Browsing Category

Trieste

Nähtävää, ostettavaa ja ajanvietettä Triestessä

Reilu Oulun kokoinen Trieste sijaitsee aivan Istrian niemimaan pohjoisosissa ja on täydellinen paikka aloittaa niemimaahan tutustuminen. Kaupunkiin itsessään on melko vähän lentoja tarjolla, mutta on melko helposti saavutettavissa Venetsian tai Ljubljanan kautta, joista ainakin omalla kokemuksella ensimmäisestä puksuttaa junalla vaivattomasti vain parissa tunnissa.

Trieste ei ole tyypillisin Italialaiskaupunki, mutta silti melko nopeasti kaduilla kävellessä iskee ”Mää oon niin Italiassa” fiilis kuin vain olla ja osaa. Triesteen tutustuminen kannattaakin aloittaa melko tiiviistä keskustasta joka on näppärästi koluttavissa jalan. Talot henkivät Itävaltalaista tunnelmaa hennon pastellin sävyineen, kapeat kujat tuovat nopeasti mieleen Itä-Euroopan ja iso pääaukio Piazza Unità d’Italia muistuttaa enemmänkin Euroopan suurkaupungeista. Kaiken välissä Italialainen puheensorina kuitenkin täyttää käsimerkkeineen kadut, Vespat ovat pitkässä jonossa autotiellä mutkitellen autojen välistä ja iltaisin perheet saapuvat aukionlaidalle eväineen vaihtamaan kuulumisia lasten juostessa aukiota ympäri. Tämän koko paketti luo täysin omanlaisensa ympäristön, mitä tuskin voi missään muualla kokea. Se kaikki on vain niin Triesteä ja niin Italiaa!

Mitäs kaupungissa kannattaa sitten tehdä?

1. Katsella keskustan nähtävyyksiä

Triesteä halkoo oma pieni kanaali, jonka varrella on viihtyisiä ruoka- ja istuskelupaikkoja rentoon lomailuun. Kanaalin silloilta voi ihailla kanaalin näkymään suoraan kohti Sant Antonion kirkkoa ja käydä moikkaamassa James Joycen patsasta.


Aiemmin mainittu pääaukio Piazza Unità d’Italia on kaupungin keskikohta valtavine hallintorakennuksineen. Aukiolta on hyvä poiketa katselemaan Triesten rantakatua erityisesti ilta-aikaan auringon laskiessa, jolloin muuten niin tyhjä ja autio rantatie täyttyy fiilistelijöistä. Niin ja ei se auringonlaskukaan muuten mikään kovin huono ole.; )


Piazza Unita Italia Triesten auringonlasku

Samaiselta aukiolta pääsee myös kätevästi katselemaan kaupungin kapenevaa pääkatua, joka on täynnä ravintoloita ja leppoista tunnelmaa. Jos katu itsessään ruokapöytineen ei miellyttänyt, miellyttivät kapenevat sivukujat, jotka viettivät ylöspäin sitäkin enemmän. Samalla reissulla kannattaa käydä katsastamassa Triesten oma roomalainen teatteri.

Trieste kapeakuja Triesten katumaisemaa

2. Katsella näkymiä yläilmoista

Trieste ylailmoista

Triesteä ympäröivät vuoret, joten mitkäs olisikaan paremmat puitteet maisemian ihailuun yläilmoista. Korkeimmalta maisemia on helppoa ihailla hyppäämällä vanhan raitiovaunun kyytiin ja jääden poissa hieman ennen Opicinan kylää.

San Giuston linna Triestenäkymä_2

Lähimmät maisemat löytyvät kipuamalla Giuston kukkulalle. Giuston linnan muurilta löytyy ilmainen drinkkipaikka, josta avautuu hyvin kaunis näkymä Triesten kaupunkiin. Onneksi tämä tuli nähtyä vielä viimeisenä iltana! Aiemmin liikkeellä oleville linna tarjoaa myös museokierroksen pääsymaksua vastaan. Samaiselta kukkulalta löytyy myös Pyhän Justuksen katedraali, johon Ansku BCN blogin Ansku kipusi menneellä lomallaan. Niitä maisemia ja tietoja voit katsella tästä.

3. Tehdä ostoksia

Trieste ei ole mikään shoppailijan paratiisi, mutta jos matka aikoo jatkua alas Istrian niemimaata, silloin ostoksia kannattaa tehdä Triestessä. Triesten pääostoskatu löytyy Corso Italialta ja siitä poikkeavilta kaduilta kuten Via S. Nicololta. Näiden lisäksi ympäri kaupunkia, mutta erityisesti aseman lähettyviltä löytyy paljon Kiinalaisten pitämiä krääsäkauppoja. Yhdestä tällaisesta löysin itselleni maailman ihanimman pöllörepun kympillä, jota en enää vaihtaisi pois.

Triestestä on myös varsin hyvä tehdä päiväretkiä muualle Istriaan ja lähiseuduille. Miramaren linna ja Triesten parhaimmat rannikkomaisemat ja uimapaikat, joista kirjoitin aiemmin täällä sijaitsevat vain noin 10 kilometrin päässä ja ovat saavutettavissa paikallisbusseilla Barcolaan. Seikkailun haluisille vuoret tarjoavat hyvät maastot esimerkiksi maastopyöräilyyn ja Sloveniaan päin mennessä tarjolla on tippukiviluolia.

Näillä eväin Triestessä ei voi saada aikaan kuin mahtiloman. Se tarjoaa rantaa, näöalapaikkoja ja kaunista kaupunkimaisemaa höystettynä leppoisalla Italialaisella elämänasenteella. Triesteen on vaikea olla rakastumatta.

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Herkuttelijan unelmaloma Istriassa

Tattadadaa, netti pätkii ja kone on umpihidas, joten tämä hetki vaatii ulos ruuan tuoksua ja herkuttelua Istriasta. Taisi tulla jo aiemmin mainittua, että Istrian niemimaa on ruuan suhteen kova haastaja mun lemppari ruokamaalle Italialle ja tätä tuli pohdittua yhden jos toisenkin kerran päivien aikana lomaillessa ja nautiskellessa toinen toistaan herkullisempia aterioita. En oo varsinaisesti mikään kulinaristi ja tunnetut tryffelit jäi maistamatta, mutta sitäkin enemmän kunnon herkkusuu mikä tulee yksinkertaisiin makuihin, roskaruokaan ja erityisesti jäätelöön. Näin ollen Istria oli siis ihan loistava matkakohde meikäläiselle eikä ruuan suhteen tarvinnut kertaakaan pettyä.

Italia, Trieste

Pohjoisin osa Istriasta kuuluu edelleenkin tuolle rakkaalle ruokamaalle ja Triesten kolmipäiväinen olikin ladattu täyteen odotuksia täyteläisista ruokaelämyksistä pastan ja pitsan, sekä tietysti niin maailman maistuvimman gelaton parissa. Herkuttelin täydellisillä tomaatti-juusto gnoccheilla, jotka olivat täynnä aitoja makuja ja samoin raaka-ainein varustetulla pitsa margharitalla, josta valitsin vielä tottakai ”fresh tomato” version.

Gelatoa syötiin joka ilta Unita de Italian pääaukiolla katsellen laskevaa aurinkoa ja pikkuhiljaa syttyviä kaupungin valoja. Gelateria Gangemin jäätelöä on valmistettu jo reilu satavuotta ja edelleen se maistui niin hyvälle ettei tullut oikeastaan mieleenkään hakea jäätelöä mistään muualta. Kolmessa päivässä ehti hyvin maistella 12 eri makua suklaapommeista kermatoffeisiin ja kevyempiin sorbetteihin. Tämä oli kyllä jäätelötaivas.

Slovenia, Portoroz & Piran

 Sloveniassa oli aika pitää parin päivän tauko pastasta ja pitsasta ja maistella hieman Portorozin rantaravintolan tarjontaa ja Piranin vanhankaupungin grilliä. Mutta koska lomalla ei ole tarkoitus olla minkäänsortin dieetillä löytyi rannalta mukavasti kelvollista fish and chipsiä täydellisellä majoneesilla ja Piranin vanhastakaupungista koko reissun ykköseksi noussut valtavan kokoinen kalkkunan filee täydellisessä kermakastikkeessa riisin kanssa. Kermakana on kotonakin mun suosikkia, mutta harvoimpas sitä on mistään reissun päältä löytänyt.

Sloveniassa vietettiin myös reissukamun synttäreitä ja tämä tilanne vaati ehdottomasti överit jäätelöannokset. Annos oli mitä överein ja herkullisimman näköinen, mutta maku jätti toivomisen varaa. Jo ensimmäisellä lusikallisella maistoi, että Italia luonnollisine makuineen on nyt jätetty taakse ja tästä eteenpäin on parempi keskittyä syömään kakkuja.

Kroatia, Porec & Rovinj & Pula

Porecissa tuli syötyä koko reissun halvin ateria 40 kunan hintaan. Tällä noin 5,64 eurolla sai oikein maistuvaa ja täyteläistä pasta carbonaraa, jonka voimalla jaksoi hyvin kävellä koko loppupäivän. Rovinjin rantakadun listalta löytyi taas omaa unelmaani kermakanaa höystettynä ananaksilla ja voi sitä ilon määrää kun sai haukata aidossa grillissä paistettua herkkua nälkäisenä kävelyiden jälkeen. Nyt ajateltuna eipä tämäkään kermakana kyllä oikeastaan hävinnyt tippaakaan Piranin versiolle.

Pulassa vietettiin viikko, mutta syötiin ehkä heikoiten. Muutama päivä meni rannalla nauttien pikaruokaa rannan ainoasta ravintolasta. Ruoka oli ihan hyvää, mutta kallista verrattuna muuhun hintatasoon. Täältä tulikin testattua mm. hampurilainen, tomaattipasta . kanasalaatti ja pitsa kaikki noin 45 kunan hintaan, mutta minkäs teet kun muuta valikoimaa ei ole lähellä ja ruokaa on kuitenkin saatava.

Itse kaupungissa tuli syötyä varsinaista herkkupitsaa hieman syrjemmällä olevasta pitseria Neptunuksesta. Lista oli pitkä ja kinkku-ananas-rucola pitsa koko reissun paras, jopa parempi kuin se Triestessä nautittu. Samainen pulju mainosti myös gluteenittomia pohjia, joten tämä on kyllä ehdoton paikka kaikille pitsan ystäville oli sitten keliakiaa tai ei.

Toinen kaupunkiateria tuli nautittua ihan keskikaupungilla  ravintola Pompeijissa, jossa mentiin taas pasta carbonaaran voimin. Tämä(kin) oli täyttä tavaraa ja lautanen olisi suorastaan tehnyt mieli nuolla puhtaaksi. Nälkä oli tuossa vaiheessa myös niin kova, että näköjään koko annosta ei tullut edes kuvattua.

Entäs ne herkut? Kaveri maistoi yhden jäätelön taas todetakseen, että enää ei olla Italiassa, joten niinpä illat menivätkin kakkujen ja leivosten parissa. Erityisen hyvin Kroatian osissa Istriaa osattiin tehdä makeita voileivonnaisia ja piirakoita, mutta eipäs ne hyydykekakutkaan kyllä hävinneet yhtään näille perinneleivonnaisille.

Maha tuli siis täyteen joka kolkassa Istrian rannikkoa enemmän kuin hyvin ja ruokaöverit olivat enemmän kuin jokapäivää. Makean hampaiden kolotustakaan ei ollut haaste sammuttaa ja parasta olikin tämä maiden vaihtelevaisuus herkkujen suhteen niin, että kahdessa viikossa ehti aivan hyvillä mielin herkutella niin Italialaisella gelatolla kuin Kroatialaisilla leivonnaisillakin.

 Nyt valluu kuola ja suu nappasee siihen malliin, että on parempi lopettaa tämä ruokahaaveilu ja lähteä ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Mitens muut, tuliko nälkä?

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Istrian niemimaan parhaat ja ikimuistoisimmat

Huhhuh olipas vain kesän paras kaksiviikkoinen. Pari päivää on mennyt kotona prosessoidessa sitä kaikkea reissulla näkemää ja kokemaa, mutta eiköhän ne ajatukset ole taas sen verran kasassa, että voin aloittaa Istriaa koskevat postaukseni ihan vain asioista ja ajatuksista, joita tässä kotisohvalla istuskellessani ikävöin eniten ja joiden takia palaisin maisemiin heti paikalla takaisin.

Vanhat kaupungit

Historia, kukkulat, kapeat kujat, pastellinväriset talot ja niiden ajatteleminenkin saa leijumaan pilvissä. Vaikka jokainen kaupunki koostuu samoista aineksista, silti jokaisessa on oma tunnelmansa ja jokaisen kaupungin jokaiselle pikkukujalle voisi vain unohtua katselemaan värejä ja vastapainoksi ankean harmaita rappeutuneita seiniä. Jokaisella kadulla näkee kuinka elämä on sitä kohdellut ja on todella pysäyttävää painaa silmät hetkeksi kiinni ja avatessa tuntea kuinka ne pitkästä vaikeasta historiastaan huolimatta jaksavat seistä paikoillaan ja tarjota joillekin onnellisille turvallisen asuinpaikan ja kätkeä sisäänsä yhä jatkuvaa elämää.

Hyvä ruoka

Istrian ruokaperinteet vievät vahvasti mauissaan Italiaan ja vaikka nykyään niemimaasta vain pieni läntti pohjoista kuuluu tuolle tunnetulle ruokamaalle on Istria säilyttänyt perinteensä ja haastanut jopa Italian ruoan erinomaisuudessaan ja raaka-aineissaan. Ruoka valmistetaan aina tuoreista raaka-aineista ja se on yksinkertaista, rakkaudella valmistettua ja simppeliä. Yhtäkään ruokapettymystä ei tarvinut kokea, päinvastoin mielessä pyöri päivästä toiseen miten pastasta, tomaatista ja juustosta voi saada jotain niin täydellistä aikaiseksi.

Kirkas merivesi

Se tunne kun seisot korkealla kallionlaidalla ja katsot edessäsi kiiltävää kristallinkirkasta vettä on hämmentävä. Alla oleva meri näyttää syvältä mietojen aaltojen lyödessä kallioon, mutta tarkkaan katsoessa voi erottaa hyvinkin meren pohjan. Sitten kun tähän kirkkaaseen veteen pääsee vielä itse hyppäämään hämmentää sen elämä vielä enemmän. Löysin monta uutta kalakaveria rentoina rantapäivinä ja näitä kavereita ei tarvinut kauaa etsiä. Toivottavasti kaverit odottavat merenpohjassa seuraavaan reissuun asti. Onnellisia ovat ne, jotka saavat moikata kalakavereita vaikka päivittäin jos siltä tuntuu.

Lämpö

Kun Suomen kesä on puottanut niskaan erikokoisia pisaroita harvase päivä ja kesän trendiasuna on toiminut fleecetakki ja vuorelliset lapaset kaikki voi vain kuvitella kuinka hyvältä kohdalle osunut helleaalto ikuisesta palelijasta pystyy tuntumaan. En edes halua valittaa Triesten 30 asteen yölämpötiloista, joiden saattelemana halasin automaatista haettuja vesipulloja ilmastoimattomassa hotellissa, jotta saisin edes vähän unta.

Auringonlaskut

Auringonlaskut on niitä hetkiä kun ikuinen romantikko on onnellinen kaikesta mitä on saanut päivässä kokea. Ne on niitä hetkiä jolloin hektisen päivän jälkeen voi istahtaa ja olla katsoen vaaleanpunaisten linssien läpi pariskuntia ja perheitä illanvietossa ja lopulta keskittyä taivaan ilotulitukseen ja ihmiseen, jonka kanssa nämä hetket saa jakaa. Jokainen päivä se laskee ja aina se jaksaa hämmästyttää.

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja tägätä ne #igtravelthursday ja löytää näin uusia seurattavia. Suomessa tempauksen johtajina toimivat Veera, Satu ja Nella! 

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Trieste rannikkomaisemaa parhaimmillaan

Vaikka Trieste sijaitsee täydellisellä paikalla välimeren rannalla ei kaupunkia voi kuitenkaan millään muotoa kutsua rennoksi rantalomakohteeksi. Kaupunkia vasten kulkeva rantakatu koostuu satamasta, aallonmurtajasta ja korkealla kulkevasta betonitiestä. Teollisuudesta johtuen välimeri ei myöskään näytä kovinkaan houkuttelevalle roskineen ja helpotusta helteeseen on voinut hakea vain kastelemalla jalkoja rantakadun portaikossa.

image

Jos kuitenkin rantaelämä ja erityisesti uiminen kiinnostaa (niin kuin näillä helteillä kiinnostaa) kannattaa hypätä Barcolaan vievään paikallisbussiin numero 6 tai 36 Oberdanin aukiolta 1,35€ lippuhintaan. Ei tarvitse kauaa bussilla körryyttää menemään kun rannikolla voi viettää rantaelämää puistoissa ja betonialustalla ja käydä uimassa kallioilta kirkkaassa Välimeressä.

Barcolaan jatkettaessa löytyy Triesten alueen tunnetuin nähtävyys 1850-luvulla valkoisesta Istrian kivestä rakennettu Miramaren linna. Pääsymaksu linnaan oli omaan mieleen liian suolainen (8€/aikuinen,5€/18-25 vuotiaat), joten vierailu sisällä jäi toiseen kertaan. Ympärillä olevaan puistoon pääsi kuitenkin tutustumaan ilmaiseksi, josta oli erittäin makeat näköalat merelle.

Barcolan pieni kylä löytyy linnan toiselta puolelta, jossa rantaelämästä pääsisi nauttimaan betoniklubille 10€ pääsymaksua vastaan. Voitte kuvitella kuinka silmät laajenivat päässä, sillä tätä paikkaa oli googleteltu etukäteen hyvänä uimapaikkana. Uimiset jäi täällä suorittamatta, mutta kannattaa ainakin käydä katsomassa tännepäin sattuessa pieni ja tunnelmallinen satama.

Ne parhaat (ja ilmaiset!) uimapaikat ja rannikkomaisemat löytyivät kuitenkin ehdottomasti paluumatkalla noin kilometrin päästä Miramaren linnoitukselta Triesteen päin. Muutamat kivihiekkaiset kirkkaat poukamat olivat suojeltuja ja sitä kaunista merimaisemaa olisi voinut unohtua tuijottamaan ellei halu uimaan olisi ollut niin kova.

Lopulta löytyi puistoaluetta mihin levittää pyyhe ja portaat, jotka johtivat kallioille ja suoraan kirkkaaseen Välimereen. Vesi ei paljoa viilentänyt, mutta ai että raikasti oloa! Niin kaunista ja niin parasta rannikkomaisemaa kaupunkimaiseman rinnalla.

Kannattaa ehdottomasti käydä heittämässä puolipäiväretki alueelle ja ostaa tarvittava määrä bussilippuja jo Triestä, sillö poukamien pikkupysäkeillä lippujen ostaminen ei ole mahdollista.

Trieste korkeuksista

Triesten viihtyisä kaupunki otti avosylin ja helteellä vastaan eilen ja tänään tuli aika aloittaa kaupunkiin tutustuminen mistäs muualta kuin yläilmoista käsin.

Piazza Oberdanilta lähtee vanha perinteinen raitiovaunu 20 minuutin välein kohti läheistä vuorilla sijaitsevaa kylää nimeltään Opicina. Sinnepä otettiin siis suunta, ostettiin menopaluu liput 1,35€/suunta/henkilö, kuitattiin liput koneessa ja istuttiin alas parhaille paikoille valmiina nauttimaan maisemista. Trieste ei ole tyypillisin matkakohde ja näin ollen ratikkaankaan ei ollut tunkua muutamaa paikallista lukuunottamatta.

Alunperin jo vuonna 1902 liikennöimään alkanut ratikka nousi sutjakkaasti kohti vuoria ja avasi vallan mahtavia näkymiä kohti kaupunkia. Meillä ei ollut mitään käsitystä, missä kohtaa ratikasta täytyi nousta pois, mutta ihan kylään asti ei jatkettu kun todettiin näkymien alkavan olla varsin mahtavat ihailuun. Puut olivat harmikseen parhaimpien näkymien edessä, mutta tarpeeksi etsittyä paikka kaupungin ihailulle löytyi. Hiki virtasi ja kaupunki näytti hyvin tyynelle horisontissa. Ihan parasta!

Samalla ympärille katseltua tuli myös todettua Triesten lähiseutuineen olevan varsin mahtavaa seutua aktiivilomailulle. Vuorilta lähti paljon erilaisia metsäpolkuja, joista kävin katsastamassa jyrkimmin ylöspäin lähtevät hyvien maisemien toivossa. Hiki virtasi ja huipun saavutettua jouduin pettymään, sillä huipun aukion maisemaa peitti pelkkä metsämaisema. Tulipahan hyvä treeni!

Paluumatka meni samoissa leppoisissa tunnelmissa katsellen vielä maisemia ratikan lipuessa pikkuhiljaa takaisin maanpinnalle kohti Oberdanin aukiota. Ehdoton muutaman tunnin retkikohde panoraama näkymistä pitäville!