Browsing Category

Fuerteventura

Fuerteventura – Pääkaupungin maisemia

Puerto del Rosario, reilu 35 000 asukkaan kaupunki johon Fuerteventuralle tulevat lentokoneet laskeutuu. Muuta ei ollut tietoa tästäkään länsirannikolla keskellä saarta sijaitsevasta kaupungista ja niinpä sitä tietoa piti mennä hakemaan puolipäiväretkellä kaupungin kaduilta.

Puerto del Rosario rukousnauhojen satama oli ehkä vaatimattomin pääkaupunki ikinä. Ei sillä, että tuohon asukasmäärään voisi edes mitään metropolia odottaa, mutta kun kaupunki oli suorastaan kuollut ja autio! Kaupunkia halkoi hienosti laitettu kävelykatu. Kävelykadun aukiolta löytyi kirkko, jonkinsortin kaupungintalo ja muutama patsas. Muuten tämä hieno ja suhteellisen pitkä katu loisti tyhjyyttään. Katutasosta ei löytynyt yhden yhtä myymälää ellei kiinalaisten pitämää sekamarkettia lasketa ja kahviloita ja ravintoloita oli ihan vain muutama, jos senkään vertaa.

PuertodelRosario_1

PuertodelRosario_9

PuertodelRosario_2

PuertodelRosario_3

Kävelykatu laskeutuu kohti rantaa, josta löytyy siisti hienosti laitettu rantabulevardi. Kaikki istutukset ovat juuri eikä melkein ja rantabulevardia halkoo hienohiekkainen uimaranta, melkein tyhjänä sekin. Jottei tässä olisi kaikki aallonmurtaja on laitettu viimeisen päälle ja sen päästä on hyvä katsella rantaan paiskautuvia aaltoja, toisella puolella näkyvää satamaa ja muutamia kalastajia. PuertodelRosario_4

PuertodelRosario_5

PuertodelRosario_7

PuertodelRosario_8

PuertodelRosario_9

Tässä vaiheessa olo alkoi olla hämmentynyt ”tässäkö tämä pääkaupunki nyt sitten oli”. Sinnikkäästi sitä tuli käveltyä vielä hetkisen kerrostalojen väleissä etsien jonkinlaista elämää ja kaupungin ydintä sitä yhtään mistään löytämättä. Kovin oli hiljaista ja vaisua joka paikassa.

Lopulta eteen mutkan takaa tuli uuden karhea saaren suurin ostoskeskus Las Rotondas, se kaupungin vetonaula ja oikeastaan ainoa syy miksi joku muu turisti ehkä kaupunkiin eksyy. Tämä suuri halli pitää sisällään espanjalaiseen tyyliin kaiken mitä ostospäivältä vain voi toivoa. Suurin osa itselle tärkeistä kaupoista löytyi kuitenkin jo Corralejostakin, joten tämänkään koluamisessa ei saanut kovin kauaa aikaa kulumaan.  Teinpäs silti muutamia hyviä ja edullisia löytöjä!

PuertodelRosario_10

Bussissa takaisin kohti Corralejoa mietin ja pohdin ja tulin siihen tulokseen, että tästä kaupungista en ollut aiemmin kuullut taikka lukenut ihan siitä syystä, että täällä ei yksinkertaisesti ole mitään ainutlaatuista rantabulevardia ja uudenkarheaa ostoskeskusta lukuunottamatta. Liekö off season tehnyt tehtävänsä vai mikä, mutta kovin olisi mielenkiintoista palata tänne erityisesti karnevaalien aikaan.

Mutta hei, tulipahan tämäkin nyt tältä istumalta nähtyä! Siistiä ja nättiä, hieman hiljaista vain.

Corralejosta hurauttaa 3,40 euron hintaan bussilla numero 6 väkimäärästä riippuen tunnissa pääkaupungin bussiasemalle, josta kaupungin keskustan saavuttaa ihan muutamassa minuutissa

El Cotillo – Paikallinen pieni kalastajakylä Fuerteventuralla

Fuerteventura on pinta-alaltaan iso saari ja viimeisen lomapäivän aamun näyttäessä pilviseltä uteliaisuus vei kurkkimaan saaren länsirannikon maisemia El Cotillon pieneen kalastajakylään.

El Cotillo sijaitsee pohjoisella länsirannikolla ja sen saavutti näppärästi Corralejosta käsin paikallisbussilla numero 8 vain muutaman euron hintaan. Bussimatka kesti reilun tunnin sen ajellen sisämaan kylien kautta kohti toista rannikkoa. Maisemat olivat täynnä kuivaa erämaata pienine karuine vuoren nyppylöineen ilman minkäänlaista muutosta. Samalla tuli todettua, että keskimaan pienet kaupungit (La Oliva, Lajares) näki tarpeeksi hyvin bussin kyydistä.

Cotillo_2

Cotillo_1

Cotillo_3

Cotillo_4

El Cotillossa odotti samanlainen karu maisema. Bussipysäkiltä meni suora reitti rannikolle vanhalle pienelle Tostonin linnalle. Linna ei ollut tällä kertaa auki, mutta tottahan se täytyi kuvata. Samassa rytinässä pystyy ihailemaan kallionreunalta alas hakkaavia aaltoja, sekä vasempaan laitaan kaiverrettua kovien aaltojen surffirantaa.

Oikealta puolelta mutkan takaa löytyi itse Cotillon kylä. Sitä saavuttaessa näki hyvin, kuinka Cotillokin on yritetty saada matkailukartalle, mutta huonosta tilanteesta johtuen joskus aloitetut rakennukset ja kauppatilat olivat jääneet tyhjilleen. Matkailijat eivät ole kylässä siis itsestäänselvyys ja paras tilanne tulikin vastaan uuden puolen aukiolla kun muuan pappa ihmetteli (espanjaksi) meistä ohi kävellessään ääneen, että ”nämä olivat taatusti skandinaaveja, kun en tuntenut heitä”. Eihän siinä voinut itse kuin hymyillä.

Cotillo_5

Cotillo_6

Tunnelmallinen pieni vanha Cotillo löytyy kuitenkin kuin sattuman kautta mutkan takaa. Kylän keskuksessa on pieni rantapoukama, ja sitä reunustavat sinivalkoiset rakennukset ja ihana vasta valmistetun kalan tuoksu. Kylässä aika on kuin pysähtynyt ja kyllähän siinä alkaa omakin ylikierroksilla käyvä mieli väkisillä rentoutua.Täällä kannattaakin vain kävellä leppoisasti, istuskella kylän olohuoneessa ja nauttia paikallisia herkkuja rannan ravintoloissa.

Cotillo_7

Cotillo_8

Cotillo_9

El Cotillo_9

llalla kuulemani mukaan ympäröivillä rannoilla voi ihastella koko Fuerteventuran kauneimpia auringonlaskuja. Rantoja ja kallioita löytyykin myös kaupungin pohjoispuolelta silminkantamattomiin asti.

El Cotillo_10

El Cotillo_11

Toivottavasti tämä rauhallinen tunnelma tulee säilymään Cotillossa tulevaisuudessakin. Jos olisin tiennyt, mikä rauha täällä vallitsee olisin ottanut yhden yön majoituksen ehdottomasti täältä!

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Isla de Lobos – Aktiivipäivä retkeilysaarella

Kanariansaarien liepeiltä löytyy päiväkohteiksi soveltuvia retkeilysaaria, joissa happimyrkytyksen hankkiminen on enemmän tavallista kuin sattumaa. Tällainen retkisaari nimeltään Isla de Lobos susien saari löytyy myös Fuerteventuran ja Lanzaroten välistä ja tottahan sinnekin piti päästä saarihyppelemään ja katselemaan maisemia!

Isla de Lobokselle lähtee lauttoja aina tunnin välein Corralejon satamasta ja tuon parin kilometrin matkan soutaa vaivaisessa 15 minuutissa. Liputkin lähtivät kätevästi satamaa edustavalta luukulta 15 euron meno-paluu hintaan kartan kera ja sitten oltiinkin valmiita hankkimaan kansipaikka ja matkaan.

Fuerteventura

Isladelobos_1

Loboksen asumaton saari on vain noin reilun 4,5 neliökilometrin kokoinen läntti, joka on vuodesta 1982 toiminut luonnonsuojelu alueena. Nimestä huolimatta saarella ei ole kuitenkaan nähtävissä susia vaan tänä päivänä se on suojeltu erityisesti sen lintukannan takia. Lintujen lisäksi pieneltä saarelta löytyy esiteen mukaan jopa yli 130 kasvilajia. Mene ja tiedä biologia ei ole vahvin lajini. Itse keskityin nauttimaan maisemista ja niitähän riittää!

Lautta saapuu kätevästi laiturin nokkaan visitor centterin eteen. Nyt ei ollut centterit auki, mutta onneksi oli saatu kartta ja esite jo lipun myynnistä. Saaren ympäri kiertää mukava retkeilyreitti, joka on kätevästi suunniteltu niin, että oikeastaan kaikki tulee nähtyä. Ei sillä, etteikö toivottavasti kaikille retkeilijöille tule muutenkin selväksi, että polulta ei saa poiketa suojeltuun maastoon. Kylttejä on joka kulmauksessa, mutta niitä ei ympyrää kiertäessä oikeastaan tarvi muuta kuin kiinnostukseen missä mennään ja paljonko matkaa on seuraavaan ”nähtävyyteen”. Etäisyydet kylteissä on ilmoitettu käveltävinä minuutteina. Itsellä kierros tuli kierrettyä myötäpäivään ja tuon noin arviolta 12 kilometrin matkalla riitti niin paljon nähtävää.

Isladelobos_2

Isladelobos_3

Isladelobos_3

Isladelobos_4

Ensimmäisen 5 minuutin jälkeen vasemmalle puolelle jäi Loboksen saaren oma kirkasvetinen ranta Playa la Caleta. Paljon jäivät ihmiset vain lekottelemaan tälle hienolle rannalle, mutta meillä oli kunnianhimoinen tavoite kiertää koko saari ja se ei sallinut kuin aivan kuvaustauon verran pysähtymistä.

Aivan rannan takaa löytää Loboksen suola-altaat, Las Salinasin. Nyt ei ollut altaat oikein voimissaan, joten sen kummemmin ei niitä tarvinut ihmetellä kun horisontissa kiilsi jo Loboksen korkein huippu La Caldera. Calderalle matkaa riitti kylttien mukaan puolisen tuntia. Maasto oli kuivaa ja karua täynnä tummaa kiveä ja pieniä kukkulan nyppylöitä. Aurinko paistoi ja lämpöä oli juuri sopivasti eli olin aivan valmis vuoren valloitukseen!

Isladelobos_5

Isladelobos_6

Nousu itsessään ei ollut kova, mutta kivinen alusta, koko ajan jyrkkenevä maasto ja voimistuva tuuli sai polvet tutisemaan ihan kunnolla. Kaveri jäi suosiolla pitämään taukoa puoliväliin, mutta itsehän olin päättänyt ettei saarelta lähdetä ennen huiputusta. Pelotti, pelotti ja pelotti, mutta pääsin huipulle, istuin äkkiä maahan ja koitin ottaa muutaman valokuvan. En voi sanoa nauttineeni siinä tuulessa jokapuolella näkyvästä äkki pudotuksesta, mutta alas päästyä fiilis oli käsittämättömän huikea! Oikeasti kävin tuolla juuri äsken!

Isladelobos_7

Isladelobos_8

Isladelobos_9

Isladelobos_10

Isladelobos_11

Matka ei kuitenkaan päättynyt Kalderalle vaan seuraavana matka jatkui pitkää suoraa pitkin kohti saaren pohjoista kärkeä ja Martinon majakkaa. Maasto muuttui hiekkaisemmaksi, aurinko porotti ja ympärillä näkyi lentelevän joitain lintuja. Pikkuhiljaa suora vei rannikolle, jonka kallioihin iskivät kovat aallot, eikä aikaakaan kun majakkakukkulakin alkoi näkyä horisontissa.

Ja tottahan sinnekin kukkulalle oli kivuttava ja samalla oli saavutettu retkeilyn puoliväli. Majakkaa ei päässyt tutkailemaan sisältä, mutta kukkulalla oli hyvä levähtää ja ihailla maisemia. Toisella puolella aallot hakkasivat kallioita, toisella puolella loisti sisämaan pienet kukkulat ja pieni lintuja täynnä oleva lampi. Siinä vaiheessa harmitti kun ei oltu tajuttu ottaa eväitä mukaan. Kyllä olisi kelvannut bocadilloa nauttia.

Isladelobos_12

Isladelobos_13

Isladelobos_15

Isladelobos_14

Majakalta suoraa polkua matkaa kohti alkupistettä oli noin viitisen kilometriä. Tämän viiden kilometrin aikana polun laatu vaihteli hiekkamaan ja kivikon välillä loppua kohden reitin mennessä yhä lähemmäs rannikkoa. Tällä osuudella näki niitä lintujakin, joskin maantieteilijällä ei ollut mitään hajua mitä lajia ne edustivat.

Viimeisenä ”nähtävyytenä” aivan alkupisteen kyljestä rannikolta löytyi se saaren kuvatuin laguuni. Vesi oli kirkasta ja matalaa ja hiekka vaaleaa. Niin kaunista! Valitettavasti saksalaisnuoret olivat vallanneet kaljatölkkeinensä sen kuvatuimman paratiisimaisimman laiturinnokan, joten nämä eksoottiset kuvat jäivät tälläkertaa ottamatta. Kyllä siinä vaiheessa turhautti ihmisten ajattelemattomuus.

Vaikka saari onkin asumaton on laguunien eteen jäänyt aivan pieni kyläpahanen puertito, jossa valkoisten matalien ränsistyneiden talojen keskellä sijaitsee myös saaren ainoa ravintola. Tämä kylä hurmasi kävelijän olemalla oma itsensä, laittamaton ja vähäeleinen.

Isladelobos_16Isladelobos_17

Isladelobos_18

Isladelobos_19

Eikä aikaakaan kun Puertitosta olimme alkupisteessä ja viimeisen lautan lähtöön oli vain tunti aikaa. Saaren kiertämisessä oli mennyt aivan hujahtaen kuvauspysähdyksineen 6 tuntia aikaa! Saaren ainoat yleiset vessat sijaitsevat Visitor Centerissä ja, koska huomattiin sen olevan kiinni harmitti todella ku ei oltu pysähdytty Puertiton ravintolassa. Enpäs muista milloin olisi viimeksi ollut niin tuskainen ja pitkäntuntoinen 15 minuuttia takaisin Fuerteventuralle ja sivistyksen (vessojen) pariin.

Tämä oli todella maisemien täyteinen päivä ulkona! Kävelyreitti oli hyvin hoidettu, infotaulut olivat erinomaiset ja kaikki oli suunniteltu luonnon ehdoilla. Aika paljon olisi jäänyt näkemättä, jos tie ei olisi lomalla vienyt Lobokselle. Suosittelen kauniista maisemista pitäville luonnon ystäville, jotka eivät pelkää kävelemistä. Lapsien kanssa en tänne tulisi aikaani tuhlaamaan. Mukava vaatetus, kunnon rasvaus ja hyvät kengät, eväät ja rento mieli, niillä pääsee aika pitkälle!

Isladelobos_20

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Fuerteventura: Valkoista hiekkaa, turkoosia merta

Nyt päästään homman ytimeen eli oikeastaan siihen miksi Fuerteventuralle kannattaa ylipäänsä matkustaa nimittäin rantoihin. Vaikka Fuerteventura jää jälkeen kuivalla ja karulla luonnollaan muista Kanariansaarista rannoillaan se päihittää kaikki muut ylivoimaisesti. Tarkemmassa esittelyssä Corralejosta mainitsin jo kaupungin valkoiset rannat, tässä keskityn tarkemmin kilometrejä jatkuvaan Grandes Playasiin dyynien toisella puolella 5 kilometrin päässä kaupungista. Eteläosan rannat itsellä on vielä kokonaan näkemättä.

Suuret rannat jatkuvat kilometrien pituisena ketjuna Fuerteventuran länsirannikolla ja jakautuvat eri nimisiin ranta-alueisiin Los Matokseen, Largaan, Viejoon, Pozoon ja Caseróniin. Oli nimi mikä tahansa kaikkia yhdistää sama tekijä nimittäin valkoisena jatkuva hiekkaranta ja turkoosina hohtava meri. Vain ihmisten vaatetus voi vaihdella, sillä erityisesti Larga, Viejo ja Caserón ovat nudistien suosimia. Mekin pölähdimme tien toiselta puolelta löytyviltä dyyneiltä sattumanvaraisesti kohti rantaa ja saatiin todistaa joitain näistä rannoista.

grandesplayas_6

grandesplayas_1 grandesplayas_3

grandesplayas_8

Oli ihmisten vaatetus mikä tahansa tämä ranta oli kerrassaan paratiisinomainen. Sellainen, mitä en kuvitellut Kanariansaarilta löytyvän. Leveä rantakaistale oli täynnä valkoista pitävää hiekkaa, tuuli tuiversi hiuksissa ja kirpsakka meri virkisti jalkoja pitkän kävelypäivän päätteeksi. Rohkeimmat sukelsivat aaltojen sekaan ottamaan ilon irti turkoosista vesistä. Siinä tuulessa itselle suurin ilo oli kuitenkin pyyhkeiden kaivaminen repusta rantahietikolle ja pieni levähdystauko hengittäen meri-ilmaa samalla katsellen maisemaa.

Täällä rannalla tuulee luultavasti aina (niin kuin muillakin Fuerteventuran rannoilla) ja parhaimpia aktiviteetteja ovatkin surffaus kauempana grandes playasin keskuksesta, leijan lennätys, sekä yksinkertaisesti rento rantaelämä ja hiekkalinnojen rakentaminen. Uimaan en lähtisi kovin kauas, mutta mikä jottei sekin olisi mahdollista.

Tarpeeksi kauan istuskellessa oli aika aloittaa kotimatka takaisin Corralejoa ja se tuli tehtyä rantaa pitkin jalkapatikalla. Ranta näyttää loppuvan Riu hotelleihin, mutta mitä vielä maisema sen kuin parani poukaman toiselle puolelle päästyä! Sieltähän löytyi uusi samanlainen parin kilometrin ranta ilman ainoatakaan ihmistä. Sillä hetkellä kohti kaupunkia kävellessä sitä tunsi olevansa autiolla saarella ja etuoikeutettu, kun sai nauttia näistä maisemista. Tiedättekö, sitä paratiisimaista tunnetta ei voi vain sanoin kuvailla. Ei tällaista maisemaa vain voi löytyä Kanariansaarilta!

grandesplayas_7 grandesplayas_8

grandesplayas_9

grandesplayas_9

grandesplayas_11

grandesplayas_12

Matkan edetessä ranta alkoi muuttua kivisemmäksi, Loboksen saari näkyi aivan kiven heiton päässä ja ihmismäärä pienissä kopeissa hietikon laidalla alkoi lisääntyä. Tajusimme saavuttaneemme Corralejon nudistihotellin ja sen kivirannan, jonka kohdalla koimme paremmaksi siirtyä taittamaan viimeisen kilometrin autoteiden kautta kohti hotellia. Tähän loppuu myös kaupungin ulkopuolella oleva valkoisten hiekkaketjujen muodostelma.

Tuolla rannalla olisi voinut viettää useammankin päivän ihan vain kuunnellen aaltojen kohinaa, katsellen elämää ympärillä, maistellen suolaista ilmaa ja tuntien onnea siitä, että välillä saa vain olla. Tähän ei kuitenkaan viikon lomalla aika riittänyt, mutta Fuerteventuran rannoille tulen vielä palaamaan, ihan vain ottamaan rennosti.

Corralejon dyynit – Fuerteventura

Monille lienee tuttuja kuvat Gran Canarialta hiekkakasojen päältä aavikon keskeltä. Nämä Gran Canarian hiekkavuoret oli itsellenikin tutut ja odotin jotain saman tyyppistä myös naapurisaarelta. Fuerteventurapa teki kuitenkin yllätyksen ja esitteli paljon mahtipontisemmat ja laajemmat dyynit 2600 hehtaarillaan kuin olin osannut odottaakkaan. Jos aavikkofiilis ei aivan irronnut Gran Canarialla täällä se irtosi heti.

Luonnonsuojelualueenakin tunnetut dyynit saavuttaa kätevästi 5 kilometrin päästä Corralejosta paikallisbussilla numero 6. Lähin pysäkki löytyy kätevästi kahden riu hotellin edestä. Vasemmalle puolelle jää meri ja suuret rannat ja oikealta puolelta alkaa valtavat hiekkavuoret, jotka suorastaan odottaa valloittamista.

Corralejon dyynit_7

Corralejon dyynit_4

Corralejon dyynit_8

dyynit

Mukaan hiekkaseikkailulle ei tarvitse kuin tarpeeksi juotavaa, tarpeeksi voimakasta aurinkorasvaa, hyvät kengät suhteellisen jykevällä hiekalla hyppimiseen ja kasoittain lapsen mielisyyttä, jotta maisemasta saa kaiken irti. Fiiliksen saavuttaminen ei henkisen iän ollessa lähempänä kymppiä ollut ongelma ja virtaa riitti juosta ja hyppiä hiekkavuoria ylös alas.

Kaikkein parasta oli kuitenkin ehkä se vapauden tunne, se että näistä maisemista sai nauttia aivan omassa rauhassaan, pystyi katselemaan hiekan vaihtuvaa väriä eri tuulensuunnilla ja kun väsy iski pystyi vain laittamaan istualleen ja kaivamaan repusta maailman maukkainta mangomehua ja nauttimaan kiireettömyydestä hiekkamaisemassa.

Corralejon dyynit_1

Corralejon dyynit_2

Corralejon dyynit_9

Corralejon dyynit_11

Mihinkään ei ollut kiire ja hiekkaa riitti horisontissa niin pitkään kuin vain jaksoi kävellä ja hyppiä<3

Hypi seuraamaan blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa