Päiväretki Bosnia&Hertsegovinan puolelle vei päätepisteenä Mostarin historialliseen kaupunkiin 130 kilometrin ja parin tunnin päähän Dubrovnikista. Vierailu Mostarissa Kroatian puolelta oli itselleni koko reissun must juttu, ja koska en ole mikään autolla ajaja päädyin selvittelemään muita mahdollisuuksia. Ainakaan vielä toukokuussa busseja ei kulkenut säännöllisesti kaupunkien välillä ja julkisella mentäessä olisi ollut pakko yöpyä vähintään yksi yö kaupungissa. Tämän myötä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis ostaa valmis retki kaupunkiin ja niitähän oli Dubrovnikissa tarjolla pilvin pimein.
Näinpä siis retki tuli buukattua Dubrovnikin matkailuneuvonnasta Adriatic Explorerilta 40 eur hintaan per aikuinen ja reitti vei Neumin niemimaan ja Pociteljin kautta kohti Hertzegovinan alueen tärkeintä kaupunkia ja koko maan 5. suurinta kaupunkia Mostaria. Mostarissa sää suosi matkalaista. Bussi jätti monumentin eteen, josta matka jatkui oppaan johdolla kohti vanhaakaupunkia. Matkalla portteja kohti opas varoitteli matkailijoiksi pukeutuneista taskuvarkaista, jotka ovat viimevuosina olleet kaupungissa riesa. Nämä kuljailevat naiset erottuivat kuitenkin hyvin massasta ja porttien sisälle heillä ei ole kuulemma mitään asiaa, sillä kauppiaat soittavat hanakasti heti poliisit. Nämä eivät kuitenkaan omaa reissua haitanneet ja ihan turvallisin mielin sitä tuli kuljettua porttien sisälle ja ulos.
Mostarin vanhakaupunki on nimenomaisesti se paikka, johon kannattaa tutustua. Vanhaankaupunkiin sisään astuessa edessä odottaa kapeat mukulakivikujat tilpehöörikauppoineen ja ravintoloineen, joita ei missään nimessä oltu hinnoilla pilattu. Maksuvaluuttana kaupoissa ja ravintoloissa kävi Eurot, Kroatian Kunat, sekä BiH:n markka. Itselleni mukaan tarttui mm haalarimerkki 2 eurolla.
Eteenpäin kävellessä edessä aukesi Neretva-joki, jota halkoo kuuluisa silta, josta koko kaupunki on saanut nimensä. Aikoinaan tuo kuuluisa silta on yhdistänyt muslimien ja Kroaattien kaupunginosat rauhanomaisesti. Viimeisimmässä sodassa silta kuitenkin pistettiin säpäleiksi, jonka myötä uusi nykyinen nähtävissä oleva silta rakennettiin vanhan sillan arkkirehtuuria noudattaen. Nykyisin silta kuvastaa koko Mostaria ja toimii kesähelteillä rahaa tienaavien uimahyppääjien omana areenana. Toukokuussa hyppääjät olivat vielä selkeästi talviunilla, mutta muuten sillalla riitti kyllä vilskettä ja vipinää.
Toisella puolella siltaa jatkuivat kaupat ja mukulakivikatu vieden vanhankaupungin perälle. Maisemaa väritti monet Minareetit, joista Mostar on tunnettu heti sillan jälkeen. Yhteen näistä moskeijoista (Koski-Mehmed Pashina Dzamija) oli itsellänikin pakko päästä tutustumaan ihan vain minareetin ja sieltä avautuvien näkymien takia. Pääsymaksu moskeijaan ja torniin kustansi 5 euroa aikuiselta. Torniin kiipeäminen vaati taas tahtoa ja pelot täytyi jättää alas, sillä porraskäytävä oli ahdas ja jyrkkä ja ylhäällä puuttui edessä olevat korkeat kaiteet. Mutta en voi sanoa, etteikö kiipeäminen todella palkitsisi näkymien puolesta. Kelpasi hymyillä ja ihailla Mostarin siltaa ja kaupungin ympärillä kohoavia vuoria.
Muutama tunti kuluikin vanhaakaupunkia ihmetellessä vikkelää ja tämän oman kokemukseni jälkeen en enää ihmettele yhtään, miksi Mostaria niin kovin kehutaan. Kaunis kaupunki kauniissa maisemissa ja halpa hintataso tekivät Mostarista (ja koko Bosnia&Hertsegovinasta) paikan, johon haluan mitä pikimmiten takaisin ja tutustumaan paremmin.