Browsing Category

Eurooppa

Stereotypioita taltuttamassa kontrastien Romaniassa

En varmasti ole kaukana jos uskallan sanoa, että Romania kuuluu Euroopan huonomaineisimpiin valtioihin. Köyhyyttä, mustalaisia ja ankean harmaata… Koska en ole koskaan ollut varsinaisesti stereotypioiden ystävä, olikin nyt aika päästä raaputtamaan tämä mystinen valtio kartalta ja katsastamaan itse miltä siellä sitten oikeasti näyttääkään. Saavuttamistakaan ei ole tänä päivänä tehty hankalaksi, sillä Romanian oma Rynkky BlueAir lentää Bukarestiin suorana pari kertaa viikossa ja kaiken lisäksi vielä edulliseen hintaan.

No oliko Romania hitti vai huti ja miten nuo stereotypiat sitten osuvat kohdilleen?
Tässä olisi yhden naisen analyysi, joka on muodostettu Bucharestin, Transilvanian ja rannikon kattamalla kokemuksella viikon aikana.

Ennen kuin mennään syvemmälle Romanian saloihin on varmasti kuitenkin ihan hyvä raottaa vähän maan historiaa ja mistä nuo stereotypiat ovat maailmaan syntyneet. Niillä kun kuitenkin tuppaa aina olemaan jokin todellisuusperä ja juuret, josta ovat syntyneet.

Romanian mielenkiintoisin ja edelleen katukuvassa näkyvä historia alkoi toisen maailmansodan jälkeen , kun Romaniasta tuli kommunistinen kansantasavalta. Kommunistista tasavaltaa johtivat ensin Gheorghiu-Dej ja sittemmin hänen kuolemansa jälkeen vallanhimoinen mielipuolisia hankkeita koostanut Ceaușescu. Ceaușescun valta-aika presidenttinä kesti 15-vuotta. Tänä aikana Romania koki monia muutoksia. Ceaușescu muun muassa purki, uudelleenasutti ja rakensi uudelleen maata aina maaseudulta pääkaupunkiin saakka. Reilu 20 % pääkaupungista tuhottiin ja tilalle rakennettiin muun muassa valtava maailman toiseksi suurimpana rakennuksenakin tunnettu Kansan palatsi. Kehitystä rahoitettiin lainarahalla, jonka myötä maan talous romahti ja ajauduttiin tiukan velan takaisinmaksua koskevan ohjelman myötä elintarvikesäännöstelyyn ja pahaan köyhyyskierteeseen. Tilanne ajautui mallille, jossa kansalaiset jonottivat pesukoneita muutamia vuosia, sähköä oli päivässä käytössä muutamia tunteja ja ruoasta oli valtava pula. Samalla maa koki ympäristötuhoja, sekä perhelainsäädäntöä ja ihmisten valvontaa kiristettiin. Ceaușescu sai velkansa maksettua vuonna 1989 juuri ennen kuin hänet teloitettiin ja syöksettiin vallasta. Nyt 30-vuotta myöhemmin Romania on monipuoluedemokratia ja Euroopan Unionin jäsenvaltio.

Ajatellen kulunutta aikaa, ei voi kuin todeta kuinka vilkasta kehitys maassa on. Kun BlueAirin pyörät kolahtivat Bukarestin lentokentälle, oli edessä vastassa ihana auringonpaiste, lämmin ilma ja siisti kuin mikä tahansa Eurooppalainen suurkaupunki. Stereotypioiden kulkukoirat ja kerjäläiset loistivat poissaolollaan keskustassa, julkinen liikenne oli toimivaa ja harmahkosta katukuvasta huolimatta keskusta oli uskomattoman viihtyisä täynnä elämää. Täytyy myöntää, että vanhankaupungin umpiaan myöten täynnä olevia trendiravintoloita kierrellessä kuvittelin olevani takaisin omassa rakkaassa Madridissani enkä stereotyyppien Romaniassa. Kauaksi jäivät siis stereotypiat kun reissun aikana kierretyt pohjoisten varakkaiden alueiden puistotkin osoittautuivat siisteiksi lapsiperheitä täynnä oleviksi kaupungin vihreiksi keuhkoiksi eikä kodittomien taskuvarkaiden asuinpaikoiksi. Lukemani mukaan Bukarestin köyhimmät asuinalueet kuten Ferentari ja Rahova löytyvät kuitenkin kaupungin eteläosista, joten liekö noilla mestoilla enemmän stereotypioita nähtävillä.

Transilvaniaan suuntasimme ohjatulle päiväretkelle, jonne kuskimme ja oppaamme Paul tuli hakemaan meitä 10 minuuttia sovitusta ajassa etukäteen uudenkarhealla tila-autollaan. Opelin kyytiin nousivat lisäksemme pari amerikkalaista ja yksi irkku ja koko päivä meni täysin ongelmitta kauniissa maisemissa. Transilvanian maaseutuja ja vuoristoteitä ajellessa kuihtuneet hevoset loistivat poissaolollaan ja teitä reunustivat siistin värikkäät maalaistalot. Vuoristossa ajelimme modernien laskettelukeskusten läpi hyväkuntoisia teitä pitkin ja mieli oli enemmänkin Alppimaisemissa kuin Romaniassa. Pisteenä i:n päälle Brasovin karkkikaupunki veti jalat alta ihan täysin ja heitti stereotypiat syvään kuoppaan.

Käänne ajattelussa kuitenkin tapahtui Romanian reissun viimeisten päivien aikana, kun otimme modernin uuden karhean pikajunan kohti rannikkoa ja Constantan kaupunkia. Junasta ulos astuessa aseman edustalla oli vaikka minkänäköistä hörhöä keskellä kirkasta päivää vetämässä hihoista. Taksikuskit torppasimme heti puristaen käsilaukuista ettei mitään varmasti pääse katoamaan. Kukaan ei oikein puhunut englantia ja bussilinjojen selvittäminen oli tehty äärimmäisen hankalaksi. Loppujen lopuksi vanha rämä minipaku ajeli harmaita koloonitaloja ympäröivää päätietä kohti Mamaiaa pysähtyen milloin missäkin liikennevaloissa ottamassa ja jättämässä ihmisiä. Emme vielä hotellilla päättäneet alkaa kaivaa stereotypioita takaisin ylös kuopasta, mutta se täytyi valitettavasti kyllä osittain tehdä sen jälkeen kun näimme kuumimman resort alueen aavemaisen tyhjänä repsottaen ja kun Constantan kaupunkia kierrellessä oli vähän koko ajan tunne, että toisella silmällä täytyy tarkkailla ympäristöä ja sisällä kalvoi epämiellyttävä olotila.

Kun sitten näitä kaikkia paikkoja ja kokemuksia alkaa vetää yhteen, ei voi todeta muuta kuin että Romania on kyllä ehdottomasti mainettaan ja stereotypioitaan parempi. En kuitenkaan voi olla alleviivaamatta maan kontrastisuutta ja sitä, kuinka vahvasti tuo ylläoleva historia näkyy vielä katukuvassa ja kuinka kommunismin aika elää vielä pitkään ihmisten mielissä. EU raha virtaa kuitenkin jo kovaa vauhtia ja sen voi jo nähdä Bucharestin pääalueilla ja Transilvanian pienissä hurmaavissa vanhoissa kaupungeissa. Romanialla on kuitenkin vielä paljon ongelmia selätettävänä ja uudistuksia tehtävänä. Korruptio ja inflaatio vaivaavat ja maatalouttakin tulisi uudistaa. Halu on kuitenkin sen verran kova saavuttaa Schengen sopimus, että uskoisin kehityksen leviävän hurjalla vauhdilla myös rannikolle saakka. Ehkä jo 10-vuoden päästä Romania on myös yksi Euroopan kuumimmista kansainvälisistä rantalomakohteista. Kaikki puitteet maalla on kyllä luoda ja nousta matkailun kärkeen, sillä sen verran monipuolisesta alueesta tässä nyt puhutaan.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä, kuinka tavallisten ihmisten ajatukset tulevat muuntumaan seuraavien vuosien aikana. Vaikka EU:n asettamia tavoitteita kurkotellaankin kiivaasti ja palavasti, samalla kommunismin aika on tehnyt tehtävänsä ja yhä edelleen useat ihmiset eivät itse usko omaan valtioonsa. Nuoret opiskelevat päästäkseen paremmille tienesteille ja kaikki kynsille kykenevät suuntaavat lomille Kreikkaan, koska eivät näe omissa ranta-alueissaan potentiaalia. Historia elää ihmisten mielissä pitkään, mutta jo nyt vilkas ulkoelämä antoi olettaa, että elämän ankeudesta on kuitenkin jo päästy eroon ja ihmisillä on halu mennä eteenpäin.

Tämän hetken Romania on kuitenkin erittäin elävä ja mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, harmautta ja värejä, sekä rikasta ja köyhää ja jokainen vierailemani kaupunki ansaitsee ehdottomasti ainakin yhden oman postauksensa. Samalla täytyy vielä mainita huokea hintataso, erinomaisen täyttävä ruokatarjonta ja ystävälliset ihmiset.

 

Postikortti Bukarestista

Aurinko paistaa, lämpö kohoaa yli parinkymmenen ja suu on hymyssä. Tämä tyttö on nimittäin valloittamassa Romaniaa ja kirjoittaa tällä hetkellä pikaista postikorttia Bukarestin lämpimästä illasta. Ennakkoluulot kaatuivat samantien kun lentokoneen pyörät kolahtivat maahan pari päivää sitten ja Romania on tähän mennessä antanut vain parastaan. Parin päivän aikana täällä onkin ehtinyt metsästää vampyyreja Transilvaniassa ja nauttia Bukarestin kaupunkitunnelmasta, joka on muuten vienyt aivan täysin mennessään. Miten Euroopasta voikien vielä löytyä näin upea, mutta tuntematon kaupunkikohde. Bukarest on tähän asti ollut kaupunkikohde, jossa on siistiä ja halpaa. Kaupunkikohde, jossa vanha kommunistiarkkitehtuuri kohtaa trendikkäät pilvenpiirtäjät, överijäätelöbaarit ja trendikkäät kattoterassit. Ja mainitsemattakaan tätä tunnelmaa, jonka voi vain aistia paikan päällä. Sen kuinka terassit ovat täynnä ihmisiä ja kuinka latinokieli kaikuu musiikin kanssa sulosoinnussa kadulta toiselle.

Transilvaniakin hurmasi linnoillaan ja maisemillaan täysillä. Mutta aloitetaan nyt Bukarestilla ja antaa muutaman kuvan puhua puolestaan juuri tämänhetkisen kaupungin puolesta.

Huomisen jälkeen matka jatkuu kohti rannikkoa Romanian kuumimpaan rantakohteeseen Mamaiaan Mustanmeren maisemiin. Siihen asti ja sen jälkeenkin matkaa voi seurailla reaaliajassa erityisesti Instagrammissa, josta löytyy ajankohtaisia päivityksiä päivästä  toiseen.

Nyt puss och kram ja kohti uusia seikkailuja!

Keväinen loma itä-Euroopassa x5

Kevät on ihanaa aikaa Euroopassa. Se on aikaa kun Suomessa lumien alkaessa sulaa etelässä nautitaan jo vehertävästä luonnosta ja kevään ensimmäisistä lämpimistä auringon säteistä. Se on aikaa kun kaupungeissa on tilaa matkailijalle ja ilma ei ole liian kuuma pitkiin kaupunkikävelyihin. Se on myös aikaa kun sivustot ovat täynnä tarjouksia ja majoituspalvelujen hinnat oikein kutsuvat korottamaan hiukan parempaan hotelliin. Näistä ja aika monista syistä oma tie on vienyt viime vuodet lähes joka vuosi äitien päivän aikoihin alemmas Eurooppaan nauttimaan uusista maisemista. Ja niin se vie tänäkin vuonna ihan heti tämän kuukauden ja viimeisen opiskelijavapun jäädessä taakse.

Koska suuntana on taas itä-Eurooppa, listasimpas tähän viisi jo aiemmin samalla suunnalla toteutettua kevät reissun kaupunkia. Löytyisikö näistä se seuraavan kevään tai jopa tämän kesän lomakaupunki?

Karkkisen hempeä Bratislava

Slovakian pääkaupungissa paistoi viime keväänä aurinko ja kodikas vanhakaupunki hurmasi tämän tytön täysin. Bratislava on mukavan kompaktin kokoinen kaupunkikohde, jossa itäiselle Euroopalle tyypillisesti laitetun pastellinen vanha kohtaa harmaan ja julman näköisen rakennustyylin mielenkiintoisella tavalla. Bratislavan kiertää kiireellä päivässä, mutta itse kyllä varaisin tänne ainakin 3 päivää aikaa, jos fiilistely yhtään kiinnostaa. Vanhan kaupungin kujilla haahuillessa saa mukavasti kulumaan päivän, mutta oma aikansa kannattaa myös antaa Bratislavan linnalle, Tonavan rantamaisemille, sekä uuden kaupungin markkinoille.

Näköalojen Budapest

Oi ja voihan Budapest. Unkarin oma trendi pääkaupunki on nostanut suosiotaan vuosi vuodelta. Vaikka oma pää jäi täysin kylmäksi, helli Budapestin keväinen lämpö ja väljyys mukavasti matkailijan mieltä. Kevät on Budapestissä aikaa, jolloin kannattaa suunnata paikallisten tavoin Margitin saarelle piknikille ja kuntoilla linna- ja gelert kukkuloille ihailemaan maisemia. Jos keväiseen Budapestin lomaan haluaa ripauksen eksotiikkaa, pidempi tai lyhyempi risteily Tonavalla voisi olla juuri omiaan tähän tarkoitukseen.

Lue lisää Budapestistä täältä.

Kuuluisan sillan Mostar 

Lähes Oulun kokoinen Mostar Bosnia&Hertsegovinassa on noussut julkisuuteen erityisesti mielekkäänä päiväretkikohteena Kroatian rantamaisemista. Mostar oli  itsellenikin päiväretkikohde muutama kevät sitten, mutta sanonpahan vaan että kyllä täällä kannattaisi yöpyäkin. Mostar on kuuluisa karun historiasta omaavasta vanhasta kaupungistaan. Vanhaa kaupunkia halkoo turkoosina loistava Neretva-joki ja Mostarin tunnetuin nähtävyys, muslimien ja kroaattien kaupunginosat yhdistävä silta. Kaduilla on aistittavissa tuhannen ja yhden yön satujen henkeä turistimyymälineen ja korkealle kohoavine mineraatteineen. Tämän kaiken lisäksi hintataso on suhteellisen huokea, ruoka maukasta ja kovimmat ruuhkat odottavat toukokuussa vielä parasta sesonkiaan.

Lue Mostarista lisää täältä.

Fantasiamaailman Dubrovnik

Kroatian oma fantasiakaupunki Dubrovnik ei varmastikaan ruuhkatonta päivää näe. Kivinen vanhakaupunki täyttyi risteilyturisteista päivästä toiseen, mutta voi jumpe sitä tunnelmaa aamuisin ja iltaisin kun väet poistuivat takaisin laivoilleen. Keväinen Dubrovnik tarjoaa erittäin kattavan valikoiman loma-asuntoja kohtuulliseen hintaan aivan vanhan kaupungin viehättävimmillä kujilla. Ilmastoinnista ei vielä tarvinnut huolehtia eikä myöskään siitä, sattuisiko äänet kaikumaan yöaikaan pahasti asuntoomme. Sen sijaan aamun ensimmäisinä tunteina lähileipomon kautta oli uskomattoman rauhallista suunnata pienille kierroksille, sekä vierailemaan kaupungin muureilla ja yllä kohoavalla kukkulalla.

Lue Dubrovnikista lisää täällä.

Rennon letkeä Budva 

Kun Dubrovnikista rannikkoa jatkaa vielä hieman alaspäin saavuttaa Montenegron ja sen rivieran. Montenegron rivieran tunnetuin lomakaupunki on Budva. Budvassa ei ole mitään ihmeellistä sen pientä vanhaakaupunkia ja kivirantaa lukuunottamatta, mutta se toimii erittäin mallikkaana tukikohtana Montenegron lomalla. Vuoden 2015 toukokuu oli pelkkää aurinkoa ja lämpöä eikä Budvassa ollut vielä minkäänlaista elämää. Tämä oli kuitenkin erinomainen aika viettää pari rantapäivää autiolla rannalla, sekä tutustua monipuolisen Montenegron maisemiin. Ei ollut ruuhkaa myöskään Kotorin unesco kaupungissa saatika Barin satamakaupungissa tai Durmitorin vaelluspoluilla.

Lisää Budvasta täällä ja lisää Montenegron muista kohteista täällä.

Mutta minne tänä keväänä?

Tämä kevät vie tutustumaan Romaniaan ja pohjoisen Bulgarian maisemiin. Matka alkaa muutamalla päivällä pieneksi Pariisiksikin kutsutussa Bukarestissa, josta matka vie Transilvanian kautta Mustanmeren rannikolle satamakaupunki Constantaan. Mustallamerellä olisi tarkoitus rentoutua Mamaian kuuluisan lomakaupungin maisemissa, josta matkan olisi tarkoitus jatkua rannikkoa pitkin etelään aina Bulgariaan saakka. Bulgariassa olen aikatauluttanut Varnalle 1-2 päivää, jonka jälkeen lomat on lusittu ja on taas aika lentää kotiin. Tässä ajassa ei siis taida ehtiä sinne kuuluisalle Kultahietikolle.

Kaikki kohteet ovat tosiaan itselleni uusia ja Romania myös itselleni uusi maa valloitettavaksi. Olen kuitenkin kuullut paljon hyvää ja itselläni on kova usko toukokuun rauhaan, edullisiin hintoihin ja mukavan lämpimiin aurinkoisiin säihin. Mikäli sulla on kuitenkin jotain vinkkejä jonnekin tänne matkan varrelle ihan todella mielelläni niistä kyllä kuulisin.

Ja ainakin näissä blogeissa voi fiilistellä tulevian Romanian maisemia.

Bucharest: 
Adalmina’s Adventures: http://adalminasadventures.com/bukarest-viikonlopun-parhaat-palat/
Kohteena Maailma: https://kohteenamaailma.fi/eurooppa/bukarest/
Secret Wardrobe: http://www.secretwardrobe.fi/bukarest-romanian-rosoinen-paakaupunki/

Transilvania: 
Maa Quzuu: https://www.rantapallo.fi/maaquzuu/koe-ainakin-nama-romanian-transilvaniassa/
Vagabonda: https://www.vagabondablogi.fi/brasov-romania/

Tuliko nyt edes keväisen kova matkakuume!
Onkos teillä keväisiä reissusuunnitelmia?

Vigo – Kuin Porton unohdettu pikkuveli

Elokuu 2018

Vigo on niitä kohteita, jotka iskivät heti kerrasta. Kun juna puksutti Galician vehreissä maisemissa yksi kaunis kesäinen lauantai aamu rannikkomaisemiin, olo oli väsymyksestä huolimatta jotenkin todella levollinen. Ja siitä se sitten lähti ihana päivä Vigon kaupunkimaisemissa, joissa olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin.

Vigon kaupunki on Galician suurin hieman alle 300 000 asukkaallaan ja löytyy mukavasti Espanjan länsirannikolta noin 40 kilometrin päässä Portugalin rajalta. Vigolla on teollisuuskaupungin maine, jossa yhdistyy kuitenkin ranta, luonto ja kaupunkielämä ja tätä komboa lähdin siis katsastamaan. Päiväni Vigossa alkoi siis Vigo Urzáizin asemalta, jonne puksuttaa junalla Santiago de Compostelasta noin tunnissa ja lentää suunnilleen samassa ajassa esimerkiksi Madridista hyvin yhteyksin.

Ostoskadulta vanhaan keskustaan

Aamuinen Vigo oli viileän raikas, mutta aurinkoinen. Otin kartan esille ja aloitin päiväni kaupunkikierroksella. Vigon keskusta osoittautui mukavan kompaktiksi. Uuden kaupungin puolelta, jonne ihan ensimmäiseksi itse suuntasin, löytyy moderni ostoskatu Rua do Principe. Rua do Principellä kaikki liikkeet olivat vielä kiinni, mutta iloiset kotiinpalaavat juhlijat muistuttivat kuinka Espanjassa osataan pitää hauskaa. Jäin juttelemaan yhden hilpeän porukan kanssa, joka jakeli pienelle turistille aimo annoksen vinkkejä ja jotka totesivat että vain skandinaavit voivat olla näin omituisia ollakseen lauantai aamulla klo 8 nähtävyyskierroksellaan. Muistoksi porukasta jäi kuvia ja videomateriaalia, jonka jälkeen toivotin heille hyvää yötä ja itselleni elämyksellistä turistipäivää.

Rua do Principe viettää kohti rannikkoa ja vanhaa osaa kaupungista. Vanha kaupunki nuokkui, mutta värittömät kujat veivät periespanjalaiseen tyyliinsä kapeana ylös ja alas. Vanhan kaupungin sydän on luonnollisesti Colexiata de Santa María de Vigon katedraali. Kirkon edessä on pieni aukio, josta lähtevät kujat ovat täynnä baareja, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Merenelävien ystäviä hemmotellaan näille omistetulla ruokakadulla Rúa Pescaderíalla. Jos paikat loistivatkin aamulla tyhjyyttään, voin sanoa että lauantai iltapäivän lounaalle olikin sitten kertynyt elämää ja väkeä jo ihan ruuhkaksi saakka.  Puheensorina jylisi mäkisillä kaduilla ja katusoittajat olivat kertyneet pienten kujien laidoille. Täällä oli ihanan tuttua tunnelmaa. Sellainen periespanjan ja Porton maisemien yhdistelmä.

Rannikkomaisemista rannoille

Vigossa on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vanhakaupunki, että suuntasinkin jo heti aamuvarhaisella katsastamaan Vigon kaupungin rannikkomaisemia. Kaupungin edustalla avautuu teollisuuskaupungille tyypillisesti suuri satama. Rannikkoa vierustaa vilkas autotie, joten aluetta ei varsinaisesti ole suunniteltu rentoon ajanviettoon. Kaupunkiin päin katsoessa myöskään julkisivua ei ole täällä mitenkään kiillotettu. Itseasiassa rannikkotalot repsottivat pahemmin kuin monissa muissa merenranta kaupungeissa. Itselleni tuli kuitenkin samantien niin Porto fiilikset, että tästähän saisi vaikka mitä kun vähän laittaisi! Kaikki, jotka ovat käyneet Portossa tietävät kuinka ne pienet talot avautuvat niin kauniin repsottavan värikkäinä! Rannikon maisemista löytyy myös uusi info piste, ostoskeskus ja näyttelyrakennus, jossa ainakin tällä hetkellä oli esillä Cies Islasin upeita maisemia.

Cies Islas lienee myös Vigon suosituin vierailukohde. Saarille menee useita lauttoja päivässä ja paikan päällä pitäisi odottaa uskomattoman vaalea hiekka, luonnonrauha ja merimaisemat. Koska itselläni oli tällä kertaa vain päivä käytössä täytyi itseni jättää niellen tällä kertaa tuo paratiisikohde odottamaan paluuta.

Sen sijaan auringon alkaessa lämmittää suuntasin siis katsastamaan Vigon kuuluisat pitkät hiekkarannat, jotka avautuvat noin 7 kilometrin päässä keskustasta etelään. Kuuluisa pitkä hiekkaranta on nimeltään Praia de Samil. Alueelle menee useampia busseja, mutta itse otin bussin numero neljä info pisteen edustalta.

Samilin hiekkaranta oli pitkä ja kaunis. Rantaa on jaettu osiin perinteisten ranta-alueiden lisäksi nudisteille sekä koirien käyttöön. Itse aloitin kävelyni eteläpäästä, uitin varpaitani hyytävän kylmässä atlannin valtameressä ja kävelin rantaa niin pitkälle takaisin päin kun oli vain mahdollista. Ilma oli ihanan lämmin ja rannalla oli paljon ihmisiä. Kyllä siinä kelpasi myös hetki hengähtää katsellen maailman menoja. Palvelujakin olisi ollut tarjolla myyjämiehistä rannan läheisyydessä avautuviin ravintoloihin. Ainoa miinus oli tosiaan veden lämpötila, joka ei täällä Atlannilla virtojen takia nouse korkeaksi edes kesän kuumimpina kuukausina.

Linnamaisemien kautta uusille asuinalueille

Ihanan muutaman tuntisen jälkeen rannalla olin valmis suuntaamaan takaisin Vigon keskustaan lounaalle ja lounaan kautta pikkuhiljaa kohti bussiasemaa. Bussiasema sijaitsi sopivasti noin 3 kilometriä kaupungin ulkopuolella, jonka otin itse mahdollisuutena laajentaa kävelyreviiriä ja nähdä myös paikallista naapurustoa.

Matkan varrelle jäi kuitenkin yksi Vigon merkittävimmistä nähtävyyksistä nimittäin vanhan linnan kukkula maisemineen, jonne nyt oli yksinkertaisesti kivuttava. Linnasta ei ole paljoa enää jäljellä ja kukkulaa ei ole muutenkaan sen kummemmin laitettu. Näkymät olivat kuitenkin kohtalaiset ja voi kun taas kerran ajattelin ihanaa Portoa ja kuinka siellä on juuri niin kaikki samat jutut kuin täälläkin. Kun olin aikani tiiraillut kaupunki- ja merimaisemia laskin kukkulan alas toiselle puolelle kaupunkia ja aloitin viimeisen jalkapatikkani kohti bussiasemaa. Paikalliset naapurustot olivat periespanjalaisia. Eihän täällä sinällänsä mitään erikoista nähtävää ollut mutta tulipahan käveltyä!

Ja niin saavutin bussiaseman ja otin seuraavan mahdollisen bussin tunnin päähän Ourensen kaupunkiin.

Vigosta jäi jotenkin niin hyvä mieli ja harmittelin vielä bussissakin kuinka tämä olisi ehdottomasti vaatinut ainakin kolme päivää aikaa. Jotenkin uskon, että tämä kaupunki tulee jossain vaiheessa nousemaan Porton rinnalle, sillä niin samanlaisia nämä kaksi kaupunkia ovat! Jos kiinnostaa siis erinlainen, mutta monipuolinen loma Espanjassa en voi kuin suositella tätä kaupunkia! Ehkä sinne kannattaa mennä nyt kun ei ole vielä niin suosittu.

Budapest ja ensikertalaisen aluekatsaus

Voihan Budapest! Tuosta reissusta on nyt kulunut melkein vuosi ja sanaakaan en ole saanut blogin taakse päivitettyä. Syitä on monia ja suurin on varmastikin se, että tämä kaupunki ei yksinkertaisesti saanut tätä tyttöä oikein inspiroitumaan. Sää kuitenkin suosi ja kukapa ei voisi sanoa etteikö Budapest olisi matkailullisesti yksi nousevimmista tähdistä.

Koska matka oli itselleni ensimmäinen kaupungissa, kiersin toki kaikki ikonisimmat paikat ja alueet ja ajattelin ne nyt laittaa myös teille jakoon. Tässä siis viisi aluetta, joista aloittaa Budapestin tutkiminen.

Buda ja linnavuori

Jos ei ole käynyt linnavuorella, voiko sanoa käyneensä Budapestissä? Linnavuori näkyy jo kaukaa jokivarressa ja sinne kannattaa ehdottomasti suunnata ikonisesti ylittäen kuuluisan ketjusillan. Ketjusillan kupeessa voikin sitten tehdä päätööksen ottaako Siklo köysiratahissin huipulle vai turvautuuko jalkapatikkaan. Hissin ympäristössä kannattaa myös varautua kaikenmaailman opaspalveluiden, lippujen ja matkamuistojen myyjiin ja ostaa liput sieltä aidolta tiskiltä. Lipun tulisi maksaa noin 1200 florinttia /4 euroa suuntaansa ja meno-paluuna noin 1800 florinttia /6,5 euroa.

Me emme kuitenkaan ottaneet tuota kuuluisaa kaapelikyytiä vaan teimme jalkapatikan. Nousu ei ollut paha ja maisemat paranivat mitä ylemmäs kohosimme. Parasta tällä jalkapatikalla olivat kuitenkin ehkä näkymät, jotka avautuivat ilman ruuhkia ketjusillalle. Mikäs siinä maisemia katsellessa oli aina pysähtyä vetämään vähän henkeä.

Huipulla odottaakin sitten se mitä koko vuori on saanut nimensä eli Budan linna. Linna on kokenut vuosien saatossa kovia ja tämän päivän restauroitu tulos jätti kyllä tämän tytön hieman kylmäksi. Linnan huudseilla oli tänä aurinkoisena päivänä kuitenkin arvovieraita ja upeat sotilaalliset näytökset sitten korvasivat muuten tuota melko kylmää tunnelmaa. Mikäli linnaan haluaa sisälle, löytyy sieltä tänä päivänä historiallinen museo.

Pelkkään linnaan ei kuitenkaan kannata tätä kukkulavierailua jättää, sillä alueen muihin näkemisenarvoisiin pytinkeihin kuuluu Matiaksen kirkko ja Kalastajan linnake. Matiaksen kirkkoon pääsee kurkistamaan lisämaksusta, mutta koska näitä kirkkoja on tullut nähtyä mm. joka paikassa jäi tämä tällä kertaa näkemättä sisältä. Ilmassa haisi todella rahastamisen meininki. Kalastajan linnake oli sen sijaan kuin Disney maailman linna upeine näköalatasanteineen, mutta mitään vanhaan kaupunkiin viittaavaa täällä ei sitten ollutkaan.

Jos rauhaa ja vanhoja taloja kuitenkin kaipaa, suosittelenkin pientä kierrosta pytinkien ulkopuolella, sillä täällä niitä muuten oli. Kauniita värejä, kapeita mäkisiä katuja ja jotain sitä mitä olin muualtakin etsinyt.

Buda, Gellertin kukkula ja parhaimmat panoraamamaisemat

Gellert on jotenkin jäänyt naapurinsa linnakukkulan jalkoihin, mutta voi juku kun nautin tästä naapurikukkulasta! Gellert on parhaimmillaan luontoelämys keskellä upeita kaupunkimaisemia. Gellertiin kannattaa suunnata ottamalla esimerkiksi metro Szent Gellért térin asemalle. Tuo asema toimii myös kuuluisan Gellertin kylpylän pysäkkinä. Tämän jälkeen ei oikeastaan tarvitse edes karttaa, sen kuin antaa jalkojen viedä metsäisiä polkuja ja portaita pitkin ylöspäin. Gellertin kukkula kohoaa aina 140 metriin ja matkanvarrelle jää korkeitapaikkoja ja panoraamamaisemia rakastavan lempipaikkoja. En tiedä voiko tätä parempaa näköalapaikkaa löytää koko kaupungissa.

Huipulla avautuu Budan Citadella, eli vanhan linnoituksen rauniot, jonka suurella aukiolla voi ihailla vähän teennäisen näköistä vapaudenpatsasta. Siinä missä patikkapoluilla sai ihailla maisemia aivan omassa rauhassa, olivat turistibussit löytäneet tänne huipulle ja väkeä riittikin kuin pipoa. Omasta mielestäni tämän paikan parasta antia olikin itse matka eikä määränpää.

Gellertin kukkulalta voi muuten helposti jatkaa jalkapelillä vaikka tuolle edellä mainitulle Linnakukkulalle tai sen voi yhdistää seuraavana eteen tulevaan Belvarosin alueeseen.

Pest ja Belvaros ostosmahdollisuuksineen

Belvarosin alue avautuu Gellert kukkulan vastakkaisella puolella jokea. Belvaros on yhdenlainen pääkeskusta, jossa rakennustaide ei ollut omaan silmääni mitenkään kummoista, mutta ostosmahdollisuuksia ja elämää täältä kyllä löytyi lounasaikaan reippaasti.

Belvarosin parhautta on sen kauppahalli, josta löytyi kaikki tarvittava hedelmistä lihaan, kalaan ja turistimyymäliin. Unkari on tunnettu paprikastaan ja koin itse, että tämä oli erinomainen paikka raahata tuota paprikajauhetta kotiinviemisiksi. Ostoskaduista lienee suosituin on kapea Vaci Utca, jonka ympäriltä löytyy monia hotelleja ja ravintoloita. Koska alue on ehkä yksi Budapestin turistisoituneimmista, kannattaa täällä tsekata ihan varuilta vaikka googlesta ravintoloiden arvostelut mikäli mielii ruokailla. Vaci Utca päättyy uuden kaupungin alueelle uusine ostoskeskuksineen ja merkkiliikkeineen ja lähellä olevalta Deák Ferencin aukiolta voi ottaa vaikka metron kohti seuraavia seikkailuja.

Lipotvarosin rantamaisemat ja Unkarin kuuluisa parlamenttitalo

Kun Belvarosista jatkaa jonkinverran pohjoiseen saapuu Lipotvarosin alueelle ja kenties koko Unkarin kuuluisimman pytingin nimittäin parlamenttitalon eteen. Parlamenttitalon edessä riitti kuhinaa ja ihmettelijöitä. Uusgoottilaiseen tyyliin rakennettu pytinki loisti kauniina auringossa, mutta jotenkaan tässäkään ei ollut ollenkaan sellaista vanhaa arvokasta hehkua mitä ehkä itse odotin. Parlamenttitalon sisällä järjestetään erilaisia kävelykierroksia, joilla pääsee ihailemaan mm. Unkarin tärkeintä aarretta, sen omaa kruunua. Me skippasimme nämä ja suuntasimme läheiselle jäätelökopille ja jatkoimme matkaa kiertäen alueen muita kujia, josta emme vain saaneet mitään irti.

Rentojen lomapäivien Margitin saari

Margitin saari löytyy vielä Parlamenttitalostakin lisää pohjoiseen. Saari makaa Budan ja Pestin välissä Tonavalla ja sitä pääsee ihmettelemään saaren molemmista päistä yhdistäviltä silloilta. Margit oli selkeästi aurinkoisten viikonloppujen vapaa-ajanviettokohde. Me suuntasimme tännä viimeisenä Budapest päivänämme kun ukkosen painostava ilma vei meitä eteenpäin.

Margitin saarella vuokrataa pyöriä ja potkulautoja, sieltä löytyy vesisuihkun varusteltu monumentti, jonka ympärillä voi kuunnella elävää musiikkia. Saarella on ruokakojuja, jäätelökoppeja, lasten leikkipuistoja ja jopa pieneläintarha. Pohjoispuolella saarta voi ihmetellä vesitornia ja vanhoja raunioita, kunnes on vihdoin saavuttanut saaren toisen pään.

Saari yllätti koollaan varsinkin kun painostava ukkosilma muuttui oikeasti kaatosateeksi. Tämä oli kuitenkin rento kohde, jossa näkisin itseni viihtyvän jopa pitempäänkin erityisesti ystävien seurassa.

Näiden viiden alueen lisäksi ensikertalaisen kannattaa ehdottomasti suunnata johonkin kaupungin tunnetuista kylpylöistä. Széchenyin kylpylä on kylpylöistä ehkä se tunnetuin, jonka mekin halusimme katsastaa ihan vain ulkoapäin. Jos kuitenkin mielii unkarilaista täydellistä spa ja hemmottelulomaa, suosittelen ehdottomasti suuntaamaan Balaton ja Heviz järville lillumaan järvissä ja termaalisissa vesissä.

Vaikka Budapest ei itseä oikein sytyttänytkään ja vielä tätä kirjoittaessakin olen hieman ristiriitaisissa fiiliksissä, kannattaa kaupunki kuitenkin käydä katsastamassa itse. Budapest on kuitenkin niin suosittu kaupunkilomakohde, että jotain taikaa siellä täytyy olla!