Browsing Category

Utrecht

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Kun pariviikkoisesta Alankomaissa tuli nelipäiväinen

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, tässä parissa viikossa kun hyppäsin lentokoneeseen kohti Amsterdamia pää täynnä matkasuunnitelmia ja tasapainottavaa arkea Alankomaissa. Tänään tuo reissu olisi tullut päätökseensä. Olisin noussut koneeseen täynnä upeita muistoja Belgian viisipäiväiseltä roadtripiltä vaihtoajan ystävien kanssa, olisin muistellut ystävien tapaamista Amsterdamissa ja Amersfoortissa ja olisin nähnyt väläyksiä pieneltä viikonloppureissulta Saksaan ensimmäistä kertaa elämässäni.

Lukea jo saattaa ettei tämä nyt tällä kertaa mennyt ihan näin, sillä maailman tilanne kehittyi koneeseen noustuani sen verran nopeasti. Tämä 15 päivän matka lyhenikin loppujen lopuksi neljään päivään enkä olisi voinut olla onnellisempi kun lennon siirtäminen onnistui niin helposti ja peruttu lentokin reititettiin uudelleen pahoittelukuponkeineen ihan hetkessä. Samalla tyhmä pää mietti miksei ollut antanut varoittavien esimerkkien jättää tätä reissua jo alunperinkin kokonaan välistä.

Noiden neljän päivän aikana sitä ehti kuitenkin viettää kaksi ikimuistoista päivää Utrechtissa pienessä uutispimennossa ennen kuin todellisuus alkoi iskeä kohti kasvoja. Ihania iltaisia tapaksia täydessä ravintolassa, aamupalaa kanaalin varrella ja lillumista oman huoneen porealtaassa vailla huolen häivää. Kolmas päivä alkoi parin tunnin junamatkalla Belgiaan, jonka aikana ulkoministeriö tiedotti palaamaan Suomeen pikimmiten. Matkustamista ei tullut välttää enää pelkästään Kiinassa, Iranissa ja Pohjois-Italiassa, vaan maailmassa oli käynnissä pandemia. Myös vaihto-opiskelijoita kehotettiin jättämään homma sikseen ja harkitsemaan vakavasti palaamista. Juna puksutti eteenpäin, pala kurkussa kasvoi ja kohteeseen oli enää kaksi varttia aikaa. Eipä tässä nyt heti juuri tällä hetkellä käännytä takaisin.

Antwerpen näytti yhtä elävälle kuin kolme vuotta sitten soolomatkallani. Tämäkin illuusio rikkoontui parin tunnin sisällä kun paikallinen ystäväni tiedotti lehdistötilaisuuden juuri loppuneen maassa ja että Belgia tulisi aloittamaan sulkutoimet jo samana iltana. Se oli tunnin hotellikäynti se. Tunnissa ehti hyvin siirtää lennon ja ostaa uuden junalipun takaisin Alankomaihin parin tunnin päähän. Matkalaukku säilyi purkamattomana. Paikallinen ystäväni tuli aseman nurkille pitsalle, ja vakavista maailman uutisista huolimatta kaupunki pysyi täynnä elämää ja puheensorinaa. Tämä reunion loppui ikävissä merkeissä ennen kuin se ehti alkaakaan. Loppuilta meni junassa istuen. Samana iltana täytyi vielä saavuttaa Enschede, jossa olisi mukavasti työtä pakata elämä päivässä matkalaukkuihin ja valmistautua reilun 24 tunnin päässä häämöttävään kotimatkaan.

Päivä neljä olikin täynnä nostalgiaa ja melankoliaa. Koska tässä vielä oltiin Alankomaissa, miksipä sitä ei olisi vielä käyttänyt pyörän selässä uuteen kaupunkiin tutustumiseen. Edelleen kaikki tuntui olevan kiireisillä turuilla ja toreilla kuten ennen. Jopa ruokakauppojen hyllyt olivat täynnä vessapaperia ja matkaeväitä. Mutta silti kaikki tuntui jotenkin muuttuneen. Kerrankin sitä oikeasti odotti pääsevänsä takaisin kotiin. Matkustaminen ei tuntunut ollenkaan hyvältä.

Seuraavana aamuna ennen auringonnousua juna kuljettikin takaisin Schipolin kentälle, jossa sinivalkoiset siivet odottivat kotimatkalaisia. Peruttu jatkolento reititettiin uudelleen ja samana iltapäivänä sitä oltiinkin jo takaisin Suomessa ihmettelemässä mitäköhän maailmalla oli juuri ehtinyt näiden muutaman päivän aikana tapahtua. Tänään eletäänkin päivää numero 10 kotiinpaluu karanteenissa ja tilanne tuskin tulee huomattavasti muuttumaan tämän kahden viikon päättyessäkään.

Nyt jos joskus on aika toimia vastuullisesti ja välttää ihmiskontakteja. Nauttia olosta kotona ja keskittyä olennaiseen, toivoa, että tilanne koko maailmassa tasaantuisi mahdollisimman pian. Nyt on aika pysyä kotona ja vain kotona. Ne kaikki tulevat seikkailut kyllä odottavat. Ja blogikin odottelee niitä päivitä kun siirappisten matkakertomusten jakaminen tuntuu taas enemmän ajankohtaiselta.