Parikymmentä kilometriä Dubrovnikista eteenpäin löytyy muutaman tuhanneen asukkaan pieni niemeke nimeltään Cavtat. Hyvä että vuokraisäntä Toni oli ehtinyt lentokentältä kyytiin napata kun hän suositteli Cavtatia päiväretkikohteeksi ja sinnehän oli lähdettävä!
Bussi numero kymmenen heitti 35 kunan (noin 5 euroa) hintaan noin tunnissa Cavtatiin. Mitään karttoja ei toki ollut mukana, mutta melko nopeaa selkeni, että Cavtat on pieni ja idyllinen, jossa pärjäisi aivan hyvin ilman karttaakin.
Cavtatin sydän on ehdottomasti rantakatu, jota reunustaa purtilot ja ravintolat. Meno oli hiljaista talot ihanan pastellisia ja tunnelma sopivan kiireetöntä. Iski niin Montenegro vibat kuin vain olla ja voi ja siksi ehkä ihastuinkin tähän ihan heti. Keskikohdassa katua oli pieni aukion kokoinen viritelmä turisti kauppoineen ja päästä löytyi pieni kirkko. Ei siis oikeastaan yhtään mitään, mutta siltikin niin paljon.
Kirkolta lähti mukava retkeilypolku niemen ympäri, joka piti päästä toki kiertämään. Rannikkoa myötäilevää tietä olis ollu melko huippua päästellä menemään pyörällä, mutta tällä kertaa täytyi tyytyä vain ihan omiin jalkoihin. Salmea kiertämällä löytyi kauniita kallioisia rantapoukamia, joista heti ensimmäiselle piti toki päästä fiilistelemään ja bongailemaan lentokoneita, sillä Dubrovnikin kenttä sijaitsee, tästä kylästä vain noin 5 kilometrin päässä!
Niemen kiertävä reitti vei takaisin lähtöpisteeseen eli bussiasemalle, joten seuraavaksi suunta oli kohti korkeuksia eli niitä pienellä kukkulalla sijaitsevia muutamia katuja, mistä koko kaupunki oikeastaan koostuu. Kaduilla oli aavemaisen hiljaista ja se pienikin elämä, mitä rantakadulla oli jäi rantakadulle.
Kukkulalta löytyy myös Cavtatin ainoa nähtävyys nimittäin hautamausoleumi, joka on rakennettu Cavtatin korkeimmalle kohdalle. Hautausmaissa on aina sitä jotain ulkomailla ja tämä oli kyllä niin komealle paikalle rakennettu, että ihan näkymienkin takia oli käymisen arvoinen paikka.
Koska tämänkin jälkeen oli vielä virtaa päätettiin vielä lähteä kiertämään Cavtatin toinenkin retkeilyniemi ympäri, jossa sijaitsee Cavtatin hulppea Croatia hotelli omine rantoineen. Toiselta puolen rannikkoa näki hyvin Cavtatin siluetin ja lisää rannikkomaisemaa. Noin muuten reitti meni täysin kallioiden ja pusikoiden välissä ja tarjosi ainakin luonnonrauhaa. Toki loppuhuipennukseen kuului eksyminen hotellin tiluksille, mutta kukapa siitäkään välitti kun tällainen onneton turisti vain kamera sylissä etsi reittiä aitojen toiselle puolelle.
Cavtatin reissu oli hyvä päättää ravintolalounaaseen merinäkymillä rantakadulla ja sopivasti iltapäivällä juuri ennen sadetta oli hyvä ottaa bussi takaisin kohti Dubrovnikia. Eihän se Toni turhaa kyläpahasta kehunut. Jos yhtään tekee mieli pois Dubrovnikin hulinoista tai hakusessa on vaikka ihan kokonaan rauhallisempi lomakaupunki niin tässä olis esimerkiksi yksi sellainen!