Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Italia

Pohjois-Sardinian Stintino ja unelmaranta La Pelosa

Kesä lähestyy ja Välimeren rantakohteet alkavat palata takaisin ajatuksiin. Viime kesän hienoin ranta ei olekaan vielä päätynyt tänne blogiin asti, joten nyt on jo aikakin! Suunnataan siis Sardinian saarelle Italiaan ja sen pohjoisosiin vasempaan varteen Stintinon maisemiin.

Stintinon pieni kalastajakylä löytyy 50 kilometriä pohjoiseen suositusta lomakaupungista Algherosta. Algherosta sinne ajaa noin 50 minuutissa tai vastaavasti ottaa bussin noin tunnissa ja vartissa. Stintinossa matkailijaa odottaa rauhallinen kalastajakylämeininki muutamine ravintoloineen ja kauniine pienine katuineen. Tunnelmaa on vaikka muille jakaa, mutta tämä pieni kylä ei ole se ainoa syy miksi tänne kannattaa suunnata, nimittäin Stintinon kylästä noin 4 kilometriä pohjoiseen avautuu postikorttien unelmaranta, jonka äärellä lomapäivä kuluu nopeammin kuin on edes etukäteen ajatellut.

Kyseessä on siis La Pelosan ranta, jonne mekin suuntasimme bussilla rantapäivää viettämään. La Pelosalla hiekka on trooppisen vaaleaa ja vesi niin turkoosia kuin vesi voi vain olla. Meri syvenee hitaasti, jonka myötä jo juhannuksena vesi oli mukavan lämmintä. Vastapäätä maisemaa värittää Isola Piana, jonne voi vaikka meloa jos siltä sattuu tuntumaan. Rantavedessä oli hauskasti myyntikojuja ja mieli vei ihan saman tien juurikin jonnekin Karibian paratiisisaarelle.

Jos Pelosan ranta itsessään on kuin unelma, samaa ei voi kuitenkaan sanoa alueen palveluista, sillä aistittavissa on melkoista turistien kiskontaa. Ensinnäkin suurimmalla osalla rantaa asettuminen hiekalle on kiellettyä ”luonnonsuojelullisista syistä”, jonka myötä vaihtoehdoksi jää vuokrata aurinkotuolit ja varjo (noin 20 eur setti) tai painua kauemmas paratiisirannalta. Toisekseen alueelta löytyy vain pari hassua baaria kovine hintoineen kauempana sijaitsevien hotellien lisäksi. La Pelosalla ei ole myöskään ollenkaan yleisövessoja saati pukuhuoneita, joten varaudu puskakokemukseen tai vastaavasti maksamaan itsesti tuossa kyseisessä baarissa kipeäksi. Myös ilmaiseksi noihin baarin vessatiloihin voi koittaa luikerrella, mutta silloinkin huonon onnen sattuessa, joku henkilökunnasta voi tulla huomauttamaan asiasta.

Me siis vuokrasimme kiltisti aurinkovarjon ja 2 tuolia ja vietimme helpon unelmapäivän rannalla. Väkeä rannalla oli paljon, mutta ei kuin pipoa. Väen määrään kannattaa kuitenkin varautua erityisesti kovimman sesongin aikana, kun myös paikalliset tulevat nauttimaan kauniista maisemista. Samaisella alueella kannattaa rantaelämän lisäksi katsastaa pohjoisen päädyn ylväät kalliomaisemat, sekä näkymät Asinaran saarelle. Pakkaa mukaan paljon vettä ja muita juomia, sekä jotain evästä niin täällä saa kyllä helposti luotua itselleen unelmien rantapäivän ja mielen matkustettua Karibialle.

Mikä? Unelma ranta Pelosa
Missä? Sardinian saaren pohjoisosissa Italiassa 
Mitä? Paratiisiranta, ranta aktiviteetteja, luontoa
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi bussilla Algherosta (6 eur lippu). Jos valitset bussin, huomioithan että linjoja on vain muutamia päivässä!

Pohjois-Sardinia ja tukikohtana Alghero

40 000 asukkaan Alghero lienee Pohjois-Sardinian tunnetuin ja kuuluisin tukikohta. Hurmaava vanhakaupunki ja valkoiset rannat löytyy samasta paketista eikä lentokentällekään ole matkaa kuin pienen pyörämatkan verran. Eipä siis varmasti ole mikään yllätys, että meidänkin 2 viikkoiselle Alghero oli aika helppo ja luonnollinen tukikohta valinta. Jos siis mielessä pyörii Sardien aurinko niin tässä koottuna kaikki, mitä nyt tulee mieleen Algherosta lomakohteena nähtävyyksineen ja miten täällä saa viihtymään vaikka pidemmänkin ajan.

Algheron vanhakaupunki 

Algheron alueen sydän on ehdottomasti sen koko rannikolle paistava muurien ympäröivä pieni vanhakaupunki. Vanhankaupungin porteista sisään astuessa avautuukin melko nopeaa piazzojen ja kapeiden katujen muodostama kokonaisuus, jota reunustaa meri niin pohjois-, länsi-, ja eteläsuunnassa kaupunkia. Aamupäivällä ja illalla kannattaa sesongin aikaan varautua yliahdettuun maisemaan ja ihmislaumoihin ja mikäli mahdollista välttää edes astumasta tänne noina aikoina.

Algheron vanhakaupunki niin kuin moni muukin oli parhaimmillaan ilman suunnitelmia. Pieni kuja vei toiselle ja kolmannelle niin kauan, että meri alkoi aina pilkottaa jostain suunnasta ja lopulta kaupunki alkoi tuntua nähdyltä. Jos jotain ”must” nähtävää täältä voi mainita, niin Santa Marian tuomiokirkkoa on kyllä varmasti vaikeaa sivuuttaa. Toinen ihana yksityiskohta olivat vanhojen asukkaiden suuret valokuvat talojen seinillä, jotka hehkuivat tunnelmaa. Kolmanneksi tällainen Espanja nörtti ei voinut olla hymyilemättä vanhan historian näkymiselle katukylteissä, jotka yhä edelleen ovat myös Katalaaniksi.

Mitä tulee pikkukatuja sivuaviin kauppoihin ja ravintoloihin, niin itselleni kyllä jäi niin turistimeininki kuva, että ostokset jäi ostamatta ja yksi ruokakerta oli tarpeeksi. Kerran kokeiltuna ruoka oli kyllä ihan maukasta, mutta kukkaroa saa kyllä kaivaa niin paljon enemmän kuin muurien ulkopuolella että loppujen lopuksi pihikintulle jäi asiasta vaan täysi maha mutta paha mieli. Mitä tulee kauppoihin niin täältä kyllä löytyy matkamuistoa ja merkkituotetta, mutta jostain muualta samat tuotteet saa kyllä paljon halvemmalla. Esimerksiki keskiviikkoiset valtavankokoiset markkinat ovat oiva paikka ostaa paikallisia raaka-aineita ja matkamuistoja kotiin vietäväksi.

Algheron satama

Algheron satama avautuu suoraan muurien edessä pohjoispuolella kaupunkia. Algheron satama ei ole mitenkään kuuluisa huvipursistaan, mutta kyllä täältäkin nyt ihan kivoja pikku paatteja löytyy. Tästä satamasta lähtee myös lukuisat retkilaivat merelle snorklaus- ja merireissuille, sekä Neptunuksen tippukiviluolille. Satamaa vierustaen alkaa myös Algheron pitkä rantakatu, joka jatkuu 6 kilometrin verran ainakin Fertilian pikkukaupunkiin saakka.

Algheron uusikaupunki ja rannat Lido & Maria Pia

Lienee myös selvä, että Algheron 40 000 asukasta eivät toki asu muurien sisällä vaan nimenomaan ympärille levittyvillä uusilla asutusalueilla. Koko rantaa reunustava katu on uudelleen rakennettu täyteen hotelleja ja vuokrattavia huoneistoja, sekä sisämaahan jatkuvia paikallisten asumuksia. Ehkä noin kilometri Algherosta rantatietä pohjoiseen ja avautuu ensimmäinen ranta Lido. Lidon rannalla vesi kimmelsi Välimerelle tyypillisen kirkkaana, mutta pohjana oli pieni kivimurska eikä samettinen hiekka. Lidon rannalla oli kuitenkin mukavasti iltaelämää ja nakkikoppia, sekä enemmän nuorekasta ja menevää tunnelmaa kuin seuraavalla paratiisimaisia piirteitä omaavalla Maria Pian rannalla.

Maria Pian ranta onkin ehdottomasti Algheron helmi ja paratiisi. 3-4 kilometriä vanhastakaupunkista pohjoiseen ei oikeastaan sitten ollutkaan enää muuta kuin tuo ranta ja meidän lomahuoneistomme. Maria Pian ranta on samettista hiekkaa ja hitaasti syvenevää merivettä. Muutama baari/ravintola tästä löytyi, mutta siihen ne palvelut sitten aika nopeasti loppuivatkin. Onni on myös rantaa reunustava puisto ja metsä, josta löytyi puiden varjoa kuumille rantapäiville. Ei tarvinut vuokrata kertaakaan kalliilla aurinkovarjoa eikä myöskään ostaa omaa ja olla epämukavasti siinä rantahiekalla.

Liikkuminen?

Loppuun on kyllä pakko vielä mainita kaupungin kulkuyhteyksistä, sillä ne ovat aivan onnettoman surkeat. Maria Pian rannan tienoilta kulkee 2 bussilinjaa kohti Algheroa, mutta vielä 2 viikon jälkeenkin näiden reitit saatika aikataulut on aivan pimennossa. Aikataulujen mukaan nämä siis kulkee noin 20-30 minuutin välein, mutta pari kertaa odoteltiin bussia oikeasti yli puolituntia ilman, että se sitten koskaan saapui. On viikonloppua ja siestaa ja pyhimysten päivää ja muuta… Näin jälkiviisaana annankin kaikille matkustaville sellaisen vinkin, että pyörä kannattaa ihan oikeasti vuokrata koko viikoksi. Sillä pääsee lujaa ja rantatiellä on pyörille oma kaista.

Algheron ulkopuolellekaan liikenneyhteyksiä ei voi kyllä suuremmin kehua. Paratiisirannalle pohjoiseen Stintinon kaupungin seuduille ja Bosan kaupunkiin meni tasan muutama bussivuoroa päivässä jolloin sai olla oikeasti todella tarkkana, että näitä ei missaa. Sassarin kaupunki on ainoa, jonne pääsee hyvin uudella juna-yhteydellä ja josta sitten toki on myös paremmin yhteyksiä muualle Sardiniassa. Nämä yhteydet eivät kuitenkaan paljoa lohduta kun retkiä haluaisi tehdä päiväseltään. Kaikille ajokortin omaaville rohkelikoille ainoa oikea valinta onkin täällä vuokra-auto.

2 viikkoa ja pelkkä Alghero?

Näin loppuun voisin vielä todeta, että huonojen kulkuyhteyksien puolesta ja ilman vuokra-autoa Alghero ei ole mikään otollisin tukikohta pidemmälle lomalle. Alghero on oiva valinta, kun hakee sellaista rentoa rantalomaa eikä välttämättä välitä olla koko ajan menemässä ja kokemassa. Lomahuoneistoja on kuitenkin saatavilla rutkasti ja viikon kyllä saa kulumaan todella nopeaa ihan rannalla ja lähimaisemia tutkaillessakin.

Jos tämä olisi ollut itselleni pelkkää lomaa ilman töitä, voin olla varma että 6 päivän tienoilla matka olisi vienyt tutustumaan myös eteläiseen Sardiniaan ja pääkaupunki Cagliarin lähimaisemiin. Etätyöpisteenä Alghero ja huoneisto merenrannalla tarjosi kuitenkin kaiken, mitä nyt työympäristöltä voi ikinä kaivata.

Juhannusterveiset Sardiniasta

Viikot ja päivät kuluvat, mutta vihdoin kesän kaikki suunnitelmat alkaa olla valmiina. Alkukesä meni Suomessa ja Unkarista kotiin palattua loppu toukokuu hemmotteli aivan mahtavilla säillä. Lähiretkiä tuli tehtyä enemmänkin ja niistä ehkä joskus täälläkin enemmän. Nyt oli kuitenkin aika käynnistää kesän osa 2 ja ottaa suunnaksi Italian Sardinia ja kauniit rannat ja kaupungit.

Kolme ensimmäistä päivää alkaa olla paketissa ja näihin on mahtunut niin kaunista rantamaisemaa, kuin myös Algheron vanhaakaupunkia ja Sassarin suurkaupungin katuja. Aurinko ei tällä kertaa paistanut läpi yön, mutta lämpö on onneksi pysytellyt hellelukemissa lähes yötä päivää.

Huomenna on aika valloittaa pieni pala naapurisaarta Korsikaa ja loppulomaksi ei vielä ole suunnitelmia. Täällä auringon alla mennään rennosti päivä kerrallaan ja nautitaan italialaisesta elämänmenosta ja noh tietenkin gelatosta vielä puolitoista viikkoa.

Näistä tunnelmista siis ihanaa keskikesää kaikille!

Lisää materiaalia ja parempaa päivitystahtia löytyy esimerkiksi Instagrammista @kaksuli. 

Nähtävää, ostettavaa ja ajanvietettä Triestessä

Reilu Oulun kokoinen Trieste sijaitsee aivan Istrian niemimaan pohjoisosissa ja on täydellinen paikka aloittaa niemimaahan tutustuminen. Kaupunkiin itsessään on melko vähän lentoja tarjolla, mutta on melko helposti saavutettavissa Venetsian tai Ljubljanan kautta, joista ainakin omalla kokemuksella ensimmäisestä puksuttaa junalla vaivattomasti vain parissa tunnissa.

Trieste ei ole tyypillisin Italialaiskaupunki, mutta silti melko nopeasti kaduilla kävellessä iskee ”Mää oon niin Italiassa” fiilis kuin vain olla ja osaa. Triesteen tutustuminen kannattaakin aloittaa melko tiiviistä keskustasta joka on näppärästi koluttavissa jalan. Talot henkivät Itävaltalaista tunnelmaa hennon pastellin sävyineen, kapeat kujat tuovat nopeasti mieleen Itä-Euroopan ja iso pääaukio Piazza Unità d’Italia muistuttaa enemmänkin Euroopan suurkaupungeista. Kaiken välissä Italialainen puheensorina kuitenkin täyttää käsimerkkeineen kadut, Vespat ovat pitkässä jonossa autotiellä mutkitellen autojen välistä ja iltaisin perheet saapuvat aukionlaidalle eväineen vaihtamaan kuulumisia lasten juostessa aukiota ympäri. Tämän koko paketti luo täysin omanlaisensa ympäristön, mitä tuskin voi missään muualla kokea. Se kaikki on vain niin Triesteä ja niin Italiaa!

Mitäs kaupungissa kannattaa sitten tehdä?

1. Katsella keskustan nähtävyyksiä

Triesteä halkoo oma pieni kanaali, jonka varrella on viihtyisiä ruoka- ja istuskelupaikkoja rentoon lomailuun. Kanaalin silloilta voi ihailla kanaalin näkymään suoraan kohti Sant Antonion kirkkoa ja käydä moikkaamassa James Joycen patsasta.


Aiemmin mainittu pääaukio Piazza Unità d’Italia on kaupungin keskikohta valtavine hallintorakennuksineen. Aukiolta on hyvä poiketa katselemaan Triesten rantakatua erityisesti ilta-aikaan auringon laskiessa, jolloin muuten niin tyhjä ja autio rantatie täyttyy fiilistelijöistä. Niin ja ei se auringonlaskukaan muuten mikään kovin huono ole.; )


Piazza Unita Italia Triesten auringonlasku

Samaiselta aukiolta pääsee myös kätevästi katselemaan kaupungin kapenevaa pääkatua, joka on täynnä ravintoloita ja leppoista tunnelmaa. Jos katu itsessään ruokapöytineen ei miellyttänyt, miellyttivät kapenevat sivukujat, jotka viettivät ylöspäin sitäkin enemmän. Samalla reissulla kannattaa käydä katsastamassa Triesten oma roomalainen teatteri.

Trieste kapeakuja Triesten katumaisemaa

2. Katsella näkymiä yläilmoista

Trieste ylailmoista

Triesteä ympäröivät vuoret, joten mitkäs olisikaan paremmat puitteet maisemian ihailuun yläilmoista. Korkeimmalta maisemia on helppoa ihailla hyppäämällä vanhan raitiovaunun kyytiin ja jääden poissa hieman ennen Opicinan kylää.

San Giuston linna Triestenäkymä_2

Lähimmät maisemat löytyvät kipuamalla Giuston kukkulalle. Giuston linnan muurilta löytyy ilmainen drinkkipaikka, josta avautuu hyvin kaunis näkymä Triesten kaupunkiin. Onneksi tämä tuli nähtyä vielä viimeisenä iltana! Aiemmin liikkeellä oleville linna tarjoaa myös museokierroksen pääsymaksua vastaan. Samaiselta kukkulalta löytyy myös Pyhän Justuksen katedraali, johon Ansku BCN blogin Ansku kipusi menneellä lomallaan. Niitä maisemia ja tietoja voit katsella tästä.

3. Tehdä ostoksia

Trieste ei ole mikään shoppailijan paratiisi, mutta jos matka aikoo jatkua alas Istrian niemimaata, silloin ostoksia kannattaa tehdä Triestessä. Triesten pääostoskatu löytyy Corso Italialta ja siitä poikkeavilta kaduilta kuten Via S. Nicololta. Näiden lisäksi ympäri kaupunkia, mutta erityisesti aseman lähettyviltä löytyy paljon Kiinalaisten pitämiä krääsäkauppoja. Yhdestä tällaisesta löysin itselleni maailman ihanimman pöllörepun kympillä, jota en enää vaihtaisi pois.

Triestestä on myös varsin hyvä tehdä päiväretkiä muualle Istriaan ja lähiseuduille. Miramaren linna ja Triesten parhaimmat rannikkomaisemat ja uimapaikat, joista kirjoitin aiemmin täällä sijaitsevat vain noin 10 kilometrin päässä ja ovat saavutettavissa paikallisbusseilla Barcolaan. Seikkailun haluisille vuoret tarjoavat hyvät maastot esimerkiksi maastopyöräilyyn ja Sloveniaan päin mennessä tarjolla on tippukiviluolia.

Näillä eväin Triestessä ei voi saada aikaan kuin mahtiloman. Se tarjoaa rantaa, näöalapaikkoja ja kaunista kaupunkimaisemaa höystettynä leppoisalla Italialaisella elämänasenteella. Triesteen on vaikea olla rakastumatta.

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Herkuttelijan unelmaloma Istriassa

Tattadadaa, netti pätkii ja kone on umpihidas, joten tämä hetki vaatii ulos ruuan tuoksua ja herkuttelua Istriasta. Taisi tulla jo aiemmin mainittua, että Istrian niemimaa on ruuan suhteen kova haastaja mun lemppari ruokamaalle Italialle ja tätä tuli pohdittua yhden jos toisenkin kerran päivien aikana lomaillessa ja nautiskellessa toinen toistaan herkullisempia aterioita. En oo varsinaisesti mikään kulinaristi ja tunnetut tryffelit jäi maistamatta, mutta sitäkin enemmän kunnon herkkusuu mikä tulee yksinkertaisiin makuihin, roskaruokaan ja erityisesti jäätelöön. Näin ollen Istria oli siis ihan loistava matkakohde meikäläiselle eikä ruuan suhteen tarvinnut kertaakaan pettyä.

Italia, Trieste

Pohjoisin osa Istriasta kuuluu edelleenkin tuolle rakkaalle ruokamaalle ja Triesten kolmipäiväinen olikin ladattu täyteen odotuksia täyteläisista ruokaelämyksistä pastan ja pitsan, sekä tietysti niin maailman maistuvimman gelaton parissa. Herkuttelin täydellisillä tomaatti-juusto gnoccheilla, jotka olivat täynnä aitoja makuja ja samoin raaka-ainein varustetulla pitsa margharitalla, josta valitsin vielä tottakai ”fresh tomato” version.

Gelatoa syötiin joka ilta Unita de Italian pääaukiolla katsellen laskevaa aurinkoa ja pikkuhiljaa syttyviä kaupungin valoja. Gelateria Gangemin jäätelöä on valmistettu jo reilu satavuotta ja edelleen se maistui niin hyvälle ettei tullut oikeastaan mieleenkään hakea jäätelöä mistään muualta. Kolmessa päivässä ehti hyvin maistella 12 eri makua suklaapommeista kermatoffeisiin ja kevyempiin sorbetteihin. Tämä oli kyllä jäätelötaivas.

Slovenia, Portoroz & Piran

 Sloveniassa oli aika pitää parin päivän tauko pastasta ja pitsasta ja maistella hieman Portorozin rantaravintolan tarjontaa ja Piranin vanhankaupungin grilliä. Mutta koska lomalla ei ole tarkoitus olla minkäänsortin dieetillä löytyi rannalta mukavasti kelvollista fish and chipsiä täydellisellä majoneesilla ja Piranin vanhastakaupungista koko reissun ykköseksi noussut valtavan kokoinen kalkkunan filee täydellisessä kermakastikkeessa riisin kanssa. Kermakana on kotonakin mun suosikkia, mutta harvoimpas sitä on mistään reissun päältä löytänyt.

Sloveniassa vietettiin myös reissukamun synttäreitä ja tämä tilanne vaati ehdottomasti överit jäätelöannokset. Annos oli mitä överein ja herkullisimman näköinen, mutta maku jätti toivomisen varaa. Jo ensimmäisellä lusikallisella maistoi, että Italia luonnollisine makuineen on nyt jätetty taakse ja tästä eteenpäin on parempi keskittyä syömään kakkuja.

Kroatia, Porec & Rovinj & Pula

Porecissa tuli syötyä koko reissun halvin ateria 40 kunan hintaan. Tällä noin 5,64 eurolla sai oikein maistuvaa ja täyteläistä pasta carbonaraa, jonka voimalla jaksoi hyvin kävellä koko loppupäivän. Rovinjin rantakadun listalta löytyi taas omaa unelmaani kermakanaa höystettynä ananaksilla ja voi sitä ilon määrää kun sai haukata aidossa grillissä paistettua herkkua nälkäisenä kävelyiden jälkeen. Nyt ajateltuna eipä tämäkään kermakana kyllä oikeastaan hävinnyt tippaakaan Piranin versiolle.

Pulassa vietettiin viikko, mutta syötiin ehkä heikoiten. Muutama päivä meni rannalla nauttien pikaruokaa rannan ainoasta ravintolasta. Ruoka oli ihan hyvää, mutta kallista verrattuna muuhun hintatasoon. Täältä tulikin testattua mm. hampurilainen, tomaattipasta . kanasalaatti ja pitsa kaikki noin 45 kunan hintaan, mutta minkäs teet kun muuta valikoimaa ei ole lähellä ja ruokaa on kuitenkin saatava.

Itse kaupungissa tuli syötyä varsinaista herkkupitsaa hieman syrjemmällä olevasta pitseria Neptunuksesta. Lista oli pitkä ja kinkku-ananas-rucola pitsa koko reissun paras, jopa parempi kuin se Triestessä nautittu. Samainen pulju mainosti myös gluteenittomia pohjia, joten tämä on kyllä ehdoton paikka kaikille pitsan ystäville oli sitten keliakiaa tai ei.

Toinen kaupunkiateria tuli nautittua ihan keskikaupungilla  ravintola Pompeijissa, jossa mentiin taas pasta carbonaaran voimin. Tämä(kin) oli täyttä tavaraa ja lautanen olisi suorastaan tehnyt mieli nuolla puhtaaksi. Nälkä oli tuossa vaiheessa myös niin kova, että näköjään koko annosta ei tullut edes kuvattua.

Entäs ne herkut? Kaveri maistoi yhden jäätelön taas todetakseen, että enää ei olla Italiassa, joten niinpä illat menivätkin kakkujen ja leivosten parissa. Erityisen hyvin Kroatian osissa Istriaa osattiin tehdä makeita voileivonnaisia ja piirakoita, mutta eipäs ne hyydykekakutkaan kyllä hävinneet yhtään näille perinneleivonnaisille.

Maha tuli siis täyteen joka kolkassa Istrian rannikkoa enemmän kuin hyvin ja ruokaöverit olivat enemmän kuin jokapäivää. Makean hampaiden kolotustakaan ei ollut haaste sammuttaa ja parasta olikin tämä maiden vaihtelevaisuus herkkujen suhteen niin, että kahdessa viikossa ehti aivan hyvillä mielin herkutella niin Italialaisella gelatolla kuin Kroatialaisilla leivonnaisillakin.

 Nyt valluu kuola ja suu nappasee siihen malliin, että on parempi lopettaa tämä ruokahaaveilu ja lähteä ulkoilemaan auringonpaisteeseen. Mitens muut, tuliko nälkä?

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa