Browsing Category

Lanzarote

Laavamaisemien Lanzarote

Lanzarote oli jo kotona valmiiksi päätetty pakollinen retkikohde Fuerteventuralta. Välimatkaa saarilla on vain 15 kilometriä ja luonto eroaa kuin yö ja päivä. Tämä oli myös vielä niitä harvoja Kanariansaaria, jolla en ollut aiemmin käynyt ja kaverillakin vierailusta oli jo tovi, joten oli aikakin käydä kurkkaamassa näkymiä.

Lauttoja saarten välillä menee noin tunnin välein kolmen eri firman voimin, mutta koska kummallakaan meistä ei ole halua ajella vuoristoteillä ja maisemiakin haluttiin nähdä Playa Blancaa pidemmälle, päädyttiin ostamaan kadulla vastaantulleesta matkatoimistosta kokopäiväretki kuljetuksineen, opastuksineen päivineen 49 eurolla per nenä. Finnmatkat näytti myyvän tätä samaa kansainvälistä retkeä samaan hintaan, joten jos retkivaihtoehto kiinnostaa tässä lyhennelmä nähtävyyksineen kyseisestä retkestä.

Irina tourssin myytyä meille liput ja neuvottua noutopaikan suuntasimme seuraavana aamuna sovitusti klo 9 hotellin eteen. Bussia ei näkynyt eikä kuulunut ja lopulta nouto tapahtui Espanjalaiseen tyyliin vasta reilu puolituntia sovitusta. Maksettiin retki, hypättiin bussin kyytiin, saatiin laivarannekkeet Maritimas Romeroon ja retkipäivä pystyi alkamaan.

Matka Fuerteventuralta Lanzarotelle taittuu 45 minuutissa, mutta tuo 45 minuuttia voi olla tuskainen matkapahoinvoivalle, sillä välillä aallokko on todella kova. Itse keskityin tuijottamaan ikkunasta ulos ja olin onnellinen kun laiva saapui vihdoin uuteen satamaan, Playa Blancaan.

Lanzarotella odottivat täysin uudenlaiset tummat laavahiekkamaisemat, jotka ovat retkioppaan mukaan muovautuneet 300-vuoden takaisissa tulivuorenpurkauksissa. Kontrastia maisemaan loivat valkoisista matalista kivitaloista koostuvat kylät, jotka ovat saaneet ilmeensä taiteilija Cesar Manriquesin ja hallinnon yhteistyönä. Vain muutama väripoikkeus saarelta kuulemma löytyy ja ainakin oppaan äänensävystä päätellen niitä ei kovinkaan arvosteta.

SAM_1107

Fuerteventuran valkoisilta hiekkarannoilta…

Lanzarote_1

Lanzaroten maailmanlopun laavakivimaisemaan 

Timanfayan kansallispuisto

Ensimmäisenä vierailukohteena toimi Kanariansaarten toiseksi suosituin luontonähtävyys Timanfayan kansallispuisto. 5107 hehtaarin alueella tajuaa hyvin mitä tarkoittaa tuliperäinen maa ja miltä näyttää laavakivien täyttämä maaperä. Kierros alueella on hyvin suunniteltu koostumaan pienistä maanvoimaa kuvaavista esityksistä. Ensiksi tyyppi heittää maasta kuumaa kiveä käsille (maan hiekka on oikeasti todella kuumaa!), toiseksi kuoppaan heitetään heinää, joka roihahtaa samantien palamaan, kolmanneksi putkeen laitetaan vettä, joka suuttaa samantien geysirin lailla ulos ja neljänneksi samasta rytinästä löytyy maalämmöllä toimiva grilli, jossa paistuu kanankoipia. Näitä ihmisten tuijotettavana olevia kanoja en missään nimessä menisi syömään kalliiseen näköalaravintolaan, mutta ei kait sitä voi todeta kuin, että aikamoista!

Lanzarote_2

Lanzarote_3

Lanzarote_4

Lanzarote_5

Esitysten ja kuvien ottamisen jälkeen oli aika suunnata takaisin bussiin ja lähteä pienelle kierrokselle laavakivimaisemiin keskelle kansallispuistoa. Kapea tie on suunniteltu vain järjestettyjä kierroksia varten, joten jos suuntaat omalla autolla paikanpäälle tällaiselle bussikierrokselle tulee lienee ilmottautua erikseen. Maisema ympärillä oli kuin maailmanlopun jäljiltä ja bussissa soi ahdistava kuoleman musiikki. En tiedä voiko maisemia ja sitä tunnetta kuvata millään tavalla kauniiksi bussin kieputtaessa rotkojen laidalla, mutta kyllä nämä maisemat jäivät mieleen, mustaa jähmettynyttä kiveä räjähtäneenä jokapuolella! Itselläni kävi vielä tuuri, kun sain kierrokselle parhaimman kuvauspaikan aivan kuskin vierestä. Muuten turvallisuuden takia kuvaaminen onkin vaikeaa, sillä bussista ei saa poistua eikä paikaltaan liikkua.

Lanzarote_3

Lanzarote_6

Lanzarote_7

Lanzarote_8

Viiniviljelmät

Rypäleet tykkäävät kasvaa Lanzaroten tuliperäisessä maastossa ja näitä viljelmiä päästiinkin katsastamaan seuraavaksi tällä päiväreissulla. Tuulen takia Lanzarotella on kehitetty melkoisen kaunis tapa viljelyyn nimittäin oma puoliympyrän muotoinen kolo jokaiselle kasville. Nyt ei koloissa valitettavasti mikään näyttänyt kasvavan ja kaveri sanoi viininmaistajaisissa maun tuovan mieleen lähinnä aikojen takaiset kotiviinikokeilut, mutta oli miten oli viinin ystävien kannattaa saarella ehdottomasti kokeilla paikallista ja vaikkei viinin ystävä olekaan viljelmät tarjoaa nättiä maisemaa!

Lanzarote_9

Lanzarote_10

Lanzarote_11

Aloevera ja Yaiza

Viinien jälkeen sukellettiin Aloeveran maailmaan Yaizan kylän lieppeillä. Turhan mainostuskierroksen aikana sai maistaa aloeverasta tehtyä marenkia, sekä levitellä tuoretta aloeveraa iholle samalla tädin kertoen tuotteista, viljelystä ja aloeveran käytöstä yleisemmin. Minua kuitenkin putiikin purnukoita enemmän kiinnosti vieressä oleva Yaizan kylä, jonka kujia ei ihan ajanpuitteissa ehtinyt saavuttaa, mutta josta sai yläilmoista käsin juurikin aidon Lanzarotelaisen kylän kuvan. Valkoista matalaa taloa vieri vieressä muuten mustassa maisemassa. Varmasti käymisen arvoinen paikka!

Lanzarote_12

El Golfo

Viinien ja Aloeveran jälkeen bussi jatkoi matkaa takaisin kohti Playa Blancan satamaa tehden pysähdyksen vielä El Golfon kylän laitamilla. El Golfon suurin nähtävyys lienee punasävyiset eroosion rappaamat seinämät ja kalliot, vihreänä hohtava laguuni ja myrskyn lailla hakkaava meri. Se kuinka monia väriä luonto voikaan pitää sisällään hahmottuu täällä melko hyvin. Samoin hahmottuu luonnon voima katsellen rappautunutta maisemaa ja sisämaassa kohtaavaa karua tummaa kivikkoa.

Lanzarote_13

Lanzarote_16

Lanzarote_14

Lanzarote_15

Lanzarote_17

Lanzarote_18

Lanzarote tarjoaa siis erityisen paljon pieneksi saareksi niille, jotka ovat kiinnostuneet luonnosta ja erityisesti tuliperäisestä maastosta. Voi kuinka siinä maisemia katsellessa mietinkin luonnonmaantieteen ja geologi ystäviäni, jotka saisivat niin paljon irti tästä paikasta! Tänne kun järjestettäisiin Kuusamon tilalle luonnonmantsan kenttäkurssit niin olisin heti mukana ja kiinnostus kipuais nollasta sataan. Sitä odotellessa taidan jatkaa kulttuuripuolen opintojani ja tehdä vastedeskin ihan vain hupireissuja tällaisiin kohteisiin.

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Isla de Lobos – Aktiivipäivä retkeilysaarella

Kanariansaarien liepeiltä löytyy päiväkohteiksi soveltuvia retkeilysaaria, joissa happimyrkytyksen hankkiminen on enemmän tavallista kuin sattumaa. Tällainen retkisaari nimeltään Isla de Lobos susien saari löytyy myös Fuerteventuran ja Lanzaroten välistä ja tottahan sinnekin piti päästä saarihyppelemään ja katselemaan maisemia!

Isla de Lobokselle lähtee lauttoja aina tunnin välein Corralejon satamasta ja tuon parin kilometrin matkan soutaa vaivaisessa 15 minuutissa. Liputkin lähtivät kätevästi satamaa edustavalta luukulta 15 euron meno-paluu hintaan kartan kera ja sitten oltiinkin valmiita hankkimaan kansipaikka ja matkaan.

Fuerteventura

Isladelobos_1

Loboksen asumaton saari on vain noin reilun 4,5 neliökilometrin kokoinen läntti, joka on vuodesta 1982 toiminut luonnonsuojelu alueena. Nimestä huolimatta saarella ei ole kuitenkaan nähtävissä susia vaan tänä päivänä se on suojeltu erityisesti sen lintukannan takia. Lintujen lisäksi pieneltä saarelta löytyy esiteen mukaan jopa yli 130 kasvilajia. Mene ja tiedä biologia ei ole vahvin lajini. Itse keskityin nauttimaan maisemista ja niitähän riittää!

Lautta saapuu kätevästi laiturin nokkaan visitor centterin eteen. Nyt ei ollut centterit auki, mutta onneksi oli saatu kartta ja esite jo lipun myynnistä. Saaren ympäri kiertää mukava retkeilyreitti, joka on kätevästi suunniteltu niin, että oikeastaan kaikki tulee nähtyä. Ei sillä, etteikö toivottavasti kaikille retkeilijöille tule muutenkin selväksi, että polulta ei saa poiketa suojeltuun maastoon. Kylttejä on joka kulmauksessa, mutta niitä ei ympyrää kiertäessä oikeastaan tarvi muuta kuin kiinnostukseen missä mennään ja paljonko matkaa on seuraavaan ”nähtävyyteen”. Etäisyydet kylteissä on ilmoitettu käveltävinä minuutteina. Itsellä kierros tuli kierrettyä myötäpäivään ja tuon noin arviolta 12 kilometrin matkalla riitti niin paljon nähtävää.

Isladelobos_2

Isladelobos_3

Isladelobos_3

Isladelobos_4

Ensimmäisen 5 minuutin jälkeen vasemmalle puolelle jäi Loboksen saaren oma kirkasvetinen ranta Playa la Caleta. Paljon jäivät ihmiset vain lekottelemaan tälle hienolle rannalle, mutta meillä oli kunnianhimoinen tavoite kiertää koko saari ja se ei sallinut kuin aivan kuvaustauon verran pysähtymistä.

Aivan rannan takaa löytää Loboksen suola-altaat, Las Salinasin. Nyt ei ollut altaat oikein voimissaan, joten sen kummemmin ei niitä tarvinut ihmetellä kun horisontissa kiilsi jo Loboksen korkein huippu La Caldera. Calderalle matkaa riitti kylttien mukaan puolisen tuntia. Maasto oli kuivaa ja karua täynnä tummaa kiveä ja pieniä kukkulan nyppylöitä. Aurinko paistoi ja lämpöä oli juuri sopivasti eli olin aivan valmis vuoren valloitukseen!

Isladelobos_5

Isladelobos_6

Nousu itsessään ei ollut kova, mutta kivinen alusta, koko ajan jyrkkenevä maasto ja voimistuva tuuli sai polvet tutisemaan ihan kunnolla. Kaveri jäi suosiolla pitämään taukoa puoliväliin, mutta itsehän olin päättänyt ettei saarelta lähdetä ennen huiputusta. Pelotti, pelotti ja pelotti, mutta pääsin huipulle, istuin äkkiä maahan ja koitin ottaa muutaman valokuvan. En voi sanoa nauttineeni siinä tuulessa jokapuolella näkyvästä äkki pudotuksesta, mutta alas päästyä fiilis oli käsittämättömän huikea! Oikeasti kävin tuolla juuri äsken!

Isladelobos_7

Isladelobos_8

Isladelobos_9

Isladelobos_10

Isladelobos_11

Matka ei kuitenkaan päättynyt Kalderalle vaan seuraavana matka jatkui pitkää suoraa pitkin kohti saaren pohjoista kärkeä ja Martinon majakkaa. Maasto muuttui hiekkaisemmaksi, aurinko porotti ja ympärillä näkyi lentelevän joitain lintuja. Pikkuhiljaa suora vei rannikolle, jonka kallioihin iskivät kovat aallot, eikä aikaakaan kun majakkakukkulakin alkoi näkyä horisontissa.

Ja tottahan sinnekin kukkulalle oli kivuttava ja samalla oli saavutettu retkeilyn puoliväli. Majakkaa ei päässyt tutkailemaan sisältä, mutta kukkulalla oli hyvä levähtää ja ihailla maisemia. Toisella puolella aallot hakkasivat kallioita, toisella puolella loisti sisämaan pienet kukkulat ja pieni lintuja täynnä oleva lampi. Siinä vaiheessa harmitti kun ei oltu tajuttu ottaa eväitä mukaan. Kyllä olisi kelvannut bocadilloa nauttia.

Isladelobos_12

Isladelobos_13

Isladelobos_15

Isladelobos_14

Majakalta suoraa polkua matkaa kohti alkupistettä oli noin viitisen kilometriä. Tämän viiden kilometrin aikana polun laatu vaihteli hiekkamaan ja kivikon välillä loppua kohden reitin mennessä yhä lähemmäs rannikkoa. Tällä osuudella näki niitä lintujakin, joskin maantieteilijällä ei ollut mitään hajua mitä lajia ne edustivat.

Viimeisenä ”nähtävyytenä” aivan alkupisteen kyljestä rannikolta löytyi se saaren kuvatuin laguuni. Vesi oli kirkasta ja matalaa ja hiekka vaaleaa. Niin kaunista! Valitettavasti saksalaisnuoret olivat vallanneet kaljatölkkeinensä sen kuvatuimman paratiisimaisimman laiturinnokan, joten nämä eksoottiset kuvat jäivät tälläkertaa ottamatta. Kyllä siinä vaiheessa turhautti ihmisten ajattelemattomuus.

Vaikka saari onkin asumaton on laguunien eteen jäänyt aivan pieni kyläpahanen puertito, jossa valkoisten matalien ränsistyneiden talojen keskellä sijaitsee myös saaren ainoa ravintola. Tämä kylä hurmasi kävelijän olemalla oma itsensä, laittamaton ja vähäeleinen.

Isladelobos_16Isladelobos_17

Isladelobos_18

Isladelobos_19

Eikä aikaakaan kun Puertitosta olimme alkupisteessä ja viimeisen lautan lähtöön oli vain tunti aikaa. Saaren kiertämisessä oli mennyt aivan hujahtaen kuvauspysähdyksineen 6 tuntia aikaa! Saaren ainoat yleiset vessat sijaitsevat Visitor Centerissä ja, koska huomattiin sen olevan kiinni harmitti todella ku ei oltu pysähdytty Puertiton ravintolassa. Enpäs muista milloin olisi viimeksi ollut niin tuskainen ja pitkäntuntoinen 15 minuuttia takaisin Fuerteventuralle ja sivistyksen (vessojen) pariin.

Tämä oli todella maisemien täyteinen päivä ulkona! Kävelyreitti oli hyvin hoidettu, infotaulut olivat erinomaiset ja kaikki oli suunniteltu luonnon ehdoilla. Aika paljon olisi jäänyt näkemättä, jos tie ei olisi lomalla vienyt Lobokselle. Suosittelen kauniista maisemista pitäville luonnon ystäville, jotka eivät pelkää kävelemistä. Lapsien kanssa en tänne tulisi aikaani tuhlaamaan. Mukava vaatetus, kunnon rasvaus ja hyvät kengät, eväät ja rento mieli, niillä pääsee aika pitkälle!

Isladelobos_20

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa