Ilmassa leijuu tuoksut ja päässä kaikuu liikenteen katkeamaton meteli. Ihmisiä vilisee ympärillä, samalla kun kuuman kostea ilma taittuu hikipisaroiksi iholle. Ympärillä aukeaa rosoinen, elävä ja monikulttuurinen kaupunki, joka kutsuu tutkimusmatkalle. Näkemään Mauritiuksen rantakuplan ulkopuolelta aivan uudenlaisessa valossa. Tämä on Port Louis ja tämäkin on osa Mauritiusta.
Port Louis – Intian Valtameren tärkein satamakaupunki
Port Louis on 150 000 asukkaallaan Mauritiuksen suurin kaupunki ja sijaitsee saaren länsirannikolla pohjoisen ja länsirannikon lomakohteiden välissä. Se tunnetaan saaren taloudellisena keskuksena, Intian valtameren tärkeimpänä satamakaupunkina ja kulttuurien sulatusuunina. Kaupunkina, jossa vanhat perinteet kohtaavat uusimmat trendit ja modernin kaupungin sykkeen.
Kun ensimmäinen aamu Mauritiuksella valkeni pilvisenä ja iltapäivälle luvattiin rankkoja sadekuuroja, oli helppo tehdä päätös ja suunnata tutustumaan pääkaupunkiin heti loman kärkeen. Nopealla selvityksellä pääkaupungin saavuttamiseen oli kolme keinoa. a) yksityinen kuljetus ja opastus, jonka saisi alkaen 70 eurolla per päivä, b) taksi, joka maksaisi majapaikastamme Flic en Flacista noin 20 euroa per suunta, c) paikallisbussi, jonka hintalapuksi tulisi kolmen euron verran meno-paluulle kahdelta. Nopea keskustelu majatalomme omistajan kanssa vakuutti sen, että mitään muuta kuin paikallisbussia ei kannattaisi edes harkita. Niinpä pikaisten karttalatausten jälkeen oli aika ottaa 100 metriä lähimmälle pysäkille ja lähteä kohti pääkaupunkia.
Paikallisbussilla kohti pääkaupunkia
Mauritiuksen julkinen liikenne on toimivaa, mutta ei välttämättä nopein tapa tutustua saareen. Bussit pääkaupunkiin kulkevat kuitenkin tasaisen säännöllisesti ja ovat hyvä tapa nähdä samalla paikallista elämää ja pikkukyliä. Kun bussi kurvasi pysäkille piti allekirjoittaneen hieraista muutaman kerran silmiään. Muuten niin modernilla saarella näkyi olevan käytössään ehkä maailman vanhimmat bussit, jotka veivät ajatukset suoraan Intian suurkaupunkeihin. Ei siinä, kyytiin ja menoksi!
Mauritiuksen busseissa on erikseen kuski ja rahastaja. Näinpä siis etsimme vapaat istumapaikat, säädimme ilmastoinnin eli ikkunan sopivan aukinaiseksi ja nautimme matkasta. Rahastaja hakee rahat kun ehtii, jos ehtii. Bussista jäädään pois perinteiseen tyyliin nappia painamalla. Kuski tuntui myös pysähtyvän hyvin joustavasti milloin tien risteyksissä ja milloin keskellä tietä jos vain käsky kävi. Aikaa tällä 20 kilometrin matkalla kesti kokonaisuudessaan noin 40 minuuttia ja päätepysäkkinä Port Louisissa toimi suuri pääbussiasema.
Värikästä elämää keskusmarketilla
Port Louisin mielenkiintoisin alue löytyy keskusmarketilta ja sen ympärillä olevilta kujilta. Ympärillä kaikuvat huudot, tuoksut ja lämpö veivät nopeasti mennessään ja johdattelivat paikalliseen elämänmenoon. Näiltä kaduilta voi ostaa katuruokaa, vaatteita, elektroniikkaa, leluja tai vaikka tehdä ihan vain uusia tuttavuuksia paikallisten kanssa. Ihmiset hymyilevät, mutta kukaan ei käy iholle saati tyrkytä tavaraa. Oli helppo kaivaa kamera repusta, napsia kuvia ja ihmetellä elämää. Jäi todella olo, että täällä saa liikkua vapaasti ja olla juuri sellaisena kuin on.
Jos pelkästään keskustorin ulkopuolisilla kaduilla oli edellä mainittua elämää, kurkkaus keskustorin sisälle sai allekirjoittaneen hykertelemään mielenkiinnosta. Port Louisin keskustori muistuttaa Aasian basaareita ja on jakautunut eri sektoreihin myytävien tuotteiden mukaisesti. Heti ensimmäisenä ja suurimpana sektorina vastaan tulivat tuoreet hedelmät ja kasvikset. Mukaan lähti pussillinen mangoja ja yksi makea ananas. Hedelmiä seurasi mausteet ja käsityöt. Kurkkaus erillisiin lihaa ja kalaa myyviin rakennuksiin oli myös omanlaisensa elämys. Siellä lihat retkottivat lämpimässä, päät roikkuivat orrella ja sana kylmäketju tuntui olevan täysin tuntematon käsite. Näin loman jälkeen vatsaoireitta kotiin selvinneenä täytyy todeta, että tässä säilytystavassa ei lienee mitään vikaa tai ongelmaa.
Port Louisin mielenkiintoinen China Town
Keskustorin kaduilta pohjoiseen Royal Roadia tarpeeksi pitkään kävellessä avautuu Port Louisin China Town. Tänä päivänä noin 3 % Maurtiuksen väestöstä on kiinalaisia, mutta alue on sitäkin merkityksellisempi kaupunkikuvassa. Tämä olikin hyvää jatkoa hektiselle elämälle ja valtavalle aamupäivän liikenteen seuraamiselle. China Townin sisäänkäyntiä reunustaa upea portti ja sen vieressä avautuva Jummahin valkoinen vuonna 1850 rakennettu moskeija. Paikalliset kutsuivat moskeijaan tervetulleiksi sitä ulkoapäin kuvatessa, mutta koska en ollut vaatetukseltani tähän varautunut, tyydyin kunnioituksen vuoksi ihailemaan sitä vain ulkoapäin.
China Townin kaduilla avautui oma tunnelmansa. Kauppojen kyltit kääntyivät kiinan kielisiin kirjaimiin ja pääosassa tuntui olevan erilaiset terveyskaupat ja apteekit, yrtit ja mausteet sekä tunnelmallisen näköiset kiinalaiset ravintolat. Kananuudelit maksoivat täällä noin kolmen euron verran, joten syömisen pystyi todeta olevan hyvin edullista ja kannattavaa. Muutama kortteli China Townista eteenpäin ja avautuivat intialaisen väestön ylläpitämät isot vaate- ja krääsämarkkinat. Täällä tarpeeksi haahuillessa ja elämää seuranneena oli aika suunnata kohti meren rantaa ja Port Louisin modernia puolta.
Modernin kaupungin keskus Caudan Waterfront
Vilkkaan ajoväylän toisella puolella aukeaa uuden karhea vuonna 1990 rakentunut alue Caudan Waterfront, jota on vaikea erottaa maailman muista suurkaupungeista lasitorneineen ja pilvenpiirtäjineen. Täällä elämään yhdistyy valtava satama-alue, kansainväliset ostosmahdollisuudet, kasinot ja trendikkäät ravintolat.
Caudan Waterfrontilla on kaksi pääkeskusta. Place d’ Armesin aukio, joka johtaa sisämaasta parlamenttitalolta satamakadun toiseen laitaan muodostaen alueen alkupään sekä Caudan underpassilta alkava ostoskeskittymä ja pääkatu, jonka kruunaa Instagramista tuttu sateenvarjojen varjostama ostoskatu. Omaan silmääni Caudan Waterfront tuntui liian tekemällä tehdyltä. Kaikki oli kallista ja se sama mukaansa tempaava hektinen elämä mitä päämarkkinoilta ja kiinalaisen kaupunginosan kujilta löytyi, tuntui todella jääneen päätien toiselle puolelle. Caudan Waterfront oli mukava lisä ja tekee kaupungista monipuolisen, mutta ei millään yllä kokemuksia hakevan turistin silmissä käymisen arvoiseksi paikaksi mikäli aikaa on käytettävissä vain vähän.
Museot ja linnoitus odottamassa ensi kertaa
Tämä käynti Port Louisissa oli kattava, mutta itselleni tyypillisesti sisälsi vain lähinnä satunnaista haahuilua kujalta toiselle, ihmisten ja tapojen seuraamista ja yleistä ilmapiiristä nauttimista. Kulttuurinnälkäisille kaupungista löytyisi myös monta mielenkiintoista museota sekä Fort Adelaiden linnoitus muutama askel keskuskaduilta sisämaahan päin. Museoiden top 3 lienee luonnon historiallinen museo, postimuseo ja valokuvausmuseo.
Helposti saavutettava ja turvallinen päiväretkikohde
Port Louis osoittautui helposti saavutettavaksi, mielenkiintoiseksi ja turvalliseksi kohteeksi, jossa ihan huomaamatta kului ympärillä olevasta elämästä nauttiessa useita tunteja. Vaikka paratiisirannat ja resortien rauha vetäisivät kuinka puoleensa, suosittelen vahvasti päivävierailua tässä pääkaupungissa. Yksi päivä Port Louisissa johdattaa nopeasti rosoisen ja mielenkiintoisen Mauritiuksen jäljille ja näyttää saaresta aivan toisenlaisen aidon ja elävän puolen. Me ihastuimme Port Louisiin sen verran voimakkaasti, että päätimme pysähtyä kaupungissa vielä toistamiseen loman loppupuolella, kun edessä oli joka tapauksessa bussin vaihto kaupungissa.
