Browsing Category

Eurooppa

Oostende – Rantaparatiisi Belgiassa

Kilometrien mittaisena jatkuva hiekkaranta ja tummansinisenä hohtava meri eivät tule varmaankaan monelle ensimmäisenä mieleen Belgiasta. Täytyy myöntää, että itsellenikin mielikuvieni Belgia oli ennen vierailuani keskiajan kaupunkeja, vohveleita ja toinen toistaan upeampia linnoituksia. Sitten aloin kuitenkin katsella karttaa tarkemmin ja päädyinkin hetkessä viettämään parin päivän rantalomaa Belgian suurimpaan rantakaupunkiin Oostendeen.

Oostende on kuin saapuisi toiseen maahan. Puolentoista tunnin junamatkan jälkeen Brysselistä edessä ei ollut enää harmaita vanhoja rakennuksia, enää ei puhuttu ranskaa ja ympärillä näytti vallitsen leppoisan nuorekas lomailmapiiri. Ensimmäisen viiden minuutin aikana kävelin  lämpimässä aurinkoisessa lomasäässä heti aseman edessä aukeavalle jokisuistolle ihailemaan veneitä ja katselemaan jäätelöä syöviä ja lokkeja väisteleviä ihmisiä. Tuli mieleen kesäinen Kööpenhamina. Kuulostaahan hollannin kieli tai paremminkin flaami jopa vähän samalta.

Oostende syntyi paikalleen 1200-luvun jälkipuoliskolla pieneksi kalastajakyläksi. Tänä päivänä kaupungissa asustaa reilu 70 000 ihmistä ja kalastus on pitänyt paikkansa taloudessa, joskin palvelusektori on noussut yhdeksi alueen tärkeimmistä elinkeinoista. Kesämatkailu onkin Oostenden kantava voima, mikä näkyy monipuolisena tapahtumalistana, mutta myös ihan käytännössä ihmismäärässä.

Jo heti jokisuulla laitoin myös merkille, että Oostende on melko kompakti paketti ja vähän kuin olisi kotiin tullut. Rautatieasemalta käveli keskuskadulle kymmenessä minuutissa ja edessä aukesi kotoisasti ruutukaavaan rakennettu pieni kaupunki.  Sivusin 1908-luvulla valmistunutta ylväänä seisovaa goottilaista katedraalia, käännyin kaupungin pääkadulle kerkstraatille vaatekauppoineen ja saavuin Wapenpleinin aukiolle. Terassit mäkkäreineen päivineen olivat täynnä ihmisiä ja kun tunsin nähneeni pääkeskustan suuntasinkin aukionlaidalla sijaitsevaan majapaikkaani, heitin kimpsuni ja kampsuni ja kiiruhdin kohti Oostenden kilometrien mittaisia hiekkarantoja.

Kauaa ei Wapenpleinin aukiolta tarvitsekaan kävellä saavuttaakseen Belgian rivieran. Kerkstraatin suora katu muuttaa aukiolta nimekseen Louisstraat, josta ranta avautuu kokonaisen kolmen korttelin ja parin minuutin kävelymatkan päässä.

Turhaa en Belgian rivieralle asti matkustanut, sillä edessähän avautui sen verran mahtavan leveä rantabulevardi pyöräilijöineen, rullaluistelijoineen, lenkkeilijöineen ja ajankuluttajineen. Ihan kuin Espanjassa! Tässä vaiheessa näin kuitenkin enää silmissäni valkoisen hiekan peittämän rannan ja annoin itseni heittää kengät reppuun ja sukeltaa rantaelämään Belgian tyyliin. Tältä rannalta on turha odottaa mitään erinomaisia palveluja. Meno on vähän sama kuin kotona Nallikarissa. Vesi on melko viileää, mitään atlannin hurmia aaltoja ei ole odotettavissa ja omia eväitä saa syödä aivan rauhassa. Tämä on sellainen ranta, johon tullaan perheellä tai kavereiden kesken oman viltin kanssa, pelataan vähän rantapalloa, uidaan ja syödään omia eväitä. Sellainen helpon kaunis lomaranta. Näillä leveyksillä edes valkoisen haamun ei tarvitse koko ajan miettiä palaako vai eikö pala kunhan rasvaus on jollain tasolla kunnossa. Muutaman tunnin jälkeen allekirjoittanut olikin niin nälkäinen, että päätin suunnata takaisin muutaman minuutin päähän keskustaan ja palata illalla takaisin ihailemaan auringonlaskua.

Auringonlasku oli tunnelmallisen rauhallinen kuten voitte ehkä alla olevista kuvista nähdä. Parasta oli ehkä kuitenkin se, että aamupäivän väkimäärä ja päivämatkalaiset olivat kaikonneet ja maisema oli taas kerran kuin kotirannalla Nallikarissa. Hiljaisen autio, mutta häkellyttävän kaunis. En voinut uskoa olevani Belgiassa.

Seuraavana päivänä katsastin vielä Oostenden loput nähtävyydet. Näihin voinee lukea kaupungin puiston Leopoldin ja Mathildan, sekä rautatieaseman kupeessa sijaitsevan suuremman Maria Hendrikan puiston. Samalla sivuutin Akvaariumin, sekä nykytaiteesta kiinnostuneiden ykköspaikan Mu.ZEE museon.

Oostendessa olisi viihtynyt kauemminkin kuin 2 päivää. Varsinkin kun heinäkuun puolivälissä sää antoi parastaan. Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että rantaelämää ja tunnelmaa löytyy muualtakin kuin trooppisilta vesiltä ja välimeren rannoilta ja, että mikä jottei esimerkiksi kesäloma Belgiassa voisi olla ihan hyvä ajatus jo ihan sen monipuolisuudellaan ja lyhyillä välimatkoillaan!

Košice – Slovakian kaunis kakkoskaupunki

Slovakia on tunnettu vuoristomaisemistaan, sekä hurmaavasta pääkaupungistaan Bratislavasta, joka on helppoa yhdistää kultaiseen kolmioon Budapestin ja Wienin lomien yhteyteen. Jos kuitenkin kaipaa jotain vähän erilaista ja uutta kaupunkikokemusta, Slovakiassa voi myös suunnata esimerkiksi itärajalle maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin keskiaikaisen kauniiseen Košiceen.

Košiceen ei Suomesta ole tällä hetkellä suoria lentoja ja sijainti on muutenkin melko syrjäinen. Bratislavasta lähdettäessä edessä ovat vuoret ja näin ollen matka-aikaa saa varata autollakin 5 tuntia. Järkevämpi tapa (ellei sitten halua nähdä samalla koko Slovakiaa ja sen upeita maisemia) onkin lentää Unkarin Budapestiin tai Puolan Krakovaan ja saavuttaa kaupunki noin 3-4 tunnissa. Oma valinta oli siis tällä kertaa Budapest, sillä samalla lomalla tutuksi tuli myös Balaton järven maisemat.

Mutta millainen tämä Slovakian toiseksi suurin kaupunki sitten on?

Košicen historia ulottuu 1200-luvun lopulle ja kaupunki on kuulunut Unkariin ja  Tsekkoslovakiaan ja ollut strategisella kauppatien varrella. Tänä päivänä Košicessa asustaa reilu 240 000 ihmistä, jossa sijaintinsa ja historiansa takia on monimuotoinen väestöjakauma. Se on tunnettu mm. yliopistostaan ja teollisuudestaan, sekä kauniin karkkisesta vanhasta kaupungistaan.

Košiceen tutustuminen kannattaakin aloittaa sen keskiaikaisesta suorakulmion muotoisesta vanhasta kaupungista, jonne käveli kätevästi rautatieasemalta Mestsy puiston läpi. Mestsy osoittautui melko kulahtaneeksi puistoläntiksi, jonne ei välttämättä kannata suunnata erikseen ellei sitten tosiaan ole tulossa rautatieasemalta.

Vanhan kaupungin saavuttaa kuitenkin kävellen mukavavasti vartissa, jonka jälkeen edessä avautuvat pastellisen karkkiset keskiaikaiset talot. Suorakulmion muotoisen kompaktin vanhan kaupungin sydän on Hlavné námestien aukio ja Hlavnén katu. Keskellä aukeaa St. Elisabethin katedraali, joka kantaa Slovakian suurimman kirkon asemaa. Samassa rykelmässä ihailla voi Urbanova vežan tornia ja suihkulähdettä. Alueelta löytyy myös joitain museoita, jotka jäivät meillä tällä kertaa katsastamatta.

Vanhan kaupungin laitoja reunustavat baarit ja ravintolat, joista mekin istahdimme yhteen. Keltská Krčma oli saanut hyvät arvostelut ja terassi näytti viihtyisältä. Palvelu osoittautui kuitenkin melko ala-arvoiseksi ja toinen annoksistamme oli täysi floppi. Liekö kiire vai mikä syynä, mutta possupihvimme oli tosiaan aivan läpiään raaka. No en minäkään saanut hampurilaistani ilman sipulia vaikka pyysin, mutta tästä syytän kielimuuriamme. Toinen riesa alueen terasseilla ylipäänsä oli valtava määrä kerjäläisiä ja romaneja. Jossain vaiheessa ruokaa odotellessa mietittiinkin, että ehkä sisällä olisi voinut olla kauniista säästä huolimatta jokseenkin mukavampi syödä.

Vanhakaupunki vaihtuu kuitenkin Košicessa melko nopeaa myös paikallisiin lähiöihin. Koska itse aina haluan tunkea itseni ulos kiillotetusta kuplasta, kävimme katsastamassa jalkapelillä myös Slovakian suurimman kasvitieteellisen puutarhan. Kasvitieteellinen puutarha sijaitsee noin 2,5 kilometriä vanhasta keskustasta pohjoiseen. Pääsymaksu oli hassut muutama euroa ja edessä aukesi kasvihuoneet ja kauniit piha-alueet. Opaskirjan mukaan alueelta löytyy 4000 lajia ja on ollut suojeltuna vuodesta 2002 alkaen. Ja entäs ne lähiömaisemat? Ne olivat hyvin perinteisiä kerrostaloja, luhtitaloja ja yllätyksekseni mukavan pastellisia värejä.

Viimeisenä vierailimme vielä rautatieaseman vieressä uuden karheassa Aupark ostoskeskuksessa. Suuntaa siis tänne mikäli ostosten teko kiinnostaa keskustan lieppeillä.

Košicen näki näin ollen oikein hyvin päivän aikana kävellen. Toivottavasti kaupunki saisi siistittyä ja ratkottua kerjäläisongelmaa ennen kesää, sillä toukokuussa 2019 kaupungissa järjestetään Bratislavan kanssa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut. Kaupunki on kuitenkin kompakti, monikulttuurinen ja hyvin erilainen kuin pääkaupunki Bratislava ja antaa mielestäni kattavamman kuvan myös koko Slovakiasta maana.

5+1 rantasuositusta eteläiselle Ibizalle

Vaikka ulkona on pakkasta aivan liikaa, mieli alkaa olla jo suunnittelemassa kevättä, tulevaa kesää ja mahdollisia seikkailuita. En ehkä usko, että Erasmus keväästäni alkaa olla jo kaksi vuotta, sillä vastahan me makoiltiin ja otettiin Ibizan calat eli rannat haltuun viimeisellä yhteisellä matkallamme. Koska Ibizan eteläpuolen rannat eivät näköjään ole vielä päätyneet blogin puolelle, niin nyt voisi olla hyvä aika. Kerrattakoon vielä, että vietimme siis Ibizalla yhden pitkän viikon lopun toukokuun alussa vuonna 2017. Ilma oli jo todella lämmin ja kuten näette, me saatiin nauttia näistä rannoista melko keskenämme. Tästä voi lukea pikakelauksen noihin päiviin klik.

Mutta mennäänpäs itse niihin rantoihin…
Näiden saavuttamiseksi en voi suositella muuta kuin vuokra-autoa.

St. Antonysta pohjoiseen….

Kristallivedet Cala Saladetalla

Cala Saladeta oli ykköskohteemme, jota hotellimme respatäti suositteli parhaimpana läheltä majapaikkaamme St. Antonya. Automatkaa pohjoiseen rannalle oli noin 8 kilometriä ja vastassa meitä odotti raikas metsä ja pieni vaellus portaita pitkin kohti rantamaisemia. Edessämme aukesi upean kristallisena loistava välimeri ja karkeaa hiekkaa oleva ranta. Koska halusimme vielä jotain eksoottisempaa lähdimme kalliokiipeilemään rannikkoa eteenpäin kunnes saavutimme paratiisimme. Valkoinen hiekka, vaalean sininen vesi, kallioita, eikä ketään muita kuin me. Tämä paikka oli täydellinen paratiisi. Niinpä me päätettiinkin asettua tänne heti pidemmäksi aikaa aloillemme ja nauttia rantapäivän ensimmäisestä kohteesta.

Cala Saladetalla ei ole palveluita, joten mukaan on hyvä varautua ottamaan kaikki tarvittava mahdollista rantapäivää varten. Cala Saladeta ei sovellu myöskään liikuntaesteisille johtuen sen haastavista portaista parkkipaikan ja ensimmäisen rannan välllä. 

Nuorison suosikki Cala Gracioneta 

Seuraavana etappina edessämme aukesi Cala Gracionetan, joka sijaitsee vain noin 3 kilometrin päässä St. Antonysta ja on melko helpon saavutettavuuden päässä. Helppo saavutettavuus Ibizan bileparatiisista tarkoittikin hyvän fiiliksen omaavaa nuorisorantaa, jossa poppi soi jo iltapäivällä ja olutpullot kilisivät kuin viimeistä päivää. Vaikka rannalla oli hyvä tunnelma, itse ranta oli kuitenkin väkimäärästä ja ehkä sen tyylistä johtuen epäsiisti. Ja koska me olimme lähinnä roadtrippailemassa emmekä kaljoittelemassa, pieni pysähdys tällä rannalla oli tällä kertaa meille tarpeeksi.

Cala Gracionetaan kannattaa tulla hakemaan riehakasta rantaelämää ja jättää kukkahattu odottamaan hotellihuoneeseen uusia päiviä. Tämän rannan voi saavuttaa vuokra-auton lisäksi helposti myös kävelemällä, sillä välimatkaa St. Antonyn lomakeskuksen ja rannan välillä on vain noin 3 kilometriä. 

St. Antonysta etelään…

Viimeisenä päivänä lentokentälle mennessä otimme tavoitteeksemme käydä vielä katsastamassa muutamia rantoja ennen myöhäistä iltalentoa takaisin Madridiin. Näihin me siis päädyttiin.

Lapsiperheiden suosikki  Cala Comte

 

Cala Comte oli samaisen respatädin toinen suosikki, joten tottahan myös tännekin täytyi suunnata. Comten ranta sijaitsee noin 11 kilometriä rannikkoa etelään ja vastassamme oli palveluiltaan astetta parempi ja laitetumpi ranta-alue. Cala Comtessa valkoinen hiekka kohtasi turkoosina hohtavan meren, sekä upeat kalliot, suuren ravintolan, baarin ja jopa rantatuoleja! Tämä oli myös selkeästi perheiden suosikkikohde. Meille tämä oli tälä kertaa liikaa väkeä ja palvelua, joten pienen hengähdystauon jälkeen teimme tilaa uusille tulokkaille ja jatkoimme matkaamme.

Cala Comten rannan edustalta löytyy iso parkkipaikka ja sen saavuttaa myös St. Antonysta kesäaikaan bussilla (lähtee bussiasemalta) tai paatin kyydissä. Aivan rannan vieressä matkailijoita hemmotellaan suurella ravintolalla ja baarilla. Vuokrattavat aurinkotuolit tekevät tästä rannasta myös helpon koko päivän rantakohteen. Valkoinen hiekka ja rauhallinen turkoosi meri ovat omiaan myös lapsiperheille. Hyvän saavutettavuuden vuoksi, tältä rannalta ei kannata odottaa omaa rauhaa. 

Pieni ja rauhallinen Cala d’Hort

Cala d’Hortin pieni ja idyllinen poukama oli taas kuin paratiisi ruuhkaisen Comten jälkeen. Cala d’Hort sijaitsee jo melko syrjässä noin 16 kilometrin ajomatkan päässä Comten rannalta, sekä 20 kilometrin päässä St. Antonysta. Mikäli tänne kuitenkin saapuu löytyy lähettyviltä peruspalveluiden lisäksi upeat patikkamaastot ja näkymät läheiselle Vedran saarelle. Näin mekin siis innostuttiin patikoimaan Vedran näköalapaikalle ja jatkamaan matkaamme vieläkin korkeammalle Piratan tornille. Matkalla näkee kuihtuneen luonnon lisäksi luolissa asustelevia hippejä ja ylhäällä odottavat toki upeat panoraamamaisemat.

Cala d’Hort on saavutettavissa vain vuokra-autolla ja tarjoaa mukavan idyllisen paikan rantaloman viettoon. Vaaleaa hiekkaa ja turkoosia vettä,..

Vapaamielinen Sa Caleta

Viimeinen rantaseikkailumme tuli koettua jo sitten ihan lentokentän kupeessa Sa Caletan rannalla. Saavuimme paikalle myöhään iltapäivällä kun, pienen poukaman ravintola oli juuri sulkemassa oviaan ja ranta alkoi tyhjetä väestään. Sa Caleta ei ollut vaaleaa hiekkaa vaan päinvastoin edessä oli upeat punertavat kalliot ja niiden väliin jäävää punertavaa hiekkaa ja kirkas välimeri. Täällä ilmapiiri oli taas astetta vapaamielisempi ja rennompi. Ympäriltä löytyi homopareja, nudisteja, hippejä ja ihan tavallisia lapsiperheitä. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa ja tämä ranta jäikin erityisesti mieleen tästä omanlaisesta ilmapiiristään. Lentobongarin rakkaudeksi hiekalla maatessa oli myös hyvä katsella viereiselle lentokentälle laskeutuvia lomalentokoneita. Melkein väittäisin tämän olleen toinen suosikkini heti Saladetan rannan jälkeen.

Sa Caletan rannalle kannattaa lähteä avoimella mielellä ja hyvällä porukalla. Edustalta löytyy yksi ravintola, joka tosin sulkee ovensa (ainakin tänä toukokuisena päivänä) melko aikaisin. Sa Caletaa suosittelisinkin erityisesti rennoksi piknik rannaksi omine eväineen, juomineen ja musiikkilaitteineen. 

Ja näiden viiden eteläisen Ibizan rannan kanssa tuli taas todettua se, että jo näinkin pienelle alueelle mahtuu monenlaista. Oma suosikkini oli ehdottomasti ensimmäisenä mainittu Saladeta. Epäilen, että tuosta paratiisista saa nauttia yksin kesäkuukausina, mutta ainakin toukokuussa parempaa saa ehdottomasti hakea.

Yhtenä ekstrana haluan myös mainita ihan perinteisen St. Antonyn rannan mikäli tahkominen ympäriinsä ei aina ole se oma juttu. St. Antonysta löytyy mukavasti rantahotelleja, palveluita ja yöelämää. Lue lisää vaikkapa täältä. Ja annettakoot nyt vielä loppuun toinenkin vinkki nimeltään Formenteran saari, joka on rantoja rakastavan unelmapaikka.

Uusia tuulia Espanjan lomille – Vinkit alue alueelta

Tuntuuko, että Aurinkorannikko alkaa olla jo nähty tai että seuraavalla Espanjan lomalla voisi vähän laajentaa reviiriä ja kokea vaikka jotain uutta. Mun oma rakkaus maata kohtaan on laajentanut tätä reviiriä jo melkoisesti ja mulla on jokin hinku aina tunkea itseni paikkoihin, joista en ole koskaan kuullutkaan tai joissa en ole vain ehtinyt käydä. Harmittavasti läheskään kaikki ei ole vielä edes yltänyt tänne blogin puolelle. Nyt ajattelinkin siis jakaa teille pala palalta ja alue alueelta ehkä jotain uusia käymisen arvoisia mestoja Espanjasta. Unohdetaan nyt luvuista kuitenkin kokonaan saaristot, josta voisi joskus tehdä oman hidden secrets postauksen. Unohdetaan myös pohjoisen Baskimaa, Cantabria ja Asturias, sekä läntisen Espanjan valtava Extremadura, jonne siipeni eivät ole vielä yltäneet. Unohdetaan myös Katalonia, koska itse olen käynyt alueella vain Barcelonassa, joten mitää erityisvinkkejä alueelle ei ole kanssanne jakaa aikanaan vielä.

Lennä Malagaan ja koe pohjois-Andalusia

Andalusian ensimmäisiä vierailukohteita lienee ihanan trendikäs Malaga ja Aurinkorannikon helmet kuten Fuengirola ja Marbella. Seuraavilla Andalusian lomilla tutuksi ovat varmaan jo tulleet koko alueen pääkaupunki Sevilla, vanhasta moskeijastaan ja juutalaiskortteleistaan tunnettu Cordoba ja tuhannen ja yhden yön satujen Granada. Entä seuraavaksi?

Andalusia on valtava alue, jossa on paljon muutakin kuin nämä syystäänkin suosikit klassikot. On ihania pieniä kyliä kuten Iznajar, on lumihuippuisia vuoria Sierra Nevadalla, mutta on myös massalta piilossa pysyneet Jáen, Baeza ja Úbeda, jotka hurmasivat tämän tytön vanhoilla kaupungeillaan ihan sata nolla ja jotka on muuten helppoa yhdistää samaan lomaan niiden kompaktien välimatkojen myötä.

JÁEN

Jáen on Jáenin maakunnan pääkaupunki reilulla 100 000 asukkaallaan. Maisemaa hallitsee Espanjan kaupungeille tyypillisesti katedraali, jota ympäröivät pienet kadut kutsuvat heti tutkimusretkelle. Mikä on sitten se juttu suunnata Jáeniin ja miksi se erottuu muista? Kun katedraalilta suuntaa kohti pohjoista kadut alkavat mennä kapeammiksi, ränsistyneimmiksi, mutkittelevimmiksi ja värikkäämmiksi. Alue on syntynyt rinteeseen ja mieli vie samantien seikkailemaan jonnekin meren toiselle puolelle Lattareihin. Kujat nousee ja laskee ja siestan aikaan vain sisältä kuului kaduille puheensorinaa ja musiikkia. Rakastuin täysillä. Katurakkauden lisäksi Jáenissa kannatta vierailla ainakin Baños Arabesin ilmaisessa kulttuurikeskuksessa ihan jo sen kattoterassilta aukeavien näköalojen takia. Ja koska ollaan ulkona maineen ja mammonan saavuttaneista kaupungeista Jáenista tuskin löytyy yhtään matkailijoille tarkoitettua segunda ravintolaa turistilisähinnoilla. En pettynyt kertaakaan.

Málagasta pääsee Jáeniin autolla noin 2 tunnissa, bussilla noin 3 tunnissa (ALSA) tai yhdellä päivittäisellä junayhteydellä 4 tunnissa (Renfe). 

BAÉZA & ÚBEDA

Pienet naapurit Baéza ja Úbeda ovat pohjoisen Andalusian kaksi kauneita salattua helmeä. Kylät ovat tunnettuja erityisesti Barokkiajan arkkitehtuuristaan ja ovatkin tienanneet tällä itselleen UNESCOn statuksen. Úbeda on kylistä hieman isompi reilulla 35 000 asukkaallaan, mutta Baéza ei jää yhtään jälkeen tyylillään tästä isoveljestään.

Úbedan sydän on Vaquez de Molinan aukio, jonka ympäriltä löytyy sekä palatsia, että basilikaa. Kaupunki jatkuu aukiolta pohjoiseen päin, jossa on lisää ihasteltavaa Barokkityyliä ja kauniita katuja. Úbeda on myös tunnettu sanonnastaan Andar por los cerros de Úbeda, jolla halutaan erityisesti tuoda arvoa Úbedan upeille kukkuloille ja niiltä avautuville oliiviviljelmien täyttämille maisemille. Baezassa barokkitaiteen ystävä suuntaa ensimmäiseksi katedraaliaukiolle, jonka ympärillä aukeaa pieni ja hurmaava vanhakaupunki. Itse kipusin myös kirkontorniin ihailemaan maalaismaisemia.

Jáenista Baézaan matkaa kertyy noin 50 kilometriä, jonka saavuttaa suoralla bussiyhteydellä 35 minuutissa. Välimatkaa Baézasta Úbedaan on vastaavasti 10km, jonne pääsee bussilla vartissa. 

Lennä Alicanteen ja suuntaa naapuriin Murciaan

Alicantekaan ei ole turha paikka. Viikon lomalla näkee hyvin monipuolisen Alicanteen rantoineen, sekä kenties suositun Torreviejan ja tvstä tutun Benidormin. Seuraavalla lomalla tutuksi ovat saattaneet tulla Calpen ja Altean hurmaavat rantakaupungit, sekä jopa Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki Valencia. Mutta mitäs jos seuraavalla matkalla vaihtaisi itsehallintoaluetta ja suuntaisi Valenciasta Murciaan.

MURCIA

80 kilometriä Alicantesta lounaaseen saavuttaa uuden itsehallintoalueen Murcian. Murcian alue on jäänyt vähän aurinkorannikon ja Costa Blancan varjoon, mutta omasta mielestäni aivan syyttä. Murcian alueen pääkaupunki on tietenkin Murcia, josta on hyvä aloittaa alueeseen tutustuminen.

Murcian kaupungissa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä, joten mistään perähikiästä ei ole todellakaan kyse. Kaupunki on kuitenkin pieni ja kompakti ja nopeaa parissa päivässä kierretty. Murcian kaupungin sydän on sen goottilaisbarokkityylinen pääkatedraali. Katedraalin ympäriltä löytyy kompaktisti kaupungin muut mielenkiintoiset vierailukohteet, kuten Real Casino de Murcia, sekä lukuisat muut museot. Jokimaisemia kannattaa käydä myös ihailemassa vanhalta Puente de los Peligrosin sillalta. Ja koska kyseessä on yliopistokaupunki, Murcialle kannattaa antaa aikaa tapasbaarien ja yöelämän merkeissä. Tämän paikallisemmaksi yöelämä Espanjassa tuskin voi muuttua.

Murcian saavuttaa Alicantesta, sekä vuokra-autolla että suoralla bussilinjalla noin tunnissa. 

CARTAGENA

Murcian hallintoalueelta löytyy myös kauniita merimaisemia, joista tunnetuin lienee historiallinen Cartagena. Cartagenan satamakaupungissa yhdistyy mukavasti barokki ja uusklassista tyyliä edustava keskuskatu, tyylikäs satama-alue, sekä arkeologiset rauniot, joista nähtävillä on esimerkiksi roomalaisaikainen teatteri, Päivä kaupungissa kului nopeaa ja mitä parasta, ilman järkyttäviä matkailuvirtoja.

Murciasta Cartagenaan ajaa autolla ja pääsee bussilla noin 45 minuutissa. 

Lennä Madridiin, lähde hiihtämään ja suuntaa maailmanperintökohteisiin

Ensimmäinen loma Madridissa on soutelua Retiron puistossa, auringonlaskun ihailua Debodilla ja ostoksia Gran Víalla. Ensimmäisillä reissuilla myös läheiset Segovia ja Toledo tulevat lienee monille tutuiksi päiväretkikohteina. Mutta mitä jos seuraavalla Madridin reissulla et suuntaisikaan vaikka ollenkaan kaupungin keskustaan, vaan antaisit mahdollisuuden ensiksi Madridin hallintoalueen luontokohteille tai suuntaisit vaikka suoraan hieman kauemmas upeisiin Unesco-kohteisiin.

NAVACERRADA

Navacerradan pieni kylä on Madridilaisille siinä mielessä uniikki, että täällä pääsee talvisin Guadarraman vuorille laskulomalle. Navacerradaa ei voi kutsua ulkomaisten suosikiksi, mutta pieni kylä tarjoaakin perinteistä Espanjalaista elämänmenoa ja lähinnä punaisen tason rinteitä. Kesällä samaisiin maisemiin voi suunnata nauttimaan luonnosta ja valloittamaan pikkupatikalla vuoren rinteitä. Mikäli luontokohteet alkavat innostaa enemmänkin kannattaa Madridin lomalla suunnata Navacerradan lisäksi esimerkiksi Patonesin alueelle.

Navacerradaan ajaa Madridista noin tunnissa. Julkisilla yhteyksillä Puerto de Navacerrada on helpoiten saavutettavissa Cercanias lähijunalla C8 Chamartin – Cercedilla ja C9 Cercedilla – Puerto de Navacerrada. Matka kestää noin 1,5 tuntia. 

CUENCA

Jos klassinen Ronda Andalusiasta on tuttu, niin miten olisi Cuencan rotkokaupunki Kastilia-La Manchan alueella Madridista noin 165 kilometriä itään? Vaikka Cuenca kuuluukin UNESCOn luetteloon, on se säilyttänyt oman rauhansa ja charminsa monesta muusta kohteesta poiketen. Kuin myös Rondassa, myös täällä pääsee ihailemaan rotkomaisemia ja laidalla riippuvia taloja, mutta ilman turistirysämeininkejä. Cuencan kaupunki- ja linnoitusmaisemat ovat myös vertaansa vailla. Jos luontokohteet kiinnostaa enemmältikin kannattaa Cuencan vieressä sijaitsevassa luonnonpuistossa käydä ihmettelemässä eroosion johdosta kuluneita kiviä Ciudad Encantadassa.

Cuencan saavuttaa Madridista autolla hieman alle parissa tunnissa. Juna- ja bussiyhteyksiä menee harvakseltaan eikä kaupunki näiden puitteissa sovi päiväretkikohteeksi, 

ÁVILA

Espanjan vanhimmasta ja pisimmästä muuristaan tunnettu Ávilan keskiaikainen kaupunki on niin ikää päässyt UNESCOn listoille. Ávila on erinomainen päiväretkikohde, kun haluaa kokea upeaa vanhaa kaupunkimaisemaa rauhassa ruuhkilta. Ávilan juttu on pitkän muurin kävely ja maisemien ihailu, sekä vanhoilla kapeilla kaduilla haahuilu. Vanhankaupungin kujien keskeltä löytyy myös Espanjan vanhin goottilaistyylinen katedraali, jota pääsee ihailemaan lisämaksua vastaan.

Ávilan saavuttaa Madridista autolla hieman alle parissa tunnissa ja junalla noin 1,5 tunnissa. Sopii erityisen hyvin päiväretkikohteeksi tai yhdistäessä kierrokselle Salamancan kaupungin kanssa. 

SALAMANCA

Salamanca on yksi Espanjan nuorekkaimmista kaupungeista, joka on erittäin tunnettu selkeästä espanjastaan, suuresta upeasta katedraalistaan, sekä erityisesti yhdestä Euroopan vanhimmista yliopistoista. Katedraali ja yliopisto ovat kumpikin vierailun ja rahan arvoisia kohteita, joissa saa nopeaa kulumaan aikaa enemmältikin. Näiden lisäksi Salamancaan kannattaa suunnata nauttimaan rennosta kaupunki ilmapiiristä, hyvästä edullisesta ravintola/baaritarjonnasta, sekä Tormes joen ajanviettopaikoista. Mikäli jäät yöksi Salamancan yöelämä on kuulemani mukaan villiä ja nuorekasta.

Salamancan saavuttaa Madridista autolla noin 2,5 tunnissa ja Ávilasta noin tunnissa. Junayhteyksillä aikaa kuluu Madridista  junasta riippuen noin 1,5-3 tuntia ja Ávilasta noin tunti. 

Ja tätä listaa Madridin kohteistahan voisin jatkaa vaikka Madridin omilla El Escorialin upealla luostarilla, Alcala de Henaresin vanhallakaupungilla ja Aranjuezin palatsilla… Mutta jätetään tämä nyt tähän. Lisäähän näitä vinkkejä saa itse allekirjoittaneelta suoraa kysymällä tai tuolta ylävalikosta etsimällä Espanjan alta.

Lennä Santiago de Compostelaan ja koe termaalinen kylpy ja rantaelämää Galiciassa

Santiago de Compostelan kaupunki on lienee monelle suomalaiselle ja muulle ulkomaalaiselle tunnettu pyhiinvaellusreittien pääpisteenä. Vaikka meillä ei Suomessa olekaan kaupunkiin suoria lentoja, voin omalla rintaäänellä todeta, että Santiago de Compostela ei missään nimessä ole eksoottista Galiciaa. Se on pikemminkin A Corunan tavoin lähes jokaisen Galiciaan suuntaavan ehdoton bucket list kohde.

Onneksi Galiciastakin löytyy tilaa ja erityisen paljon hurmaavia rantakyliä, joihin en ole vielä itsekään päässyt tutustumaan. Voin siis todeta olevani edelleen tämän alueen aloittelija, mutta laitetaan nyt silti pari vinkkiä alueelle jakoon.

OURENSE

Ourense on niitä kaupunkeja, joista tuskin kukaan on edes suuremmin kuullut. Espanjalaisille se on kuitenkin tunnettu kuumista lähteistään ja wellness mahdollisuuksistaan. Se on vähän kuin espanjalaisten oma Pärnu tai Ikaalinen. Tänäkin päivänä Ourensessa sijaitsee useampiakin kylpylöitä ja ilmaisia termaalisia kylpypaikkoja, joista erityisesti jälkimmäiset ovat paikallisten viikonloppuvieton suosiossa. Parasta näissä on tosiaan se, että pääsymaksuja ei ole joko ollenkaan tai ne ovat ihan minimalistisia. Jos kylpemiseltä malttaa, kannattaa Ourensen keskustassa käydä katsastamassa sen katedraali ja vanhankaupungin muutama pääkatu. Nämä kadut heräävät eloon erityisesti yöllä, sillä myös Ourensessa sen pienestä koostaan huolimatta on tarjolla vilkasta yöelämää.

Santiagosta ajaa Ourenseen reilussa tunnissa ja hurauttaa junalla noin 40 minuutissa. 

VIGO

Vigoa voisi kutsua rantakohteiden aateliksi ilman, että siitä oikeastaan tietää yhtään kukaan ainakaan matkailullisessa mielessä. Vigo on samalla Galician alueen suurin kaupunki, joten täällä jos missä onnistuu erinomaisesti kaupunki- ja rantaelämän yhdistäminen. Kaupungin ulkopuolella avautuvat kilometrejä pitkät valkoisena hohtavat hiekkarannat, mutta täydellistä rantaparatiisia etsivät suuntaavaan aivan Vigon tuntumassa sijaitsevalla Cies Islasin saarelle. Lauttoja menee saarelle jatkuvalla syötöllä ja edessä odottaa sellainen paratiisi, mikä saa itseni palaamaan takaisin Vigoon mahdollisimman pian. Kaupungista itsestään löytyy kivaa paikallista kaupunkitunnelmaa, hyviä ravintoloita, sekä kukkulan päällä kohoava linnoitus. Kutsuisinkin Vigoa pieneksi Portoksi, mutta ilman minkäänlaista matkailijaryntäystä.

Santiagosta ajaa ja pääsee junalla Vigoon noin tunnissa. 

HUH! Tuliko edes Espanjan nälkä! Olisikos teillä vielä täydentää listaa ja jakaa jotain uusia tuulia Espanjasta, missä ihan ehdottomasti tulisi vierailla mahdollisimman äkkiä? Itselläni tämän hetken listan kärjessä on suunnata uusista kohteista seuraavaksi Extremaduraan (Caceres, Badajoz ja Merida), sekä toivottavasti kokea Baskimaan kuuluisa Bilbao ja lähialueet mahdollisimman pian. Ja tottakai Madridiin ja Andalusiaan on aina yhtä ihana palata.

Vallonian pääkaupunkia valloittamassa Namurissa

Belgia on pyörinyt viime aikoina enemmän ja vähemmän mielessä ja erityisesti tämä pikkuinen Vallonian pääkaupunki. Ei siinä mielessä, että maa olisi vienyt täysin jalkoja alta, mutta lähinnä mahdollisuuksineen ja monipuolisuudellaan. Vierailin pari kesää takaperin yhteensä 6 kaupungissa, jossa matkani alkoi lentämällä Charleloiriin ja jatkamalla matkaa suoraan Vallonian pääkaupunkiin Namuriin.

Reilu 100 000 asukkaan Namur löytyy Brysselistä 71 kilometriä kaakkoon. Namuriin saavuttaessa ei voi olla huomaamatta sen tärkeää teollista alkuperää, joka näkyy hyvin myös tummassa tiiliarkkitehtuurissa. Vielä tänäkin päivänä Namur on tärkeä teollisuuden keskus ja tunnettu erityisesti nahka- ja metallituotteistaan ja niiden valmistuksesta. Kaupungin rautatieasema seisoo myös strategisella paikalla Brysselin ja Luxemburgin, sekä Lillen ja Liegen välissä.

Tälle juna-asemalle minäkin siis saavuin Charleroilista. Kävin nakkaamassa kimpsut ja kampsut hotellilleni ja aloitin kaupungin tutkimisen. Namur ei ole kovinkaan iso, hotellivalikoimaa ei ole paljoa ja hinnat olivat melko korkealla. Näin jo heti ennen kuin siis menen itse kaupunkiin, suosittelisinkin kaupunkia enintään päiväkohteena tai mahdollisesti maksimissaan viikonloppukohteeksi.

Minä aloitin siis tutkimusmatkani Namurin keskustasta. Namurin keskusta on pieni ja kompakti, mutta kesällä täynnä elämää. Pääkatuja on käytännössä kolme; Rue Godefroit, joka alkaa kätevästi rautatieasemalta, Rue Des Carmes, jonka varrella suurinosa kaupoista sijaitsee, sekä itäisin Rue de Fer. Nämä kaikki kadut menevät pohjois-etelä suuntaisesti Rue de Bruxellesin kadulle ja niitä yhdistävät pikkukadut. Bruxellesin eteläpuolella aukeaa mm. Katedraali, useita pieniä kujia, sekä tarpeeksi etelään kävellessä joen ranta. Kun nämä alueet on kävellyt on oikeastaan nähnyt Namurin keskustan. Näiden kujien taakse kätkeytyikin lämpimänä kesäiltana täydet terassit, musiikkifestivaalit ja valtavasti ihmisiä nauttimasta viikonlopusta.

Keskustan eteläpuolella joen toisella puolella aukeaa vaikuttava kukkula, jonne kannattaa ehdottomasti kiivetä. Kukkulan päältä löytyy Namurin linnoitus. Linnoitus on toiminut keskiajalla mm. kuningas Leopold toisen loma-asuntona, mutta on näin 2000-luvulla lähellä paikallisten ajanviettopaikka. Linnoitukselle ei ole minkäänlaista pääsymaksua ja ylhäältä avautuvat kauniit panoraamanäkymät joen ja kaupungin yli. Terra Nova matkailukeskuksessa voi käydä lisäksi tutustumassa tarkemmin Namurin historiaan, mikäli se kiinnostaa. Ylhäältä löytyi myös ainakin yksi ylihintainen ravintola, joten suosittelen kantamaan esimerkiksi omat picnic eväät ja juomat paikanpäälle mukana.

Linnoituksen ja keskustan jälkeen Namur itsessään onkin oikeastaan nähty. Jos aikaa on enemmän suosittelen hankkimaan pyörän ja ajelemaan kauniita jokirantoja pitkin vaikka kauniiseen pikkukylään Dinantiin saakka. Itse kävin tuolla 30 kilometrin päässä junalla ja junamaisemiakaan ei voi missään nimessä moittia. Dinantissa itsessään voi ihailla kaunista kirkkoa, muutamaa pientä pääkatua ja linnoitusta vuoren huipulla.

En tiedä tulenko koskaan Valloniaan enää palaamaan, mutta voisin pitää Namuria hyvänä pysähtymispaikkana, jos suunta on esimerkiksi Brysselistä Luxemburgiin. Kaupunki kuitenkin ansaitsee omasta mielestäni päivän seikkailuille.