Browsing Category

Ranska

Ihka elävä lautapelien Carcassonne

Carcassonea on tullut pelattua kavereiden kesken ilta jos toinenkin ja empäs ennen kevättä edes tiennyt pelin juontuvan ihan oikeasta kaupungista. Kun saavuin Toulouseen kahden päivän visiitille halusin samalla nähdä jotain muutakin. Kaverilta lähti suositus Carcassonneen ja niinpä toisena päivänä löysin itseni juna-asemalta ostamassa itselleni lippua Unesconkin huomioimaan linnoituskaupunkiin.

Carcassonne sijaitsee kätevästi vain reilun 90 kilometrin päässä Toulousesta kaakkoon. Junat huristelevat väliä ruuhka-aikoina jopa puolentunnin välein ja matka kesti vain vaivaisen Oulusta Helsinkiin verran eli tunnin. Turvallisuusmeno oli aika karua Suomalaiselle tottumattomalle ihmiselle kun ennen junan lähtöä armeija tuli kiertämään junan ja jäi vielä laiturille odottamaan lähtöä. Tätä on ilmeisesti nykypäivän matkustaminen Euroopassa, mutta juna vei ajallaan perille ja uusi kaupunki oli edessä tutkittavana.

Carcassonne jakautuu kahteen osaan uuteen ja vanhaan puoleen tai ala- ja yläkaupunkiin miten nyt haluaa kutsua. Juna-asema sijaitsi arvaamattakin uudella alakaupungin puolella, jossa asuu lähes jokainen kaupungin reilusta 46 000 asukkaasta. Uuden puolen keskusta oli mukavan näppärästi ruutukaavaan rakennettu ja ostoskadut avatuivat heti Canal du Midin ylitettyä. Carcassonnen seuduilla kanaali avautui kauniina ja tunnelmallisena ja ajan salliessa olisi ehdottomasti ollut pienen veneristeilyn arvoinen.

Uudelta puolelta vanhalle ja alhaalta ylös matkaa kertyi reilun parin kilometrin verran, jonka käveli suorinta reittiä pois tullessa alle puolessa tunnissa.  Mennessä toki kiertelin ja kaartelin, jottei varmasti mitään jää näkemättä. Kaartelun lomassa tuli todettua, että uuden puolen ruutukaduilta kannattaa hakea edullista pikaruokaa, tehdä ostoksia ja istahtaa hetkeksi sen pääaukiolle Carnotille. Vielä hieman edempää löytyi kaupungin portti, Carcassonnen katedraali ja Saint-Michelin hautausmaa.

Tässä vaiheessa joen toinen puoli alkoi toki jo kuumottaa ja askeleet saattelivatkin ripeää vauhtia vanhalle sillalle, joen toiselle puolelle ja vanhaankaupunkiin. Jos olet käynyt Toledossa, tässä vaiheessa maiseman pystyi toteamaan lähes identtiseksi. Myös aiemmin mainittu pelimaailma oli ihan konkreettisen todellisena siinä silmien edessä. Sillalta aukesi vaikuttavat näköalat ylös linnoitukselle, jonne matka jatkuikin seuraavana mutkittelevien vanhojen katujen lävitse. Kauniita olivat pikkumökit pastelliväreineen, mutta viimeistään tässä vaiheessa hintoja ja krääsäputiikkeja katsellessa huomasi tulleensa Carcassonnen matkailun ytimeen.

Narbonnaisen portista sisään astuessa avautui kuitenkin se aito linnoituskaupunki. Kivisiä koukeroisia katuja, pieniä putiikkeja joissa käydä maistiaisilla ja se kaikkein tunnetuin linnoitus ja muurit. Jono oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta yllätys oli positiivinen muurien ollessa ilmaiset kaikille EU:n passin omaaville alle 25-vuotiaille. Yli 25-vuotiaille hinta olisi ollut 9 euroa, eli tässä sai taas kiittää onneaan. Mitä nyt hiki valui jonossa seistessä ja aika oli pitkä. Kannatti kuitenkin, sillä ilman linnoitusta ja sen muureilta avautuvia näkyviä ei voi oikein puhua tai sanoa nähneensä Carcassonnea.

Viimeisenä oli vielä pakko katsastaa aivan Narbonnaisen portin ulkopuolella sijaitseva Citén oma hautausmaa. Tällainen hautausmaanörtti oli vakuuttunut maisemasta. Harvemmin hautojen vieressä nimittäin kohoaa noinkin vaikuttava linnoitus.

Tällainen oli Carcassonne päivässä ja päivän jälkeen olin tyytyväinen vierailuun. Carcassonnessa päivä oli juuri eikä melkein sopiva aika ja maisemista tuli niin Espanja fiilikset, että olin ihan varma palanneeni takaisin kotiin Madridiin ja sen lähiseuduille. Jos siis vietät lomaasi esimerkiksi Toulousessa tai vastaavasti rannikolla Narbonnessa tai jopa Montpellierissä merkkaa karttaan tämä pieni ja söpö pelikaupunki ja tee päiväreissu.

Mikä? Carcassonne
Missä? Eteläisessä Ranskassa 90 kilometrin päässä Toulousesta
Mitä? Keskiaikaisia linnoitusmaisemia
Miten? Junalla esimerkiksi Narbonnesta tai Toulousesta, A61 väylää ajamalla tai lentämällä Ryanairilla suoraan pelipaikoille sen pääkohteista (esim. Britit, Irlanti, Portugali ja Belgia)

Punaisten tiilten Toulouse

Näin kotimatkan ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Toulouse ihan vain halpojen lentojen takia. Rynkky osaa hinnoitella Madridista, sillä maksoin tiketistäni vaivaiset 14 euroa. Näinpä siis muutama päivä sitten saavuin aamuvarhaisella Toulouseen ja palasin tänne tänä aamuna, jotta voin huomenna jatkaa matkaa.

Nukkumattoman lentokenttäyön jälkeen olin vihdoin Toulousessa 8 aamulla ja heti valmiina katsastamaan kaupunkia. Mitään en tiennyt etukäteen, enkä voi sanoa tietäväni vieläkään, mutta paljon sain päivän aikana käveltyä.

Aloitin rautatieaseman kupeesta, jonne saavuin lentokentältä metrolla. Rautatieasemalta hurautin toisena Toulouse päivänäni kätevästi Carcassonneen ja viereiseltä bussiasemalta otin pari päivää sitten shuttlen Andorraan. Kaikki liikennepalvelut on siis kätevästi keskitetty samaan syssyyn keskustan pohjoispuolelle.

Rautatieasemalta kävelee vartissa kätevästi kompaktiin keskustaan. Matkalleni osui heti alkuunsa markkinat Strasbourg kadulla. Käveleskelin ja toivoin, että olisin ymmärtänyt kieltä. Tällaisissa paikoissa kun kuulee kaikkia mukavia keskusteluja ja pääsee vielä paremmin tunnelmaan.

Kauaa ei tarvinut kävellä eteenpäin markkinoilta syvemmälle keskustaan, kun hyvin selväksi tuli mistä Toulousen lempinimi Ville Rose ”vaaleanpunainen kaupunki” juontaa juurensa. Koko arkkitehtuuri on nimittäin lähinnä punaista tiiltä, jonka koin itse kovin nopeaa ihan käsittämättömän tylsäksi. Kaupungista huokui sellainen teollisuuskaupungin meno ja kaikkien Espanjalaisten pastellikylien jälkeen tämä oli omalla tavallaan niin ankeaa ja synkkää. Pääaukiolla oli kuitenkin elämää vaikka muille jakaa, sillä aukiolle oli katettu iso esiintymislava, jossa oli koko päivän ajan kenraaliharjoituksia seuraavan päivän musiikkitapahtumaa varten.

Keskustan ostoskaduilta päätin pöräyttää rauhoittumaan mapsissa näkyvään eteläpuolella kaupunkia sijaitsevaan viheralueeseen Jardin Royaliin. Edessä odotti pitkä viherbulevardi, jonka päässä loisti iso suihkulähde ja puisto. Aivan täydellinen paikka pieneen pakoon kaupungista ja rentoutumiseen. Niin rentoutumisesta puheenollen istahtaminen puistonpenkille yli 30 tunnin valvomisen jälkeen ei varmastikaan ollut paras vaihtoehto, sillä silmiä oli enää hankalaa pitää auki. Ei siis auttanut muu kuin jatkaa matkaa.

Viimeisenä siis jatkoin katsastamaan Garonne joen maisemat ja sillat, joilta avautui kauniit näkymät joelle. Voimat olivat ihan tyystin hukassa ja koska jokivarsi oli rauhallinen, oli pakko pitää toinen breikki ja antaa silmien mennä hetkeksi kiinni.

Kello alkoi lyödä kahta ja tiesin saavani hotellihuoneen. Niinpä en enää miettinyt vaan vedin vielä keskustan katuja pitkin takaisin kohti rautatieasemaa etsien epätoivoisena vastaantulevista kirkoista panoraamanäkymän antavaa tornia tuloksetta.

Hotellille päästyä mietin olinko oikeastaan nähnyt yhtään mitään. Tuntuu, että kaupungista ei nyt tällä kertaa vain löytynyt mitään nähtävää, tai sitten oma suunnittelemattomuuteni ja mottoni ”mene sinne minne nokka näyttää” ei tällä kertaa ihan toiminut. Tästä postauksesta siis tuskin on mitään hyötyä kenellekään Toulouseen menevälle, mutta tulipahan käveltyä ja todettua ettei tänne tarvitse välttämättä enää palata. Okei, myönnän että yön valvominen saattoi myös auttaa asiaa, että turistivaistot ei ehkä tällä kertaa olleet ihan niin avoinna kuin normaalisti.

Oletkos käynyt ja mitä missasin? Mistä olisi nähnyt ne panoraamanäkymät?

Vielä kerran Eiffel!

Pariisi postaukset on aika lailla tullut tiensä päätökseen tällä erää, mutta haluan ehdottomasti näin viikon alkuun fiilistellä vielä erikseen Eiffeliä ja jakaa kuvia tuosta tunnetusta rautakasasta! Kaikki mut tuntevat tietää, että oon melkonen monumentti turisti ja nämä tunnettujen rakennelmien näkemiset tuottaa aivan valtavaa iloa! Jos jotain matkailun saralla keräilen niin ne on ehdottomasti näitä tunnettuja rauta- ja kivikasoja ympäri maailmaa. Sen enemmittä puheitta tässäpäs näitä tulee eri valossa ja kuvakulmissa!

Mun lempinäkymäksi muokkautui nuo korkealta olevat Montparnassen tornin näkymät ja illalla välkkyvä Eiffel oli suorastaan maaginen. Vähän olin ehkä kateellinen niille, jotka Eiffelin välkkyessä olivat lentokoneen kyydissä ja lensivät vierestä ohitse.
Seuraavalla reissulla haluan olla ajoissa ostamassa lippuja ja kivuta myös katselemaan itse Eiffelin näkymiä!

Näiden kuvien saattamana ei muuta kuin hyvää alkanutta viikkoa kamut!

Tour Montparnasse – Pariisin parhaat näköalat

Pariisin näköaloista kaikille tulee lienee ensimmäisenä mieleen se tunnettu pytinki Eiffel tai Montmarten kukkula. Eiffelin ongelmaksi muodostuu järkyttävät jonot. Jo 2kk ennen reissua netistä oli myyty loppuun joka ikinen aikapaikka ja toisaalta Montmarte oli itselleni siinä mielessä pettymys ettei sieltä näkynyt Eiffeliä vaikka muuten näkymät olivat oikein mallikkaat. (Lue Montmartesta lisää täältä)

Tämän myötä täytyi alkaa tutkia muita vaihtoehtoja ja Montparnassen torni oli ehkä maailman paras löytö. Tornitalo rakennettiin Montparnassen kaupungin osaan 1973, josta tuli samalla Ranskan korkein rakennus 210 metrillään. Rakennus oli aikoinaan melko kiistelty korkeudensa ja sopimattomuudensa vuoksi muuhun rakennuskantaan, mutta itse olin ainakin enemmän kuin tyytyväinen vierailuuni pytingissä.

Ennen sisäänmenoa Montparnassen hautausmaa on hyvä paikka katsella rakennusta ulkoapäin. Jotenkin kontrasti oli hyvin erikoinen. Rauhaa huokuva hautausmaa hautoineen ja taustalla valtava ruskea täysin tunteeton tornitalo. Taisi olla enimmäinen kerta kun näin jotain tällaista.

Sisälle mennessä Montparnassen suuri etu on kuitenkin jonottomuus. Ainakin lokakuussa puolen päivän aikaan kävelimme vain lipputiskille ja ostimme biljetit. Aikuiselta lippu kustansi 14,5 euroa ja opiskelijalta 11,5 euroa, jonka jälkeen kävelimme samantien hissille. Hissi johdatti meidät alle minuutissa kerrokseen 56, joka tarjosi 360 asteen panoraamanäkymät ympäri Pariisin.

Ja kyllä oli kaiken rahan arvoinen ja siitä kertoo koko postauksen otsikkokin. Ennen sisäänpääsyä täytyi käydä kameran edessä otattamassa itsestään turistikuva, jonka olisi saanut ostaa lähtiessä kaupasta. Kuva ei kirjoittajaa paljoa hetkauttanut ja hintaakaan ei ole siis kertoa. Mutta ne näkymät hetkauttivat senkin edestä! Montparnassen tornitalon ehdoton etu on näkymä Eiffelille ja sijainti niin keskeisellä paikalla, että kaikki muutkin tunnetuimmat monumentit on helppo bongata.

Tämän sisällä olevan panoraamakerroksen lisäksi portaita pitkin pääsee käymään vielä ulkoterassilla 59. kerroksessa tornin huipulla 200 metrissä. Ainakin kirkkaalla säällä näkymät sisältä olivat kuitenkin melkeinpä paremmat sillä omaksi pettymykseni kattoterassia peittivät korkeat turvalasit, jotka heijastivat melko pahasti auringon valoa. Tälle korkeidenpaikkojen suurelle fanille pelkkä perus kaide olisi ollut sopiva. Kuviakin olisi saanut räpsittyä paremmin. Terassilla ei kuitenkaan kannata jättää käymättä, sillä onhan se ihan huikeaa tuntea kylmän syystuulen puhaltavan 200 metrissä.

Ylhäällä saa viettää aikaa niin kauan kuin jaksaa ja hissillä mennä alas sitten kuin siltä itsestä tuntuu. Omalla kokemuksellani voin sanoa että tornitalo tarjoaa ehdottomasti Ranskan parhaimmat näkymät.

Tour Montparnasse
33, Avenue du Maine
75015 Paris

Herkutellen Pariisissa

Pariisi on kaupunki, jossa päivä alkaa juuri paistetulla croissantilla suklaajuoman kera, se jatkuu lounaalle tunnelmalliseen kahvilaan tuoreen patongin äärelle ja välipalalle pienoiseen montakymmentä vuotta vanhaan ja perinteitä noudattavaan macaroni kauppaan. Välissä kävellään ja katsellaan maisemia ja sitten illalla kun puhti alkaa loppua on hyvä hakea yhdesta lukuisista lähileipomoista pientä take away iltapalaa ja päättää päivä Pariisissa muutaman leivoksen merkeissä. Seuraavana päivänä sama sävel jatkuu ja siihen voisi vaikka tottua, kunnes herää todellisuuteen, että täytyyhän täältä joskus kotiinkin lähteä… niin sinne kotiin, jossa vastassa ei ole croissantit vaan aamulla nopeaa mikrossa valmistettu kaurapuuro…

Näin minun kokemuksellani Pariisiin ei siis kannata lähteä maukkaiden pääruokien perässä. Sellaisia meillä ei tullut vastaan yhtäkään, mutta en silti väitä etteikö Pariisista voisi saada myös hyvää oikeaakin ruokaa. Olisi kiva kuulla jos joku on syönyt myös hyvää oikeaa ruokaa Pariisissa. 😀  Minä keskityn nyt kuitenkin omaan alaani ja leivoksiin ja siihen mitä siltä saralta tuli maisteltua.

Aamupala

Jokainen aamu Pariisissa siis alkoi hotellimme aamupalalla, joka kattoi pieniä sämpylöitä, croissantteja ja voisuklaaleivoksia. Nämä huuhdottiin alas kupilla kuumaa, minä juoden kaakaota ja kaverini juoden teetä tai kahvia. Hyvää oli ja niin ihanan Ranskalaista.

Patongit

Tyypilliseksi välipalaksi osoittautui myös täytetty patonki, jostain lukuisista leipomoista. En tiedä voiko Pariisista löytää huonoa leipomoa, sillä sellaista ei ainakaan meidän kohdallemme sattunut. Alla oleva munakkaalla täytetty patonki tuli nautittua heti ensimmäisenä päivänä. Leipomo, jonka jono paikallisista evään hakijoista kantaa ulos asti ei kai voi olla huti? Ei sitä se ei ollut. Hyvää ja täyttävää ja Pariisin mittakaavalla katsottuna edullistakin! Mainittakoon vielä, että patonkeja löytyy vaikka millä täytteellä noudattaa sitten millaista ruokavalioa tahansa.

Macaronit

Macaroneja ei kai voi jättää maistamatta Pariisiin suuntautuvalla matkalla. En ollut näiden äkkimakeiden leivosten suuri fani ennen reissua, en kaupan enkä oma tekemien. Mutta niin se taas Pariisi teki tehtävänsä ja parhaat erittäin maukkaat Macaronit löytyivät lähileipomostamme! Yksi maksoi vaivaiset 80 senttiä ja yksikään tarjolla olleista mauista ei ollut pettymys. Olisi kivaa tietää mikä näiden salaisuus on. Tämän jälkeen macaroneja tuli haettua muualtakin, mutta mikään ei yksinkertaisesti voittanut tätä ensimmäistä kokemusta. Nyt vähän ehkä harmittaa ettei laittanut leipomon nimeä ylös.

Samaiselta herkun haku reissulta tarttui mukaan myös hieman suomalaista laskiaispullaa muistuttava pulla. Pulla, jonka sisällä oli kermavaahtoa. Tämä oli pakko ostaa, sillä juuri edellisenä iltana hotellimme televisiosta näkyi, ”Koko Ranska leipoo” jossa he paistelivat näitä pullia. Hyvin meni mainonta perille, jos se nyt on millään tavalla ohjelman tarkoitus. 😉 Hyvää oli ja suosittelen.

Tarte tatin & Tarte au chocolat & Tarte au citron

Omenapiirakkaa, suklaapiirakkaa ja sitruunapiirakkaa. Kaikki enemmän tai vähemmän perinteisiä ranskalaisia leivoksia ja kaikki enemmän ja vieläkin enemmän herkullisia. Omena- ja suklaapiirakka olivat ensimmäisen päivän menumme jälkiruuat. Ainoat syötävät ja sitäkin herkullisemmat koko menusta. Omenapiirakka koostui yksinkertaisen maukkaasta voitaikina pohjasta ja omenan paloista höystettynä ranskan kermalla. Suklaakakku oli täydellistä ehtaa suklaata. Palan leikatessa suklaa oli valuvan pehmeää ja kuumaa sisältä ja voitte vain kuvitella kuinka se suli suuhun. Mansikan palat kruunasivat tuon annoksen.

Toisen kerran näitä perinneleivoksia maisteltiin meidän kotikatumme lempileipomosta. Samaisesta, josta mukaan lähtivät myös maailman parhaat macaronit. Suklaapiirakka oli kiinteää ja täyttä suklaata ja sitruuna taas mukavan kirpsakka vastapaino raskaalle suklaalle. Kannattaa kokeilla näitä yhdessä! Tuovat toisilleen hyvää vastapainoa.

Muut leivonnaiset 

Yläpuolella olevan kuvan vadelma- ja suklaaleivos olivat koko reissun kalleimmat. Yhdellä oli hintaa nelisen euroa ja oli ehdottomasti sen arvoiset. Tosin kaikki reissun kakut olivat maukkaita, joten halvemmallakin saa ehdottomasti saman tasoista.Tämä suklaakakku oli mousse tyylistä ja vadelmakakusta löytyi lopulta sisältä myös ananaspaloja, hyvin erikoinen mutta maukas yhdistelmä.

Tämä alla oleva yhdistelmä tuli taas halvimmaksi. Yksi ilta oli ihan pakko palatessa saada vielä iltapalaa huoneeseen. Suurinosa leipomoista oli jo mennyt kiinni, mutta tämä yksi oli vielä auki ja juuri sulkemassa. Ostimme persikkapiiraan, sekä macaroni suklaaleivoksen. Positiivinen yllätys löytyi huoneessa paperipussin pohjalta, sillä ystävällinen myyjä oli laittanut sinne myös croissantin ja voisuklaapullan. Ja Ranskalaiset vielä muka töykeitä. 😀 Masu tuli enemmän kuin täyteen ja oli mahtava ja järkevä ele myyjältä. Pahimmassa tapauksessa nämähän olisi muuten menneet roskiin.

Näin lopputiivistelmäksi voinee vielä mainita, että Pariisi on leivosten paratiisi. Ihan mitä tahansa makeaa syöt se on herkullista. Näin ainakin oman kokemukseni perusteella. Jäätelöt jäi seuraavaan kertaan, sillä lokakuussa kausi alkoi olla aikalailla ohi ja tämän myötä ainakin metsästämämme tunnettu jäätelöpulju sulkenut ovensa.

Tällainen siis meidän Pariisin makumatkamme neljässä päivässä!