Browsing Category

Iso-Britannia

Cornwallia pyöräillen Camel Traililla

Jo ennen Brittireissua olin päättänyt, että Cornwallin osuudella haluan a) nähdä mahdollisimman paljon rannikkomaisemaa b) nähdä myös sisämaan nummia c) käydä edes yhdessä pienessä kyläpahasessa ja d) suorittaa jonkun pienen vaelluksen. Koska rannikkomaisemissa tuli hyörittyä jo Newquayssa ja St. Ivesissa päätin yhdistää loput haaveeni samaan pakettiin ja siihen löytyikin varsin mahtava ratkaisu nimeltään Camel Trail Pohjois-Cornwallin nummi- ja jokimaisemissa.

Kotona luin, että Camel Trail on hieman alle 30 kilometriä pitkä ulkoilureitti meren rannalla sijaitsevasta Padstowsta sisämaan Wenfordbridgeen. Pettymyksekseni nimestä huolimatta tiellä ei suinkaan ollut odotettavissa kameleita vaan lähinnä hevosia, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja kaikkea siltä väliltä. Myöhemmin itselleni kuitenkin selvisi, että hienolla nimellä on kuitenkin tarkoitus, sillä reitti mukailee Camel joen rantaa ja käytöstä poistettua rautatietä.

Wadebridge

Päivässä itselläni ei ollut todellakaan aikaa lenkkeillä 30 kilometriä suuntaansa, joten kun paikan päällä selvittelin yhteyksiä päätin hurauttaa bussilla pohjoisrannikolle Padstowiin, ottaa kyläpahasessa pyörän alleni ja päristellä jokimaisemissa sisämaahan noin 10 kilometrin päähän Wadebridgeen.Ja siinähän sitä olikin suunnitelmaa kerrakseen!

Kovin oli taas bussilla kulkeminen hurauttamisesta kaukana, sillä nämä maalaisbussit saivat 30 minuutin matkaankin kulumaan puolitoistatuntia. Kaiken lisäksi bussit kulkevat vain reilun tunnin välein 7-17 välillä maanantaista lauantaihin ja sunnuntaisin välillä on tarjolla kokonaiset kolme vuoroa. Kyyti kustansi 5 puntaa mennen tullen ja matkalla sai ihastella koko ajan edestä niitä odottamiani maalais- ja nummimaisemia.

Padstow

Padstow

Padstow_1

Padstow_2

Padstow_3

Padstow näyttäytyi kirkkaana ja hurmaavana pienenä kylänä. Tilastot väittävät kylässä asuvan yli 4000 ihmistä, mutta rantaa pitkin satamaan ja pieneen keskustaan kävellessä tunnelma oli niin kauniin kylämäinen, että epäilen lukua ihan kunnolla. Padstown keskusta koostuukin satamaa myötäilevästä rantakadusta, sekä ihan vain muutamasta kapeasta sivukadusta, jotka täyttyvät ruoka-aikaan täydellisistä tuoksuista, sekä take away fisusipsejä kantavista ihmisistä. Laitoinkin merkille, että aurinkoisen ja lämpimän päivän kunniaksi eläkeläiset olivat kokoontuneet sataman penkeille evästämään ja vaihtamaan kuulumisia oikein toden teolla. Havainnointihetkien jälkeen noudin itselleni matkainfosta kartan, suuntasin kohti pyörävuokraamoja, vuokrasin itselleni 15 dollarilla kulkupelin ja suuntasin kohti Camel trailia ja sisämaata!

8 kilometrin matka kohti Wadebridgeä sujahti laskuveden ja nummien muokkaamissa luonnonmaisemissa ja koska olin päättänyt tehdä kuvauspysähdykset vasta paluumatkalla saavutin kyläsen pyörällä päästellen noin 30 minuutissa. Vaikka Wadebridge on vain muutamaa tuhatta asukasta isompi kuin Padstow, sain jo heti porteille päästyäni mielikuvan paljon vilkkaammasta keskittymästä ja pienen jokikierroksen jälkeen päätinkin jättää pyörän keskusaukiolle parkkiin ja tutustua kylään jalan.

Wadebridge

Wadebridge_1

Wadebridge2

Wadebridge4

Iso ei ole Wadebridgenkään keskusta, mutta sitäkin viihtyisämpi. Kaukana olivat kaikki kansainväliset liikkeet ja katujen varret olivat täyttäneet paikalliset överi kermaiset leipomot ja pikkuputiikit, joissa näyteikkuna oli mietitty sitten viimeisen päälle. Täältä kuitenkin puuttui sellainen samanlainen elämänmeno kuin lähtöpisteestä Padstowsta, joten pienen kävelykierroksen jälkeen nappasin eväitä paluumatkaani varten ja suuntasin takaisin pyörälle.

Camel trail

Paluumatkassa kuluikin huomattavasti enemmän aikaa pysähdellessä nauttimaan hiljaisuudesta vihreänä loistavissa nummi- ja jokimaisemissa. Kävin hyppimässä laskuveden jokimaisemissa, kiipesin kukkulalle evästauolle ja kävin tirkistelemässä sopivan etäisyyden päästä lampaita. Tää oli juuri sitä mitä olin odottanutkin ja taisin paikan päältä snäpätäkkin, että nuo on niitä hetkiä, milloin sitä tajuaa, että jokainen sijoitettu penni on ollut rahansa arvoinen. Näin jälkeenpäin ainoa harmi on se, ettei aika riittänyt vetämään koko Camel trailia.

Wadebridge7

Padstowssa palautin pyöräni, hyppelin hymy korvissa bussipysäkille ja saavuin juuri sopivasti auringonlaskuille Newquayn merimaisemiin. Pääsimpäs taas toteuttamaan kaikki reissupyräystä koskevat haaveeni!

Sky garden – Budjettimatkaajan näköalapaikka Lontoossa

Kun reissuun tuli lähdettyä Flybeen rajoituksista johtuen pelkällä ”käsilaukulla” ja matkabudjetti oli samanveroinen, ei tällä kertaa Lontoon matkasuunnitelmiinkaan mahtunut mitään maksullista aktiviteettia. Onneksi Lontoossa riittää koluttavaa myös ilman kalliita museoita ja näköalapaikkakin valikoitui jo kotona kiitos Lauran ja Inkan  suositusten Sky Gardenista.

Varauksen tekeminen Sky Gardeniin on pakollinen mikäli näkymiä meinaa lähteä ihastelemaan, mutta onneksi helppoa ja vaivatonta. Haluttu vierailupäivämäärä avautui noin 2 viikkoa ennen H-hetkeä ja minähän tottakai olin kärppänä varaamassa sopivaa ajankohtaa. Ajaksi kartasta valikoitui toisen reissupäivän iltapäivä, mikä näin jälkeenpäin oli ihan nappivalinta ottaen huomioon Suomesta lentäneen kaverin lentosekoilut ja päivää lyhyemmän loman. Näillä asetuksilla painoin siis varaa nappia ja liput sujahtivat sähköpostiin ihan ILMAISEKSI.

Sky Garden_1

Sky Garden löytyy Fenchurch Streetiltä aivan kivenheiton päästä London Bridgeltä ja Monumentin metroasemalta. Rakennuksen paikantamisen jälkeen ulkoapäin oli aika astua sisälle, vilauttaa passia ja varauslipuketta, käydä turvatarkastuksessa ja hurauttaa hissillä korkeuksiin aina 155 metriin saakka. Eikä kauaakaan kun hissin ovet aukesivat korkeuksissa sijaitsevaan puutarhamaiseen lasipalatsiin.

Sky Garden_4

Sky Garden_2

Sky Garden_3

Sky Garden_9

Kerrankin tuuri oli läsnä ja Lontoo näyttäytyi aivan kirkkaana, mikä takasi sen että tällä kertaa oli jopa mahdollisuus nähdä niitä maisemiakin! Sky Gardenin aatelia on ehdottomasti joen puolella sijaitseva ulkoilmatasanne. Eipä tarvinut täällä taistella saatika jonottaa omaa vuoroaan maisemien ääreen, vaan kaiteisiin nojaten pystyi täysin rentoutumaan ja katselemaan alla vilkkuvaa suurkaupunkia. Auringonpaisteesta huolimatta saastesumu verotti  osansa näkyvyydestä, mutta täytyy olla onnellinen sillä tämän kirkkaampana Lontoota tuskin on mahdollisuutta nähdä.

Näköalatasanteen lisäksi Lontoon kaupunkikuvaa voi ihailla myös sisältä käsin palmujen katveesta aina 360 asteen verran, mikä tarjosi tälle näkymien bongarille kyllä iloa koko rahan edestä! Mikäli näkymien lisäksi kaipaa vielä pientä virkistäytymistä, janoisille on tarjolla kahvilapalvelut skumppineen ja pikkusuolaisineen luultavasti Lontoon parhaimmissa maisemissa ja nälkäiset voivat tehdä pöytävarauksen jo ennen vierailua ylhäällä sijaitsevaan näköalaravintolaan.

Sky Garden_2

Sky Garden_5

Sky Garden_6

Sky Garden_7

Näin oman kokemukseni nojalla ja kirkkaan sään sattuessa kohdalle voin kyllä sanoa, että tämä oli koko Lontoon reissun kohokohta. Mene ja tiedä sitten voittiko tämä kuitenkaan viime vierailullani kokemaa Shardia, joka tarjoaa näkymät puolet korkeampaa 244 metristä, mutta hinnassa verrattuna Sky Garden tarjosi ilmaisena kuitenkin paljon enemmän rahalle vastinetta!.

Mikä? 155 metrin korkeudesta löytyvä näköalapaikka Sky Garden
Missä? 20 Fenchurch Street, kivenheiton päässä Monumentin metropysäkiltä
Maksut ja varaus: Näköalapaikka on täysin ilmainen, mutta se vaatii etukäteisvarauksen Sky Gardenin nettisivuilta. 

Cornwallin rantaparatiisi St. Ives

Kilometreittäin jatkuvat valkoiset rannat ja sinisenä hohtava meri on asioita, jotka ei tule ihan ensimmäisenä mieleen Briteistä. Junan kuitenkin liukuessa kohti St. Ivesin rantakaupunkia vastapäisissä ikkunoissa alkoi välkkyä sellaiset maisemat, että yksi kärsimätön ei meinannut pysyä pöksyissään. Kun juna vihdoin puksutti asemalle, oli sieltä tottakai nopeasti rynnittävä ulos siristelemään silmiään ja toteamaan lähempää, että nyt tultiin kyllä salaiseen rantaparatiisiin.

Porthminster beach

St.Ives_1

St.Ives_2

St.Ives_3

St.Ives_4

St.Ives_5

St.Ives_6

Aurinko paistoi ja heti ensimmäiselle näkyvälle pitkälle Porthminster biitsille oli kiire hyppimään ja ihmettelemään laskuvettä. Ilma oli lämmin ja uskomattoman tyyni ja rantamaisema sen kuin jatkui molempiin suuntiin. Lopulta houkutus vei voiton ja heitin kengät menemään ja upotin varpaani hiekkaan ja voin sanoa, että tuntuipa hyvältä!  Viileä merivesi sai jalkoihin aivan uutta eloa ja sen voimalla käveltiinkin kaupungin toiselle puolelle parin muun rannan kautta ja kivuttiin kallioita pitkin omasta mielestäni koko kaupungin hienoimmalle Porthgwidden biitsille.

Porthgwidden beach

St.Ives_8

St.Ives_7

St.Ives_9

St.Ives_10

Tuota rantaa tuijottaessa fiilis oli kuin Välimerellä tai jossain vielä kauempana täydellisessä paratiisissa. Vanhemman puoleiset pariskunnat kävelyttivät koiriaan, koirat leikkivät innokkaasti rantavedessä ja aika oli jotenkin täysin pysähtynyt. Kellään ei ollut kiire yhtään mihinkään ja se jos mikä lamautti ihan täydelliseen lomafiilikseen! Samalla tuli tehtyä päätelmä, että St. Ives on ilmiselvästi vähän vanhempien, että lapsiperheiden rauhallinen lomakohde siinä, missä Newquay osoittautui nuorison suosimaksi eläväksi lomakaupungiksi.

Portgwiddenin rannan toisella puolella kohosi uusi kukkula ja meidän oli tottakai heti päästävä kiipeämään sinne. Huipulla pidettiin evästauko, katseltiin autiota rantaa ylhäältä päin ja parannettiin maailmaa. Yksi reissun parhaista hetkistä.

The Island Park & Pothmeor beach

St.Ives_12

St.Ives_11

St.Ives_13

St.Ives_14

Kukkulan kärjestä löytyi The Island park, pieni rannikkoa myötäilevä kukkula, josta avautui mahtavat näkymät kummallekin puolelle rannikkoa. Huipulta löytyi St. Nicholasin kappeli, jonka kautta oli hyvä lähteä laskeutumaan toisella puolella näkyvälle uudelle rannalle Porthmeor biitsille.

Ja mitäs tästä nyt voi enää sanoa, valkoista hiekkaa ja sinistä merivettä silmin kantamattomiin, allekirjoittanut aivan omissa pilvimaailmoissaan ja yksi kaveri joka pitää maan tasalla ja ohjaa eteenpäin. Kyllä täällä taatusti jokainen kesälomailija löytää oman lempirantansa ja paikkansa.

Porthmeorin rannan jälkeen alkaa koko Cornwallin rannikon ympäri kiertävä rannikkovaellusreitti, mutta koska aikaa meillä oli vain rajoitetusti yksi päivä päätettiin vaelluspolun sijaan hypätä rannalta rantakadulle ja itse kaupungin sykkeeseen.

Rantakatu ja keskusta

St.Ives_14

Rantaa reunusti aivan hurjan söpöjä Brittiläistyyliin laitettuja loma-asuntoja. Jokainen oli nimetty kekseliäästi oman isännänsä mukaan ja jokaisella asunnolla oli oma teemansa ja värinsä. Loma-asunnot jatkuivat pitkälle rannikon myötäisesti, mutta kun otettiin suunta muutaman geokätkön toivossa sisämaahan päin palautui maisema hyvin tyypilliseksi Brittiläiseksi kaupungiksi. Ja koska päästiin kiinni kävelemisen makuun, käveltiin niinkin pitkälle, että saavutettiin maaseutu ja tallailtiin hevosen tuoksuisia teitä koulupukuisten lapsukaisten kanssa takaisin kohti ydinkeskustaa. Ei sillä, että maaseudun saavuttaminen vaatisi kovinkaan suuria ponnisteluja noin 10 000 asukkaan kokoisessa kaupungissa.

St. Ivesin ydinkeskusta koostuu lähinnä muutamasta kadusta eikä nälän kouriintuneiden eteen osunut yhtäkään halpaa ketjupaikkaa. Niinpä me keskityttiin katselemaan niitä muutamaa näyteikkunaa samalla laskeutuessa takaisin kohti rantakatua ja aistimaan elämää. Fiilis kaupungin ytimessä oli kuitenkin aivan sama kuin rannallakin; rauhallinen ja rentouttava.

St.Ives_16

Juna-asemalle kävellessä mietittiin, miksei tätä paikkaa mainosteta meillä Suomessa täydellisenä kesälomakohteena.

Jos nyt kuitenkin haluat jotain aivan uutta ja erilaista kesälomallesi ja rakastat kauniita rantoja, rentouttavia kävelyhetkiä rannikkomaisemissa ja leppoista elämänmenoa ilman kauhean pärisyttävää yöelämää tästä lähtee aika kova suositus! 

Mikä ja Missä? St. Ives Cornwallissa lounais Englannissa
Miten? Newquayhin tulee kesäisin monia lentoja ympäri Eurooppaa. Off seasonina lentämällä perille pääsee vain Flybeellä Lontoosta tai vastaavasti mihin vuodenaikaan tahansa junalla parilla vaihdolla. Newquaysta kulkee muutamia suoria bussivuoroja päivässä. Muuten suosittelen ottamaan Newquaysta bussin Truroon, joita menee noin 30min välein ja matka kestää tunnin-puolitoista linjasta riippuen ja maksaa noin 5 puntaa (noin 7 euroa) per henkilö. Trurosta menee junia St. Ivesiin noin tunnin välein yhdellä vaihdolla St. Erthissa. Junamatka kestää noin tunnin ja päivälippu avoimella paluulla maksoi omalla kohdalla 7 puntaa eli noin 10 euroa. Omalla autolla samainen matka Newquaysta St. Ivesiin on taitettavissa tuntiin. 

Newquay – surffiaaltoja, luonnonvoimia ja leppoista elämää

Jo kaverin tullessa noutamaan myöhään illalla lentokentältä tajusin saapuneeni pieneen idylliseen maalaiskaupunkiin. Kaatosateessa juoksin rupellikoneesta pieneen huoneeseen ja samantien huomasinkin jo olevani lentokentän ulkopuolella odottamassa kyytiä keskustaan. Sade ropisi auton ikkunoihin sen mutkitellessa pilkkopimeitä kapeita maalaistietä kohti keskustaa, eikä aikaakaan kun saavuin 20 000 asukkaan keskellä Cornwallin länsirannikkoa sijaitsevaan Newquayhin. Tästä alkoi uusi loma ja uudet seikkailut uuella maaperällä!

Newquay toimi siis majapaikkanani kaikki kolme Cornwallissa vietettyä päivää ja itse kaupungille annoin aikaa vakuuttamiseen päivän ja illat. Ensimmäisenä aamuna edellisen illan kaatosateesta ei ollut enää tietoakaan muuta kuin lainehtivina puroina ja päätin aloittaa jo aamuvarhain kaupungin ympäristön tutkimisen.

Gannel river

Newquay_1

Ensimmäisenä suuntasinkin Gannel joen rantamiin tutustumaan alueelle levittyvään puistoalueeseen ja sen tarjoavaan luontoon, joka aukeaa silmien edessä heti vanhan rautatiesillan alittaessa. Kesällä täällä voisi soudella ja nauttia jäätelöä ulkoilmakahvilassa. Näin keväällä jokivarsi avautui kuitenkin melko autiona ja sain liikuskella kameran kanssa aivan omassa rauhassani ja antaa silmieni syödä maisemaa. Gannel river päättyy horisontissa näkyvään kukkulaan, josta alkaa erilaisia ulkoilureittejä. Oma kukkulanvalloitusyritys päättyi kuitenkin vain uusien kenkien suttaantumiseen liukkaalla mudalla. Älkää siis tehkö niin kuin minä tein vaan tehkää niin kuin minä sanon ja jättäkää nuo mutapolut suosiolla kokeilematta rankkasateiden jälkeen. Muulloin kukkulalta avautuu taatusti kauniit maisemat.

Rannat

Newquay_2

Newquay_3

Newquay_4

Newquay_5

Newquay_6

Newquay_7

Kaveri pääsi puolilta päivin koulusta ja näinpä me otettiinkin heti suunta laskuvesien maisemiin Newquayn parhaimpiin maisemiin eli rannoille! Myrskytuuli oli melkoinen, mutta ei annettu sen häiritä. Mitä lähemmäksi rantaa päästiin sitä pahemmaksi se kävi ja koskaan en ole kyllä kokenut mitään vastaavaa. Kun tuuli ihan oikeasti heittelee puuskissa ja kaataa maahan, siinä ei ihminen voi kuin mennä mukana ja toivoa parasta. Tuulesta huolimatta rantaan oli päästävä ja se kannatti. Valkoiset rannat hohtivat tyhjyyttään, meri oli paennut kauas taakse, aurinko paistoi ja kalliot odottivat valloittamista. En voi sanoin kuvailla sitä luonnon voimaa jota tuolla kallioilla kävellessäni koin. Ei pelkästään se ympärillä puuskuttava tuuli, vaan ne kaikki luolat ja eroosion muokkaamat luonnon jäljet loivat upean kokonaisuuden. Valitettavasti vesi alkoi pikkuhiljaa nousta, eikä meillä ollut tarkoitus jäädä veden loukkoon kallioiden väliin joten suunnattiin takaisin yläteille nummille vielä maisemien toivossa. Voitte vain kuvitella tuliko kuvaamisesta tuolla aavalla nummella mitään ja uskalsiko allekirjoittanut mennä lähellekään kallioiden reunoja, kun tasapaino ei pitänyt muutenkaan.

Kesäisin Newquay on koko Brittein tunnetuin surffikohde ja pääaktiviteetti ja lajia on yksinkertaisesti pakko vähintäänkin kokeilla sattuessa kaupunkiin hyvän sään aikaan! Mää toivon, että voisin joskus palata nimenomaan kesällä hyvien aaltojen aikaan suppailemaan ja amatöörisurffaamaan.

City

Newquay_8

Newquay_9

Myrskyä vastaan taistellessa tuli tietenkin nälkä ja oli aika suunnata ihmisten ilmoille Newquayn keskustaan. Newquayn keskusta osoittautui hyvin peri Brittiläiseksi monine pubeineen ja mielenkiintoisine kauppoineen. Jos matkabudjetti olisi ollut yhtään suurempi Newquay olisi tarjonnut ihanan näköisiä ravintoloita ja varmasti elävää iltaelämää. Sen verran pääsin perille kuitenkin paikallisten illanvietosta kun auringonlaskiessa suuntasimme  kaverin peli-iltaan paikalliseen ravintolaan korttipelien maailmaan ja viimeisenä iltana majapaikassani juhlistettiin yhden asukin syntymäpäiviä.

Newquayn parhaimpina paloina mainitsisin siis ehdottomasti rannikkomaisemat ja pienet hetket keskustan kujilla. Newquay on myös hyvän saavutettavuuden päässä Lontoosta lentokoneella, busseilla ja miksei junillakin muutamalla vaihdolla. Sen keskeinen sijainti Cornwallissa tarjoaa myös hyvät tsäänssit päiväretkiin ympäri maita ja mantuja!

Lontoon kliseisimmät nähtävyydet päivässä

Lontoo on paljon muutakin kuin kellotorni, mutta kun ensimmäisen kerran matkustaa Lontooseen ne kaikki kliseisimmät paikat on vain yksinkertaisesti kierrettävä läpi. Näinpä kun kaverini vihdoin lentofiaskojen kautta saapui päivän myöhässä ensimmäistä kertaa Lontoon maaperälle päätettiin huitaista kliseet päivässä alta pois, jotta seuraavana päivänä voitaisiin tutustua mullekin uusiin seutuihin.

Lontoo_2

Lontoo_1

Lontoo_3

Majapaikka oltiin otettu pikapyrähdykselle aivan Victorian aseman kulmilta, joten aamulla nähtävyyskierros oli helppoa aloittaa heti eikä kymmenien minuuttien metromatkan jälkeen ja ensimmäisenä käveltiinkin suorinta tietä moikkaamaan kuninkaallisia Buckinhamin palatsille. Palatsilla kaikki oli ennallaan. Pidettiin kuvaustauko muutaman muun kanssa, kuikittiin porteista sisälle ja harmiteltiin kun kutsua teelle ei kuulunut. Onneksi ilman teetaukoakin aurinko paistoi ja matkaa oli hyvä jatkaa St. Jamesin puiston kautta kohti jokirantaa.

Lontoo_4

Lontoo_5

Lontoo_6

Jokirantaa lähestyttäessä ja väkimäärän kasvaessa ei voinut olla aistimatta Big Benin henkeä ja sieltähän se kello pilkotti punaisten puhelinkoppien takaa. Kun kliseisimmät puhelinkoppikuvat saatiin näpsäistyä oli aika siirtyä nopsaa ruuhkasillan toiselle puolelle katselemaan Big Beniä ja kävelemään kohti London Eyeä. Sillan toisella puolella oli hyvä huokaista ja pitää kuvaustaukoa, sillä miksi pysähtyä pällistelemään ruuhkan keskelle, kun sen voi tehdä ilman ihmismassoja suomalaiseen erakkotyyliin muuallakin.

Lontoon silmän ympyrät jäi tälläkin kertaa hyrräämättä kun matka jatkui seuraavaa siltaa pitkin kohti Trafalgas Squarea. Tämä kliseinen aukio oli suljettu St. Patrickin juhlallisuuksia varten ja jäi näin ollen odottamaan seuraavia reissuja. Hätä ei ollut kuitenkaan sen näköinen, sillä matka jatkui Piccadilly Circukselle katselemaan mainostaulua. Mainostaulua enemmän mielenkiinto kiinnittyi kuitenkin ympärillä oleviin juhlallisuuksiin ja irkkumusiikkiin. Olin ihan varma, että jo tuolloin St. Patricks day oli käsillä. Myöhemmin kotona selvisi, että siihen olikin vielä muutama päivä aikaa.

Lontoo_7

Lontoo_8

Lontoo_9

Koska askel ei painanut jalkaa päätettiin pitää pieni harhailukierros Sohossa ja kiinalaisilla kujilla, joiden jälkeen saavuttiin juuri sopivasti kauppojen aukeamisaikaan puoliltapäivin Oxfordstreetille. Tuo ostoskatu oli edelleen ruuhkainen ja kallis sirkuspaikka, joten pienet hypistelyt ja huokaukset riittivät tälläkertaa ostoskierrokselle. Nälkäkin alkoi painaa mahaa sen verran, että matkaa oli yksinkertaisesti jatkettava.

Googlatessa kotona laitoin merkille, että myös Lontoosta löytyy tuo Amerikkalaisten kuuluisuus Shake Shack ja koska niitä hampparikuvia on tullut kuolattua yhdestä jos toisesta blogista niin nyt niitä oli pakko päästä maistamaan itsekin. Tämä Shake Shack löytyi siis Covent Gardenista, jonne jalat johdattivat Oxford Streetiltä. Hamppari kieltämättä maistui ihan älyttömän hyvälle heti kun oli selvinnyt hintajärkytyksestä ja sen voimalla jaksoi kierrellä samaisen alueen katuja ja marketteja aivan uusin voimin.

Lontoo_10

Lontoo_11

Iltapäiväksi meillä oli kuitenkin buukattuna aika yläilmoihin (josta myöhemmin lisää), joten töppöstä toisen eteen sai laittaa muutaman kilometrin verran, kun suuntana oli City ja monument. Matkan varrelle tungettiin kätevästi Temple Church ja St. Paulssin katedraali, joten tuokin kävely meni maisemien katselemisesta ja nähtävyyksien bongailusta.

Näkymien jälkeen tehtiin vielä mutka sillan toiselle puolen ja käytiin katsastamassa Borough Market, joka ei tietenkään ollut enää auki. Ja koska aurinko paistoi ja sää oli vaan niin täydellinen päätettiin edelleen luottaa jalkojen voimiin ja kävellä sillan toista puolta jokirantaa ja Southwarkin kautta takaisin kohti Westminster Bridgeä. Paikalla oltiinkin just eikä melkein katsomassa kun aurinko laski Big Benin taakse ja katusoittaja lauleli balladeja juuri sopivan kliseisesti nähtävyyspäivän päätteksi.

Lontoo_12

Lontoo_13

Lontoo_15

Jotkut lomapäivät on vaan tehokkaampia kuin toiset ja tää oli juuri sellainen tehokas ja ihan älyttömän antoisa. Siinä iltapalaherkkuja syödessä ei tarvinut kokea morkkista, kun aktiivisuusranneke näytti 35977 askelta ja 19,02 käveltyä kilometriä.

Tuleekos mieleen jäikö meidän nähtävyyspäivältä vielä jotain ihan must juttuja uupumaan? Millaselle kierrokselle te siellä ruudun takana veisitte ensikertalaisen Lontoossa?