Browsing Category

Espanja

Extremadura – Pala tuntemattomampaa Espanjaa

Pieniä maalaiskyliä ja horisonttiin jatkuvia peltoja ja kukkuloita. Monia luonnonsuojelukohteita ja antiikkisia rooman ajan asutuskeskuksia. Extremadura on pala tuntemattomampaa Espanjaa maan länsiosissa, joka elää maataloudesta ja energiantuotannosta. Oma matkani vei aluetta kiertelemään menneenä pääsiäisenä ja tuo viiden päivän kiertomatkani osoitti, että alueella on paljon tarjottavaa myös matkailijoille. Rauhaa, huippuluokan nähtävyyksiä, leppoisaa elämänmenoa ja paikallisesti tuotettuja kulinaristisia elämyksiä. Kuin tarkoin varjeltu salaisuus Andalusian massakohteiden ja menevän Madridin välissä.

Aikamatka antiikkiin

Extremadura tarjoaa aikamatkan historiaan lukuisine historiallisine käyntikohteineen. Se on tunnettu sekä antiikin ajan raunioista, arabien tuomasta arkkitehtuurista, keskiaikaisista linnoituksista että nykypäivän perinteistä. Historiaa on nähtävissä kerroksittain ja painottuen tietyille alueille.

Méridan kaupunki oli Rooman valtakunnan Lusitanian provinssin yksi tärkeimmistä kaupungeista, joka toi alueelle korkeakulttuuria ja kehitystä. Arabien vallatessa alaa kaupungit saivat antiikkisten temppeleiden vastapainoksi uudenlaista arkkitehtuuria ja tyyliä keraamisista laatoista ja metallista tehdystä taiteesta. Tämä aikakausi näkyy edelleen hyvin vahvasti rajakaupungeissa. Keskiajalla kristittyjen valloittaessa aluetta takaisin kaupunkeihin alkoi rakentua yhä enemmän linnoituksia ja puolustusrakenteita, palatseja ja erilaisia holvikaaria sekä aatelistaloja. Tästä esimerkkejä löytyy erityisesti Extremaduran pohjoisosista.

Aurinkoenergiaa, maataloutta ja harvoja kulkuyhteyksiä

Tämän päivän Extremadura koostuu kahdesta maakunnasta Cáceresista ja Badajozista, jotka ovat pinta-alaltaan Espanjan kaksi suurinta maakuntaa. Suuresta koostaan huolimatta alue on ollut jo pitkään muuttotappiollista ja kulkuyhteyksiltään yksi alikehittyneimmistä alueista Espanjassa. Ei olla kovin kaukana, jos sanoisi Extremaduran muistuttavan vähän Itä-Suomea. Ei siis maisemiltaan, mutta nimenomaan palvelu- ja kehitysrakenteeltaan.

Extremaduran saavuttamiseen saa matkailija  tänä päivänä nähdä siis hieman tavallista enemmän vaivaa. Itse lensin iltakoneella Madridiin ja jatkoin matkaa seuraavana aamuna junalla kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaani alueen pohjoisosissa sijaitsevaa Cáceresia. Junamatka kesti reilun 3 tuntia. Madridin lisäksi junayhteys on tarjolla samalla matka-ajalla eteläpuolella sijaitsevasta Sevillasta. Badajozin läheltä löytyy myös yksi lentokenttä, joka vastaanottaa lähinnä paikallisia lentoja Madridista ja Barcelonasta.

Extremaduran ilmaston on omiaan maataloudelle ja energiantuotannolle. Alueelle ominaista onkin ympärivuotinen auringonpaiste, leudot talvet ja kuivan kuumat kesät. Jo pääsiäisenä lämpötilat kiikkuivat 30-asteen tienoilla aamujen ollessa kuitenkin raikkaan kirpsakoita.

Maatalouden ja energiantuotannon merkityksen näkee nopeaa junan puksuttaessa syvemmälle maaseudun syövereihin monien peltojen ja aurinkopaneelien täyttämien kukkuloiden läpi. Extremadura on Ibérico kinkun tärkeä koti, jota tuotetaan vankkumattomalla intohimolla vanhoja perinteitä noudattaen. Kinkku on hyvä keskustelunavaus ja aina varma valinta ravintolassa kuin ravintolassa. Heti toisena tulevat mausteinen chorizo, vuohenjuusto, paprika ja tomaatti. Lisäksi alueella tuotetaan lähes kaikki Espanjan käytössä olevasta tupakasta sekä viljellään paljon viiniä.

Upeiden käyntikohteiden itsehallintoalue

Viiden päivän aikana Extremaduran itsehallintoalue tarjosi mukavan läpileikkauksen paikallisesta elämänmenosta ja enemmän käyntikohteita kun olin osannut varata aikaa. Hintataso oli huomattavan paljon edullisempi kuin monissa muissa Espanjan kohteissa ja ruoka takuuvarman herkullista ja tuoretta. Näin jälkeenpäin on hyvä sanoa, että alueen tutkimiselle olisi kannattanut varata aikaa ainakin viikon päivien verran. Oma matkani ehti viedä tutustumaan Cáceresiin, Méridaan, Badajoziin ja Portugalin puolen Elvasiin, joista voin suositella ihan jokaista ja joista jokaisesta on tulossa vielä tarkemmat postauksensa. Alla vielä tarkemmin suositukset näistä ja pari extraa, joihin olisin itse suunnannut jos aika olisi riittänyt.

Cáceres & Trujillo: Alueen upeimmat keskiaikaiset kaupungit. Kivestä veistettyjä kapeita kivikujia, upeat vanhat aukiot, vanhoja palatseja ja näyttävät katedraalit.

Mérida: Antiikin ajan raunioineen kuin Roomassa olisi, mutta kaikkeen saa tutustua ilman järkyttäviä turistimassoja. Raunioiden lisäksi menevää kaupunkielämää ja ostosmahdollisuuksia.

Badajoz: Rajakaupunki sekoituksella keskiaikaa, arabivaikutteita ja portugalia. Oma suosikkini tunnelmaltaan koko Extremadurassa ja hyvä portti tutustumaan kuvankauniisiin kyliin myös Portugalin puolella.

Monfragüen kansallispuisto: Luontomatkailijoiden unelma. Karuja kivisiä vuorenhuippuja, alla levittäytyviä sinisiä jokia ja monien lintujen pesimäpaikka.

Sijainti kartalla violetilla rajattuna.
Käydyt itsehallintoalueet tummanvihreällä:

Mallorcan upea kaupunkikohde Palma

Tiesitkö, että Mallorcan saari on paljon muutakin kuin rantalomakohteita, biletyspaikkoja ja idyllisiä vuoristokyliä ja että sen pääkaupunkia Palmaa asuttaa yli 450 000 ihmistä. Minä tiesin, mutta Palman kaupunki pääsi siltikin yllättämään hyvin suunnitellulla liikenneverkostolla, kattavilla ostosmahdollisuuksilla, kulttuurilla, historialla ja ihanilla ruokapaikoilla. Minä käytin viikon lomastani lähes kolme päivää kaupunkiin tutustuen ja totesin, että voisin lentää Mallorcalle aivan hyvin myös vaikka pitkän viikonlopun viettoon kaupunkilomalle. Tässä kaupungin parhaita paloja.

Kaikki alkaa asemalta

Mallorcalle luontaisesti, myös minä majoituin rantojen äärellä Palmanovassa noin 15 kilometrin päässä kaupungista. Näin ollen Päiväni Palmassa alkoivat Estació Intermodalilta eli Palman pääasemalta, jossa kohtaa saaren julkinen liikenne busseineen ja junineen. Intermodalilla olisi voinut luulla olevansa jossain mantereen suurista kaupungeista. Bussihalli oli valtava ja opin, että Mallorcalla kulkee myös muutamia junalinjoja. Täällä oli myös vaivatonta muina päivinä vaihdella kunnon suurkaupunkien tapaan linjasta toiseen ja päristellä ympäri saarta. Sinne minne täältä ei pääse, sinne ei tarvitse päästäkään!

Plaça d’Espanyalta kohti historiallisia katuja

Palman asema on rakennettu luonnollisesti maan alle. Tämän myötä ensimmäiset näkymät kaupungista avautuvat pitkien rullaportaiden jälkeen keskelle kaupungin vilkkainta päätietä ja kuhinaa Plaça d’Espanyalle.

Plaça d’Espanyalla tuli heti mieleen Barcelona. Ei pelkästään katalaanin kielisestä nimestä, mutta myös sen ulkoasusta johtuen. Suurelta aukiolta löytyy totuttuun tapaan suihkulähde, useita penkkejä sekä valloittaja Jaume ensimmäisen Jaume el Conqueridorin patsas. Palmalaiset näyttivät kokoontuneen aukion vieressä sijaitsevien pikaruokaloiden ja baarien terasseille samalla kun vieressä suihkusi kenties koko kaupungin vilkkain päätie. Ja mikä tärkeintä aukio tuntui olevan portti kaupunkiin ja sen historiallisille kaduille ja kujille. 

Carrer de Sant Miquel – Museoita, ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia

Mallorca

Jos täytyisi valita vain yksi katu, johon tutustua Palmassa olisi hyvä valinta vaikkapa Carrer de Sant Miquel. Tämän kadun varrella pääsee nimittäin hurmaantumaan vanhan kapean kadun ostosmahdollisuuksista, ruokapaikoista sekä vierailemaan kauppahallissa ja muutamissa museoissa. Oma Palmaan tutustuminen alkoikin useana päivänä tältä kadulta laajentaen sen sivukaduille.

Ensimmäisenä vastaan tulee Mercat de l’Olivarin kauppahalli, joka on selkeästi paikallisten oma kauppahalli. Tiskit ovat täynnä tuoreita vihanneksia sekä kala- ja lihatuotteita. Yläkerrasta löytyi myös oma suosikki supermarkettini Mercadona, josta oli hyvä hakea edullisesti päivän juotavat matkaan kävelyitä varten.

Kauppahallilta matka jatkui katua eteenpäin ja kiertelemään Espanjan suosituimpia ketjuliikkeitä. Misako, Staradivarius, Bershka… kaikki nuo ja enemmänkin löytyy tämän saman kadun varrelta. Muutama askel sivuun ja ketjuliikkeet vaihtuvat nopeasti ihaniin pieniin leipomoihin ja pieniin paikallisiin putiikkeihin. Viimeisenä mutkien kautta kadulla sivuuttaa vielä taiteeseen keskittyneen Museu Fundación Juan Marchin kunnes saapuu tutunnäköiselle Plaça Majorin aukiolle, johon myös Carrer de Sant Miquel päättyy.

Plaça Majoria voisi kutsua Palman vanhan keskustan keskipisteeksi. Käsityömarkkinoista tunnetulta aukiolta on nimittäin suurinpiirtein sama matka takaisin asemalle kuin eteenpäin kohti Palman katedraalia ja meren rantaa. Aukio toimiikin hyvänä maamerkkina ja kaupunginjakajana pohjoiseen ja etelään.

La Seu – Goottilainen katedraali valvoo meren rantaa

Palman ikonisin maisema lienee lähes 500-vuotta vanha Mallorcan kalkkikivestä rakennettu La Seun katedraali, jota ei voi olla näkemättä jo kaukaa sitä lähestyttäessä. Pääsymaksu sisälle olisi ollut 6 euroa aikuiselta, mutta useita kirkkoja jo kiertäneenä tämä jäi tällä kertaa näkemättä sisältä. Kolmilaivaisesta kirkosta olisi lukeman perusteella kuitenkin löytynyt upeita goottilaisia pylväitä, ajalle arvokkaita esineitä sekä Barcelonan katukuvastakin tunnetun Gaudin kädenjälkeä. Sen sijaan vierailin ihan kulmilta löytyvässä Arabien vanhassa kylpylässä Banys Árabissa parin euron hintaan. Kylpylä oli nähty kymmenessä minuutissa mutta piti sisällään vanhojen raunioiden lisäksi mukavan puutarhan. Hinta-laatusuhde oli siis omasta mielestäni täällä kohdillaan.

Katedraalia oli sen sijaan ilo ihailla rantatieltä Paseo Maritimolta sekä sen vierestä löytyvästä Parc del la Marin puistosta käsin. Täällä jos jossain Välimeren moderni tunnelma kohtaa ihan mahtavalla tavalla vanhan historian ja nykyisen elämänmenon.

Tyyliä ja tunnelmaa satama-alueella

Meren rannalle rakentuneen Palman laajuuden näki parhaimmillaan Paseo Maritimolla katedraalia ihmetellessä. Kilometreittäin jatkuva rantatie johdatti ensin Palman suureen satamaan, joka näin koronan täyttämänä kesänä loisti tyhjyyttään suurista risteilyaluksista. Toiselle puolelle jäi Parc de Sa Feixinan puisto, jossa oli hyvä pysähtyä puiden katveessa juomatauolla ihmettelemässä kivimonumentteja.

Seuraavat neljä kilometriä meni valtatien reunaa mukaillen lukuisia hulppeita ravintoloita ja tyylikkäitä terasseja ihmetellen. Hurja kontrasti siihen mitä vanhassa kaupungissa on tarjottavana. Aina Portopi:n alueen keskustaan asti kävellessä parhautta oli kuitenkin huvivenesatama, jossa riitti upeita aluksia ja maailmanluokan jetset tunnelmaa.

Näe ja koe myös nämä

Palman oma La Rambla

Placa Majorilta luoteeseen, ydinkeskustasta poispäin lähtiessä alkaa Palman oma La Rambla, jonka olemassaolosta en itse tiennyt ennen kuin sattumoisin eksyin kyseiselle promenadille. Kävelykadulta löytyy ravintoloita, baareja sekä erilaisia pieniä kioskeja kukkineen ja koriste-esineineen. Ainakin kesällä 2021 hyvin paljon rauhallisempi version Barcelonan vastaavasta kadusta.

Jaume III:n  muotikadut

Kaupunginosa ostosten tekijälle ja muodin ystäville. Avenida Jaume II:n varrelta löytyy tuttujen brändien lisäksi muun muassa Espanjan suosituin tavaratalo El Corte Inglés.

Bellverin linnoitus

Muutaman kilometrin päässä keskustasta metsäisellä kukkulalla sijaitseva linnoitus, josta avautuu koko kaupungin parhaimmat treeniportaat ja panoraamanäkymät. Kesällä 2021 EU:n kansalaiset pääsivät vierailemaan tässä 1300-luvun linnassa maksutta. Normaalisti 4 euroa / hlö.

Onko Palma sinulle tuttu? Jaa omat suosikkisi ja vinkkisi alle kommenttikenttään!

Rauhallinen matkavuosi 2021

Jos viime vuonna elettiin kotimaanmatkailun kultavuotta, niin tämä vuosi on kyllä ollut kotoilun ja isojen tavoitteiden kultavuosi. Viime vuoden valmistumisen johdosta, tänä vuonna oli aika hankkia vakituinen oman alan työpaikka sekä ostaa ihka oma ensimmäinen koti. Näin siis kaiken koronamyllerryksen keskellä tämä vuosi on pyhittynyt kodin rakentamiselle, oman tietotaidon kasvattamiselle ja rauhoittumiselle.

Tammikuu – Helsinki

Tammikuu alkoi pikaisella ostosmatkalla Helsingissä. Muutaman päivän ostosmatka sisälsi kauppakeskusten lisäksi virkistäviä kaupunkikävelyjä, hyvää ruokaa ja rentoutumista hotellilla. Tämä oli ihana irtiotto ennen uusien opintojen ja töiden aloittamista.

Helmikuu – Rovaniemi

Ystävänpäivä viikonloppu oli tänä vuonna astetta spesiaalimpi, kun viikonloppu vei Rovaniemelle yöpymään Arctic SnowHotellin lasi-igluun ja ihmettelemään yöllisiä revontulia.  Samaisella matkalla ehdimme vierailla lumihotellissa sekä tutustua Rovaniemen mahtavaan ravintolatarjontaan.

Maaliskuu – Iso-Syöte 

Viikonloppureissut saivat jatkoa maaliskuun loppupuolella, kun suuntasimme pienellä kaveriporukalla kohti Iso-Syötettä. Viikonlopun aikana ehdimme tutustua Teerivaaran kierrokseen lumikengillä sekä vedellä off roadia kohti Iso-Syötteen huippua. Vaikka kelit olivat jo keväälle ominaisen leppoisat, ei tällä reissulla jääneet odottamani tykkypuutkaan näkemättä. Ne ovat Syötteellä aivan huikeat!

Toukokuu – Rovaniemi ja Porvoo

Toukokuussa koitti sekä äitienpäivän pieni yllätysmatka Rovaniemelle sekä Helatorstain täyttämä lähes pidennetty viikonloppu Uudellamaalla. Äitienpäivän parhautta oli päästä vihdoin yöpymään tunnettuun Arctic Light hotelliin sekä herkuttelemaan jo aiemmin hyväksitodetuissa Rovaniemen ravintoloissa. Helatorstain etelän reissu kului vastaavasti ihmetellen juuri puhjenneita kirsikankukkia, päiväreissulla Kukuljärvellä ja nauttien aivan mahtavista helteistä. Tämä reissu oli kertakaikkinen sukellus kesään!

Kesäkuu – Koli ja Mallorca

Kesäkuussa koitti odotettu parin viikon loma, jonka aikana ehdin pyörähtää sekä Kolilla juhlimassa syntymäpäiviä että lennähtää ensimmäiselle korona-ajan ulkomaanmatkalleni Mallorcalle. Mallorcan reissu jännitti etukäteen, mutta jo heti ensimmäisenä lomapäivänä jännitys laski ja sama vanha matka innostus täytti ihan jokaisen mahdollisen sopukan.

Heinäkuu – Home sweet Oulu

Heinäkuu tuli vietetty monien muiden kuukausien tapaan kotona. Heinäkuu kuitenkin suosi ihanilla kesäkeleillään sen verran ahkerasti, että vapaa-aika tuli vietettyä enemmän ulkona kuin kotona. Pyöräretkiä lähiseuduille, myöhäisiä iltoja rannalla sekä perinteeksi muodostuneita sukujuhlia. Ihana kesäinen kuukausi!

Elokuu – Matkakohteena uusi koti 

Elokuussa koitti jännittävä päivä, sillä kirjoitin ensimmäisen oman asuntoni kauppakirjat. Nimen laittaminen paperiin oli suuri hyppy uuteen ja antoi samalla aineksia alkaa haaveilla uuden kodin sisustuksesta sekä suunnitella muuttoa.

Syyskuu – Lieksa

Syksyn pimenevät illat saivat haaveilemaan ruskaretkestä, jonka myötä löysin itseni mökkeilemästä Pielisen rannalta Lieksasta. Viikonloppuun mahtui saunomista, auringonlaskun ihailua omalla rannalla sekä pientä retkeilyä Ruunaan retkeilyalueella. Ihania rentouttavia hetkiä arjen keskelle.

Joulukuu – Teneriffa

Loppuvuosi on juossut hurjaa vauhtia muuttaessa ja uutta kotia laittaessa. Itsenäisyyspäivä tarjosi kuitenkin yhden ylimääräisen vapaapäivän, jonka päätin yhtään miettimättä hyödyntää matkalla kohti Teneriffaa ja sukulaisia. Muutaman kuukauden aikana maahantulorajoitukset Espanjaan tuntuivat höllentyneen ja matkustaminen oli jo lähes kuin ennen vanhaa täysine lentokenttineen. Tämä aurinkotankkaus tuli juuri oikeaan saumaan ja antoi toiveita myös tulevalle vuodelle.

Näin siis vuoden 2021 viimeisenä päivänä toivon todella, että ensi vuonna ansaitut lomapäivät täyttyisivät mitä mahtavimmilla seikkailuilla, ystävien näkemisellä ympäri maailmaa sekä ikimuistoisilla hetkillä yhdessä.

Mitä mahtavinta uutta vuotta kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!  

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 20182019,2020.

Itsenäisyyspäivän kuvakollaasi Teneriffalta

Pimeät illat ja kylmät päivät… Se aika vuodesta kun oma sisin alkaa kaivata palmujen alle nauttimaan elämästä. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta ja kun pakkaset alkoivat hipoa 20 astetta, mieli käski toimia ja nopeasti. Koska itsenäisyyspäivän aika tarjoaa yhden ylimääräisen vapaapäivän ja koska hyvin vaihtelevassa maailmantilanteessa oli rauhallisempi hetki käynnissä, päätin ostaa lennot parin viikon varoajalla perheen luokse Teneriffalle. Olihan viime kerrasta päässyt kulumaan jo kolmisen vuotta!

Vietin Teneriffalla kokonaiset viisi päivää, joista kolme sain nauttia vapaista ja pienistä retkistä ympäri saarta. Kiertelimme pohjoisen lempikyliä; kävimme Garachicossa iltakonsertissa, ihmettelimme Icodin Dragoa ja kävimme ostoksilla ikuisessa suosikissani La Lagunassa. Yhtenä päivänä kurvasimme Teiden kansallispuistoon ja yhden päivistä pyhitimme roadtripille etelästä pohjoiseen. Söimme hyvin ja hartaasti, tanssimme, lauloimme ja erityisesti nauroimme. Mitäpä sitä muuta irtiotolta olisi kaivannutkaan.

Näiden kuvien myötä ja auringon tankkaamana olen valmis jouluun ja tulevaan kevääseen!
Ihanaa joulunaikaa myös juuri sulle!

Vigo – Kuin Porton unohdettu pikkuveli

Elokuu 2018

Vigo on niitä kohteita, jotka iskivät heti kerrasta. Kun juna puksutti Galician vehreissä maisemissa yksi kaunis kesäinen lauantai aamu rannikkomaisemiin, olo oli väsymyksestä huolimatta jotenkin todella levollinen. Ja siitä se sitten lähti ihana päivä Vigon kaupunkimaisemissa, joissa olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin.

Vigon kaupunki on Galician suurin hieman alle 300 000 asukkaallaan ja löytyy mukavasti Espanjan länsirannikolta noin 40 kilometrin päässä Portugalin rajalta. Vigolla on teollisuuskaupungin maine, jossa yhdistyy kuitenkin ranta, luonto ja kaupunkielämä ja tätä komboa lähdin siis katsastamaan. Päiväni Vigossa alkoi siis Vigo Urzáizin asemalta, jonne puksuttaa junalla Santiago de Compostelasta noin tunnissa ja lentää suunnilleen samassa ajassa esimerkiksi Madridista hyvin yhteyksin.

Ostoskadulta vanhaan keskustaan

Aamuinen Vigo oli viileän raikas, mutta aurinkoinen. Otin kartan esille ja aloitin päiväni kaupunkikierroksella. Vigon keskusta osoittautui mukavan kompaktiksi. Uuden kaupungin puolelta, jonne ihan ensimmäiseksi itse suuntasin, löytyy moderni ostoskatu Rua do Principe. Rua do Principellä kaikki liikkeet olivat vielä kiinni, mutta iloiset kotiinpalaavat juhlijat muistuttivat kuinka Espanjassa osataan pitää hauskaa. Jäin juttelemaan yhden hilpeän porukan kanssa, joka jakeli pienelle turistille aimo annoksen vinkkejä ja jotka totesivat että vain skandinaavit voivat olla näin omituisia ollakseen lauantai aamulla klo 8 nähtävyyskierroksellaan. Muistoksi porukasta jäi kuvia ja videomateriaalia, jonka jälkeen toivotin heille hyvää yötä ja itselleni elämyksellistä turistipäivää.

Rua do Principe viettää kohti rannikkoa ja vanhaa osaa kaupungista. Vanha kaupunki nuokkui, mutta värittömät kujat veivät periespanjalaiseen tyyliinsä kapeana ylös ja alas. Vanhan kaupungin sydän on luonnollisesti Colexiata de Santa María de Vigon katedraali. Kirkon edessä on pieni aukio, josta lähtevät kujat ovat täynnä baareja, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Merenelävien ystäviä hemmotellaan näille omistetulla ruokakadulla Rúa Pescaderíalla. Jos paikat loistivatkin aamulla tyhjyyttään, voin sanoa että lauantai iltapäivän lounaalle olikin sitten kertynyt elämää ja väkeä jo ihan ruuhkaksi saakka.  Puheensorina jylisi mäkisillä kaduilla ja katusoittajat olivat kertyneet pienten kujien laidoille. Täällä oli ihanan tuttua tunnelmaa. Sellainen periespanjan ja Porton maisemien yhdistelmä.

Rannikkomaisemista rannoille

Vigossa on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vanhakaupunki, että suuntasinkin jo heti aamuvarhaisella katsastamaan Vigon kaupungin rannikkomaisemia. Kaupungin edustalla avautuu teollisuuskaupungille tyypillisesti suuri satama. Rannikkoa vierustaa vilkas autotie, joten aluetta ei varsinaisesti ole suunniteltu rentoon ajanviettoon. Kaupunkiin päin katsoessa myöskään julkisivua ei ole täällä mitenkään kiillotettu. Itseasiassa rannikkotalot repsottivat pahemmin kuin monissa muissa merenranta kaupungeissa. Itselleni tuli kuitenkin samantien niin Porto fiilikset, että tästähän saisi vaikka mitä kun vähän laittaisi! Kaikki, jotka ovat käyneet Portossa tietävät kuinka ne pienet talot avautuvat niin kauniin repsottavan värikkäinä! Rannikon maisemista löytyy myös uusi info piste, ostoskeskus ja näyttelyrakennus, jossa ainakin tällä hetkellä oli esillä Cies Islasin upeita maisemia.

Cies Islas lienee myös Vigon suosituin vierailukohde. Saarille menee useita lauttoja päivässä ja paikan päällä pitäisi odottaa uskomattoman vaalea hiekka, luonnonrauha ja merimaisemat. Koska itselläni oli tällä kertaa vain päivä käytössä täytyi itseni jättää niellen tällä kertaa tuo paratiisikohde odottamaan paluuta.

Sen sijaan auringon alkaessa lämmittää suuntasin siis katsastamaan Vigon kuuluisat pitkät hiekkarannat, jotka avautuvat noin 7 kilometrin päässä keskustasta etelään. Kuuluisa pitkä hiekkaranta on nimeltään Praia de Samil. Alueelle menee useampia busseja, mutta itse otin bussin numero neljä info pisteen edustalta.

Samilin hiekkaranta oli pitkä ja kaunis. Rantaa on jaettu osiin perinteisten ranta-alueiden lisäksi nudisteille sekä koirien käyttöön. Itse aloitin kävelyni eteläpäästä, uitin varpaitani hyytävän kylmässä atlannin valtameressä ja kävelin rantaa niin pitkälle takaisin päin kun oli vain mahdollista. Ilma oli ihanan lämmin ja rannalla oli paljon ihmisiä. Kyllä siinä kelpasi myös hetki hengähtää katsellen maailman menoja. Palvelujakin olisi ollut tarjolla myyjämiehistä rannan läheisyydessä avautuviin ravintoloihin. Ainoa miinus oli tosiaan veden lämpötila, joka ei täällä Atlannilla virtojen takia nouse korkeaksi edes kesän kuumimpina kuukausina.

Linnamaisemien kautta uusille asuinalueille

Ihanan muutaman tuntisen jälkeen rannalla olin valmis suuntaamaan takaisin Vigon keskustaan lounaalle ja lounaan kautta pikkuhiljaa kohti bussiasemaa. Bussiasema sijaitsi sopivasti noin 3 kilometriä kaupungin ulkopuolella, jonka otin itse mahdollisuutena laajentaa kävelyreviiriä ja nähdä myös paikallista naapurustoa.

Matkan varrelle jäi kuitenkin yksi Vigon merkittävimmistä nähtävyyksistä nimittäin vanhan linnan kukkula maisemineen, jonne nyt oli yksinkertaisesti kivuttava. Linnasta ei ole paljoa enää jäljellä ja kukkulaa ei ole muutenkaan sen kummemmin laitettu. Näkymät olivat kuitenkin kohtalaiset ja voi kun taas kerran ajattelin ihanaa Portoa ja kuinka siellä on juuri niin kaikki samat jutut kuin täälläkin. Kun olin aikani tiiraillut kaupunki- ja merimaisemia laskin kukkulan alas toiselle puolelle kaupunkia ja aloitin viimeisen jalkapatikkani kohti bussiasemaa. Paikalliset naapurustot olivat periespanjalaisia. Eihän täällä sinällänsä mitään erikoista nähtävää ollut mutta tulipahan käveltyä!

Ja niin saavutin bussiaseman ja otin seuraavan mahdollisen bussin tunnin päähän Ourensen kaupunkiin.

Vigosta jäi jotenkin niin hyvä mieli ja harmittelin vielä bussissakin kuinka tämä olisi ehdottomasti vaatinut ainakin kolme päivää aikaa. Jotenkin uskon, että tämä kaupunki tulee jossain vaiheessa nousemaan Porton rinnalle, sillä niin samanlaisia nämä kaksi kaupunkia ovat! Jos kiinnostaa siis erinlainen, mutta monipuolinen loma Espanjassa en voi kuin suositella tätä kaupunkia! Ehkä sinne kannattaa mennä nyt kun ei ole vielä niin suosittu.