Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Portugali

Elvas – Portugalilainen pala maailmanperintöä

Kaukana kaikesta Portugalin itärajalla 12 kilometrin päässä Espanjasta uinuu pieni 16 000 asukkaan kylä nimeltään Elvas. Vaiherikas historia, upeasti säilyneet linnoitukset, viimeisen päälle luotu bastionijärjestelmä sekä muurien takana aukeavat kalkinvalkoiset kujat ovat nostaneet Elvasin maailmanperintöluetteloon. Statuksestaan huolimatta syrjäinen sijainti ja haastavat kulkuyhteydet ovat pitäneet suuret massat loitolla ja auttaneet säilyttämään perinteisen pysähtyneen tunnelman. Elvas on todella salainen helmi, jonka saavuttamiseen kannattaa nähdä vähän vaivaa.

Vilkkaasta linnoituskaupungista haastavaksi päiväretkikohteeksi

Elvasin historia ulottuu aina pitkälle roomalaisten aikaan saakka, kun ympärillä alkoi tapahtua ja Elvasin strateginen sijainti oli omiaan valtakunnan puolustamiseen. Sittemmin alueella ovat heiluneet maurit ja espanjalaiset sekä viimeisenä ranskalaiset osana Pyreneiden niemimaan sotaa 1800-luvun alussa. Sotien jälkeen Elvas unohdettiin ja kehittämisen painopiste siirtyi Portugalin rannikkoalueille ja suurempiin kaupunkeihin. Elvas sai pysähtyä perinteineen elämään omaa elämää.

Kun päätin lähteä pääsiäisreissullani valloittamaan Espanjan tuntemattomimpia kolkkia Extremaduraan en voinut jättää tätä pientä naapurimaan helmeä samalla reissulla välistä. Onhan Espanjan puolelta Badajozin kaupungista tänne sentään matkaa vain reilut 20 kilometriä!

Lyhyt välimatka voi hämätä, sillä kulkuyhteydet Elvasiin ovat melko olemattomat. Busseja kulkee Portugalin suurimmista kaupungeista kuten Lissabonista ja Evorasta muutamia, mutta Espanjan puolelta ei keväällä 2021 päässyt Portugalin puolelle kuin yhdellä ainoalla päivittäisellä junavuorolla. Silläkin sellaiseen aikaan, että päiväretken tekeminen ei ollut mahdollista. Onneksi taksit kulkevat rajan yli ja kuskit sattuivat olemaan rehtejä ja puheliaampaa sorttia. Siinä missä espanjalainen kuski laski leikkiä naapureistaan mennessä, päätti portugalilainen toveri tunnustaa Extremaduran maailmankolkan tylsimmäksi paikaksi paluumatkalla. Samaa rajojen välistä kiusoittelua joka puolella maailmaa. Taksimatka Badajoz-Elvas maksoi reilun 20 € per suunta. Meno-paluulle ja päiväretkelle tuli näin ollen hintaa noin 50 €.

Keltavalkoisia sädehtiviä katuja

Elvas on rakentunut kukkulalle, jota ympäröi pitkä vankka muuri ja linnoitus, joka näkyy jo kaukaa kaupunkia lähestyttäessä. Pyysin taksikuskia jättämään itseni kaupungin laidalle eli kukkulan alaosiin ja olin aivan valmis aloittamaan aamun heräilevää kaupunkia tutkien ja aamun viileydestä nauttien. Olin lähtenyt hotelliltani 8:30 ja saavuin perille ennen kahdeksaa. Kerrassaan kätevää!

Ylös kohti pääaukiota johtavat lukuisat valkoisen ja keltaisen sävyissä hohtavat kapeat kujat, joita lähdin seurailemaan ilman varsinaista päämäärää. Paikalliset ripustivat pyykkejään, kissat juoksivat kilpaa ja myrkynvihreät ovet suorastaan säihkyivät hieman rappeutuneita seinäpintoja vasten. Mitä korkeammalle askel johti, sitä kauniimmaksi muuttuivat maisemat myös taaksepäin horisonttiin katsoessa. Aamun tunnelma oli rauhallinen, lähes pysähtynyt. Lopulta tuoreen leivän tuoksu johdatti pääkatujen varrelle ja tutustumaan tarkemmin keskustan käyntikohteisiin.

Elvasin keskusta on pieni ja kompakti mutta sitäkin tunnelmallisempi. Keskustan sydän on Praça da Repúblican auki, josta löytyy ikoniset Elvas-kirjaimet, kuvista tunnettu Igreja de Nossa Senhora da Assunçãon katedraali sekä useita kahviloita ja ravintoloita. Aukiolla kävi jo aamulla kuhina paikallisten pystyttäessä markkinapöytiä. Tutkiskelun jälkeen totesin, että täällä toden totta olisi luvassa antiikkimarkkinat. Mahassa kuitenkin kurni ja päätin astua sisään kahden pääkadun Rua da Cadeian ja Rua da Carreiran risteyksessä sijaitsevaan kahvilaan aamupalalle. Yhteistä kieltä ei paikan omistajan kanssa löytynyt, mutta pöytään kannettiin kaksi isoa paahdettuja leipäpalasta sulatetulla voilla, Portugalin ylpeys pastel de nata -leivos sekä kaakao. Kokonaishinta tälle kaikelle oli alle 3 €. Maksu hoidettiin täällä kuin myös kaikkialla muualla päivän aikana käteisellä ja heipat asianmukaisesti paikallisella kielellä. Obrigada ja tchau tchau!

Maailmanluokan linnoituksia

Aamupalan jälkeen oli hyvä lähteä kohti kaupungin pohjoista päätyä ja tunnettua linnoitusta.  Tiet linnoitukselle olivat hyvin viitoitettuja, mutta perille olisi löytänyt muutenkin seuraten vain ylämäkiä. Matkan varrelle jäi kiinni oleva kauppahalli, Miradeiron ja Santa Claran vanhat holvikaaret ja lukuisia pieniä aukioita kirkkoineen.

Huipulla odotti Elvasin linna komeine näkymineen kohti horisonttiin jatkuvia peltoja ja alas kaupunkia. Elvasin linna rakennettiin vuosien 1200–1300 välillä islamilaisella valtakaudella. Linnassa on aikojen saatossa kirjoitettu rauhansopimuksia, vietetty prinsessahäitä ja nautittu seurapiirielämästä. Sota- ja seurapiirielämän loppuessa linnaa on entisöity ja siitä tuli vuonna 1906 Portugalin ensimmäinen kansallismonumentti. Tänä päivänä se lienee kaupungin tärkein turistinähtävyys, vaikka pääsiäisenä se valitettavasti pitikin ovensa tiukasti suljettuna.

Salainen helmi keskellä maaseutua

 Linnoitukselta oli aika laskeutua haahuillen takaisin kohti pääaukiota, ihmetellä käynnistyneitä antiikkimarkkinoita, kokea paikallisen postin ruuhkat ja nauttia herkullista lounasta täyteen pakatussa ravintolassa ennen paluuta Espanjaan. Taksin kyydistä ehdin vielä ihastella Elvasin tunnettua yli 7 kilometrin mittaista akveduktia sekä Santa Luzian tähdenmuotoista linnoitusta.

Päivä oli onnistunut ja Elvas todellinen salainen helmi ihan keskellä ei mitään. Juuri sellainen paikka, jossa voisin viettää rentoja eläkepäiviä kaukana maailman murheista ja kiireistä.

Porton parhaat palat Portugalissa

Portugalin pohjoisosista löytyy maan kakkoskaupunki Porto, joka lienee tunnetuin lähes samannimisestä viinistään. Viini ei ollut tällä kertaa oma syy kaupunkiin pörhellykselle vaan yksinkertaisesti erinomaiset ja edulliset yhteydet Madridista. Kolmen lentoyhtiön ajama linja on saanut tarpeeksi pöhinää välille ja niinpä tämäkin tunnin taivallus irtosi 30 eurolla suuntaansa. Itseasiassa halvemmallakin olisi lähtenyt, mutta tällä kertaa Iberian lentoaikataulut veivät voiton Rynkystä.

Porto on pieni ja ytimekäs, ratikka kulkee hyvin pääpaikoilla (osta kortti automaatista, lataa matkoja ja muista _aina_ leimata ennen ratikkaan nousua) ja pari päivää riittää aivan hyvin kaupungin tutkailuun. Tässä nämä muutamat peruspaikat, jotka nyt ainakin kannattaa jollain tasolla sisällyttää Porton lomaan.

Ribeira

Unesco since 1996. Rappioituneita taloja, kirkkaita värejä, kapeita kujia, mäkiä, kalan tuoksua, portugalin säveliä… Ribeiran kujilla haahuillessa pystyi edelleen aistimaan aivan omanlaisensa vanhan tunnelman. Toisin kuin monissa muissa paikoissa talot olivat yhä osittain lähes purkukunnossa, mikä sai itseni ihastumaan ihan täysin. Vaikka Ribeiran jokiranta on täytetty lähes kokonaan ravintoloilla liiallinen turismi ei ole (vielä) pilannut tunnelmaa.

Douro-joki ja näköalapaikat

Kukkuloille rakentunut kaupunki avaa toki monia näköaloja kaupungin erilaisiin osiin kuin myös halkovalle Douro joelle. Portaita ja mäkiä kivutessa kannattaakin aina välillä kurkata taaksepäin, sillä näkymät voivat yllättää. Jos näkymät kiinnostavat enemmänkin kannattaa niitä kavuta ihailemaan ainakin Clerigosin torniin (4 eur), Porton Katedraalin laitamille, Palacio de Cristalin puistoon, Vitorian näköalapaikalle, sekä toiselle puolelle jokea. Maisemia on myös mahdollista ihailla joelta käsin erilaisilla ja eri hintaisilla risteilyillä.

Matosinhos ja rantaelämä

Kaiken historian ja antiikisen havinan vastapainoksi noin 10 kilometrin päästä keskustasta löytyy trendikäs Matosinhos komeine surffipoikineen. Pitkä vaalea ranta tarjoaa tilaa kaikille ja ainakin kesäkuun tuulisena päivänä maisemaa sai ihailla itse asiassa ihan omassa rauhassa. Kyllä kelpasi tuulen tuivertaessa vispata pyörällä rantatietä menemään ja antaa ihon nauttia meri-ilmasta. Rannan vierestä löytyy kaupungin oma olohuone ja keskuspuisto, joka vispatessa avasi edessään niin metsämaisemaa, piknikpaikkoja, kuin muutaman tekolammenkin. Jos pyöräily ei innosta pääsee rannalle ihan ratikallakin sekun hyppää Matosinhoksen pysäkillä pois kyydistä.

Vila Nova de Gaia

Vaikka tässä nyt on tarkoitus puhua Portosta ei toista puolta jokea voi millään sivuuttaa. Todellisuudessahan toinen puoli jokea ei ole enää Portoa vaan Vila Nova de Gaian kaupunkia. Joka tapauksessa siellä toisella puolella jokea kannattaa piipahtaa ihan vain maisemienkin takia. Omaksi suosikki maisemakseni kehkeytyikin tuo kaunis värikäs maisema kohti Portoa toiselta puolelta jokea. Ja mitä syvemmälle Vila Nova de Gaian kaupunkia kävelee, sitä edullisemmaksi hinnat muuttuvat. Taisinkin juuri täällä syödä reissun edullisimman herkullisen Carbonaran juoman kanssa 4 eurolla.

Portoon ei ainakaan vielä ole suoria lentoja Suomesta, mutta mun mielestä kaupunki on sen verran tunnelmallinen ja edullinen lomakaupunki, että jos jotain uutta kaipaa kaupunkilomiin niin mikä jottei Porton voi yhdistää oikein hyvin esimerkiksi Lissabonin tai vaikka Madridin kanssa samalle lomalle. Onneksi tuli käytyä, sillä enpäs osaa tässäkään tapauksessa sanoa kumpi voittaa ykkös- vaiko kakkoskaupunki.

Päätetty lukukausi ja postikortti Portosta

En ehkä usko, että tein viimeisen tenttini Madridissa toissapäivänä! Nyt lukukausi on siis virallisesti ohi ja täytyisi alkaa miettiä, mille sitä alkaa ja milloin palata Suomeen. Täytyy sanoa, että oon tällä hetkellä enemmän hukassa kuin koskaan, mutta onneksi äiti kulta saapui eilen lomailemaan etelän lämpöön Oulun räntäsateesta ja näimpä tänä aamuna otettiin yhdessä lento atlannin rannikolle.

Niin täällä sitä siis ollaan Portossa, Portugalin pohjoisosissa lomailemassa ja ottamassa kaikki irti äiti-tyttö ajasta. Tänään ehdittiin jo kävellä pohjoispuolella jokea vaikka ja missä ja huomenna jatkuu.  Nyt aion siis ottaa kaiken todella tästä lomasta irti ja miettiä mitä tapahtuu myöhemmin. Koska kaikkihan onnistuu ihan hyvin mañana…

Terkkuja siis Portosta kaikille! Palaillaan asialle ensiviikolla niin Marokonreissusta, täältä Portosta kuin mun suunnitelmistakin kunhan saan niitä hitusen selkeytettyä.

Ja reissuahan seuraat parhaiten snapchatissa @kaksulii ja instassa @kaksuli

Lissabon Sao Jorgen linnoituksesta

Lissabon on tunnetusti kukkuloiden ja näköalapaikkojen kaupunki, mikä sopi vallan mainiosti näköaloja rakastavalle. Heti ensimmäisenä päivänä kohteeksi valikoituikin yksi Lissabonin tunnetuimmista näköalapaikoista historian havinaa täynnä oleva Sao Jorgen linnoitus.

Linnoituksen saavuttaa parhaiten jalan, mutta jos mäkien kipuaminen ei ole se oma juttu voi alhaalta pääaukiolta ottaa vaikkapas turistilinjanakin tunnetun tramin numero 28 Sta. Luzian näköalapaikan pysäkille, josta muuten on myös todella tunnelmalliset näkymät merelle. Ruuhka-aikoina kannattaa suosia metroa tai niitä omia jalkoja, koska tuo kyseinen linja on varsin ruuhkautunut.

Itse linnoitukseen aikuisen iän saavuttaneet pääsevät tutustumaan 8,5 euron hintaan. Oma opiskelijahintani kustansi kuitenkin 5 euroa, joten kalliiksi ei vierailu käynyt kukkarolle.

Linnoitus on rakennettu näkyvälle paikalle kukkulan päälle jo tuhat vuotta sitten. Alunperin linnoitus on toiminut eliitin ja kuninkaallisten asuinpaikkana, mutta sittemmin nykypäivää lähestyessä, sillä on ollut enemmän merkitystä kaupungin suojelemisessa. Linnoituksen sisällä pääseekin mukavasti tuntemaan historian havinaa katsellessa muureja ja kivinmurikoita, sekä vierailemalla museohuoneessa.

Historiaa ja museoita enemmän itseäni henkilökohtaisesti kiinnostivat kuitenkin linnoituksesta avautuvat maisemat yli Lissabonin kaupungin, sillä ne osoittautuivat kyllä yhdeksi loman parhaista! Kaupunkia katsellessa oli yksinkertaisesti hyvä hengähtää ja nauttia lomailusta.

Pääaukio ja toisella puolella jokea Jeesus patsas

♥ Näitä  Lissabonin loman tähtihetkiä ehdottomasti! ♥ 

Mikä? Sao Jorgen linnoitus
Missä? Lissabonissa Rua de Sta. Cruz
Milloin? Auki kesäaikaan yhdeksästä yhdeksään
Miten? Tram nro 28, Metro: Vihreä linja
Paljonko maksaa? Aikuinen 8,5 eur, Opiskelija 5 eur

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Lissabonin leivosten ylpeys: Pastéis de Belém

Jokaisesta maasta löytyy aina ne omat perinteiset herkkunsa ja Lissabonissa tätä nimeä kantaa suorastaan kansallisleivoksenakin tunnettu Pastéis de Belém. Tätä kyseistä aidolla alkuperäisellä reseptillä leivottua Belémiä saa vain yhdestä tietystä kahvilasta Belemistä Hieronymuksen luostarin vierestä. Toki muuallakin kyseisiä leivoksia on mahdollista maistella, tällöin samainen leivos vain löytyy nimellä Pastel de Nata kunnioituksena alkuperäiselle aidolle Belemin leivokselle.

Tämä herkullinen leivos koostuu kupinmuotoisesta lehtitaikinasta, jonka sisällä paistuneen keltaisen kuoren alta löytyy suussasulavaa puuromaista vaniljakreemiä. Haukatessa leivosta voi ensin tuntea rapean lehtitaikinan murenevan, jonka jälkeen lämmin vaniljakreemi suorastaan valtaa suun pehmeällä maullaan. Parhaimmillaan leivos onkin nimenomaan uunituoreena ja lämpimänä, jolloin koostumus ja maku ovat parhaimmillaan.

Blogiani pitempään seuranneena ei varmasti tarvitse kahta kertaa miettiä tuliko allekirjoittaneella maisteltua kyseisiä leivoksia. Tuli ja monessa eri paikkaa mutta se aito oikea Bélemin versio jäi kyllä valitettavasti maistamatta ja nyt kyllä melkein itkettää. Onneksi kaupungiltakin mukaan tarttui kelvollisia feikkiversioita. Isoja ja pieniä, kylmiä ja lämpimiä. Ei sillä, että tästä leivoksesta saisi missään olosuhteissa epäonnistunutta ja syömäkelvotonta mutta maistellessa huomasin itse, että vaikka resepti kuulostaa hyvinkin yksinkertaiselta mauissa voi todella olla eroja, ja erityisesti siitä täyteläisessä koostumuksessa.

Parhain Natalle omistautuntu kahvila löytyi joltain Baixan sivukujista yhtenä iltana, kun muu kaupunki oli jo hiljentynyt. Kahvila kantoi kaikessa yksinkertaisuudessaan nimeä Nata ja toimipisteitä kyseisellä puljulla on ympäri Lissabonia, sekä muutama Espanjassa ja Ranskassa. Kun natat tuotiin pöytään suoraan uunista kaakaon kera hymy ei voinut olla nousematta kasvoille. Niitä hetkiä, kun pieni leivos muuttuu isoksi iloksi ja onni täyttää koko vatsan.

Mites muut? Onkos Belémit ja Natat maistuneet maailmalla? 

Herkuttelijan seikkailuja voit seurata Bloglovinissa, Blogilistalla, Facebookissa ja Instagramissa