Nukkumattoman lentokenttäyön ja päivän Toulousen koluamisen jälkeen seuraavanakaan aamuna ei saanut nukkua kukonlaulua pidempään, sillä bussi odotti jo malttamattomana yhtä Suomi tyttöä valloittamaan tuota minimaata. Niinpä minubussi lähti kohti Pyreneitä ja aamupäivästä ranskan kieli vaihtuikin katalaaniin ja kotoisaan espanjaan.
Andorra la Vella, jonka bussiasemalle pölähdin vaikutti heti mukavan pieneltä ja kotoisalta kaupungilta. Pääkatu ja hotelli löytyi heti pienen kipuamisen jälkeen, hotelli miellytti heti silmää ja olin aivan valmis tutkimaan ne muutamat Andorra la Vellan kadut. Andorra lienee tunnetuin verovapaista kaupoistaan ostosparatiisina ja maineen näki heti kaduille astuessa. Kovin olisi tehnyt mieli alkaa ostospuuhiin, mutta pienellä ylipursuavalla käsimatkatavaralla matkustettaessa sitä ei onneksi voinut tehdä. Hinnat näyttivät kuitenkin edullisilta niin ryysyjen kuin syömisenkin suhteen, joten hyödynsin sentään mahan ylläpidon ihan kunnolla.
Mitä Andorra la Vellassa sitten on? Ei oikeastaan mitään, mutta silti aika paljon. Kaupunki ei ole iso. Keskusta koostuu uudesta ja vanhasta puolesta, joista kumpikin on vain muutaman kadun mittaisia ja helposti käveltävissä (ilman kauppoihin eksymistä) muutamassa tunnissa. Tunnelma oli rauhallinen, näytti että kellään ei ollut kiire ja eipä ollut minullakaan. Aloitin itse uudesta puolesta, jonka matkailuinfosta kävin hakemassa itselleni vaelluskartat ja jatkoin vanhan puolen muutamalle kadulle ihmettelemään niin rauhallista ilmapiiriä.
Andorran jutunjuju selkeni kuitenkin jo ensimmäisten tuntien aikana ja se on ehdottomasti wellness ja hyvinvointi. Ympärillä olevat vuoret, jonne menin itsekin seuraavana päivänä tarjoaa aivan mahtavia näköaloja ja patikointimahdollisuuksia. Hotellit ovat korkeatasoisia ja pitävät huolen hyvistä yöunista. Ruoka on edullista ja laadukasta ja Andorra on tunnettu kylpylöistään, jotka pitävät huolen, että viimeinenkin kireys katoaa. Kylpylöistä Caldea lienee tunnetuin, mutta itse tyydyin ilmaiseen pieneen hotellini spahan, jossa kävin rentoutumassa kumpanakin iltana.
Kaksi päivää Andorrassa sai kehon rentoutumaan ihan kunnolla ja olin tyytyväinen valintaani, vaikka kaikki Madridin ystäväni nauroivatkin kohteelleni. Andorra ei todellakaan ole se paikka, minne mennä kavereiden kanssa juhlimaan. Andorraan täytyy tulla lepuuttamaan mieltä ja kehoa ja nauttimaan laakson avaamista vuorimaisemista ilman mitään kiirettä mihinkään. Andorra oli pähkinänkuoressa juuri sellainen mun lomakohde.
