Galicia, tuo Espanjan pohjoinen ja läntinen itsehallintoalue on siintänyt haaveena niin kauan, että nyt oli vihdoin aika toteuttaa ja katsastaa pieni osa tätäkin kolkkaa Espanjasta. Santiago de Compostelaan lähdettiin 2 päivän varoitusajalla, mutta onneksi täällä lentoja saa kohtuulliseen hintaan äkkilähtöinäkin. 55 minuutin lennon jälkeen Madridin kuiva maaseutumaisema vaihtuikin vihreänä loistavaan kumpuilevaan maisemaan ja pyhiinvaelluistaan tunnettuun Santiago de Compostelan kaupunkiin.
100 000 asukkaan Santiago de Compostela lienee Galician tunnetuin kaupunki kuuluhan sen vanhakaupunki ja pyhiinvaellusreitit sentään Unesconkin listalle. Tällä kertaa ei siis vaellettu, mutta sen sijaan keskityttiin ottamaan täysin voimin kaupunki haltuun.
Lentokentältä pääsi kätevästi paikallisbussilla (3eur) keskustaan pääaukiolle Galicialle ja loman pystyi aloittamaan samantien. Vastassa oli pienen kaupungin tunnelma ja kokonaan omanlainen maailmansa; oma kieli, eri ilmasto ja erilainen kaupunkimaisema.
Vanhakaupunki
Praza de Galizia, kuten Galician kielellä tuota haluavat tuota kutsua, sijaitsee uuden ja vanhankaupungin rajamailla. Vanhankaupungin kujille on siis helppoa sujahtaa vietäväksi. Santiagon kujilla on aivan oma tunnelmansa. Keskiaikaiset kadut ovat kapeita ja harmaita. Kujien varrelle jää pieniä putiikkeja, tapas-baareja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Kujat kannattaa katsastaa aamun hiljaisuudessa, jolloin ajassa voi oikeasti tuntea astuneensa taaksepäin. Iltapäivästä illan pikkutunneille saakka kujat näyttävät aivan toisen puolensa, sillä väkimäärä, kauppiaat ja elämä ovat jotain käsittämättömän vilkasta näinkin pieneen kaupunkiin nähden.
Vanhankaupungin kujilla kävellessä ei voi olla myös päätymättä vanhankaupungin sydämeen valtavalle katedraalin aukiolle, jossa vaelluksista selvinneet levähtävät, tutustuvat toisiinsa, ottavat valokuvia ja yksinkertaisesti nauttivat kaupunkimaisemasta.
Katedraali
Entäs se Catedral de Santiago de Compostela sitten itsessään? Pytkinkiä ei voi ainakaan missään nimessä sivuuttaa kaupungissa kävellessä, sillä valtava kirkko näkyy ja kuuluu kauas kaupungin laitamille saakka. Lähes 1000-vuotta vanha kirkko edustaa vahvasti romaanista arkkitehtuuria pylväineen ja holvikattoineen. Sisälle pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta kannattaa varautua jonoihin ja suureen ihmismassaan.
Mitään sen suurempia tästä kirkosta tietämättä löysin koko kirkon kiertävän jonon ja päätin liittyä sen jatkoksi. Eikö jono ole aina sen merkki, että nähtävillä täytyy olla jotain maagista? Tunnin jonotus ja pääsinkin pujahtamaan kellariin, näkemään 2 minuutissa Jaakob vanhemman haudan ja olin takaisin ulkona. Myöhemmin opinkin, että tuo hauta on Euroopan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita ja se on itseasiassa se koko Santiago de Compostelan juttu. Niin ja näin tunnin jonottamisesta tuon näkemiseksi voi lienee olla kahta mieltä, mutta sitä varten se jono siellä kiertää.
Haudan lisäksi kirkko oli näin itselleni hyvin tyypillinen katolilainen katedraali. Harmaita sävyjä, iso keskilaiva, upeat alttarit ja veistoksia.
Uusi kaupunki
Santiago de Compostela on kuitenkin muutakin kuin kompakti vanhakaupunki ja katedraali, sillä suinkaan 100 000 ihmistä ei asu tuolla kapeiden kujien varrella. Historian lisäksi Santiago de Compostela on tänä päivänä yksi Galician merkittävimmistä keskuksista, sekä yksi Pohjois-Espanjan tärkeimmistä yliopistokaupungeista.
Uudet kaupungin osat eivät kuitenkaan tarjoa matkailijalle suuremmin mitään erityistä silmänruokaa. Itseasiassa kaupunki vaikutti kokonaisuudessaan melko rähjäiseltä ja laittamattomalta. Jos kuitenkin tarvetta on ostoksille (niin kuin minulla, kiitos vain kylmä sää) Galicia-aukiolta lähtevä katu Rúa de Montero Ríos ja sen sivukadut tarjoavat tähän tarpeeseen helpotusta.
Uuden kaupungin puoleisissa osissa voi myös katsastaa esimerkiksi Alamedan puiston ja tunnetun yliopiston.
Ruokaa, lepoa ja paksua vaatetta
Vaikka Santiago de Compostela onkin suorastaan turistirysä, se ei tarkoita etteikö jopa vanhassakaupungissakin saisi aivan loistavaa ruokaa. Jos päivällä tuli oikaistua nopeasti tutulla ja turvallisella 100montaditoksella, illalle tuli niin hyvä suositus paikalla asuneelta kaverilta, että Tita-niminen tapasbaari piti lähteä testaamaan illan tunneilla. Täällä kun tilaan juoman (tuoppi noin 2,4 eur) saat siihen kylkipojaksi Santiagon parhaimman Espanjalaisen tortillan. Ja tässä ei ollut kyse mistään pienestä palasta vaan tuolla ihan oikeasti lähti kunnolla nälkä. Siihen kun kylkeen tilasi vielä talon omia kinkkukroketteja niin ei voi muuta kuin kiittää kontakteja ja suositella paikkaa myös eteenpäin.
Ja koska Santiago on sopivasti monien vaellusreittien päätepiste, tarkoittaa se myös sitä, että kaupunki on täynnä jos jonkinlaista majapaikkaa. Majapaikkaa valitessa kannattaa miettiä haluaako yöpyä keskellä lähellä kaikkea, vaiko laitamailla tai kenties syrjässä sijaitsevan bussiaseman tai juna-aseman vierellä. Itse olin koko päivän reppuni kanssa kaupungilla ja suuntasin illaksi yliopistoresidenssi Oregariin (35 eur / yö / huone omalla kylpyhuoneella) rautatieaseman lähettyville, josta matka aamulla jatkui aikaisin kohti Vigoa. Residenssi oli oikein siisti ja hyvä vaihtoehto budjettimatkalle.
Ja sitten pakko mainita loppuun vielä siitä säästä. Tokihan minä tiesin, että Pohjois-Espanja ei ole sama kuin Madrid tai Andalusia, mutta kyllä se kylmyys silti vain osasi järkyttää vähän liian hyvälle tottunutta Madridin asukkia. Varaudu pahimpaan vaikka säätiedotus näyttäisi aurinkoa ja lämpöä, sillä täällä sää vaihtelee minuutin välein ja tuuli oikeasti hakkaa todella kylmänä ihon alle. Kesälläkään ohut takki ja pitkät housut ei ole ollenkaan huono valinta pakata sinne laukun pohjalle…
Näin siis Santiago de Compostelasta tulisi ensimmäinen kosketukseni Galiciaan. Se ei ehkä ollut niin ihana kuin olin kuvitellut, mutta hyvä aloitus uusien alueiden valloitukselle. Santiagolle suosittelenkin antamaan yhden päivän aikaa ja voin luvata, että koko kaupunki on oikeastaan sillä nähty.