Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Ranska

Bretagnen pääkaupunkitunnelmia Rennesissä

Ranskan Bretagnesta löytyy Oulun kokoinen Rennes, joka myös kotikaupungin tapaan on tunnettu yliopistostaan. Tilastojen mukaan kaupungin asukkaista noin puolet ovat itseasiassa opiskelijoita, joten innolla suuntasimme katsomaan miltä tuo Bretagnen nuori ja elävä keskus sitten näyttääkään. Tulisipahan taas samalla nähtyä Ranskan muita suurempia kaupunkeja Pariisin lisäksi.

Aamumme  Rennesissä alkoi varhain kun ystävämme ja hostimme valmistautuivat maanantain kunniaksi töihin ja me päätimme poistua kimpsuinemme samalla oven avauksella. Otimme bussin keskustaan ja aloitimme kaupungin tutkimisen jo ennen yhdeksää aamulla. Heinäkuinen aamu oli ihanan lämmin ja kaupunki autio. Pääsimmepäs kävelykierrokselle siis ihan kolmistaan!

Paikallisbussi jätti meidät kaupungintalon kulmille, jossa vastassa oli suuri aukio ylväine rakennuksineen. Aukio osoittautui yhdeksi kaupungin pääaukioista. Place de la Mairiea reunusti kaupungintalo, kellotorni ja oopperatalo, kaikki ranskalaista hillittyä tyyliä noudattaen. Tästä aloitimmekin kävelykierroksemme kohti vanhaa kaupunkia ja uuden karheita ostoskatuja.

Ristikkotalojen Rennes

Rennes on erityisen tunnettu hyvin säilyneistä perinteisistä ristikkotaloistaan. Tämä oli kohteenaan ensimmäisiä, joissa tämän tyylin taloja tapasin ja varmasti juuri senkin takia melko vaikuttava. Kun löytää katedraalille ei voi olla löytämättä myös näitä Rennesin kauneimpia kujia. Kujille kuten Psalette ja Saint-Sauveurin varrelle oli häkellyttävän ihanaa uppoutua aamun hiljaisina tunteina. Täällä jossain pysähdyimme myös ranskalaiseen tapaan aamun kunniaksi croissanteille ja kuumalle kaakaolle.

Vanhan kaupungin kulmilla kannattaa katsastaa ristikkotalojen ja katedraalin lisäksi Bretagnen parlamenttitalo, sekä Place des Lices, jossa järjestetään lauantaisin Ranskan toiseksi suurimmat ulkoilmamarkkinat. Parlamenttitalo edusti hillittyä beigeä tyyliä ja markkinat jäi nyt tällä kertaa näkemättä. No aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta. Jälkiviisaana opin, että markkinat järjestetään vain lauantaisin, mutta pystyinpä siinä aukion laidalla kuitenkin kuvittelemaan sitä hedelmien ja juustojen määrää mitä tuolla onkaan tarjolla viikonloppuja ilostuttamassa.

Jokimaiseman La Vilaine

Ristikkotalojen seassa olisi voinut haahuilla vaikka kuinka, mutta matka jatkui kätevästi tyhjiltä markkinoilta La Vilaine joen ja kanaalien rannoille katselemaan uudemman Rennesin kaupunkimaisemia. La Vilainea vierustivat laivat. Toiset selvästi hupikäytössä, toiset ehkä kalastusta varten. Täällä oli myös panostettu pyöräreitteihin sillä ranskattaret vetelivät tyylillä omia kaistojaan turistien ihmetellessä tummaa jokivettä. Pidemmälle olisi kieltämättä ehtinyt pyörän selässä, mutta tämä pieni puraisu antoi kuitenkin ensimakua siitä, että näillä seuduilla kaupungissa viihtyisi varmasti kauemminkin.

Ostoksia keskuskaduilla ja sisätiloissa 

Päivän viimeinen ja koko reissun viimeinen pala oli tietenkin tehdä ostoksia. Se ei Rennesin kokoisessa kaupungissa ollut haastavaa, sillä ostoskeskuksiakin olisi löytynyt useampi. Pieniä putiikkeja löytyy ympäri Rennesiä erityisesti vanhan kaupungin hurmaavilta kujilta. Katselimme niiden lisäksi ketjuliikkeitä pääkaduilla Rue le Bastardilla ja Rue la Fayettella ja La Visitation nimisessä ostoskeskuksessa kaupungin pohjoislaidalla. Parhaat tuliaiset löytyivät kuitenkin ihan tavallisen supermarketin juustohyllyiltä kotiin vietäviksi.

Nuorekkuutta, vehreyttä ja taidegallerioita

Päivässä me emme ehtineet enempää, mutta jos siellä ruudun takana matka vie Rennesiin kannattaa käydä katsastamassa myös Thaborin puisto suihkulähteineen ja ruusupuutarhoineen ja vaikkapa vieressä sijaitseva Hamelin Oberthurin puisto. Rennesistä löytyy myös oopperan lisäksi muuta kulttuuria, kuten Beaux Artsin taidemuseo ja Bretagnen museo Musée de Bretagne.

Ja koska kyseessä on opiskelijakaupunki, voin hyvin kuvitella kuinka täällä riittää menoa ja vilskettä viikonloppuiltaisin. Tätä kehui paikallinen kaverimmekin ja voivotteli kun olimme liikkeellä kesäsesongin aikana. Mikäli siis nuorekas ja kansainvälinen meno kiinnostaa Rennes lienee parhaimmillaan esimerkiksi syksyllä yliopiston jo alkaessa.

Näin jälkikäteen täytyy myöntää, että Rennes oli jotenkin haastava kieltä osaamattomalle. En saanut itse ostettua postimerkkiä postista ja housuja ostaessa kärsin suurista ongelmista kun meillä ei vain myyjän kanssa ollut mitään yhteistä kommunikaatiokieltä. Valitettavasti huono kielitaito heijastui myös turistille äkäisen töykeänä käytöksenä. Harmi, sillä muuten Rennesistä olisi jäänyt kaupungin kujien hurmaamisen lisäksi vielä parempi kuva. Kovalla mielenkiinnolla haluaisin kuitenkin joskus suunnata takaisin opintosesongin aikana katsastamaan onko palvelun taso silloin samaa vai onko toivo menetettävä ilman ranskan kielen taitoa.

Mikä? Bretagnen pääkaupunki Rennes
Missä? Ranskassa Bretagnen alueella noin 2 tunnin junamatkan päässä Pariisista lounaaseen
Mitä? Yliopistokaupungin elämää, ristikkotaloja, ostoksia…
Miten? Esimerkiksi lentämällä Pariisiin ja ottamalla junan joko Charles de Gaullen lentokentältä tai Montparnassen asemalta Rennesiin. Matka kestää noin kaksi tuntia. 

Tasapainoinen reissuvuosi 2019

Niin se vain yksi vuosi on taas päättymässä. Ja sehän toki meinaa taas vuoden yhteenvetoa täällä blogin puolella! Jos viime vuosi oli vähän turhankin lennokas, on tämä vuosi ollut mukavan tasapainoinen ja vain parantunut edetessään. Mutta vaikka elämä on alkanut ottaa balanssia, ei se ole kuitenkaan tarkoittanut mitään ultimaattista kotihiiriytymistä. Päinvastoin. Tänä vuonna on tuntunut, että aika töiden, opiskelujen, ystävien, rakkaiden ihmisten ja matkojen parissa on jakautunut juuri sillä tavalla mitä olen halunnutkin. Ja ne matkat… Tällaisia unohtumattomia seikkailuja niitä mahtui tähänkin vuoteen.

Helmikuu – Kap Verde ja Salin saari + Ylläs

Reissuvuosi käynnistyi tänä vuonna helmikuussa suuntaamalla konkurssiinkin menneen Thomas Cookin kyydillä Kap Verden Salilla nauttimaan valkoisesta hiekkarannasta ja pienen Santa Marian rennosta elämästä. Viikko Kap Verdellä oli juuri sitä mitä helmikuinen Kaksu kaipasi ja Suomeen palasi hieman elävämpi tyttö valmiina odottamaan vierasta Espanjasta saapuvaksi.

Madrileño laskeutuikin Oulunsalon lentokentälle helmikuun lopulla ja nautimme viikon verran lumimaisemista sekä Oulun seudulla, että Lapin ihmemaassa Ylläksellä. Huiputimme muuan kukkulan ja kävimme nauttimassa Husky-koirien vauhdista erämaassa. Loman kruunasi koko vuoden parhaimmat revontulet. Tämä oli ensimmäinen oikea Lappi lomani eikä varmasti viimeinen.

Lisää Kap Verden Salista täällä, klik. 
Matkakertomukseni Ylläkseltä täällä, klik. 

Toukokuu – Romania ja Bulgaria 

Seuraavaa reissua saikin odottaa kevääseen asti, kun BlueAir lennätti edullisesti Romanialaisella laadulla Bukarestiin. Romaniassa stereotypiat saivat kyytiä, kun Bukarestin pariisimainen tunnelma ja halpa hintataso ihastuttivat ja kun Transilvanian vanhat kaupungit olivat kuin suoraa satukirjoista. Sentää Romanian rannikkomaisemista Constantasta löytyi ripaisu rähjäisyyttä ja siitä olikin hyvä jatkaa rajan yli kohti Bulgariaa. Varnasta löytyi ihanan raikasta rantatunnelmaa ja todella viihtyisä suuri kaupunki. Enpä tuon pari päiväisen jälkeen ole enää ihmetellyt Kultahietikon suosiota kesälomakohteena.

Heinäkuu – Roadtrip Bretagnessa

 Kesä meni uusien työkuvioiden parissa, mutta viikon ansaitulle lomalle tuli suunnattua ystäviä tapaamaan Ranskan Bretagneen. Ja voi että se reissu oli ihana! Ystävien seura ja pienet merenrantakylät kuten St. Malo ja Dinan olivat juuri sitä mitä kesälomalta olin kaivannutkin. Samalla vierailimme Ranskan suositussa turistirysässä Mont Saint Michelissä ja päätimme reissun yhdessä Bretagnen pääkaupunkiin Rennesiin.

Kesällä tuli tehtyä myös useita lähiseudun päiväreissuja. Näistä mieleenpainuvimmaksi ajatukseksi onkin jäänyt tuo kauniiden paikkojen kirjo tässä ihan tunnin päässäkin. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä Raahen pastellitaloja tai tätä Iin vanhaa puutalokorttelia. Ja nämä Siikajoen hiekkarannat ovatkin jo jokavuotinen perinne.

Lokakuu – Etelä-Korean Soul

Kesän työurakka kääntyi opintoihin, mutta lomalle oli kuitenkin päästävä katselemaan aina yhtä ihanaa Aasiaa. Soulissa riitti vilinää ja sää oli kuin Suomessa kesän parhaimpana aikana. Viikon aikana Soul ehti näyttää toimivuutensa, siisteytensä, uskomattomat markkinansa ja toinen toistaan erilaisempia kaupunginosia. Samalla tuli testattua myös hassu kylpylä Korean tyyliin. Voi kun pääsisi takaisin!

Marraskuu – Jälleennäkeminen Tallinna + Helsinki + Rovaniemi

Marraskuussa jos joskus oli viimeistään tunne, että elämä on juuri sellaista kuin sen pitääkin. Ei edes harmaus saanut tässä marraskuussa masennusta päälle. Vielä paremman tästä marraskuusta kuitenkin teki meksikolaisen ystäväni saapuminen Suomen maaperälle ja pieni yhteinen loma vieraillen Helsingissä, Tallinnassa ja Rovaniemellä. Toivon todella, ettei seuraavaa jälleennäkemistä tarvitse odottaa seuraavaa kolmea vuotta ja toivon myös että saisin jaettua teidänkin kanssanne enemmän noita tunnelmia tässä piakkoin!

Joulukuu – Manchester, Iso-Britannia

Viime jouluna pakenin elämääni  ystävieni luokse Wieniin ja ihastuin joulumarkkinoihin. Tänä vuonna halusin toteuttaa jotain samanlaista ja joulumarkkinakohteeksi valikoituikin Manchester. Reissu oli niin onnistunut, että vieläkin muistelen noita hetkiä hymyssä suin. Enpä olisi uskonut että keski Briteistä löytyisi jotain noin viihtyisää ja monipuolista. Ja mainitsinko vielä edes että tämä jos joku kaupunki oli herkkusuun paratiisi!

Kahdeksan maata, 32 päivää…

Tästä nopeana yhteenvetona voi laskea, että vuosi toi tullessaan kahdeksan valtiota Suomi mukaan laskien, joista kolme oli itselleni uusia. Samalla saavutin 45. maani ennen 25-vuotta tätä elämää. Näiden reissujen aikana yhdensuuntaisia lentoja tuli otettua 20 kappaletta, Tallinnassa tuli käytyä laivalla ja Ranskassa tuli puksutettua lisäksi junalla. Omituisinta tässä vuodessa oli kuitenkin se, etten astunut kertaakaan Espanjan maan kamaralle. Ensi vuonna on ehkä pakko!

Juuri niin tasapainoinen vuosi kuin vain pystyin kuvittelemaan. Toivon, että tämä sama positiivinen energia ja jonkinlainen sisäinen rauha säilyisi myös uudelle vuodellekin. Ja tottakai toivon myös, että myös seuraava vuosi tuo matkani varrelle unohtumattomia matkaelämyksiä. Ainakin se alkaa parhaalla mahdollisella tavalla jo heti tammikuussa Dominikaanisen Tasavallan auringon alla.

Ei muuta kuin ihanaa uutta vuotta teille kaikille lukijoille ja jatketaan reissailua myös ensi vuonna! 

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018

Dinan – Bretagnen kaunein kylä?

On niitä paikkoja, jotka nyt vain iskevät heti ensimmäisellä sekunnilla enemmän kuin toiset. On myös niitä paikkoja, joissa tuo alun ihastus vain voimistuu mitä syvemmälle paikan syövereihin pääsee tutustumaan. Ja nyt voin kyllä ihan koko sydämelläni sanoa, että pikkuisen pieni Dinan oli sitä Bretagnessa. Onko tämä jopa koko Bretagnen kaunein kylä?

Dinan löytyy Saint Malon satamakaupungista 20 kilometriä etelään. Reilun 10 000 asukkaan kaupunkia ei ole siunattu koollaan, mutta voi juku kuinka pienelle alueelle voi mahtua niin paljon kaikkea idyllistä! Dinania sivuaa La Rance joki, jota pitkin pääsee kesäsesonkina risteilemään aina merelle saakka. Siellä on linnoitus kuten jokaisessa Bretagnen vanhassa kylässä ja sitten se hurmaavaakin hurmaavampi vanhakaupunki, joka jo itsessään on syy täällä pysähtymiselle. Me emme luonnollisesti risteilleet, mutta jätimme auton parkkiin linnoituksen eteen ja otimme jalat alle.

En tiedä mitä muuta tästä voisin kertoa. Mitä lähemmäs vanhaa kaupunkia saavuimme, sitä idyllisemmäksi jo valmiiksi kaunis maisema muuttui, Kaupungin kujat olivat kapeita, talot kivisiä, pääaukiolla löytyi kaunista ristikkotaloja, oli pieniä paikallisia putiikkeja, joissa hypistellä muotia ja pieniä tapasbaareja. Istahdimme aperitiivoille ja eteen kannettiin herkullisin juustolautanen sitten miesmuistiin. Paikan vaihtaminen ei huonontanut laatua vaan päinvastoin ihana kesäinen ilta antoi parastaan.  Kuvat kertoneet enemmän, mutta sen voin vielä mainita että vaikka paikalla ei ole kokoa ja vaikka se on periaatteessa nähty tunnissa, niin kannattaa sille kuitenkin antaa vaikka koko päivä. Jos nyt voisin, yöpyisin ehdottomasti täällä St. Malon sijasta. Ja sitten vielä Dinanin iltamaisema… Se iltamaisema kun väkimäärä alkaa kaikoja ja kujat saa periaatteessa itselleen. En voi muuta kuin suositella

Dinan oli näitä pieniä paikkoja, jotka nyt vain kannattaa yksinkertaisesti painaa mieleen jos näillä seuduilla Ranskaa sattuu reissailemaan. Oliko tämä sitten se kaunein? Ainakin tällä oman reissun kokemuksella tämä jäi ehdottomasti ikimuistoisimmaksi paikaksi, johon voisin palata uudelleen. Ja taitaapa tämä tähän mennessä olla jopa Ranskan harvan historiani mittapuulla tällä hetkellä vielä koko maan kaunein paikka.

St. Malo – Graniittikaupunki ja rantaparatiisi Bretagnessa

Elämä lomilla on usein ranta ja sitä se oli myös Bretagnessa St. Malon kaupungissa. St. Malo on yksi Ranskan Atlannin puoleisen rannikon tärkeimmistä satamakaupungeista, joten oli luonnollista vierailla täällä ranta- ja kaupunkiloman sopivasti yhdistävässä kolkassa katsastamassa maisemia.Vietimme St. Malossa yhteensä vuorokauden verran niin, että saavuimme illalla, yövyimme mukavasti rannan tienoilla hostellissa ja jatkoimme matkaa seuraavana iltana. Vuorokaudessa ehti hyvin katsella kaupunkia, nauttia rantaelämästä, syödä mereneläviäm ihmetellä vuoroveden vaihteluita ja puhua syviä katsellessa aaltojen kuohuja ja auringonlaskua horisontissa. Sekä tietenkin todeta, että Ranskan näköiselle rantalomalle voi lähteä myös etelärannikon sijasta länteen Atlannin aaltoihin.

Muurien ympäröivä graniittikaupunki

Noin 50 000 asukkaan St. Malolla on pitkät juuret. St. Malo perustettiin paikoillensa jo ajan laskun alkaessa 2000-vuotta sitten. Strateginen satamakaupunki on ollut tärkeä merirosvokaupunki ja maailmanvalloitusten ja seikkailujen alkupiste. Strateginen sijainti on merkinnyt myös merkittävää lokaatiota Euroopan kuohujen aikana maailmansotien aikana. Toinen maailmansota kävikin St. Malon kohtaloksi ja vanhakaupunki paloi amerikkalaisten ja brittien tulitusten aikana. St. Malon muurien sisälle rakentui kuitenkin uusi graniittikaupunki, joka valmistui 1960-luvulle tultaessa nykyistä vastaavaksi.

Tämän päivän St. Malon keskusta onkin vanhojen muurien ympäröivä ja ensivaikutelma ei voinut aamuisessa rauhallisuudessaan olla kuin harmaa ja masentava. Kun mikään ei ole auki ja värit puuttuvat, sai väsyneet silmät hetken miettiä minne sitä on tullutkaan saavuttua. Aamun valkenemista odotellessa kipusimme kuitenkin muureille ihailemaan maisemia niin harmaaseen graniittikaupunkiin, aamuun heräilevään satamaan kuin myös ihanan turkoosille merelle päin. Täytyykin myöntää, että merimaisemat loivat kaunista kontrastia muuten niin värittömälle kaupunkiin avautuvalle maisemalle. Merimaisemien lisäksi satama-alueen elämä alkoi herätellä vielä nukkuvaa sielua unilta päivään. St. Malo onkin Bretagnen merkittävä satamaliikenteen solmukohta reittiliikenteen liipuessa Kanaalisaarilta Britteihin saakka. Ilmainen muurikävely olikin kokonaisuudessaan erinomainen aamun verryttelykohde ja yksi koko kaupungin parhaimmista vierailukohteista.

Puolen päivän jälkeen viikonloppuiset kadut alkoivat kuitenkin herätä ja St. Malo osoittautuikin ruokarakastajan paratiisiksi. Kadut alkoivat täyttyä terassipöydistä, kulmien takaa avautui katusoittajia ja ihmisiä alkoi virrata kaupasta ja ravintolasta toiseen. Sunnuntaiset hinnat olivat kuitenkin suolaisia. Suolaisista hinnoista pääsimme kuitenkin suolaisten galettejen eli tummista jauhoista valmistettujen kinkku-juusto crepejen äärelle, jotka lämmittivät niin mieltä kuin mahaakin. Maha täynnä ihailimme St. Malon tunnettua katedraalia, poikkesimme pienissä putiikeissa, löysimme tiemme vanhaan kauppahallin tyyliseen rakennukseen perustettuun taidegalleriaan / torille ja sivuutimme kaupungin tärkeän historiallisen museon Musée d’histoire de la villen. 

Vuoroveden vaihtelua ja pitkää hiekkarantaa

St. Malo on siitäkin mielenkiintoinen, että täällä kaupunkimaisema yhdistyy pitkänä jatkuviin hiekkarantoihin. Itseasiassa St. Malosta ei välttämättä tarvitse edes poistua naapurissa avautuviin idyllisiin resort kyliin kuten Dinardiin tai Cancaleen, sillä aivan kaupungin edessä avautuu horisonttiin jatkuva hiekkaranta. Rantaelämästä vielä mielenkiintoisempaa tekee maailman voimakkaimmat vuorovesivaihtelut, jotka saavat aamulla veden hakkaamaan rantabulevardia vasten, iltapäivällä veden pakenemaan monien satojen metrien päähän ja nostamaan taas veden kohti rantabulevardia auringon laskiessa.

Iltapäivä osoittautuikin onnistuneeksi ajaksi suunnata rannalle pyyhkeineen ja eväineen. Emme olleet ainoita, jotka nauttivat ihanan aurinkoisesta sunnuntaipäivästä rennosti rantaelämästä nauttien. Läheisille saarille olisi päässyt kävelemällä, mutta me tyydyimme pelaamaan palloa rantahietikossa ja uittamaan varpaita kirpsakoissa Atlannin aalloissa. Itse olisin kuitenkin kaivannut enemmän palveluita, sillä pitkän pitkällä hiekkarannalla ei luonnollisesti ollut vaihtokoppeja, suihkuja saatika ravintoloita. Olisivathan ne kaikki jo illan saapuessa veden alla… Ranta ei myöskään ole Atlannin kovan virran takia paras lapsille, mutta fiilistelylomalle aikuisporukalla tämä on ehdottoman omiaan. Varsinkin kun St. Malon iltaelämä osoittautui myös mukavan meneväksi.

Ruokaa, menoa ja vilskettä

Iltainen St. Malo oli kuin aamuisen maiseman vastakohta. Graniittisen harmaat kivitalot eivät enää kaatuneet päälle, vaan edessä oli väkitunnos, tanssiesitykset ja joka puolelta kaikuva puheensorina. Vähän aikaa jopa kuvittelin olevani Espanjassa, sen verran eloisaksi kaupunki oli yhtäkkiä muuttunut ja ranskalaiset kasvot saaneet hymyä tähänastisen todetun tylyyden vastapainoksi. Testasimme paikallista terassia aperitiivojen merkeissä toteamalla scenen täällä hyvin trendikkääksi. Ravintoloita oli edelleen joka nurkan takana, joista illallispaikaksi valikoitui Bretagnen alueelle tyypillisesti mereneläviä tarjoava ravintola. Kun koko kaveriporukka tilasi mielissään tuoreita ostereita ja simpukoita, itselläni meni nirsona kauan tuijottaessa menua löytämättä sieltä yhtään mitään syömäkelpoista. Lopulta tartuin kalliiseen ”fish & chips” versioon toivoen ettei eteeni vain kannettaisi mitään merelle haisevaa löllökasaa. Joistain asioista nirso ei pääse yli vaikka kuinka matkustaa, mutta onneksi tyyris kalaperunani ei tuottanut tällä(kään) kertaa pettymystä.

Auringon laskiessa muurien ympärillä oleva karuselli oli parhaassa toiminnassaan ja minijuna näytti ajelevan ainakin sataman väliä kyyditen ihmisiä paikasta toiseen. Ilmeisesti kaupungin edustalta olisi tämän lisäksi löytynyt akvaariota ja huvipuistoa lapsille ja lapsen mielisille, mutta meidän oli aika sanoa heipat 24-tuntiselle St. Malossa ja jatkaa matkaa eteenpäin kohti Bretagnen sisämaan maisemia.

Tämä vierailu automaisemineen rannikkoa pitkin huristellessa vakuutti, että ei tämä osakaan Ranskasta olisi ollenkaan huonompi esimerkiksi viikon loman viettoon rannoista ja vehreästä kalliomaisemasta nauttiessa.

Mikä? St. Malo
Missä? Bretagnessa Ranskan länsirannikolla
Mitä? Vanha kaupunki (Intra muros), ranta-alue vuoroveden vaihteluineen ja tärkeä matkustajasatama.
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi suoralla junayhteydellä Pariisista muutamassa tunnissa. Lähin lentokenttä sijaitsee  20 kilometrin päässä, jonne ei tällä hetkellä (2019) ole suoria lentoja Suomesta. St. Maloon pääsee myös laivayhteyksillä Kanaalisaarilta, sekä Briteistä esimerkiksi Portsmouthista.

Mont Saint Michel – Luostarisaaren vilinää Ranskan Normandiassa

Mont Saint Michel – Kelttien ajoista Ranskan vilkkaaksi turistirysäksi

Normandian rannikolta löytyy Mont Saint Michelin luostarisaari, joka lienee yksi Ranskan tunnetuimmista turistirysistä. Koska kesäinen Ranskan kierros liippasi niin läheltä, päätimme mekin lähteä ihmettelemään tuota UNSECO:n suojelussa olevaa saarilinnaketta. Kuten kaikilla muillakin historiallisilla maamerkeillä, myös Mont Saint Michelillä on monimuotoinen ja pitkä historia. Ensimmäinen luostari perustettiin meren keskelle olevalle saarelle 960-luvulla, jonka aikana sen strateginen sijainti Normandiassa oli omiaan sen perustamiselle. Ajan saatossa pienestä kirkkosaaresta kasvoi luostarisaari, jonka ympärille kehittyi Mont Saint Michelin oma kylä. Saaresta tuli suojeltu 1862 ja UNESCO-kohde vuonna 1979. Sen suosio matkailullisesti räjähti kuitenkin 1950-luvun jälkeen massaturismin ja kansainvälisen matkailun aikakauden alkaessa. Viimeisten vuosien aikana ennen elävä pikkukylä on väistynyt matkailupalveluiden alta ja vain reilu 40 henkilöä asuttavat saarta tänä päivänä. Varauduimme ruuhkaan henkisesti jo etukäteen, mutta totesimmepas paikan päällä kuinka toimivaa kaikki sitten loppujen lopuksi olikin. Ja vielä kaikenlisäksi ilmaista parkkia lukuunottamatta!

Vaivatonta liikkumista kauniissa maisemissa

Jätimme auton parkkiin Mont Saint Michelin virallisille autopaikoille. Otimme luukusta parkkitiketin ja olimmekin perillä. Parkkipaikka-alue on laaja, mutta  jokainen sektori on näppärästi merkattu niin ettei jo täydelle sektorille ole mahdollista ajaa. Meidän sektoriltamme matkaa itse saarelle oli kolmisen kilometriä. Tätä väliä surraa ilmainen shuttle bus, mutta koska jono oli pitkä ja halusimme myös kaukaisempia kuvia päätimme taittaa matkan jalan. Maksua vastaan matkailijoita olisi hemmotelty myös hevoskyydeillä. Koko reissun parhaat kuvat tulivatkin tuon kävelymatkan varrelta ilman ihmismassoja, joten ehdottomasti suosittelisin kävelemään tuon matkan ainakin toiseen suuntaan.

Normandian rannikko on tunnettua maailman vilkkaimmista vuorovesistä. Siinä missä ennen vanhaa saaren saavutti vain päiväsaikaan merenpohjaa pitkin, menee paikalle tänä päivänä hieno puusilta eikä rannikolle saa edes lähteä kävelemään ilman asiantuntevaa opasta. Keskipäivän aikaan meri olikin vetäytyneenä jonnekin kauas horisonttiin. Iltainen St. Malo kuitenkin todisti, että veden voima on täällä todella kova ja että vesi todella paiskoo pientareita auringon laskettua.

Pieniä katuja, vanhan luostarin henkeä

Luostarisaaden kadut olivat ruuhkaisia ja täynnä krääsää. Jos olet käynyt eteläisen Ranskan Carcassonnessa, tämä on hyvin vastaavanlainen paikka. Pienet kadut johdattivat matkamuistomyymälineen ja ylihintaisine ravintoloineen pikkuhiljaa kohti ylemmäs jättäen varrelleen pienen kirkon, kauniita näköalapaikkoja ja vihdoin edessä avautuvan luostarin. Luostari on muuten juuri se rakennus, joka paistaa jo kilometrien päässä saarta lähestyttäessä.

Ranska hemmottelee 25-vuotiaita Eurooppalaisia ilmaisilla sisäänpääsyillään. Carcassonnea toistaen myös tänne luostariin siis pääsimme ilmaiseksi sisään. Alue oli vielä jotenkin paljon odotettua isompi ja laajempi. Eri aikakausien rakennustyylit eivät paljoa erottuneet kiviarkkitehtuurissa. Huoneista löytyi holvikaaria, goottilaista mystisyyttä, pieniä sisäpihoja ja lisää rauhallisempia näköalapaikkoja. Melkeimpä tuntuu, että ilman tätä maksullisen alueen vierailua ei voi kyllä sanoa nähneensä saarelta oikeastaan mitään.

Mont Saint Michelin vierailulla menikin nopeasti puoli päivää. Koska nälkä painoi ja meillä oli vielä muita suunnitelmia illalle, ajattelimme palatessa ottaa tuon shuttle bussin parkkipaikalle. Vaikka tälläkin kertaa jono oli pitkä, liikkui se kuitenkin yllättävän rivakasti ja veti sisäänsä paljon ihmisiä yhdellä kerralla. Maksoimme parkkimaksumme, jota oli kertynyt 9 euroa, etsimme automme ja olimme varsin tyytyväisiä vierailuumme. Mutta olipa myös ihanaa ajaa ruuhkasta pois rannikkomaisemia ihaillen takaisin Bretagnen puolelle ja sen pikkukylille.

Mont Saint Michel oli näitä kerran elämässä kokemuksia sen parhaimmassa merkityksessään.

Mikä? Mont Saint Michelin luostarisaari
Missä? Eteläisessä Normandiassa Ranskan länsirannikolla. 
Mitä? Vanha luostarisaari keskellä merta, jota ympäröivät voimakkaat vuorovesivirrat ja joka kätkee sisäänsä suojeltuja pikkukatuja ja luostarin.
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi järjestetyillä päiväretkillä Pariisista tai St. Malosta. 
Hinta? Vierailu saarella on ilmainen. Pysäköinti päiväksi maksaa noin 11 euroa sesongista riippuen. Parkkipaikalta kulkee saarelle ilmainen shuttle bus.