Browsing Category

Tokio

5+1 kaupunkilomaa Aasiassa

Aasia, tuo suurkaupunkien ja ihmisvilinän sulatusuuni. Maanosa, johon on tullut palattua kerta toisensa jälkeen ja joka aina vain houkuttelee takaisin tutustumaan sen uusiin kolkkiin. Mutta millaisia kaupunkeja sieltä Aasiasta löytyykään? Tässä esittelyssä viisi Aasian suurkaupunkia, johon tieni on jo ehtinyt viedä. Viimeisenä extrana haluan vähän fiilistellä itselleni uutukaista, jonne tie tulee viemään ensimmäisen kerran lokakuussa.

1. Hektinen Hongkong

Aloitetaan Hong Kongista, Aasian ehdottomasta suosikistani.
Hong Kongissa on kaikki eväät monipuoliselle kaupunkilomalle. On rauhallisia paratiisisaaria luontopolkuineen ja räähkine kulkukoirineen. On paikallisia kalastajakyliä ja kiinalaista elämänmenoa markkinoineen. On kiiltäviä pilvenpiirtäjiä, trendimyymäliä ja tyyliä. On kaikkea ja vielä enemmän mitä ikinä osasin kaupungilta odottaa.

Ensikertalainen suuntaa ikoniselle Victoria Peakille ihailemaan maisemia, käy aistimassa torien makuja ja hajuja mantereella ja suuntaa ostoksille Hongkongin saaren puolelle. Rantaelämästä voi lähteä nauttimaan esimerkiksi sydämeni vieneelle Lamma saarelle tai vaikka koloniaalisia vaikutteita omaavan Stanleyn kylille.

Lue lisää täältä, klik.

2. Tempaava Tokio

Tokio on uniikki kokemus. Se on kuin laskeutuisi itsessään valtioon, eikä toisen maan pääkaupunkiin. Tokio on siisti, toimiva, turvallinen ja täynnä ihmisiä. Se on korkeita pilvenpiirtäjiä, välkkyviä valoja ja toinen toistaan erinlaisempia kaupunginosia. Tokiosta en voi todeta muuta kuin, että se on kuin pala suurta kakkua jota on mahdotonta ottaa haltuun edes reilussa viikossa ja jonka makua ei voi kuin ihmetellä suu auki.

Tokioon tutustuminen kannattaa aloittaa pala palalta siirtymällä kaupunginosasta toiseen. Itselleni parasta antia tarjosivat Asakusan historialliset kadut, Shibuyan vilske maailmankuulussa tienylityspaikassa, Odaiban saaren hiekkarannat, sekä fantasiaelämää täynnä oleva Akihabara.

Lue lisää täältä, klik.

3. Kaksoistornien Kuala Lumpur

Kuala Lumpur oli ensimmäinen ikinä kohteeni kaakkois-Aasiassa. Tuolloin kokematonta matkailijaa ihmetyttivät Aasialaiset torit ja kauppakojut sekä taivasta hipovat pilvenpiirtäjät. Tuo uuden ja vanhan sekoitus, eri kansakunnat ja kielten sekamelska tekivät vaikutuksen. Jos nyt hieman kokeneempana täytyisi luoda kuva Kuala Lumpurista, sanoisin sen olevan jotakin säihkyvän Singaporen ja kontrastisen Thaimaan välimaastosta. Jotain, jolla ei välttämättä ole kovinkaan mitään omaa, mutta on silti aivan erinlainen kavereihinsa verrattuna.

Kuala Lumpur on sopiva muutaman päivän kaupunkikohde ja helppo Aasian kiertueita aloittelevalle. Viikoksi sinne ei itsessään kannata missään nimessä lähteä, mutta toimii toisaalta erinomaisena tukikohtana. Jos ja kunhan matkustat Kuala Lumpuriin shoppaile muotia kultaisen kolmion alueella, käy katsastamassa itsenäisyyden aukio ja sen 95-metrinen lipputanko ja herkuttele tutkiskellen krääsää Chinatownissa ja Little Indiassa. Ja toki ilman Petronasin Tornien häikäisyttäviä näkymiä tuskin voi sanoa käyneensä Malesian pääkaupungissa.

Lue lisää täältä, klik.

4. Sielukas Singapore

Jos Aasiassa haluaa päästä helpolla kiiltävän kliinisessä ympäristössä rahan keskellä, silloin kannattaa suunnata siivet kohti trooppisen täydellistä Singaporea. Singapore on yksi maailman vauraimmista valtioista ja jos rahaa ei haista, sen vaikutukseen pääsee melko nopeasti kiinni kaupunkiin tutustuessa. Matkailijalle Singapore tarjoaa helpon ja turvallisen laskeutumisen kulttuurien sulatusuuniin ja erilaisten kaupunginosien keskelle.

Vaikka Singapore on kliininen, tarjoaa se kuitenkin matkailijalle kristallisten pilvenpiirtäjien lisäksi kontrastista maisemaa Little Indiassa ja China Townissa, sekä satumaan tunnelmia Gardens by the bayn Avatar puistossa.

Lue lisää täältä, klik.

5. Monivivahteinen Macao

Hong Kongin naapurista löytyy pala koloniaalisia tuulia ja Eurooppalaisia maisemia. Monivivahteinen Macao on kaoottista Aasialaista elämää korkeine kolhooseineen, mutta myös kiiltäviä kasinoita, rahalle haisevia luksus hotelleja ja Portugalin siirtomaa-ajan pastellisia pikkumökkejä.

Näin omalla kokemuksella voin sanoa, että Macaota ei kannata edes yrittää juosta päivässä lävitse. Siihen tutustuminen kannattaa kuitenkin aloittaa pienellä kävelyllä rahakkaiden kasinoiden lävitse hurmaavaan vanhaan kaupunkiin ihailemaan Portugalin vaikutteisia aukioita, raidoitettua kävelykatua ja tyypillistä katedraalia. Panoraamanäkymien rakkauden perässä parhaita maisemia tarjoaa Aasian kaupunkien perinteistä tyyliä omaava Macaon torni ja rauhaa kaipaava suuntaa kaupunginpuiston Monte da Guian rinteille. Edullisen ruuan ja kiinalaisen ilmapiirin etsijän kannattaa suunnata kohti Macaon pohjoisia asuinalueita.

5 +1 Soul, mitä sinä tuletkaan tarjoamaan?

Lokakuussa suuntaan Souliin, joka tulee olemaan ensimmäinen kosketukseni Korean niemimaahan. Jotenkin mielikuvieni Soul on rento Tokio, jossa ehkä ihmisiä virtaa asteen verran vähemmän ja kaupungista löytyy enemmän vehreyttä herkullista Korealaista bbq:ta unohtamatta. Mutta nähtäväksi siis jää, mitä Soul tulee lopulta tarjoamaan.

Tähän asti minun Aasiani on siis ollut varsin monipuolinen ja siisti. Kunhan Soul on koettu, seuraavana Aasian listallani haaveina odottavat Taiwan ja Kiinan Shanghai. Vietnamiin haluaisin lähteä myös astetta pidemmälle reppureissulle. Tähän mennessä Thaimaa on ollut ainoa, johon veri ei ole oikein vetänyt ollenkaan puoleensa, vaikka sielläkin on toki tullut käytyä.

Mitkäs ovat teidän Aasian suosikit ja entäs inhokit?
Entä onkos teillä jakaa parhaimpia matkavinkkejä Soulia varten? 

Onnelliset varpaat Odaibassa Tokion lahden paratiisissa

Odaiba on Tokion oma pieni paratiisi. Odaiba on rantaa, rauhallisia löhöilypäiviä ja tarjoaa kauniin siluetin kohti kuhisevaa metropolia. Odaiba herättää itsessäni kaikki mielikuvat rapakon toiselta puolen ja siksipä jätin tämän koko reissun odotetuimman ja odotukset täyttäneen pienen tekosaaren ja palan paratiisia viimeiseksi laajemmaksi Tokio postauksekseni. Näin alkuun voinkin vaatimattomasti sanoa, että Odaiba oli koko Tokion odotetuin ja paras kokemus.

Sumidariver

Sumidariver

Odaiba löytyy Tokion lahdelta kaupungin eteläosista ja sen saavuttaa parhaiten joko monoraililla Shimbashin asemalta taikka risteillen esimerkiksi Asakusasta. Näinpä itse päätimme hyödyntää kummankin ja otimme paatin Asakusasta risteillen ja vastaavasti tulimme pois ihan perinteisellä monoraililla (Yurikamome linja), jonka kyydistä olisi taatusti ilman järkyttävää iltaruuhkaa nähnyt hienosti kummankin puolen siluettimaisemia junan puksuttaen kuin ilmassa pitkää siltaa eteenpäin.

Risteily oli aivan loistava tapa itsessään nähdä Tokiota aivan uudesta kuvakulmasta. Lippu avaruudesta pösähtäneen näköiseen moderniin paattiin kustansi noin 8 eur per aikuinen ja matka läpi Sumidajoen kohti Tokion lahtea kesti noin tunnin verran. Sukkula itsessään oli viihtyisä ja matkan aikana pääsi fiilistelemään maisemia myös yläkannelta. Aluksia kulkee noin parin tunnin välein, joten jos risteilylle mielii kannattaa katsastaa aikatauluja hieman etukäteen.

Tokyocruises

Tokyocruises

Tokyocruises

Tokyocruises

Odaiba itsessään on paikka täydelliseen rentoutumiseen. Laivan lipuessa rantaan oli itselläni ensimmäisenä mielessä rantamaisema. Hiekkarannan näkeminen Tokion kaltaisessa kaupungissa on aika harvinaista herkkua ja vaikka rantaa ei olekaan tarkoitettu uimiseen niin voin sanoa, että kyllä yli 30 asteen lämmöillä ihanaa vetää kengät pois jalasta ja läiskyttää Tokion lahden vettä kuin viimeistä päivää. Ei sillä, että vesi olisi mitään virkistänyt, mutta ainakin pystyin kuvittelemaan olevani oikeasti paratiisisaarella.

Kaiverretun hiekkarannan lisäksi Odaibassa voi muutenkin aistia sellaista tietynlaista suurenmaailman kiillotettua maisemaa, sillä jotenkin jokainen yksityiskohta vaikuttaa vain niin loppuun asti mietityltä. Rannikon myötäinen kävely itsessään oli suurta hupia, sillä Tokion siluettia tuskin voisi tuijottaa liikaa siihen kyllästymättä. Kaikkein kliseisin ja hymyn aiheuttava hetki oli kuitenkin Vapauden patsaan jysähtäessä verkkokalvoon samalla kun pitkä ja upea Rainbow Bridge jäi kaupunkisiluetteineen patsaan taakse.

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Vaikka itselle parasta hupia olikin nämä siluettimaisemat ja vain istuskelu rantakivien päällä, on Odaiba myös tietynlainen huvittelun mekka, sillä löytyyhän saarelta muutama suurempi ostoskeskus, maailmanpyörä, sekä kuumat lähteetkin. Ja mitäpä sitä muuta saarelta, joka on rakennettu suuren maailman tyyliin voisi kaivatakaan. No itse ehkä kaipasin sitä kuvissa välkkynyttä täydellistä auringonlaskua meren taakse, mutta tällä kertaa ihan kaikkea ei voinut saada sään ollessa pilvinen.

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaibaa ei kannata lähteä suorittamaan vaan sinne kannattaa lähteä nimenomaan takki auki haaveilulippaan kanssa punaiset lasit silmillä. Tätä lähemmäs paratiisimaisen rauhallista lomatunnelmaa tuskin suurkaupungissa kuten Tokio voi päästä.

Mikä? Odaiban tekosaari
Missä? Tokion lahdella kaupungin eteläosissa
Mitä? Kliseisen tuttuja maisemia maailmalta: Hiekkaranta, vapauden patsas, ostosmahdollisuuksia…
Miten? Risteillen Tokyo Cruisesilla mm. Asakusasta ja Hinode Pieristä. Shimbashin asemalta Yurikamome linjalla, Rinkai Linjalla Shibuyasta, Shinjukusta ja Ikebukurosta.

Tokion Valkea löytyy Ikebukurosta

En ollut koskaan kuullutkaan paikasta nimeltä Ikebukuro. Kun kuitenkin viimeisenä päivänä tutkailin metrokarttaa ja näin siellä olevan ison aseman ajattelin heti, että alueen täytyy olla jollain tavalla merkittävä. Näinpä selasin aamulla opaskirjaani, jossa ei oikeastaan mainittu koko alueesta mitään. Utelias mieleni oli jo kuitenkin päättänyt nimen perusteella, että Ikebukuroon on päästävä ja sieltäpä sitten itseni löysin.

Ikebukuro_11

Ikebukuro_12

Sunnuntaina vilskettä riitti kuin Oulun torilla kauniina kesäpäivänä ja niinpä päädyinkin haahuilemaan massan mukana ostoskadulle. Ympärillä vilkkuivat tutut brändit ja jos tällä reissulla olisi ollut yhtään budjettia, olisin luultavasti eksynyt muiden mukana katselemaan tarjontaa. Kaupat eivät kuitenkaan rajoittuneet viihtyisään kävelykatuun, sillä yhtäkkiä edessä aukeni järkyttävän kokoinen ostoskeskus nimeltään Sunshine city.

Ikebukuro_1

Ikebukuro_2

Ikebukuro_3

Ikebukuro_4

Koska en omistanut päivälle mitään suunnitelmia, päätin poiketa ostoskeskukseen ja täytyy sanoa, että se oli kyllä reissun kokemuksiltaan paras päätös. Ostarin sisältä itsessään löytyisi yli 200 kauppaa, akvaario, teatteri ja hotelli, mutta itsehän en ehtinyt löytää kuin tieni pääaulaan, jossa lavan edessä kävi jo kova kuhina. Siinä kuhinaa katsellessa päätin minäkin jäädä odottamaan, mitä tuleman pitää ja yhtäkkiä huomasinkin olevani keskellä Japanilaista poppikonserttia ja live ohjelmaa. Koko ostoskeskus täyttyi teini-ikäisistä fanittajista, eikä mennyt aikaakaan kun viisi nättiä poikaa hyppäsivät lavalle vetämään tanssia musiikin tahtiin. Meno oli jotain sellaista, että en voinut kuin hakea Crepeä lähimmästä ravintolasta ja jäädä seuraamaan poikien pomppimista lähimmältä screeniltä ja ihmisten reaktioita ympärilläni. Aika vain humisi ympärillä ja lopulta tajusin, että jos haluan nähdä muutakin, on pakko jatkaa matkaa.

Halusin nähdä myös aseman toisen puolen ja niinpä otin suunnakseni aseman länsipuolen. Aurinko alkoi laskea, kun löysin itseni Ikebukuronishiguchin puistosta. Siihen sitten jysähdinkin, sillä viihtyisälle aukiolle oli kerääntynyt lapsiperheitä ja käynnissä oli mitä mainioin jonglööraus esitys. Pitkään aikaan en ole nähnyt mitään yhtä hupaisaa  ja esityksen loppuessa tajusin kelloa katsoessani, että Ikebukuro jäi auttamattomasti näkemättä. Toisaalta koin niin paljon muuta erilaista, että näkemättä jääminen ei jäänyt edes harmittamaan. Ainahan voi palata toisella kertaa…

Ikebukuro_6

Ikebukuro_7

Ikebukuro_7

Ikebukuro_8

Ikebukuro_9

Muutaman kadun ja parin euron lihapalojen jälkeen oli pakko suunnata takaisin metrotunneliin ja hymyillä itekseen melkoisen erilaiselle lomapäivälle. Ikebukuro jäi hyvin positiivisena yllätyksenä mieleen ja ehkä jopa mielestäni koko Tokion viihtyisämpänä alueena. Vaikken paljoa mitään nähnytkään voin kuitenkin todeta, että Sunshine city on selkeästi Ikebukuron oma Valkea ja tänne jos jonnekin kannattaa tulla viettämään rentoa viikonloppupäivää ostosten parissa. Ken tietää mitä muutakin alueelta sattuu löytymään!

Tokion stereotyyppisin Shibuya

Shibuya vastaa kaikkia mielikuvia Tokiosta. Tuolla yli 200 000 ihmisen erillisalueella riittää vilskettä aamusta iltaan ja illasta yöhön. Shibuyan alue löytyy Tokion länsiosista ja sen suuralue rajoittuu aina Yoyogin puistosta nuorisomuotia edustavan Harajukun kautta itse Shibuyan kauppakeskustaan ja yhdelle kaupungin vilkkaimmista asemista. Alueella saa helposti kulumaan kokonaisen päivän ja tässä jotain vinkkiä pohjoissuunnasta etelään, missä muun muassa alueella viettää aikaa ja laahustaa.

Meiji-Jingun pyhäkkö ja Yoyogi puisto

Yoyogipuisto

Yoyogipuisto

Yoyogipuisto

Yoyogipuisto

Yoyogipuisto

Valtava puistoalue erottaa Shinjukun ja Shibuyan toisistaan. Ylhäältä katsottuna alue näyttää hassulta läntiltä betonin keskellä, mutta puiston uumenissa pääsee Tokion mittakaavassa suorastaan metsäiseen tunnelmaan. Itse tallustelin Pohjoisesta portista sisään metsän siimekseen pyhälle alueelle kumartaen paikalliseen tapaan portilla ja otin suunnaksi Meiji-Jingun pyhäkön. Läpi puiston menee leveä valtaväylä ja raikkaan ilman pystyi suorastaan tuntemaan. Suoran kävely puiston läpi ei missään nimessä sovi raskaan kävelypäivän päätteeksi, mutta on omiaan esimerkiksi laiskaan viikonloppu aamuun. Meiji-Jingun pyhäkkö oli kieltämättä näyttävä joskin turistinen ja sunnuntaisin eteläinen yoyogin osa puistosta on omiaan rooliasuisten Japanilaisten kuvaamiseen.

Harajuku

Harajuku

Harajuku

Harajuku

Harajuku

Harajuku löytyy puiston keskiosan kohdilta oikealta puolelta ja se on tunnettu erityisesti nuorten vaihtoehtomuotia myyvistä putiikeista. Alueen pääkatu Takeshita streetille vievät portit, joiden ylätaulusta voi hyvän kohdan sattuessa nähdä itsestä ja lähettää itselle onnea koitokseen. Kadulla nimittäin kannattaa varautua kävelemään kuin sillit purkissa! Paitsi silloin kun sataa kaatamalla vettä niin kuin omalla vierailulla. Jonkun olen kuullut sanovan, että täältä voisi löytää ostettavaa huokeaan hintaan, mutta mitä nyt kukainenkin pitää huokeana sitten. Itselleni hinnat olivat kalliita täysin Suomen hintaisia, mutta tulipahan hiplailtua sadetta pidellessä. Tällä kadulla kannattaa myös pitää silmät auki ihmisten bongailun saralla, sillä tyylillä ei ole täällä rajoja. Kannattaa myös pysähtyä lätyille jonkun kojun kohdalla, koska täytetyt crepet ovat hinnasta huolimatta vain yksinkertaisesti herkullisia!

 Shibuyan ostoskadut ja maailman vilkkain risteys

Shibuya

SAM_5511

Shibuya

Shibuya

Shibuya

Shibuya

Shibuya

Katuja sinkoaa sinne tänne Shibuyan alueen ytimessä ja ostosten tekoon löytyy kauppoja taatustin jokaisen makuun. Muutamaa kauppaa tuli käytyä ihmettelemässä ja kaikkein söpöin oli ehkä Disney Store, joka oli ulkoisesti kuin sisäisestikin ihan täydellinen satulinna! Olipa siis tekemässä ostoksia tai ei, kaduille kannattaa hetkeksi unohtua haahuilemaan väkijoukon mukana.

Kaduilla haahuilussa parasta on kuitenkin se, että jossain vaiheessa eksyy ihan väkisinkin maailman vilkkaimmaksikin tituleerattuun risteysten sekamelskaan Shibuya Crossingiin, johon ihmiset kerääntyy muurahaisten tapaan odottamaan valon vaihtumista vihreäksi. Myönnän, että tuota risteystä piti ylitellä eestaas ihan vain fiiliksen vuoksi ja jossain vaiheessa taisin saada jo reissukaverilta kommenttia tästä innokkaasta toiminnasta. Ja parhaimmat turistikuvat täytyi tietenkin käydä nappaamassa toisella puolella sijaitsevasta Starbucksista, josta irtosi juuri sopivasti pari istumapaikkaakin risteyksen tuijotteluun. Kun risteystä tarpeeksi pitkään tuijotteli olin ihan varma, että silmissä alkoi heittää pahemman kerran, sillä risteystä ylittävät autot vaihtuivat Marioiksi. Ehkä viiden sekunnin päästä tajusin kuitenkin olevani Tokiossa, eikä näky ollutkaan enää yhtään yllättävää.

Shibuya

Näiden lisäksi Shibuyasta löytyy toki yksi Tokion vilkkaimmista juna-asemista, jonka avulla alue on helposti saavutettavissa kunhan vain asemalta löytää oikeasta kohtaa ulos. Myös ihan puiston ja Harajukun lieppeiltä löytyy omat asemansa, joten ei kannata ainakaan vaikeiden yhteyksien pelossa jättää paikkoja näkemättä!

Tsukijin kalamarkkinat

Aamuihmiselle löytyy Tokiosta ihmeteltävää, sillä maailman suurimmilla kalamarkkinoilla kuhisee kuin muurahaispesässä aamun aikaisempina tunteina. Oikein innostunut on taktinen ja ottaa hotellin jostain kalatorin liepeiltä ja on kärppänä siinä kolmen aikaan aamulla jonottelemassa omaa paikkaansa joka aamuiseen tonnikalan ja muiden kalojen huutokauppaan. Kiinnostunut varaa myös oman aikansa sisäkierrokselle jo etukäteen katselemaan ammattimaista kalankäsittelyä. Menoa on kuitenkin vielä viideltä aamullakin ensimmäisten metrolinjojen puksuttaessa paikalle, kun maailman vilkkaimmalle torille lastataan kaloja ja porukka kuskaa niitä eteenpäin.

Tsukijin kalatori

Tsukijin kalatori

Tsukijin kalatori

Tsukijin kalatori

Paikan päällä kuhisee vielä seitsemältä aamullakin, kun itse unisena saavun paikalle. On hankalaa edes kuvitella menoa ja meininkiä aamun ensimmäisinä tunteina, kun tuntuu että nyttenkään omat refleksikyvyt eivät meinaa riittää milloin mitenkin päin ajelevien trukkien ja pakettiautojen väistelyyn lastauslaitureilla. Jotenkin kaikki aistittava on niin kaukana muuten niin järjestelmällisestä Tokiosta, että sitä vilsketta seuratessa voisi kuvitella olevansa aivan jossain muualla. Mutta ilmeisesti homma kuitenkin toimii, sillä maailman vilkkaimman kalatorin kautta kulkee päivittäin parituhatta tonnia erilaisia kaloja.

Ekstriimihetkien jälkeen trukkien välissä kunnon turistilla tekisi tietenkin mieli jo sushia ja sitä jos jotain kannattaisi taatusti täällä syödä. Nirso turisti sen sijaan siirtyi muuten vain kävelemään lastausalueilta kalatorien kaduille ja katselemaan ja ihmettelemään sitä tarjottavan kalan määrää jos millaisessa muodossa. Tästä tuoreemmaksi ei tarjoiltava kala taatusti mene.

Tsukijin kalatori

Tsukijin kalatori

Tsukijin kalatori

Tsukijin kalatori

Tsukijin kalatori

Alueella ihan vain haahuillessa ja ihmisiä katsellessa hurahti nopeasti muutama tunti ja menokin alkoi hiljentyä kellon lyödessä kymmentä. Näin oman kokemuksen perusteella voisin siis sanoa, että Tsukijin markkinoille tuskin kannattaa edes vaivautua puolenpäivän jälkeen, sillä kaikki parhaimmat tuotteet menevät aamulla alta aikayksikön innokkaille ostajille,

Jos siis kalajutut on sun juttu ja koet suurta vetoa maailman tuoreinta aamusushia kohtaan tämä jos joku on aikaisen heräämisen arvoinen paikka. Ja olihan tuo kyllä tällaiselle nirsolle pullamössöilijällekin melkoinen kokemus!

Mikä? Tsukijin kalatori
Missä? Tokion eteläosissa
Mitä? Maailman suurimmat kalamarkkinat, kalojen huutokauppaa, maailman tuoreinta Sushia
Miten? Tokyo Metron Hibiya linjalla