Browsing Category

Hongkong

Hongkongin oma kalastajakylä Tai O

Jos Buddha oli kovin teennäinen kököttäessään vuorella Lantaun saaren parhaalla paikalla, löytyi toiselta puolelta saarta Tai O:n pikkuruinen kylä, jossa olisi voinut kuluttaa enemmänkin aikaa kuin yhden iltapäivän verran. Bussi Tai O:n kylään lähti kätevästi saman keltaisen metrolinjan päätepysäkiltä Tung Chungista kuin kaapelivaunu Buddhallekin. Näinpä alas päästyä olikin hyvä napata puolen tunnin välein kulkeva bussi nro 11, maksaa 11,80HKD ja aloittaa noin tunnin kestävä matka saaren toiselle puolelle.

Bussi kiemurteli serpentiiniteitä menemään ja pysähtyi jos millaisessa mutkassa milloin jättäen ihmisiä ja milloin väistellen muita autoja. Matkalla kuitenkin maisemat kiittivät ja samalla sai koko saarikierroksen bussin ensin laskeutuessa vuorelta toiselle reunalle ja sitten nousten taas takaisin saavuttaen Tai O:n kylän.

Tai O:ssa vastassa oli hurmaava pieni kalastajakylä, joka on rakentunut jo pari sataa vuotta sitten pilarien varaan hyville kala-apajille. Edelleenkin Tai O on yksi Hongkongin kalabisneksen pääpaikoista ja Tanka heimo pyrkii pitämään perinnettä yllä muiden alueiden modernisoitumisen keskellä.

Tai O osoittautui myös pienelle Suomi turistille kiintoisaksi paikaksi, ei pelkästään jo valokuvauksellisten paalutalojen ansiosta vaan myös ihanan markkinatunnelman ja katujen puolesta. Markkinat ovat täynnä kalatuotteita ja ravintoloita, jotka ovat koko paikan ehdoton juttu mikäli yhtään on kalan ystävä. Paalutaloja pääsi kätevästi kurkkimaan muutamalta sillalta ja pienten kujien viedessä kanaalien varteen. Paremmalla ajalla tarjolla olisi ollut myös Venetsian tapaan pieniä veneajeluja kanaaleilla.

Tai O on nähty muutamassa tunnissa joten se on helppoa yhdistää samaan reissuun Buddhan kanssa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että viikonloppuisin koko Hongkong suuntaa pikkukylään kalaostoksille, joten jos vain mahdollista vieraile täällä viikolla. Näin keskellä viikkoakin jono paluubusseihin oli aivan järkyttävän pitkä, joten niitä kestäviä hermoja mukaan!

Tämä pieni kylä tarjosi kuitenkin taas niin erilaisen kontrastin Hongkongin sykkeelle, että ei voi kuin ihmetellä miten näinkin pieneltä pinta-alalta voi löytyä näin paljon kaikkea erinlaista. Tai O:lle lähtee täältä päästä suositus.

Lomakyläelämää Hongkongissa: Stanley ja Repulse Bay

Hongkongin saaren eteläpäästä löytyy pala brittien perintöä nimeltä Stanley. Koska Stanleyn kylässä oli rantaa ja lomatunnelmaa, ajattelin jakaa nämä kokemukset pois alta tässä Aasian rantojen ja resorttien ollessa mielessäni. Huh, tästäkin on jo yli vuosi aikaa!

Stanley oli siis yksi näistä päiväkohteista, mitä Hongkongin lomalla tuli tehtyä. Stanley soveltuu erinomaisesti päiväreissulle kun pubi jalkaa vipattaa, Eurooppaan on ikävä ja mielessä on ehkä puuteriset hiekkarannat. Hongkongin saarelta Exchange Squarelta kun nousee bussiin numero 6 tai 260, pääsee Stanley Marketille ihan erinlaisiin maisemiin perille noin reilussa 45 minuutissa. Toinen vaihtoehto on ottaa minibussi 40 Causeway Baylta. Bussit ajavat eri reittejä, joten kannattaa tarkastaa että nousee varmasti express bussiin kylätykyttäjän sijaan.

Mitä sitten Stanleyssa on miksi sinne kannattaisi edes lähteä? Stanley oli aikanaan Brittien väliaikainen hallinnon keskus ennen sen siirtymistä Centralin alueelle. Perintönä Stanleyhin on jäänyt todellinen brittiläinen rantakylän vaikutus ja kunnon turistimeininki. Rantatietä edustaa hyvä pubivalikoima, turistit heiluu loma-asuissa ja tarjolla on enemmän länkkärien pikaruokaa kuin Dimsumeja. Ympäriltä löytyy rantaa, jonne mennä uimisen ja auringonoton toivossa ja alueella on muutamia hotelleja. Vaikutelma onkin yleisesti ottaen paljon enemmän Bristol kuin Hongkong.

Stanley ei ole suuri, mutta muutamia kävelemisen arvoisia paikkoja sieltä kuitenkin löytyy. Ehkä eniten Aasiaa voi tuntea Stanley Marketilla. Pieni ruoka ja kauppakatu on täynnä krääsää ja Aasialaista meininkiä hyvillä hinnoilla. Eihän näistä tule itsellä koskaan mitään ostettua, mutta aina nämä ovat kävelemisen ja aistimisen arvoisia.

Stanleyn pääkatu löytyy rantabulevardilta. Brittipubit ja länkkäriruokalat kauniissa merimaisemissa ei nyt välttämättä anna autenttisinta Aasia kokemusta, mutta voi helpottaa koti ikävää. Meren kallioilla oli muutama muukin kuvaaja enkä ihmettele, sillä onhan tällaisella lomakylässä selkeän leppoisa meininki. Pääkatu päättyy Stanley Plazalle uuden karheaan ostoskompleksiin. Supermarket, ruokapaikkoja ja muutamia myymälöitä hienoissa puitteissa. Hinnat olivat sen mukaiset, että tällä kertaa lounas tulikin ostettua supermarketin valmistiskiltä.

Ja tässäpäs se Stanley sitten alkoi ollakin. Käytiin tsekkaamassa myös pari rantapoukamaa, mutta likaisuuden takia päätettiin ottaa bussi takaisin päin ja testata toinen lomakohde nimeltään Repulse Bay.

Repulse Bay löytyy Stanleyn ja Hongkong Centralin välimaastosta. Pieniä ongelmia oli bussissa tajuta jäädä juuri oikealla pysäkillä, mutta jotenkin tässäkin tuli onnistuttua. Repulse Bay on nouseva loma-alue. Uudet korkeat kerrostalot alkaavat muodostaa perinteisen näyn Repulse Bayn ympärille. Hieno pitkä ranta ja loma-asuntoja, eipä täältä kannata muuta lähteä hakemaankaan.

Mutta se ranta… Onhan se ihan älyttömän upea ajatellen kuinka lähellä suurkaupunkia tässä ollaan. Myös palvelut pelasivat erittäin hyvin. Rannan laidalta löytyivät ilmaiset suihku, pesu ja pukutilat sekä WC:t. Ei ollut rantaa myöskään ruuhkalla pilattu ja meidän lisäksemme rantaelämästä sen muodossa aurinko ja uiminen oli nauttimassa vain yksi Brittiperhe lisäksemme. Muutama tunti biitsillä tuntui melko hyvältä ja voin suositella, jos yhtään kaupungin suhina alkaa ottaa voimille.

Stanleyhin siis pubiin juomaan kaljaa ja siitä Repulse Bayhin uimareissulle! Onnistuu Hongkongissa.

Erilaista Hongkongia Wong Tai Sinin temppelin kätköissä

Jokaisella reissulla koen aina tarvetta päästä kurkkimaan lähiöelämää tai haistelemaan edes jonkinlaisia paikallisia tuulia ulkona keskuksien ytimestä. Hongkong ei tehnyt tässä asiassa poikkeusta, sillä Wong Tai Sinin temppeli, yksi itselleni etukäteen mielenkiintoisimmista kohteista sijaitsi sopivasti Kowloonin keskuksen ulkopuolella, mutta hyvien kulkuyhteyksien varrella. Tämä temppelireissu oli siis tapa hoitaa lähiömaisemat ja kulttuurikierros temppelimaisemissa yhdellä iskulla.

Wong Tai Sinin temppeli ei ole ihan mikä tahansa temppeli. Se kattaa kolme uskontoa Taolaisuuden, Buddhalaisuuden ja Kunfutsealaisuuden ja tarjoaa ihan tavalliselle matkailijallekin kauniita näkymiä. Kaunis Kiinalaistyylinen temppeli avautuu lähes heti metrotunnelista astuttua. Värimaailma on tyypilliseen tapaan punaista ja sinistä, on kiinankielisiä koristekirjoituksia ja erilaisia patsaita. Suitsukkeiden haju leijuu rakennuksesta toiseen ja täällä jos missä on helppo päästä sukeltamaan melko vaivatta hyvin Aasialaiseen tunnelmaan. Tämäkin pieni tyttö tunsi olevansa kaukana kotoa. Feng Shuikin oli kohdillaan, sillä opin kaikki viisi elementtiä tulivat nopeaa vastaan.

Vettä löytyi suihkulähteestä ja ehkä koko alueen kauneimmasta hyvän toiveen puutarhasta. Jos jotain hengellistä niin täällä jos jossain sellainen omanlainen rauha keskellä vilkasta suurkaupunkia pystyi kyllä ihan todella täyttämään mielen. Kerrassaan kaunis puutarha. Muita Feng Shuin osia tulta, puuta, metallia ja maata oli nähtävissä rakennusten rakenteissa, elementeissä ja yleisissä piirteissä.

Tavallisen suuren temppelirakennuksen erikoisin juttu on kuitenkin kau cim, joka vetää erityisesti aasialaisia puoleensa. Kyseessä on hengellinen peli tai rituaali, jonka tarkoituksena on hakea itselle hengellisiä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin tai omiin toiveisiin. Koska homma oli ilmaista hainpas itsekin tikkupurnukan ja etsin sopivan pelipaikan tyynyjen keskeltä. Pelipaikalla tarkoitus on heilutella purkkia niin kauan, että yksi tikuista sattuu tippumaan lattialle. Tikut on numeroitu ja jokaisella numerolla on oma merkityksensä. Numeron saatua voikin marssia johonkin lukuisista läheisistä kopeista, joiden ennustajat kertovat (maksua vastaan), mitä numero tarkoittaa. Englanninkieliset kopit oli merkattu erikseen, mutta koskaan kellään ei ollut näkyvillä yleisiä hintoja, allekirjoittaneen suuhun alkoi tulla mahdollisen turistihuijauksen maku ja tässä vaiheessa numero yhdeksän jäi elämään pelkässä mielessä ilman ammattilaisen selostusta mahdollisesta merkityksestä.

Entäs se lähiö sitten? Ensinnäkin aivan temppelin kylkeen on rakennettu suuri uudenkarhea ostoskeskus Temple Mall North, josta olisi taatusti löytynyt syötävää ja ostettavaa moneksi tunniksi. Kauppakeskukset ovat kuitenkin joka paikassa samanlaisia, joten temppelikierroksen jälkeen harmaat parhaat päivänsä nähneet kerrostalot sattuivat vetämään enemmän puoleensa. Talojen välissä sitä kyllä osasi tuntea taas itsensä hyvin pieneksi. Kovin korkealle kohosivat harmaat möykyt ympärillä ja paljon näkyi elämää niiden välissä. Paikalliset papat istuskelivat ja vaihtoivat kuulumisiaan, kiireiset ihmiset huitaisivat sekunneissa ohi ja pienet lapset tappelivat globaaliin tapaan niin kuin kaikkialla muuallakin maailmassa. Ei mitään kummempaa nähtävää, mutta mielenkiinto tuollaisen megatalon huoneistovierailuun olisi kyllä kiva joku päivä toteuttaa.

Tämä paikka oli siis varsin mallikas täsmäisku pois ytimestä. Kannattaa ehdottomasti mennä jos yhtään temppelit ja sellainen Aasialainen mystiikka kiinnostaa.

Mikä? Wong Tai Sinin temppeli
Missä? Hongkongissa, Kowloonin pohjoisosissa
Mitä? Kolmen uskonnon temppeli, Good wish puutarha, mahdollisuus kokeilla kau cimiä ja ottaa ennustus
Miten?  Vihreällä Kwung Tong metrolinjalla Kowloonista esimerkiksi Yau Ma Tein, Mong Kokin tai Prince Edvardin pysäkeiltä

Turistirysän lähteillä Isolla Buddhalla

Kirkkaita säitä riitti Victoria Peakinkin jälkeen, joten seuraava aurinkoa vaativa retkikohde omalla listalla oli Iso Buddha Lantaun saarella. Niinpä tuota maailman isointa pronssi Buddhaa lähdettiin valloittamaan heti päivän valjettua keltaisella metrolinjalla aina päätepysäkille Tung Chungille saakka. Tung Chung oli kuitenkin vain välipysäkki, sillä kunnon turistilomailijoiden tavoin jatkoimme matkaa perille kaapelivaunun kyydillä patsaan juurille Ngong Pingiin.

cablecar ticket

Ngong_Ping_Cable_1

Ngong_Ping_Cable_2

Ngong_Ping_Cable_3

Ngong_Ping_Cable_4

Ngong_Ping_Cable_5

Kaapelivaunumatkasta sai maksaa itsensä kipeäksi, mutta 135HKD (noin 18 eur menopaluu) pääsi korkeuksiin tasaiselle nopealle kaapelimatkalle ihailemaan Hongkongin vuoristoisia rakentamattomia maisemia. Mitä korkeammalle koppi nousi, sitä sumuisemmaksi ilma muuttui, mutta se ei menoa haitannut. Samalla maisemassa alkoi välkkyä Honkkarin uusi moderni lentokenttä ja vihdoin Iso Buddha Patsas keskellä vuoren rinnettä. Budjettimatkailija olisi kuitenkin ehkä valinnut matkustusvälineeksi ihan tavallisen paikallisbussin (17,20HKD) ja säästänyt aika suuren pennin. Toisaalta omasta mielestäni maisemat oli ehdottomasti koko rahan arvoiset.

Tung Chung_1

Tung Chung_2

Tung Chung_4

Tung Chungilla odotti pahimman luokan turistikylä meininki eikä ensimmäisen minuuttien aikana joululaulujen soidessa ja valojen välkkyessä voinut olla varma oliko sitä Joulupukin pajakylässä vaiko toisella puolella maailmaa. Ensimmäisenä tarjottiin kaapelivaunuun noustessa otettua valokuvaa, sitten käveltiin rihkamakaupan läpi ja vasta sitten päästiin tekemällä tehdyn kylän kävelytielle, joka vei pikkuhiljaa kauppojen saattelemana kohti Buddhaa.

Tung Chung_3

BigBuddha

BigBuddha_2

BigBuddha_5

Jos tässä vaiheessa sitä pyöritteli päätään mihin sitä on joutunut, voin sanoa että purskahdin kirjaimellisesti nauruun kun vihdoin Buddha seistä törrötti siinä edessä ihmisten kuvattavana. Se oli iso ja se oli Buddha, ei kai sitä oltu muuta myytykään. Tämä oli taas niitä ”tulipahan käytyä” hetkiä, mutta nöyränä kaivoin kameran esille muiden ympärillä olevien kavereiden tavoin ja ikuistin patsaan, jonka jälkeen täytyi toki käydä vielä huiputtamassa patsas. Ihan kivat näkymäthän sieltä huipulta oli vuorille ja olipahan taas kokenut kunnon turistihetkiä oikein olan takaa.

Mahaviratemple

Kun homma oli tunnissa suoritettu päätettiin vielä katsella onko alueella yhtään mitään muuta tarjottavaa. Vierestä löytyikin pari temppeliä, joiden varjossa hengähtää ja katsella paikallisia. Kun vierestä lähti vielä Hongkong trailin kyltit oli iltapäivällekin sopivasti ohjelmaa.

Wisdom Path ei ollut pitkä, mutta sitäkin kauniimpi ulkoilureitti. Lievästi ylöspäin vievä polku luonnon keskellä tarjosi rauhaa. Vuorelta löytyi pieni tehty polku palkkeineen ja ilmeisesti viisaine sanontoineen. Oma Kiina kun on sen verran ruosteessa ettei me loppujen lopuksi siis edes tiedetty, mitä palkeilla oli sanottavanaan. Ruosteinen Kiina ei kuitenkaan siinä hetkessä paljoa haitannut, sillä lämmin aurinko, luonnonrauha ja evästauko kauniissa maisemissa piti tyytyväisenä. Polku olisi jatkunut Lantau Peakille asti, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt valloittaa vuorta.

WisdomPath_1

WisdomPath_2

WisdomPath_3

WisdomPath_4

WisdomPath_5

Onneksi Lantau ja Tung Chung tarjosi siis muutakin kuin joululauluja ja lähes 30 metrisen patsaan. Tämän jälkeen ei voi kuitenkaan kuin taas todeta, että ihan mistä tahansa saa näköjään aikaan turistirysän sen kuin alkaa markkinoida ja rakentaa puitteita keskelle ei mitään. Vaikka ei sillä, jos aikaa on kaapelivaunu tarjoaa kieltämättä hienot maisemat ja samalla saa omanlaisensa elämyksen patsaan juurilla.

Nirson eväät Hongkongissa

Ei ole nirsolla helppoa Aasiassa. Tämän nirson pelastus jossain määrin oli kuitenkin rakkaus kiinalaista ja tulista ruokaa kohtaan ja niin sitä vaan joka päivä sai mahansa täyteen ja ruoka oli jopa maukasta. Kaikki paikalliset nyytit ja merenelävät katuruokineen jäi nyt maistamatta, mutta yritin tsempata ja valita listalta myös muutakin kuin ultimaattista lemppariani kanacurrya. Omasta mielestäni onnistuin aika hyvin ja Kowloonin kansanravintolat pitivät matkailijan tyytyväisenä.

Mitäpä siis tuli syötyä?

Täytettyjä voileipiä

Spagettia

SAM_6173

Hedelmiä

Lammasaarella ruokapaikkoja oli nirsolla tarjolla rajoitetusti. Lamman juttu ovat merenelävät ja merenelävät ei missään nimessä ole oma juttuni. Lamman hintataso oli myös korkea, mutta minkäs teet kun on syötävä. Näinpä siis Lammasaari meni täysin länsimaalaisella hutulla. Mutta onhan fisusipsitkin kalaa, eikö? Jos siis et ole nirso mene ja syö tuoreita merenantimia. Jos olet kuin minä ja tulet päiväretkelle, ota omat eväkset mukaasi.

Lammasaaren tulen kuitenkin muistamaan trooppisen ihanista hedelmistä. Mikä on parempaa kuin tuorepuristetut mehut, hedelmävartaat ja kookosmehu. Ihan rehellisesti sanottuna, kun saa mangosmoothien käteen ei oikeastaan edes kaipaa muuta ruokaa.

Kanacurrya

Sweetsour kalaa

SAM_6438

Kaalikeittoa ja kalaa

Maissisoppaa

Possuwokkia

Naudanlihaa tomaattikastikkeessa

SAM_6715

Shenzenin chiliöljysoossia kalalla

Hongkongin kuhinassa ruokarituaalit tuli suoritettua joka ilta aivan hotellin kulmilla ja viikon aikana ehdittiinkin koluta jokainen halpa lähiravintola. Yksikään annos ei ollut pettymys, mutta vaikka tilasin joka soossin lihalla ei oikein yhdenkään liha ollut niin ”puhdistettua” että olisin sitä syönyt. Tämän ymmärrettyäni vaihdoinkin siis kalaan, joka oli huomattavasti maukkaampaa ja syömäkelpoisempaa nirsolle kuin yksikään lihanpala.

Sopat olivat omia kokemuksiaan. Ne tulivat kylkiäisinä ns. alkupaloina ja nirso sai taas uusia makuelämyksiä ja olin yllättynyt kuinka hyvää tuo maissikeitto osasi ollakaan. Chilisoossi oli niin tulista ja niin maukasta, mutta puikoilla nuudeleiden metsästys oli maalaistytölle aivan oma taiteenlajinsa sopan joukosta. Curry kuitenkin vei kaikesta voiton ja ihan rehellisesti olisin voinut syödä sitä joka päivä.

Herkuttelu koostui lähileipomon pullista, joita tuli haettua joka ilta iltapalaksi. Hyvää ja yksinkertaista, mutta ei mitään uutta tajunnanräjäyttävää. Centralin puolella oli pakko herkutella jugurttijäätelöillä paikan tullessa vastaan ja mihinpä sitä jäätelösuu tavoistaan pääsisi. Herkullistahan se oli, kuten jäätelö aina.
SAM_6469SAM_7191SAM_6279SAM_6281

SAM_6280

SAM_6658

SAM_6659

Joku muu kuin nirso tutustuisi kuitenkin Honkkarissa myös edellä näkyviin katuruokamahdollisuuksiin. Kojuja löytyy vaikka muille jakaa, jonottaakin saa jos haluaa ja ruokakin voisi olla maukasta. Minä kuitenkin keskityin vain ihmettelemään ja kuvaamaan ja jätin syömähommat muille. Ehkä vielä joku päivä saan rikastettua makunystyröitäni ja pääsen oikeiden elämysten pariin. Sen aika ei kuitenkaan ollut vielä ja olin oikein tyytyväinen omiin valintoihini. Ei tullut sorruttua mäkkäriin ja jokainen annos oli jollain tavalla omanlaisensa.