Viimeisenä lomapäivänä bussiasemalla kohteeksi valikoitui noin 19 000 asukkaan entinen pääkaupunki Cetinje. Cetinjen kaupunki sijaitsee päätienvarrella vuorten välissä 670 metrin korkeudella rantakaupunki Budvan ja nykyisen pääkaupunki Bodgorigan välissä. Näinpä ollen Cetinje oli täydellinen puolen päivän kohde, sillä bussilla kaupungin saavuttaminen vei hieman alle tunnin.
Täällä niin kuin muuallakin bussiasema sijaitsi noin kilometrin päässä ydinkeskustasta, mutta poikkeuksen teki infopisteen puuttuminen. Onneksi kaupunki on melko pieni ja keskusta löytyi helposti ilman karttaakin lähtemällä vain kävelemään suoraa tietä bussiasemalta oikealle.
Ensimmäisenä vastaan tuli Cetinjen vanhin rakennus Vlaska crkva. Kävimme pikaisesti pienen kirkon sisällä jatkaessa matkaa kohti pääkeskustaa.
Pääkeskustasta löytyi iso aukio,jonka ympärillä sijaitsevat kaikki Cetinjen merkittävimmät museot. Luokkaretkeläiset olivat parkkeeraneet itsensä aukion laidalle olevaan puistoon ja mekkala oli melkoinen. Siinä ei paljoa tehnyt mieli painua museoihin vaan matka jatkui Cetinjen luostarille.
Niin kuin kaikkea muutakin, myös luostaria sai ihailla aivan omassa rauhassaan. Keskiaikainen luostari oli rakennettu kauniille paikalle vuorenrinteen reunalle ja on varmasti myös upea sisältä. Silmät kuitenkin vaelsivat ylöspäin vuoren rinnettä ja lopulta katse osui ylhäällä näkyvään valkoiseen monumenttiin. Ja sinnehän sitä oli sitten päästävä!
Lopulta tie ylös löytyi kauniin metsäreitin keskeltä. Tietä ei oltu millään tavalla viitoitettu, mutta tarpeeksi kivutessa huippu ja monumentti löytyivät. Kyllä taas maisemat kiittivät kiipeämisen vaivan. Ympärillä hehkuivat vihreät vuoret ja Cetinjen pikkukaupunki näkyi pienenä keskittymänä alhaalla. Myös itse monumentti oli näkemisen arvoinen. Edelleenkään mulla ei ole tosin tietoa, mikä sen nimi on ja mitä varten se on pystytetty.
Viimeisenä Cetinjen kierroksella vuorossa oli itse kävelykatu. Kävelykatu osoittautui hyvin saman tyyliseksi kuin viimepostauksessa esille tullut Shkoderin vastaava. Matalia värikkäitä taloja, joissa oli pieniä putiikkeja. Kunnostamattomat talot oli kätevästi peitetty taloa esittävällä verholla, mutta mitä kauemmaksi keskustasta katua käveli, sitä luonnollisemmaksi ja keskeneräisemmäksi katu muuttui. Täälläkin pidin eniten juuri tuosta kontrastista.
14:40 bussilla oli aika suunnata takaisin rannikolle viettämään viimeistä iltaa. Paremmalla ajalla Cetinjestä vain noin 5 kilometrin päästä löytyisi Lovcenin luonnonpuisto ja tämän näkemättä jääminen jäi hieman harmittamaan. Onneksi tuolta monumenttikukkulaltakin oli näköaloja. Voin kyllä suositella käymään ainakin tuolla jos ei ihan Durmitorin luonnonpuistolle asti raski lähteä rannikolta!