Lissabon

Lissabon on tunnetusti kukkuloiden ja näköalapaikkojen kaupunki, mikä sopi vallan mainiosti näköaloja rakastavalle. Heti ensimmäisenä päivänä kohteeksi valikoituikin yksi Lissabonin tunnetuimmista näköalapaikoista historian havinaa täynnä oleva Sao Jorgen linnoitus.

Linnoituksen saavuttaa parhaiten jalan, mutta jos mäkien kipuaminen ei ole se oma juttu voi alhaalta pääaukiolta ottaa vaikkapas turistilinjanakin tunnetun tramin numero 28 Sta. Luzian näköalapaikan pysäkille, josta muuten on myös todella tunnelmalliset näkymät merelle. Ruuhka-aikoina kannattaa suosia metroa tai niitä omia jalkoja, koska tuo kyseinen linja on varsin ruuhkautunut.

Itse linnoitukseen aikuisen iän saavuttaneet pääsevät tutustumaan 8,5 euron hintaan. Oma opiskelijahintani kustansi kuitenkin 5 euroa, joten kalliiksi ei vierailu käynyt kukkarolle.

Linnoitus on rakennettu näkyvälle paikalle kukkulan päälle jo tuhat vuotta sitten. Alunperin linnoitus on toiminut eliitin ja kuninkaallisten asuinpaikkana, mutta sittemmin nykypäivää lähestyessä, sillä on ollut enemmän merkitystä kaupungin suojelemisessa. Linnoituksen sisällä pääseekin mukavasti tuntemaan historian havinaa katsellessa muureja ja kivinmurikoita, sekä vierailemalla museohuoneessa.

Historiaa ja museoita enemmän itseäni henkilökohtaisesti kiinnostivat kuitenkin linnoituksesta avautuvat maisemat yli Lissabonin kaupungin, sillä ne osoittautuivat kyllä yhdeksi loman parhaista! Kaupunkia katsellessa oli yksinkertaisesti hyvä hengähtää ja nauttia lomailusta.

♥ Näitä  Lissabonin loman tähtihetkiä ehdottomasti! ♥ 

Mikä? Sao Jorgen linnoitus
Missä? Lissabonissa Rua de Sta. Cruz
Milloin? Auki kesäaikaan yhdeksästä yhdeksään
Miten? Tram nro 28, Metro: Vihreä linja
Paljonko maksaa? Aikuinen 8,5 eur, Opiskelija 5 eur

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Blogipolussa, Facebookissa ja Instagramissa

Jokaisesta maasta löytyy aina ne omat perinteiset herkkunsa ja Lissabonissa tätä nimeä kantaa suorastaan kansallisleivoksenakin tunnettu Pastéis de Belém. Tätä kyseistä aidolla alkuperäisellä reseptillä leivottua Belémiä saa vain yhdestä tietystä kahvilasta Belemistä Hieronymuksen luostarin vierestä. Toki muuallakin kyseisiä leivoksia on mahdollista maistella, tällöin samainen leivos vain löytyy nimellä Pastel de Nata kunnioituksena alkuperäiselle aidolle Belemin leivokselle.

Tämä herkullinen leivos koostuu kupinmuotoisesta lehtitaikinasta, jonka sisällä paistuneen keltaisen kuoren alta löytyy suussasulavaa puuromaista vaniljakreemiä. Haukatessa leivosta voi ensin tuntea rapean lehtitaikinan murenevan, jonka jälkeen lämmin vaniljakreemi suorastaan valtaa suun pehmeällä maullaan. Parhaimmillaan leivos onkin nimenomaan uunituoreena ja lämpimänä, jolloin koostumus ja maku ovat parhaimmillaan.

Blogiani pitempään seuranneena ei varmasti tarvitse kahta kertaa miettiä tuliko allekirjoittaneella maisteltua kyseisiä leivoksia. Tuli ja monessa eri paikkaa mutta se aito oikea Bélemin versio jäi kyllä valitettavasti maistamatta ja nyt kyllä melkein itkettää. Onneksi kaupungiltakin mukaan tarttui kelvollisia feikkiversioita. Isoja ja pieniä, kylmiä ja lämpimiä. Ei sillä, että tästä leivoksesta saisi missään olosuhteissa epäonnistunutta ja syömäkelvotonta mutta maistellessa huomasin itse, että vaikka resepti kuulostaa hyvinkin yksinkertaiselta mauissa voi todella olla eroja, ja erityisesti siitä täyteläisessä koostumuksessa.

Parhain Natalle omistautuntu kahvila löytyi joltain Baixan sivukujista yhtenä iltana, kun muu kaupunki oli jo hiljentynyt. Kahvila kantoi kaikessa yksinkertaisuudessaan nimeä Nata ja toimipisteitä kyseisellä puljulla on ympäri Lissabonia, sekä muutama Espanjassa ja Ranskassa. Kun natat tuotiin pöytään suoraan uunista kaakaon kera hymy ei voinut olla nousematta kasvoille. Niitä hetkiä, kun pieni leivos muuttuu isoksi iloksi ja onni täyttää koko vatsan.

Mites muut? Onkos Belémit ja Natat maistuneet maailmalla? 

Herkuttelijan seikkailuja voit seurata Bloglovinissa, Blogilistalla, Facebookissa ja Instagramissa

Puoliviikkoa Lissabonin reissusta ja ai että mieli haluaa jo takaisin! Mikäs olisi parempi hetki aloittaa kirjoittelut kotoa käsin kuin ig travel thursday. Tänään pääsette pienelle kierrokselle Lissabonin eri alueille ja saatte pienen raapaisun koko kaupungista. Alla linkit myös paikanpäällä julkaistuihin matkakertomuksiin, jos haluaa heti kurkata tarkemmin ja ihailla lisää kuvia jostain tietystä paikasta. : )

Baixa

Lissabonin pääkeskusta, joka ei ole mäkiä nähnytkään koostuu ruutukaavaa noudattavista kaduista. Sen keskustaa halkoo Rua Augusta Lissabonin pääostoskatu, joka jatkuu aina valtavalle aukiolle Praca do Comerciolle.

Meidän hotelli oli aivan nurkan takana pääkadusta ja voi että tykkäsin paikasta! Alue on keskellä muita seutuja, vieressä on Baixa/Chiadon metroasema, josta lähtevät kaksi päälinjaa ja raitiovaunutkin kulkevat mukavasti alueen läpi. Kadulla oli myös aina jos minkänököistä esiintyjää tulitaitureista erilaisiin bändeihin ja patsasesittäjiin.

Jos iltaelämästä tykkää Baixalla ei ole mitään tarjottavaa, sillä kauppojen mennessä kiinni koko alue tyhjenee. Mutta kannattaa suunnitella ne ostokset ja alueen kiertäminen ilta-aikaan, sillä auringonlasku oli kyllä rannalla vertaansa vailla!

Alfama

Alfamassa tuossa Lissabonin vanhassakaupungissa oli sitä jotain taikaa. Sokkeloinen kukkulalle rakennettu alue on täynnä ihania kapeita mäkisiä kujia ja muutama turisti raitiovaunu ajoi päätietä luoden mahtavia kuvausmaisemia noiden kapeiden kujien rinnalle.

Täältä löytyy myös Lissabonin pääkatedraali Sé, sekä niitä parhaita näköalapaikkoja koko kaupungissa. Sao Jorgen linnoitusta ei kannata myöskään jättää välistä ihan vain näköalojenkaan takia!

Graca

Sao Jorgen linnoituksen takaa löytyy Gracan näköalapaikka ja kirkko, jotka meillä jäi viimeiseen iltaan kierrettäväksi. Valitettavasti olimme todenneet turistiraitiovaunun numero 28 erittäin surkeaksi tavaksi tehdä matkaa, joten katsoimme kartasta lähimmän metroaseman Martim Monizin. Sinne otimme suunnan ja se oli virhe ainakin lauantai iltana. Metrotunneli nousee Rua Palman varteen aukiolle, joka oli aivan täynnä iltaa istuvia miehiä. Ei mennyt kuin viisi sekuntia kahden naisen katsellessa ympärilleen kun pari miestä oli kimpussa pyytelemässä tulta. Todettiin että nyt ei kyllä lähdetä harhailemaan minnekään pikkukujille eksyksiin vaan otetaan suunta takaisin keskustaan ja keksitään jotain muuta. Alue on varmasti värikästä ja mukavaa joskus muulloin kuin viikonloppu iltana ja se on erityisesti tunnettu hyvistä eri etnisejä kulttuureja edustavista ruokapaikoistaan ja putiikeistaan. Mutta yksinäiset naiset, viikonloppu ilta ja aukiollinen miehiä tuijottamassa sai meissä vain ahdistuksen aikaan.

Näin siis jäi tuo Lissabonin korkein näköalapaikka näkemättä ja voi että osaa harmittaa tätä näköalojen suurta ihannoijaa!

Avenida 

Avenida on hyvää jatkumoa Baixasta sisämaahan päin ja Graca jää suoraan alueen itäpuolelle. Alue alkaa Restauradoresin aukiolta, jonka ympäristö testattiin yhdeksi parhaista alueista syömiseen. Aukiolta se  jatkuu pitkänä (loputtomana) suorana Avenida de Liberdadena aina Parque Eduardolle asti, josta on aivan mahtavat näkymät alas Baixaan ja joelle!

Bairro Alto ja Chiado

Avenidan Länsipuolelta tiukan nousun takaa löytyy Bairro Alto, josta tuli ehdottomasti yksi mun lempiosista kaupungissa Chiadon kanssa. Elevador de Gloria säästää voimia ja vie suoraan kukkulan huipulle aivan Sao Pedro de Alcantaran näköalapaikan viereen. Näköalapaikalta oli huikeat maisemat alas ja Sao Jorgen linnoitukselle. Suosittelen! (Maisemia näköalapaikalta mm. täällä)

Muuten alue lasketteli kivasti rantaan päin ja oli täynnä vain itseä miellyttäviä kujia. Rannikkoa lähestyessä Chiadosta löytyi yksi maailman parhaita jäätelöpaikkoja, joka ei ainakaan yhtään laskenut alueen tuntua omissa silmissä 😉 Älkää huoliko. Vaikka tuo jäätelökuva ei päätynyt instaan herkutteluista on kyllä tulossa omaa postausta.

Belem

Belem löytyy parinkymmenen minuutin ratikkamatkan päästä läntiseltä rannikolta ja sieltä löytyy ne Lissabonin kuuluisimmat nähtävyydet Belemin torni, Hieronymuksen luostari ja löytöretkeilijöiden muistomerkki. Kaikki oli ihan kivoja, mutta silti myönnän että eniten muhun teki kuitenkin vaikutuksen Jeesus patsas ja 25 de abril silta samalla pohtien täältä aikonaan lähteneitä löytöretkeilijöitä. Belem päivästä lisää täällä.

Parque das Nacoes 

Maailmannäyttelyä varten vuonna 1998 rakennettu alue oli aivan erilainen osa Lissabonia – moderni ja raikas. Jotenkin tuli vain niin mieleen Valencian tieteiden ja taiteiden keskus tietomaineen ja akvaarioineen. Kerrassaan raikas tuulahdus vanhan kaupungin osien jälkeen!

Alueen arvoa entisestään nosti mun silmissä lempipuut ja niistä tehdyt puistot, kaunis rantatie ja edessä häämöttävä paikallinen Jätkänkynttilä, joka oli vaan ihan pakko saavuttaa jalan. Kesällä tuossa ois kyllä aika makiaa pyöräillä! Lisää fiiliksiä täällä, klik.

Onhan tuolla Lissabonissa paljon muutakin, mutta tämän enempää sitä ei itse ehtinyt neljässä päivässä kaupunkia tutkiskella. Ei varmaan tarvi sanoa, että Lissabon nousi yhdeksi mun lempparikaupungeista! Pääsiskö nyt heti takasin?!?

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja löytää näin myös uusia seurattavia ja inspiraatiota. Suomessa tempauksen johtajina toimivat upeat naiset Veera, Satu ja Nella! : )
Minut löytää nimellä kaksuli

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Blogilistalla, Facebookissa ja Instagramissa

Lissabonin suosituimpiin päivävierailukohteisiin lukeutuva Sintran kaupunki valikoitui meidänkin viimeisen päivän ohjelmistoomme. Tämä entinen kuninkaallisten kesänviettopaikka valittiin vuonna 1995 UNESCON listalle ja siitä lähtien pieni ja tunnelmallinen vuoristokaupunki on vetänyt väkeä kuin pipoa.

Juna Rossion asemalta kulkee Sintraan puolentunnin välein eikä aamullakaan tarvinnut kauaa odotella, vaikka aikataulusta ei ollut mitään tietoa. Junamatka kesti 40 minuuttia ja matkalla oli mukava katsella maisemia. Kyllä vain on Lissabonikin laaja kaupunki. Kerrostalolähiöille ei näkynyt loppua.

Perillä oli sumuista ja pilvien rajasta huomasi olevansa korkealla. Otimme suunnaksemme Sintran vanhankaupungin ja sen tunnetuimman rakennuksen kuninkaanpalatsin. Moni varmaankin on nähnyt kuvia tästä savupiippuisesta talosta ennenkin.

Palacio Nacional de Sintra

Olimme varautuneet ruuhkiin, mutta iloksemme eteemme avautui lähes autio vanhankaupungin aukio. Kävimme lippuluukulla ostamassa 8,5€ maksavat pääsyliput palatsiin ja astuimme sisälle. Tässä vaiheessa sanon, että oli todella rahan arvoinen! Kotona kirjoitan tästä oman postauksen.

Kapeat kujat ja näköalapaikat

Palatsikierroksen jälkeen oli hyvä lähteä käveleskelemään kapeita mäkisiä kujia. Täällä oli tunnelma kohdillaan. Pääkatu oli täynnä turistimyymäliä, mutta niistä päästyä rakennuksista sai nauttia omassa rauhassa. Parhaita kaartavia katuja oli ehdottomasti ne, joiden päältä löytyi mahtavat maisemat tarjoavia näköalapaikkoja.

Mourosin linna

Mourosin linnaa ei voi olla näkemättä Sintrassa, sillä se huojuu yksinäisessä ylhäisyydessään korkeimmat kukkulan huipulla. Mäkisten kujien jälkeen mekin lähdimme intoa täynnä hyvien näköalojen toivossa valloittamaan linnaa. Kävelimme mäkiä ja pikkuhiljaa autotie vaihtui kävelytiehen ja vähitellen pelkkiin portaisiin. Olimme keskellä luontoa suorastaan aivan uskomattomassa hiljaisuudessa korkealla loppumattomat portaat edessä. Kuten aiemmista kuvistakin voi havaita tarpeeksi korkealle kävellessämme saavutimme pilvikerroksen, oli sumuista ja kosteaa ja eteenpäin näkyvyys oli melko heikko. Ei ollut tietoa kuinka paljon pitäisi vielä kävellä että olisi huipulla, joten luovutimme. Miksi maksaa 7,5 euroa, jos näkyvyys olisi nolla. Niinpä lähdimme takaisin alaspäin, istahdimme levähdyspenkille hiljaisuuteen ja jatkoimme matkaa takaisin kohti heräävää ja vilkastuvaa vanhaa keskustaa.

Uusi keskusta

Vanhasta ns. turistikeskustasta matkaa juna-asemalle oli noin kilometri ja taitoimme tuon matkan kävellen. Edellinen juna kuitenkin juuri lähti, joten päätimme tutustua myös toiseen puoleen kaupunkia eli uuteen keskustaan. Myös uudelta puolelta oli hienot näkymät vanhaan kaupunkiin ja kävelykatu oli vallan tunnelmallinen. Jostain kumman syystä tälläpuolella kaupunkia ei ollut nimeksikään muita turisteja. Ihana pikkukaupungin pieni kävelykatu. Suosittelen pysähtymään kupposelle kuumaa.

Kokonaisuudessaan vierailusta Sintrassa jäi ihan älyttömän hyvä mieli! Olin vähän skeptinen paikan suhteen, mutta jokaikinen ennakkoluulo kaatui kyllä mennen tullen! Tällaisessa paikassa olisi ihanaa yöpyä yön ylinja katsella aamulla heräävää kylää.
Jos matkustatte Lissaboniin voin kyllä suositella Sintraa päiväretkikohteena. Ei ole turhaa UNESCON listalla!

Seuraavalla kerralla haluan päivävierailla rantakohde Cascaisissa, jossa Meriharakka blogi mm. vieraili taannoin samalla reissulla Sintran kanssa. Lue siitä lisää tääältä.

Tänään aamulla aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja suorastaan houkutteli ulos kävelemään. Suunnaksi otimmekin vuonna 1998 perustetun maailmannäyttelyalueen Parque das Nacoesin. Lukemani mukaan ennen maailmannäyttelyä alue laitakaupungilla oli vain täynnä hajanaisia teollisuusrakennuksia. Nyt tilanne oli aivan toinen. Metrotunnelista noustua edessä oli aivan erilainen Lissabon täynnä uusia ja moderneja rakennuksia.

Aivan ensimmäisenä silmiin osui tämä moderni metrorakennus, joka suorastaan kerjäsi kameran kaivamista laukusta. Yksi hienoimmista näkemistä ikinä! Toiselta puolelta katua löytyi suuri nykyaikainen ostari nimeltään Vasco da Gama, jossa käytiinkin päivän päätteksi syömässä Italialaisesta buffetista 6€lla.

Pääkävelyt tuli kuitenkin suoritettua Tejojoen rannassa. Alueesta tuli täysin mieleen Valencian taiteiden ja tieteiden keskus. Näin täältäkin löytyi siis Tietomaa ja valtavan kokoinen akvaario. Rannan vartta pääsee myös ihailemaan maisemia kaapelihissillä. Hissimatka olisi kustantanut 4€, mutta koska rannassa kävi järkyttävän kova tuuli ajatus ilmassa heilumisesta pienessä kopissa ei suuremmin kiehtonut. Näinpä jalkaa tuli laitettua toisen eteen ja tutustuttua alueeseen kävellen.

Pirkko Meriharakka blogista sen sijaan tutustui niin akvaarioon kuin ajeli kaapelihissilläkin, jos nämä kiinnostaa voit lukea kokemuksia täältä.

Rantatie on ehdottomasti kävelemisen arvoinen! Pieni palmupuisto sai tämän tytön vallan mahtavalla tuulelle. Aikani palmuja halailtuja matka jatkui eteenpäin Lissabonin versiolle Jätkänkynttilästä. Opaskirjan mukaan silta on Euroopan pisin ja pitkältä se kyllä näyttikin! Toinen ennätyksiä rikkova nähtävyys on myöskin rannassa sijaitseva Vasco da Gaman torni, joka on Portugalin korkein 145 metrillään.

Tornissa toimii loistotason hotelli, mutta myös tavallisella tallaajalla on mahdollisuus päästä ihailemaan näköaloja huipulla sijaitsevasta näköalatornista. Samaisessa paikasta löytyisi myös näköalaravintola. Tällä kertaa kuitenkin tyydyttiin ihailemaan maisemia ihan vain alhaalta käsin istuskellessa suojaisella penkillä. Ensimmäistä kertaa oli aivan pakko ottaa takkia pois päältä ja antaa auringon hoitaa lämmitystä. Kyllä teki hyvää!

Viimeisenä silauksena katselimme alueen puistoaluetta ja sieltä löytyviä kerrostaloja. Ei muuten mitään halvimpia. Kelpais asua.

Maailmannäyttelyalueella suosittelen ehdottomasti käymistä, jos vain Lissaboniin eksyy. On hauskaa huomata, kuinka eriltä voi sama kaupunki näyttää ja alue antoi kyllä täysin toisenlaisen ilmeen Lissabonille. Löytyy täältä siis moderniakin pytinkiä. 😉