Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kastilia & Leon

Uusia tuulia Espanjan lomille – Vinkit alue alueelta

Tuntuuko, että Aurinkorannikko alkaa olla jo nähty tai että seuraavalla Espanjan lomalla voisi vähän laajentaa reviiriä ja kokea vaikka jotain uutta. Mun oma rakkaus maata kohtaan on laajentanut tätä reviiriä jo melkoisesti ja mulla on jokin hinku aina tunkea itseni paikkoihin, joista en ole koskaan kuullutkaan tai joissa en ole vain ehtinyt käydä. Harmittavasti läheskään kaikki ei ole vielä edes yltänyt tänne blogin puolelle. Nyt ajattelinkin siis jakaa teille pala palalta ja alue alueelta ehkä jotain uusia käymisen arvoisia mestoja Espanjasta. Unohdetaan nyt luvuista kuitenkin kokonaan saaristot, josta voisi joskus tehdä oman hidden secrets postauksen. Unohdetaan myös pohjoisen Baskimaa, Cantabria ja Asturias, sekä läntisen Espanjan valtava Extremadura, jonne siipeni eivät ole vielä yltäneet. Unohdetaan myös Katalonia, koska itse olen käynyt alueella vain Barcelonassa, joten mitää erityisvinkkejä alueelle ei ole kanssanne jakaa aikanaan vielä.

Lennä Malagaan ja koe pohjois-Andalusia

Andalusian ensimmäisiä vierailukohteita lienee ihanan trendikäs Malaga ja Aurinkorannikon helmet kuten Fuengirola ja Marbella. Seuraavilla Andalusian lomilla tutuksi ovat varmaan jo tulleet koko alueen pääkaupunki Sevilla, vanhasta moskeijastaan ja juutalaiskortteleistaan tunnettu Cordoba ja tuhannen ja yhden yön satujen Granada. Entä seuraavaksi?

Andalusia on valtava alue, jossa on paljon muutakin kuin nämä syystäänkin suosikit klassikot. On ihania pieniä kyliä kuten Iznajar, on lumihuippuisia vuoria Sierra Nevadalla, mutta on myös massalta piilossa pysyneet Jáen, Baeza ja Úbeda, jotka hurmasivat tämän tytön vanhoilla kaupungeillaan ihan sata nolla ja jotka on muuten helppoa yhdistää samaan lomaan niiden kompaktien välimatkojen myötä.

JÁEN

Jáen on Jáenin maakunnan pääkaupunki reilulla 100 000 asukkaallaan. Maisemaa hallitsee Espanjan kaupungeille tyypillisesti katedraali, jota ympäröivät pienet kadut kutsuvat heti tutkimusretkelle. Mikä on sitten se juttu suunnata Jáeniin ja miksi se erottuu muista? Kun katedraalilta suuntaa kohti pohjoista kadut alkavat mennä kapeammiksi, ränsistyneimmiksi, mutkittelevimmiksi ja värikkäämmiksi. Alue on syntynyt rinteeseen ja mieli vie samantien seikkailemaan jonnekin meren toiselle puolelle Lattareihin. Kujat nousee ja laskee ja siestan aikaan vain sisältä kuului kaduille puheensorinaa ja musiikkia. Rakastuin täysillä. Katurakkauden lisäksi Jáenissa kannatta vierailla ainakin Baños Arabesin ilmaisessa kulttuurikeskuksessa ihan jo sen kattoterassilta aukeavien näköalojen takia. Ja koska ollaan ulkona maineen ja mammonan saavuttaneista kaupungeista Jáenista tuskin löytyy yhtään matkailijoille tarkoitettua segunda ravintolaa turistilisähinnoilla. En pettynyt kertaakaan.

Málagasta pääsee Jáeniin autolla noin 2 tunnissa, bussilla noin 3 tunnissa (ALSA) tai yhdellä päivittäisellä junayhteydellä 4 tunnissa (Renfe). 

BAÉZA & ÚBEDA

Pienet naapurit Baéza ja Úbeda ovat pohjoisen Andalusian kaksi kauneita salattua helmeä. Kylät ovat tunnettuja erityisesti Barokkiajan arkkitehtuuristaan ja ovatkin tienanneet tällä itselleen UNESCOn statuksen. Úbeda on kylistä hieman isompi reilulla 35 000 asukkaallaan, mutta Baéza ei jää yhtään jälkeen tyylillään tästä isoveljestään.

Úbedan sydän on Vaquez de Molinan aukio, jonka ympäriltä löytyy sekä palatsia, että basilikaa. Kaupunki jatkuu aukiolta pohjoiseen päin, jossa on lisää ihasteltavaa Barokkityyliä ja kauniita katuja. Úbeda on myös tunnettu sanonnastaan Andar por los cerros de Úbeda, jolla halutaan erityisesti tuoda arvoa Úbedan upeille kukkuloille ja niiltä avautuville oliiviviljelmien täyttämille maisemille. Baezassa barokkitaiteen ystävä suuntaa ensimmäiseksi katedraaliaukiolle, jonka ympärillä aukeaa pieni ja hurmaava vanhakaupunki. Itse kipusin myös kirkontorniin ihailemaan maalaismaisemia.

Jáenista Baézaan matkaa kertyy noin 50 kilometriä, jonka saavuttaa suoralla bussiyhteydellä 35 minuutissa. Välimatkaa Baézasta Úbedaan on vastaavasti 10km, jonne pääsee bussilla vartissa. 

Lennä Alicanteen ja suuntaa naapuriin Murciaan

Alicantekaan ei ole turha paikka. Viikon lomalla näkee hyvin monipuolisen Alicanteen rantoineen, sekä kenties suositun Torreviejan ja tvstä tutun Benidormin. Seuraavalla lomalla tutuksi ovat saattaneet tulla Calpen ja Altean hurmaavat rantakaupungit, sekä jopa Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki Valencia. Mutta mitäs jos seuraavalla matkalla vaihtaisi itsehallintoaluetta ja suuntaisi Valenciasta Murciaan.

MURCIA

80 kilometriä Alicantesta lounaaseen saavuttaa uuden itsehallintoalueen Murcian. Murcian alue on jäänyt vähän aurinkorannikon ja Costa Blancan varjoon, mutta omasta mielestäni aivan syyttä. Murcian alueen pääkaupunki on tietenkin Murcia, josta on hyvä aloittaa alueeseen tutustuminen.

Murcian kaupungissa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, joten mistään perähikiästä ei ole todellakaan kyse. Kaupunki on kuitenkin pieni ja kompakti ja nopeaa parissa päivässä kierretty. Murcian kaupungin sydän on sen goottilaisbarokkityylinen pääkatedraali. Katedraalin ympäriltä löytyy kompaktisti kaupungin muut mielenkiintoiset vierailukohteet, kuten Real Casino de Murcia, sekä lukuisat muut museot. Jokimaisemia kannattaa käydä myös ihailemassa vanhalta Puente de los Peligrosin sillalta. Ja koska kyseessä on yliopistokaupunki, Murcialle kannattaa antaa aikaa tapasbaarien ja yöelämän merkeissä. Tämän paikallisemmaksi yöelämä Espanjassa tuskin voi muuttua.

Murcian saavuttaa Alicantesta, sekä vuokra-autolla että suoralla bussilinjalla noin tunnissa. 

CARTAGENA

Murcian hallintoalueelta löytyy myös kauniita merimaisemia, joista tunnetuin lienee historiallinen Cartagena. Cartagenan satamakaupungissa yhdistyy mukavasti barokki ja uusklassista tyyliä edustava keskuskatu, tyylikäs satama-alue, sekä arkeologiset rauniot, joista nähtävillä on esimerkiksi roomalaisaikainen teatteri, Päivä kaupungissa kului nopeaa ja mitä parasta, ilman järkyttäviä matkailuvirtoja.

Murciasta Cartagenaan ajaa autolla ja pääsee bussilla noin 45 minuutissa. 

Lennä Madridiin, lähde hiihtämään ja suuntaa maailmanperintökohteisiin

Ensimmäinen loma Madridissa on soutelua Retiron puistossa, auringonlaskun ihailua Debodilla ja ostoksia Gran Víalla. Ensimmäisillä reissuilla myös läheiset Segovia ja Toledo tulevat lienee monille tutuiksi päiväretkikohteina. Mutta mitä jos seuraavalla Madridin reissulla et suuntaisikaan vaikka ollenkaan kaupungin keskustaan, vaan antaisit mahdollisuuden ensiksi Madridin hallintoalueen luontokohteille tai suuntaisit vaikka suoraan hieman kauemmas upeisiin Unesco-kohteisiin.

NAVACERRADA

Navacerradan pieni kylä on Madridilaisille siinä mielessä uniikki, että täällä pääsee talvisin Guadarraman vuorille laskulomalle. Navacerradaa ei voi kutsua ulkomaisten suosikiksi, mutta pieni kylä tarjoaakin perinteistä Espanjalaista elämänmenoa ja lähinnä punaisen tason rinteitä. Kesällä samaisiin maisemiin voi suunnata nauttimaan luonnosta ja valloittamaan pikkupatikalla vuoren rinteitä. Mikäli luontokohteet alkavat innostaa enemmänkin kannattaa Madridin lomalla suunnata Navacerradan lisäksi esimerkiksi Patonesin alueelle.

Navacerradaan ajaa Madridista noin tunnissa. Julkisilla yhteyksillä Puerto de Navacerrada on helpoiten saavutettavissa Cercanias lähijunalla C8 Chamartin – Cercedilla ja C9 Cercedilla – Puerto de Navacerrada. Matka kestää noin 1,5 tuntia. 

CUENCA

Jos klassinen Ronda Andalusiasta on tuttu, niin miten olisi Cuencan rotkokaupunki Kastilia-La Manchan alueella Madridista noin 165 kilometriä itään? Vaikka Cuenca kuuluukin UNESCOn luetteloon, on se säilyttänyt oman rauhansa ja charminsa monesta muusta kohteesta poiketen. Kuin myös Rondassa, myös täällä pääsee ihailemaan rotkomaisemia ja laidalla riippuvia taloja, mutta ilman turistirysämeininkejä. Cuencan kaupunki- ja linnoitusmaisemat ovat myös vertaansa vailla. Jos luontokohteet kiinnostaa enemmältikin kannattaa Cuencan vieressä sijaitsevassa luonnonpuistossa käydä ihmettelemässä eroosion johdosta kuluneita kiviä Ciudad Encantadassa.

Cuencan saavuttaa Madridista autolla hieman alle parissa tunnissa. Juna- ja bussiyhteyksiä menee harvakseltaan eikä kaupunki näiden puitteissa sovi päiväretkikohteeksi, 

ÁVILA

Espanjan vanhimmasta ja pisimmästä muuristaan tunnettu Ávilan keskiaikainen kaupunki on niin ikää päässyt UNESCOn listoille. Ávila on erinomainen päiväretkikohde, kun haluaa kokea upeaa vanhaa kaupunkimaisemaa rauhassa ruuhkilta. Ávilan juttu on pitkän muurin kävely ja maisemien ihailu, sekä vanhoilla kapeilla kaduilla haahuilu. Vanhankaupungin kujien keskeltä löytyy myös Espanjan vanhin goottilaistyylinen katedraali, jota pääsee ihailemaan lisämaksua vastaan.

Ávilan saavuttaa Madridista autolla hieman alle parissa tunnissa ja junalla noin 1,5 tunnissa. Sopii erityisen hyvin päiväretkikohteeksi tai yhdistäessä kierrokselle Salamancan kaupungin kanssa. 

SALAMANCA

Salamanca on yksi Espanjan nuorekkaimmista kaupungeista, joka on erittäin tunnettu selkeästä espanjastaan, suuresta upeasta katedraalistaan, sekä erityisesti yhdestä Euroopan vanhimmista yliopistoista. Katedraali ja yliopisto ovat kumpikin vierailun ja rahan arvoisia kohteita, joissa saa nopeaa kulumaan aikaa enemmältikin. Näiden lisäksi Salamancaan kannattaa suunnata nauttimaan rennosta kaupunki ilmapiiristä, hyvästä edullisesta ravintola/baaritarjonnasta, sekä Tormes joen ajanviettopaikoista. Mikäli jäät yöksi Salamancan yöelämä on kuulemani mukaan villiä ja nuorekasta.

Salamancan saavuttaa Madridista autolla noin 2,5 tunnissa ja Ávilasta noin tunnissa. Junayhteyksillä aikaa kuluu Madridista  junasta riippuen noin 1,5-3 tuntia ja Ávilasta noin tunti. 

Ja tätä listaa Madridin kohteistahan voisin jatkaa vaikka Madridin omilla El Escorialin upealla luostarilla, Alcala de Henaresin vanhallakaupungilla ja Aranjuezin palatsilla… Mutta jätetään tämä nyt tähän. Lisäähän näitä vinkkejä saa itse allekirjoittaneelta suoraa kysymällä tai tuolta ylävalikosta etsimällä Espanjan alta.

Lennä Santiago de Compostelaan ja koe termaalinen kylpy ja rantaelämää Galiciassa

Santiago de Compostelan kaupunki on lienee monelle suomalaiselle ja muulle ulkomaalaiselle tunnettu pyhiinvaellusreittien pääpisteenä. Vaikka meillä ei Suomessa olekaan kaupunkiin suoria lentoja, voin omalla rintaäänellä todeta, että Santiago de Compostela ei missään nimessä ole eksoottista Galiciaa. Se on pikemminkin A Corunan tavoin lähes jokaisen Galiciaan suuntaavan ehdoton bucket list kohde.

Onneksi Galiciastakin löytyy tilaa ja erityisen paljon hurmaavia rantakyliä, joihin en ole vielä itsekään päässyt tutustumaan. Voin siis todeta olevani edelleen tämän alueen aloittelija, mutta laitetaan nyt silti pari vinkkiä alueelle jakoon.

OURENSE

Ourense on niitä kaupunkeja, joista tuskin kukaan on edes suuremmin kuullut. Espanjalaisille se on kuitenkin tunnettu kuumista lähteistään ja wellness mahdollisuuksistaan. Se on vähän kuin espanjalaisten oma Pärnu tai Ikaalinen. Tänäkin päivänä Ourensessa sijaitsee useampiakin kylpylöitä ja ilmaisia termaalisia kylpypaikkoja, joista erityisesti jälkimmäiset ovat paikallisten viikonloppuvieton suosiossa. Parasta näissä on tosiaan se, että pääsymaksuja ei ole joko ollenkaan tai ne ovat ihan minimalistisia. Jos kylpemiseltä malttaa, kannattaa Ourensen keskustassa käydä katsastamassa sen katedraali ja vanhankaupungin muutama pääkatu. Nämä kadut heräävät eloon erityisesti yöllä, sillä myös Ourensessa sen pienestä koostaan huolimatta on tarjolla vilkasta yöelämää.

Santiagosta ajaa Ourenseen reilussa tunnissa ja hurauttaa junalla noin 40 minuutissa. 

VIGO

Vigoa voisi kutsua rantakohteiden aateliksi ilman, että siitä oikeastaan tietää yhtään kukaan ainakaan matkailullisessa mielessä. Vigo on samalla Galician alueen suurin kaupunki, joten täällä jos missä onnistuu erinomaisesti kaupunki- ja rantaelämän yhdistäminen. Kaupungin ulkopuolella avautuvat kilometrejä pitkät valkoisena hohtavat hiekkarannat, mutta täydellistä rantaparatiisia etsivät suuntaavaan aivan Vigon tuntumassa sijaitsevalla Cies Islasin saarelle. Lauttoja menee saarelle jatkuvalla syötöllä ja edessä odottaa sellainen paratiisi, mikä saa itseni palaamaan takaisin Vigoon mahdollisimman pian. Kaupungista itsestään löytyy kivaa paikallista kaupunkitunnelmaa, hyviä ravintoloita, sekä kukkulan päällä kohoava linnoitus. Kutsuisinkin Vigoa pieneksi Portoksi, mutta ilman minkäänlaista matkailijaryntäystä.

Santiagosta ajaa ja pääsee junalla Vigoon noin tunnissa. 

HUH! Tuliko edes Espanjan nälkä! Olisikos teillä vielä täydentää listaa ja jakaa jotain uusia tuulia Espanjasta, missä ihan ehdottomasti tulisi vierailla mahdollisimman äkkiä? Itselläni tämän hetken listan kärjessä on suunnata uusista kohteista seuraavaksi Extremaduraan (Caceres, Badajoz ja Merida), sekä toivottavasti kokea Baskimaan kuuluisa Bilbao ja lähialueet mahdollisimman pian. Ja tottakai Madridiin ja Andalusiaan on aina yhtä ihana palata.

Päiväreissuillen selkeiden sävelten Salamancaan

Jotkut postaukset jää vain roikkumaan luonnoksien kätköihin ja Salamancan kohdalla on käynyt niin ja pahasti. Kaupunki ei kuitenkaan missään nimessä ansaitse enää yhtään enempää jossittelua, sillä nyt sukelletaan syvälle länteen lähes Portugalin rajalle Espanjan sisämaahan Salamancan kaupunkiin, johon tein päiväretken jo aikapäivää sitten.

Madridin ja Salamancan välillä etäisyyttä on sellaiset reilut 200 kilometriä, mutta pikajunalla tuokin matka taittui reilussa tunnissa. Näinpäs otin siis yhtenä aamuna aamujunan Chamartinilta ja olin jo kymmenen tienoilla tutkimassa uutta kaupunkia. Pikajuna jätti yksinäisen haahuilijan 1,5 kilometrin päähän keskustasta, mutta olipahan täydellinen syy katsella samalla edessä aukeavia kaupungin lähiöitä.

Salamanca on tunnettu puhtaasta espanjan kielestään ja täytyy myöntää, että se olikin ainoita asioita mitä kaupungista etukäteen tiesin vanhimman yliopiston lisäksi. Mistään pienestä kaupungistahan ei ole kyse, sillä Salamancassa asustelee lähes 145 000 ihmistä. Tämän kyllä näki selvästi kun puolen päivän aikaan jalat johdattivat ostoskatuja pitkin kohti keskustan kuhinaa ja kaupungin tarjoamia nähtävyyksiä!

Plaza Mayor

Kaupungin sydämeen ei voi astua saapumatta ensin Plaza Mayorin aukiolle, joka ihan hämmästyttävän paljon muistuttaa Madridin vastaavaa. Churrigueroiden suunnittelema aukio oli jo aamupäivästä täynnä kesäpäivästä nauttivaa kansainvälistä nuorisoa, eikä todellakaan jäänyt epäselväksi tämä kaupungin erityinen opiskelijakaupunki maine. Meno oli Espanjalaiseen tapaan rennon letkeää, mutta tällä  kertaa aukio sai toimia itselleni vain kauttakulkukohteena kohti Salamancan vanhoja katuja.

Tormes joki

Rehellisesti sanottuna ennen UNESCO-arvon saaneita pytinkejä halusin ihan ehdottomasti käydä hyppimässä jokivarressa ja katselemassa millainen on Torres-joki. Eteläinen jokiranta hieman ulkopuolella keskustasta oli kauniisti maisemoitu virkistyskäyttöön ja pienet saarekkeet ja kauniit sillat muokkasivat maisemaa, joista ehkä tunnetuin Roomalainen silta johdatti tutkimusmatkailijan takaisin kaupunkiin.

Katedraali

Katedraali loisti kauas joelle ja paikallisen ystäväni suosittelemana tämä olisi kuulemma se must juttu kaupungissa. 3,75 euroa tiskiin ja kädessäni oli lippu tornien tutkimista varten. Ei turhaa kaveri kehunut, sillä kierros oli pitkä ja näkymät yli Salamancan kaiken rahan arvoiset. Ahtaanpaikan kammoisille paikka ei kuitenkaan sovi monista pienistä portaikoista johtuen, mutta kerrankin oli sentään käytössä liikennevalot, jotta näitä ahdistavia yhteentörmäyksiä ei tarvinut kokea. Tornein lisäksi samaisella lipulla pääsi kurkkimaan itse katedraalia ylhäältä käsin, joten kierroksen jälkeen ei ollut enää tarvetta maksaa erikseen kirkkokierroksesta.

Espanjan vanhin yliopisto

Vuonna 1218 perustettu yliopisto on Espanjan vanhin ja nykyään yksi kaupungin suurimmista turistirysistä. Yliopiston sisälle pääsee tutustumaan 5 euron maksua vastaan ja täytyy myöntää, että rahaan nähden paikka oli itselleni aika kova pettymys. Rahalla pääsee katselemaan vanhan yliopiston luokkahuoneita, näyttelyitä ja esineitä eikä loppujen lopuksi alue ollut edes mitenkään mahdottoman suuri. Ainoa mitä todella rakastin oli yliopiston kirjasto, joka aiheutti heti mahdottomat Harry Potter vibat. Maantieteilijä nörtille vanhat karttapallot saivat myös aikaan ihastuksen huokailuja, mutta siihenpäs ne sitten jäikin.

Vanhakaupunki

Eikä kaupunkia ilman vanhankaupungin kujilla haahuilua. Salamancan vanhakaupunki ei ole mitenkää hurjan suuri, mutta kuten kaikissa Espanjalaisissa kaupungeissa viihtyisiä kuppiloita, tapaspaikkoja ja putiikkeja täynnä. Kauemminkin olisi voinut täällä haahuilla, jos aika olisi vain antanut myötä. Melko nopeaa saa nimittäin päivän kulumaan ihan vain jo vierailemalla edellämainituissa kohteissa sisällä.

Parque de los Jesuitas

Vielä viimeisenä matkalla takaisin kohti juna-asemaa bongasin kartasta ison viheralueen, jonka kautta halusin ehdottomasti koukata, nämä puistot kun täällä on aina mulle niin mieluisia. Hyvin Retiron mallinen puisto kutsui muurien sisäänsä, mutta valitettavasti tällä kertaa keskellä olevat pienet lammet olivat kunnostuksen alaisina ja tämän myötä lähes puolet puistosta suljettuna. En antanut remontin häiritä vaan kävelin puiston ja sen kukkivien puiden läpi istahtaen hetkeksi penkille katselemaan ympärillä olevaa luontoa. Jos siis Salamancassa haluaa nähdä jotain muutakin kuin kaupungin kiveä, kannattaa poiketa tässä puistossa.

Salamancan kiertämiseen riitti ihan hyvin aktiivinen päivä, mutta jos kaupungista haluaa ottaa enemmän irti eikä halua ns. suorittaa niin kuin allekirjoittanut näkisin kaupungin aika loistavana yhden yön ja kahden päivän kohteena. Silloin voisi istahtaa Mayorin aukiollekin katselemaan ihmisvilinää ja syömään jäätelöä.

Parhaat päivänsä nähnyttä kyläelämää Cuéllarissa

Cuéllar oli viime postauksessani kirjoittamani Segovian maakunnan roadtripin pääkohde. Mutta mikä ihmeen Cuéllar ja miksi ihmeessä. Ensinnäkin koko ajatus lähti siitä, että halusimme ehdottomasti lähteä katselemaan kaverin kotia ja perhettä. Kaveri sattuu olemaan kotoisin Cuéllarista ja koska muut eivät olleet vielä käyneet Segoviassa, oli Cuéllar meidän luonnollinen yöpymispaikka viikonlopulle kaikkien seikkailujen välissä.

Cuéllar on Segovian maakunnan toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee taktisesti Segovian ja Valladolidin välissä. Mikään iso paikkahan ei ole kyseessä, sillä paikalliset kutsuvat tätä noin 10 000 asukkaan keskusta ihan vain ”puebloksi” kyläpahaseksi. Suomen mittakaavalla Cuéllar muistutti kuitenkin enemmän palveluineen kaupunkia ja reissun aikana tulikin englanniksi keskusteltua että kyllä tässä nyt on enemmän kyse ”townista” kuin ”villagesta”, sen verran alueella oli kuitenkin nähtävää ja koettavaa.

Ensimmäinen ilta meni ihan vain lepäillessä ja perheeseen tutustuessa, mutta seuraavana päivänä oli aika startata tutustuminen kyläsen tarjontaan. Aamulla valkoinen renukka starttasikin itsensä noin 8 kilometrin päähän luonnon helmaan Senda de los Pescadoksen vaellusreitin alkuun ja ytimeen.

Reitin idea oli mukailla jokivartta ja viedä pikkuhiljaa kohti kuvan kaunista riippusiltaa ja tuoda takaisin metsäreittiä alkupisteelle. Tämän pituuden piti olla maksimissaan noin 15 kilometriä ja niinpä me lähdettiin koittamaan onneamme. Jo heti alussa kuitenkin tuli melko selväksi, että kukaan ei ole huoltanut reittiä aikoihin ja varmasti joskus kaunis reitti olikin tällä hetkellä lähinnä huonoksi kulunutta polkua ja kukkimatonta pusikkoa. Sisulla me kuitenkin jatkettiin matkaa jokivartta pitkin ja loppuviimein nähtiin kuitenkin joen lisäksi pieni vesiputous ja mikä parasta nautittiin tietenkin luonnosta! Riippusiltaa emme koskaan saavuttaneet, sillä reitti oli varsin puskistunut ja ainoa mahdollisuus noin 5 kilometrin jälkeen oli kääntyä uusia portaita pitkin ylös ja metsäreitille.

Entäs sitten metsäreitti… No suomalaiselle tämä oli enemmänkin kuin pururata, mutta maa oli täynnä valtavia käpyjä ja loppusuoralla saavutimme muutamia mielenkiintoisia vanhoja rakennuksia. Kokonaisuudessaan tämä vaellus ei missään nimessä ollut vaivansa väärti, mutta ainakin meillä oli yhdessä kivaa. Tämä puska oli vaeltamista Cuéllarin tapaan ja antoi osviittaa tulevasta.

Niin, nimittäin pienen siestan jälkeen oli toki vuorossa itse keskustan vuoro. Aloitimme haahuilemalla kaduilla kohti ydintä. Nopeaa tunnelma oli kuin missä tahansa itä-Euroopan kaupungissa. Selkeästi ei Espanjan apurahat riitä pitämään pikkukyliä kuosissa, sillä mitään näin surkeaa ulkoisesti en ole vielä Espanjassa nähnyt. Hylättyjä ja rappeutuneita taloja oli enemmän kuin jaksoi kuvata ja jotenkin muutenkin kyläpahasen kehitys oli kuin pysähtynyt jonnekin aivan muualle kuin 2000-luvulle. Itsehän nautin rappioromantiikasta, mutta silti tuntui pahalle ajatella kuinka epätasaisesti (täälläkin) raha osaa jakautua.

Mutta toki siis Cuéllarissa on muutakin nähtävää kuin pelkät rupsahtaneet kadut, nimittäin vastaan tuli monenmoista kirkkoa, että siestan aikaan uinuva pääkatu. Cuéllarin pääjuttu on kuitenkin vanha linnoitus, joka ei ollut enää illalla auki, mutta jonka muureilta pääsi nätisti ihailemaan maalla laskevaa aurinkoa. Muureja on kaksi, joista me valitsimme toki ilmaisen vaihtoehdon. Maksulliselta olisi avautunut näkymä kylän keskustaan, mutta koska kaupunki on muutenkin rakentunut kukkuloille, emme nähneet mitään pointtia tuhlata muutamaa penniä tähän vaihtoehtoon.

Seuraavana aamuna ennen lähtöä kipusimmekin vielä lähikukkulalle ottamaan tuntumaa ylhäältä käsin ja hypimme nurmella kuin viimeistä päivää. Vedimme viimeiset henkoset maaseudun ilmaa ennen paluuta Segovian kautta kohti Madridia. Paluuliikenteen ja sään tiedättekin jo aiemmasta postauksesta.

Kokonaisuudessaan Cuéllar oli kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen kokemus. En minä tänne kyllä näe mitään syytä lähteä ilman tällaista perhemajoitus/tuttava mahdollisuutta, mutta ehkä pikainen pysähtyminen linnoituksella esim. ajaessa Madridista kohti Valladolidia voisi olla paikallaan. Cuéllar oli hyvin erilainen kokemus kaikkien kiillotettujen Unesco pitäjien jälkeen!

Roadtripillä halki Segovian maakunnan

Mitä seuraa siitä, kun laittaa yhteen pari skandinaavia, pari tsekkiä ja yhden espanjalaisen, joka haluaa elää toisen Erasmuksen omassa kotimaassaan. No tietenkin autoreissu Espanjalaisen kotikylään Cuéllariin halki Segovian maakunnan! Tsekkityttö halusi kokeilla autolla ajoa Espanjassa, Espanjan edustaja hommasi auton ja me muut vain mentiin siivellä ja nautittiin reissusta. Ja niinpä me siis viime perjantaina suuntasimme kolmen päivän tiereissulle. Sää pisti parastaan ja puolen päivän aikaan lähtiessä liikennettä ei ollut nimeksikään. Ei muuta kuin poppi soimaan meidän valkoiseen renukkaan ja keula kohti pohjoista.

Pitkin Madridin lähiöitä kohti maaseutua reitiksi valikoitui Madridin vuoristoreitti maisemien takia. Vuorille mennä hurauttaa Madridista sellaisessa 40 minuutissa, jossa luonto on aivan eri luokkaa kuin alhaalla kirkon kylillä. Navacerradan laskettelukeskus oli vielä auki. Siellä ne vaan ihmiset kulki lumilautoinensa kun me huristeltiin autolla kylän läpi kohti evästelypaikkaamme Boca del Asnoa. Onneksi tie ei ollut enää jäinen, sillä kelläpä etelässä ajellessa olisi mitään talvirenkaita.

Boca del Asno oli täydellinen eväspaikka. Pieni vuoristopuro virtasi metsän läpi ja metsä itsessään oli niin kotoisaa kaiken kaupunkielämän jälkeen. Pieni kävely retkeilypolkua ruuan päälle luonnonhelmassa sai hymyn huulille ja vakuutti yhä enemmän siitä, että vuorille on palattava keväämmällä kun lumisesonki on kunnolla ohi.

Seuraava pysähdyspaikka löytyi vain vartin huristelun jälkeen La Granja de San Ildefonson pienestä kyläpahasesta. Alueen asukasluku kohoaa vain noin 5000 ihmiseen ja aluetta ei toki hallitsekaan taajaman talot vaan sellainen jo kauaksi erottuva pikkukylän oma Versailles. Kuninkaanpalatsi oli vaikuttava ulospäin, mutta niin oli myös äärettömyyksiin jatkuva puisto ja sen takana näkyvät vuoret. Luonto ei vielä antanut parastaan, mutta ainakin näin off seasonina puistossa sai vaellella ihan ilmaiseksi! Sisälle palatsiin olisi pitänyt opiskelijana maksaa 4 euroa, mutta tähän ei nyt tällä kertaa aika riittänyt.

La Granjasta matka jatkuikin etevästi määränpäähämme Cuéllariin, joka on noin 10 000 asukkaallaan Segovian maakunnan toiseksi suurin keskittymä. Perillä paikallinen perhe otti poikansa kavereineen poskisuukkojen kera vastaan ja heti illallisen muodossa päästiin käsiksi espanjalaiseen perhearkeen. Ruokaa riitti kolmen lajin voimin ja kyllä siinä tuli täyteen itse kukakin. Huoneetkin löytyi kaikille vierailijoille, eikä mennyt kauaakaan kun reissulaiset oli unien mailla. Seuraavana päivänä alkoi seikkailut Cuéllarissa, mutta koska alueella tuli tallailtua enemmänkin ansaitsee se myöhemmin kokonaan oman postauksensa. Kivaa meillä kuitenkin oli!

SAM_8542

SAM_7916

Sunnuntaina oli aika sanoa heipat maaseudun rauhalle. Jostain syystä edellisen illan 20 helteet oli vaihtunut lähes nollakeliin ja pilviin, mutta se ei meitä haitannut nimittäin tiet veivät uudemman kerran tutkimaan Segoviaa. Kiitin onneani, että kaupunki oli itselleni jo ennestään tuttu, sillä kylmä viima ja pilvisyys vaihtui kaupungissa sateeksi ja loppusuoralla sade vaihtui jäätäväksi raekuuroksi. Hieman kuumotti yhtä kyytiläistä kuskin lisäksi lähteä ajelemaan jääsateessa ja siinä vaiheessa kun vuorille noustessa jääsade muuttui sankaksi lumisateeksi serpentiiniteillä täytyi siinä muutaman kerran vetää syvään henkeä. Eipä siinä vaiheessa vielä kukaan tiennyt, että pahin olikin vasta edessä. Tulipas todettua, että sunnuntai illan paluuliikenne motarilla ja keskustan kaduilla Madridissa on jotakin niin järkyttävää ettei ole ennen koettu. Kun kartturi oli vähän hukassa ja kuski suorastaan itki autojen suhahdellessa Nuevos Ministerioksella miten sattuu oltiin me kaikki onnellisia kun vihdoin löydettiin sopiva parkkipaikka ja saatiin palautettua auto hengissä ilman kolhuja.

Kokonaisuudessaan tämä kolmen päivän autoreissu tuli maksamaan jokaiselta 22,50 euroa (auto + bensat), sekä tietenkin eväät, jotka jokainen osti erikseen. Majoitus oli onneksi tässä tapauksessa ilmainen ja oli ihan mahtavaa päästä kokemaan paikallista elämää paikallisessa kylässä, johon tuskin koskaan muuten olisi eksynyt. Liikenne Madridissa oli kaamea lopetus muuten ihan täydelliselle reissulle, joten saa nähdä toteutuuko tällä porukalla suunniteltu toinen autoreissu tämän lukukauden aikana. Kaikki peukut pystyyn että toteutuu. Parempaa mentori ryhmää en olisi voinut itselleni toivoa!

Akveduktimaisemia Segoviassa

Päiväreissut saivat jatkoa Segovialla pariviikkoa sitten, kun ystäväiseni Suomesta pöräytti vierailulle ja valikoi päiväretkikohteeksemme Segovian UNESCO kaupungin. Koko reissuidea meinasi tökätä alkuunsa Madridin metrolakkoon, mutta kuin ihmeen kaupalla löysimme tiemme Moncloan bussiasemalle, Sepulvedanan tiskille ja lopulta bussiin ja Segoviaan.

Segovia on samannimisen maakuntansa pääkaupunki sellaisella 50 000 asukkaalla ja bussi hurautti kylille tunnissa aivan keskustan ytimeen. Ja ensimmäisenähän se oli mielessä, nimittäin Segovian tunnetuin maamerkki Akvedukti, joka täytyi lähteä ensimmäisenä valloittamaan. Siinä pääkatua kävellessä akveduktin tullessa nenän eteen koettiin taas niitä hetkiä, kun tuntui että turistia on vedätetty. Siinähän se seistä törrötti 29 metriin asti ja seistä törrötti vielä pois lähtiessäkin ihmisten kuvatessa roomalaisten taidonnäytettä, mutta en kyllä sanoisi että tämän takia kannattaisi Segoviaan poiketa.

Segovia_1

Segovia_2

Segovia_4

Segovia_5

Akveduktin aukiolta alkoi kuitenkin Segovian parhaat palat, sillä portaat veivät ylös vanhaankaupunkiin ja kohti kauniita maisemia. Ensimmäinen näköalapaikka löytyikin heti portaiden yläpäästä muurilta, josta katsottuna akveduktikin näytti mahtipontisemmalle kuin alatasosta.

Näköalapaikalta alkoi Los Caballerosten alue, jossa lienee nimestä päätellen ratsuväki tallaillut aikanaan. Matkanvarrelle osui monen monituista keskiaikaista kivilinnaa, kirkkoa ja kapeaa kujaa, jotka pikkuhiljaa johtivat odotetulle Segovian omalle linnoitukselle.

Segovia_5

Segovia_6

Segovia_7

Segovia_8

Kahdeksan euroa tiskiin ja linna odotti kahta valloittajaansa. Tässä linnassa oli ulkomuodollisesti sellaista Disney meininkiä. 80 metrinen Juan toisen torni oli kuin omiaan Prinssessa Ruususen tarinoihin ja strateginen sijainti kahden joen Eresman ja Clamoresin välissä sopi oikein hyvin jonkun tarinoista tutun pahiksen asuinpaikaksi. Sisältä linna oli kuitenkin hyvin perinteinen Espanjalaisen kaupungin linnoitus muutamine hienoine huoneineen ja saleineen. Näin jälkikäteen pelkkä torni olisi ehkä riittänyt (2,5 eur), sillä juurikin sieltä aukeni kaikkein parhaimmat näkymät kaupunkiin ja linnan taianomaisiin Disney osiin.

Segovia_8

Segovia_9

Segovia_9

SAM_8651

Segovia_11

Segovia_12

Seuraavaksi olikin aika käveleskellä takaisin kaupungin toista reunaa katsellen edessä aukeavaa kaupunkisiluettia. Kaupunkikuvat otettua päätimme kääntyä takaisin kujien kuhinaan eikä aikaakaan kun edessä kohosi jokaiselle Espanjalaiselle vanhallekaupungille tyypilliseen tapaan valtava näyttävä katedraali. 1500-luvulta peräisin oleva katedraali kutsui taas käymään sisällä ja ei muuta kuin taas kolme euroa tiskiin ja katselemaan. Tässä vaiheessa huomasin itsessäni jo pientä päiväretkeily väsymystä, sillä näyttävä katedraali ei vain jaksanut enää hetkauttaa millään tavalla. Ja pettymyshän siinä tuli, kun kirkon torniin olisi päässyt vain muutaman kerran päivässä tiettyihin aikoihin ryhmän kanssa.

 Pieni levähdystuokio katedraalin suojissa teki kuitenkin hyvää ja tämän jälkeen jaksoikin taas kävellä kapeita kujia kohti ruokapöytää ja Segovian paikallista herkkua Cochinilloa. Kokonaisena paistettu possu oli herkullista, jota olisi voinut syödä enemmänkin kuin tuon ravintolassa eteen tulleen palan verran.

Segovia_13

Segovia_14

Segovia_17

Segovia_15

Segovia_20

Segovia_18

Maha täynnä oli hyvä katsoa vielä läpi Segovian pääkatu, jonka kaupat nuokkuivat siestan johdosta ja ihailla kirkastuvia vuorimaisemia. Ja siinäpä se päiväreissu alkoi ollakin. Ei muuta kuin takaisin Akveduktille ja kohti bussipysäkkiä ja tunnissa takaisin suurkaupungin sykkeeseen. Kannattava päiväreissu tämäkin!