Yön bussimatkan jälkeen Madridista ensin Tarifaan ja lautalla yli Tangeriin oli siis aika aloittaa Marokko seikkailu. Aamun valjetessa minipakumme odottivat satamassa ja suuntasivat samantien kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa pientä Asilahin rannikkokylää noin 50 kilometrin päässä Tangerista. Ensimmäisen 50 kilometrin aikana saatiinkin ihailla väsyneillä silmillämme kauniita rannikkomaisemia ja edessä avautuvia rantoja. Tasaisessa maastossa avautuivat toistuvasti uuden karheat hotellit, kesken jääneet hökkelit ja maalaismaisema sisältäen milloin minkäkin näköisiä elukoita. Maisema ei ollut yhtään sitä, mitä mielessäni Marokolta odotin.
Asilah oli helppo lasku Marokkoon ja pieni uinuva kylä suorastaan odotti ihmisiä tutkimaan valkosinisiä katujaan. Aikaa pysähdykselle oli varattu puolitoista tuntia ja itse halusin käyttää sen syömisen sijaan nimenomaan kaupungin tähyilyyn. Niinpä astuimme muutaman kaverin kanssa muurien sisälle ja aloitimme tutkailun vailla minkäänlaista päämäärää.
Asilahissa ei voi sanoa olevan mitään must nähtävää, mutta kujat kutsuivat syvemmälle ja syvemmälle. Näin jälkeenpäin parasta olikin se kaikki rauha ja kauneus, mitä kaupungilla oli tarjota. Vähän kuin viimeisenä matkalla tullut sininen kaupunki Chaoen, mutta ilman sitä järkyttävää väkimäärää.
Toinen ihastuttava piirre kujahaahuilun lisäksi oli toki sijainti meren rannalla. Kun rannikolla koko elämänsä asunut Suomi-tyttö pääsi vihdoin haistamaan ja tuntemaan meren, ei sitä kyllä voittanut yhtään mitään. Itse kaupungista ei ollut pääsyä meidän ajalla upottamaan varpaita Afrikan rannikon hiekkaan, mutta kaupungin ympärys oli täynnä kaunista rantaa, jonne olis ollut kyllä pakko päästä, jos aika olis vain antanut myöten.
Tunti kierrellessä meni siis aivan liian nopeaa ja ajateltiin vetää pikaisesti pientä evästä ennen matkan jatkumista. Meidän pieniä snäksejä sai kuitenkin odotella sen verran, että kun tilaamamme paikalliset lätyt tuli pöytään täytyi meidän maksaa samantien, jättää kuuma tee juomatta ja ottaa lätyt kauniiseen käteen ja jatkaa matkaa. Rahallinen menetys ei ollut kova, sillä tuosta lätystä ja teestä euroilla maksettaessa sai kustantaa vaivaiset 2 euroa. Pakuille päästessä saimme kuitenkin kuulla muiden olevan vielä syömässä ja tämän takia matka jatkuisikin vasta tunnin päästä… Tämä oli siis ensilaskeutuminen tämän reissun aikatauluun ja veti Suomitytölle savut korviin ihan vain senkin periaatteen takia, että itse jätimme ruokailun kesken aikataulun vuoksi…
Kun sitten siis saimme tunnin lisäaikaa, ei meillä ollut enää mitään tietoa mitä voisi tehdä. Vähän kävelimme rannikkoa ja jututimme paikallista mummoa, joka oli niin onnellinen juttuseurasta. Ihan yleisesti voinkin tässä vaiheessa todeta, että Marokkolaisilla on ihanan kattava kielitaito ja tämänkin mummon kanssa juttu sujui kuin rasvattu espanjaksi.
Asilah on näitä uuden sarjan lomakohteita, mutta aika uinuvahan tämä vanhaosa itsessään oli. Asilah tarjosikin rauhaisan kaupunkipysähdyksen ja ensikosketuksen Marokkoon. Varsinkin kun tästä matka jatkui saman päivän aikana Rabatin kautta kohti Casablancaa, joissa kummassakin riitti menoa ja vilskettä huomattavasti enemmän.