Pari kuukautta sitten territorion hallintaa koskevilla luennoilla opettaja alkoi suunnitella opintoreissua, jotta pääsisimme näkemään käytännössä ryhmätyöhön vaadittavia maisemia. Tuolloin lyötiin päivä ja kaikki lukkoon, mutta lumisade yllätti ja voitte kuvitella, että täällä ei silloin liikuta yhtään mihinkään. Uusi päivä opintoreissulle koitti noin viikko sitten ja tällä kertaa aurinko ja helle ottivat yhden vaihtarin ja kourallisen espanjalaisia opiskelijoita vastaan.
Olin ymmärtänyt etukäteen, että reissu vie vuorille kauniisiin maisemiin, mutta sen tarkempaa ideaa ei kyllä matkasta ollut. Onneksi opettaja tarttuikin heti minibussiin päästyä kunnon oppaan tavoin mikkiin ja alkoi selittää ummet ja lammet kaikesta vastaantulevasta. Espanjalaiset vetivät sikeitä kun itse mielenkiinnoissani kuuntelin tulevien kylien historiaa, muokkautumista ja tulevaisuuden näkymiä. Näinpä siis 40 minuutin ajomatkan jälkeen löysin todella itseni Madridin maaseudulta pohjoisilta vuorilta ja niiden kylien keskeltä, joista infoa sateli kuin räntää vappuna.
Ensimmäinen pysähdyspaikka löytyi Talamanca de Jaraman liepeiltä. Pienen uinuvan 3000 asukkaan pueblon viereltä löytyi kaunis näköalapaikka, jonne sitten kivuttiin karttakuvien kanssa, ihailtiin maisemia ja analysoitiin maisemaa. Kaunishan se oli, ei voi muuta väittää.
Seuraavalle pysähdykselle matka jatkui pohjoiseen El Vellonin 1700 asukkaan kylää kohti. Taasen löytyi kukkula maisemineen, kaunis pieni hautausmaa, sekä uinuva kylä joka kutsui opintomatkaajia välitauko olusille. Johan siinä ehti kahden näköalapaikan jälkeen uupuakin, huhhuh! Muutaman virkistävän jälkeen päästiinkin viimein asiaan ja matka jatkui reissun pääpaikkaa Patonesin kylää ja sen ympäristön luontokohteita.
Bussi kiemurteli uuden ala-Patonesin läpi kohti vuorenrinnettä ja ylä-Patonesin vanhaa pientä antiikkista keski-aikaista kivikylää. Vuoren rinteeseen rakentunut pieni kylä oli jotain niin kaunista varsinkin näköalapaikalta, jossa toki ensimmäisenä täytyi kaivaa eväsleivät (ja uudet tölkit kaljaa) esille ja nauttia maisemasta ja maaseudun rauhasta. Samalla opin Patonesin olevan yksi Madridin maaseutualueiden kehittämiskohteista, johon toivotaan vireyttä pienellä matkailullisella toiminnalla, Jo nyt tähän muutaman mökin kattavaan kylään oli avattu pari tunnelmallista ravintolaa, sekä paikallisten ylläpitämiä maaseutumajoituksia tarjoten matkailijoille vain parasta laatua.
Pienen ylä-Patonesin kierroksen jälkeen lähdimmekin sitten katsomaan, mitä muuta seutu tarjoaa matkailijalle laadukkaiden majoitus- ja ravintolapuitteiden lisäksi. Nopeaa selvisi, että Patonesin juttu on ihan ehdottomasti ympärillä levittäytyvä luonto ja rauha. Pieni patikointi laaksoa pitkin avasi sen verran kauniit näkymät, että voisin aivan hyvin nähdä itseni rentouttavalla viikonloppulomalla nuissa maisemissa. Parasta oli kuitenkin pienen automatkan päässä sijaitseva Atazarin tekojärvi alhaalla laaksossa, johon avautui ihan mielettömät maisemat vuorenrinteeltä. Siinä näköalapaikalla maisemaa ihaillessa olisi voinut kuvitella olevansa vaikka Suomessa, mutta kirkas aurinko ja helle kuitenkin vakuutti Espanjan maaperästä.
Viimeinen pysähdys tapahtui Torrelagunan kylässä, joka on alueen isoin urbaani keskittymä lähes 5000 asukkaallaan. Opettaja halusi poiketa paikallisessa leipomossa ja kävimme ottamassa ryhmäkuvia paikallisella Plaza Mayorilla. Nämäkin kujat vakuuttivat mut ihan sata nolla ja olin niin hymyä koko reissusta ja onnellinen mahdollisuudesta päästä mukaan.
Aina se vaan hämmästyttää, miten näinkin läheltä valtavaa metropolia voi löytyä tällaista luontoa, rauhaa ja uskomattomia paikkoja. Jos uskaltaisin ajaa täällä ja omistaisin auton, vetäisin varmasti harvase viikonloppu vuorille nauttimaan luonnosta ja raikkaasta ilmasta. Eihän samassa puolessa tunnissa pääse kotona kuin Oulun keskustasta Koiteliin! Hykertelen innosta ajatellessanikaan seuraavaa suunnitteilla olevaa Madridin maaseutu matkaa vuorille. Ehdottoman helppoa toteuttaa päiväreissuna, jos kaupunki-ilma alkaa tökkiä!