Browsing Category

Afrikka

Kap Verde ja Salin saari päivässä

Kap Verden Sal on kuin tehty rentouttavaan rantalomaan. Sen mukavan kompakti koko takaa sen, että yhtenä päivänä kannattaa lähteä kiertämään saari ympäri ja katsastamaan saaren kuumimmat vierailupaikat. Noin 30 km pitkä ja 12 km leveä saari pitää sisällään oikeastaan vain yhden rauhallisen päätien ja muutamia hiekkateitä, joten kaiken ehtii hyvin katsastaa päivässä. Ja tässäpä kaikki tarpeellinen Salin saarelta.

Santa Maria – Kalastajakylä ja matkailukeskus valkoisine rantoineen

Perinteinen matkailija lienee yöpyy juurikin Santa Mariassa tai ainakin sen lähellä olevilla hotellialueilla. Kirjoitin Santa Mariasta oman postauksensa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Santa Mariasta päiväreissulle pääsee parhaiten joko ostamalla opastetun minibussiretken tai vuokraamalla esimerkiksi mönkijät. Opastettuja retkiä tarjoavat sekä pohjoismaiset matkanjärjestäjät (TUI ja Tjäreborg), että paikalliset yksityiset toimijat joita tavoittaa niin rannalla, kaduilla kuin omista toimistoistakin. Kannattaa tehdä jonkinverran hintavertailua omien toiveiden pohjalta ja sitten tehdä päätös kenen kyydissä saarta lähtee kiertämään. Kannattaa myös huomioida se, mitä sisäänpääsymaksuja kierros kattaa jo etukäteen, sillä niistä kertyy nopeaa omat lisäkulunsa.

Murdeira – Merimaisemia ja vanhan kalastajakylän tunnelmaa

Pieni Murdeira sijaitsee Santa Mariasta noin 10 kilometriä pohjoiseen samaisella rannikolla. Murdeira oli aikoinaan kalastajien ja farmareiden tärkeä tukikohta, mutta tänä päivänä pieni kylä on lähes autioitunut muutamia hotelleja lukuunottamatta. Murdeirassa Santa Marian valkeat hiekkarannat ovat jääneet taakseen ja maisemaa värittää eroosion myötä muokkautunut kalliomaisema ja pieni rosoinen rantapoukama. Murheirasta avautuu myös maisema saaren tunnetuimmalle vuorelle Monte Leãolle, jonka sanotaan muistuttavan nimensä mukaisesti leijonaa. Murdeiralle riittää 15-30 minuuttia ja sitten matkaa onkin jo hyvä jatkaa eteenpäin.

Espargos – Pääkaupunkielämää ja leppoisia rytmejä

Salin saaren keskeltä noin 20 kilometrin päässä Santa Mariasta ja 10 kilometrin päässä Murdeirasta avautuu pääkaupunki nimeltään Espargos. Mitään villiä pääkaupunkielämää tästä 17 000 asukkaan keskittymästä ei kannata odottaa, mutta kuinka mielenkiintoinen vierailukohde tämä onkaan!

Espargoksen kaupunkiin saa parhaimman otteen suuntaamalla ensin kukkulaa ylös satelliittiasemalle / lennon johdon tornille, josta avautuu käytännössä koko kaupunkimaisema. Ylhäältä avautuva maisema on kuivan karu, mutta alhaalla olevat kirkkaat talot kutsuvat ehdottomasti tutustumaan kaupunkiin paremmin.

Espargos on siitä jännä kaupunki, että esimerkiksi Google mapsiin ei ole merkattu ollenkaan kaupungin teiden nimiä. Olet kuitenkin saapunut kaupungin päämestoille kun löydät kaupungin kaksi merkittävintä kirkkoa Igreja Nazarejon, sekä Paroquia Santo Antonion. Nazarenon edessä avautuu jonkin sortin pääaukio, jonka läheisille kujille kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti tarpomaan. Vastaan tulee rappioromanttisen ränsistyneitä mutta värikkäitä taloja, paikalliset markkinat, kovalla volyymilla soivia afrikan rytmejä ja hymyileviä paikallisia asukkaita. Tästä pääkaupungin keskustasta ei siis kannata lähteä hakemaan hyviä ostosmahdollisuuksia tai vilkasta kaupunkielämää, mutta juurikin tätä omasta mielestäni Salin parasta tunnelmaa.

Retkibussit ajattavat matkailijoita myös Espargosin toisen todellisuuden läpi, nimittäin kaupungin laidoille jatkuneella slummialueella. Tästä bussitourista voi olla kahta mieltä sen eettisyyden takia, mutta jos tästä jotain oppii niin sen, että tällaisissa paikoissa matkaillessa on aina hyvä muistaa ne kahdet kasvot ja miettiä kaksi kertaa miten sitä voisi omilla valinnoillaan lomalla olla esimerkiksi edistämässä näiden ihmisten hyvinvointia. Oppaamme valoitti meille myös sitä, kuinka täällä matkailijoiden varoja oikeasti yritetään jakaa myös maan varauden edistämiselle. Siitä paras esimerkki lienee ”housing for everyone” hanke, jonka myötä maa rakentaa uusia asuntoja turistiveroista saatavilla varoilla juurikin näille kodittomille kansalaisille. Toinen puoli onkin sitten se, että slummeissa asumaan tottuneet ihmiset eivät ole yksinkertaisesti edes itse halukkaita muuttamaan valtaviin pieniin kerrostalokoppeihin eikä heillä ole tarvittavia taitoja ylläpitää tällaisen talon siisteyttä tai infraa. Paljon on siis tehtävää.

Näiden osien lisäksi Espargosissa on Salin tärkeimmät palvelut ja esimerkiksi paikallisille tärkeä jalkapallostadion. Jos vain mahdollista, suosittelen Espargosille omaa päiväretkeä sillä millään kaikkea tätä tunnelmaa ei ehdi nähdä ja kokea koko saaren reissuilla.

Palmeira – Pääsataman avaavia maisemia

Espargosista länteen rannikolla avautuu Salin saaren tärkein satamakaupunki, tai paremminkin kyläpahanen nimeltään Palmeira. Jos Santa Maria on kalastuksen pääkohde toimii Palmeiran satama teollisuuden käytössä. Satama on Kap Verden yksi vilkkaimmista, mutta miksikään suureksi ja vilkkaaksi tätä ei voi silti millään kutsua. Sataman lisäksi Palmeirasta löytyy jo muistakin kylistä tuttuja värikkäitä taloja, muutamia baareja, sekä melko aktiivisia kauppamiehiä.

Buracona – Laguunimaisemia ja sinisen silmän mystiikkaa

Palmeirasta saarikierrosta on hyvä jatkaa kuoppaisia hiekkateitä noin 5 kilometriä pohjoiseen päin, jolloin saavuttaa Buraconan turistikeskuksen. Buraconaan pääsymaksu on 3 euroa / hlö mikäli kierroksesi ei sisällä pääsymaksuja. Buracona on tunnettu pienestä laguunistaan, sekä luolasta, jonne kurkkaamalla voi nähdä sinisen silmän. Näiden lisäksi alueelta löytyy näköalatorni ja pieni paikallisia kasveja esittelevä puutarha. Koska kyseessä on matkailijoille tehty kokonaisuus on alueella myös ravintola, matkamuistomyymälä, hyvät vessat ja pieni esittelytila.

Kangastuksia aavikolla

Mikä tahansa saarikierros ei ole onnistunut Salilla ellei se sisällä pientä off road osuutta ja kangastuksen katselua aavikolla. Salin aavikot ovat omiaan alapuolisten kangastuksen ihailuun, sillä maa on usein ilmaa lämpimämpää auringon vaikutuksesta. Kun tähän lämpimään maahan sitten osuu valonsäteet, heijastuu taivaan kuva maahan saaden sen näyttämään paratiisimaiselta veden täyttämältä keitaalta.

Pedra de Lume – Salin hitti eli suola-altaat 

Salin saaren suosituin vierailupaikka on Pedra de Lumen suola-altaat, joista koko saari on saanut nimensä. Pedra de Lumen altaat löytyvät saaren itärannikolta ja pääsymaksu altaille on 5 euroa/ hlö. Suola-altailla pääsee kokemaan Kuolleenmeren tunnelmaa Afrikassa eli lillumaan koko kehoa hoitavassa suolavedessä, jossa uiminen on lähes mahdotonta. Kun taustalla on kaksi vierailua Kuolleellamerellä jäi tämä kokemus jollain tavalla vähän vajaaksi, mutta ehdoton Sal kokemus tämä on silti!

Shark Bay – Vilvoittelua pikkuhaiden kanssa

Tämän kohteen jätimme itse välistä, mutta mikäli aika riittää on tämä vielä yksi vierailukohde paluumatkalla suola-altaiden eteläpuolella. Shark Bay on tunnettu pienistä haikaloistaan, joiden kanssa on mahdollista päästä kävelemään samoille vesille.

Ja siinäpä se Salin saari sitten oikeastaan onkin. Pienellä saarella riittää kyllä tällaista pientä nähtävää, mutta näistä suurin osa on tosiaan nähty ihan puolessa tunnissa ellei jopa allekin. Jos siis suuntaat saarelle, etsi itsellesi sopiva päiväretki tai vuokraa mönkijä. Suosittelen ehdottomasti käyttämään yhden päivän saarikierroksella.

Kap Verden Sal ja valkoisten hiekkarantojen Santa Maria

Valkoista hiekkaa, turkoosia vettä ja pienen saaren rentoa tunnelmaa. Tätä on suurimmaksi osakseen loma Salin saarella Kap Verdellä Santa Marian pienessä kalastajakylässä. Salin saari ja Santa Maria ovat kuin luotuja rennon aurinkoiselle rantalomalle ja tämä kuva silmissä sitä tuli itsekin suunnattua viettämään viikko Kap Verden suositumpaan lomakohteeseen.

Santa Maria on matkailun keskus, mutta myös tärkeä kalastajakylä

Pienelle saarelle ei mahdu montaakaan kylää saatika kaupunkia. Matkailijan näkökulmasta tärkein on kuitenkin eteläkärjestä löytyvä Santa Maria, jonka tunnelmaa värittävät valkoiset hiekkarannat, turkoosi meri ja kalastuslaiturin kuhiseva elämä. Matkailun kasvaessa Santa Maria on jakautunut melko hyvin jos ei kolmeen niin ainakin kahteen osaan; pääkeskustaan, sekä pitkälle rannanmyötäisesti jatkuvaan hotellialueeseen.

Santa Marian pääkeskustassa riittää elämää enemmän kuin kokoa. Aamusta aamupäivään kuhina on keskittynyt kylän suosituimmalle markkinapaikalle pienelle laiturille, joka jakaa samalla tämän kylän vasemmalla avautuvaan ranta ja hotellialueeseen ja oikealla puolella avautuvaan keskustaan. Hotellialue ja keskusta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä ja pistääkin pienen matkailua opiskelevan turistin miettimään mihin suuntaan tämä saari onkaan turismin myötä kehittymässä.

Hotellialueesta tulee ensimmäisenä lentokenttäbussin sinne kaartaessa mieleen kuin mikä tahansa lomakohde. On kiillotellun uusia bungaloweja, tekonurmea ja siistejä katuja. Maisema on absurdi ajatellen, että ollaan saarella jossa kärsitään ihan jäätävästä vesipulasta. Mitä pidemmälle lentokenttäbussi kaartaa sitä suuremmaksi resortit muuttuvat ja sitä enemmän itselle tulee tunne, että tämä ei nyt ole sitä mitä minä olen oppinut matkailun kehittämisestä yliopistossa. Tämä alue on kuitenkin kuin tehty helppoon lomaan. Hotelleissa lienee all-inclusive palvelu, paljon ohjelmaa lapsille ja mitä parasta heti edestä aukeava upea kilometrien mittainen hiekkaranta!

 

Santa Marian sydän on kuitenkin jo aiemmin mainittu pieni laituri meren rannalla. Aamulla auringonnoustessa ensimmäiset kalastajat alkavat saapua takaisin saaliineen maihin. Kalastajat kantavat saaliinsa laiturilla odottaville muoreille, joiden huudosta päätellen paikalla vallitsee kova kuri ja tarkka strategia. Kalat kaadetaan suurelle pressulle ja niitä aletaan lajitella uusiin sankkoihin. Sankkoja myydään eteenpäin kuin parhaimmassa huutokaupassa. Toiset sankot lähtevät muorien pään päällä samantien eteenpäin koteihin ja ravintoloihin, kun toisia lajitellaan lisäkäsittelyyn eteenpäin laiturilla. Lisäkäsittelypisteilläkin näyttää kaikki jotenkin toimivan vaikkei touhusta mitään ymmärräkään. Ensimmäinen mies uittaa kalaa puhtaassa vedessä, toinen suomustaa sen ja kolmas heittää kalan viidakkoveitsellään palasiksi. Täällä ei tunneta sanaa kylmäketju ja näiden prosessien jälkeen lounasajan koittaessa tällaisen päivän kalan pääseekin nauttimaan 3 euron hintaan lähes jokaisessa ravintolassa. Kaiken tämän kaoottisen järjestelmällisen toiminnan lisäksi laiturilla myydään meriretkiä, päivän erikoistuotteita kuten kookospähkinöitä ja mangoja, sekä mitä nyt kukanenkin voi vain ikinä keksiä.

Puolen päivän jälkeen lounasajan koittaessa elämä siirtyy laiturilta loppupäiväksi Santa Marian muutamalle pääkadulle laiturilta katsottuna oikealle. Uusin ja trendikkäin pääkatu avautuu heti ensimmäisenä rannikon myötäisesti. Tämä on koko Santa Marian tyylikkäin kävelykatu, jonka rakentaminen ja päällystäminen oli tosin vielä hiukan kesken. Tältä kadulta löytyy niin italialaista ravintolaa kuin irkkupubiakin.  Täällä on lounge baareja ja paikallisten käsityömyymäliä. Tämä on myös se katu, jossa ravintoloissa saa maksaa hiukan enemmän ja, josta oikeastaan löytyy tämän kylän ainoat palvelut mitä tulee pankkeihin, prepaidien ostoon ja tuliaisiin. Tällä pääkadulla vietetään kirkollisia pyhiä ja tanssitaan länsimaisen popin ja afrikkalaisten rytmien kanssa rinta rinnan pitkälle yöhön. Tämä ei ole kuitenkaan se katu jolle kannattaa jumittua ainakaan päiväsaikaan. Pääkatu päättyy kuitenkin suurelle pääaukiolle, jossa voi käydä katsastamassa presidentin lomahuvilan ja katsastamassa kylän ainoan mitäänsanomattoman postikonttorin.

Kylän toinen pääkatu avautuukin heti yhden kadun päässä sisämaassa. Täällä pienelle kapealle kadulle mahtuu mukavasti värikästä asuntokantaa ja niiden vastapainoksi rappioromantiikkaa. Tämä on myös se paikka, jonne myös matkailijan kannattaa suunnata syömään! Viikon aikana me ehdimme testaamaan kadun jokaisen ravintolan eikä yksikään niistä pettänyt. Hinta oli joka paikassa sama ja muutamassa vähän hämärän näköisessä kopissa paikallinen mamma tuli ihan itse keittiön puolelta katsomaan maistuuko ruoka. No hyvin maistui. Peixe muito bom.

Näiden kahden pääkadun jälkeen Santa Maria jatkuukin paikallisten lähiöinä vielä muutamia katuja sisämaahan päin. Meidän hotellimme Da Luz oli mukavasti juuri tällä alueella ja pääsimmekin katselemaan parvekkeelta iltaisia pallopelejä ja katuelämää. Matkailijalle tämä on juuri sitä aluetta, jonne kannattaa suunnata katselemaan sataman lisäksi paikallisia menoja. Käy ainakin kauppahallissa ostamassa hedelmiä, vieraile paikallisilla ryysymarkkinoilla ja katsasta vesipiste, josta suurin osa paikallisista joutuu valitettavasti ostamaan ja haalimaan vetensä koteihinsa. Tämä antaa myös huiman kontrastin monen uima-altaan ja kylpyammeiden resorteille.

Näiden kylätunnelmien lisäksi Santa Maria on matkailijoille erityisesti pitkää valkoista hiekkarantaa. Kilometreittäin pitkällä rannalla on mahdollisuus tietyissä spoteissa vuokrata aurinkopetejä ja varjoja, sekä harrastaa vesiaktiviteetteja. Suurimmaksi osakseen ranta on  kuitenkin aavaa ja autiota, josta jokainen kyllä löytää oman paikkansa. Aallokon johdosta Santa Marian rantaelämä sopii myös hyvin esimerkiksi surffareille!

 

Kokonaisuudessaan Salin saari ja Santa Maria oli siis juuri sitä mitä lomalta lähdettiin hakemaan. Santa Mariassa elämä on leppoisan rentoa, päivät kuluvat lähinnä ihmetellen kyläelämää ja kirjoja lukiessa rannalla palmujen katveessa. Aktiivilomailijan aika voi käydä nopeaa tylsäksi, sillä saari ei Santa Marian ulkopuolellakaan tarjoa nähtävää kuin maksimissaan kahdeksi päiväksi. Mutta rennolle aurinkolomalle…en voi kun suositella!

Kokemuksia ja vinkkejä Kap Verdelle

Kymmenestä saaresta ja viidestä pienemmästä luodosta koostuva Kap Verden valtio tarjoaa lämpimän ilmaston ja rennon letkeää saarielämää Atlantilla. Eipä siis ihme, että tämä pieni maa on alkanut nousta maailmankartalle ja muokkautua trendikkääksi valmismatkakohteeksi. Pääseehän Suomesta jo lomalennolla ykkössuosikki Salille, sekä Boa Vistan hiekkarannoillekin!

Mikäli Kap Verde kummittelee omissa reissusuunnittelmissa tässä olisi tarjolla pieni tietopaketti itse valtiosta ja esimerkein Salin saarelta, jolla itse vietin köllötellen ja nautiskellen yhden viikon verran.

Kap Verde – orjakaupan keskuksesta itsenäisyyteen ja matkailukohteeksi

Kap Verden saaret löytyvät Atlannin valtamereltä lähes 500 km:n päästä Afrikan rannikolta. Portugalilaiset löysivät ja valloittivat saaret 1400-luvulla. Saarista tulikin sopiva orjakaupan keskus ja nykypäivän Kap Verdeläiset ovatkin suurimmaksi osakseen afrikkalaisten orjien ja portugalilaisten siirtolaisten jälkeläisiä. Kap Verde itsenäistyi vuonna 1975, mutta geeniperinnön lisäksi muistona Portugalista saariryhmille jäi viralliseksi kieleksi Portugali.

Tänä päivänä Kap Verde on siis itsenäinen tasavalta, jolla on oma parlamenttinsa, sekä tietysti presidentti. Valtio on kehittynyt tasaisesti karuista oloista huolimatta ja onkin tällä hetkellä yksi Afrikan turvallisimmasta valtioista monella saralla.

Mikä maa, mikä valuutta?

Kap Verden saarille lentää Helsingistä suorana sellaisessa 7,5 tunnissa. Tämän myötä Kap Verde on hyvä vaihtoehto, jos etsii esimerkiksi viikoksi lämpöä, Kanariansaarille jotain vaihtelua eikä välttämättä halua viettää puolta vuorokautta lentokoneessa ja kärsien jet lagista kohteessa. Tämä rajallinen aika oli oikeastaan meille itsellemme se suurin syy, jonka vuoksi päädyimme Kap Verdelle. Toisena vaikuttavana tekijänä oli tietenkin matkapaketin hinta, joka ei eronnut oikeastaan ollenkaan (noin 450 eur hlö / 3* keskustahotelli aamiaisella) Kanariansaarten pakettien hinnoista.

Aikaeroa Suomen ja saarien välillä on tosiaan -3 tuntia. Aurinko nousee mukavasti puoli kahdeksan aikoihin ja laskee hieman seitsemän jälkeen illalla. Ilmasto on joka saarella karun kuiva ja lämmin. Tuuliolosuhteet vaihtelevat saarittain, mutta lomasaarilla Salilla ja Boa Vistalla saa varautua kunnon vinkkaan ja hiekkamyrskyyn oikeastaan päivittäin. Tästä hiekkapölystä johtuen en menisi myöskään suosittelemaan saaria astmaatikolle, sillä jopa itselläkin kurkku oli kyllä loppulomasta melko kovilla.

Kap Verden saaret eivät ole missään nimessä shoppailua varten, mutta joka lomalla lienee kuitenkin tarpeen käyttää paikallista valuuttaa. Kap Verdellä valuuttana toimii Escudo, jossa 1 euro on noin 110 escudoa. Rahaa ei voi vaihtaa etukäteen, eikä sitä oikein voi vaihtaa paikan päälläkään ainakaan Salilla. Paras tapa onkin nostaa rahaa automaateista ja pyrkiä arvioimaan budjetti niin ettei rahaa jää käsiin matkan jälkeen. Maksaminen Salin matkailusaarella onnistuu joka paikassa myös euroilla, joskin tällöin kurssi on käännetty niin, että 1 euro on 100 escudoa ja matkailija menettää tässä hieman rahaa. Saarilla maksetaan kuitenkin enimmäkseen käteisellä ja korteista vain Visa toimii harvoissa ja valituissa paikoissa. Varaa mukaan siis edes euroja käteisellä. Mitä tulee hintatasoon, se on edullinen jopa turistimestoissa. Söimme päivittäin lounaaksi päivän menun, jonka hinta oli standardi 300 escudoa (3eur) pelkkä annos tai 600 escudoa (6 eur) juoman ja jälkiruoan kanssa. Menu oli lähes aina valittavissa päivän kalan, grillatun kanan ja paikallisen cachupan välillä.  Mikäli päivän menua mielii syödä tulee se kuitenkin itse hoksata pyytää, sillä luultavimmin matkailijan eteen tuodaan vain ihan tavallinen ruokalista. Portugalin kielen taidostakaan ei ole haittaa, sillä yleensä nuo tarjoukset lukevat vain paikallisella kielellä ravintolan portin edessä. Illallisen saa noin kympillä riippuen toki hieman ravintolan sijainnista ja tasosta. Budjettimatkailija pärjää kuitenkin aivan hyvin tuolla lounaalla kun sen vain ajoittaa lounasajan loppumetreille.

Turvallisuus

Kap Verden lomasaarilla, kuten Salilla ja Boa Vistalla matkailijat ovat jo tuttu näky ja turvallisuustilanteessa ei ole mitään erikoista huomioitavaa. Vaikka saaret ovat melko köyhiä, on rikollisuus kuitenkin pientä ja maalaisjärjellä siis pääsee täälläkin pitkälle. Lukitsee ovet ja sulkee parvekkeen oven yön ja liikumisen ajaksi, säilöö tallelokerossa kaikki merkittävissä asiakirjat ja arvoesineet, sekä välttää yömyöhään sivukaduilla kävelemistä. Yhtenä aamuna näimmekin herätessämme kuuden jälkeen kuinka taidokkaasti muuan mies kiiputti itsensä kavereiden avustuksella vastapäisen talon parvekkeelle, meni avoimesta ovesta sisälle ja tuli läppärin kanssa ulos… Tästä päivästä lähtien parvekkeen ovi pysyikin visusti kiinni myös vastapäisessä talossa.

Naismatkailija voi saada paljon huomiota miehiltä ja tämä on ehkä ensi alkuun se rasittavin asia ennen kuin kaikkeen tottuu. Naisena sinua ollaan raahaamassa kauppoihin, iskemässä kuin lihapalaa ja kehumassa kauniiksi. Kun lähentymistilanteeseen ei reagoi millään tavalla, myös näiden miesten mielenkiinto loppuu melko nopeaan eikä tilanteet olleet koskaan millään tavalla turvattomia tai päällekäyviä. Katukuvassa kuitenkin näkee paljon länsimaalaisia naisia ja afrikkalaisia miehiä käsi kädessä, joten mikä jottei täältä voi lähteä hakemaan myös elämänsä rakkautta.

Katukuvassa näkee myös jonkin verran pieniä lapsia kerjäämässä, sekä kulkukoiria joiden olemassaoloon kannattaa vain tottua. Lapsille ei kannata missään nimessä antaa yhtään mitään kauniista hymystä huolimatta ja jos auttaminen kuitenkin kiinnostaa kannattaa se tehdä paikallisten järjestöjen kautta. Kulkukoirat olivat melko leppoisia aina siihen asti kun heille tuli keskenään jotakin kiistaa. Sillloin meno muuttui rannallakin niin aggressiiviseksi, että näimme yhtenä päivänä kahden koiran vetävän suoraan kahden italialaisen auringonottajan naaman päältä todella rajusti.

Tästä päästäänkin vielä tärkeään asiaan nimeltä matkavakuutus, joka täällä kannattaa olla kunnossa pahan onnen varalta. Esimerkiksi Salilta löytyy vain muutama hassu klinikka eikä mitään vakavampia vammoja tai kohtauksia voida täällä hoitaa. Matkailijat lennätetäänkin yleensä parin tunnin päähän Las Palmasiin tai Santa Cruziin ja voin kuvitella, että tämä ei todellakaan ole halpaa lystiä sen kohdalle sattuessa. Muista siis hankkia kattava matkavakuutus ja kaikki tarvittavat lääkkeet kannattaa tuoda jo Suomesta eikä jättää maan apteekkien varaan.

Liikkuminen

Kap Verden saaret saavuttaa oikeastaan vain ja ainoastaan lentämällä. Suomalainen tarvitsee maahan viisumin, mutta sen saa ostettua kätevästi paikan päällä heittäen parikymppiä tiskiin. Suomesta pääsee tällä hetkellä talvikaudella lomalennoin Salin ja Boa Vistan saarille. Mikäli saarihyppelemään haluaa, tulee huomioida se että saaret ovat melko kaukana toisistaan eikä se onnistu ollenkaan samalla tavalla kätevästi kuin esimerkiksi Kanarialla. Kanarian oma lentoyhtiö Binter kuitenkin lentää myös Kap Verden sisäisiä lentoja, mutta näistä lennoista kannattaa varautua maksamaan aivan hirmuisia hintoja. Esimerkiksi Salilta pääsaarelle Praiaan lentojen hinnat alkavat noin 130 eurosta meno-paluu per henkilö.

Saarilla sisäinen liikenne tapahtuu joko minibusseilla alugereilla tai taksilla. Minibusseilla ei ole minkäänlaista aikataulua tai reittejä ja ne lähtevät kun bussi on suurinpiirtein täynnä ja kuskia huvittaa ajella. Tämä paikallinen tapa on kokeilemisen arvoinen ja edullinen. Esimerkiksi Santa Mariasta Espargosin pääkaupunkiin tuo 20 kilometrin matka maksoi 100 escudoa eli yhden euron. Taksin käyttäminen ei myöskään kaada koko lomabudjettia ja on hyvinkin mahdollista. Esimerkiksi Santa Marian kylällä Salilla matka olisi maksanut 3-7 euroon riippuen etäisyydestä ja hotellista ja 20 euroa pääkaupunkiin.

Ruoka ja ostokset

Kuten aiemmin tuli jo mainittua Kap Verde on tyypillinen Afrikan maa siinä mielessä ettei sinne kannata matkustaa ostosten perässä. Ruokakaupat ammottavat tyhjyyttään ja ryysykauppojakin on vain muutamia ainakin Salin saarella. Mikäli jotain haluaa viedä kotiin paikallisiin tuliaistuotteisiin kuuluu kuitenkin Fogon saarella viljellyt kahvipavut, viini, sekä paikallinen likööri Grogue. Lomakohteissa on myös perinteisiä magneetteja, postikortteja, love Cabo Verde t-paitoja, puu-ukkoja ja muuta krääsää saatavilla.

Koska kyseessä on saarivaltio kannattaa täällä ehdottomasti herkutella tuoreella kalalla. Kala on halpaa ja herkullista. Lisäksi paikallisesta keittiöstä löytyy grilliruokaa ja paikallista jämäruokaa a la maissista valmistettua Cachupaa. Ateriat tarjoillaan yleensä pienen riisikupin ja / tai ranskalaisten kera. Vesi juodaan aina pullotettuna. Vettä kannattaa muutenkin säästellä, sillä siitä on huutava pula kuivassa maassa, jossa edelleen suuri osa ihmistä ei saa sitä edes pesemistä varten hanasta vaan haalii sen vesipisteeltä maksua vastaan.

Kap Verde matkakohteena

Kap Verde matkakohteena soveltuu omasta mielestäni erityisesti matkailijoille, jotka nauttivat lämmöstä, kauniista hiekkarannoista ja rentouttavasta elämänmenosta. Loman viettäminen onnistuu helposti sekä all-inclusive hotelleissa muurien takana tietämättä mitään paikallisesta kulttuurista tai vastaavasti reppureissaten yöpyen paikallisissa kylissä ja ajellen minibusseilla. Uskon, että reppureissaajat saavat paljon irti maasta lähtemällä tuntemattomimmille saarille joskin silloin budjettiin kannattaa varata rahaa hiukan lentomatkoja varten. Ainakin Salin hiekkarannoille virta ja aallokko olivat sen verran suurehkoja etten tämän saaren rantoja suosittelisi lapsille / lapsiperheille. Joka tapauksessa Kap Verdellä vallitsee stressitön lomailmapiiri, jossa pääsee melko vaivatta lomatunnelmiin sopivan lentomatkan päässä Helsingistä.

Onkos teillä kokemuksia tai jotain lisättävää? Mikäli ilmenee jotain lisäkysymyksiä, niitä saa aina laittaa myös tulemaan!

– – – – – – — –  — – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Lue lisää Kap Verdeltä:

Boa Vista:

AfrikkaanAfrikkaan: 
http://afrikkaanafrikkaan.pallontallaajat.net/2015/08/28/omatoimisesti-boa-vistalle/
http://afrikkaanafrikkaan.pallontallaajat.net/2015/09/15/boa-vistan-kuuluisa-hylky/
http://afrikkaanafrikkaan.pallontallaajat.net/2015/09/11/boa-vistan-kierros-monkijalla/

Tuntematon turisti: 
https://www.rantapallo.fi/tuntematonturisti/2016/02/05/hotelli-riu-touareg-viikko-hiekkalinnan-asukkaana/

Fogo:

Afrikkaan Afrikkaan
http://afrikkaanafrikkaan.pallontallaajat.net/2015/10/03/matka-fogolle-ja-sao-filipen-hiljainen-kaupunki/
http://afrikkaanafrikkaan.pallontallaajat.net/2015/10/05/tulivuoriseikkailu-fogolla/

Sal 

Fammo matkalla: https://fammomatkalla.blogspot.com/2017/04/kap-verde.html

Santiago:

Afrikkan Afrikkaan:
Calheta de São Miguel: http://afrikkaanafrikkaan.pallontallaajat.net/2015/09/26/paiva-calheta-de-sao-miguelissa/
Tarrafal: http://afrikkaanafrikkaan.pallontallaajat.net/2015/09/22/unelias-tarrafal/
Praia: http://afrikkaanafrikkaan.pallontallaajat.net/2015/10/10/praia-viela-kerran/

Postikorttimaisia terkkuja Kap Verdeltä Salin saarelta

26 asteen lämpö, merellä pauhaava tuuli ja saarielämän slogan ”no stress” ovat saaneet täyden valtansa tällä lomalla täällä Kap Verden saaristossa Salin pienoisella saarella. Viikko stressittömällä Salilla on jo ylittänyt puolen välinsä ja voi kuinka hyvää tämä Afrikan rento elämä, lämpö, kirkkaat värit ja vaaleat hiekkarannat ovat tehneetkään! Päivät ovat täyttyneet rantakävelyistä, paikallisen kalastajakylän Santa Marian elämän ihmettelystä laiturilla, sekä kirjojen ahmimisella palmupuiden alla. Päiväretket ovat vieneet saaren ympäri ja pääkaupunki Espargokseen. Ja niin, mitäpä sitä näin keskellä talvea voisi muuta lomalta toivoakaan. Tässä teille pari kuvaa maisemista ja palataan paremmin asialle sitten taas kotisohvalta.

Postikorttiterveisiä!
<3:llä Katja, kotoisammin Kaksu

Marokon sininen taikamaa Chefchaouen

Viimeinen ja kenties Marokon roadtripin maagisin paikka on jäänyt vielä postaamatta ja nyt jos joskus on ehdottomasti tämän aika. Kun Fezin ruokamyrkytyksestä oltiin siis selvitty, jatkui matka seuraavana viimeiseen pysähdys- ja yöpymispaikkaan sinisenä taikamaana tunnettuun Chefchaouenin kaupunkiin.

Chefchaouen sijaitsee pohjoisessa noin tunnin ajomatkan päässä Tetouanin rannikkokaupungista, sekä parin tunnin päässä Tangerin satamakaupungista. 40 000 asukkaan keskus on koko Marokon hasis bisneksen keskus hyvän ilmastonsa suhteen. Hasis bisnestäkin enemmän kaupunki kuitenkin houkuttelee matkailijoita lähes taianomaisella sinisellä vanhallakaupungillaan. Vuoren rinteelle rakentunut medina hohtaa lattiasta kattoon sinisen eri sävyissä ja tätä mekin siis suuntasimme viimeisen lomapäivän kunniaksi ihailemaan.

Kaupungin sinisestä väristä liikkuu muutamia teorioita, joista Wikipedia osasi kertoa tärkeimpien olevan moskiittojen karkoittaminen, sekä juutalaisten pakolaisten koti-ikävä ja sinisen värin voima muistuttamassa taivaasta ja henkisestä elämästä.

Aamu alkoi kuitenkin sopivasti ottaen tunnelmaa kauniin sinisessä majapaikassamme, sekä ihaillen panoraamanäkymiä vanhaankaupunkiin. Sitten olikin aika astua kaupungin porteista sisälle ja aloittaa tutustuminen sinisen eri väreihin.

Ensimmäisenä läpäisimme itsemme kaupungin pääaukiolle Uta el-Hammamille. Aamuinen aukio oli melko rauhallinen, mutta täynnä käsitöitä myyviä myymälöitä ja ravintola- ja kahvilapalveluita. Tässä vaiheessa meillä ei kuitenkaan ollut vielä nälkä, joten jatkoimme matkaamme pienille kujille.

Pienet kujat olivat ennen aamu yhdeksää vielä tyhjillään, mutta juuri niin satumaiset kuin olimme ajatelleet. Sininen kuja vei toiselle ja kolmannelle ja taakse jäi pieniä putiikkeja ja hurmaavia sinisiä ja ruskeita ovia. Parasta oli kuitenkin se, että tästä kaikesta sai nauttia ilman liian tyrkkyjä myyjiä tai ihmislaumoja. Sininen väri täytti kaikki odotukset, vaikka mitään ns. suuria nähtävyyksiä ei täältä kannata etsiäkään.

Haahuilun satumaailmassa lopetimme kuitenkin toiselle puolelle kaupunkia vesiputoukselle, joka osoittautui paikallisten pesu- ja uimapaikaksi. Kävimme syömässä länkkäriruokaa kaiken ruokamyrkytyksen aiheuttaneiden kuskusten jälkeen ja katselimme hetken paikallista elämää. Viimeisenä osa porukastamme teki hieman tuliaisostoksia basaareissa (nahkatuotteet, huivit ja muut käsityöt!), kunnes palasimme levähtämään hetkeksi hotellille ennen viimeistä bussimatkaamme kohti Tangeria, satamaa ja yöllistä rupeamaa kohti Madridia. Lienee tätä reissua seuranneille selvää, että tämäkin kotimatka alkoi paljon odotettua aikataulua myöhemmin.

Mikä: Chefchaouen
Missä: Pohjois Marokossa noin 2 tunnin ajomatkan päässä Tangerin satamakaupungista
Mitä: Sininen vanhakaupunki kapeine kujineen ja käsityöliikkeineen