Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Italia

Istrian niemimaan parhaat ja ikimuistoisimmat

Huhhuh olipas vain kesän paras kaksiviikkoinen. Pari päivää on mennyt kotona prosessoidessa sitä kaikkea reissulla näkemää ja kokemaa, mutta eiköhän ne ajatukset ole taas sen verran kasassa, että voin aloittaa Istriaa koskevat postaukseni ihan vain asioista ja ajatuksista, joita tässä kotisohvalla istuskellessani ikävöin eniten ja joiden takia palaisin maisemiin heti paikalla takaisin.

Vanhat kaupungit

Historia, kukkulat, kapeat kujat, pastellinväriset talot ja niiden ajatteleminenkin saa leijumaan pilvissä. Vaikka jokainen kaupunki koostuu samoista aineksista, silti jokaisessa on oma tunnelmansa ja jokaisen kaupungin jokaiselle pikkukujalle voisi vain unohtua katselemaan värejä ja vastapainoksi ankean harmaita rappeutuneita seiniä. Jokaisella kadulla näkee kuinka elämä on sitä kohdellut ja on todella pysäyttävää painaa silmät hetkeksi kiinni ja avatessa tuntea kuinka ne pitkästä vaikeasta historiastaan huolimatta jaksavat seistä paikoillaan ja tarjota joillekin onnellisille turvallisen asuinpaikan ja kätkeä sisäänsä yhä jatkuvaa elämää.

Hyvä ruoka

Istrian ruokaperinteet vievät vahvasti mauissaan Italiaan ja vaikka nykyään niemimaasta vain pieni läntti pohjoista kuuluu tuolle tunnetulle ruokamaalle on Istria säilyttänyt perinteensä ja haastanut jopa Italian ruoan erinomaisuudessaan ja raaka-aineissaan. Ruoka valmistetaan aina tuoreista raaka-aineista ja se on yksinkertaista, rakkaudella valmistettua ja simppeliä. Yhtäkään ruokapettymystä ei tarvinut kokea, päinvastoin mielessä pyöri päivästä toiseen miten pastasta, tomaatista ja juustosta voi saada jotain niin täydellistä aikaiseksi.

Kirkas merivesi

Se tunne kun seisot korkealla kallionlaidalla ja katsot edessäsi kiiltävää kristallinkirkasta vettä on hämmentävä. Alla oleva meri näyttää syvältä mietojen aaltojen lyödessä kallioon, mutta tarkkaan katsoessa voi erottaa hyvinkin meren pohjan. Sitten kun tähän kirkkaaseen veteen pääsee vielä itse hyppäämään hämmentää sen elämä vielä enemmän. Löysin monta uutta kalakaveria rentoina rantapäivinä ja näitä kavereita ei tarvinut kauaa etsiä. Toivottavasti kaverit odottavat merenpohjassa seuraavaan reissuun asti. Onnellisia ovat ne, jotka saavat moikata kalakavereita vaikka päivittäin jos siltä tuntuu.

Lämpö

Kun Suomen kesä on puottanut niskaan erikokoisia pisaroita harvase päivä ja kesän trendiasuna on toiminut fleecetakki ja vuorelliset lapaset kaikki voi vain kuvitella kuinka hyvältä kohdalle osunut helleaalto ikuisesta palelijasta pystyy tuntumaan. En edes halua valittaa Triesten 30 asteen yölämpötiloista, joiden saattelemana halasin automaatista haettuja vesipulloja ilmastoimattomassa hotellissa, jotta saisin edes vähän unta.

Auringonlaskut

Auringonlaskut on niitä hetkiä kun ikuinen romantikko on onnellinen kaikesta mitä on saanut päivässä kokea. Ne on niitä hetkiä jolloin hektisen päivän jälkeen voi istahtaa ja olla katsoen vaaleanpunaisten linssien läpi pariskuntia ja perheitä illanvietossa ja lopulta keskittyä taivaan ilotulitukseen ja ihmiseen, jonka kanssa nämä hetket saa jakaa. Jokainen päivä se laskee ja aina se jaksaa hämmästyttää.

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja tägätä ne #igtravelthursday ja löytää näin uusia seurattavia. Suomessa tempauksen johtajina toimivat Veera, Satu ja Nella! 

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Trieste rannikkomaisemaa parhaimmillaan

Vaikka Trieste sijaitsee täydellisellä paikalla välimeren rannalla ei kaupunkia voi kuitenkaan millään muotoa kutsua rennoksi rantalomakohteeksi. Kaupunkia vasten kulkeva rantakatu koostuu satamasta, aallonmurtajasta ja korkealla kulkevasta betonitiestä. Teollisuudesta johtuen välimeri ei myöskään näytä kovinkaan houkuttelevalle roskineen ja helpotusta helteeseen on voinut hakea vain kastelemalla jalkoja rantakadun portaikossa.

image

Jos kuitenkin rantaelämä ja erityisesti uiminen kiinnostaa (niin kuin näillä helteillä kiinnostaa) kannattaa hypätä Barcolaan vievään paikallisbussiin numero 6 tai 36 Oberdanin aukiolta 1,35€ lippuhintaan. Ei tarvitse kauaa bussilla körryyttää menemään kun rannikolla voi viettää rantaelämää puistoissa ja betonialustalla ja käydä uimassa kallioilta kirkkaassa Välimeressä.

Barcolaan jatkettaessa löytyy Triesten alueen tunnetuin nähtävyys 1850-luvulla valkoisesta Istrian kivestä rakennettu Miramaren linna. Pääsymaksu linnaan oli omaan mieleen liian suolainen (8€/aikuinen,5€/18-25 vuotiaat), joten vierailu sisällä jäi toiseen kertaan. Ympärillä olevaan puistoon pääsi kuitenkin tutustumaan ilmaiseksi, josta oli erittäin makeat näköalat merelle.

Barcolan pieni kylä löytyy linnan toiselta puolelta, jossa rantaelämästä pääsisi nauttimaan betoniklubille 10€ pääsymaksua vastaan. Voitte kuvitella kuinka silmät laajenivat päässä, sillä tätä paikkaa oli googleteltu etukäteen hyvänä uimapaikkana. Uimiset jäi täällä suorittamatta, mutta kannattaa ainakin käydä katsomassa tännepäin sattuessa pieni ja tunnelmallinen satama.

Ne parhaat (ja ilmaiset!) uimapaikat ja rannikkomaisemat löytyivät kuitenkin ehdottomasti paluumatkalla noin kilometrin päästä Miramaren linnoitukselta Triesteen päin. Muutamat kivihiekkaiset kirkkaat poukamat olivat suojeltuja ja sitä kaunista merimaisemaa olisi voinut unohtua tuijottamaan ellei halu uimaan olisi ollut niin kova.

Lopulta löytyi puistoaluetta mihin levittää pyyhe ja portaat, jotka johtivat kallioille ja suoraan kirkkaaseen Välimereen. Vesi ei paljoa viilentänyt, mutta ai että raikasti oloa! Niin kaunista ja niin parasta rannikkomaisemaa kaupunkimaiseman rinnalla.

Kannattaa ehdottomasti käydä heittämässä puolipäiväretki alueelle ja ostaa tarvittava määrä bussilippuja jo Triestä, sillö poukamien pikkupysäkeillä lippujen ostaminen ei ole mahdollista.

Trieste korkeuksista

Triesten viihtyisä kaupunki otti avosylin ja helteellä vastaan eilen ja tänään tuli aika aloittaa kaupunkiin tutustuminen mistäs muualta kuin yläilmoista käsin.

Piazza Oberdanilta lähtee vanha perinteinen raitiovaunu 20 minuutin välein kohti läheistä vuorilla sijaitsevaa kylää nimeltään Opicina. Sinnepä otettiin siis suunta, ostettiin menopaluu liput 1,35€/suunta/henkilö, kuitattiin liput koneessa ja istuttiin alas parhaille paikoille valmiina nauttimaan maisemista. Trieste ei ole tyypillisin matkakohde ja näin ollen ratikkaankaan ei ollut tunkua muutamaa paikallista lukuunottamatta.

Alunperin jo vuonna 1902 liikennöimään alkanut ratikka nousi sutjakkaasti kohti vuoria ja avasi vallan mahtavia näkymiä kohti kaupunkia. Meillä ei ollut mitään käsitystä, missä kohtaa ratikasta täytyi nousta pois, mutta ihan kylään asti ei jatkettu kun todettiin näkymien alkavan olla varsin mahtavat ihailuun. Puut olivat harmikseen parhaimpien näkymien edessä, mutta tarpeeksi etsittyä paikka kaupungin ihailulle löytyi. Hiki virtasi ja kaupunki näytti hyvin tyynelle horisontissa. Ihan parasta!

Samalla ympärille katseltua tuli myös todettua Triesten lähiseutuineen olevan varsin mahtavaa seutua aktiivilomailulle. Vuorilta lähti paljon erilaisia metsäpolkuja, joista kävin katsastamassa jyrkimmin ylöspäin lähtevät hyvien maisemien toivossa. Hiki virtasi ja huipun saavutettua jouduin pettymään, sillä huipun aukion maisemaa peitti pelkkä metsämaisema. Tulipahan hyvä treeni!

Paluumatka meni samoissa leppoisissa tunnelmissa katsellen vielä maisemia ratikan lipuessa pikkuhiljaa takaisin maanpinnalle kohti Oberdanin aukiota. Ehdoton muutaman tunnin retkikohde panoraama näkymistä pitäville!

Venetsia – ihmisvilinästä kanaalien rauhaan

Terveisiä Italiasta! Loma alkoi eilen saapuessa helteiseen Venetsiaan myöhään iltapäivällä. Lentokentältä otettiin 8€ maksava paikallisbussi Roman aukiolle, josta käveltiin matkalaukkuineen hotellille ja sitten olikin aika aloittaa loman Venetsia osuus.

Aikaisempi kokemus Venetsiasta on päiväreissulta Riministä, jolloin oltiin suunnilleen samoihin aikoihin paikan päällä kuin nyttenkin vaikka tuollon vannoin palaavani vain joskus muulloin kuin pahimpaan loma aikaan. Tuolloin ikuisen romantikon pilvilinnat murtuivat turistipaljoudessa San Marcon pääaukiolla ja kanaalien varsilla, jossa ei saanut hetken rauhaa.

Illan hämärässä päätettiin kuitenkin olla menemättä lähellekään tuota surullisten muistojen aukiota vaan kierrettiin rennolla mielellä toista puolta Canal Grandesta. Kierros alkoi samaiselta Piazzale Romalta Dorsodouron alueelle kanaaleita ihmettelemään. Hyvä että päävarrelta ehdittiin kääntyä kun tiet hiljenivät tyystin. Siellä vain kaksi turistia harhaili kadulta toiselle vailla päämäärää ihaillen muutamia yksinäisiä liukuvia laivoja tyynillä kanaalien varsilla. Silloille oli mukava pysähtyä fiilistelemään värikkäitä rappeutuneita taloja ja täydellistä hiljaisuutta. Täältä koin löytäneeni juuri sen haaveideni Venetsian ja mietin taas mielessäni kuinka kaikelle kannattaa antaa aina uusi mahdollisuus.

Pikkuhiljaa silta ja kuja toisensa jälkeen saavutimme meren pääväylän, jossa laivat sutivat kiireen vilkkaa ees taas. Kaiken huippu oli kuitenkin pois lähtevä valtava risteilyalus, joka näytti niin absurdin suurelta etten ihan vieläkään tajua miten se siitä mahtui.

Rannikon vilkkaudesta tarpeeksi saatua ja auringon pikkuhiljaa alkaessa laskea otimme takaisin suunnaksi Dorsouron pikkukujat ja rauhalliset kanaalin varret ja ihan sattumalta päädyimme jollekin hieman isommalle aukiolle. Meno oli rennon letkeää ja sattumoisin aukion laidasta sattui löytymään Marimenten suosittelema Grome ketjun jäätelöbaari, joten kauaa ei tarvinnut ihon kiiltäessä hiestä miettiä pitäiskö täällä korkata loman ekat gelatot.

Tämä alue Venetsiasta löi päälle täydellisen rennon lomatunnelman ja viilentävän suihkun jälkeen olikin varsin makoisaa mennä nukkumaan rauhallisin ja onnellisin mielin ja valmistautumaan henkisesti tämän päiväiseen aamupäiväkierrokseen ruuhkaisella San Marcon aukiolla.

Entäs tämän päivän San Marco sitten. Väkeä oli jo aamulla ennen yhdeksää enemmän kuin laki sallii. Ne muistot, miksi Venetsia oli pettymys palasivat takaisin mieleen tarpoessa tuskahiessä ihmislaumassa. San Marcon kellotorni näkymineen tuotti kuitenkin näkymineen valtavan suurta iloa heti aamuun ja olen onnellinen, että käytiin taas toteamassa se tosiasia että Venetsian pääaukio lähikatuineen ja jonossa menevine gondooleineen ei ole minun lomapaikka. Sen sijaan järkkymätön romanttinen sieluni alkoi hehkumaan rauhaisille kanaalin varsille ja tiedän, että kun tänne seuraavan kerran palaan majoitun uudelleen lähelle rautatieasemaa ja jätän San Marcon tutkimisen muulle lomakansalle.

Kirjoitan tätä postausta junasta matkalla Triesteen, kun julkaisen tämän olen jo perillä ja aloittanut lomani täällä Istrian niemimaalla.