Cuéllar oli viime postauksessani kirjoittamani Segovian maakunnan roadtripin pääkohde. Mutta mikä ihmeen Cuéllar ja miksi ihmeessä. Ensinnäkin koko ajatus lähti siitä, että halusimme ehdottomasti lähteä katselemaan kaverin kotia ja perhettä. Kaveri sattuu olemaan kotoisin Cuéllarista ja koska muut eivät olleet vielä käyneet Segoviassa, oli Cuéllar meidän luonnollinen yöpymispaikka viikonlopulle kaikkien seikkailujen välissä.
Cuéllar on Segovian maakunnan toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee taktisesti Segovian ja Valladolidin välissä. Mikään iso paikkahan ei ole kyseessä, sillä paikalliset kutsuvat tätä noin 10 000 asukkaan keskusta ihan vain ”puebloksi” kyläpahaseksi. Suomen mittakaavalla Cuéllar muistutti kuitenkin enemmän palveluineen kaupunkia ja reissun aikana tulikin englanniksi keskusteltua että kyllä tässä nyt on enemmän kyse ”townista” kuin ”villagesta”, sen verran alueella oli kuitenkin nähtävää ja koettavaa.
Ensimmäinen ilta meni ihan vain lepäillessä ja perheeseen tutustuessa, mutta seuraavana päivänä oli aika startata tutustuminen kyläsen tarjontaan. Aamulla valkoinen renukka starttasikin itsensä noin 8 kilometrin päähän luonnon helmaan Senda de los Pescadoksen vaellusreitin alkuun ja ytimeen.
Reitin idea oli mukailla jokivartta ja viedä pikkuhiljaa kohti kuvan kaunista riippusiltaa ja tuoda takaisin metsäreittiä alkupisteelle. Tämän pituuden piti olla maksimissaan noin 15 kilometriä ja niinpä me lähdettiin koittamaan onneamme. Jo heti alussa kuitenkin tuli melko selväksi, että kukaan ei ole huoltanut reittiä aikoihin ja varmasti joskus kaunis reitti olikin tällä hetkellä lähinnä huonoksi kulunutta polkua ja kukkimatonta pusikkoa. Sisulla me kuitenkin jatkettiin matkaa jokivartta pitkin ja loppuviimein nähtiin kuitenkin joen lisäksi pieni vesiputous ja mikä parasta nautittiin tietenkin luonnosta! Riippusiltaa emme koskaan saavuttaneet, sillä reitti oli varsin puskistunut ja ainoa mahdollisuus noin 5 kilometrin jälkeen oli kääntyä uusia portaita pitkin ylös ja metsäreitille.
Entäs sitten metsäreitti… No suomalaiselle tämä oli enemmänkin kuin pururata, mutta maa oli täynnä valtavia käpyjä ja loppusuoralla saavutimme muutamia mielenkiintoisia vanhoja rakennuksia. Kokonaisuudessaan tämä vaellus ei missään nimessä ollut vaivansa väärti, mutta ainakin meillä oli yhdessä kivaa. Tämä puska oli vaeltamista Cuéllarin tapaan ja antoi osviittaa tulevasta.
Niin, nimittäin pienen siestan jälkeen oli toki vuorossa itse keskustan vuoro. Aloitimme haahuilemalla kaduilla kohti ydintä. Nopeaa tunnelma oli kuin missä tahansa itä-Euroopan kaupungissa. Selkeästi ei Espanjan apurahat riitä pitämään pikkukyliä kuosissa, sillä mitään näin surkeaa ulkoisesti en ole vielä Espanjassa nähnyt. Hylättyjä ja rappeutuneita taloja oli enemmän kuin jaksoi kuvata ja jotenkin muutenkin kyläpahasen kehitys oli kuin pysähtynyt jonnekin aivan muualle kuin 2000-luvulle. Itsehän nautin rappioromantiikasta, mutta silti tuntui pahalle ajatella kuinka epätasaisesti (täälläkin) raha osaa jakautua.
Mutta toki siis Cuéllarissa on muutakin nähtävää kuin pelkät rupsahtaneet kadut, nimittäin vastaan tuli monenmoista kirkkoa, että siestan aikaan uinuva pääkatu. Cuéllarin pääjuttu on kuitenkin vanha linnoitus, joka ei ollut enää illalla auki, mutta jonka muureilta pääsi nätisti ihailemaan maalla laskevaa aurinkoa. Muureja on kaksi, joista me valitsimme toki ilmaisen vaihtoehdon. Maksulliselta olisi avautunut näkymä kylän keskustaan, mutta koska kaupunki on muutenkin rakentunut kukkuloille, emme nähneet mitään pointtia tuhlata muutamaa penniä tähän vaihtoehtoon.
Seuraavana aamuna ennen lähtöä kipusimmekin vielä lähikukkulalle ottamaan tuntumaa ylhäältä käsin ja hypimme nurmella kuin viimeistä päivää. Vedimme viimeiset henkoset maaseudun ilmaa ennen paluuta Segovian kautta kohti Madridia. Paluuliikenteen ja sään tiedättekin jo aiemmasta postauksesta.
Kokonaisuudessaan Cuéllar oli kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen kokemus. En minä tänne kyllä näe mitään syytä lähteä ilman tällaista perhemajoitus/tuttava mahdollisuutta, mutta ehkä pikainen pysähtyminen linnoituksella esim. ajaessa Madridista kohti Valladolidia voisi olla paikallaan. Cuéllar oli hyvin erilainen kokemus kaikkien kiillotettujen Unesco pitäjien jälkeen!