Irlanti

Kevät kukoistaa ja St Patricks dayta vieteltiin kymmenisen päivää sitten. Mikäs olisikaan siis parempi aika palata Irlannin vihreisiin maisemiin ja jakaa teidän kanssanne oman reissun parhaat haikkimaisemat. Jos siis loma Dublinissa häämöttää tulevaisuudessa niin tässäpäs olis yksi vinkki kuinka viettää kaunis päivä luonnossa nähden kauniita rannikkomaisemia ja kokea kylätunnelmaa.

Haikkireitti Dublinin etelärannikolla Braysta Greystonesiin valikoitui kohdalle ihan niinkin tärkeän mielekkäästä syystä kuin geokätköily. Ennen reissua selailin kätkökarttaa ja tuolta Brayn ja Greystonesin välimaastosta löytyi yksi mielenkiintoinen piste á la Euroopan vanhin kätkö! Kun kerran mestoilla oltiin eihän tätä suorastaan geokätköilijän pyhiinvaelluskohdetta voinut jättää välistä! Ja niin siis mentiin ilman mitään muuta tietoa alueesta.

Dublinin pääasemilta kulkee junia Brayhin ajasta riippuen noin 30 minuutin välein. Me hypättiin kyytiin Tara streetiltä, ostettiin noin 4 eur menoliput automaatista ja hypättiin junan kyytiin. Matka kesti reilun 40 minuuttia ja edessä oli kauniit merenrantamaisemat.

Bray on Wicklowin alueen suurin keskittymä ja oli juuri sellainen miltä olin ajatellun Irlannin merenrannan kylien näyttävän. Kylä rakentui kivisen rannan ympärille ja edessä häämötti kukkulat. Palveluita oli aina ravintoloista akvaarioon ja muutamiin hotelleihin. Täällä oli selvästi myös lomakaupungin tuntua. Lämpimänä syyspäivänä ihmisiä oli pihalla, mutta mistään matkailijavirrasta ei voinut kyllä millään puhua. Pienen biitsihengähdyksen jälkeen näidenkin jalkojen matka jatkui kohti edessä kohoavaa kukkulaa ja noin 7km:n pituista Cliff Walkia pitkin kohti Greystonesia.

Cliff Walk kulkee nimensämukaisesti mukaillen rannikkoa. Polku on sellaista kiveä ja mutaa ja ihmisiä ei ollut reitillä nimeksikään. Koko homma alkoi ylittämällä pieni kukkula. Ylöspäin mennessä saatiin nauttia Brayn panoraamanäkymistä ja myöhemmin upeista vihreistä kallioista ja merinäköaloista. Alapuolella kulki Greystonesiin menevä junarata ja aina sopivan matkan välein tuo juna muistutti, että oltiin kuljettu eteenpäin 15-30 minuuttia. Cliff Walkilla on pituutta sellainen 7 km ja pätkälle mahtui Euroopan vanhimman kätkön lisäksi myös muita aarteita. Homma oli siihen asti mahtavan upeaa, kunnes Irlannin pilvet alkoivat olettaa sadetta.No tällä kertaa onneksi säästyttiin ja loppujen lopuksi suurimman osan ajasta aurinko antoi parastaan. Kallioilta laskeuduttiinkin pikkuhiljaa alas Greystonesin puolelle ja viimeiset uuvuttavat kilometrin kuljettiin keskellä peltoja ja maaseutua.

Greystones avautui huomattavasti pienempänä kuin isoveljensä. Piirteet kylälle oli kuitenkin aivan samat. Syrjäkylälle rakennettiin uusia merenranta hotelleja ja asuintaloja ja keskustasta löytyi komeita kalliomaisemia, rantaa ja muutamia ravintoloita. Pieni kylän raitti oli siis täälläkin rakentunut hyvin merellisesti ja oli aika nopeaa kierretty.

Parasta tälle haikille oli kuitenkin myös se, että Greystonesista ei tarvinut enää palata takaisin Brayhin vaan oma asema ja juna kuljetti suoraan takaisin Dubliniin sellaisessa 45 minuutissa.

Voin ehdottomasti suositella tätä vaihtoehtona tunnetulle ja paikoitellen ruuhkaiselle Howthille. Tää teki ainakin tähän reissaajaan paremman vaikutuksen. Tästä ei varmaan suurkaupungin lähiluonto voi enää parantua!

Vihreitä nummia, erikoisia aksentteja ja puolen miljoonan ihmisen värittämää kaupunkielämää. Dublin oli kaikin puolin helppo kohde eikä normaalia alku ummikointia ja lähellä olevaa sairaalareissua lukuunottamatta loman aikana tullut suurempia ongelmia vastaan. Alku ummikoinnin vähentämiseksi ajattelin luoda pienen nippelitieto postauksen kaikille teille, jotka aiotte tulevaisuudessa lähteä valloittamaan kaupungin. Nämä tiedot perustuu syksyyn 2017 ja kaikki on toki omia kokemuksiani.

Saapuminen

Dubliniin on ollut ihan törkyedullisia lentoja viime kuukausina kiitos kasvaneen kilpailun. Kolmessa tunnissa suorana kaupunkiin lentää joko Finnairin tai Norwegianin siivin. Oma valinta oli kuitenkin Sas yhdellä pompulla vieläkin edullisimpien lentohintojen johdosta.

Lentokenttä on sellainen pieni kotikutoinen, josta saavuttaa keskustan puolessa tunnissa. Kentältä löytyy monta zonea, josta jokaiselta lähtee vähän eri yhtiöiden busseja. Meidän hotelli ei sijainnut keskustassa, joten valittiin Dublin Coachin bussi,  joka vei meidät suoraan Red Cow Luasin asemalle. Tämä lähti muistaakseni zonelta 18, maksoi 5 euroa per henkilö ja kulki puolen tunnin välein.

Liikkuminen kaupungissa

Dublinin sisällä paras tapa liikkua on ehdottomasti jalat. Jos jalat kuitenkin kaipaa lepoa sisäistä liikennettä hoitavat bussilinjat, sekä kaksi uudehkoa ratikkalinjaa LUASia. Meidän hotellille 7km päähän keskustaan meni punainen LUAS-linja, jolla kulkeminen oli todella näppärää. Automaatit oli selkeitä ja sieltä sai helposti valittua meno-paluu lipun, jolla selvisi koko päivän. Tällainen menopaluu lippu 4 zonelle maksoi 5,20 eur/henkilö. Lippua ei tarvitse leimata ja ensimmäinen menomatka on voimassa 90 minuutin ajan. Paluun saa käyttää sitten kuin käyttää kunhan se on saman päivän aikana.

Enemmän liikkuville on tarjolla LUAS-kortti, jonka saa lunastettua 5 euron hintaan. Kortti toimii perinteisesti arvoa lataamalla ja sillä matkustaminen on hieman edullisempaa kuin lipulla. Tämä kortti tulee muistaa leimata asemalla ennen ratikkaan astumista kuin myös pois astuessa.

Hotellit

Ainakin oman loman ajalle majoituspaikkojen hinnat Dublinissa aiheuttivat harmaita hiuksia. Hinta-laatu on ihan jossain muualla kuin sallitun rajoilla ja jos ei hyvä tuuri käy ihan perinteisestä hostellistakin kannattaa varautua maksamaan lähes 100 euroa keskusta-alueella per. yö.

Tässä sitten laatua janoten päätettiin tinkiä sijainnista ja saatiin 7 kilometrin päästä keskustasta Ibis Dublinista iso huone omalla kylpyhuoneella 60 eurolla yö. Liikkuminen oli helppoa, sillä Red Cown asema sijaitsi ihan vieressä ja nähtiinpähän samalla mukavasti sellaista aitoa lähiöelämää ratikkamatkoilla ja ympäristössä.

Ruoka

Vaikka majoittuminen on kallista, ruoka on aivan yllätyksellisen halpaa ja sitä valikoimaa muuten löytyy ihan joka makuun. Mun täytyy heti myöntää etten oo yhtään minkään papu-muna pubi ruuan ystävä, joten tämä valikoima oli enemmän kuin tervetullutta. Fisusipsit irtosi 7 eurolla ja samaan hintaa lähti nopeaa kiinalaista noutoruokaa kahdelle. Dublinissa ei siis tarvi nälkää nähdä, on se oma maku sitten millainen tahansa.

Hinta-taso

Voisikos tässä todeta noin keskimäärällisesti, että Dublin on aika Suomen hinnoissa, millekään budjettilomalle tänne ei siis kannata suunnata. Sen minkä säästää ruuassa ja liikenteessä, saa maksaa takaisin järkyttävän kalliina hotelleina ja museomaksuina. Museoihin opiskelija-alennukset olivat myös aivan höpöjä, sillä yleensä tuo alennus oli kokonaisen yhden euron luokkaa.

Sää

Irlannin sään olen kuullut olevan vaihteleva ja vaikeasti ennustettava. En siis ollut varautunut kuin pahimpaan reissuni aikana. Yllättäen vesipisaroita tippui kuitenkin vain yhtenä yötä ja lähtöiltana. Taivas kuitenkin muutti väriään kuin ihmiset sukkia. Aamu saattoi valjeta aurinkoisena, hetken taivas saattoi muuttua mustaksi ja seuraavassa sekunnissa taas takaisin aurinkoiseksi. Kannattaa siis varautua pahimpaan, mutta uskoa parhaimpaan. Itse nauroin sille, että poltin nenäni paikassa kuten Irlanti ja että sain silmäni kipeiksi auringon vaikutuksesta ja aurinkolasien puutteesta. Näinkin voi siis käydä!

Dublin alueittan

Dublinin keskusta-alue jakautuu aika näppärästi Liffey joen pohjois ja eteläpuoleen. Itäpuolelta löytyy meri ja kauniita pieniä satamakaupunkeja. Lännessä sisämaassa jatkuu pitkälle perinteisiä Dublinilaisia lähiöitä. Tässä muutamalla sanalla jokaisesta jotakin.

Joen pohjoispuoli

Shoppailunhimoinen suuntaa ehdottomasti ensimmäisenä joen pohjoispuolelle joen suuntaisesti kulkevalle Abbey streetille. Katu on pitkä kuin nälkävuosi ja pitää sisällään kaikki ne ketjumyymälät, joita ihminen voi elämässään tarvita. Toinen pitkä pääkatu on O Donnell, joka vie joelta pohjoiseen päin aina pitkälle ruskealle pötkylälle Parnellin monumentille asti. Muuten sen mitä pohjoispuolta näin oli aika rähjäistä, eikä suuremmin kutsunut tutkimaan itseään. Kasvitieteellinen puutarha kannattaa kuitenkin merkata ylös, sillä se on iso ja kuulemani mukaan käymisen arvoinen.

Joen eteläpuoli

Joen eteläpuolelta löytyy ihan rehellisesti se kaikki, mitä Dublinissa mainostetaan. Heti joen varren kupeesta alkaa Temple Bar, joka lienee kaikille oluen ystäville Dublinin parasta antia pubeineen. No vaikka en kaljaa juokaan, kujat olivat siltikin viihdyttäviä kaupunkikävelyihin.

Nähtäviksi rakennuksiksi kannattaa merkata eteläpuolelle Trinity College, Dublinin linna, sekä Christ Churchin ja St. Patricksin katedraalit. Näiden kaikkien ihaileminen ulkopuolelta on ilmaista, mutta sisäänastuminen turkasen kallista. Jo pelkästään kirkkoihin sisälle kurkkaaminen olisi maksanut 6 euroa hengeltä. Kannattaa ihan oikeasti harkita kahteen kertaan onko näkemisen arvoisia.

Eteläpuolella shoppailu onnistuu parhaiten Grafton streetillä ja sen sivukaduilla ja sen päässä sijaitseva St. Stephensin puisto on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Länsi-Dublin

Dubliniin ei kannata suunnata pelkästään ydinkeskustan takia, sillä se on ihan rehellisesti sanottuna päivässä nähty. Ei tarvitse astua kuin pari kilometriä jokea pitkin länteen ja edessä on jo uutta nähtävää. Ensimmäisenä eteen avautuu ehkä Dublinin ikonisin ja absurdein kaupunkimaisema nimittäin valtava harmaa Guinnesin tehdas. Tehtaan takaa löytyy asiaan erikoistuneille oma museo ja baari ja harkitsin tätä ihan vain gravity barin näkymien takia. Tämä on siis se ehdotoin juttu, jos yhtään olut kiinnostaa. Johonkin 20 euron luokkaan taisi olla pääsymaksu.

Tehdasta vastapäätä löytyy Heustonin iso pääasema ja joen toiselta puolen Irlannin kansallismuseo. Ihan kivenheiton päässä aukeaa myös yksi koko Euroopan suurimmista puistoista Phoenix Park. Puiston porteilta voi vuokrata pyörän (10eur 3 tuntia) ja katsastaa satulan selästä ne muutamat monumentit ja bongailla peuroja. Loppuviimein tämä oli kyllä omasta mielestä melko turha paikka. Ei siis ehkä kannata, jos aikaa on vain rajallisesti käytettävissä.

Hieman vielä enemmän länteen mennessä löytyy Irish National War Memorial Park. Phoenix Parkin jälkeen tämä pieni puisto oli aivan ihanan positiivinen yllätys. Voin nähdä silmilläni kuinka muistopaikka on kaunis kevät ja kesäaikaan kun kaikki kukat kukkivat. Muistopaikan rauhallisen tunnelman lisäksi jokiranta näytti täällä parhaimmalle mitä tuli reissun aikana vastaan. Kävelypolut luonnon rauhassa katsellen soutuharjoittelijoita oli itselleni sitä parasta Dublinia.

Kun tästä suuntaa länteen ratikalla vielä 7 kilometriä jää matkan varrelle perinteisiä omakotilähiöitä kuten Golden Bridge ja Bluebell. Tämän pidemmälle ei myöskään tarvitse suunnata jos haluaa nähdä esimerkiksi hevosdraamaa läheisessä kanaalissa… Näillä seuduilla ei kuitenkaan ole enää tosiaan muuta kuin paikallisia keskuksia ja omakotitaloja.

Rannikko

Rannikolla itäpuolella Dublinia aukeaa meri ja ihania merenrantakyliä. Näihin pörheltää kätevästi lähijunilla ja se myös kannattaa ehdottomasti tehdä. Kylistä kuten Howth, Bray ja Greystones saatte kuulla myöhemmin enemmän. Kylätunnelman lisäksi luonto näiden kylien ympärillä on hämmästyttävän kaunista ja aivan omaa luokkaansa.

Dublinon siis helppo ja toimiva kaupunki ja lähistön paikat mukaanlukien se antaa suhteellisen paljon nähtävää. Itse Dublin ei ehkä ollut minua varten, mutta tosiaan nuo rannikkokaupungit ja lähiömaisemat nummeineen veti kokemuksen kuitenkin reilusti plussan puolelle. Jos ja kun palaan takaisin, lähden ehdottomasti tutkimaan tarkemmin Dublinin ulkopuolista Irlantia ja sen kaunista luontoa.

Eli ei muuta kuin näillä vinkein pakkaamaan varavaatteita laukkuun ja ottamaan Dublinia haltuun!

Kauniit terveiset Irlannin pääkaupungista Dublinista!

Keskiviikko meni täysin matkustaessa ja opiskelija nautti ”täyden palvelun” lentoyhtiöiden ilmaistarjonnasta kolmen lennon aikana liikaakin. Ompahan taas jutun juurta kerrottavana miten käy kun erittäin harvakseltaan kofeiinia nauttiva ihminen vetää sitä yliannostuksen… Ehkä sitä pitää vastedes pysyä vain tyylilleen uskollisena halpalentoyhtiöiden kannattajana.

Eilen alkoi kuitenkin loma ja tie vei heti ensimmäiseksi Dublinin keskustaan ja joen eteläpuolisille kujille. Ensivaikutelma oli hyvin Irlantimainen. Harmaata, tiilistä ja sää on ollut odotetun vaihteleva. Keskusta tuntui todella pieneltä ja enemmän sitä eilen kävellessä oli yllä sellainen pienen kaupungin tunnelma. Hyvin ehtisi koko kaupungin merkittävimmät paikat kiertää vaikka päivässäkin.

Vielä on kuitenkin lomaa kolme päivää jäljellä ja tänään tänne odotetaan saapuvaksi hurrikaanin rippeitä ja vesisadetta. Mutta mistäpä näistä säistäkään täällä tietää. Kunhan päivä valkenee täytyy katsoa ikkunasta ulos ja katsoa mille alkaa. Tarkoitus olisi kuitenkin näiden päivien aikana katsella vielä Dublinin pohjoispuolen keskusta, katsella lähiöelämää, sekä retkeillä lähikyliin.

Näillä siis mennään loppuviikko!

Menoissa pysyt reaalisti mukana instassa ja storieksessa @kaksuli (englanniksi), snapchatissa @kaksulii (suomeksi) ja blogin fb sivulla.