Eufrasiuksen Basilikaa on vaikea olla huomaamatta käveleskellessä Porecin vanhankaupungin kapeilla kujilla. Iltapäivällä väki puuroutuu sisäänkäynnin eteen, mutta aamuvarhaisella sitä saa ihailla aivan omassa rauhassaan. Tämä Unesconkin rankkaama kokonaisuus olikin yksi suurin syy sille, miksi Porec valikoitui yöpymiskohteeksi Istriassa, sillä jos jokin paikka pääsee Unescon listoille sehän ei voi silloin olla huti.
Portit alueelle aukeavat jo aamumessun aikaan, mutta maksullisille alueille tutustuminen kannattaa ajoittaa aamu yhdeksään, kun lipun myyjä saapuu paikalle sitten kun kerkeää. Biljetti lähtee tiskiltä 40 kunan normaalihintaan (noin 5,50eur) ja onnekas opiskelijakortin omistaja saa pulittaa tuosta summasta vain puolet. Lipun oston jälkeen voikin pujahtaa tutkimaan paikkoja ja ottamaan selvää, miksi tämän kivikasan on UNESCOkin huomioinut.
Eufrasiuksen basilikan alue on muutakin kuin yksi kirkko, sillä kokonaisuudessaan se pitää sisällään itse kirkon lisäksi jo 500-luvulla rakennetut kastekirkon ja piispan palatsin. Kaikista sodista, maanjäristyksistä ja muista luonnonmullistumista huolimatta alue on säilynyt vallan loistavasti mosaiikkeineen ja onkin tällä hetkellä yksi parhaiten säilyneistä vanhaiskristillisistä kokonaisuuksista. Tutustuminen kannattaakin aloittaa näistä vanhimmista osista. Kirkon sisältä löytyy ne vallan kuuluistat mosaiikit, pieni kastekirkko ihmetyttää geometrisillä muodoillaan ja piispan palatsissa voi katsella patsaita ja vanhoja huonekaluja. Ei mitään häkellyttävää, mutta pääsymaksun arvoisia.
Toki alue on aikojen saatossa laajentunut ja saanut myös lisäosia osakseen ja tänä päivänä meillä onkin ihmeteltävänä myös pylväiköistä koostuva ulkopiha, sekä ne parhaat näkymät tarjoava kellotorni. Aula ja ulkopiha olivat myös ihan kivoja, mutta myönnettäköön, että koko kierroksen ajan odotin vain sitä kirkon tornia maisemineen.
Portaat olivat hyväkuntoiset ja pienen porrastreenin jälkeen huipulla oli hyvä hymyillä katsellen jokseenkin jopa hieman surullisen näköisten vanhojen kivitalojen muodostamaa maisemaa oransseine kattoineen ja alas jäävine kapeine kujineen. Aamun sateen jäljiltä oleva tumma taivas dramatisoi maisemaa entisestään ja Porec oli kyllä Kroatian kaupungeista se, jossa noin muutenkin historia oli mun mielestä eniten läsnä ja aistittavissa.
Nuo näkymät ja ylipäänsä vierailu ihmettelemässä vanhaiskristillisiä rakennuksia oli hyvä päätös pysähdykselle Porecissa ja aamu ehkä paras ajankohta ja valinta ikinä. Nuitten näkymien jälkeen oli hyvä palata autioita kujia takaisin kohti majapaikkaa ja jatkaa matkaa kohti eteläistä Istriaa.
Lisää matkojen ja arkipäivien seikkailuja löytyy Bloglovinista, Blogipolusta, Facebookista, Instagrammista ja Snapchatista @kaksulii
