Browsing Category

Afrikka

Mauritius ja paikallista rantaelämää Flic en Flacissa

Lämpö. rentoutuminen ja hiekkarannat. Mauritius lienee yksi perinteisimmistä sun, sea and sand kohteista Intian Valtamerellä, jonne tullaan hakemaan pakoa arjesta ja kerran elämässä koettavaa luksusta. Mauritiukselle voi myös tulla seuraamaan kuhisevan mielenkiintoista paikallista elämää ja viettää rantapäiviä seuraten uskonnollisia rituaaleja, viikonlopun viettoa ja milloin mitäkin juhlia. Kaikkea tätä tarjosi lähirantamme ja oma pieni kylämme Flic en Flac Mauritiuksen länsirannikolla.

Flic en Flac – matkailijoiden ja paikallisten kohtaamispaikka

Flic en Flac sijaitsee Mauritiuksen länsirannikolla parinkymmenen kilometrin päässä saaren pääkaupungista Port Louisista Albionin ja Tamarinin pikkukaupunkien välissä. Toisin kuin Mauritiuksen itä- ja pohjoisrannikon lomakohteissa, täällä matkailu on kehittynyt hitaammin ja kylä on säilyttänyt paikkansa matkailijoiden ja paikallisten kohtaamispaikkana.

Pieni kylä koostuu huokeista grillipaikoista, kiinalaisten pitämistä nuudelitiskeistä ja muutamista matkatoimistoista. Isot resortit aukeavat muutaman kilometrin päässä ja kylän tienoilla lomaa vietetään lähinnä pienissä yksityisomisteisissa Villoissa ja majataloissa. Kun paikallisuus, edullisuus ja sijainti lähellä pääkaupunkia liitetään yhteen upean kilometrien mittaisen rannan kanssa, oma päätös pitää Flic en Flacia loman tukikohtana oli helppo päätös.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Viihtyisää Villa majoitusta

Bookingista varattu Villa Osumare lupasi ilmastoidun huoneen omalla kylpyhuoneella ja aamiaisella sekä yhteiset tilat pienellä uima-altaalla rauhalliselta paikalta läheltä rantaa noin 50 eurolla per yö. Nostan harvoin täällä majoituspaikkoja erikseen esille, mutta tämä Villa oli sen verran viihtyisä hintaansa nähden, että en voi kuin suositella tätä majapaikkaa kaikille budjetilla matkaaville. Huone oli perinteinen, rauhallinen ja ilmastointikin pelasi. Aamupala oli kuitenkin ehkä parasta mitä olen koskaan missään ikinä syönyt. Pöytään tarjoiltu lautasellinen paikallisia hedelmiä sekä juuri paahtimesta tullut leipäpala ja tuore croissant paikallisen vanilja teen ja tuoremehun kanssa oli jotain niin herkullista. Tähän kun yhdistää paikan omistajan hymyn ja kuulumisten vaihdon niin parempaa kokemusta saa hakea. Omistaja pariskunta pyöritti niin sydämellä tätä majataloa, että en tiedä voiko täältä lähteä kukaan ikinä pettyneenä pois.

Monikulttuurista elämää valkoisella hiekkarannalla

Flic en Flaciin tullaan kuitenkin erityisesti sen rannan takia ja siksihän mekin tänne tiemme löysimme. Kahdeksan kilometriä pitkä ranta jatkuu silmänkantamattomiin kohti horisonttia ja vesi on juuri niin turkoosia kuin mainoslehdissä. Jalkatuntuma on odotettua karheampi ja uintia ja kävelyä varten on hyvä omistaa uimatossut. Tämän opin itse kirjaimellisesti haavoittuneen kantapään kautta.

Turkoosia pitkää hiekkarantaa löytyy Mauritiukselta pilvin pimein, mutta Flic en Flacin uimarannasta uniikin tekee kuitenkin sen paikallinen elämä. Flic en Flacin rannan pohjoispäädyn täyttävät kalastajat ja pienet parhaat päivät nähneet paatit. Rantaa vierustavat mäntypuut ja ruoka hankitaan rannan edustalla olevista edullisista ruokakojuista. Muuten rannalla vietetäänkin rentoa aikaa trooppisesta ilmastosta nauttien. Toiset vuokraavat rannalta aurinkotuolin, toiset ottavat kaiken irti pitkistä kävelyistä ja toiset kokoontuvat koko suvun voimin piknikille tai viettämään ystävien kanssa iltaa. Flic en Flacin uimarannalla saattaa nähdä bikinit ja burkan vierekkäin ja sitä ei kyseenalaisteta millään tavalla. Täällä kaikkia kulttuureja ja tapoja kunnioitetaan ja kaikki ovat tervetulleita viettämään juuri sellaista rantaelämää kun parhaakseen näkee. Rantapäivien aikana me näimme sukukokouksia, intialaiset festivaalit ja nuorten iltabileet. Ranta on myös tunnettu saaren kauneimmista auringonlaskuista ja sitä ne todella olivat.

Laadukasta resort elämää Wolmarissa

Flic en Flacin eteläosia reunustaa Wolmarin resort alue, jonne kävelee rantaa pitkin noin puolessa tunnissa. Perinteiset mäntyrannat vaihtuvat istutettuihin palmuihin ja hiljaiseen, lähes elottoman tuntuiseen ilmapiiriin. Intialaiset tanssit jäivät muutaman kilometrin päähän ja edessä avautui rauha ja kaukaa kaikuvat vesijumpan äänet. Tämä on sitä kuplan sisäistä Mauritiusta, jonne tullaan rentoutumaan kauas maailman murheista. Päiväkävelyt Wolmarissa olivat lähes huvittavia. On hassua, kuinka saman rannan varrelta voi löytyä kaksi niin erilaista todellisuutta. Vaikka itse viihdyin huomattavasti paremmin mäntyjen katveessa rannan paikallisessa pohjois päädyssä, ymmärrän hyvin, että Wolmarin kaltaiselle alueelle on oma aikansa.

Näin reissun jälkeen on todettava, että vaikka kävimme katsomassa myös saaren muita rantoja ja yövyimmekin etelässä Blue Baylla, ei Flic en Flacille löytynyt voittajaa. Tänne kannattaa tehdä ainakin päiväretki mikäli haluaa nähdä paratiisirannan täynnä elämänmakuista meininkiä. Jos palaan takaisin Mauritiukselle, teen paluun nimenomaan tänne Flic en Flacin paratiisirannoille.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Port Louis – Mauritiuksen elävä ja monikulttuurinen pääkaupunki

Ilmassa leijuu tuoksut ja päässä kaikuu liikenteen katkeamaton meteli. Ihmisiä vilisee ympärillä, samalla kun kuuman kostea ilma taittuu hikipisaroiksi iholle. Ympärillä aukeaa rosoinen, elävä ja monikulttuurinen kaupunki, joka kutsuu tutkimusmatkalle. Näkemään Mauritiuksen rantakuplan ulkopuolelta aivan uudenlaisessa valossa. Tämä on Port Louis ja tämäkin on osa Mauritiusta. 

Port Louis – Intian Valtameren tärkein satamakaupunki

Port Louis on 150 000 asukkaallaan Mauritiuksen suurin kaupunki ja sijaitsee saaren länsirannikolla pohjoisen ja länsirannikon lomakohteiden välissä. Se tunnetaan saaren taloudellisena keskuksena, Intian valtameren tärkeimpänä satamakaupunkina ja kulttuurien sulatusuunina. Kaupunkina, jossa vanhat perinteet kohtaavat uusimmat trendit ja modernin kaupungin sykkeen. 

Kun ensimmäinen aamu Mauritiuksella valkeni pilvisenä ja iltapäivälle luvattiin rankkoja sadekuuroja, oli helppo tehdä päätös ja suunnata tutustumaan pääkaupunkiin heti loman kärkeen. Nopealla selvityksellä pääkaupungin saavuttamiseen oli kolme keinoa. a) yksityinen kuljetus ja opastus, jonka saisi alkaen 70 eurolla per päivä, b) taksi, joka maksaisi majapaikastamme Flic en Flacista noin 20 euroa per suunta, c) paikallisbussi, jonka hintalapuksi tulisi kolmen euron verran meno-paluulle kahdelta. Nopea keskustelu majatalomme omistajan kanssa vakuutti sen, että mitään muuta kuin paikallisbussia ei kannattaisi edes harkita. Niinpä pikaisten karttalatausten jälkeen oli aika ottaa 100 metriä lähimmälle pysäkille ja lähteä kohti pääkaupunkia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Paikallisbussilla kohti pääkaupunkia

Mauritiuksen julkinen liikenne on toimivaa, mutta ei välttämättä nopein tapa tutustua saareen. Bussit pääkaupunkiin kulkevat kuitenkin tasaisen säännöllisesti ja ovat hyvä tapa nähdä samalla paikallista elämää ja pikkukyliä. Kun bussi kurvasi pysäkille piti allekirjoittaneen hieraista muutaman kerran silmiään. Muuten niin modernilla saarella näkyi olevan käytössään ehkä maailman vanhimmat bussit, jotka veivät ajatukset suoraan Intian suurkaupunkeihin. Ei siinä, kyytiin ja menoksi! 

Mauritiuksen busseissa on erikseen kuski ja rahastaja. Näinpä siis etsimme vapaat istumapaikat, säädimme ilmastoinnin eli ikkunan sopivan aukinaiseksi ja nautimme matkasta. Rahastaja hakee rahat kun ehtii, jos ehtii. Bussista jäädään pois perinteiseen tyyliin nappia painamalla. Kuski tuntui myös pysähtyvän hyvin joustavasti milloin tien risteyksissä ja milloin keskellä tietä jos vain käsky kävi. Aikaa tällä 20 kilometrin matkalla kesti kokonaisuudessaan noin 40 minuuttia ja päätepysäkkinä Port Louisissa toimi suuri pääbussiasema. 

Värikästä elämää keskusmarketilla

Port Louisin mielenkiintoisin alue löytyy keskusmarketilta ja sen ympärillä olevilta kujilta. Ympärillä kaikuvat huudot, tuoksut ja lämpö veivät nopeasti mennessään ja johdattelivat paikalliseen elämänmenoon. Näiltä kaduilta voi ostaa katuruokaa, vaatteita, elektroniikkaa, leluja tai vaikka tehdä ihan vain uusia tuttavuuksia paikallisten kanssa. Ihmiset hymyilevät, mutta kukaan ei käy iholle saati tyrkytä tavaraa. Oli helppo kaivaa kamera repusta, napsia kuvia ja ihmetellä elämää. Jäi todella olo, että täällä saa liikkua vapaasti ja olla juuri sellaisena kuin on. 

Jos pelkästään keskustorin ulkopuolisilla kaduilla oli edellä mainittua elämää, kurkkaus keskustorin sisälle sai allekirjoittaneen hykertelemään mielenkiinnosta. Port Louisin keskustori muistuttaa Aasian basaareita ja on jakautunut eri sektoreihin myytävien tuotteiden mukaisesti. Heti ensimmäisenä ja suurimpana sektorina vastaan tulivat tuoreet hedelmät ja kasvikset. Mukaan lähti pussillinen mangoja ja yksi makea ananas. Hedelmiä seurasi mausteet ja käsityöt. Kurkkaus erillisiin lihaa ja kalaa myyviin rakennuksiin oli myös omanlaisensa elämys. Siellä lihat retkottivat lämpimässä, päät roikkuivat orrella ja sana kylmäketju tuntui olevan täysin tuntematon käsite. Näin loman jälkeen vatsaoireitta kotiin selvinneenä täytyy todeta, että tässä säilytystavassa ei lienee mitään vikaa tai ongelmaa. 

Port Louisin mielenkiintoinen China Town

Keskustorin kaduilta pohjoiseen Royal Roadia tarpeeksi pitkään kävellessä avautuu Port Louisin China Town. Tänä päivänä noin 3 % Maurtiuksen väestöstä on kiinalaisia, mutta alue on sitäkin merkityksellisempi kaupunkikuvassa. Tämä olikin hyvää jatkoa hektiselle elämälle ja valtavalle aamupäivän liikenteen seuraamiselle. China Townin sisäänkäyntiä reunustaa upea portti ja sen vieressä avautuva Jummahin valkoinen vuonna 1850 rakennettu moskeija. Paikalliset kutsuivat moskeijaan tervetulleiksi sitä ulkoapäin kuvatessa, mutta koska en ollut vaatetukseltani tähän varautunut, tyydyin kunnioituksen vuoksi ihailemaan sitä vain ulkoapäin. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

China Townin kaduilla avautui oma tunnelmansa. Kauppojen kyltit kääntyivät kiinan kielisiin kirjaimiin ja pääosassa tuntui olevan erilaiset terveyskaupat ja apteekit, yrtit ja mausteet sekä tunnelmallisen näköiset kiinalaiset ravintolat. Kananuudelit maksoivat täällä noin kolmen euron verran, joten syömisen pystyi todeta olevan hyvin edullista ja kannattavaa. Muutama kortteli China Townista eteenpäin ja avautuivat intialaisen väestön ylläpitämät isot vaate- ja krääsämarkkinat. Täällä tarpeeksi haahuillessa ja elämää seuranneena oli aika suunnata kohti meren rantaa ja Port Louisin modernia puolta. 

Modernin kaupungin keskus Caudan Waterfront

Vilkkaan ajoväylän toisella puolella aukeaa uuden karhea vuonna 1990 rakentunut alue Caudan Waterfront, jota on vaikea erottaa maailman muista suurkaupungeista lasitorneineen ja pilvenpiirtäjineen. Täällä elämään yhdistyy valtava satama-alue, kansainväliset ostosmahdollisuudet, kasinot ja trendikkäät ravintolat. 

Caudan Waterfrontilla on kaksi pääkeskusta. Place d’ Armesin aukio, joka johtaa sisämaasta parlamenttitalolta satamakadun toiseen laitaan muodostaen alueen alkupään sekä Caudan underpassilta alkava ostoskeskittymä ja pääkatu, jonka kruunaa Instagramista tuttu sateenvarjojen varjostama ostoskatu. Omaan silmääni Caudan Waterfront tuntui liian tekemällä tehdyltä. Kaikki oli kallista ja se sama mukaansa tempaava hektinen elämä mitä päämarkkinoilta ja kiinalaisen kaupunginosan kujilta löytyi, tuntui todella jääneen päätien toiselle puolelle. Caudan Waterfront oli mukava lisä ja tekee kaupungista monipuolisen, mutta ei millään yllä kokemuksia hakevan turistin silmissä käymisen arvoiseksi paikaksi mikäli aikaa on käytettävissä vain vähän. 

Museot ja linnoitus odottamassa ensi kertaa

Tämä käynti Port Louisissa oli kattava, mutta itselleni tyypillisesti sisälsi vain lähinnä satunnaista haahuilua kujalta toiselle, ihmisten ja tapojen seuraamista ja yleistä ilmapiiristä nauttimista. Kulttuurinnälkäisille kaupungista löytyisi myös monta mielenkiintoista museota sekä Fort Adelaiden linnoitus muutama askel keskuskaduilta sisämaahan päin. Museoiden top 3 lienee luonnon historiallinen museo, postimuseo ja valokuvausmuseo. 

Helposti saavutettava ja turvallinen päiväretkikohde

Port Louis osoittautui helposti saavutettavaksi, mielenkiintoiseksi ja turvalliseksi kohteeksi, jossa ihan huomaamatta kului ympärillä olevasta elämästä nauttiessa useita tunteja. Vaikka paratiisirannat ja resortien rauha vetäisivät kuinka puoleensa, suosittelen vahvasti päivävierailua tässä pääkaupungissa. Yksi päivä Port Louisissa johdattaa nopeasti rosoisen ja mielenkiintoisen Mauritiuksen jäljille ja näyttää saaresta aivan toisenlaisen aidon ja elävän puolen. Me ihastuimme Port Louisiin sen verran voimakkaasti, että päätimme pysähtyä kaupungissa vielä toistamiseen loman loppupuolella, kun edessä oli joka tapauksessa bussin vaihto kaupungissa. 

Réunion – Pala Ranskaa Intian Valtamerellä

Historia on ihmeellinen asia. Kun tarpeeksi pitkälle katsoo, saattaa Ranskalaiset seilailla tutkimusmatkoillaan vaikka Intian Valtamerellä ja asuttaa pienen Mascarinin saaren, joka nykyään tunnetaan Réunionina ja yhtenä Ranskan merentakaisista departamenteista. 

Pieni pala Ranskaa keskellä Intian Valtamerta kuulostaa niin absurdilta, että se on vain koettava itse. Kun siis lentoni oli ostettu Mauritiukselle en olisi voinut jättää tällä kahden viikon matkalla kokematta myös naapuria Réunionia.

Réunion ja loikka Euroopan Unionin alueelle

Réunionille lentää Mauritiukselta kahden eri yhtiön voimin noin 45 minuutissa. Oma valintani osui Air Australin sijaan tällä kertaa Air Mauritiukseen sopivampien lentoaikojen puitteissa. Väli lennettiin mukavasti uuden karhealla A350 laajarunkokoneella lentoajan ollessa vajaat 45 minuuttia. Lyhyestä lentoajasta huolimatta kaikille ehdittiin jakaa pillimehut. Réunionille lentäminen ei ollut edullista Mauritiukselta, eikä se olisi ollut suoraan Ranskastakaan. Yhteydet saarelle ovat maailman mittakaavassa hyvin rajalliset ja hintataso on korkea.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Laskeutuminen Réunionille oli samalla loikka takaisin Euroopan Unionin alueelle. Tästä muistutti tuttu tekstiviesti heti lentotilan poiskytkennän jälkeen. Netin selaus ja soitot onnistuisivat nyt samaan hintaan kuin kotimaassa. Lentokentältä löytyi myös tutut EU-linjat eikä mitään muita lippulappusia tarvinnut maahan saapumiseksi täytellä. Passi tiskille ja bienvenue, olet saapunut Ranskaan.

Kontrastinen, autenttinen ja villi

Heti lentokentältä ulos trooppiseen ilmaan astuttua oli kuin saapuessa Kanarialle. Maisema oli villin vehreä, yleisilme siisti ja kyltitykset huippuluokkaa. Jopa paikallisbussin löytäminen kävi helpommin kun olin osannut kuvitella. Julkinen liikenne osoittautui toimivaksi ja hinta linjasta riippumatta tuntui olevan aina sama 2 euroa. Linjat e1, e2 ja e3 johdattivat lentokentältä pääkaupunki Saint Denisiin, jossa tarkoituksenani oli pitää majaa seuraavien päivien ajan saareen tutustuessa.

Seuraavien päivien aikana kävikin hyvin selväksi, että Réunion on ranskalaisten oma saari, joka on säilyttänyt autenttisuutensa, oman luonteensa ja vanhat perinteensä. Se on saari, jonka maisemat ovat huippuluokkaa villin vehreine patikkapolkuineen ja karun kauniine tulivuorimaisemineen, mutta joka ei päästä ranskaa taitamatonta matkailijaa vieraanvaraisuudessaan helpolla. Ei jäänyt yhteen kertaan, kun kauppoihin ja ravintoloihin astuessa koko henkilökunta pakeni paikalta, tai kun bussilippu jäi melkein saamatta vain sen takia kun oma bonjourin lausuminen ei tuntunut miellyttävän asiakaspalvelijaa. Välillä kaikki tuntui olevan niin hankalaa ja seuraavassa hetkessä upeat verkkokalvolle piirtyneet maisemat saivat unohtamaan kaiken ärsytyksen. Tällainen tuntui olevan Réunion.

Turvallista, kehittynyttä ja korkeaa elintasoa

Réunion on turvallinen ja kehittynyt saari, jonka elintaso on sijaintiinsa nähden hyvinkin korkea. Tästä on tietenkin kiittäminen emämaa Ranskaa, josta virtaa rahaa alueen kehittämiselle ja työpaikkojen luomiselle. Korkea elintaso näkyy luonnollisesti myös saaren hintatasossa. Hotellia oli haastavaa löytää alle 80 euron per yö ja yksityisestä opas/kuskista sai maksaa päivältä 300 euroa. Ravintoloiden hinnat olivat ihan Suomen tasoa ja päivässä ruokaan upposi helposti monta kymmentä euroa. Vaikka matkailupalvelujen tarjonta on melko vähäistä, on paikallinen turismi silti Réunionin yksi tärkeimmistä elinkeinoista. Onhan Réunion ilmastoltaan ihana trooppinen pakopaikka ranskaa taitaville kylmässä hytiseville manterelaisille.

Paikallisen turismin lisäksi réunionilaiset työskentelevät pitkälle kehittyneen maatalouden parissa. Siinä missä yli puolet kulutushyödykkeistä tuodaan saarelle Ranskasta, vie Réunion suurimman osan vientituotteistaan mantereelle. Näihin kuuluvat muun muassa sokeri, vanilja, hedelmät ja tee. Hyödykkeitä tuotetaan maailmalle ylpeydellä. Réunionilla ei myydä sekundaa, täällä pyritään vain parhaaseen mahdolliseen laatuun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Luontomatkailijan unelmakohde

Samaan aikaan kun Mauritiukselle matkustetaan unelmarantojen ja rentoutumisen perässä, nautitaan Réunionilla unelmalomasta hämmästyttävän kauniissa luontomaisemissa. Itärannikolla avautuvat näyttävät kalliomaisemat ja laajat laavakivikentät. Etelästä löytyy villejä haita kuhisevia rantoja ja mielenkiintoisia pikkukyliä. Sisämaa antaa parhaansa tulivuorineen, vuoristokylineen, vesiputouksineen ja patikkapolkuineen. Länsirannikolla ja pohjoisessa pääsee nauttimaan modernista elämästä saaren parhaimpien rantojen ja lomakohteiden äärellä.

Vietin itse saarella neljä päivää, joista kahtena kiersin saaren luontopaikkoja pintapuolisesti opaskuskin kanssa ja kahtena keskityin saaren tärkeimpiin asutuskeskuksiin Saint Denisiin ja Saint Pierreen omatoimisesti. Näiden neljän päivän aikana sain muodostettua saaresta hyvän kokonaiskuvan, vaikka pidemmät patikointireissut jäivätkin odottamaan tulevaisuutta. Jos pitäisi kuitenkin valita alkuun omat top 5 käyntikohteet olisivat ne varmastikin alle olevat.

Piton de La Fournaise: Näyttävä 2 632 metriin kurkottava ja yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista. Parhaalla tuurilla vuorelle pääsee tekemään vaelluksen purkautumisen aikaan ja näkemään oranssina hehkuvan laavan.

Coulée de Laves 2007: Itärannikolla sijaitsee useita laavakiviröykkiöitä, mutta tämä Piton de La Fournaisen vuoden 2007 purkauksen jäljiltä jäänyt näistä lienee upein.

Salazie: Vuorten väliin jäävä vehreä laakso, josta löytyy upeita vesiputouksia, patikkapolkuja ja pieniä idyllisiä kreolikyliä.

Cascade Grand Galet: Neljän päivän aikana vastaantulleista vesiputouksista upein. Paikallisten keskuudessa suosittua virkistysaluetta.

Saint Pierre: Réunionin toiseksi suurimmassa kaupungissa yhdistyy sekä moderni rantaelämä, modernit ostosmahdollisuudet ja perinteinen kreoliarkkitehtuuri.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Jos Réunion sijaitsisi yhtään lähempänä Eurooppaa, uskoisin sen olevan lomakohteena paljon suositumpi. Tällä hetkellä se on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa lähinnä ranskalaisten keskuudessa. Tässä kuitenkin hyvä vaihtoehto, mikäli suunnitelmissa on lähteä tunnetulle Mauritiukselle ja kylkeen haluaisi yhdistää jotain vähän erilaista.

Lue lisää Réunionista mm. näistä blogeista:

Reissu-Janin matkat
Travellover Maailmalla

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Paratiisia ja paikallista elämää Mauritiuksella

Liidun valkoiset rannat, turkoosi meri ja toinen toistaan upeammat luksusresortit. Kohde, jonne matkustaa kerran elämässä häämatkalle tai pyöreitä juhlistamaan. Nauttimaan elämästä tropiikissa. Nämä lienee mielikuvia, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen sanasta Mauritius. Täydellinen paratiisi keskellä Intian valtamerta.

Mauritius on kuitenkin myös paljon muuta. Se on uskonnollisten rituaalien täyttämiä rantoja, halpaa katuruokaa ja vanhoja rämiseviä paikallisbusseja. Se on isolla kaikuvaa intialaista musiikkia, intensiivistä kaupunkielämää ja vehreitä patikkapolkuja. Mauritius on turvallinen saari, jossa on helppoa lomailla tyylillä tai tutustua allekirjoittaneen tapaan omatoimisesti pienellä budjetilla paikallisissa majataloissa majoittuen. Mauritius oli paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Rosoinen, paikallinen ja elävä. Vieraanvarainen paikallisten oma saari.

Kulttuureja kunnioittava sulatusuuni

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mauritiusta on riepoteltu historian saatossa siirtomaalta toiselle. Saaren löysivät portugalilaiset, sitä asuttivat ensimmäisenä hollantilaiset, josta se siirtyi Ranskalle. Viimeisimpänä saarella ovat riehuneet britit ja joiden kautta Mauritius sai ensin autonomian ja sittemmin täyden itsenäisyyden vuonna 1968. Tasavallaksi Mauritius julistettiin kuitenkin vasta vuonna 1992. Puhutaan siis melko tuoreesta valtiosta. Itsenäisenä valtiona se on alusta asti ollut Afrikan kehittyneimpiä ja hyvinvoivimpia valtioita.

Monivaiheisen historiansa johdosta, Mauritiusta asuttavat lukuisat eri etniset ryhmät. Nykyisistä asukkaista noin 70 % on intialaisia, 25 % kreoleja ja loput kiinalaisia ja eurooppalaisia. Kaikki elävät saarella sulassa sovussa ja kunnioittavat toistensa tapoja ja uskontoja. Jokaisesta kylästä löytyykin vieri vierestä hindutemppeliä, moskeijaa ja katolista kirkkoa. Paikallisilla rannoilla saattaa olla länsimaalaisia ottamassa aurinkoa ja paikallisia pitämässä samaan aikaan uskonnollisia seremonioita ja viikonlopun suurimpia juhlia. Kaikelle on tilaa, kaikkea kunnioitetaan ja tästä ollaan saarella erityisen ylpeitä.

Helppoa liikkumista maalla, merellä ja ilmassa

Vietin Mauritiuksella marraskuussa 2022 puolitoista viikkoa. Suoria lentoja ei saarelle ollut tarjolla, mutta Turkish Airlines tarjosi hyvät yhteydet yhdellä pompulla hyvin aikatauluin. Hintaa meno-paluulle tuli noin 800 eur per henkilö ja matka-aikaa kertyi kolmisen tuntia Istanbuliin ja kymmenisen tuntia perille kohteeseen. Vaihtoineen siis noin 16 tuntia. Hyviä yhteyksiä saarelle tarjoaa myös esimerkiksi Air France ja Qatar Airways.

Maan sisällä vasemmanpuoleisessa liikenteessä tuli kuljettua sekä valmiiksi tilatuilla takseilla että julkisia käyttäen. Etukäteen tilattu jaettu taksikyyti SummerTimes Mauritius -nimiseltä firmalta lentokentältä 50 kilometrin päähän Flic en Flaciin maksoi noin 10 euroa per suunta per henkilö. Taksikuskin voi myös ottaa kokonaiseksi päiväksi ja lähteä näin tutustumaan saareen. Mauritiuksella myös vuokrataan autoja, mutta tästä itsellä ei kertynyt kokemuksia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mauritiuksella parasta on kuitenkin laaja ja toimiva bussiverkosto, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää monestakin eri syystä. Ensinnäkin hinnat ovat todella edulliset, toiseksi busseissa näkee laajasti paikallista elämää ja kolmanneksi ihmiset ovat niin avuliaita ja ystävällisiä että matkustaminen näillä on helppoa ja turvallista. Samalla tulee myös nähtyä monia pieniä kyliä, jotka saattaisi muuten tulla sivuutettua moottoritien kautta. Oma matka bussien kyydissä vei mm. pääkaupunki Port Louisiin, kasvitieteelliseen puutarhaan sekä itärannikon Mahenbourgiin.

Mauritiukselle pääsee myös kansainvälisillä risteilyaluksilla ja paikan päällä katamaraaniristeilyt snorklauspaikoille ja pienille saarille ovat lienee suosituin tapa tutustua saareen mereltä käsin.

Moderni matkailusaari monen kokoiselle kukkarolle

Mauritius on moderni matkailuun panostanut valtio, jossa, kortti tuntui toimivan lähes joka paikassa takseja, paikallisbusseja ja rantakojuja lukuunottamatta. Paikallisena valuuttana toimii Mauritiuksen rupia, jota on ylläolevista syistä hyvä olla aina vähän mukana. Majoitusta on valittavissa monen sadan euron resorteista all-inclusive paketteineen pieniin tunnelmallisiin muutaman kympin majataloihin. Omat majapaikkani valitsin länsirannikolta Flic en Flacista ja etelärannikolla sijaitsevasta BlueBaysta noin 50-60€ hintaan per yö. Saaren palveluja yhdistää tasaisen korkea laatu, jolla Mauritius haluaa selkeästi erottautua kilpailijoistaan.

Myös ruoka tuntui olevan joka paikassa tasaisen laadukasta ja herkullista ja jopa yllättävänkin edullista suurimpien matkailukeskittymien ulkopuolella. Ruoassa yhdistyvät Intian, Aasian, Afrikan ja jopa Euroopan maut mahtavalla tavalla. Paikalliset nuudelit, patongit ja paistetut riisit irtosivat paikallisista kojuista noin 3-5 € hintaan. Kalleimmillaankin ruoasta sai nähtävyyksillä maksaa vain noin 10-20 euroa. Rahaa meni Mauritiuksella moniin muihin lomakohteisiin verrattuna huomattavasti vähemmän.

Näe ja koe Mauritiuksella

Pienestä koostaan huolimatta Mauritiuksella riittää nähtävää ja koettavaa moneen eri makuun. Ennen sukeltamista tarkempiin postauksiin, tässä esimakua tulevasta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Rantaelämä

Jos ei pidä rantaelämästä, ei luultavasti pidä Mauritiuksesta. Valkoista hiekkaa ja turkoosia merta on nimittäin tässä saarivaltiossa haastavaa sivuttaa. Rantoja löytyy moneen eri makuun. On kilometrin mittaisia mäntypuiden varjostamia rantoja, pieniä idyllisiä kalastajien suosimia poukamia ja resorttien omia laguuneja palmupuineen ja aurinkotuoleineen. Useimmilla rannoilla hiekka on korallin karheaa, joten uimakengillä täällä kannattaa varautua oli missä puolella saarta tahansa. Mikäli mahdollista, lomaan kannattaa yhdistää parikin erilaista kohdetta, sillä paikan päällä todella huomaa rannoissa ja rantakylissä olevan eroja.

Pääkaupunki Port Louis

Asukasluvultaan Oulun kokoinen Port Louis on elävä ja monipuolinen paikallinen kaupunki täynnä värikästä elämää. Pääkaupunkiin kannattaa varata kokonainen päivä ja tutustua uuden kiiltävän Waterfrontin lisäksi paikallisiin markkinoihin sekä intialaisiin ja kiinalaisiin kortteleihin.

Black Riverin kansallispuisto

Black Riverin kansallispuistosta löytyvät Mauritiuksen merkittävimmät luontonähtävyydet. Päivän aikana alueella kurvaillessa pääsee tutustumaan vehreään Mauritiukseen näköalapaikkoineen, vesiputouksineen, tulivuorineen ja geoparkkeineen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Plantaasit

Mauritiuksella tuotetaan mm. rommia, teetä, sokeria, vaniljaa sekä tekstiilejä. Monissa tehtaissa järjestetään erilaisia kierroksia, joissa pääsee tutustumaan paikalliseen teollisuuteen ja tuotteiden valmistuksen saloihin. Mikäli paikalliset elinkeinot kiinnostavat ovat nämä oiva tapa hypätä vähän syvemmälle ja kartuttaa omaa tietotaitoa.

Mauritius on sekä pariskuntien ja perheiden lomakohde, jossa on helppoa räätälöidä loma omalle budjetille ja omiin mieltymyksiin sopivaksi. Ei siis ihme, että Mark Twain on todennut Mauritiuksen syntyneen ennen taivasta ja että taivas kopioitiin Mauritiuksen perusteella. ”Mauritius was made first, and then heaven and heaven was copied after Mauritius”.

Lue lisää Mauritiuksesta mm. näistä blogeista:

Tasapainoinen reissuvuosi 2019

Niin se vain yksi vuosi on taas päättymässä. Ja sehän toki meinaa taas vuoden yhteenvetoa täällä blogin puolella! Jos viime vuosi oli vähän turhankin lennokas, on tämä vuosi ollut mukavan tasapainoinen ja vain parantunut edetessään. Mutta vaikka elämä on alkanut ottaa balanssia, ei se ole kuitenkaan tarkoittanut mitään ultimaattista kotihiiriytymistä. Päinvastoin. Tänä vuonna on tuntunut, että aika töiden, opiskelujen, ystävien, rakkaiden ihmisten ja matkojen parissa on jakautunut juuri sillä tavalla mitä olen halunnutkin. Ja ne matkat… Tällaisia unohtumattomia seikkailuja niitä mahtui tähänkin vuoteen.

Helmikuu – Kap Verde ja Salin saari + Ylläs

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Reissuvuosi käynnistyi tänä vuonna helmikuussa suuntaamalla konkurssiinkin menneen Thomas Cookin kyydillä Kap Verden Salilla nauttimaan valkoisesta hiekkarannasta ja pienen Santa Marian rennosta elämästä. Viikko Kap Verdellä oli juuri sitä mitä helmikuinen Kaksu kaipasi ja Suomeen palasi hieman elävämpi tyttö valmiina odottamaan vierasta Espanjasta saapuvaksi.

Madrileño laskeutuikin Oulunsalon lentokentälle helmikuun lopulla ja nautimme viikon verran lumimaisemista sekä Oulun seudulla, että Lapin ihmemaassa Ylläksellä. Huiputimme muuan kukkulan ja kävimme nauttimassa Husky-koirien vauhdista erämaassa. Loman kruunasi koko vuoden parhaimmat revontulet. Tämä oli ensimmäinen oikea Lappi lomani eikä varmasti viimeinen.

Lisää Kap Verden Salista täällä, klik. 
Matkakertomukseni Ylläkseltä täällä, klik. 

Toukokuu – Romania ja Bulgaria 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Seuraavaa reissua saikin odottaa kevääseen asti, kun BlueAir lennätti edullisesti Romanialaisella laadulla Bukarestiin. Romaniassa stereotypiat saivat kyytiä, kun Bukarestin pariisimainen tunnelma ja halpa hintataso ihastuttivat ja kun Transilvanian vanhat kaupungit olivat kuin suoraa satukirjoista. Sentää Romanian rannikkomaisemista Constantasta löytyi ripaisu rähjäisyyttä ja siitä olikin hyvä jatkaa rajan yli kohti Bulgariaa. Varnasta löytyi ihanan raikasta rantatunnelmaa ja todella viihtyisä suuri kaupunki. Enpä tuon pari päiväisen jälkeen ole enää ihmetellyt Kultahietikon suosiota kesälomakohteena.

Heinäkuu – Roadtrip Bretagnessa

 Kesä meni uusien työkuvioiden parissa, mutta viikon ansaitulle lomalle tuli suunnattua ystäviä tapaamaan Ranskan Bretagneen. Ja voi että se reissu oli ihana! Ystävien seura ja pienet merenrantakylät kuten St. Malo ja Dinan olivat juuri sitä mitä kesälomalta olin kaivannutkin. Samalla vierailimme Ranskan suositussa turistirysässä Mont Saint Michelissä ja päätimme reissun yhdessä Bretagnen pääkaupunkiin Rennesiin.

Kesällä tuli tehtyä myös useita lähiseudun päiväreissuja. Näistä mieleenpainuvimmaksi ajatukseksi onkin jäänyt tuo kauniiden paikkojen kirjo tässä ihan tunnin päässäkin. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä Raahen pastellitaloja tai tätä Iin vanhaa puutalokorttelia. Ja nämä Siikajoen hiekkarannat ovatkin jo jokavuotinen perinne.

Lokakuu – Etelä-Korean Soul

Kesän työurakka kääntyi opintoihin, mutta lomalle oli kuitenkin päästävä katselemaan aina yhtä ihanaa Aasiaa. Soulissa riitti vilinää ja sää oli kuin Suomessa kesän parhaimpana aikana. Viikon aikana Soul ehti näyttää toimivuutensa, siisteytensä, uskomattomat markkinansa ja toinen toistaan erilaisempia kaupunginosia. Samalla tuli testattua myös hassu kylpylä Korean tyyliin. Voi kun pääsisi takaisin!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Marraskuu – Jälleennäkeminen Tallinna + Helsinki + Rovaniemi

Marraskuussa jos joskus oli viimeistään tunne, että elämä on juuri sellaista kuin sen pitääkin. Ei edes harmaus saanut tässä marraskuussa masennusta päälle. Vielä paremman tästä marraskuusta kuitenkin teki meksikolaisen ystäväni saapuminen Suomen maaperälle ja pieni yhteinen loma vieraillen Helsingissä, Tallinnassa ja Rovaniemellä. Toivon todella, ettei seuraavaa jälleennäkemistä tarvitse odottaa seuraavaa kolmea vuotta ja toivon myös että saisin jaettua teidänkin kanssanne enemmän noita tunnelmia tässä piakkoin!

Joulukuu – Manchester, Iso-Britannia

Viime jouluna pakenin elämääni  ystävieni luokse Wieniin ja ihastuin joulumarkkinoihin. Tänä vuonna halusin toteuttaa jotain samanlaista ja joulumarkkinakohteeksi valikoituikin Manchester. Reissu oli niin onnistunut, että vieläkin muistelen noita hetkiä hymyssä suin. Enpä olisi uskonut että keski Briteistä löytyisi jotain noin viihtyisää ja monipuolista. Ja mainitsinko vielä edes että tämä jos joku kaupunki oli herkkusuun paratiisi!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Kahdeksan maata, 32 päivää…

Tästä nopeana yhteenvetona voi laskea, että vuosi toi tullessaan kahdeksan valtiota Suomi mukaan laskien, joista kolme oli itselleni uusia. Samalla saavutin 45. maani ennen 25-vuotta tätä elämää. Näiden reissujen aikana yhdensuuntaisia lentoja tuli otettua 20 kappaletta, Tallinnassa tuli käytyä laivalla ja Ranskassa tuli puksutettua lisäksi junalla. Omituisinta tässä vuodessa oli kuitenkin se, etten astunut kertaakaan Espanjan maan kamaralle. Ensi vuonna on ehkä pakko!

Juuri niin tasapainoinen vuosi kuin vain pystyin kuvittelemaan. Toivon, että tämä sama positiivinen energia ja jonkinlainen sisäinen rauha säilyisi myös uudelle vuodellekin. Ja tottakai toivon myös, että myös seuraava vuosi tuo matkani varrelle unohtumattomia matkaelämyksiä. Ainakin se alkaa parhaalla mahdollisella tavalla jo heti tammikuussa Dominikaanisen Tasavallan auringon alla.

Ei muuta kuin ihanaa uutta vuotta teille kaikille lukijoille ja jatketaan reissailua myös ensi vuonna! 

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018