Browsing Category

Ranska

Mont Saint Michel – Luostarisaaren vilinää Ranskan Normandiassa

Mont Saint Michel – Kelttien ajoista Ranskan vilkkaaksi turistirysäksi

Normandian rannikolta löytyy Mont Saint Michelin luostarisaari, joka lienee yksi Ranskan tunnetuimmista turistirysistä. Koska kesäinen Ranskan kierros liippasi niin läheltä, päätimme mekin lähteä ihmettelemään tuota UNSECO:n suojelussa olevaa saarilinnaketta. Kuten kaikilla muillakin historiallisilla maamerkeillä, myös Mont Saint Michelillä on monimuotoinen ja pitkä historia. Ensimmäinen luostari perustettiin meren keskelle olevalle saarelle 960-luvulla, jonka aikana sen strateginen sijainti Normandiassa oli omiaan sen perustamiselle. Ajan saatossa pienestä kirkkosaaresta kasvoi luostarisaari, jonka ympärille kehittyi Mont Saint Michelin oma kylä. Saaresta tuli suojeltu 1862 ja UNESCO-kohde vuonna 1979. Sen suosio matkailullisesti räjähti kuitenkin 1950-luvun jälkeen massaturismin ja kansainvälisen matkailun aikakauden alkaessa. Viimeisten vuosien aikana ennen elävä pikkukylä on väistynyt matkailupalveluiden alta ja vain reilu 40 henkilöä asuttavat saarta tänä päivänä. Varauduimme ruuhkaan henkisesti jo etukäteen, mutta totesimmepas paikan päällä kuinka toimivaa kaikki sitten loppujen lopuksi olikin. Ja vielä kaikenlisäksi ilmaista parkkia lukuunottamatta!

Vaivatonta liikkumista kauniissa maisemissa

Jätimme auton parkkiin Mont Saint Michelin virallisille autopaikoille. Otimme luukusta parkkitiketin ja olimmekin perillä. Parkkipaikka-alue on laaja, mutta  jokainen sektori on näppärästi merkattu niin ettei jo täydelle sektorille ole mahdollista ajaa. Meidän sektoriltamme matkaa itse saarelle oli kolmisen kilometriä. Tätä väliä surraa ilmainen shuttle bus, mutta koska jono oli pitkä ja halusimme myös kaukaisempia kuvia päätimme taittaa matkan jalan. Maksua vastaan matkailijoita olisi hemmotelty myös hevoskyydeillä. Koko reissun parhaat kuvat tulivatkin tuon kävelymatkan varrelta ilman ihmismassoja, joten ehdottomasti suosittelisin kävelemään tuon matkan ainakin toiseen suuntaan.

Normandian rannikko on tunnettua maailman vilkkaimmista vuorovesistä. Siinä missä ennen vanhaa saaren saavutti vain päiväsaikaan merenpohjaa pitkin, menee paikalle tänä päivänä hieno puusilta eikä rannikolle saa edes lähteä kävelemään ilman asiantuntevaa opasta. Keskipäivän aikaan meri olikin vetäytyneenä jonnekin kauas horisonttiin. Iltainen St. Malo kuitenkin todisti, että veden voima on täällä todella kova ja että vesi todella paiskoo pientareita auringon laskettua.

Pieniä katuja, vanhan luostarin henkeä

Luostarisaaden kadut olivat ruuhkaisia ja täynnä krääsää. Jos olet käynyt eteläisen Ranskan Carcassonnessa, tämä on hyvin vastaavanlainen paikka. Pienet kadut johdattivat matkamuistomyymälineen ja ylihintaisine ravintoloineen pikkuhiljaa kohti ylemmäs jättäen varrelleen pienen kirkon, kauniita näköalapaikkoja ja vihdoin edessä avautuvan luostarin. Luostari on muuten juuri se rakennus, joka paistaa jo kilometrien päässä saarta lähestyttäessä.

Ranska hemmottelee 25-vuotiaita Eurooppalaisia ilmaisilla sisäänpääsyillään. Carcassonnea toistaen myös tänne luostariin siis pääsimme ilmaiseksi sisään. Alue oli vielä jotenkin paljon odotettua isompi ja laajempi. Eri aikakausien rakennustyylit eivät paljoa erottuneet kiviarkkitehtuurissa. Huoneista löytyi holvikaaria, goottilaista mystisyyttä, pieniä sisäpihoja ja lisää rauhallisempia näköalapaikkoja. Melkeimpä tuntuu, että ilman tätä maksullisen alueen vierailua ei voi kyllä sanoa nähneensä saarelta oikeastaan mitään.

Mont Saint Michelin vierailulla menikin nopeasti puoli päivää. Koska nälkä painoi ja meillä oli vielä muita suunnitelmia illalle, ajattelimme palatessa ottaa tuon shuttle bussin parkkipaikalle. Vaikka tälläkin kertaa jono oli pitkä, liikkui se kuitenkin yllättävän rivakasti ja veti sisäänsä paljon ihmisiä yhdellä kerralla. Maksoimme parkkimaksumme, jota oli kertynyt 9 euroa, etsimme automme ja olimme varsin tyytyväisiä vierailuumme. Mutta olipa myös ihanaa ajaa ruuhkasta pois rannikkomaisemia ihaillen takaisin Bretagnen puolelle ja sen pikkukylille.

Mont Saint Michel oli näitä kerran elämässä kokemuksia sen parhaimmassa merkityksessään.

Mikä? Mont Saint Michelin luostarisaari
Missä? Eteläisessä Normandiassa Ranskan länsirannikolla. 
Mitä? Vanha luostarisaari keskellä merta, jota ympäröivät voimakkaat vuorovesivirrat ja joka kätkee sisäänsä suojeltuja pikkukatuja ja luostarin.
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi järjestetyillä päiväretkillä Pariisista tai St. Malosta. 
Hinta? Vierailu saarella on ilmainen. Pysäköinti päiväksi maksaa noin 11 euroa sesongista riippuen. Parkkipaikalta kulkee saarelle ilmainen shuttle bus. 

Pays de la Loiren hurmaavat pikkukylät – Laval & Mayenne

Pienissä kylissä on sitä jotain tunnelmaa niin kotosuomessa kuin maailmallakin. Meno on jotenkin verkkaisempaa, ihmisillä ei ole kiire ja vanhoissa kaupungeissa voi kuvitella aikamatkaavansa jonnekin vuosien takaiseen maisemaan. Pienissä perinteisissä ravintoloissa paikallisia raaka-aineita pullottava lista odottaa maistelijaansa ja putiikkien omistajille laatu on sydämen asia. Jotain tällaista minulla oli mielessäni kun Pariisin seikkailujen jälkeen juna vihdoin puksutti Lavalin asemalle ja tiesin edessä olevan nelipäiväinen täynnä hurmaavia ranskalaisia kylämaisemia.

Laval

Pieni Laval oli reissun ensimmäinen pysäkki ja osa ensimmäisen päivän kierrosta ihmetellen Pays de la Loiren kylämaisemia. 55 000 asukkaan Laval on hieno esimerkki siitä, miltä tämän alueen vanhat keskiaikaiset kaupungit näyttävät.  Juna-asema sijaitsee hieman keskustasta pohjoiseen noin kilometrin kävelymatkan päässä parhaista maisemista. Me ajoimmekin samantien juna-asemalta jokirantaan, josta sitten otimme jalat allemme pientä kaupunkikierrosta varten.

Kaupunkikuvaa halkoo Mayenne joki, jonka molemmin puolin on nähtävillä alueelle tyypilllisiä harmaita kivirakennuksia ja tunnelmallisia kukkaistutuksia. Samalla joki jakaa kaupungin kätevästi uuteen ja sen vanhempaan osaan keskiaikaiseen vanhaan kaupunkiin. Näin mekin siis ylitimme tunnelmallisen vanhan sillan Pont Vieuxin vanhaa kaupunkia tutkiskelemaan. Ensimmäinen näky oli valtava kivinen linna, josta kylä erityisesti tunnetaan. Linnavierailulle ei ollut nyt aikaa, mutta onneksi myöhemmin tuli selväksi että näitä linnoja meillä olisi tutkittavana jokaisessa sivuuttamassamme kylässä. Kivisen kapeat kadut veivät kuitenkin linnan sijaan loivasti ylöspäin jättäen jälkeensä crepe paikkoja, ristikkotaloja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Omiksi suosikeiksini nousivat muun muassa Grande Rue, Rue de Chapelle sekä Rue de la Trinite kadut, jotka johtivat samalla vanhan kaupungin keskipisteeseen katedraalille. Samalla ei voinut olla sivuuttamatta suhteellisen isoa tori aukiota, jossa on kuulemani mukaan markkinat ainakin joka lauantai. Tänä perjantai iltana aukiota kuitenkin vierusti lähinnä kasa autoja, jotka laskivat muuten kauniiden ristikkotalojen hohtoa.

Laval tarjosi kuitenkin matkailijalle muutakin kuin vanhan hurmaavan kaupunginosan. Jardin de la Perrinen kaupunginpuistosta löytyi muun muassa ihanaa rauhaa, vehreää maisemaa, pieni kotieläinpuisto sekä kauniit näkymät yli kaupungin. Näkisin ehdottomasti paikan täydellisenä piknik paikkana ystävien ja perheen kanssa rauhallisissa viikonloppumerkeissä. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa piknikkien viettoon vaan maisemien ihailun jälkeen oli aika laskeutua takaisin alas ja tutustua vielä pikaisesti uuden kaupunginosan ostosmahdollisuuksiin.

Lavalin nykyaikainen keskusta ja parhaat ostosmahdollisuudet löytyvätkin Rue du General de Gaullen varrelta. Saman kadun varrelle jää afrikkalaisten valloittama kaupungin viheralue suihkulähteineen, kouluja ja moderneja ravintoloita. Pieni kauppareissu oli tarpeeksi uuden kaupungin tutkimiseen, jonka jälkeen positiivisen ihastunut kuva mielessä oli mukava jatkaa matkaa kohti seuraavaa kaupunki kohdetta. Tässä vaiheessa en vielä tiennytkään, että Lavalin vanhakaupunki olisi koko reissun oma toinen suosikkini.

Mayenne

Laval on vielä yli puolella sadalla tuhannellaan melko iso ja meneväkin kaupungin alku. Koska Pays de la Loiresta täytyi päästä kurkkaamaan myös sitä aitoa kyläelämää suuntasimmekin Lavalista puolituntia pohjoiseen päin Mayennen 25 000 asukkaan kyläpahaseen. Kaikki samat merkit ja kaupungin tyypit olivat nähtävillä myös Mayennessa, joskin pienemmässä paketissa.

Täälläkin Mayenne jokea vierustivat kiviset talot ristikkoyksityiskohtineen. Joen ylitti kivinen silta ja maiseman pääosassa loisti näyttävän näköinen linnoitus. Vastaan tuli täälläkin samannäköinen kivinen katedraali ja myös täällä Rue Charles de Gaullen varrelle jäivät kaupungin tärkeimmät ostosmahdollisuudet. Jotenkin en kuitenkaan samalla tavalla löytänyt täältä tunnelmallista vanhaa kaupunkia kuten Lavalista. Vanhaa on kaikkialla. Kapeita katuja on kaikkialla. Se sama upea puoleensavetävä tunnelma vain jäi uupumaan.

Mayennen jokisuiston upeat luontopaikat

Koska ensimmäinen päivä oli itselleni lähes ensimmäinen kesäpäivä koko kesänä, emme voineet vastustaa pientä pysähdystä luonnon keskelle nauttimaan raikkaasta jokimaisemasta ja vehreästä luonnosta. Ken tietää missä pysähdyimme. Se oli ystävieni hidden secret spot mutta kaunista siellä oli. Matkailija löytänee näitä alueelta enemmältikin mikäli vain kuumuus ottaa vallan ja tarvitsee pientä uimataukoa.

Tässä oli kaikki mitä ehdin tällä reissulla kokea Pays de la Loiren alueesta. Pienet kylät olivat hurmaavia ja hyvin saman tyylisiä kuin viereisen Bretagnen alueen vastaavat. Joki, keskiaikainen ristikko- ja kivitalorykelmä, upea linnoitus ja katedraali unohtamatta crepe ravintoloita. On sitä lomailtu kyllä huonommissakin paikoissa. Ensi kerralla Pays de la Loiren alueelta voisinkin miettiä vierailua sen pääkaupungissa Nantesissa, sekä esimerkiksi rannikolla Saint Nazairessa. Uskon, että tulen palaamaan näille seuduille vielä tulevaisuudessakin.

Onkos nämä alueet Ranskasta teille tuttuja? Mitä tältä alueelta kannattaisi muuta ehdottomasti nähdä tulevaisuudessa?

Läntinen Ranska ja Bretagnen alkeet

Kesälomani oli ja meni ja tänä vuonna se poiki intensiivisen neljän päivän pikamatkan Ranskaan ja tarkemmin ottaen Bretagnen alueelle länsirannikolle sivuten samalla eteläistä Normandiaa ja Pays de la Loirea. Vaikka päiviä oli käytössä vain rajoitetusti, ehdimme me nähdä ja tehdä melkoisen paljon kauniilla kompaktilla alueella. Matkan suunnittelua ja budjettia helpottivat paikallinen vahvistus ystävineen ja heidän vieraanvaraisuutensa sekä erinomaiset yhteydet Helsingistä Pariisiin ja Pariisista Bretagnen merkittävimpiin kaupunkeihin. Ennen kuin sukellan tarkemmin upeisiin maisemiin ja ihaniin pikkukyliin, aloitetaan kuitenkin Ranskan reissun purkaminen pienellä tietopaketilla mistä ihmeen Bretagnesta on nyt kysymys.

Bretagne – Englannin kanaalin ja Biskajanlahden välissä sijaitseva niemi

Alueen nimi ei ainakaan itselleni sanonut yhtään mitään, kun kaveri ehdotti pientä roadtrippiä kotikonnuillansa. Kartasta kuitenkin selvisi pian, että puhutaan noin 27 200 km²:n kokoisesta alueesta aivan Ranskan länsinurkilla noin parin tunnin junamatkan päässä Pariisista. Bretagne on tunnettu maataloudestaan, tasaisesta maastostaan ja pitkien rannikkoalueiden muodostamasta maisemasta. Bretagnen oma niemimaa jää Englannin kanaalin ja Biskajanlahden väliin ja sitä huuhtovat voimakkaat Atlannin aallot ja kovaa puskeva golf-virta. Ilmasto-olot ovatkin alueella koko vuoden mukavan leudot niin että harvemmin kesällä alueella joutuu kärsimään suuremmista helteistä. Maailman toiseksi voimakkain vuorovesi-ilmiö on myös jotain ihmeellistä suomalaiselle ja sitä voi ihmetellä päivän mittaan aina aamun kallioita piiskaavista aalloista hiekan ympäröiviin kuiviin kaukaisiin saarekkeisiin iltapäivällä.

Upea merellinen sijainti tarkoittaakin matkailijalle upeita rantakohteita, kalliomaisemia, pikkukyliä ja maatalouden tuottamia tuoreita juustoja ja raaka-aineita. Teiltä ei löydy tullimaksuja, joten alue on lisäksi vaivatonta ottaa haltuun toimivan julkisen liikenteen lisäksi esimerkiksi vuokra-autolla. Mikä parasta välimatkat ovat pohjoisen asukkaalle ihanan lyhyitä ja alue on omalla kokemuksella mahdollista ottaa haltuun tiukallakin aikataululla.

Syrjäisen kolkan loistavat kulkuyhteydet

Kun sitten löin matkan suunnitelmista teoiksi, täytyi toki alkaa miettimään miten ihmeessä saavuttaa tuo maaginen alue. Itse tosiaan lensin Pariisiin, josta otin pikajunan kohti Bretagnen pääkaupunkia Rennesiä. Matka Rennesiin kestää junasta riippuen noin 2 tuntia ja junan voi napata esimerkiksi sopivasti jopa Charles de Gaullen lentokentältä, tai sitten perinteisemmin Montparnassen pääasemalta Pariisin keskustasta. Bretagnen alueelta itsessään löytyy myös lentokenttiä, joista suosituimmat lienee Rennesissä, Brestissä, Quimperissa, Dinardissa, ja Lannionissa. Näille kentille ei kuitenkaan tällä hetkellä ole saatavana suoria lentoja, joten koin itse parhaimmaksi käyttää hyväksi Pariisin monipuolisia yhteyksiä. Toinen mahdollisuus saavuttaa Bretagne on hitaasti nautiskellen esimerkiksi laivan kyydissä joko Kanaalisaarilta tai Plymouthista.

Kaupunkeja yhdistää lisäksi melko kattava rautatieliikenne, jonka avulla alueen kaikki suurimmat keskukset yhdistyvät näppärästi toisiinsa. Ilman paikallisia ystäviäni auton kanssa, tämä reissu olisikin varmasti tullut toteutettua junien kyydissä seikkaillen. Junamatkat kannattaa varata ajoissa, sillä ainakin omat Pariisin junani olivat joka paikkaa myöten täysiä ja hinnat jo paria viikkoa etukäteen aivan pilvissä.

Bretagnen parhaita paloja

Neljän päivän aikana tätä koko aluetta ei voinut millään kiertää. Seuraavissa postauksissa tulette kuitenkin kuulemaan juttua Pays de la Loiren pikkukaupungeista Lavalista ja Mayennesta, joista reissu alkoi. Tämän jälkeen matka suuntautui Fougeresin linnoituskaupungin kautta eteläiseen Normandiaan Ranskan vannottuun turistirysään Mont Saint Michelin luostarisaarelle. Saaren maisemista matka jatkuin rannikkoa myötäillen St. Malon satamakaupunkiin, Dinanin hurmaavaan pikkukylään ja lopulta Bretagnen pääkaupunkiin 200 000 asukkaan Rennesiin.

Jokainen näistä vierailluista paikoista olivat käymisen arvoisia. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisin ehdottomasti lisännyt reitin varrelle Cancalen kultaisesta hiekasta hohtavan rannan, Concarneaun pienen linnoituskaupungin, Vannesin vanhan kaupungin, sekä tunnetut niemen kärjet vaellusreitteineen ja majakoineen kuten esimerkiksi Ranskan läntisimmän pisteen Pointe de Corsen.

Bretagne alueena on erinomaista seutua matkailijalle, joka nauttii merimaisemista rauhallisissa oloissa. Alueelta on turha odottaa mitään järisyttäviä menokohteita saatikka intensiivisiä turistirysiä. Minulle Bretagne oli yhdistelmä sisämaan laidunmaisemia ja pikkukyliä linnoineen, pieniä tavernoja juustolautasineen, sekä rannikon kalliomaisemia ja järisyttävän upeita luontopolkuja. Täällä myös kohtaa jollain hassulla tavalla tyypillinen brittiläinen maisema ranskalaiseen elämänmenoon.

 

Ihka elävä lautapelien Carcassonne

Carcassonea on tullut pelattua kavereiden kesken ilta jos toinenkin ja empäs ennen kevättä edes tiennyt pelin juontuvan ihan oikeasta kaupungista. Kun saavuin Toulouseen kahden päivän visiitille halusin samalla nähdä jotain muutakin. Kaverilta lähti suositus Carcassonneen ja niinpä toisena päivänä löysin itseni juna-asemalta ostamassa itselleni lippua Unesconkin huomioimaan linnoituskaupunkiin.

Carcassonne sijaitsee kätevästi vain reilun 90 kilometrin päässä Toulousesta kaakkoon. Junat huristelevat väliä ruuhka-aikoina jopa puolentunnin välein ja matka kesti vain vaivaisen Oulusta Helsinkiin verran eli tunnin. Turvallisuusmeno oli aika karua Suomalaiselle tottumattomalle ihmiselle kun ennen junan lähtöä armeija tuli kiertämään junan ja jäi vielä laiturille odottamaan lähtöä. Tätä on ilmeisesti nykypäivän matkustaminen Euroopassa, mutta juna vei ajallaan perille ja uusi kaupunki oli edessä tutkittavana.

Carcassonne jakautuu kahteen osaan uuteen ja vanhaan puoleen tai ala- ja yläkaupunkiin miten nyt haluaa kutsua. Juna-asema sijaitsi arvaamattakin uudella alakaupungin puolella, jossa asuu lähes jokainen kaupungin reilusta 46 000 asukkaasta. Uuden puolen keskusta oli mukavan näppärästi ruutukaavaan rakennettu ja ostoskadut avatuivat heti Canal du Midin ylitettyä. Carcassonnen seuduilla kanaali avautui kauniina ja tunnelmallisena ja ajan salliessa olisi ehdottomasti ollut pienen veneristeilyn arvoinen.

Uudelta puolelta vanhalle ja alhaalta ylös matkaa kertyi reilun parin kilometrin verran, jonka käveli suorinta reittiä pois tullessa alle puolessa tunnissa.  Mennessä toki kiertelin ja kaartelin, jottei varmasti mitään jää näkemättä. Kaartelun lomassa tuli todettua, että uuden puolen ruutukaduilta kannattaa hakea edullista pikaruokaa, tehdä ostoksia ja istahtaa hetkeksi sen pääaukiolle Carnotille. Vielä hieman edempää löytyi kaupungin portti, Carcassonnen katedraali ja Saint-Michelin hautausmaa.

Tässä vaiheessa joen toinen puoli alkoi toki jo kuumottaa ja askeleet saattelivatkin ripeää vauhtia vanhalle sillalle, joen toiselle puolelle ja vanhaankaupunkiin. Jos olet käynyt Toledossa, tässä vaiheessa maiseman pystyi toteamaan lähes identtiseksi. Myös aiemmin mainittu pelimaailma oli ihan konkreettisen todellisena siinä silmien edessä. Sillalta aukesi vaikuttavat näköalat ylös linnoitukselle, jonne matka jatkuikin seuraavana mutkittelevien vanhojen katujen lävitse. Kauniita olivat pikkumökit pastelliväreineen, mutta viimeistään tässä vaiheessa hintoja ja krääsäputiikkeja katsellessa huomasi tulleensa Carcassonnen matkailun ytimeen.

Narbonnaisen portista sisään astuessa avautui kuitenkin se aito linnoituskaupunki. Kivisiä koukeroisia katuja, pieniä putiikkeja joissa käydä maistiaisilla ja se kaikkein tunnetuin linnoitus ja muurit. Jono oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta yllätys oli positiivinen muurien ollessa ilmaiset kaikille EU:n passin omaaville alle 25-vuotiaille. Yli 25-vuotiaille hinta olisi ollut 9 euroa, eli tässä sai taas kiittää onneaan. Mitä nyt hiki valui jonossa seistessä ja aika oli pitkä. Kannatti kuitenkin, sillä ilman linnoitusta ja sen muureilta avautuvia näkyviä ei voi oikein puhua tai sanoa nähneensä Carcassonnea.

Viimeisenä oli vielä pakko katsastaa aivan Narbonnaisen portin ulkopuolella sijaitseva Citén oma hautausmaa. Tällainen hautausmaanörtti oli vakuuttunut maisemasta. Harvemmin hautojen vieressä nimittäin kohoaa noinkin vaikuttava linnoitus.

Tällainen oli Carcassonne päivässä ja päivän jälkeen olin tyytyväinen vierailuun. Carcassonnessa päivä oli juuri eikä melkein sopiva aika ja maisemista tuli niin Espanja fiilikset, että olin ihan varma palanneeni takaisin kotiin Madridiin ja sen lähiseuduille. Jos siis vietät lomaasi esimerkiksi Toulousessa tai vastaavasti rannikolla Narbonnessa tai jopa Montpellierissä merkkaa karttaan tämä pieni ja söpö pelikaupunki ja tee päiväreissu.

Mikä? Carcassonne
Missä? Eteläisessä Ranskassa 90 kilometrin päässä Toulousesta
Mitä? Keskiaikaisia linnoitusmaisemia
Miten? Junalla esimerkiksi Narbonnesta tai Toulousesta, A61 väylää ajamalla tai lentämällä Ryanairilla suoraan pelipaikoille sen pääkohteista (esim. Britit, Irlanti, Portugali ja Belgia)

Punaisten tiilten Toulouse

Näin kotimatkan ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Toulouse ihan vain halpojen lentojen takia. Rynkky osaa hinnoitella Madridista, sillä maksoin tiketistäni vaivaiset 14 euroa. Näinpä siis muutama päivä sitten saavuin aamuvarhaisella Toulouseen ja palasin tänne tänä aamuna, jotta voin huomenna jatkaa matkaa.

Nukkumattoman lentokenttäyön jälkeen olin vihdoin Toulousessa 8 aamulla ja heti valmiina katsastamaan kaupunkia. Mitään en tiennyt etukäteen, enkä voi sanoa tietäväni vieläkään, mutta paljon sain päivän aikana käveltyä.

Aloitin rautatieaseman kupeesta, jonne saavuin lentokentältä metrolla. Rautatieasemalta hurautin toisena Toulouse päivänäni kätevästi Carcassonneen ja viereiseltä bussiasemalta otin pari päivää sitten shuttlen Andorraan. Kaikki liikennepalvelut on siis kätevästi keskitetty samaan syssyyn keskustan pohjoispuolelle.

Rautatieasemalta kävelee vartissa kätevästi kompaktiin keskustaan. Matkalleni osui heti alkuunsa markkinat Strasbourg kadulla. Käveleskelin ja toivoin, että olisin ymmärtänyt kieltä. Tällaisissa paikoissa kun kuulee kaikkia mukavia keskusteluja ja pääsee vielä paremmin tunnelmaan.

Kauaa ei tarvinut kävellä eteenpäin markkinoilta syvemmälle keskustaan, kun hyvin selväksi tuli mistä Toulousen lempinimi Ville Rose ”vaaleanpunainen kaupunki” juontaa juurensa. Koko arkkitehtuuri on nimittäin lähinnä punaista tiiltä, jonka koin itse kovin nopeaa ihan käsittämättömän tylsäksi. Kaupungista huokui sellainen teollisuuskaupungin meno ja kaikkien Espanjalaisten pastellikylien jälkeen tämä oli omalla tavallaan niin ankeaa ja synkkää. Pääaukiolla oli kuitenkin elämää vaikka muille jakaa, sillä aukiolle oli katettu iso esiintymislava, jossa oli koko päivän ajan kenraaliharjoituksia seuraavan päivän musiikkitapahtumaa varten.

Keskustan ostoskaduilta päätin pöräyttää rauhoittumaan mapsissa näkyvään eteläpuolella kaupunkia sijaitsevaan viheralueeseen Jardin Royaliin. Edessä odotti pitkä viherbulevardi, jonka päässä loisti iso suihkulähde ja puisto. Aivan täydellinen paikka pieneen pakoon kaupungista ja rentoutumiseen. Niin rentoutumisesta puheenollen istahtaminen puistonpenkille yli 30 tunnin valvomisen jälkeen ei varmastikaan ollut paras vaihtoehto, sillä silmiä oli enää hankalaa pitää auki. Ei siis auttanut muu kuin jatkaa matkaa.

Viimeisenä siis jatkoin katsastamaan Garonne joen maisemat ja sillat, joilta avautui kauniit näkymät joelle. Voimat olivat ihan tyystin hukassa ja koska jokivarsi oli rauhallinen, oli pakko pitää toinen breikki ja antaa silmien mennä hetkeksi kiinni.

Kello alkoi lyödä kahta ja tiesin saavani hotellihuoneen. Niinpä en enää miettinyt vaan vedin vielä keskustan katuja pitkin takaisin kohti rautatieasemaa etsien epätoivoisena vastaantulevista kirkoista panoraamanäkymän antavaa tornia tuloksetta.

Hotellille päästyä mietin olinko oikeastaan nähnyt yhtään mitään. Tuntuu, että kaupungista ei nyt tällä kertaa vain löytynyt mitään nähtävää, tai sitten oma suunnittelemattomuuteni ja mottoni ”mene sinne minne nokka näyttää” ei tällä kertaa ihan toiminut. Tästä postauksesta siis tuskin on mitään hyötyä kenellekään Toulouseen menevälle, mutta tulipahan käveltyä ja todettua ettei tänne tarvitse välttämättä enää palata. Okei, myönnän että yön valvominen saattoi myös auttaa asiaa, että turistivaistot ei ehkä tällä kertaa olleet ihan niin avoinna kuin normaalisti.

Oletkos käynyt ja mitä missasin? Mistä olisi nähnyt ne panoraamanäkymät?