Portugali

Lissabonin suosituimpiin päivävierailukohteisiin lukeutuva Sintran kaupunki valikoitui meidänkin viimeisen päivän ohjelmistoomme. Tämä entinen kuninkaallisten kesänviettopaikka valittiin vuonna 1995 UNESCON listalle ja siitä lähtien pieni ja tunnelmallinen vuoristokaupunki on vetänyt väkeä kuin pipoa.

Juna Rossion asemalta kulkee Sintraan puolentunnin välein eikä aamullakaan tarvinnut kauaa odotella, vaikka aikataulusta ei ollut mitään tietoa. Junamatka kesti 40 minuuttia ja matkalla oli mukava katsella maisemia. Kyllä vain on Lissabonikin laaja kaupunki. Kerrostalolähiöille ei näkynyt loppua.

Perillä oli sumuista ja pilvien rajasta huomasi olevansa korkealla. Otimme suunnaksemme Sintran vanhankaupungin ja sen tunnetuimman rakennuksen kuninkaanpalatsin. Moni varmaankin on nähnyt kuvia tästä savupiippuisesta talosta ennenkin.

Palacio Nacional de Sintra

Olimme varautuneet ruuhkiin, mutta iloksemme eteemme avautui lähes autio vanhankaupungin aukio. Kävimme lippuluukulla ostamassa 8,5€ maksavat pääsyliput palatsiin ja astuimme sisälle. Tässä vaiheessa sanon, että oli todella rahan arvoinen! Kotona kirjoitan tästä oman postauksen.

Kapeat kujat ja näköalapaikat

Palatsikierroksen jälkeen oli hyvä lähteä käveleskelemään kapeita mäkisiä kujia. Täällä oli tunnelma kohdillaan. Pääkatu oli täynnä turistimyymäliä, mutta niistä päästyä rakennuksista sai nauttia omassa rauhassa. Parhaita kaartavia katuja oli ehdottomasti ne, joiden päältä löytyi mahtavat maisemat tarjoavia näköalapaikkoja.

Mourosin linna

Mourosin linnaa ei voi olla näkemättä Sintrassa, sillä se huojuu yksinäisessä ylhäisyydessään korkeimmat kukkulan huipulla. Mäkisten kujien jälkeen mekin lähdimme intoa täynnä hyvien näköalojen toivossa valloittamaan linnaa. Kävelimme mäkiä ja pikkuhiljaa autotie vaihtui kävelytiehen ja vähitellen pelkkiin portaisiin. Olimme keskellä luontoa suorastaan aivan uskomattomassa hiljaisuudessa korkealla loppumattomat portaat edessä. Kuten aiemmista kuvistakin voi havaita tarpeeksi korkealle kävellessämme saavutimme pilvikerroksen, oli sumuista ja kosteaa ja eteenpäin näkyvyys oli melko heikko. Ei ollut tietoa kuinka paljon pitäisi vielä kävellä että olisi huipulla, joten luovutimme. Miksi maksaa 7,5 euroa, jos näkyvyys olisi nolla. Niinpä lähdimme takaisin alaspäin, istahdimme levähdyspenkille hiljaisuuteen ja jatkoimme matkaa takaisin kohti heräävää ja vilkastuvaa vanhaa keskustaa.

Uusi keskusta

Vanhasta ns. turistikeskustasta matkaa juna-asemalle oli noin kilometri ja taitoimme tuon matkan kävellen. Edellinen juna kuitenkin juuri lähti, joten päätimme tutustua myös toiseen puoleen kaupunkia eli uuteen keskustaan. Myös uudelta puolelta oli hienot näkymät vanhaan kaupunkiin ja kävelykatu oli vallan tunnelmallinen. Jostain kumman syystä tälläpuolella kaupunkia ei ollut nimeksikään muita turisteja. Ihana pikkukaupungin pieni kävelykatu. Suosittelen pysähtymään kupposelle kuumaa.

Kokonaisuudessaan vierailusta Sintrassa jäi ihan älyttömän hyvä mieli! Olin vähän skeptinen paikan suhteen, mutta jokaikinen ennakkoluulo kaatui kyllä mennen tullen! Tällaisessa paikassa olisi ihanaa yöpyä yön ylinja katsella aamulla heräävää kylää.
Jos matkustatte Lissaboniin voin kyllä suositella Sintraa päiväretkikohteena. Ei ole turhaa UNESCON listalla!

Seuraavalla kerralla haluan päivävierailla rantakohde Cascaisissa, jossa Meriharakka blogi mm. vieraili taannoin samalla reissulla Sintran kanssa. Lue siitä lisää tääältä.

Tänään aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja suorastaan houkutteli ulos kävelemään. Suunnaksi otimmekin vuonna 1998 perustetun maailmannäyttelyalueen Parque das Nacoesin. Lukemani mukaan ennen maailmannäyttelyä alue laitakaupungilla oli vain täynnä hajanaisia teollisuusrakennuksia. Nyt tilanne oli aivan toinen. Metrotunnelista noustua edessä oli aivan erilainen Lissabon täynnä uusia ja moderneja rakennuksia.

Aivan ensimmäisenä silmiin osui tämä moderni metrorakennus, joka suorastaan kerjäsi kameran kaivamista laukusta. Yksi hienoimmista näkemistä ikinä! Toiselta puolelta katua löytyi suuri nykyaikainen ostari nimeltään Vasco da Gama, jossa käytiinkin päivän päätteksi syömässä Italialaisesta buffetista 6€lla.

Pääkävelyt tuli kuitenkin suoritettua Tejojoen rannassa. Alueesta tuli täysin mieleen Valencian taiteiden ja tieteiden keskus. Näin täältäkin löytyi siis Tietomaa ja valtavan kokoinen akvaario. Rannan vartta pääsee myös ihailemaan maisemia kaapelihissillä. Hissimatka olisi kustantanut 4€, mutta koska rannassa kävi järkyttävän kova tuuli ajatus ilmassa heilumisesta pienessä kopissa ei suuremmin kiehtonut. Näinpä jalkaa tuli laitettua toisen eteen ja tutustuttua alueeseen kävellen.

Pirkko Meriharakka blogista sen sijaan tutustui niin akvaarioon kuin ajeli kaapelihissilläkin, jos nämä kiinnostaa voit lukea kokemuksia täältä.

Rantatie on ehdottomasti kävelemisen arvoinen! Pieni palmupuisto sai tämän tytön vallan mahtavalla tuulelle. Aikani palmuja halailtuja matka jatkui eteenpäin Lissabonin versiolle Jätkänkynttilästä. Opaskirjan mukaan silta on Euroopan pisin ja pitkältä se kyllä näyttikin! Toinen ennätyksiä rikkova nähtävyys on myöskin rannassa sijaitseva Vasco da Gaman torni, joka on Portugalin korkein 145 metrillään.

Tornissa toimii loistotason hotelli, mutta myös tavallisella tallaajalla on mahdollisuus päästä ihailemaan näköaloja huipulla sijaitsevasta näköalatornista. Samaisessa paikasta löytyisi myös näköalaravintola. Tällä kertaa kuitenkin tyydyttiin ihailemaan maisemia ihan vain alhaalta käsin istuskellessa suojaisella penkillä. Ensimmäistä kertaa oli aivan pakko ottaa takkia pois päältä ja antaa auringon hoitaa lämmitystä. Kyllä teki hyvää!

Viimeisenä silauksena katselimme alueen puistoaluetta ja sieltä löytyviä kerrostaloja. Ei muuten mitään halvimpia. Kelpais asua.

Maailmannäyttelyalueella suosittelen ehdottomasti käymistä, jos vain Lissaboniin eksyy. On hauskaa huomata, kuinka eriltä voi sama kaupunki näyttää ja alue antoi kyllä täysin toisenlaisen ilmeen Lissabonille. Löytyy täältä siis moderniakin pytinkiä. 😉

Aamulla aamiaisen jälkeen teimme päätöksen, että tänään on päästävä Belemiin ja niinpä otimme ratikan numero 15 Praca do Comercion aukiolta.
Belemiä pidetään yhdenlaisena löytöretkeilijöiden kotina ja nykyään se on nivoutunut täysin kiinni Lissabonin kaupunkiin ja ratikalla kaupunginosan saavutti noin vartissa.

Pois kyydistä hyppäsimme suoraan yhden koko Lissabonin tunnetuimman rakennuksen Mosteiro dos Jeronimosin edessä. Jonoa ei kymmenen aikaan ollut ollenkaan ja kävelimme suoraan lipputiskin kautta sisälle. Aikuiselta lippu kustansi 10€, opiskelijalta 5€.

Hieronymoksen luostari rakennettiin 1500-luvulla silloisen hallitsijan Emanuel ensimmäisen toimesta ja toimi munkkikunnan hallussa aina vuoteen 1834 asti, jolloin uskonnolliset veljeskunnat lakkautettiin. Erityisesti aikuisen hintaan nähden ei sisällä ollut suuremmin nähtävää; kokonaisuudessaan sisäpiha ja muutama huone.

Kiertäessä ja kuvaillessa aikaa kuitenkin kului yllättävän paljon ja kun 11 jälkeen astuimme maksulliselta alueelta ulos oli jono luostariin jo yllättävän pitkä. Matka jatkuikin kirkko jonoon, joka onneksi veti nopeaa. Porat pärisivät ja äänet kaikuivat viimeistä päivää. Se tärkein eli Vasco da Gaman hauta tuli kuitenkin nähtyä ja kuvattua.

Luostarilta matka jatkui vastapäätä sijaitsevalle löytöretkien muistomerkille. Siinä se seisoi 52 metrin korkeuteen asti, mutta silti omat silmät kiinnittyivät heti maahan muotoiltuun maailmankarttaan. Huipulle olisi päässyt 2€n opiskelijahintaan, mutta se jäi nyt odottamaan seuraavaa kertaa.

Seuraava ihailun kohde oli rannalta hyvin näkyvä Lissabonin oma riippusilta, joka muistuttaa vallan huomattavasti Amerikan maalla sijaitsevaa Golden Gatea. Toinen tuttu näky sillan toisella puolella oli Jeesuspatsas Cristo Rei, josta tuli heti mieleen Rio de Janeiro. Vähän aikaa täytyi miettiä millä mantereella sitä nyt ollaankaan.

Viimeisenä kävelimme vielä Belemin tornille rantaa pitkin. Kellon ylittäessä puolen päivän oli paikalle ehtinyt jo muutama muukin ihminen, joten tätä tyydyttiin katselemaan ihan vain ulkoapäin. Siitä ne on merenkulkijat lähteneet aikoinaan valloittamaan maailmaa.

Pienien kierrosten jälkeen oli aika ottaa suunta takaisin kohti Baixaa, suunnata syömään ja pienelle tauolle hotellille. Loppuilta menikin tehden ostoksia ja kävellen Bairro Alton ja Chiadon kujilla. Ehkäpäs ostospaikoista kirjoittelen tarkemmin kotona. 🙂

Meriharakka blogin kirjoituksia samasta paikasta löytyy täältä.