Browsing Category

Eurooppa

Elvas – Portugalilainen pala maailmanperintöä

Kaukana kaikesta Portugalin itärajalla 12 kilometrin päässä Espanjasta uinuu pieni 16 000 asukkaan kylä nimeltään Elvas. Vaiherikas historia, upeasti säilyneet linnoitukset, viimeisen päälle luotu bastionijärjestelmä sekä muurien takana aukeavat kalkinvalkoiset kujat ovat nostaneet Elvasin maailmanperintöluetteloon. Statuksestaan huolimatta syrjäinen sijainti ja haastavat kulkuyhteydet ovat pitäneet suuret massat loitolla ja auttaneet säilyttämään perinteisen pysähtyneen tunnelman. Elvas on todella salainen helmi, jonka saavuttamiseen kannattaa nähdä vähän vaivaa.

Vilkkaasta linnoituskaupungista haastavaksi päiväretkikohteeksi

Elvasin historia ulottuu aina pitkälle roomalaisten aikaan saakka, kun ympärillä alkoi tapahtua ja Elvasin strateginen sijainti oli omiaan valtakunnan puolustamiseen. Sittemmin alueella ovat heiluneet maurit ja espanjalaiset sekä viimeisenä ranskalaiset osana Pyreneiden niemimaan sotaa 1800-luvun alussa. Sotien jälkeen Elvas unohdettiin ja kehittämisen painopiste siirtyi Portugalin rannikkoalueille ja suurempiin kaupunkeihin. Elvas sai pysähtyä perinteineen elämään omaa elämää.

Kun päätin lähteä pääsiäisreissullani valloittamaan Espanjan tuntemattomimpia kolkkia Extremaduraan en voinut jättää tätä pientä naapurimaan helmeä samalla reissulla välistä. Onhan Espanjan puolelta Badajozin kaupungista tänne sentään matkaa vain reilut 20 kilometriä!

Lyhyt välimatka voi hämätä, sillä kulkuyhteydet Elvasiin ovat melko olemattomat. Busseja kulkee Portugalin suurimmista kaupungeista kuten Lissabonista ja Evorasta muutamia, mutta Espanjan puolelta ei keväällä 2021 päässyt Portugalin puolelle kuin yhdellä ainoalla päivittäisellä junavuorolla. Silläkin sellaiseen aikaan, että päiväretken tekeminen ei ollut mahdollista. Onneksi taksit kulkevat rajan yli ja kuskit sattuivat olemaan rehtejä ja puheliaampaa sorttia. Siinä missä espanjalainen kuski laski leikkiä naapureistaan mennessä, päätti portugalilainen toveri tunnustaa Extremaduran maailmankolkan tylsimmäksi paikaksi paluumatkalla. Samaa rajojen välistä kiusoittelua joka puolella maailmaa. Taksimatka Badajoz-Elvas maksoi reilun 20 € per suunta. Meno-paluulle ja päiväretkelle tuli näin ollen hintaa noin 50 €.

Keltavalkoisia sädehtiviä katuja

Elvas on rakentunut kukkulalle, jota ympäröi pitkä vankka muuri ja linnoitus, joka näkyy jo kaukaa kaupunkia lähestyttäessä. Pyysin taksikuskia jättämään itseni kaupungin laidalle eli kukkulan alaosiin ja olin aivan valmis aloittamaan aamun heräilevää kaupunkia tutkien ja aamun viileydestä nauttien. Olin lähtenyt hotelliltani 8:30 ja saavuin perille ennen kahdeksaa. Kerrassaan kätevää!

Ylös kohti pääaukiota johtavat lukuisat valkoisen ja keltaisen sävyissä hohtavat kapeat kujat, joita lähdin seurailemaan ilman varsinaista päämäärää. Paikalliset ripustivat pyykkejään, kissat juoksivat kilpaa ja myrkynvihreät ovet suorastaan säihkyivät hieman rappeutuneita seinäpintoja vasten. Mitä korkeammalle askel johti, sitä kauniimmaksi muuttuivat maisemat myös taaksepäin horisonttiin katsoessa. Aamun tunnelma oli rauhallinen, lähes pysähtynyt. Lopulta tuoreen leivän tuoksu johdatti pääkatujen varrelle ja tutustumaan tarkemmin keskustan käyntikohteisiin.

Elvasin keskusta on pieni ja kompakti mutta sitäkin tunnelmallisempi. Keskustan sydän on Praça da Repúblican auki, josta löytyy ikoniset Elvas-kirjaimet, kuvista tunnettu Igreja de Nossa Senhora da Assunçãon katedraali sekä useita kahviloita ja ravintoloita. Aukiolla kävi jo aamulla kuhina paikallisten pystyttäessä markkinapöytiä. Tutkiskelun jälkeen totesin, että täällä toden totta olisi luvassa antiikkimarkkinat. Mahassa kuitenkin kurni ja päätin astua sisään kahden pääkadun Rua da Cadeian ja Rua da Carreiran risteyksessä sijaitsevaan kahvilaan aamupalalle. Yhteistä kieltä ei paikan omistajan kanssa löytynyt, mutta pöytään kannettiin kaksi isoa paahdettuja leipäpalasta sulatetulla voilla, Portugalin ylpeys pastel de nata -leivos sekä kaakao. Kokonaishinta tälle kaikelle oli alle 3 €. Maksu hoidettiin täällä kuin myös kaikkialla muualla päivän aikana käteisellä ja heipat asianmukaisesti paikallisella kielellä. Obrigada ja tchau tchau!

Maailmanluokan linnoituksia

Aamupalan jälkeen oli hyvä lähteä kohti kaupungin pohjoista päätyä ja tunnettua linnoitusta.  Tiet linnoitukselle olivat hyvin viitoitettuja, mutta perille olisi löytänyt muutenkin seuraten vain ylämäkiä. Matkan varrelle jäi kiinni oleva kauppahalli, Miradeiron ja Santa Claran vanhat holvikaaret ja lukuisia pieniä aukioita kirkkoineen.

Huipulla odotti Elvasin linna komeine näkymineen kohti horisonttiin jatkuvia peltoja ja alas kaupunkia. Elvasin linna rakennettiin vuosien 1200–1300 välillä islamilaisella valtakaudella. Linnassa on aikojen saatossa kirjoitettu rauhansopimuksia, vietetty prinsessahäitä ja nautittu seurapiirielämästä. Sota- ja seurapiirielämän loppuessa linnaa on entisöity ja siitä tuli vuonna 1906 Portugalin ensimmäinen kansallismonumentti. Tänä päivänä se lienee kaupungin tärkein turistinähtävyys, vaikka pääsiäisenä se valitettavasti pitikin ovensa tiukasti suljettuna.

Salainen helmi keskellä maaseutua

 Linnoitukselta oli aika laskeutua haahuillen takaisin kohti pääaukiota, ihmetellä käynnistyneitä antiikkimarkkinoita, kokea paikallisen postin ruuhkat ja nauttia herkullista lounasta täyteen pakatussa ravintolassa ennen paluuta Espanjaan. Taksin kyydistä ehdin vielä ihastella Elvasin tunnettua yli 7 kilometrin mittaista akveduktia sekä Santa Luzian tähdenmuotoista linnoitusta.

Päivä oli onnistunut ja Elvas todellinen salainen helmi ihan keskellä ei mitään. Juuri sellainen paikka, jossa voisin viettää rentoja eläkepäiviä kaukana maailman murheista ja kiireistä.

2 kommenttia
perjantai, 16 syyskuun, 2022

Etelä-Islannin parhaat palat päivässä

Islannin matkalla toukokuussa 2022 tutustuimme Reykjavikin ja kultaisen kierroksen lisäksi päiväretkellä etelä-Islantiin Graylinen kanssa (91 eur / hlö). Retki oli alusta loppuun saakka yhtä maisemien ilotulitusta monine vierailukohteineen. Vihreitä nummia, upean sinisiä vesiputouksia ja mustana jatkuvia hiekkarantoja. Jäätikköä, pikkukyliä ja kuohuvia aaltoja. Tältä näyttivät omat Islannin lempimaisemani.

Etelä-Islanti on vehreiden nummien maata

Etelä-Islannissa ei uskoisi olevansa tuliperäisellä saarella. Tumma tuliperäinen ja savua puskeva maa muuttuu autonikkunasta katsellessa nopeaa korkeiksi vihreiksi kallionseinämiksi, joista sieltä täältä ilmestyy vettä suihkivia putouksia. Kallionseinämät jatkuvat tien tasolla vaaleanvihreinä hohtavina nummina, joilla Islannin ponit ja lampaat laiduntavat viettäen rentoa elämää. Toiselle puolelle katsoessa saattaa nähdä pitkiä peltoaukeita ja niiden välistä kurkkivia tummia rantoja. Siellä täällä kohoaa yksi jos toinenkin värikäs pieni perinteinen maalaistalo. Maisemat ovat kaikkine värikontrasteineen mahtavat ihan koko rannikon pituudelta.

Vesiputouksia moneen lähtöön

Rannikkoa pitkin ajellessa ei voi olla pysähtymättä joillekin sen lukuisista vesiputouksista. Meidän retkibussimme teki kaksi täsmäpysähdystä rannikon kuuluisimmilla putouksilla.

Seljalandsfossin kuuluisa vesiputous avautuu noin 1,5 tunnin ajon jälkeen ja näkyy jo kauas auton ikkunasta. 60 metristä laskeutuva putous on vaikuttava näky tummaa maaperää ja vihreitä kallioita vasten ja antaa parastaan erityisesti ilta-auringossa. Seljalandsfossista erilaisen muihin tekee myös sen kävelyreitit putouksen takana. Näin putouksesta saa aivan uudenlaisen perspektiivin. Samalla kannattaa varautua kastumaan ja suojata hyvin arvokkaimmat elektroniikkatavarat. Mikäli mahdollista pysähtyminen kannattaa ajoittaa paluumatkalle ilta-aikaan. Kuten mainittua valo on ihan omiaan luoden alueelle kauniin hehkun.

Skogafoss sijaitsee noin 20 minuutin päässä Seljalandsfossilta vanhoilla rantakallioilla ja avaa toisenlaiset putousnäkymät. Siinä missä Seljalandsfossia pääsi ihailemaan takaapäin, tarjoaa Skogafoss mahdollisuuden tarkasteluun ylhäältä käsin. Pieni vaellus portaita ja polkuja pitkin ylös ja edessä aukesi putouksen juuren lisäksi kauas jatkuva vehreä maisema. Vaelluspolut näyttivät jatkuvan sisämaahan päin joenuomaa seuraten, mutta omalla vierailulla tähän ei valitettavasti ollut sen enempää aikaa.

Dyrhólaey ja eteläisen Islannin upeimmat panoraamanäkymät

Dyrhólaeyn niemimaa on paikka, joka vetää viimeistään luulot pois Islannin maisemista. Serpentiinitie kohoaa ylöspäin taustalla näkyvän vehreyden, tummien kallioiden ja lumisten huippujen kilpaillen näkyvyydestään. Huipulla voi kävellä Islannin mantereen eteläisimpään kärkeen ja ihmetellä luonnon voimia 120 metrin korkeudella kovan tuulen hakatessa meren aaltoja kohti kallioita jalkojen alla. Täällä ei voisi edes kuvitella menevänsä istumaan kallion laidalle, niin kovat ovat luonnon voimat. Kauempaakin katsottuna molemmin puolin avautuvat mustat hiekkarannat ja horisontissa erottuva tunnettu eroosion muodostama kivikaari ovat kuitenkin luonnonnähtävyyksiä parhaimmillaan.

Dyrhólaey ei ole kuitenkaan pelkästään silmiä hivelevän kaunis näköalapaikka, vaan myös tärkeää lintujen pesimisaluetta. Täällä viihtyvät erityisesti Islannin omat sorsat haahkat sekä höpsön näköiset lunnit. Vieraillessa tuleekin muistaa olevansa vain vieras lintujen omassa valtakunnassa. Huomaamatta ei voi myöskään jättää kontrastia luovaa lähes satavuotista valkoisena hehkuvaa Dyrhólaeyjarvitin majakkaa.

Reynisfjara ja suosion saavuttanut musta ranta

Reynisfjaran musta uimaranta avautuu aivan Dyrhólaeyn alapuolella lyhyen ajomatkan päässä serpentiinitietä laskeutuessa takaisin maankamaralle. Viime vuosina juuri tämä tietty musta ranta on noussut yhdeksi Islannin trendikkäimmistä kohteista, josta paikan päällä kertoi myös järkyttävä väkimäärä. Reynisfjaran uimarannan maisemaa hallitsevat eroosion muokkaamat harmaat kalliot, upea horisontissa nouseva kivikaari sekä valtava aallokko ja sen voima.

Kaikessa siinä ihmismassassa oli haastavaa nähdä tämän rannan kokonaista potentiaalia ja suosiota. Saarella kun on niin paljon kauniimpia ja autiompia samantyyppisiä uimarantoja pilvin pimein. Pakko myöntää, että siinä rannalla hetken pötkötellessä oli hauska seurailla kanssamatkailijoiden selfiesessioita ja intoa. Paikallinen oppaamme kertoi, että joka vuosi näissä toimissa täällä hukkuu kourallinen turisteja. Valitettavasti aallokko on arvaamattoman kova ja saattaa yllättää puhelimeen poseeraavat matkailijat.

Jäätikön laidalla Sólheimajökull

Etelä-Islanti tarjosi päivän aikana myös vielä pienen palan jäätikkömaisemia. Sólheimajökull avautuu pienen ajomatkan päässä päätieltä ja levittäytyy tällä hetkellä noin 8 kilometriä pitkänä ja 2 kilometriä leveänä alueena. Parkkipaikalle kurvatessa jäästä ei kuitenkaan ollut tietoakaan. Meneillään oleva ilmastonmuutos näkyy täällä valitettavasti todella rajusti. Siinä missä jäätikkö on alkanut vanhoina hyvinä aikoina suoraan parkkipaikalta, vaati sen saavuttaminen tänä päivänä reilua kilometrin jalkapatikkaa.

Maisemat patikalla olivat kuitenkin kauniit. Tummaa laavahiekkaa ja kiveä, ympärillä aukeavat kukkulat ja pikkuhiljaa avautuva harmaan sininen jäätikköjärvi. Parasta oli kuitenkin alueella vallitseva rauha ja järvessä kelluvat pienet jääpalat, jotka saivat kuumassa auringonpaisteessa aivan uudenlaisia sävyjä. Ja vihdoin myös odotettu jäätikkö tuli esiin mutkan takaa. Valkoisen ja mustan väreissä avautuva jäätikköseinä oli kaunista katseltavaa. Samalla näky veti mielen maahan ja surulliseksi. Siinä missä etelästä tulleet matkalaiset koskettelivat ja halailivat jäänpintaa intopiukeana, oma mieli oli haikea ja realistinen siitä, että tätä näkyä tuskin enää kauaa täällä maapallolla kukaan tulee ihailemaan. Niin kaunista mutta samalla niin surullista. Tästä oli hyvä suunnata pää täynnä kauneutta ja ajatuksia takaisin kohti Reykjavikia.

Koe myös nämä:

Näiden pääpaikkojen lisäksi eteläisessä Islannissa on toki paljon muutakin nähtävää.

  • Solheimafjaran hiekkaranta ja lentokoneen hylky
  • Víkin kylä ja sen edustalla oleva musta ranta
  • Westmanin saaret lintubongareille
  • Kuumien lähteiden ja kylpypaikkojen Reykjadalurin laakso
  • Fjaðrárgljúfurin kanjonimaisemat

Päivässä ehtii paljon, mutta paljon olisi vielä nähtävää. Etelä-Islannin retki oli ehdottomasti Islannin kolmen päivän kierroksista allekirjoittaneelle se mieluisin. On  vaikuttavaa, kuinka pienellä säteellä voi olla niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Etelä-Islanti on todella luontomatkailijan paratiisi.

6 kommenttia
perjantai, 26 elokuun, 2022

Extremadura – Pala tuntemattomampaa Espanjaa

Pieniä maalaiskyliä ja horisonttiin jatkuvia peltoja ja kukkuloita. Monia luonnonsuojelukohteita ja antiikkisia rooman ajan asutuskeskuksia. Extremadura on pala tuntemattomampaa Espanjaa maan länsiosissa, joka elää maataloudesta ja energiantuotannosta. Oma matkani vei aluetta kiertelemään menneenä pääsiäisenä ja tuo viiden päivän kiertomatkani osoitti, että alueella on paljon tarjottavaa myös matkailijoille. Rauhaa, huippuluokan nähtävyyksiä, leppoisaa elämänmenoa ja paikallisesti tuotettuja kulinaristisia elämyksiä. Kuin tarkoin varjeltu salaisuus Andalusian massakohteiden ja menevän Madridin välissä.

Aikamatka antiikkiin

Extremadura tarjoaa aikamatkan historiaan lukuisine historiallisine käyntikohteineen. Se on tunnettu sekä antiikin ajan raunioista, arabien tuomasta arkkitehtuurista, keskiaikaisista linnoituksista että nykypäivän perinteistä. Historiaa on nähtävissä kerroksittain ja painottuen tietyille alueille.

Méridan kaupunki oli Rooman valtakunnan Lusitanian provinssin yksi tärkeimmistä kaupungeista, joka toi alueelle korkeakulttuuria ja kehitystä. Arabien vallatessa alaa kaupungit saivat antiikkisten temppeleiden vastapainoksi uudenlaista arkkitehtuuria ja tyyliä keraamisista laatoista ja metallista tehdystä taiteesta. Tämä aikakausi näkyy edelleen hyvin vahvasti rajakaupungeissa. Keskiajalla kristittyjen valloittaessa aluetta takaisin kaupunkeihin alkoi rakentua yhä enemmän linnoituksia ja puolustusrakenteita, palatseja ja erilaisia holvikaaria sekä aatelistaloja. Tästä esimerkkejä löytyy erityisesti Extremaduran pohjoisosista.

Aurinkoenergiaa, maataloutta ja harvoja kulkuyhteyksiä

Tämän päivän Extremadura koostuu kahdesta maakunnasta Cáceresista ja Badajozista, jotka ovat pinta-alaltaan Espanjan kaksi suurinta maakuntaa. Suuresta koostaan huolimatta alue on ollut jo pitkään muuttotappiollista ja kulkuyhteyksiltään yksi alikehittyneimmistä alueista Espanjassa. Ei olla kovin kaukana, jos sanoisi Extremaduran muistuttavan vähän Itä-Suomea. Ei siis maisemiltaan, mutta nimenomaan palvelu- ja kehitysrakenteeltaan.

Extremaduran saavuttamiseen saa matkailija  tänä päivänä nähdä siis hieman tavallista enemmän vaivaa. Itse lensin iltakoneella Madridiin ja jatkoin matkaa seuraavana aamuna junalla kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaani alueen pohjoisosissa sijaitsevaa Cáceresia. Junamatka kesti reilun 3 tuntia. Madridin lisäksi junayhteys on tarjolla samalla matka-ajalla eteläpuolella sijaitsevasta Sevillasta. Badajozin läheltä löytyy myös yksi lentokenttä, joka vastaanottaa lähinnä paikallisia lentoja Madridista ja Barcelonasta.

Extremaduran ilmaston on omiaan maataloudelle ja energiantuotannolle. Alueelle ominaista onkin ympärivuotinen auringonpaiste, leudot talvet ja kuivan kuumat kesät. Jo pääsiäisenä lämpötilat kiikkuivat 30-asteen tienoilla aamujen ollessa kuitenkin raikkaan kirpsakoita.

Maatalouden ja energiantuotannon merkityksen näkee nopeaa junan puksuttaessa syvemmälle maaseudun syövereihin monien peltojen ja aurinkopaneelien täyttämien kukkuloiden läpi. Extremadura on Ibérico kinkun tärkeä koti, jota tuotetaan vankkumattomalla intohimolla vanhoja perinteitä noudattaen. Kinkku on hyvä keskustelunavaus ja aina varma valinta ravintolassa kuin ravintolassa. Heti toisena tulevat mausteinen chorizo, vuohenjuusto, paprika ja tomaatti. Lisäksi alueella tuotetaan lähes kaikki Espanjan käytössä olevasta tupakasta sekä viljellään paljon viiniä.

Upeiden käyntikohteiden itsehallintoalue

Viiden päivän aikana Extremaduran itsehallintoalue tarjosi mukavan läpileikkauksen paikallisesta elämänmenosta ja enemmän käyntikohteita kun olin osannut varata aikaa. Hintataso oli huomattavan paljon edullisempi kuin monissa muissa Espanjan kohteissa ja ruoka takuuvarman herkullista ja tuoretta. Näin jälkeenpäin on hyvä sanoa, että alueen tutkimiselle olisi kannattanut varata aikaa ainakin viikon päivien verran. Oma matkani ehti viedä tutustumaan Cáceresiin, Méridaan, Badajoziin ja Portugalin puolen Elvasiin, joista voin suositella ihan jokaista ja joista jokaisesta on tulossa vielä tarkemmat postauksensa. Alla vielä tarkemmin suositukset näistä ja pari extraa, joihin olisin itse suunnannut jos aika olisi riittänyt.

Cáceres & Trujillo: Alueen upeimmat keskiaikaiset kaupungit. Kivestä veistettyjä kapeita kivikujia, upeat vanhat aukiot, vanhoja palatseja ja näyttävät katedraalit.

Mérida: Antiikin ajan raunioineen kuin Roomassa olisi, mutta kaikkeen saa tutustua ilman järkyttäviä turistimassoja. Raunioiden lisäksi menevää kaupunkielämää ja ostosmahdollisuuksia.

Badajoz: Rajakaupunki sekoituksella keskiaikaa, arabivaikutteita ja portugalia. Oma suosikkini tunnelmaltaan koko Extremadurassa ja hyvä portti tutustumaan kuvankauniisiin kyliin myös Portugalin puolella.

Monfragüen kansallispuisto: Luontomatkailijoiden unelma. Karuja kivisiä vuorenhuippuja, alla levittäytyviä sinisiä jokia ja monien lintujen pesimäpaikka.

Sijainti kartalla violetilla rajattuna.
Käydyt itsehallintoalueet tummanvihreällä:

2 kommenttia
lauantai, 6 elokuun, 2022

Islannin kuuluisa kultainen kierros

Kultainen kierros lienee Islannin tunnetuin ympyräreitti, jonka kiertää upeine nähtävyyksineen läpi päivässä ja joka antaa mahtavan läpileikkauksen Islannin upeasta luonnosta. Hyvin tuotteistettu reitti sai allekirjoittaneenkin vakuutettua ja niinpä heti toisena päivänä Islannissa hyppäsimme retkibussin kyytiin. Päiväretken lupauksen mukaan saisimme päivän aikana parhaimman läpileikkauksen koko Islannista!

Kultainen kierros on päiväretkien aatelia

Ennen kuin hyppään päiväretken tärkeimpään osaan eli näkymiin ja nähtävyyksiin, on hyvä selventää hieman millaisesta reitistä nyt oikein puhutaan. Kultainen kierros ei nimittäin ole mikä tahansa reitti vaan Islannin suosituin päiväreitti!

Kultainen kierros on kokonaisuudessaan 300 kilometrin mittainen ympyräreitti, joka alkaa ja päättyy kätevästi pääkaupunki Reykjavikiin. Se sopii sekä päivän mittaiselle stopoverille että hyväksi lämmittelykierrokseksi pidemmällä Islannin matkalla. Jokainen luonnonnähtävyys alueella on maksuton, mutta palvelut ympärille on luotu palvelemaan matkailijoita. On matkamuistomyymäliä ja ravintoloita. Hyvät vessat ja majapaikat. Tämä reitti on kaikinpuolin helposti saavutettavissa tässä tulen ja jään maassa.

Kultaiselle kierrokselle voi lähteä kätevästi vuokra-autolla tai ostamalla jonkun lukuisista retkistä.  Me tosiaan varasimme retken jo kotoa käsin Gray Line Iceland nimisestä yrityksestä 58 € hintaan / hlö, sillä emme halunneet jäädä ilman retkipaikkaa. Kultaiselle kierrokselle lähtiessä tuleekin ymmärtää, että reitti on todella hyvin tuotteistettu ja sen myötä suosittu. Tunnettuina loma-aikoina tuleekin varautua ruuhkiin ja siihen, että nämä luonnon nähtävyydet kuhisevat ihmisiä. Retket ja autovuokrat kannattaakin hoitaa ajoissa. Meidänkin retkibussi oli ihan joka paikkaa myöten täynnä, vaikka matka sijoittui sesongin ulkopuolelle toukokuun alkuun.

Mannerlaattojen saumakohta Þingvellir

Retkemme ensimmäisenä pysähdyspaikkana noin 50n kilometrin päässä Reykjavikista pääsimme ihmettelemään Þingvellirin kansallispuistoa, jonka omintakeisen kauniit näkymät ovat kahden toisistaan erkanevan mannerlaatan pohjoisamerikan laatan ja euraasian laatan kädenjälkeä. Yhä edelleen laatat erkanevat toisistaan noin 1-2cm vuosivauhtia leventäen solaa ja muokaten maisemaa. Þingvellir on myös Islannin historiallisen parlamentin kokoontumispaikka sekä UNESCO:n maailmanperintökohde.

Vaikka olimme aikaisin aamusta liikkeellä, oli Þingvelliriin löytänyt jo useat muutkin matkailijat. Tunnetun solan jälkeen ihmiset kuitenkin erkanivat nopeaa omille poluilleen eikä väkimäärä upeassa auringonpaisteessa haitannut kokemusta.

Kiehuva maa ja kuumat lähteet

Þingvelliriltä matka jatkui 60 kilometriä eteenpäin kohti Geysir nimelläkin tunnettuja kuumia lähteitä. Maisema matkalla oli hyvin karu lumihuippuisine vuorineen ja jotain niin uniikkia ja kaunista. Samalla maa savusi siellä ja täällä luoden jopa epäaidon tunnelman.

Paikan päällä opin, että Geysir on yksi ainoa kuuma lähde, joka ei ole tällä hetkellä toiminnassa. Tuo tunnettu Geysir on kuitenkin antanut yleisen puhekielessä käytetyn kutsumanimen tarkoittamaan kaikkia purkautuvia kuumia lähteitä. Niinpä siis saatamme puhua Geysireistä myös vieraillessa Amerikan puolella samanlaisilla kuumilla lähteillä. Täällä alkuperäisen Geysirin synnyinmailla purkautuu tällä hetkellä kuuma lähde nimeltä Strokkur.

Strokkurille on matkaa muutama sata metriä parkkipaikalta ja jo tuolla kävelypolulla pääsee kokemaan maan ihmeyden. Ilma olikin täynnä vesihöyryä ennen edes oikeaa purkausta. Strokkur purkautuu tällä hetkellä noin 5-10 minuutin välein ja jaksoimme ihailla tätä näytöstä kolmen esityksen verran. Kolmas oli selkeästi se upein, sillä ensimmäisen ison purkauksen lisäksi lähde päätti jatkaa showtaan vielä parilla pienemmällä. Luonto on kerrassaan upea!

Gullfoss on vesiputousten priimaa

Seuraavan 70 kilometrin päässä avautui kenties yksi Islannin kauneimmista vesiputouksista nimeltään Gullfoss eli kultainen putous. Putouksen nimeä ei tarvinnut ihmetellä sillä se näytti todella kultaiselle auringonsäteiden osuessa veden kautta sen vihertävän harmaisiin reunoihin. Niin kaunista!

Gullfoss muodostuu kahdesta erillisestä putouksesta, joista toinen on noin 10 ja toinen 20 metriä korkea. Putousta pääsee myös ihastelemaan kahdesta eri tasosta; sen ns. päältä sekä alas tehdyltä näköalatasanteelta. Alhaalla kannattaa varautua kastumaan, sillä veden voima on ihan huima. Itse pidin näkymistä enemmän päältä katsottuna.

Bussimatkan monipuoliset maisemat

Viimeiset 100 kilometriä saimme vielä nauttia retkibussin upeista maisemista ja tarinoista Islannista matkalla takaisin kohti Reykjavikia. Tämä 300 kilometrinen päiväretki pitikin sisällään upeiden päänähtävyyksien lisäksi upeita bussimaisemia ihan koko retken ajan kuu maisemista höyryävään maahan, lumihuippuisiin vuoriin ja vehreisiin nummiin.

Mikäli aikaa olisi ollut enemmän näytti matkan varrella olevan useita paikallisten suosimia maauimaloita, kylpylöitä ja kesämökkejä. Tällaisessa yöpymistä kannattaa harkita, mikäli Islannin matkalla on enemmän aikaa käytettäväksi. Mitä ihanaa hemmottelua keskellä ei mitään kauniissa maisemissa!

Myös päiväretkenä kultainen kierros oli tosiaan sitä mitä luvattiinkin. Vaihtuvia maisemia ja monipuolisia nähtävyyksiä, kaikki 300 kilometrin ajolla ja päivän aikana. Tämä oli itselleni kerran elämässä kokemus ja olen hyvin onnellinen, että pääsin sen toteuttamaan tällaisessa keväisen aurinkoisessa säässä.

4 kommenttia
tiistai, 2 elokuun, 2022

Latvian Riika hurmaa kauneudellaan

Aina ei tarvitse matkustaa kauas löytääkseen jotain todella kaunista ja vaikuttavaa. Kun 45 minuutin lentomatkan ja 30 minuutin bussimatkan päätteeksi edessä avautui Baltian suurin kaupunki pastellisine jugendtyyliä edustavine unelmataloineen oli lomatunnelmaan helppo virittäytyä ja toivottaa itsensä tervetulleeksi Riikaan 15-vuoden tauon jälkeen.

Vanhakaupunki hurmaa kauneudellaan

Juhannusaaton Riika avautui rauhallisena ja helteisenä. Autiot mukulakivikadut olivat hiljentyneet ja putiikit sulkeneet ovensa. Oli vain haahuileva pariskunta, hiljainen kauneus ja vihdoin yksi vastaantullut avoin kahvila, jossa nauttia aamupalaa. Mantelicroissant ja suklainen napolitana antoivat aamulennon jälkeen sopivasti potkua päivään ja vanhan Riian kiertelylle.

Riian vanhakaupunki hurmaa kauneudellaan ja on omiaan päättömään haahuiluun ilman liiallisia suunnitelmia. Me lähestyimme kaupunkia kolmen aukion taktiikalla välimatkat taittaen juuri niitä katuja pitkin mihin mieli halusi. Matkan varrella ihmettelimme palaa punaisen tiilistä ruutitornia, kävelimme läpi luksusta huokuvan Valnu ielan, teimme näyteikkunaostoksia Kalku ielalla ja kipusimme Pyhän Pietarin kirkon torniin ihailemaan maisemia. Muutaman tunnin aikana tutuksi tulikin yllöolevien lisäksi myös ne aukiot; Livu Laukums koko kaupungin kauneimpine taloineen ja vilkkaimpine baareineen, Rätslaukums, josta löytyi aivan  Madridin Solilla olevaa Real Casa de Correosia muistuttava kaupungintalo sekä Doma Laukums kaupungin vanhimpine näkymineen.

Keskustorilla riittää elämää

Riikan vanhakaupunki on upea helmi, mutta rosoisempaa ja paikallisempaa tunnelmaa hakevan kannattaa poiketa myös valtavan kokoisella keskustorilla bussiaseman ja rautatieaseman vieressä vain muutaman sadan metrin päässä vanhasta Riiasta. Niinpä kun kaupungissa asuva Madrileño liittyi seuraan oli tämä ihan ensimmäinen paikka, jonne suuntasimme yhdessä elämää ihmettelemään.

Riian keskustori on yksi itä-Euroopan suurimmista ja elävimmistä. Marjoja, kukkia, vaatteita ja jopa työkaluja. Kova kauppa- ja äänimaailma. Maistiaisia ja edullisia hintoja. Paikallisia isojen pakaasien ja ostoslistojen kanssa. Keskustorin meininki on parhaimmillaan aikaisin aamulla, kun kauppiaat ovat juuri tulleet asemiinsa ja pöydät ovat täynnä jos minkälaista herkkua. Itse himoitsin tuoreita mansikoita ja niin mehukkaita kirsikoita. Hinnatkaan eivät täällä päätä huimanneet. Kesällä 2022 mansikoita sai 2€ / kg ja kirsikoita 3€ / kg.

Keskustorin kiertelyä ei kannata jättää ulkotiloihin. Aluetta nimittäin hallitsee 1920-luvulla rakennetut neuvostotyyliä huokuvat vanhat armeijan käytössä olleet lentokonehallit, jotka on sittemmin muutettu toripaviljongeiksi. Näiden lisäksi alueelta löytyy teollisuusfiilistä henkiviä parhaat päivänsä nähneitä varastorakennuksia ja rosoista tunnelmaa.

Trendien ytimessä uudessa kaupungissa

Vehreät puistoalueet ja Riikan oma pieni kanaali erottaa uuden kaupungin vanhasta ja on myös vierailun arvoista seutua trendien ytimessä matkustaville. Näin me otimmekin viimeisen päivän tehtäväksi kiertää lähiöitä ja uuden kaupungin kattobaareja pitkän kaavan mukaan.

Uuteen kaupunkiin tutustuminen on helppoa aloittaa Latvian itsenäisyyssodan muistomerkiltä, joka toimii samalla kaupungin hyvänä maamerkkinä. Ruutukaavaan rakentunut uusi keskusta avautuu nopeasti kovin harmaana, osittain jopa synkkänä. Kaupungin ilme ei ole mikään silmiä hivelevä, kunnes alkaa katsoa sen kauppoja ja värikkäitä ravintoloita ja kahviloita.

Uuteen kaupunkiin ei kannatakaan suunnata massiivisten nähtävyyksien perässä, päin vastoin se on parhaimmillaan istuskellen ravintoloissa ja nauttien kylmistä juomista alueen kuppiloissa.  Nappasimme hampurilaiset, takeaway kahvit ja himoitsimme bubble tea paikkojen perään. Uuden kaupungin parasta antia oli kuitenkin kattobaarit maisemineen. Galerija Riga ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta löytynyt Terrace d’arte tarjosi kauniiden maisemien lisäksi hyvää musiikkia ja rennot puitteet illanvietolle. Tutuksi tuli myös Radisson hotellin Skybar, jossa vallitsi jäykempi ja arvokkaampi tunnelma. Molemmissa paikoissa ilahdutti erityisesti kattava juomalista ja laaja mocktail tarjonta.

Huokea viikonloppukohde

Riika on huokea viikonloppukohde, jonka kiertää hyvin jo parissa päivässä. Juhannuksena hyvätasoisesta spa hotellista sai huoneen 70€ per yö. Panostimme tällä matkalla myös tavallisesta poiketen ruokaan ja kattobaareihin juurikin hintatason innoittamana. Suuri suositus esimerkiksi Restaurant Pētergailisille aivan Pietarin kirkon vieressä. Täällä illallinen maksoi noin 20 €. Kattobaarien mocktailit olivat 6 € luokkaa, alkoholilliset olisivat maksaneet suunnilleen saman verran. Lentokenttäbussi nro 22 maksoi 1,15€ automaatista ostettuna ja junalla 30min päähän rannalle hurautti 1,43€ hintaan.

Riika oli muuttunut 15-vuodessa ihan hurjasti. Hyvä, että tunnistin kaupunkia samaksi sitten viime reissun. Tämän päivän Riika on kaikinpuolin oiva kaupunki pieneen hemmotteluun, rennon kaupunkielämän viettämiseen ja arkkitehtuurin ihailuun. Lyhyt lentoaika, tasokkaat edulliset hotellit ja maistuvan laaja ravintolatarjonta saa allekirjoittaneen varmasti palaamaan kaupunkiin uudelleen myös tulevaisuudessa. Toivottavasti seuraavaa vierailua ei tarvitse odottaa 15-vuotta.

2 kommenttia
tiistai, 26 heinäkuun, 2022