Lontoo

Kun reissuun tuli lähdettyä Flybeen rajoituksista johtuen pelkällä ”käsilaukulla” ja matkabudjetti oli samanveroinen, ei tällä kertaa Lontoon matkasuunnitelmiinkaan mahtunut mitään maksullista aktiviteettia. Onneksi Lontoossa riittää koluttavaa myös ilman kalliita museoita ja näköalapaikkakin valikoitui jo kotona kiitos Lauran ja Inkan  suositusten Sky Gardenista.

Varauksen tekeminen Sky Gardeniin on pakollinen mikäli näkymiä meinaa lähteä ihastelemaan, mutta onneksi helppoa ja vaivatonta. Haluttu vierailupäivämäärä avautui noin 2 viikkoa ennen H-hetkeä ja minähän tottakai olin kärppänä varaamassa sopivaa ajankohtaa. Ajaksi kartasta valikoitui toisen reissupäivän iltapäivä, mikä näin jälkeenpäin oli ihan nappivalinta ottaen huomioon Suomesta lentäneen kaverin lentosekoilut ja päivää lyhyemmän loman. Näillä asetuksilla painoin siis varaa nappia ja liput sujahtivat sähköpostiin ihan ILMAISEKSI.

Sky Garden löytyy Fenchurch Streetiltä aivan kivenheiton päästä London Bridgeltä ja Monumentin metroasemalta. Rakennuksen paikantamisen jälkeen ulkoapäin oli aika astua sisälle, vilauttaa passia ja varauslipuketta, käydä turvatarkastuksessa ja hurauttaa hissillä korkeuksiin aina 155 metriin saakka. Eikä kauaakaan kun hissin ovet aukesivat korkeuksissa sijaitsevaan puutarhamaiseen lasipalatsiin.

Kerrankin tuuri oli läsnä ja Lontoo näyttäytyi aivan kirkkaana, mikä takasi sen että tällä kertaa oli jopa mahdollisuus nähdä niitä maisemiakin! Sky Gardenin aatelia on ehdottomasti joen puolella sijaitseva ulkoilmatasanne. Eipä tarvinut täällä taistella saatika jonottaa omaa vuoroaan maisemien ääreen, vaan kaiteisiin nojaten pystyi täysin rentoutumaan ja katselemaan alla vilkkuvaa suurkaupunkia. Auringonpaisteesta huolimatta saastesumu verotti  osansa näkyvyydestä, mutta täytyy olla onnellinen sillä tämän kirkkaampana Lontoota tuskin on mahdollisuutta nähdä.

Näköalatasanteen lisäksi Lontoon kaupunkikuvaa voi ihailla myös sisältä käsin palmujen katveesta aina 360 asteen verran, mikä tarjosi tälle näkymien bongarille kyllä iloa koko rahan edestä! Mikäli näkymien lisäksi kaipaa vielä pientä virkistäytymistä, janoisille on tarjolla kahvilapalvelut skumppineen ja pikkusuolaisineen luultavasti Lontoon parhaimmissa maisemissa ja nälkäiset voivat tehdä pöytävarauksen jo ennen vierailua ylhäällä sijaitsevaan näköalaravintolaan.

Näin oman kokemukseni nojalla ja kirkkaan sään sattuessa kohdalle voin kyllä sanoa, että tämä oli koko Lontoon reissun kohokohta. Mene ja tiedä sitten voittiko tämä kuitenkaan viime vierailullani kokemaa Shardia, joka tarjoaa näkymät puolet korkeampaa 244 metristä, mutta hinnassa verrattuna Sky Garden tarjosi ilmaisena kuitenkin paljon enemmän rahalle vastinetta!.

Mikä? 155 metrin korkeudesta löytyvä näköalapaikka Sky Garden
Missä? 20 Fenchurch Street, kivenheiton päässä Monumentin metropysäkiltä
Maksut ja varaus: Näköalapaikka on täysin ilmainen, mutta se vaatii etukäteisvarauksen Sky Gardenin nettisivuilta. 

Lontoo on paljon muutakin kuin kellotorni, mutta kun ensimmäisen kerran matkustaa Lontooseen ne kaikki kliseisimmät paikat on vain yksinkertaisesti kierrettävä läpi. Näinpä kun kaverini vihdoin lentofiaskojen kautta saapui päivän myöhässä ensimmäistä kertaa Lontoon maaperälle päätettiin huitaista kliseet päivässä alta pois, jotta seuraavana päivänä voitaisiin tutustua mullekin uusiin seutuihin.

Majapaikka oltiin otettu pikapyrähdykselle aivan Victorian aseman kulmilta, joten aamulla nähtävyyskierros oli helppoa aloittaa heti eikä kymmenien minuuttien metromatkan jälkeen ja ensimmäisenä käveltiinkin suorinta tietä moikkaamaan kuninkaallisia Buckinhamin palatsille. Palatsilla kaikki oli ennallaan. Pidettiin kuvaustauko muutaman muun kanssa, kuikittiin porteista sisälle ja harmiteltiin kun kutsua teelle ei kuulunut. Onneksi ilman teetaukoakin aurinko paistoi ja matkaa oli hyvä jatkaa St. Jamesin puiston kautta kohti jokirantaa.

Jokirantaa lähestyttäessä ja väkimäärän kasvaessa ei voinut olla aistimatta Big Benin henkeä ja sieltähän se kello pilkotti punaisten puhelinkoppien takaa. Kun kliseisimmät puhelinkoppikuvat saatiin näpsäistyä oli aika siirtyä nopsaa ruuhkasillan toiselle puolelle katselemaan Big Beniä ja kävelemään kohti London Eyeä. Sillan toisella puolella oli hyvä huokaista ja pitää kuvaustaukoa, sillä miksi pysähtyä pällistelemään ruuhkan keskelle, kun sen voi tehdä ilman ihmismassoja suomalaiseen erakkotyyliin muuallakin.

Lontoon silmän ympyrät jäi tälläkin kertaa hyrräämättä kun matka jatkui seuraavaa siltaa pitkin kohti Trafalgas Squarea. Tämä kliseinen aukio oli suljettu St. Patrickin juhlallisuuksia varten ja jäi näin ollen odottamaan seuraavia reissuja. Hätä ei ollut kuitenkaan sen näköinen, sillä matka jatkui Piccadilly Circukselle katselemaan mainostaulua. Mainostaulua enemmän mielenkiinto kiinnittyi kuitenkin ympärillä oleviin juhlallisuuksiin ja irkkumusiikkiin. Olin ihan varma, että jo tuolloin St. Patricks day oli käsillä. Myöhemmin kotona selvisi, että siihen olikin vielä muutama päivä aikaa.

Koska askel ei painanut jalkaa päätettiin pitää pieni harhailukierros Sohossa ja kiinalaisilla kujilla, joiden jälkeen saavuttiin juuri sopivasti kauppojen aukeamisaikaan puoliltapäivin Oxfordstreetille. Tuo ostoskatu oli edelleen ruuhkainen ja kallis sirkuspaikka, joten pienet hypistelyt ja huokaukset riittivät tälläkertaa ostoskierrokselle. Nälkäkin alkoi painaa mahaa sen verran, että matkaa oli yksinkertaisesti jatkettava.

Googlatessa kotona laitoin merkille, että myös Lontoosta löytyy tuo Amerikkalaisten kuuluisuus Shake Shack ja koska niitä hampparikuvia on tullut kuolattua yhdestä jos toisesta blogista niin nyt niitä oli pakko päästä maistamaan itsekin. Tämä Shake Shack löytyi siis Covent Gardenista, jonne jalat johdattivat Oxford Streetiltä. Hamppari kieltämättä maistui ihan älyttömän hyvälle heti kun oli selvinnyt hintajärkytyksestä ja sen voimalla jaksoi kierrellä samaisen alueen katuja ja marketteja aivan uusin voimin.

Iltapäiväksi meillä oli kuitenkin buukattuna aika yläilmoihin (josta myöhemmin lisää), joten töppöstä toisen eteen sai laittaa muutaman kilometrin verran, kun suuntana oli City ja monument. Matkan varrelle tungettiin kätevästi Temple Church ja St. Paulssin katedraali, joten tuokin kävely meni maisemien katselemisesta ja nähtävyyksien bongailusta.

Näkymien jälkeen tehtiin vielä mutka sillan toiselle puolen ja käytiin katsastamassa Borough Market, joka ei tietenkään ollut enää auki. Ja koska aurinko paistoi ja sää oli vaan niin täydellinen päätettiin edelleen luottaa jalkojen voimiin ja kävellä sillan toista puolta jokirantaa ja Southwarkin kautta takaisin kohti Westminster Bridgeä. Paikalla oltiinkin just eikä melkein katsomassa kun aurinko laski Big Benin taakse ja katusoittaja lauleli balladeja juuri sopivan kliseisesti nähtävyyspäivän päätteksi.

Jotkut lomapäivät on vaan tehokkaampia kuin toiset ja tää oli juuri sellainen tehokas ja ihan älyttömän antoisa. Siinä iltapalaherkkuja syödessä ei tarvinut kokea morkkista, kun aktiivisuusranneke näytti 35977 askelta ja 19,02 käveltyä kilometriä.

Tuleekos mieleen jäikö meidän nähtävyyspäivältä vielä jotain ihan must juttuja uupumaan? Millaselle kierrokselle te siellä ruudun takana veisitte ensikertalaisen Lontoossa?