon odotettua isompi ja laajempi. Eri aikakausien rakennustyylit eivät paljoa erottuneet kiviarkkitehtuurissa. Huoneista löytyi holvikaaria, goottilaista mystisyyttä, pieniä sisäpihoja ja lisää rauhallisempia näköalapaikkoja. Melkeimpä tuntuu, että ilman tätä maksullisen alueen vierailua ei voi kyllä sanoa nähneensä saarelta oikeastaan mitään.

Mont Saint Michelin vierailulla menikin nopeasti puoli päivää. Koska nälkä painoi ja meillä oli vielä muita suunnitelmia illalle, ajattelimme palatessa ottaa tuon shuttle bussin parkkipaikalle. Vaikka tälläkin kertaa jono oli pitkä, liikkui se kuitenkin yllättävän rivakasti ja veti sisäänsä paljon ihmisiä yhdellä kerralla. Maksoimme parkkimaksumme, jota oli kertynyt 9 euroa, etsimme automme ja olimme varsin tyytyväisiä vierailuumme. Mutta olipa myös ihanaa ajaa ruuhkasta pois rannikkomaisemia ihaillen takaisin Bretagnen puolelle ja sen pikkukylille.

Mont Saint Michel oli näitä kerran elämässä kokemuksia sen parhaimmassa merkityksessään.

Mikä? Mont Saint Michelin luostarisaari
Missä? Eteläisessä Normandiassa Ranskan länsirannikolla. 
Mitä? Vanha luostarisaari keskellä merta, jota ympäröivät voimakkaat vuorovesivirrat ja joka kätkee sisäänsä suojeltuja pikkukatuja ja luostarin.
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi järjestetyillä päiväretkillä Pariisista tai St. Malosta. 
Hinta? Vierailu saarella on ilmainen. Pysäköinti päiväksi maksaa noin 11 euroa sesongista riippuen. Parkkipaikalta kulkee saarelle ilmainen shuttle bus.