Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Hollanti

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Kun pariviikkoisesta Alankomaissa tuli nelipäiväinen

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, tässä parissa viikossa kun hyppäsin lentokoneeseen kohti Amsterdamia pää täynnä matkasuunnitelmia ja tasapainottavaa arkea Alankomaissa. Tänään tuo reissu olisi tullut päätökseensä. Olisin noussut koneeseen täynnä upeita muistoja Belgian viisipäiväiseltä roadtripiltä vaihtoajan ystävien kanssa, olisin muistellut ystävien tapaamista Amsterdamissa ja Amersfoortissa ja olisin nähnyt väläyksiä pieneltä viikonloppureissulta Saksaan ensimmäistä kertaa elämässäni.

Lukea jo saattaa ettei tämä nyt tällä kertaa mennyt ihan näin, sillä maailman tilanne kehittyi koneeseen noustuani sen verran nopeasti. Tämä 15 päivän matka lyhenikin loppujen lopuksi neljään päivään enkä olisi voinut olla onnellisempi kun lennon siirtäminen onnistui niin helposti ja peruttu lentokin reititettiin uudelleen pahoittelukuponkeineen ihan hetkessä. Samalla tyhmä pää mietti miksei ollut antanut varoittavien esimerkkien jättää tätä reissua jo alunperinkin kokonaan välistä.

Noiden neljän päivän aikana sitä ehti kuitenkin viettää kaksi ikimuistoista päivää Utrechtissa pienessä uutispimennossa ennen kuin todellisuus alkoi iskeä kohti kasvoja. Ihania iltaisia tapaksia täydessä ravintolassa, aamupalaa kanaalin varrella ja lillumista oman huoneen porealtaassa vailla huolen häivää. Kolmas päivä alkoi parin tunnin junamatkalla Belgiaan, jonka aikana ulkoministeriö tiedotti palaamaan Suomeen pikimmiten. Matkustamista ei tullut välttää enää pelkästään Kiinassa, Iranissa ja Pohjois-Italiassa, vaan maailmassa oli käynnissä pandemia. Myös vaihto-opiskelijoita kehotettiin jättämään homma sikseen ja harkitsemaan vakavasti palaamista. Juna puksutti eteenpäin, pala kurkussa kasvoi ja kohteeseen oli enää kaksi varttia aikaa. Eipä tässä nyt heti juuri tällä hetkellä käännytä takaisin.

Antwerpen näytti yhtä elävälle kuin kolme vuotta sitten soolomatkallani. Tämäkin illuusio rikkoontui parin tunnin sisällä kun paikallinen ystäväni tiedotti lehdistötilaisuuden juuri loppuneen maassa ja että Belgia tulisi aloittamaan sulkutoimet jo samana iltana. Se oli tunnin hotellikäynti se. Tunnissa ehti hyvin siirtää lennon ja ostaa uuden junalipun takaisin Alankomaihin parin tunnin päähän. Matkalaukku säilyi purkamattomana. Paikallinen ystäväni tuli aseman nurkille pitsalle, ja vakavista maailman uutisista huolimatta kaupunki pysyi täynnä elämää ja puheensorinaa. Tämä reunion loppui ikävissä merkeissä ennen kuin se ehti alkaakaan. Loppuilta meni junassa istuen. Samana iltana täytyi vielä saavuttaa Enschede, jossa olisi mukavasti työtä pakata elämä päivässä matkalaukkuihin ja valmistautua reilun 24 tunnin päässä häämöttävään kotimatkaan.

Päivä neljä olikin täynnä nostalgiaa ja melankoliaa. Koska tässä vielä oltiin Alankomaissa, miksipä sitä ei olisi vielä käyttänyt pyörän selässä uuteen kaupunkiin tutustumiseen. Edelleen kaikki tuntui olevan kiireisillä turuilla ja toreilla kuten ennen. Jopa ruokakauppojen hyllyt olivat täynnä vessapaperia ja matkaeväitä. Mutta silti kaikki tuntui jotenkin muuttuneen. Kerrankin sitä oikeasti odotti pääsevänsä takaisin kotiin. Matkustaminen ei tuntunut ollenkaan hyvältä.

Seuraavana aamuna ennen auringonnousua juna kuljettikin takaisin Schipolin kentälle, jossa sinivalkoiset siivet odottivat kotimatkalaisia. Peruttu jatkolento reititettiin uudelleen ja samana iltapäivänä sitä oltiinkin jo takaisin Suomessa ihmettelemässä mitäköhän maailmalla oli juuri ehtinyt näiden muutaman päivän aikana tapahtua. Tänään eletäänkin päivää numero 10 kotiinpaluu karanteenissa ja tilanne tuskin tulee huomattavasti muuttumaan tämän kahden viikon päättyessäkään.

Nyt jos joskus on aika toimia vastuullisesti ja välttää ihmiskontakteja. Nauttia olosta kotona ja keskittyä olennaiseen, toivoa, että tilanne koko maailmassa tasaantuisi mahdollisimman pian. Nyt on aika pysyä kotona ja vain kotona. Ne kaikki tulevat seikkailut kyllä odottavat. Ja blogikin odottelee niitä päivitä kun siirappisten matkakertomusten jakaminen tuntuu taas enemmän ajankohtaiselta.

Den Haag – Elämää sykkivä rantakaupunki Alankomaissa

Parisen vuotta sitten päätin Erasmus unelmani pariviikkoiseen matkaan Euroopan läpi aina Hollantiin saakka. Lähdin Madridista kaikella haikeudella kohti Andorraa, josta jatkoin matkaani eteläisen Ranskan kautta Belgian kaupunkeihin ja viimein Hollannin rannikolle Rotterdamista Den Haagiin. Den Haagille annoin aikaa reissuni viimeiset kaksi päivää ennen paluuta Suomeen ja nyt voin todeta ettei varmasti parempaa reissun päättymisen lokaatiota olisi voinut löytyä. Koska Haag on ihana kesäkaupunki, haluankin nyt vielä viedä teidät ihanat lukijatkin tutustumismatkalle tähän elämää sykkivään rantakaupunkiin ja tarjota kenties vaihtoehtoisen kaupunki- ja rantakohteen Hollantiin matkaaville.

Hallintokaupungin palatseja ja sykkivää kaupunkielämää

Den Haagissa asustelee reilut puoli miljoonaa ihmistä. Junan puksuttaessa keskusasema Centraalille Alankomaiden tasainen maaseutu vaihtui uusiin pilviä tavoitteleviin liikerakennuksiin, tiheään raitiovaunujen verkostoon ja kiitettävään määrään edes takaisin kuhisevia ihmisiä. Heti keskusaseman itäpuolella avautuivat pääkeskustan monipuoliset ostosalueet ja kaupunkielämä. Noordeinella kiviset tyylitellyt liikerakennukset olivat täynnä pieniä gallerioita, muotiputiikkeja ja omanlaistansa tyylikästä särmää ravintoloineen. Noordeinen vaihtuessa Hoogstraatiksi kliseisen tyylikäs Jugend vaihtui klassisiin ketjumyymäliin aina Venestraatin päähän saakka. Den Haagin ostosrupeama yllätti kuitenkin positiivisesti kun jalkojen kantaessa eteenpäin edessä avautui kiinalaisia symboleja täynnä oleva portti aivan toiseen ulottuvuuteen. Kiinalainen kaupunginosa vei samantien aikamatkalle Aasiaan krääsäkauppoineen ja ihanine mausteentuoksuineen. Wagenstraatista sivukatuineen tulikin yksi lempiosistani koko kaupungissa.

Den Haag ei ole kuitenkaan ainoastaan vilkkaita ostoskujia, sillä maan hallinnollisena pääkaupunkina sieltä löytyvät paitsi maan kaksi parlamenttia myös kaikki suurlähetystöt, konsulaatit ja diplomaattien asunnot. Binnenhofin palatsialue ja parlamenttirakennus avautui heti keskustan parhaimmilla paikoilla. Pienelle sisäpihalle pääsi kurkkimaan vaivatta ja ulkopuolinen maisema lampineen oli yksi koko Haagin suosikeistani. Noordeinen palatsi aukesi vastaavasti ihan puuntakaa kävelykaduilla haahuillessani. Valkoinen palatsi näytti jotenkin hukkuneelta talojen välissä, varsinkin kun edustalla olevalla aukiolla oli semiperinteiset ruokamarkkinat hippityylin menossa. Kolmas pohjoisessa vastaantullut palatsi Vredespaleis oli mielestäni kuitenkin koko kaupungin kaunein. Rauhanpalatsissa toimii kansainvälinen tuomioistuin ja kirjasto, jossa on lukemani mukaan yksi maailman merkittävimmistä oikeuskirjallisuuden kokoelmista. Palatsi oli kuitenkin vankasti aidattu, mutta viereen oli rakennettu näyttelykeskus. Pieni kierros riitti tällä kertaa, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa katsastamaan vielä lähellä sijaitsevia suurlähetystöjä ja World Forumin valtaisaa kokousrakennusta Eisenhowerlaanin varrella.

Vehreyttä puistojen ja pyöräteiden keskellä

Onneksi Haagista löytyi betoniviidakon lisäksi myös vehreyttä ja Alankomaille sopivasti hyvät pyöräilybaanat. Epäonnekseni puistovalloitusreissulleni sattui astetta pilvisempi ja kylmempi päivä. Valtaisassa Westbroekparkissa olisi joka tapauksessa voinut viettää vaikka kokonaisen päivän. Tavallisen puistoelämän lisäksi täällä voi ihailla ruusujen kukintaa ja vuokrata vaikkapa kajakin. Lapsiperheiden ja miksei ihan aikuistenkin iloksi vierestä löytyy Maduromam – eli toisin sanoen pienen pieni miniatyyri Hollanti ja esittelykeskus. Itse päädyin jo jopa rakennuksen sisälle, mutta käännyin kalliihkon lähes 20 euron pääsymaksun myötä kuitenkin pois. Ehkä vielä joskus.

Westbroekparkin lisäksi katsastin pikaisesti Haagse Bosin puistoalueen, joka avautui hauskasti keskeltä kaupunkia vilkkeen viereltä. Haagse Bosille oli ominaista elukat, skeittipaikka ja pieni lampi. Nimensä mukaisesti puistossa oli metsää, mutta ei tätä voi millään metsäiseksi suomalainen kutsua. Tämä oli selkeästi paikallisten oma olohuone, jonne tullaan rentoutumaan ja viettämään aikaa ja mikä jottei myös pienen kävelyn arvoinen myös matkailijalle.

Kultaista puuterihiekkaa merimaisemineen Scheveningenillä

Viimeisenä on kyllä vielä mainittava Den Haagin paras valtti nimittäin kultainen puuterihiekkainen ranta-alue Scheveningen. Jos sää suosi etelänaapurin rannoilla Oostendessa, samaa ei voinut sanoa Haagista. Upea alue ja hiekkaranta silti on. On ravintoloita Keizerstraatilla, tunnelmallinen rantakatu, akvaario, sekä jopa oma kirkko Oude Kerk. Voin vain kuvitella kuinka upea kohde Scheveningen on aurinkoisena kesäpäivänä. Viimeisenä reissun iltana onni kuitenkin kääntyi sen verran, että istuin hiekkarannalla omassa rauhassani katsellen auringonlaskua ja miettien elämää ja kuinka hienoja asioita olinkaan saanut kokea viimeisimmän puolen vuoden aikana asuessani Espanjassa ja matkustaessani läpi Euroopan. Aamulla juuri lähtiessäni sain vielä nähdä pienen hetken verran aurinkoa, joka kruunasi loman totaalisesti ja teki rannasta kauniin kiiltävän.

Den Haag oli sen verran monipuolinen ja itselleni mieleinen kaupunki, että olin onnellinen saadessani päättää yhden osan elämäni seikkailuista juuri täällä. Kun yksi ovi sulkeutuu toinen aukeaa. Paljon on elämä mennyt tuosta haikeudesta eteenpäin viimeisen parin vuoden aikana, mutta Haagilla on aina itselleni suuri merkitys. Tänne tulen vielä ehdottomasti palaamaan jos ja kun löydän taas joskus itseni Alankomaista.

Mikä? Den Haag – Alankomaiden hallinnollinen kaupunki
Missä? Alankomaiden eteläisellä rannikolla
Miten? Amsterdamin lentoasemalta ja keskustasta kulkee säännöllisesti junia Den Haagiin. Matka kestää junasta riippuen puolesta tunnista 45 minuuttiin.
Mitä? Sykkivän suurkaupungin ja valkoisen hiekkarannan elävä yhdistelmä.

The Hague Tower – Hollannin korkeimmilla drinkeillä

Jokainen reissu vaatii glamour hetkensä. Ryytyneenä parin viikon reissun päätteeksi kesällä läpi Euroopan tulikin aika kaivaa laukun pohjalta blingblingit niskaan ja lähteä valloittamaan Hollannin korkeinta kattobaaria. Tässäpä siis paremman illan reissuvinkkiä Den Haagiin Hollantiin!

The Penthouse on näitä Hollannin uusia moderneja tornitaloja ja sijaitsee sopivan keskeisellä paikalla hyvin kulkuyhteyksien varrella. Otin ratikan numero 9 suoraan rannalta Waldorpstraatille, mutta sama onnistuu aivan hyvin myös numeroilla 1,12,16, ja 17 keskustasta.

Itsehän siis marssin laittautuneena tornitalon aulaan ja ilmoitin haluavani ylös. Setä ei ollut ihan samaa mieltä, sillä näin lauantai-iltana paikka olisi tullut varata netistä etukäteen. Koska tämä oli kotimatkani viimeinen ilta en halunnut luovuttaa ja kauniilla hymyllä ja päättäväisellä otteella sain kun sainkin puhuttua itseni ylös. Heitin 9 euroa tiskiin, sain ilmaisen juomalipukkeen ja otin hissin 135 metriin.

Ravintola vaikutti viimeisen päälle hienolta. Kaikki pöydät oli odotetusti varattu, mutta sepä ei tässä vaiheessa enää haitannut. Katselin ympärilleni ja mietin kuinka kiva juuri tällaiseen paikkaan olisi tulla ihan oikeasti syömäänkin. Pöydät on nimittäin aseteltu juuri niin, lähes jokaisesta on suorat kaupunkinäkymät.

Tällä kertaa itselleni ei kuitenkaan ruoka maistunut, joten tilasin 9 euroon kuuluvan drinkkini tiskille ja sitä odotellessa menin katselemaan maisemia. Ylhäällä parasta on nimittäin ulkotila ja näköalapaikka, josta voi ihailla Den Haagia puolelle ja toiselle ihan ilman sitä näköalapöytääkin. Näkymät on ihan ehdottomasti rahan ja käymisen arvoiset ja jotenkin tämä oli vain parasta mitä osasin kuvitella hengästyttän puolen vuoden päätökseksi. Siinä maisemia katsellessa voitte vain kuvitella siis kuinka tunteet olivat pinnassa kelatessa Erasmusta ja takana olevaa reissua.

Olipahan siis arvoisensa päätös elämäni uskomattomimmalle matkalle. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen.

Mikä? The Hague Tower
Missä? Den Haagissa, Hollannissa
Mitä? Näköala baari/ravintola
Miten? Kävelemällä keskustasta (1km), raitiovaunuilla 1,9,12,16,17
Mitä maksaa? 9 euroa, johon kuuluu juomakuponki. Kupongilla saa valita yhden minkä tahansa juoman listalta.

Kannattaa varata pöytä etukäteen Hague Towerin nettisivuilta erityisesti viikonloppuisin ja muihin ruuhka-aikoihin. Varaus on lähes pakollinen, jos paikalla haluaa myös syödä.