Browsing Category

Eurooppa

Dinan – Bretagnen kaunein kylä?

On niitä paikkoja, jotka nyt vain iskevät heti ensimmäisellä sekunnilla enemmän kuin toiset. On myös niitä paikkoja, joissa tuo alun ihastus vain voimistuu mitä syvemmälle paikan syövereihin pääsee tutustumaan. Ja nyt voin kyllä ihan koko sydämelläni sanoa, että pikkuisen pieni Dinan oli sitä Bretagnessa. Onko tämä jopa koko Bretagnen kaunein kylä?

Dinan löytyy Saint Malon satamakaupungista 20 kilometriä etelään. Reilun 10 000 asukkaan kaupunkia ei ole siunattu koollaan, mutta voi juku kuinka pienelle alueelle voi mahtua niin paljon kaikkea idyllistä! Dinania sivuaa La Rance joki, jota pitkin pääsee kesäsesonkina risteilemään aina merelle saakka. Siellä on linnoitus kuten jokaisessa Bretagnen vanhassa kylässä ja sitten se hurmaavaakin hurmaavampi vanhakaupunki, joka jo itsessään on syy täällä pysähtymiselle. Me emme luonnollisesti risteilleet, mutta jätimme auton parkkiin linnoituksen eteen ja otimme jalat alle.

En tiedä mitä muuta tästä voisin kertoa. Mitä lähemmäs vanhaa kaupunkia saavuimme, sitä idyllisemmäksi jo valmiiksi kaunis maisema muuttui, Kaupungin kujat olivat kapeita, talot kivisiä, pääaukiolla löytyi kaunista ristikkotaloja, oli pieniä paikallisia putiikkeja, joissa hypistellä muotia ja pieniä tapasbaareja. Istahdimme aperitiivoille ja eteen kannettiin herkullisin juustolautanen sitten miesmuistiin. Paikan vaihtaminen ei huonontanut laatua vaan päinvastoin ihana kesäinen ilta antoi parastaan.  Kuvat kertoneet enemmän, mutta sen voin vielä mainita että vaikka paikalla ei ole kokoa ja vaikka se on periaatteessa nähty tunnissa, niin kannattaa sille kuitenkin antaa vaikka koko päivä. Jos nyt voisin, yöpyisin ehdottomasti täällä St. Malon sijasta. Ja sitten vielä Dinanin iltamaisema… Se iltamaisema kun väkimäärä alkaa kaikoja ja kujat saa periaatteessa itselleen. En voi muuta kuin suositella

Dinan oli näitä pieniä paikkoja, jotka nyt vain kannattaa yksinkertaisesti painaa mieleen jos näillä seuduilla Ranskaa sattuu reissailemaan. Oliko tämä sitten se kaunein? Ainakin tällä oman reissun kokemuksella tämä jäi ehdottomasti ikimuistoisimmaksi paikaksi, johon voisin palata uudelleen. Ja taitaapa tämä tähän mennessä olla jopa Ranskan harvan historiani mittapuulla tällä hetkellä vielä koko maan kaunein paikka.

St. Malo – Graniittikaupunki ja rantaparatiisi Bretagnessa

Elämä lomilla on usein ranta ja sitä se oli myös Bretagnessa St. Malon kaupungissa. St. Malo on yksi Ranskan Atlannin puoleisen rannikon tärkeimmistä satamakaupungeista, joten oli luonnollista vierailla täällä ranta- ja kaupunkiloman sopivasti yhdistävässä kolkassa katsastamassa maisemia.Vietimme St. Malossa yhteensä vuorokauden verran niin, että saavuimme illalla, yövyimme mukavasti rannan tienoilla hostellissa ja jatkoimme matkaa seuraavana iltana. Vuorokaudessa ehti hyvin katsella kaupunkia, nauttia rantaelämästä, syödä mereneläviäm ihmetellä vuoroveden vaihteluita ja puhua syviä katsellessa aaltojen kuohuja ja auringonlaskua horisontissa. Sekä tietenkin todeta, että Ranskan näköiselle rantalomalle voi lähteä myös etelärannikon sijasta länteen Atlannin aaltoihin.

Muurien ympäröivä graniittikaupunki

Noin 50 000 asukkaan St. Malolla on pitkät juuret. St. Malo perustettiin paikoillensa jo ajan laskun alkaessa 2000-vuotta sitten. Strateginen satamakaupunki on ollut tärkeä merirosvokaupunki ja maailmanvalloitusten ja seikkailujen alkupiste. Strateginen sijainti on merkinnyt myös merkittävää lokaatiota Euroopan kuohujen aikana maailmansotien aikana. Toinen maailmansota kävikin St. Malon kohtaloksi ja vanhakaupunki paloi amerikkalaisten ja brittien tulitusten aikana. St. Malon muurien sisälle rakentui kuitenkin uusi graniittikaupunki, joka valmistui 1960-luvulle tultaessa nykyistä vastaavaksi.

Tämän päivän St. Malon keskusta onkin vanhojen muurien ympäröivä ja ensivaikutelma ei voinut aamuisessa rauhallisuudessaan olla kuin harmaa ja masentava. Kun mikään ei ole auki ja värit puuttuvat, sai väsyneet silmät hetken miettiä minne sitä on tullutkaan saavuttua. Aamun valkenemista odotellessa kipusimme kuitenkin muureille ihailemaan maisemia niin harmaaseen graniittikaupunkiin, aamuun heräilevään satamaan kuin myös ihanan turkoosille merelle päin. Täytyykin myöntää, että merimaisemat loivat kaunista kontrastia muuten niin värittömälle kaupunkiin avautuvalle maisemalle. Merimaisemien lisäksi satama-alueen elämä alkoi herätellä vielä nukkuvaa sielua unilta päivään. St. Malo onkin Bretagnen merkittävä satamaliikenteen solmukohta reittiliikenteen liipuessa Kanaalisaarilta Britteihin saakka. Ilmainen muurikävely olikin kokonaisuudessaan erinomainen aamun verryttelykohde ja yksi koko kaupungin parhaimmista vierailukohteista.

Puolen päivän jälkeen viikonloppuiset kadut alkoivat kuitenkin herätä ja St. Malo osoittautuikin ruokarakastajan paratiisiksi. Kadut alkoivat täyttyä terassipöydistä, kulmien takaa avautui katusoittajia ja ihmisiä alkoi virrata kaupasta ja ravintolasta toiseen. Sunnuntaiset hinnat olivat kuitenkin suolaisia. Suolaisista hinnoista pääsimme kuitenkin suolaisten galettejen eli tummista jauhoista valmistettujen kinkku-juusto crepejen äärelle, jotka lämmittivät niin mieltä kuin mahaakin. Maha täynnä ihailimme St. Malon tunnettua katedraalia, poikkesimme pienissä putiikeissa, löysimme tiemme vanhaan kauppahallin tyyliseen rakennukseen perustettuun taidegalleriaan / torille ja sivuutimme kaupungin tärkeän historiallisen museon Musée d’histoire de la villen. 

Vuoroveden vaihtelua ja pitkää hiekkarantaa

St. Malo on siitäkin mielenkiintoinen, että täällä kaupunkimaisema yhdistyy pitkänä jatkuviin hiekkarantoihin. Itseasiassa St. Malosta ei välttämättä tarvitse edes poistua naapurissa avautuviin idyllisiin resort kyliin kuten Dinardiin tai Cancaleen, sillä aivan kaupungin edessä avautuu horisonttiin jatkuva hiekkaranta. Rantaelämästä vielä mielenkiintoisempaa tekee maailman voimakkaimmat vuorovesivaihtelut, jotka saavat aamulla veden hakkaamaan rantabulevardia vasten, iltapäivällä veden pakenemaan monien satojen metrien päähän ja nostamaan taas veden kohti rantabulevardia auringon laskiessa.

Iltapäivä osoittautuikin onnistuneeksi ajaksi suunnata rannalle pyyhkeineen ja eväineen. Emme olleet ainoita, jotka nauttivat ihanan aurinkoisesta sunnuntaipäivästä rennosti rantaelämästä nauttien. Läheisille saarille olisi päässyt kävelemällä, mutta me tyydyimme pelaamaan palloa rantahietikossa ja uittamaan varpaita kirpsakoissa Atlannin aalloissa. Itse olisin kuitenkin kaivannut enemmän palveluita, sillä pitkän pitkällä hiekkarannalla ei luonnollisesti ollut vaihtokoppeja, suihkuja saatika ravintoloita. Olisivathan ne kaikki jo illan saapuessa veden alla… Ranta ei myöskään ole Atlannin kovan virran takia paras lapsille, mutta fiilistelylomalle aikuisporukalla tämä on ehdottoman omiaan. Varsinkin kun St. Malon iltaelämä osoittautui myös mukavan meneväksi.

Ruokaa, menoa ja vilskettä

Iltainen St. Malo oli kuin aamuisen maiseman vastakohta. Graniittisen harmaat kivitalot eivät enää kaatuneet päälle, vaan edessä oli väkitunnos, tanssiesitykset ja joka puolelta kaikuva puheensorina. Vähän aikaa jopa kuvittelin olevani Espanjassa, sen verran eloisaksi kaupunki oli yhtäkkiä muuttunut ja ranskalaiset kasvot saaneet hymyä tähänastisen todetun tylyyden vastapainoksi. Testasimme paikallista terassia aperitiivojen merkeissä toteamalla scenen täällä hyvin trendikkääksi. Ravintoloita oli edelleen joka nurkan takana, joista illallispaikaksi valikoitui Bretagnen alueelle tyypillisesti mereneläviä tarjoava ravintola. Kun koko kaveriporukka tilasi mielissään tuoreita ostereita ja simpukoita, itselläni meni nirsona kauan tuijottaessa menua löytämättä sieltä yhtään mitään syömäkelpoista. Lopulta tartuin kalliiseen ”fish & chips” versioon toivoen ettei eteeni vain kannettaisi mitään merelle haisevaa löllökasaa. Joistain asioista nirso ei pääse yli vaikka kuinka matkustaa, mutta onneksi tyyris kalaperunani ei tuottanut tällä(kään) kertaa pettymystä.

Auringon laskiessa muurien ympärillä oleva karuselli oli parhaassa toiminnassaan ja minijuna näytti ajelevan ainakin sataman väliä kyyditen ihmisiä paikasta toiseen. Ilmeisesti kaupungin edustalta olisi tämän lisäksi löytynyt akvaariota ja huvipuistoa lapsille ja lapsen mielisille, mutta meidän oli aika sanoa heipat 24-tuntiselle St. Malossa ja jatkaa matkaa eteenpäin kohti Bretagnen sisämaan maisemia.

Tämä vierailu automaisemineen rannikkoa pitkin huristellessa vakuutti, että ei tämä osakaan Ranskasta olisi ollenkaan huonompi esimerkiksi viikon loman viettoon rannoista ja vehreästä kalliomaisemasta nauttiessa.

Mikä? St. Malo
Missä? Bretagnessa Ranskan länsirannikolla
Mitä? Vanha kaupunki (Intra muros), ranta-alue vuoroveden vaihteluineen ja tärkeä matkustajasatama.
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi suoralla junayhteydellä Pariisista muutamassa tunnissa. Lähin lentokenttä sijaitsee  20 kilometrin päässä, jonne ei tällä hetkellä (2019) ole suoria lentoja Suomesta. St. Maloon pääsee myös laivayhteyksillä Kanaalisaarilta, sekä Briteistä esimerkiksi Portsmouthista.

Mont Saint Michel – Luostarisaaren vilinää Ranskan Normandiassa

Mont Saint Michel – Kelttien ajoista Ranskan vilkkaaksi turistirysäksi

Normandian rannikolta löytyy Mont Saint Michelin luostarisaari, joka lienee yksi Ranskan tunnetuimmista turistirysistä. Koska kesäinen Ranskan kierros liippasi niin läheltä, päätimme mekin lähteä ihmettelemään tuota UNSECO:n suojelussa olevaa saarilinnaketta. Kuten kaikilla muillakin historiallisilla maamerkeillä, myös Mont Saint Michelillä on monimuotoinen ja pitkä historia. Ensimmäinen luostari perustettiin meren keskelle olevalle saarelle 960-luvulla, jonka aikana sen strateginen sijainti Normandiassa oli omiaan sen perustamiselle. Ajan saatossa pienestä kirkkosaaresta kasvoi luostarisaari, jonka ympärille kehittyi Mont Saint Michelin oma kylä. Saaresta tuli suojeltu 1862 ja UNESCO-kohde vuonna 1979. Sen suosio matkailullisesti räjähti kuitenkin 1950-luvun jälkeen massaturismin ja kansainvälisen matkailun aikakauden alkaessa. Viimeisten vuosien aikana ennen elävä pikkukylä on väistynyt matkailupalveluiden alta ja vain reilu 40 henkilöä asuttavat saarta tänä päivänä. Varauduimme ruuhkaan henkisesti jo etukäteen, mutta totesimmepas paikan päällä kuinka toimivaa kaikki sitten loppujen lopuksi olikin. Ja vielä kaikenlisäksi ilmaista parkkia lukuunottamatta!

Vaivatonta liikkumista kauniissa maisemissa

Jätimme auton parkkiin Mont Saint Michelin virallisille autopaikoille. Otimme luukusta parkkitiketin ja olimmekin perillä. Parkkipaikka-alue on laaja, mutta  jokainen sektori on näppärästi merkattu niin ettei jo täydelle sektorille ole mahdollista ajaa. Meidän sektoriltamme matkaa itse saarelle oli kolmisen kilometriä. Tätä väliä surraa ilmainen shuttle bus, mutta koska jono oli pitkä ja halusimme myös kaukaisempia kuvia päätimme taittaa matkan jalan. Maksua vastaan matkailijoita olisi hemmotelty myös hevoskyydeillä. Koko reissun parhaat kuvat tulivatkin tuon kävelymatkan varrelta ilman ihmismassoja, joten ehdottomasti suosittelisin kävelemään tuon matkan ainakin toiseen suuntaan.

Normandian rannikko on tunnettua maailman vilkkaimmista vuorovesistä. Siinä missä ennen vanhaa saaren saavutti vain päiväsaikaan merenpohjaa pitkin, menee paikalle tänä päivänä hieno puusilta eikä rannikolle saa edes lähteä kävelemään ilman asiantuntevaa opasta. Keskipäivän aikaan meri olikin vetäytyneenä jonnekin kauas horisonttiin. Iltainen St. Malo kuitenkin todisti, että veden voima on täällä todella kova ja että vesi todella paiskoo pientareita auringon laskettua.

Pieniä katuja, vanhan luostarin henkeä

Luostarisaaden kadut olivat ruuhkaisia ja täynnä krääsää. Jos olet käynyt eteläisen Ranskan Carcassonnessa, tämä on hyvin vastaavanlainen paikka. Pienet kadut johdattivat matkamuistomyymälineen ja ylihintaisine ravintoloineen pikkuhiljaa kohti ylemmäs jättäen varrelleen pienen kirkon, kauniita näköalapaikkoja ja vihdoin edessä avautuvan luostarin. Luostari on muuten juuri se rakennus, joka paistaa jo kilometrien päässä saarta lähestyttäessä.

Ranska hemmottelee 25-vuotiaita Eurooppalaisia ilmaisilla sisäänpääsyillään. Carcassonnea toistaen myös tänne luostariin siis pääsimme ilmaiseksi sisään. Alue oli vielä jotenkin paljon odotettua isompi ja laajempi. Eri aikakausien rakennustyylit eivät paljoa erottuneet kiviarkkitehtuurissa. Huoneista löytyi holvikaaria, goottilaista mystisyyttä, pieniä sisäpihoja ja lisää rauhallisempia näköalapaikkoja. Melkeimpä tuntuu, että ilman tätä maksullisen alueen vierailua ei voi kyllä sanoa nähneensä saarelta oikeastaan mitään.

Mont Saint Michelin vierailulla menikin nopeasti puoli päivää. Koska nälkä painoi ja meillä oli vielä muita suunnitelmia illalle, ajattelimme palatessa ottaa tuon shuttle bussin parkkipaikalle. Vaikka tälläkin kertaa jono oli pitkä, liikkui se kuitenkin yllättävän rivakasti ja veti sisäänsä paljon ihmisiä yhdellä kerralla. Maksoimme parkkimaksumme, jota oli kertynyt 9 euroa, etsimme automme ja olimme varsin tyytyväisiä vierailuumme. Mutta olipa myös ihanaa ajaa ruuhkasta pois rannikkomaisemia ihaillen takaisin Bretagnen puolelle ja sen pikkukylille.

Mont Saint Michel oli näitä kerran elämässä kokemuksia sen parhaimmassa merkityksessään.

Mikä? Mont Saint Michelin luostarisaari
Missä? Eteläisessä Normandiassa Ranskan länsirannikolla. 
Mitä? Vanha luostarisaari keskellä merta, jota ympäröivät voimakkaat vuorovesivirrat ja joka kätkee sisäänsä suojeltuja pikkukatuja ja luostarin.
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi järjestetyillä päiväretkillä Pariisista tai St. Malosta. 
Hinta? Vierailu saarella on ilmainen. Pysäköinti päiväksi maksaa noin 11 euroa sesongista riippuen. Parkkipaikalta kulkee saarelle ilmainen shuttle bus. 

Siikajoen kylillä ja hiekkarannoilla

Tunnin ajomatkan päästä Oulusta avautuu yksi lähisuosikkini, jonka on nyt vihdoin aika päästä eetteriin täällä blogin puolellakin. Kun matkailijoille mainostetaan Hailuodon upeita hiekkarantoja ja Raahen kulttuuriperintöä, niin itse olen suunnannut tämän kesän aikana näppärästi uusinta kierrokselle ikisuosikkien välimaastoon Siikajoen kylille.

Siikajoki koostuu neljästä taajamasta Ruukista, Paavolasta, Siikajoen kylästä ja Revonlahdesta. Kun koko aluetta alkaakin katselemaan kartalta, näkee nopeaa alueen olevan todella laaja. Koko alue edustaa kuitenkin tyypillistä Pohjanmaan lakeutta peltoineen, soineen jokimaisemineen. 4000 asukkaan alueella maatalous ja teollisuus ovatkin suurimpia työllistäjiä ja muiden pienten kylien tavoin asukasmäärä on laskenut hitaasti mutta tasaisesti vuodesta toiseen.

Mutta mennäämpä nyt sinne minne kesäreissut ovat allekirjoittaneen vieneet eli Siikajoen kylän kaduille ja kujille. Siikajoen kylä löytyy nimensä mukaisesti Siikajoen varrelta tunnin ajomatkan päässä Oulusta etelään. Siikajoen kylän keskus avautuu kuin minkä tahansa pienen uinuvan ja jopa kuihtuvan näköisen suomalaisen kylän keskus. On terveyskeskus, Sale ja Pankki, paikallista pubia ja monumenttia unohtamatta. Vartin kävelymatkan aikana tämä on nähty ja matkaa on hyvä jatkaa Siikajoen kuumimmille spoteille. Sinne minkä takia tänne on tultu vierailumatkalle.

Kotiseutupolulla ja kirkkomaisemissa

Kolme kilometriä kylältä pohjoiseen avautuu Johan Oldenburgin vuonna 1852 suunnittelema Siikajoen kirkko, jonne kannattaa ehdottomasti suunnata. Upea puukirkko ei ole vielä kertaakaan halunnut avata oviaan, mutta onneksi alueella voi ihmetellä myös hautausmaata ja sieltä avautuvia jokimaisemia. Jokimaisemat peltoineen on nimetty merkittäväksi kulttuurimaisema-alueeksi ja on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi. Siikajoen taistelusta muistuttaa sen kunniaksi pystytetty muistomerkki ja kirkolta lähtevä kotiseutupolku. Nyt täytyy kyllä myöntää, että kotiseutupolun ajoimme enimmäkseen autolla pysähdellen infotauluilla ja merkittävissä kohteissa. 1,5 kilometrin lenkillä tuli nähtyä esimerkiksi 1795-luvulla rakennettu Pappila.

Oulun seutualueiden parhaalla hiekkarannalla

Kulttuurimaisemista auto ottikin seuraavaksi suuntansa 17 kilometriä kohti rannikkoa ja kenties Siikajoen hämmästyttävintä salaisuutta nimittäin Tauvoa. Pitkä hiekkatie päättyy rannikolle pienen sataman ja hiekkarannan äärelle, maisemaan jota ei voisi kuvitella löytävänsä näin läheltä kotia. Tauvossa avautuva pitkä hiekkaranta on nimittäin kuin eksoottisesta etelän kohteesta. Pieni lankkupolku, kummuille jatkuvat hiekkadyynit ja edessä avautuva hiekkaranta nousi jo ensimmäisellä vierailulla korkealle lähikohteiden listalla, mutta nyt uusi vierailu sai itseni haukkomaan henkeä ja vakuuttumaan siitä, että tämä on Oulun seutualueiden ehdottomasti paras hiekkaranta. Rauhallisen ympäristön lisäksi, ranta on omiaan pienelle piknikille, uimiseen sekä ihan vain pienille rennoille kävelyille. Palvelut kattavat ulkohuussit, kopit vaatteiden vaihtoa varten sekä pienen kesäkioskin, joka on auki vähän niin ja näin. Upea paikka!

Kyllä tämä kulttuuriperinne ja upea hiekkaranta on löytänyt paikkansa omissa kesän perinteisissä päiväretkeilypaikoissa. Tähän kun lisää vielä rauhoittavat maalaismaisemat ja vaikka Siikajoen oman golfkentänkin, niin ei olla kaukana varsin monipuolisesta pienestä alueesta. Ensi kesänä taas uudelleen!

 

 

Pays de la Loiren hurmaavat pikkukylät – Laval & Mayenne

Pienissä kylissä on sitä jotain tunnelmaa niin kotosuomessa kuin maailmallakin. Meno on jotenkin verkkaisempaa, ihmisillä ei ole kiire ja vanhoissa kaupungeissa voi kuvitella aikamatkaavansa jonnekin vuosien takaiseen maisemaan. Pienissä perinteisissä ravintoloissa paikallisia raaka-aineita pullottava lista odottaa maistelijaansa ja putiikkien omistajille laatu on sydämen asia. Jotain tällaista minulla oli mielessäni kun Pariisin seikkailujen jälkeen juna vihdoin puksutti Lavalin asemalle ja tiesin edessä olevan nelipäiväinen täynnä hurmaavia ranskalaisia kylämaisemia.

Laval

Pieni Laval oli reissun ensimmäinen pysäkki ja osa ensimmäisen päivän kierrosta ihmetellen Pays de la Loiren kylämaisemia. 55 000 asukkaan Laval on hieno esimerkki siitä, miltä tämän alueen vanhat keskiaikaiset kaupungit näyttävät.  Juna-asema sijaitsee hieman keskustasta pohjoiseen noin kilometrin kävelymatkan päässä parhaista maisemista. Me ajoimmekin samantien juna-asemalta jokirantaan, josta sitten otimme jalat allemme pientä kaupunkikierrosta varten.

Kaupunkikuvaa halkoo Mayenne joki, jonka molemmin puolin on nähtävillä alueelle tyypilllisiä harmaita kivirakennuksia ja tunnelmallisia kukkaistutuksia. Samalla joki jakaa kaupungin kätevästi uuteen ja sen vanhempaan osaan keskiaikaiseen vanhaan kaupunkiin. Näin mekin siis ylitimme tunnelmallisen vanhan sillan Pont Vieuxin vanhaa kaupunkia tutkiskelemaan. Ensimmäinen näky oli valtava kivinen linna, josta kylä erityisesti tunnetaan. Linnavierailulle ei ollut nyt aikaa, mutta onneksi myöhemmin tuli selväksi että näitä linnoja meillä olisi tutkittavana jokaisessa sivuuttamassamme kylässä. Kivisen kapeat kadut veivät kuitenkin linnan sijaan loivasti ylöspäin jättäen jälkeensä crepe paikkoja, ristikkotaloja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Omiksi suosikeiksini nousivat muun muassa Grande Rue, Rue de Chapelle sekä Rue de la Trinite kadut, jotka johtivat samalla vanhan kaupungin keskipisteeseen katedraalille. Samalla ei voinut olla sivuuttamatta suhteellisen isoa tori aukiota, jossa on kuulemani mukaan markkinat ainakin joka lauantai. Tänä perjantai iltana aukiota kuitenkin vierusti lähinnä kasa autoja, jotka laskivat muuten kauniiden ristikkotalojen hohtoa.

Laval tarjosi kuitenkin matkailijalle muutakin kuin vanhan hurmaavan kaupunginosan. Jardin de la Perrinen kaupunginpuistosta löytyi muun muassa ihanaa rauhaa, vehreää maisemaa, pieni kotieläinpuisto sekä kauniit näkymät yli kaupungin. Näkisin ehdottomasti paikan täydellisenä piknik paikkana ystävien ja perheen kanssa rauhallisissa viikonloppumerkeissä. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa piknikkien viettoon vaan maisemien ihailun jälkeen oli aika laskeutua takaisin alas ja tutustua vielä pikaisesti uuden kaupunginosan ostosmahdollisuuksiin.

Lavalin nykyaikainen keskusta ja parhaat ostosmahdollisuudet löytyvätkin Rue du General de Gaullen varrelta. Saman kadun varrelle jää afrikkalaisten valloittama kaupungin viheralue suihkulähteineen, kouluja ja moderneja ravintoloita. Pieni kauppareissu oli tarpeeksi uuden kaupungin tutkimiseen, jonka jälkeen positiivisen ihastunut kuva mielessä oli mukava jatkaa matkaa kohti seuraavaa kaupunki kohdetta. Tässä vaiheessa en vielä tiennytkään, että Lavalin vanhakaupunki olisi koko reissun oma toinen suosikkini.

Mayenne

Laval on vielä yli puolella sadalla tuhannellaan melko iso ja meneväkin kaupungin alku. Koska Pays de la Loiresta täytyi päästä kurkkaamaan myös sitä aitoa kyläelämää suuntasimmekin Lavalista puolituntia pohjoiseen päin Mayennen 25 000 asukkaan kyläpahaseen. Kaikki samat merkit ja kaupungin tyypit olivat nähtävillä myös Mayennessa, joskin pienemmässä paketissa.

Täälläkin Mayenne jokea vierustivat kiviset talot ristikkoyksityiskohtineen. Joen ylitti kivinen silta ja maiseman pääosassa loisti näyttävän näköinen linnoitus. Vastaan tuli täälläkin samannäköinen kivinen katedraali ja myös täällä Rue Charles de Gaullen varrelle jäivät kaupungin tärkeimmät ostosmahdollisuudet. Jotenkin en kuitenkaan samalla tavalla löytänyt täältä tunnelmallista vanhaa kaupunkia kuten Lavalista. Vanhaa on kaikkialla. Kapeita katuja on kaikkialla. Se sama upea puoleensavetävä tunnelma vain jäi uupumaan.

Mayennen jokisuiston upeat luontopaikat

Koska ensimmäinen päivä oli itselleni lähes ensimmäinen kesäpäivä koko kesänä, emme voineet vastustaa pientä pysähdystä luonnon keskelle nauttimaan raikkaasta jokimaisemasta ja vehreästä luonnosta. Ken tietää missä pysähdyimme. Se oli ystävieni hidden secret spot mutta kaunista siellä oli. Matkailija löytänee näitä alueelta enemmältikin mikäli vain kuumuus ottaa vallan ja tarvitsee pientä uimataukoa.

Tässä oli kaikki mitä ehdin tällä reissulla kokea Pays de la Loiren alueesta. Pienet kylät olivat hurmaavia ja hyvin saman tyylisiä kuin viereisen Bretagnen alueen vastaavat. Joki, keskiaikainen ristikko- ja kivitalorykelmä, upea linnoitus ja katedraali unohtamatta crepe ravintoloita. On sitä lomailtu kyllä huonommissakin paikoissa. Ensi kerralla Pays de la Loiren alueelta voisinkin miettiä vierailua sen pääkaupungissa Nantesissa, sekä esimerkiksi rannikolla Saint Nazairessa. Uskon, että tulen palaamaan näille seuduille vielä tulevaisuudessakin.

Onkos nämä alueet Ranskasta teille tuttuja? Mitä tältä alueelta kannattaisi muuta ehdottomasti nähdä tulevaisuudessa?