Browsing Category

Galicia

Vigo – Kuin Porton unohdettu pikkuveli

Elokuu 2018

Vigo on niitä kohteita, jotka iskivät heti kerrasta. Kun juna puksutti Galician vehreissä maisemissa yksi kaunis kesäinen lauantai aamu rannikkomaisemiin, olo oli väsymyksestä huolimatta jotenkin todella levollinen. Ja siitä se sitten lähti ihana päivä Vigon kaupunkimaisemissa, joissa olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin.

Vigon kaupunki on Galician suurin hieman alle 300 000 asukkaallaan ja löytyy mukavasti Espanjan länsirannikolta noin 40 kilometrin päässä Portugalin rajalta. Vigolla on teollisuuskaupungin maine, jossa yhdistyy kuitenkin ranta, luonto ja kaupunkielämä ja tätä komboa lähdin siis katsastamaan. Päiväni Vigossa alkoi siis Vigo Urzáizin asemalta, jonne puksuttaa junalla Santiago de Compostelasta noin tunnissa ja lentää suunnilleen samassa ajassa esimerkiksi Madridista hyvin yhteyksin.

Ostoskadulta vanhaan keskustaan

Aamuinen Vigo oli viileän raikas, mutta aurinkoinen. Otin kartan esille ja aloitin päiväni kaupunkikierroksella. Vigon keskusta osoittautui mukavan kompaktiksi. Uuden kaupungin puolelta, jonne ihan ensimmäiseksi itse suuntasin, löytyy moderni ostoskatu Rua do Principe. Rua do Principellä kaikki liikkeet olivat vielä kiinni, mutta iloiset kotiinpalaavat juhlijat muistuttivat kuinka Espanjassa osataan pitää hauskaa. Jäin juttelemaan yhden hilpeän porukan kanssa, joka jakeli pienelle turistille aimo annoksen vinkkejä ja jotka totesivat että vain skandinaavit voivat olla näin omituisia ollakseen lauantai aamulla klo 8 nähtävyyskierroksellaan. Muistoksi porukasta jäi kuvia ja videomateriaalia, jonka jälkeen toivotin heille hyvää yötä ja itselleni elämyksellistä turistipäivää.

Rua do Principe viettää kohti rannikkoa ja vanhaa osaa kaupungista. Vanha kaupunki nuokkui, mutta värittömät kujat veivät periespanjalaiseen tyyliinsä kapeana ylös ja alas. Vanhan kaupungin sydän on luonnollisesti Colexiata de Santa María de Vigon katedraali. Kirkon edessä on pieni aukio, josta lähtevät kujat ovat täynnä baareja, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Merenelävien ystäviä hemmotellaan näille omistetulla ruokakadulla Rúa Pescaderíalla. Jos paikat loistivatkin aamulla tyhjyyttään, voin sanoa että lauantai iltapäivän lounaalle olikin sitten kertynyt elämää ja väkeä jo ihan ruuhkaksi saakka. Puheensorina jylisi mäkisillä kaduilla ja katusoittajat olivat kertyneet pienten kujien laidoille. Täällä oli ihanan tuttua tunnelmaa. Sellainen periespanjan ja Porton maisemien yhdistelmä.

Rannikkomaisemista rannoille

Vigossa on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vanhakaupunki, että suuntasinkin jo heti aamuvarhaisella katsastamaan Vigon kaupungin rannikkomaisemia. Kaupungin edustalla avautuu teollisuuskaupungille tyypillisesti suuri satama. Rannikkoa vierustaa vilkas autotie, joten aluetta ei varsinaisesti ole suunniteltu rentoon ajanviettoon. Kaupunkiin päin katsoessa myöskään julkisivua ei ole täällä mitenkään kiillotettu. Itseasiassa rannikkotalot repsottivat pahemmin kuin monissa muissa merenranta kaupungeissa. Itselleni tuli kuitenkin samantien niin Porto fiilikset, että tästähän saisi vaikka mitä kun vähän laittaisi! Kaikki, jotka ovat käyneet Portossa tietävät kuinka ne pienet talot avautuvat niin kauniin repsottavan värikkäinä! Rannikon maisemista löytyy myös uusi info piste, ostoskeskus ja näyttelyrakennus, jossa ainakin tällä hetkellä oli esillä Cies Islasin upeita maisemia.

Cies Islas lienee myös Vigon suosituin vierailukohde. Saarille menee useita lauttoja päivässä ja paikan päällä pitäisi odottaa uskomattoman vaalea hiekka, luonnonrauha ja merimaisemat. Koska itselläni oli tällä kertaa vain päivä käytössä täytyi itseni jättää niellen tällä kertaa tuo paratiisikohde odottamaan paluuta.

Sen sijaan auringon alkaessa lämmittää suuntasin siis katsastamaan Vigon kuuluisat pitkät hiekkarannat, jotka avautuvat noin 7 kilometrin päässä keskustasta etelään. Kuuluisa pitkä hiekkaranta on nimeltään Praia de Samil. Alueelle menee useampia busseja, mutta itse otin bussin numero neljä info pisteen edustalta.

Samilin hiekkaranta oli pitkä ja kaunis. Rantaa on jaettu osiin perinteisten ranta-alueiden lisäksi nudisteille sekä koirien käyttöön. Itse aloitin kävelyni eteläpäästä, uitin varpaitani hyytävän kylmässä atlannin valtameressä ja kävelin rantaa niin pitkälle takaisin päin kun oli vain mahdollista. Ilma oli ihanan lämmin ja rannalla oli paljon ihmisiä. Kyllä siinä kelpasi myös hetki hengähtää katsellen maailman menoja. Palvelujakin olisi ollut tarjolla myyjämiehistä rannan läheisyydessä avautuviin ravintoloihin. Ainoa miinus oli tosiaan veden lämpötila, joka ei täällä Atlannilla virtojen takia nouse korkeaksi edes kesän kuumimpina kuukausina.

Linnamaisemien kautta uusille asuinalueille

Ihanan muutaman tuntisen jälkeen rannalla olin valmis suuntaamaan takaisin Vigon keskustaan lounaalle ja lounaan kautta pikkuhiljaa kohti bussiasemaa. Bussiasema sijaitsi sopivasti noin 3 kilometriä kaupungin ulkopuolella, jonka otin itse mahdollisuutena laajentaa kävelyreviiriä ja nähdä myös paikallista naapurustoa.

Matkan varrelle jäi kuitenkin yksi Vigon merkittävimmistä nähtävyyksistä nimittäin vanhan linnan kukkula maisemineen, jonne nyt oli yksinkertaisesti kivuttava. Linnasta ei ole paljoa enää jäljellä ja kukkulaa ei ole muutenkaan sen kummemmin laitettu. Näkymät olivat kuitenkin kohtalaiset ja voi kun taas kerran ajattelin ihanaa Portoa ja kuinka siellä on juuri niin kaikki samat jutut kuin täälläkin. Kun olin aikani tiiraillut kaupunki- ja merimaisemia laskin kukkulan alas toiselle puolelle kaupunkia ja aloitin viimeisen jalkapatikkani kohti bussiasemaa. Paikalliset naapurustot olivat periespanjalaisia. Eihän täällä sinällänsä mitään erikoista nähtävää ollut mutta tulipahan käveltyä!

Ja niin saavutin bussiaseman ja otin seuraavan mahdollisen bussin tunnin päähän Ourensen kaupunkiin.

Vigosta jäi jotenkin niin hyvä mieli ja harmittelin vielä bussissakin kuinka tämä olisi ehdottomasti vaatinut ainakin kolme päivää aikaa. Jotenkin uskon, että tämä kaupunki tulee jossain vaiheessa nousemaan Porton rinnalle, sillä niin samanlaisia nämä kaksi kaupunkia ovat! Jos kiinnostaa siis erinlainen, mutta monipuolinen loma Espanjassa en voi kuin suositella tätä kaupunkia! Ehkä sinne kannattaa mennä nyt kun ei ole vielä niin suosittu.

4 kommenttia
torstai, 11 huhtikuun, 2019

Uusia tuulia Espanjan lomille – Vinkit alue alueelta

Tuntuuko, että Aurinkorannikko alkaa olla jo nähty tai että seuraavalla Espanjan lomalla voisi vähän laajentaa reviiriä ja kokea vaikka jotain uutta. Mun oma rakkaus maata kohtaan on laajentanut tätä reviiriä jo melkoisesti ja mulla on jokin hinku aina tunkea itseni paikkoihin, joista en ole koskaan kuullutkaan tai joissa en ole vain ehtinyt käydä. Harmittavasti läheskään kaikki ei ole vielä edes yltänyt tänne blogin puolelle. Nyt ajattelinkin siis jakaa teille pala palalta ja alue alueelta ehkä jotain uusia käymisen arvoisia mestoja Espanjasta. Unohdetaan nyt luvuista kuitenkin kokonaan saaristot, josta voisi joskus tehdä oman hidden secrets postauksen. Unohdetaan myös pohjoisen Baskimaa, Cantabria ja Asturias, sekä läntisen Espanjan valtava Extremadura, jonne siipeni eivät ole vielä yltäneet. Unohdetaan myös Katalonia, koska itse olen käynyt alueella vain Barcelonassa, joten mitää erityisvinkkejä alueelle ei ole kanssanne jakaa aikanaan vielä.

Lennä Malagaan ja koe pohjois-Andalusia

Andalusian ensimmäisiä vierailukohteita lienee ihanan trendikäs Malaga ja Aurinkorannikon helmet kuten Fuengirola ja Marbella. Seuraavilla Andalusian lomilla tutuksi ovat varmaan jo tulleet koko alueen pääkaupunki Sevilla, vanhasta moskeijastaan ja juutalaiskortteleistaan tunnettu Cordoba ja tuhannen ja yhden yön satujen Granada. Entä seuraavaksi?

Andalusia on valtava alue, jossa on paljon muutakin kuin nämä syystäänkin suosikit klassikot. On ihania pieniä kyliä kuten Iznajar, on lumihuippuisia vuoria Sierra Nevadalla, mutta on myös massalta piilossa pysyneet Jáen, Baeza ja Úbeda, jotka hurmasivat tämän tytön vanhoilla kaupungeillaan ihan sata nolla ja jotka on muuten helppoa yhdistää samaan lomaan niiden kompaktien välimatkojen myötä.

JÁEN

Jáen on Jáenin maakunnan pääkaupunki reilulla 100 000 asukkaallaan. Maisemaa hallitsee Espanjan kaupungeille tyypillisesti katedraali, jota ympäröivät pienet kadut kutsuvat heti tutkimusretkelle. Mikä on sitten se juttu suunnata Jáeniin ja miksi se erottuu muista? Kun katedraalilta suuntaa kohti pohjoista kadut alkavat mennä kapeammiksi, ränsistyneimmiksi, mutkittelevimmiksi ja värikkäämmiksi. Alue on syntynyt rinteeseen ja mieli vie samantien seikkailemaan jonnekin meren toiselle puolelle Lattareihin. Kujat nousee ja laskee ja siestan aikaan vain sisältä kuului kaduille puheensorinaa ja musiikkia. Rakastuin täysillä. Katurakkauden lisäksi Jáenissa kannatta vierailla ainakin Baños Arabesin ilmaisessa kulttuurikeskuksessa ihan jo sen kattoterassilta aukeavien näköalojen takia. Ja koska ollaan ulkona maineen ja mammonan saavuttaneista kaupungeista Jáenista tuskin löytyy yhtään matkailijoille tarkoitettua segunda ravintolaa turistilisähinnoilla. En pettynyt kertaakaan.

Málagasta pääsee Jáeniin autolla noin 2 tunnissa, bussilla noin 3 tunnissa (ALSA) tai yhdellä päivittäisellä junayhteydellä 4 tunnissa (Renfe).

BAÉZA & ÚBEDA

Pienet naapurit Baéza ja Úbeda ovat pohjoisen Andalusian kaksi kauneita salattua helmeä. Kylät ovat tunnettuja erityisesti Barokkiajan arkkitehtuuristaan ja ovatkin tienanneet tällä itselleen UNESCOn statuksen. Úbeda on kylistä hieman isompi reilulla 35 000 asukkaallaan, mutta Baéza ei jää yhtään jälkeen tyylillään tästä isoveljestään.

Úbedan sydän on Vaquez de Molinan aukio, jonka ympäriltä löytyy sekä palatsia, että basilikaa. Kaupunki jatkuu aukiolta pohjoiseen päin, jossa on lisää ihasteltavaa Barokkityyliä ja kauniita katuja. Úbeda on myös tunnettu sanonnastaan Andar por los cerros de Úbeda, jolla halutaan erityisesti tuoda arvoa Úbedan upeille kukkuloille ja niiltä avautuville oliiviviljelmien täyttämille maisemille. Baezassa barokkitaiteen ystävä suuntaa ensimmäiseksi katedraaliaukiolle, jonka ympärillä aukeaa pieni ja hurmaava vanhakaupunki. Itse kipusin myös kirkontorniin ihailemaan maalaismaisemia.

Jáenista Baézaan matkaa kertyy noin 50 kilometriä, jonka saavuttaa suoralla bussiyhteydellä 35 minuutissa. Välimatkaa Baézasta Úbedaan on vastaavasti 10km, jonne pääsee bussilla vartissa.

Lennä Alicanteen ja suuntaa naapuriin Murciaan

Alicantekaan ei ole turha paikka. Viikon lomalla näkee hyvin monipuolisen Alicanteen rantoineen, sekä kenties suositun Torreviejan ja tvstä tutun Benidormin. Seuraavalla lomalla tutuksi ovat saattaneet tulla Calpen ja Altean hurmaavat rantakaupungit, sekä jopa Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki Valencia. Mutta mitäs jos seuraavalla matkalla vaihtaisi itsehallintoaluetta ja suuntaisi Valenciasta Murciaan.

MURCIA

80 kilometriä Alicantesta lounaaseen saavuttaa uuden itsehallintoalueen Murcian. Murcian alue on jäänyt vähän aurinkorannikon ja Costa Blancan varjoon, mutta omasta mielestäni aivan syyttä. Murcian alueen pääkaupunki on tietenkin Murcia, josta on hyvä aloittaa alueeseen tutustuminen.

Murcian kaupungissa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, joten mistään perähikiästä ei ole todellakaan kyse. Kaupunki on kuitenkin pieni ja kompakti ja nopeaa parissa päivässä kierretty. Murcian kaupungin sydän on sen goottilaisbarokkityylinen pääkatedraali. Katedraalin ympäriltä löytyy kompaktisti kaupungin muut mielenkiintoiset vierailukohteet, kuten Real Casino de Murcia, sekä lukuisat muut museot. Jokimaisemia kannattaa käydä myös ihailemassa vanhalta Puente de los Peligrosin sillalta. Ja koska kyseessä on yliopistokaupunki, Murcialle kannattaa antaa aikaa tapasbaarien ja yöelämän merkeissä. Tämän paikallisemmaksi yöelämä Espanjassa tuskin voi muuttua.

Murcian saavuttaa Alicantesta, sekä vuokra-autolla että suoralla bussilinjalla noin tunnissa.

CARTAGENA

Murcian hallintoalueelta löytyy myös kauniita merimaisemia, joista tunnetuin lienee historiallinen Cartagena. Cartagenan satamakaupungissa yhdistyy mukavasti barokki ja uusklassista tyyliä edustava keskuskatu, tyylikäs satama-alue, sekä arkeologiset rauniot, joista nähtävillä on esimerkiksi roomalaisaikainen teatteri, Päivä kaupungissa kului nopeaa ja mitä parasta, ilman järkyttäviä matkailuvirtoja.

Murciasta Cartagenaan ajaa autolla ja pääsee bussilla noin 45 minuutissa.

Lennä Madridiin, lähde hiihtämään ja suuntaa maailmanperintökohteisiin

Ensimmäinen loma Madridissa on soutelua Retiron puistossa, auringonlaskun ihailua Debodilla ja ostoksia Gran Víalla. Ensimmäisillä reissuilla myös läheiset Segovia ja Toledo tulevat lienee monille tutuiksi päiväretkikohteina. Mutta mitä jos seuraavalla Madridin reissulla et suuntaisikaan vaikka ollenkaan kaupungin keskustaan, vaan antaisit mahdollisuuden ensiksi Madridin hallintoalueen luontokohteille tai suuntaisit vaikka suoraan hieman kauemmas upeisiin Unesco-kohteisiin.

NAVACERRADA

Navacerradan pieni kylä on Madridilaisille siinä mielessä uniikki, että täällä pääsee talvisin Guadarraman vuorille laskulomalle. Navacerradaa ei voi kutsua ulkomaisten suosikiksi, mutta pieni kylä tarjoaakin perinteistä Espanjalaista elämänmenoa ja lähinnä punaisen tason rinteitä. Kesällä samaisiin maisemiin voi suunnata nauttimaan luonnosta ja valloittamaan pikkupatikalla vuoren rinteitä. Mikäli luontokohteet alkavat innostaa enemmänkin kannattaa Madridin lomalla suunnata Navacerradan lisäksi esimerkiksi Patonesin alueelle.

Navacerradaan ajaa Madridista noin tunnissa. Julkisilla yhteyksillä Puerto de Navacerrada on helpoiten saavutettavissa Cercanias lähijunalla C8 Chamartin – Cercedilla ja C9 Cercedilla – Puerto de Navacerrada. Matka kestää noin 1,5 tuntia.

CUENCA

Jos klassinen Ronda Andalusiasta on tuttu, niin miten olisi Cuencan rotkokaupunki Kastilia-La Manchan alueella Madridista noin 165 kilometriä itään? Vaikka Cuenca kuuluukin UNESCOn luetteloon, on se säilyttänyt oman rauhansa ja charminsa monesta muusta kohteesta poiketen. Kuin myös Rondassa, myös täällä pääsee ihailemaan rotkomaisemia ja laidalla riippuvia taloja, mutta ilman turistirysämeininkejä. Cuencan kaupunki- ja linnoitusmaisemat ovat myös vertaansa vailla. Jos luontokohteet kiinnostaa enemmältikin kannattaa Cuencan vieressä sijaitsevassa luonnonpuistossa käydä ihmettelemässä eroosion johdosta kuluneita kiviä Ciudad Encantadassa.

Cuencan saavuttaa Madridista autolla hieman alle parissa tunnissa. Juna- ja bussiyhteyksiä menee harvakseltaan eikä kaupunki näiden puitteissa sovi päiväretkikohteeksi,

ÁVILA

Espanjan vanhimmasta ja pisimmästä muuristaan tunnettu Ávilan keskiaikainen kaupunki on niin ikää päässyt UNESCOn listoille. Ávila on erinomainen päiväretkikohde, kun haluaa kokea upeaa vanhaa kaupunkimaisemaa rauhassa ruuhkilta. Ávilan juttu on pitkän muurin kävely ja maisemien ihailu, sekä vanhoilla kapeilla kaduilla haahuilu. Vanhankaupungin kujien keskeltä löytyy myös Espanjan vanhin goottilaistyylinen katedraali, jota pääsee ihailemaan lisämaksua vastaan.

Ávilan saavuttaa Madridista autolla hieman alle parissa tunnissa ja junalla noin 1,5 tunnissa. Sopii erityisen hyvin päiväretkikohteeksi tai yhdistäessä kierrokselle Salamancan kaupungin kanssa.

SALAMANCA

Salamanca on yksi Espanjan nuorekkaimmista kaupungeista, joka on erittäin tunnettu selkeästä espanjastaan, suuresta upeasta katedraalistaan, sekä erityisesti yhdestä Euroopan vanhimmista yliopistoista. Katedraali ja yliopisto ovat kumpikin vierailun ja rahan arvoisia kohteita, joissa saa nopeaa kulumaan aikaa enemmältikin. Näiden lisäksi Salamancaan kannattaa suunnata nauttimaan rennosta kaupunki ilmapiiristä, hyvästä edullisesta ravintola/baaritarjonnasta, sekä Tormes joen ajanviettopaikoista. Mikäli jäät yöksi Salamancan yöelämä on kuulemani mukaan villiä ja nuorekasta.

Salamancan saavuttaa Madridista autolla noin 2,5 tunnissa ja Ávilasta noin tunnissa. Junayhteyksillä aikaa kuluu Madridista junasta riippuen noin 1,5-3 tuntia ja Ávilasta noin tunti.

Ja tätä listaa Madridin kohteistahan voisin jatkaa vaikka Madridin omilla El Escorialin upealla luostarilla, Alcala de Henaresin vanhallakaupungilla ja Aranjuezin palatsilla… Mutta jätetään tämä nyt tähän. Lisäähän näitä vinkkejä saa itse allekirjoittaneelta suoraa kysymällä tai tuolta ylävalikosta etsimällä Espanjan alta.

Lennä Santiago de Compostelaan ja koe termaalinen kylpy ja rantaelämää Galiciassa

Santiago de Compostelan kaupunki on lienee monelle suomalaiselle ja muulle ulkomaalaiselle tunnettu pyhiinvaellusreittien pääpisteenä. Vaikka meillä ei Suomessa olekaan kaupunkiin suoria lentoja, voin omalla rintaäänellä todeta, että Santiago de Compostela ei missään nimessä ole eksoottista Galiciaa. Se on pikemminkin A Corunan tavoin lähes jokaisen Galiciaan suuntaavan ehdoton bucket list kohde.

Onneksi Galiciastakin löytyy tilaa ja erityisen paljon hurmaavia rantakyliä, joihin en ole vielä itsekään päässyt tutustumaan. Voin siis todeta olevani edelleen tämän alueen aloittelija, mutta laitetaan nyt silti pari vinkkiä alueelle jakoon.

OURENSE

Ourense on niitä kaupunkeja, joista tuskin kukaan on edes suuremmin kuullut. Espanjalaisille se on kuitenkin tunnettu kuumista lähteistään ja wellness mahdollisuuksistaan. Se on vähän kuin espanjalaisten oma Pärnu tai Ikaalinen. Tänäkin päivänä Ourensessa sijaitsee useampiakin kylpylöitä ja ilmaisia termaalisia kylpypaikkoja, joista erityisesti jälkimmäiset ovat paikallisten viikonloppuvieton suosiossa. Parasta näissä on tosiaan se, että pääsymaksuja ei ole joko ollenkaan tai ne ovat ihan minimalistisia. Jos kylpemiseltä malttaa, kannattaa Ourensen keskustassa käydä katsastamassa sen katedraali ja vanhankaupungin muutama pääkatu. Nämä kadut heräävät eloon erityisesti yöllä, sillä myös Ourensessa sen pienestä koostaan huolimatta on tarjolla vilkasta yöelämää.

Santiagosta ajaa Ourenseen reilussa tunnissa ja hurauttaa junalla noin 40 minuutissa.

VIGO

Vigoa voisi kutsua rantakohteiden aateliksi ilman, että siitä oikeastaan tietää yhtään kukaan ainakaan matkailullisessa mielessä. Vigo on samalla Galician alueen suurin kaupunki, joten täällä jos missä onnistuu erinomaisesti kaupunki- ja rantaelämän yhdistäminen. Kaupungin ulkopuolella avautuvat kilometrejä pitkät valkoisena hohtavat hiekkarannat, mutta täydellistä rantaparatiisia etsivät suuntaavaan aivan Vigon tuntumassa sijaitsevalla Cies Islasin saarelle. Lauttoja menee saarelle jatkuvalla syötöllä ja edessä odottaa sellainen paratiisi, mikä saa itseni palaamaan takaisin Vigoon mahdollisimman pian. Kaupungista itsestään löytyy kivaa paikallista kaupunkitunnelmaa, hyviä ravintoloita, sekä kukkulan päällä kohoava linnoitus. Kutsuisinkin Vigoa pieneksi Portoksi, mutta ilman minkäänlaista matkailijaryntäystä.

Santiagosta ajaa ja pääsee junalla Vigoon noin tunnissa.

HUH! Tuliko edes Espanjan nälkä! Olisikos teillä vielä täydentää listaa ja jakaa jotain uusia tuulia Espanjasta, missä ihan ehdottomasti tulisi vierailla mahdollisimman äkkiä? Itselläni tämän hetken listan kärjessä on suunnata uusista kohteista seuraavaksi Extremaduraan (Caceres, Badajoz ja Merida), sekä toivottavasti kokea Baskimaan kuuluisa Bilbao ja lähialueet mahdollisimman pian. Ja tottakai Madridiin ja Andalusiaan on aina yhtä ihana palata.

10 kommenttia
maanantai, 21 tammikuun, 2019

Galician valloitus ja Santiago de Compostela

Galicia, tuo Espanjan pohjoinen ja läntinen itsehallintoalue on siintänyt haaveena niin kauan, että nyt oli vihdoin aika toteuttaa ja katsastaa pieni osa tätäkin kolkkaa Espanjasta. Santiago de Compostelaan lähdettiin 2 päivän varoitusajalla, mutta onneksi täällä lentoja saa kohtuulliseen hintaan äkkilähtöinäkin. 55 minuutin lennon jälkeen Madridin kuiva maaseutumaisema vaihtuikin vihreänä loistavaan kumpuilevaan maisemaan ja pyhiinvaelluistaan tunnettuun Santiago de Compostelan kaupunkiin.

100 000 asukkaan Santiago de Compostela lienee Galician tunnetuin kaupunki kuuluhan sen vanhakaupunki ja pyhiinvaellusreitit sentään Unesconkin listalle. Tällä kertaa ei siis vaellettu, mutta sen sijaan keskityttiin ottamaan täysin voimin kaupunki haltuun.

Lentokentältä pääsi kätevästi paikallisbussilla (3eur) keskustaan pääaukiolle Galicialle ja loman pystyi aloittamaan samantien. Vastassa oli pienen kaupungin tunnelma ja kokonaan omanlainen maailmansa; oma kieli, eri ilmasto ja erilainen kaupunkimaisema.

Vanhakaupunki

Praza de Galizia, kuten Galician kielellä tuota haluavat tuota kutsua, sijaitsee uuden ja vanhankaupungin rajamailla. Vanhankaupungin kujille on siis helppoa sujahtaa vietäväksi. Santiagon kujilla on aivan oma tunnelmansa. Keskiaikaiset kadut ovat kapeita ja harmaita. Kujien varrelle jää pieniä putiikkeja, tapas-baareja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Kujat kannattaa katsastaa aamun hiljaisuudessa, jolloin ajassa voi oikeasti tuntea astuneensa taaksepäin. Iltapäivästä illan pikkutunneille saakka kujat näyttävät aivan toisen puolensa, sillä väkimäärä, kauppiaat ja elämä ovat jotain käsittämättömän vilkasta näinkin pieneen kaupunkiin nähden.

Vanhankaupungin kujilla kävellessä ei voi olla myös päätymättä vanhankaupungin sydämeen valtavalle katedraalin aukiolle, jossa vaelluksista selvinneet levähtävät, tutustuvat toisiinsa, ottavat valokuvia ja yksinkertaisesti nauttivat kaupunkimaisemasta.

Katedraali

Entäs se Catedral de Santiago de Compostela sitten itsessään? Pytkinkiä ei voi ainakaan missään nimessä sivuuttaa kaupungissa kävellessä, sillä valtava kirkko näkyy ja kuuluu kauas kaupungin laitamille saakka. Lähes 1000-vuotta vanha kirkko edustaa vahvasti romaanista arkkitehtuuria pylväineen ja holvikattoineen. Sisälle pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta kannattaa varautua jonoihin ja suureen ihmismassaan.

Mitään sen suurempia tästä kirkosta tietämättä löysin koko kirkon kiertävän jonon ja päätin liittyä sen jatkoksi. Eikö jono ole aina sen merkki, että nähtävillä täytyy olla jotain maagista? Tunnin jonotus ja pääsinkin pujahtamaan kellariin, näkemään 2 minuutissa Jaakob vanhemman haudan ja olin takaisin ulkona. Myöhemmin opinkin, että tuo hauta on Euroopan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita ja se on itseasiassa se koko Santiago de Compostelan juttu. Niin ja näin tunnin jonottamisesta tuon näkemiseksi voi lienee olla kahta mieltä, mutta sitä varten se jono siellä kiertää.

Haudan lisäksi kirkko oli näin itselleni hyvin tyypillinen katolilainen katedraali. Harmaita sävyjä, iso keskilaiva, upeat alttarit ja veistoksia.

Uusi kaupunki

Santiago de Compostela on kuitenkin muutakin kuin kompakti vanhakaupunki ja katedraali, sillä suinkaan 100 000 ihmistä ei asu tuolla kapeiden kujien varrella. Historian lisäksi Santiago de Compostela on tänä päivänä yksi Galician merkittävimmistä keskuksista, sekä yksi Pohjois-Espanjan tärkeimmistä yliopistokaupungeista.

Uudet kaupungin osat eivät kuitenkaan tarjoa matkailijalle suuremmin mitään erityistä silmänruokaa. Itseasiassa kaupunki vaikutti kokonaisuudessaan melko rähjäiseltä ja laittamattomalta. Jos kuitenkin tarvetta on ostoksille (niin kuin minulla, kiitos vain kylmä sää) Galicia-aukiolta lähtevä katu Rúa de Montero Ríos ja sen sivukadut tarjoavat tähän tarpeeseen helpotusta.

Uuden kaupungin puoleisissa osissa voi myös katsastaa esimerkiksi Alamedan puiston ja tunnetun yliopiston.

Ruokaa, lepoa ja paksua vaatetta

Vaikka Santiago de Compostela onkin suorastaan turistirysä, se ei tarkoita etteikö jopa vanhassakaupungissakin saisi aivan loistavaa ruokaa. Jos päivällä tuli oikaistua nopeasti tutulla ja turvallisella 100montaditoksella, illalle tuli niin hyvä suositus paikalla asuneelta kaverilta, että Tita-niminen tapasbaari piti lähteä testaamaan illan tunneilla. Täällä kun tilaan juoman (tuoppi noin 2,4 eur) saat siihen kylkipojaksi Santiagon parhaimman Espanjalaisen tortillan. Ja tässä ei ollut kyse mistään pienestä palasta vaan tuolla ihan oikeasti lähti kunnolla nälkä. Siihen kun kylkeen tilasi vielä talon omia kinkkukroketteja niin ei voi muuta kuin kiittää kontakteja ja suositella paikkaa myös eteenpäin.

Ja koska Santiago on sopivasti monien vaellusreittien päätepiste, tarkoittaa se myös sitä, että kaupunki on täynnä jos jonkinlaista majapaikkaa. Majapaikkaa valitessa kannattaa miettiä haluaako yöpyä keskellä lähellä kaikkea, vaiko laitamailla tai kenties syrjässä sijaitsevan bussiaseman tai juna-aseman vierellä. Itse olin koko päivän reppuni kanssa kaupungilla ja suuntasin illaksi yliopistoresidenssi Oregariin (35 eur / yö / huone omalla kylpyhuoneella) rautatieaseman lähettyville, josta matka aamulla jatkui aikaisin kohti Vigoa. Residenssi oli oikein siisti ja hyvä vaihtoehto budjettimatkalle.

Ja sitten pakko mainita loppuun vielä siitä säästä. Tokihan minä tiesin, että Pohjois-Espanja ei ole sama kuin Madrid tai Andalusia, mutta kyllä se kylmyys silti vain osasi järkyttää vähän liian hyvälle tottunutta Madridin asukkia. Varaudu pahimpaan vaikka säätiedotus näyttäisi aurinkoa ja lämpöä, sillä täällä sää vaihtelee minuutin välein ja tuuli oikeasti hakkaa todella kylmänä ihon alle. Kesälläkään ohut takki ja pitkät housut ei ole ollenkaan huono valinta pakata sinne laukun pohjalle…

Näin siis Santiago de Compostelasta tulisi ensimmäinen kosketukseni Galiciaan. Se ei ehkä ollut niin ihana kuin olin kuvitellut, mutta hyvä aloitus uusien alueiden valloitukselle. Santiagolle suosittelenkin antamaan yhden päivän aikaa ja voin luvata, että koko kaupunki on oikeastaan sillä nähty.

2 kommenttia
lauantai, 25 elokuun, 2018