40 000 asukkaan Alghero lienee Pohjois-Sardinian tunnetuin ja kuuluisin tukikohta. Hurmaava vanhakaupunki ja valkoiset rannat löytyy samasta paketista eikä lentokentällekään ole matkaa kuin pienen pyörämatkan verran. Eipä siis varmasti ole mikään yllätys, että meidänkin 2 viikkoiselle Alghero oli aika helppo ja luonnollinen tukikohta valinta. Jos siis mielessä pyörii Sardien aurinko niin tässä koottuna kaikki, mitä nyt tulee mieleen Algherosta lomakohteena nähtävyyksineen ja miten täällä saa viihtymään vaikka pidemmänkin ajan.
Algheron vanhakaupunki
Algheron alueen sydän on ehdottomasti sen koko rannikolle paistava muurien ympäröivä pieni vanhakaupunki. Vanhankaupungin porteista sisään astuessa avautuukin melko nopeaa piazzojen ja kapeiden katujen muodostama kokonaisuus, jota reunustaa meri niin pohjois-, länsi-, ja eteläsuunnassa kaupunkia. Aamupäivällä ja illalla kannattaa sesongin aikaan varautua yliahdettuun maisemaan ja ihmislaumoihin ja mikäli mahdollista välttää edes astumasta tänne noina aikoina.
Algheron vanhakaupunki niin kuin moni muukin oli parhaimmillaan ilman suunnitelmia. Pieni kuja vei toiselle ja kolmannelle niin kauan, että meri alkoi aina pilkottaa jostain suunnasta ja lopulta kaupunki alkoi tuntua nähdyltä. Jos jotain ”must” nähtävää täältä voi mainita, niin Santa Marian tuomiokirkkoa on kyllä varmasti vaikeaa sivuuttaa. Toinen ihana yksityiskohta olivat vanhojen asukkaiden suuret valokuvat talojen seinillä, jotka hehkuivat tunnelmaa. Kolmanneksi tällainen Espanja nörtti ei voinut olla hymyilemättä vanhan historian näkymiselle katukylteissä, jotka yhä edelleen ovat myös Katalaaniksi.
Mitä tulee pikkukatuja sivuaviin kauppoihin ja ravintoloihin, niin itselleni kyllä jäi niin turistimeininki kuva, että ostokset jäi ostamatta ja yksi ruokakerta oli tarpeeksi. Kerran kokeiltuna ruoka oli kyllä ihan maukasta, mutta kukkaroa saa kyllä kaivaa niin paljon enemmän kuin muurien ulkopuolella että loppujen lopuksi pihikintulle jäi asiasta vaan täysi maha mutta paha mieli. Mitä tulee kauppoihin niin täältä kyllä löytyy matkamuistoa ja merkkituotetta, mutta jostain muualta samat tuotteet saa kyllä paljon halvemmalla. Esimerksiki keskiviikkoiset valtavankokoiset markkinat ovat oiva paikka ostaa paikallisia raaka-aineita ja matkamuistoja kotiin vietäväksi.
Algheron satama
Algheron satama avautuu suoraan muurien edessä pohjoispuolella kaupunkia. Algheron satama ei ole mitenkään kuuluisa huvipursistaan, mutta kyllä täältäkin nyt ihan kivoja pikku paatteja löytyy. Tästä satamasta lähtee myös lukuisat retkilaivat merelle snorklaus- ja merireissuille, sekä Neptunuksen tippukiviluolille. Satamaa vierustaen alkaa myös Algheron pitkä rantakatu, joka jatkuu 6 kilometrin verran ainakin Fertilian pikkukaupunkiin saakka.
Algheron uusikaupunki ja rannat Lido & Maria Pia
Lienee myös selvä, että Algheron 40 000 asukasta eivät toki asu muurien sisällä vaan nimenomaan ympärille levittyvillä uusilla asutusalueilla. Koko rantaa reunustava katu on uudelleen rakennettu täyteen hotelleja ja vuokrattavia huoneistoja, sekä sisämaahan jatkuvia paikallisten asumuksia. Ehkä noin kilometri Algherosta rantatietä pohjoiseen ja avautuu ensimmäinen ranta Lido. Lidon rannalla vesi kimmelsi Välimerelle tyypillisen kirkkaana, mutta pohjana oli pieni kivimurska eikä samettinen hiekka. Lidon rannalla oli kuitenkin mukavasti iltaelämää ja nakkikoppia, sekä enemmän nuorekasta ja menevää tunnelmaa kuin seuraavalla paratiisimaisia piirteitä omaavalla Maria Pian rannalla.
Maria Pian ranta onkin ehdottomasti Algheron helmi ja paratiisi. 3-4 kilometriä vanhastakaupunkista pohjoiseen ei oikeastaan sitten ollutkaan enää muuta kuin tuo ranta ja meidän lomahuoneistomme. Maria Pian ranta on samettista hiekkaa ja hitaasti syvenevää merivettä. Muutama baari/ravintola tästä löytyi, mutta siihen ne palvelut sitten aika nopeasti loppuivatkin. Onni on myös rantaa reunustava puisto ja metsä, josta löytyi puiden varjoa kuumille rantapäiville. Ei tarvinut vuokrata kertaakaan kalliilla aurinkovarjoa eikä myöskään ostaa omaa ja olla epämukavasti siinä rantahiekalla.
Liikkuminen?
Loppuun on kyllä pakko vielä mainita kaupungin kulkuyhteyksistä, sillä ne ovat aivan onnettoman surkeat. Maria Pian rannan tienoilta kulkee 2 bussilinjaa kohti Algheroa, mutta vielä 2 viikon jälkeenkin näiden reitit saatika aikataulut on aivan pimennossa. Aikataulujen mukaan nämä siis kulkee noin 20-30 minuutin välein, mutta pari kertaa odoteltiin bussia oikeasti yli puolituntia ilman, että se sitten koskaan saapui. On viikonloppua ja siestaa ja pyhimysten päivää ja muuta… Näin jälkiviisaana annankin kaikille matkustaville sellaisen vinkin, että pyörä kannattaa ihan oikeasti vuokrata koko viikoksi. Sillä pääsee lujaa ja rantatiellä on pyörille oma kaista.
Algheron ulkopuolellekaan liikenneyhteyksiä ei voi kyllä suuremmin kehua. Paratiisirannalle pohjoiseen Stintinon kaupungin seuduille ja Bosan kaupunkiin meni tasan muutama bussivuoroa päivässä jolloin sai olla oikeasti todella tarkkana, että näitä ei missaa. Sassarin kaupunki on ainoa, jonne pääsee hyvin uudella juna-yhteydellä ja josta sitten toki on myös paremmin yhteyksiä muualle Sardiniassa. Nämä yhteydet eivät kuitenkaan paljoa lohduta kun retkiä haluaisi tehdä päiväseltään. Kaikille ajokortin omaaville rohkelikoille ainoa oikea valinta onkin täällä vuokra-auto.
2 viikkoa ja pelkkä Alghero?
Näin loppuun voisin vielä todeta, että huonojen kulkuyhteyksien puolesta ja ilman vuokra-autoa Alghero ei ole mikään otollisin tukikohta pidemmälle lomalle. Alghero on oiva valinta, kun hakee sellaista rentoa rantalomaa eikä välttämättä välitä olla koko ajan menemässä ja kokemassa. Lomahuoneistoja on kuitenkin saatavilla rutkasti ja viikon kyllä saa kulumaan todella nopeaa ihan rannalla ja lähimaisemia tutkaillessakin.
Jos tämä olisi ollut itselleni pelkkää lomaa ilman töitä, voin olla varma että 6 päivän tienoilla matka olisi vienyt tutustumaan myös eteläiseen Sardiniaan ja pääkaupunki Cagliarin lähimaisemiin. Etätyöpisteenä Alghero ja huoneisto merenrannalla tarjosi kuitenkin kaiken, mitä nyt työympäristöltä voi ikinä kaivata.
