Browsing Category

Marokko

Marokon sininen taikamaa Chefchaouen

Viimeinen ja kenties Marokon roadtripin maagisin paikka on jäänyt vielä postaamatta ja nyt jos joskus on ehdottomasti tämän aika. Kun Fezin ruokamyrkytyksestä oltiin siis selvitty, jatkui matka seuraavana viimeiseen pysähdys- ja yöpymispaikkaan sinisenä taikamaana tunnettuun Chefchaouenin kaupunkiin.

Chefchaouen sijaitsee pohjoisessa noin tunnin ajomatkan päässä Tetouanin rannikkokaupungista, sekä parin tunnin päässä Tangerin satamakaupungista. 40 000 asukkaan keskus on koko Marokon hasis bisneksen keskus hyvän ilmastonsa suhteen. Hasis bisnestäkin enemmän kaupunki kuitenkin houkuttelee matkailijoita lähes taianomaisella sinisellä vanhallakaupungillaan. Vuoren rinteelle rakentunut medina hohtaa lattiasta kattoon sinisen eri sävyissä ja tätä mekin siis suuntasimme viimeisen lomapäivän kunniaksi ihailemaan.

Kaupungin sinisestä väristä liikkuu muutamia teorioita, joista Wikipedia osasi kertoa tärkeimpien olevan moskiittojen karkoittaminen, sekä juutalaisten pakolaisten koti-ikävä ja sinisen värin voima muistuttamassa taivaasta ja henkisestä elämästä.

Aamu alkoi kuitenkin sopivasti ottaen tunnelmaa kauniin sinisessä majapaikassamme, sekä ihaillen panoraamanäkymiä vanhaankaupunkiin. Sitten olikin aika astua kaupungin porteista sisälle ja aloittaa tutustuminen sinisen eri väreihin.

Ensimmäisenä läpäisimme itsemme kaupungin pääaukiolle Uta el-Hammamille. Aamuinen aukio oli melko rauhallinen, mutta täynnä käsitöitä myyviä myymälöitä ja ravintola- ja kahvilapalveluita. Tässä vaiheessa meillä ei kuitenkaan ollut vielä nälkä, joten jatkoimme matkaamme pienille kujille.

Pienet kujat olivat ennen aamu yhdeksää vielä tyhjillään, mutta juuri niin satumaiset kuin olimme ajatelleet. Sininen kuja vei toiselle ja kolmannelle ja taakse jäi pieniä putiikkeja ja hurmaavia sinisiä ja ruskeita ovia. Parasta oli kuitenkin se, että tästä kaikesta sai nauttia ilman liian tyrkkyjä myyjiä tai ihmislaumoja. Sininen väri täytti kaikki odotukset, vaikka mitään ns. suuria nähtävyyksiä ei täältä kannata etsiäkään.

Haahuilun satumaailmassa lopetimme kuitenkin toiselle puolelle kaupunkia vesiputoukselle, joka osoittautui paikallisten pesu- ja uimapaikaksi. Kävimme syömässä länkkäriruokaa kaiken ruokamyrkytyksen aiheuttaneiden kuskusten jälkeen ja katselimme hetken paikallista elämää. Viimeisenä osa porukastamme teki hieman tuliaisostoksia basaareissa (nahkatuotteet, huivit ja muut käsityöt!), kunnes palasimme levähtämään hetkeksi hotellille ennen viimeistä bussimatkaamme kohti Tangeria, satamaa ja yöllistä rupeamaa kohti Madridia. Lienee tätä reissua seuranneille selvää, että tämäkin kotimatka alkoi paljon odotettua aikataulua myöhemmin.

Mikä: Chefchaouen
Missä: Pohjois Marokossa noin 2 tunnin ajomatkan päässä Tangerin satamakaupungista
Mitä: Sininen vanhakaupunki kapeine kujineen ja käsityöliikkeineen

2 kommenttia
sunnuntai, 9 joulukuun, 2018

Marokko, Saharan aavikko ja unelmien yö tähtitaivaan alla

Jos jotain odotin eniten Marokon reissulta etukäteen, oli se ehdottomasti yö Saharan autiomaalla. Oon pihdannut tätä postausta jo lähes vuoden, joten eiköhän ole jo aika mennä siihen Marokon ikimuistoisimpaan kokemukseen ja sukeltaa Saharan hiekkaan.

Tässä vaiheessa oltiin siis ylitetty jo kiertomatkan puoliväli. Väsymys ja edellisen illan ärsytys hajonneesta reissupakusta muuttui takaisin innoksi, kun reissun neljäs päivä starttasi Dades Gorgesin kanjonimaisemista ja jatkui 4 tunnin bussimatkalla Algerian rajamaisemiin Saharan aavikolle. Idemmäs mentäessä maisema muuttui kuivemmaksi ja köyhemmäksi. Tie muuttui pikku poluksi ja erämaafiilikset alkoivat tulla todeksi kun kaverit alkoivat valittaa pätkivästä nettiyhteydestä.

Saharan aavikko on täynnä erämaaresortteja aavikon laidalla. Yhteen tällaiseen mekin bussillamme ajaa hurautimme. Huonot ei olleet puitteet resortissa, sillä tarjoiltu lounas oli herkullinen ja meillä oli pienen siestan verran aikaa hengata uima-altaalla. Tämän jälkeen pakkasimmekin välttämättömän, jakauduimme ryhmiin ja otimme suunnaksemme seuraavan yön majapaikan ja telttamajoituksen Saharan autiomaassa!

Noustessamme kameleiden kyytiin aurinko alkoi laskea pikkuhiljaa horisonttiin. Kameleita en olisi välttämättä aavikon saavuttamiseen kaivannut, mutta oli kait tämäkin yhdenlainen kokemus. Kameleiden kuntoa katsomalla teki kuitenkin pahaa ja jos olisi ollut mahdollista, olisin ehkö kuitenkin valinnut jeepin kumpaankin suuntaan. Pikkuhiljaa resortti alkoi jäädä hiekkadyynien taakse ja maisemaa väritti pelkkä oranssina hohtava hiekka. Näitä elämän unohtumattomia hetkiä ehdottomasti.

Leiriltä löytyi kaikki tarvittava. Muutama teltta-alue sänkyineen, ravintola- ja hengailumökki, kaksi wc:tä, sekä nuotioalue. Ympärillä kohosivat korkeat hiekkadyynit ja tätä varten oltiin varauduttu sandboardeilla ja jalkapallolla. Jätin hiekkalautailut muille, sillä halusin suunnata kauemmaksi hälystä ihailemaan auringonlaskua. Kauniimmaksihan näkymä ei tästä voisi muuttua.

Auringon laskettua ympäröivä maisema muuttui pilkkopimeäksi. Meille tarjoiltiin illallinen ja vuorossa oli beduiiniesityksiä nuotion äärellä. Kun bileet starttasivat nuotiolla ja alkoholi alkoi virrata tein taas suomalaiset ja poistuin ihmisten seurasta omaan rauhaani muutaman dyynin taakse ihailemaan pimeyttä ja yllä loistavaa tähtitaivasta. Tällaisessa paikassa on ihmisen hyvä olla ja ajatella.

Juhlien ja musiikin vaimentuessa ja kellon ollessa jo yli puolen yön päätin palata katsomaan meininkejä ja muutamassa päivässä läheiseksi tulleet ystävät päättivät liittyä seuraani ja päätettiinkin yhdessä, että tänä yönä ei muuten mentäisi mökkeihin ollenkaan. Katselimme tähtitaivasta, kerroimme toinen toisillemme diippejä elämäntarinoita ja elimme hetkessä. Tämä taisi myös olla se kriittinen hetki todella lujien ystävyyssuhteiden syntymiselle.

Yö kävi melko viileäksi, mutta tuulta ja hiekkamyrskyä ei tänä yönä tarvinut pelätä. Torkuimme hiekalla, kunnes kuuden aikaan valmistauduimme auringonnousua varten. Pimeys vaihtui asteittain auringonloistoon ja hieno hiekka pääsi taas hohtamaan oranssina. Väsyneet silmät siristivät kirkkaassa valossa, mutta yön läpi valvominen tähtiä ihaillen ei kaduttanut yhtään. Aamu kahdeksalta tuli kuitenkin aika nousta jeeppien kyytiin ja suunnata takaisin resortille. Pöydät oli katettu aamupalalla ja samaisessa uima-altaassa oli ihanaa virkistää hiekan täyttämiä jalkoja.

Sahara oli kaikkea mitä osasin ennakkoon toivoa. Rauhaa, tähtitaivasta ja mielenkiintoisia keskusteluja. Yön yli valvominen oli rankka, mutta kaiken sen arvoista. Tämä jos joku oli siis itselleni niitä tähän astisen elämäni parhaita hetkiä ja yksi muistutus taas siitä kuinka paljon onnellisemmaksi tällaiset pienet asiat voivatkaan joskus tehdä verrattuna materiaan.

Kiinnostaisikin kuulla samalla teidän lukijoiden ikimuistoisimpia kokemuksia maailmalta ja niitä hetkiä, jotka ovat tehneet teidät onnelliseksi.

p.s. Saharan aavikolle järjestetään paljon erilaisia Safareja. Yhden yön yli kannattaa pakata paljon juotavaa, lämmintä vaatetta, sekä iso huivi suojaamaan kasvoja tuulisella säällä. Meidän pakettiimme kuului myös paikallinen illallinen, joten ruoasta ei tarvinut huolehtia. Sen sijaan kaikki turhat mukavuustuotteet kannattaa suosiolla jättää odottamaan parempia aikoja. Leiriltä löytyy ulkohuussit, mutta mistään suihkuista ei kannata edes haaveilla. Lähde nauttimaan pimeydestä, rauhasta ja tähtitaivaasta ja jätä suosiolla elektroniikka odottamaan parempia hetkiä.

2 kommenttia
keskiviikko, 31 tammikuun, 2018

Atlasvuoret, Ait-Ben-Haddou ja yksi läsähtänyt reissupaku

Asilahin rantamaisemien, Rabatin kauniin vanhankaupungin, Casablancan moskeijan ja Marrakeshin tuhannen ja yhden yön satujen jälkeen kolmantena reissupäivänä oli aika jättää suurkaupungit taakse ja aloittaa Marokon oma luonto-osuus ja pitkä ajopäivä. Eipä tässä vaiheessa vielä tyttö tiennyt, kuinka pitkäksi se päivä tosiaan osaisi venyä…

Marrakeshista matkaa päivän pysähdyskohteeseen Ait-Ben-Haddouhin oli alle 200 kilometriä, mutta tässä vaiheessa kilometrit eivät kertoneet mitään, kun edessä oli massiivisten Atlasvuorten ylittäminen. Atlasvuoret ei muuten ole ihan mikä tahansa poimuvuoristo, sillä nuo valtavat kivihuiput jatkuvat aina Marokosta Tunisiaan saakka. Näin edessä oli siis 4 tunnin edestä silmäruokaa vuorien muodossa silmille.

Pätkä Marrakeshista vuorten toiselle puolelle Ait-Ben-Haddouhun ei missään nimessä sovi heikkohermoisimmalle saatika korkeanpaikan kammoiselle. Pikkubussi veteli serpentiiniteitä ylös ja alas ketterästi ja välillä vähän vähemmän ketterämmin. Jokaisen mutkan jälkeen avautui yhä upeammat maisemat ja neljä tuntia kohteeseen oli täysin roadtrip pätkän väärti. Ensimmäinen pätkä taittui kauniin vehreissä maisemissa. Vuoren jyrkänteet näyttivät pronssin punaisille vihreyttä vasten ja auringonkukat kukkivat. Kauaa ei kuitenkaan tarvinut vuoria pitkin ajella, kun maisema muuttui aivan täysin värittömäksi ja elottomaksi, mutta ei silti missään nimessä tylsäksi. Vaikka kuinka väsytti, tässä jos jossain ei vain yksinkertaisesti voinut laittaa silmiä kiinni. Vuorissa ja serpentiiniteissä on vain aina taikaa!

Neljän tunnin päästä paku pörhelsi kuitenkin jo lähes keskelle ei mitään Ait-Ben-Haddoun linnoituskaupunkiin. Pieni kylä lienee tullut tunnetuimmaksi kaikista elokuvista, joita siellä on ollut onni kuvata. Näistä joinain tunnetuimpina voinee mainita Niilin jalokiven, 007 vaaran vyöhykkeellä, Gladiaattorin, sekä uusimpana toki myös GOT on löytänyt tiensä linnoitukselle. Kylässä ei jostain syystä ollut saapuessamme ketään muita. Ylitimme pienen puron ja aloitimme tutustumisen kylän pienille kujille. Kovin oli koko kylä teennäinen. Pienet kauppakujat veivät ylöspäin aina linnoituksen huipulle saakka. Huipulta oli toki hienot näkymät, joten mikään turha pysähdys tämä ei kuitenkaan ollut. Ja saihan tästä taas yhden viivan käytyihin Unescon suojelemiin paikkoihin.

Ait-Ben-Haddoun kierroksen jälkeen oli lounaan aika kunnes päivän toinen ja viimeinen ajomatka vei yöksi Dades Gorgesin kanjonin kupeeseen. Tälläkin pätkällä matkaa oli taitettavana 200 kilometrin verran. Ilta alkoi hämärtyä ja väsy painaa ja aika monen silmät painuivatkin kiinni. Kaikki oli viimeiseen pikahuoltsikkapysähdykseen asti hyvin, kunnes siitä lähtiessä paku päätti sanoa itsensä irti. Niin, siinä sitä oltiin keskellä tietä matkalla kohti Saharan autiomaata pimeässä keskellä ei mitään. Pienen kaaoksen jälkeen itse kukanenkin alkoi miettiä kauhuskenaarioita ja voin sanoa naurun olleen hyvin kaukana. Intialaisen ”johtajamme” tyyli hoitaa tilanne oli huumorin kautta, joka ei sitten yhtään sopinut suomalaiselle luonteelle. Apua odotellessa opeteltiin Intialaista tanssia ja kyllähän siinä lähes kahdessa tunnissa alkoi tuo tanssi mennä jopa jäykkiinkin jalkoihin. Niin kahden tunnin päästä paikalle tosiaan saapui aivan täysin puskista arabian kielisin kirjaimin koristeltu parhaat päivänsä nähnyt paku kahden miehen johdolla. Niin vain meidän laukkuja alettiin heittää katolle, vaikka edes bussin pääjehumme herra intialainen ei ollut varma onko tämä tosiaan meitä varten. Koskaan ei ole pelottanut niin paljon kuin astuessa tuohon arabian musiikin raikuvaan pakuun, jossa kaikille ei ollut edes istumapaikkoja. Kaikesta huolimatta tuo tunnin matka keskelle ei mitään seuraavaan majapaikkaamme meni muuten ilman kommelluksia ja paku todella vei meidän aivan oikeaan paikkaan. Kello oli jo yli yksi, olin väsynyt, raivoissani, tunne herkkänä ja ihan valmis lähtemään saman tien kotiin. Itkupotkuraivarit ei olisi kuitenkaan tässä vaiheessa auttaneet enää yhtään mitään, varsinkin ku sijainti oli tosiaan jossain verkkojen kuulumattomissa Saharan autiomaan kupeessa. Samaa kohtaloa en nyt kuitenkaan halua kenellekään muulle toivoa! Vaikka onhan tässä jotain mitä muistella vanhoille päiville saakka.

Ymmärrettävästikin uni ei jostain syystä tuona yönä kovin maistunut ja 3 tunnin päästä kellon herättäessä lomafiilis ei ollut ihan korvissa. Kaikki oli kuitenkin hoidettu nuiden muutaman tunnin aikana kuntoon ja aamulla meidän porukkaa odotti uusi kuski ja uuden karhea paku viemään syvemmälle kohti seikkailuja kanjoni maisemiin ja Saharan autiomaahan!

2 kommenttia
torstai, 5 lokakuun, 2017

Marrakeshin tuhannen ja yhdenyön kokemuksia

Toinen Marokko päivä starttasi aamuisella ajolla Casablancasta Marokon yhdenlaiseen ytimeen Marrakeshiin. Kiitos aikaisen lähdön minibussimme parkkeerasivat Jemaa El-Fna aukion laidalle jo ennen puolta päivää ja näin meillä oli antaa koko päivä kaupungille. Marrakesh osoittautui kaupungiksi, josta kaikilla oli eniten mielikuvia. Kiivas, rähjäinen, käärmeen lumoajia, sokkeloinen… Ennen saapumista meille pidettiin myös pikainen info mitä kannattaisi ja mille ei kannattaisi Marrakeshissä alkaa. Jutut olivat aika peruskauraa; älä ota kuvia apinoiden ja eläinten kanssa, älä luota jokaiseen ohikulkijaan äläkä missään nimessä mene ostamaan Hasista, vaikka sitä joka toinen tulee vastaan kauppaamaankin. Näillä siis starttasi Marrakesh ja hotellille tavaroiden pudottamisen jälkeen meillä oli pari tuntia omaa aikaa käydä syömässä, jonka jälkeen alkoi odotettu ohjattu kaupunkikierros, joka kattoi seuraavat Marrakeshin ydinpaikat.

Jemaa El-Fna aukio

Jos jostain on Marrakeshistä mielikuvia niin ne on nimenomaan tältä aukiolta. Näin siis ainakin itselläni. Ja kun aukio sinersi edessä oli aika ottaa selvää niistä mielikuvista. Hämmennyin tyhjyydestä. Aukio oli valtava, mutta keskipäivällä lähes autio. Siinä ruokapaikkaamme etsiessä saimme katsella paikkoja ihan rauhassa eikä kukaan edes hyökännyt kimppuun. Huh. Ruoka oli kuitenkin niin halpaa kuin mielikuvissani. Aukion laidalla kanakuskuksesta täytyi pulittaa vain noin 4 euroa juomineen päivineen ja annoksesta olisi syönyt kaksi.

Lounaan jälkeen otin omaa aikaani aukiolla. Kaikista mielikuvistani huolimatta en kokenut oloani millään tavalla uhkaavaksi saatika ahdistavaksi. Kiertelin ja kaartelin. Sain katseita ja huutoja kauppiailta, mutta jotenkin olin varautunut paljon pahempaan. Kun tiesin reittini enkä välittänyt huudoista mikään ei sitten loppujen lopuksi edes häirinnyt yhtään. Ja kuinka huisia oli olla hetki yksin!

Tsekkasin aukion myös illalla omalla ajalla, sillä Meriharakka blogin Pirkko ja Lasse sattuivat olevaan samaan aikaan kaupungissa. Aukio oli herännyt ihan eri tavalla eroon ruokakojuineen ja kauppiaineen ja alkoi enemmän muistuttaa niitä tuhannen ja yhden yön tarinoita. Raikas appelsiinimehu, pieni kävely medinassa ja tutustuminen kauniiseen Riadiin, olivat täydellinen päätös Marrakesh illalle.

Medina

Lounasbreikin jälkeen alkoi kuitenkin ohjattu kierros kaupungissa ja ensimmäisenä kohteena oli toki Marrakeshin tunnettu Medina. Medinaan en itse lähtisi ikinä harhailemaan ilman opasta, sillä alue on käsittämättömän laaja ja sokkeloinen. Kuullu olen myös paljon ystävällisistä neuvovista kavereista, jotka ovat koko ajan lypsämässä rahaa. Mitään tällaisia ongelmia ei ollut ryhmän ja oppaan kanssa kulkiessa, joten en voi muuta kuin suunnitella vähintäänkin jo etukäteen yksityisoppaan palkkaamista! Kävelimme kadulta toiselle ja välillä pysähdyimme lisäinfon pariin. Parasta oli kuitenkin kaikki se elämä ja tavaran määrä ympärillä. Tästä pystyi todella nauttimaan ilman huolta hukkumisesta saatika kenenkään ahdistelusta. Mitään en ostanut, mutta paremmalla ajalla ja isommalla matkalaukulla tiedän, että mukaan olisi taatusti tarttunut matto ja mausteita.

Bahia Palace

Medinan kujat johdattivat pikkuhiljaa kaupungin toiselle laidalle 1800-luvun lopulla rakennetulle Bahia Palatsille. Palatsi oli kerrassaan kaunis ja käytinkin kierrosajan enimmäkseen kuvailuun ja ihailuun, jonka myötä kaikkien tarinoiden kuunteleminen jäi aika hataralle pohjalle. Ihastelemalla tuli kuitenkin hyvin selväksi kuinka kaunista islamilainen arkkitehtuuri osaa olla. Rehellisesti sanottuna jokaisen oven, kaakelin ja istuimen olisi voinut kuvata yksityiskohtineen erikseen. Kaikkein kaunein oli palatsin sisäaukio, jolla avautui pieni suihkulähde kaikkien niiden kaakeleiden keskellä.

Koutoubia moskeija ja puisto

Viimeisenä mutkien kautta kierros vei takaisin Jemaa El-Fna aukion kulmille päämoskeijalle. Moskeijan mineraatti loisti jo kauas, mutta harmillisesti muut kuin Islaminuskoiset eivät päässeet tutustumaan tänne sisälle. Moskeijan edustalla on kuitenkin kaunis puisto, jossa kulutimme hetkisen aikaa ennen kierroksen päättymistä ja iltaisen oman ajan alkamista

Marrakeshiin ja tähän pätkään reissusta olin erittäin tyytyväinen. Jotenkin ensimmäistä kertaa homma sujui ja meillä oli tarpeeksi aikaa kaupungissa. Marrakeshistä ei kuitenkaan muokkautunut lähellekään omaa Marokko suosikkiani, mutta sijainti on ihan erinomainen, jos ja kun haluaa matkustaa Marokkoon ja tehdä reissuja luontoon ja rannikolle. Ihan sijainnin takia uskonkin, että juuri Marrakeshiin tulen palaamaan vielä joku päivä uudelleen varsinkin jos Norwegianin suorat lennot jatkuvat vielä ensi talvenkin jälkeen. Näin meilläkin matka seuraavana päivänä jatkui kohti Atlasvuoristoa ja Ait Ben Haddouta.

Lisää Marrakeshistä voit lukea muun muassa seuraavista blogeista:
Meriharakka
Otto Lilja
Tarinoita maailmalla
Pingviinimatkat
Ranskatar reissaa

6 kommenttia
perjantai, 11 elokuun, 2017

Pikainen piipahdus Casablancassa

Kun ensimmäisenä Marokko päivänä oli jälkeenjääty aikataulusta Asilahissa ja sen jälkeen vielä tehty kunnon turistikierrokset Rabatissa ja jääty vähän lisää aikataulusta jälkeen, voitte vain kuvitella että pimeähän se oli jo saapunut kun minibussit vihdoin valuivat päivän viimeiseen kohteeseen Casablancaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kaiken aikataulusta jäämisen takia oikeastaan koko kaupunki jäi näkemättä. Koska nyt kuitenkin satuttiin kaupungissa pikaisesti yöpymään ja jotain ikkunasta näkemään ehkäpä tämäkin reissun osa ansaitsee kuitenkin oman juttunsa.

Pimeä oli jo siis laskeutunut kun Rabat vaihtui Casablancaan ja pääsimme vihdoin kirjautumaan hotellille. Illallinen kuului hintaan ja tässä vaiheessa ensimmäinen kana kuskus maistui enemmän kuin maukkaalta, varsinkin kun koko päivänä ei oltu ehditty syödä yhtään mitään. Illallisen jälkeen olikin jo keskiyö ja ei tarvinut kauaa miettiä tuleeko uni vai ei edellisen yön bussirupeman jälkeen Espanjan läpi Marokkoon.

Seuraavana aamuna herätyskello soi 5:30. Halusin käydä rauhassa suihkussa ja mennä aamupalalle omassa rauhassani. Aamupalan piti aueta meitä varten kello 6, mutta jostain syystä alhaalle päästyäni mitään ei tapahtunut. Luovutin ja menin takaisin huoneeseen ja rämmin aamupalalle muiden tavoin vartin ennen lähtöä. Niin, lähdön piti tapahtua 6:45, mutta tämän reissun tyyliin reissun vetäjätkin tulivat aamupalalle vasta seitsemän kulmilla… Kun sitte vihdoin pääsimme matkaan päivä oli valjennut ja meillä oli jopa mahdollisuus nähdä vähän Casablancaakin!

Tämä 4 miljoonan pitäjä avautui melko ruuhkaisena ja saastuneena kun pikku bussimme lähtivät kierrokselle. Ei sinänsä ihme, sillä kaupungissa kulkee vain yksi ratikkalinja väkilukuunsa nähden. Nopeaa bussi pörhälsi Hassanin moskeijan eteen ja me pääsimme kurkkailemaan ja katselemaan Casablancan rannikon maisemia. Moskeijan koosta liikkuu vaikka minkälaista huhua. Parhaimmat sanovat sen olevan maailman kolmanneksi suurin, josta en itse ihan tällä näkemällä menisi takuuseen. Afrikan suurin se taitaa kuitenkin olla ja näyttävä se on ehdottomasti tutustumiseen. No tämä oli taas reissun osalta surkeasti järjestetty, sillä aika ei kuulemma riittäisi sisälle menemiseen edes halukkaille. Olimmehan jo ennen 9 liikenteessä, jolloin moskeija avautuisi. Niinpä tyydyimme valokuvaamiseen ulkopuolelta päin ja hiljaisesta aamusta nauttimiseen. Kun kuitenkin 9 aikaan lähdön aika koitti kohti Marrakechia, kaksi sankaria olivat kuitenkin halunneet mennä omine lupineen moskeijaan sisälle ja me kaikki muut sitten jouduimme odottamaan busseissamme näiden kahden saapumista. Vihdoin puolituntia taas lisää myöhässä sankarit saivat riidan aikaan ja todistelivat valokuvin, kuinka moskeijaa ei vain voinut jättää näkemättä sisältä. Niin ja näin lopuilta 80 ihmiseltä tämä jäi nyt kuitenkin näkemättä.

Tämän enempää meillä ei siis aikaa Casablancassa ollutkaan, mikä oli itselleni suuri pettymys. Enpäs siis tällä pysähdyksellä voi sanoa nähneeni tai avartaneeni käsitystä kaupungista millään tavalla, joten ehkä joku päivä uusintaa reissu kaupunkiin on paikallaan. Moskeijan lisäksi kun kaupungista löytyisi ainakin paikallinen Medina valkoisine taloineen, kauniita auringonlaskuja, sekä Casablanca elokuvasta muistuttava uuden karhea kahvila Ricks Cafe. Onneksi näistä voi kuitenkin lukea enemmän muista blogeista kuten Afrikkaan Afrikkaan Anssin päiväseikkailusta kaupungissa, sekä Meriharakan tekemän TSS:n kiertomatkan voimin.

6 kommenttia
maanantai, 10 heinäkuun, 2017

Older Posts