Browsing Category

Porec

Porec – Unescon jäljillä Eufrasiuksen Basilikassa

Eufrasiuksen Basilikaa on vaikea olla huomaamatta käveleskellessä Porecin vanhankaupungin kapeilla kujilla. Iltapäivällä väki puuroutuu sisäänkäynnin eteen, mutta aamuvarhaisella sitä saa ihailla aivan omassa rauhassaan. Tämä Unesconkin rankkaama kokonaisuus olikin yksi suurin syy sille, miksi Porec valikoitui yöpymiskohteeksi Istriassa, sillä jos jokin paikka pääsee Unescon listoille sehän ei voi silloin olla huti.

Eufrasiuksenbasilika

Eufrasiuksenbasilika_1

Eufrasiuksenbasilika_2

Portit alueelle aukeavat jo aamumessun aikaan, mutta maksullisille alueille tutustuminen kannattaa ajoittaa aamu yhdeksään, kun lipun myyjä saapuu paikalle sitten kun kerkeää. Biljetti lähtee tiskiltä 40 kunan normaalihintaan (noin 5,50eur) ja onnekas opiskelijakortin omistaja saa pulittaa tuosta summasta vain puolet. Lipun oston jälkeen voikin pujahtaa tutkimaan paikkoja ja ottamaan selvää, miksi tämän kivikasan on UNESCOkin huomioinut.

Eufrasiuksen basilikan alue on muutakin kuin yksi kirkko, sillä kokonaisuudessaan se pitää sisällään itse kirkon lisäksi jo 500-luvulla rakennetut kastekirkon ja piispan palatsin. Kaikista sodista, maanjäristyksistä ja muista luonnonmullistumista huolimatta alue on säilynyt vallan loistavasti mosaiikkeineen ja onkin tällä hetkellä yksi parhaiten säilyneistä vanhaiskristillisistä kokonaisuuksista. Tutustuminen kannattaakin aloittaa näistä vanhimmista osista. Kirkon sisältä löytyy ne vallan kuuluistat mosaiikit, pieni kastekirkko ihmetyttää geometrisillä muodoillaan ja piispan palatsissa voi katsella patsaita ja vanhoja huonekaluja. Ei mitään häkellyttävää, mutta pääsymaksun arvoisia.

Eufrasiuksenbasilika_3

Eufrasiuksenbasilika_4

Eufrasiuksenbasilika_5

Eufrasiuksenbasilika_6

Toki alue on aikojen saatossa laajentunut ja saanut myös lisäosia osakseen ja tänä päivänä meillä onkin ihmeteltävänä myös pylväiköistä koostuva ulkopiha, sekä ne parhaat näkymät tarjoava kellotorni. Aula ja ulkopiha olivat myös ihan kivoja, mutta myönnettäköön, että koko kierroksen ajan odotin vain sitä kirkon tornia maisemineen.

Portaat olivat hyväkuntoiset ja pienen porrastreenin jälkeen huipulla oli hyvä hymyillä katsellen jokseenkin jopa hieman surullisen näköisten vanhojen kivitalojen muodostamaa maisemaa oransseine kattoineen ja alas jäävine kapeine kujineen. Aamun sateen jäljiltä oleva tumma taivas dramatisoi maisemaa entisestään ja Porec oli kyllä Kroatian kaupungeista se, jossa noin muutenkin historia oli mun mielestä eniten läsnä ja aistittavissa.

Eufrasiuksenbasilika_7

Eufrasiuksenbasilika_8

Eufrasiuksenbasilika_9

Eufrasiuksenbasilika_10

Nuo näkymät ja ylipäänsä vierailu ihmettelemässä vanhaiskristillisiä rakennuksia oli hyvä päätös pysähdykselle Porecissa ja aamu ehkä paras ajankohta ja valinta ikinä. Nuitten näkymien jälkeen oli hyvä palata autioita kujia takaisin kohti majapaikkaa ja jatkaa matkaa kohti eteläistä Istriaa.

Lisää matkojen ja arkipäivien seikkailuja löytyy Bloglovinista, BlogipolustaFacebookistaInstagrammista ja Snapchatista @kaksulii

Herkuttelijan unelmaloma Istriassa

Tattadadaa, netti pätkii ja kone on umpihidas, joten tämä hetki vaatii ulos ruuan tuoksua ja herkuttelua Istriasta. Taisi tulla jo aiemmin mainittua, että Istrian niemimaa on ruuan suhteen kova haastaja mun lemppari ruokamaalle Italialle ja tätä tuli pohdittua yhden jos toisenkin kerran päivien aikana lomaillessa ja nautiskellessa toinen toistaan herkullisempia aterioita. En oo varsinaisesti mikään kulinaristi ja tunnetut tryffelit jäi maistamatta, mutta sitäkin enemmän kunnon herkkusuu mikä tulee yksinkertaisiin makuihin, roskaruokaan ja erityisesti jäätelöön. Näin ollen Istria oli siis ihan loistava matkakohde meikäläiselle eikä ruuan suhteen tarvinnut kertaakaan pettyä.

Italia, Trieste

Pohjoisin osa Istriasta kuuluu edelleenkin tuolle rakkaalle ruokamaalle ja Triesten kolmipäiväinen olikin ladattu täyteen odotuksia täyteläisista ruokaelämyksistä pastan ja pitsan, sekä tietysti niin maailman maistuvimman gelaton parissa. Herkuttelin täydellisillä tomaatti-juusto gnoccheilla, jotka olivat täynnä aitoja makuja ja samoin raaka-ainein varustetulla pitsa margharitalla, josta valitsin vielä tottakai ”fresh tomato” version.

Gelatoa syötiin joka ilta Unita de Italian pääaukiolla katsellen laskevaa aurinkoa ja pikkuhiljaa syttyviä kaupungin valoja. Gelateria Gangemin jäätelöä on valmistettu jo reilu satavuotta ja edelleen se maistui niin hyvälle ettei tullut oikeastaan mieleenkään hakea jäätelöä mistään muualta. Kolmessa päivässä ehti hyvin maistella 12 eri makua suklaapommeista kermatoffeisiin ja kevyempiin sorbetteihin. Tämä oli kyllä jäätelötaivas.

Slovenia, Portoroz & Piran

 Sloveniassa oli aika pitää parin päivän tauko pastasta ja pitsasta ja maistella hieman Portorozin rantaravintolan tarjontaa ja Piranin vanhankaupungin grilliä. Mutta koska lomalla ei ole tarkoitus olla minkäänsortin dieetillä löytyi rannalta mukavasti kelvollista fish and chipsiä täydellisellä majoneesilla ja Piranin vanhastakaupungista koko reissun ykköseksi noussut valtavan kokoinen kalkkunan filee täydellisessä kermakastikkeessa riisin kanssa. Kermakana on kotonakin mun suosikkia, mutta harvoimpas sitä on mistään reissun päältä löytänyt.

Sloveniassa vietettiin myös reissukamun synttäreitä ja tämä tilanne vaati ehdottomasti överit jäätelöannokset. Annos oli mitä överein ja herkullisimman näköinen, mutta maku jätti toivomisen varaa. Jo ensimmäisellä lusikallisella maistoi, että Italia luonnollisine makuineen on nyt jätetty taakse ja tästä eteenpäin on parempi keskittyä syömään kakkuja.

Kroatia, Porec & Rovinj & Pula

Porecissa tuli syötyä koko reissun halvin ateria 40 kunan hintaan. Tällä noin 5,64 eurolla sai oikein maistuvaa ja täyteläistä pasta carbonaraa, jonka voimalla jaksoi hyvin kävellä koko loppupäivän. Rovinjin rantakadun listalta löytyi taas omaa unelmaani kermakanaa höystettynä ananaksilla ja voi sitä ilon määrää kun sai haukata aidossa grillissä paistettua herkkua nälkäisenä kävelyiden jälkeen. Nyt ajateltuna eipä tämäkään kermakana kyllä oikeastaan hävinnyt tippaakaan Piranin versiolle.

Pulassa vietettiin viikko, mutta syötiin ehkä heikoiten. Muutama päivä meni rannalla nauttien pikaruokaa rannan ainoasta ravintolasta. Ruoka oli ihan hyvää, mutta kallista verrattuna muuhun hintatasoon. Täältä tulikin testattua mm. hampurilainen, tomaattipasta . kanasalaatti ja pitsa kaikki noin 45 kunan hintaan, mutta minkäs teet kun muuta valikoimaa ei ole lähellä ja ruokaa on kuitenkin saatava.

Itse kaupungissa tuli syötyä varsinaista herkkupitsaa hieman syrjemmällä olevasta pitseria Neptunuksesta. Lista oli pitkä ja kinkku-ananas-rucola pitsa koko reissun paras, jopa parempi kuin se Triestessä nautittu. Samainen pulju mainosti myös gluteenittomia pohjia, joten tämä on kyllä ehdoton paikka kaikille pitsan ystäville oli sitten keliakiaa tai ei.

Toinen kaupunkiateria tuli nautittua ihan keskikaupungilla  ravintola Pompeijissa, jossa mentiin taas pasta carbonaaran voimin. Tämä(kin) oli täyttä tavaraa ja lautanen olisi suorastaan tehnyt mieli nuolla puhtaaksi. Nälkä oli tuossa vaiheessa myös niin kova, että näköjään koko annosta ei tullut edes kuvattua.

Entäs ne herkut? Kaveri maistoi yhden jäätelön taas todetakseen, että enää ei olla Italiassa, joten niinpä illat menivätkin kakkujen ja leivosten parissa. Erityisen hyvin Kroatian osissa Istriaa osattiin tehdä makeita voileivonnaisia ja piirakoita, mutta eipäs ne hyydykekakutkaan kyllä hävinneet yhtään näille perinneleivonnaisille.

Maha tuli siis täyteen joka kolkassa Istrian rannikkoa enemmän kuin hyvin ja ruokaöverit olivat enemmän kuin jokapäivää. Makean hampaiden kolotustakaan ei ollut haaste sammuttaa ja parasta olikin tämä maiden vaihtelevaisuus herkkujen suhteen niin, että kahdessa viikossa ehti aivan hyvillä mielin herkutella niin Italialaisella gelatolla kuin Kroatialaisilla leivonnaisillakin.

 Nyt valluu kuola ja suu nappasee siihen malliin, että on parempi lopettaa tämä ruokahaaveilu ja lähteä ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Mitens muut, tuliko nälkä?

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Porec – Vanhinta Istriaa

Eilen oli aika jättää Slovenian rannikko taakse ja jatkaa matkaa Istrian rannikkoa pitkin Kroatian puolelle etelään yhteen Istrian rannikon vanhimmista kaupungeista Poreciin.

Heti huomasi saapuneensa jonkunmoiseen trendi maahan ja kohteeseen, sillä pieni Porecin kaupunki oli suorastaan ylibuukattu lomailijoilla. Toinen huomio, mikä tehtiin heti alkuun oli halpa ruuan hinta. Pasta Carbonara maksoi aukion laidalla syötynä 40 kunaa (noin 6€) ja grillattu kana ranskalaisien ja risoton kera vastaavasti 45 kunaa.

Puolipäivää riitti vallan hyvin pienen vanhankaupungin kiertämiseen, jossa parasta antia ovat vanhat kujat hieman rapistuneine taloineen ja mukavan vilvoittava saarekkeen kiertävä meriväylä. Iltapäivästä nuo kyseiset kujat olivat vain niin ylikansoittuneet, että niitä väkijoukossa kävellessä oli hyvin vaikeaa päästä vanhaan tunnelmaan.

Porecin päänähtävyys on kuitenkin ehdottomasti Unesco rankkaama Eufrasiuksen basilika, joka on yksi vanhimmista säilyneistä vanhaiskristillisistä kokonaisuuksista. Basilika oli kuitenkin suljettuna sunnuntaisin, joten tutustuminen oli hyvä jättää tähän maanantai aamuun.

Tämä aamu olikin parasta Porecissa, sillä kaikki ne kadut, jotka olivat iltapäivällä ruuhkan peitossa olivat nyt aivan autioita. Myös kyseisessä kirkossa saimme vierailla aivan kaksin ja nauttia kirkon tornin avaavista hyvin tunnelmallisista näkymistä. Tästä basilikasta aivan omaa postausta paremmalla ajalla.

Suosittelen siis kaikin mahdollisin tavoin aamuista Porecia! Tämä aamuvierailu näytti vanhankaupungin todellisen luonteen ja tunnelman.