Terveisiä Italiasta! Loma alkoi eilen saapuessa helteiseen Venetsiaan myöhään iltapäivällä. Lentokentältä otettiin 8€ maksava paikallisbussi Roman aukiolle, josta käveltiin matkalaukkuineen hotellille ja sitten olikin aika aloittaa loman Venetsia osuus.
Aikaisempi kokemus Venetsiasta on päiväreissulta Riministä, jolloin oltiin suunnilleen samoihin aikoihin paikan päällä kuin nyttenkin vaikka tuollon vannoin palaavani vain joskus muulloin kuin pahimpaan loma aikaan. Tuolloin ikuisen romantikon pilvilinnat murtuivat turistipaljoudessa San Marcon pääaukiolla ja kanaalien varsilla, jossa ei saanut hetken rauhaa.
Illan hämärässä päätettiin kuitenkin olla menemättä lähellekään tuota surullisten muistojen aukiota vaan kierrettiin rennolla mielellä toista puolta Canal Grandesta. Kierros alkoi samaiselta Piazzale Romalta Dorsodouron alueelle kanaaleita ihmettelemään. Hyvä että päävarrelta ehdittiin kääntyä kun tiet hiljenivät tyystin. Siellä vain kaksi turistia harhaili kadulta toiselle vailla päämäärää ihaillen muutamia yksinäisiä liukuvia laivoja tyynillä kanaalien varsilla. Silloille oli mukava pysähtyä fiilistelemään värikkäitä rappeutuneita taloja ja täydellistä hiljaisuutta. Täältä koin löytäneeni juuri sen haaveideni Venetsian ja mietin taas mielessäni kuinka kaikelle kannattaa antaa aina uusi mahdollisuus.
Pikkuhiljaa silta ja kuja toisensa jälkeen saavutimme meren pääväylän, jossa laivat sutivat kiireen vilkkaa ees taas. Kaiken huippu oli kuitenkin pois lähtevä valtava risteilyalus, joka näytti niin absurdin suurelta etten ihan vieläkään tajua miten se siitä mahtui.
Rannikon vilkkaudesta tarpeeksi saatua ja auringon pikkuhiljaa alkaessa laskea otimme takaisin suunnaksi Dorsouron pikkukujat ja rauhalliset kanaalin varret ja ihan sattumalta päädyimme jollekin hieman isommalle aukiolle. Meno oli rennon letkeää ja sattumoisin aukion laidasta sattui löytymään Marimenten suosittelema Grome ketjun jäätelöbaari, joten kauaa ei tarvinnut ihon kiiltäessä hiestä miettiä pitäiskö täällä korkata loman ekat gelatot.
Tämä alue Venetsiasta löi päälle täydellisen rennon lomatunnelman ja viilentävän suihkun jälkeen olikin varsin makoisaa mennä nukkumaan rauhallisin ja onnellisin mielin ja valmistautumaan henkisesti tämän päiväiseen aamupäiväkierrokseen ruuhkaisella San Marcon aukiolla.
Entäs tämän päivän San Marco sitten. Väkeä oli jo aamulla ennen yhdeksää enemmän kuin laki sallii. Ne muistot, miksi Venetsia oli pettymys palasivat takaisin mieleen tarpoessa tuskahiessä ihmislaumassa. San Marcon kellotorni näkymineen tuotti kuitenkin näkymineen valtavan suurta iloa heti aamuun ja olen onnellinen, että käytiin taas toteamassa se tosiasia että Venetsian pääaukio lähikatuineen ja jonossa menevine gondooleineen ei ole minun lomapaikka. Sen sijaan järkkymätön romanttinen sieluni alkoi hehkumaan rauhaisille kanaalin varsille ja tiedän, että kun tänne seuraavan kerran palaan majoitun uudelleen lähelle rautatieasemaa ja jätän San Marcon tutkimisen muulle lomakansalle.
Kirjoitan tätä postausta junasta matkalla Triesteen, kun julkaisen tämän olen jo perillä ja aloittanut lomani täällä Istrian niemimaalla.