Suomen suurin matkablogiyhteisö
Search results for

mostar

Mostar, se kuuluisan sillan kaupunki

Päiväretki Bosnia&Hertsegovinan puolelle vei päätepisteenä Mostarin historialliseen kaupunkiin 130 kilometrin ja parin tunnin päähän Dubrovnikista. Vierailu Mostarissa Kroatian puolelta oli itselleni koko reissun must juttu, ja koska en ole mikään autolla ajaja päädyin selvittelemään muita mahdollisuuksia. Ainakaan vielä toukokuussa busseja ei kulkenut säännöllisesti kaupunkien välillä ja julkisella mentäessä olisi ollut pakko yöpyä vähintään yksi yö kaupungissa. Tämän myötä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis ostaa valmis retki kaupunkiin ja niitähän oli Dubrovnikissa tarjolla pilvin pimein.

Näinpä siis retki tuli buukattua Dubrovnikin matkailuneuvonnasta Adriatic Explorerilta 40 eur hintaan per aikuinen ja reitti vei Neumin niemimaan ja Pociteljin kautta kohti Hertzegovinan alueen tärkeintä kaupunkia ja koko maan 5. suurinta kaupunkia Mostaria. Mostarissa sää suosi matkalaista. Bussi jätti monumentin eteen, josta matka jatkui oppaan johdolla kohti vanhaakaupunkia. Matkalla portteja kohti opas varoitteli matkailijoiksi pukeutuneista taskuvarkaista, jotka ovat viimevuosina olleet kaupungissa riesa. Nämä kuljailevat naiset erottuivat kuitenkin hyvin massasta ja porttien sisälle heillä ei ole kuulemma mitään asiaa, sillä kauppiaat soittavat hanakasti heti poliisit. Nämä eivät kuitenkaan omaa reissua haitanneet ja ihan turvallisin mielin sitä tuli kuljettua porttien sisälle ja ulos.

Mostar_1

Mostarin vanhakaupunki on nimenomaisesti se paikka, johon kannattaa tutustua. Vanhaankaupunkiin sisään astuessa edessä odottaa kapeat mukulakivikujat tilpehöörikauppoineen ja ravintoloineen, joita ei missään nimessä oltu hinnoilla pilattu. Maksuvaluuttana kaupoissa ja ravintoloissa kävi Eurot, Kroatian Kunat, sekä BiH:n markka. Itselleni mukaan tarttui mm haalarimerkki 2 eurolla.

Mostar_3

Mostar_5

Mostar_6

Mostar_8

Mostar_7

Eteenpäin kävellessä edessä aukesi Neretva-joki, jota halkoo kuuluisa silta, josta koko kaupunki on saanut nimensä. Aikoinaan tuo kuuluisa silta on yhdistänyt muslimien ja Kroaattien kaupunginosat rauhanomaisesti. Viimeisimmässä sodassa silta kuitenkin pistettiin säpäleiksi, jonka myötä uusi nykyinen nähtävissä oleva silta rakennettiin vanhan sillan arkkirehtuuria noudattaen. Nykyisin silta kuvastaa koko Mostaria ja toimii kesähelteillä rahaa tienaavien uimahyppääjien omana areenana. Toukokuussa hyppääjät olivat vielä selkeästi talviunilla, mutta muuten sillalla riitti kyllä vilskettä ja vipinää.

Mostar_9

Mostar_10

Mostar_11

Toisella puolella siltaa jatkuivat kaupat ja mukulakivikatu vieden vanhankaupungin perälle. Maisemaa väritti monet Minareetit, joista Mostar on tunnettu heti sillan jälkeen. Yhteen näistä moskeijoista (Koski-Mehmed Pashina Dzamija) oli itsellänikin pakko päästä tutustumaan ihan vain minareetin ja sieltä avautuvien näkymien takia. Pääsymaksu moskeijaan ja torniin kustansi 5 euroa aikuiselta. Torniin kiipeäminen vaati taas tahtoa ja pelot täytyi jättää alas, sillä porraskäytävä oli ahdas ja jyrkkä ja ylhäällä puuttui edessä olevat korkeat kaiteet. Mutta en voi sanoa, etteikö kiipeäminen todella palkitsisi näkymien puolesta. Kelpasi hymyillä ja ihailla Mostarin siltaa ja kaupungin ympärillä kohoavia vuoria.

Mostar_12

Mostar_13

Mostar_13

Muutama tunti kuluikin vanhaakaupunkia ihmetellessä vikkelää ja tämän oman kokemukseni jälkeen en enää ihmettele yhtään, miksi Mostaria niin kovin kehutaan. Kaunis kaupunki kauniissa maisemissa ja halpa hintataso tekivät Mostarista (ja koko Bosnia&Hertsegovinasta) paikan, johon haluan mitä pikimmiten takaisin ja tutustumaan paremmin.

25-vuotta ja 45 maata

Joulu on aina juhlien täyteistä aikaa. Sen viehätystä ei yhtään poista se, että vietän syntymäpäiviäni näin muutaman päivää ennen joulua. Syntymäpäivä on toki jo pitkään ollut päivä muiden joukossa, mutta tämä vuosi tekee kyllä henkisellä tasolla suuren poikkeuksen. Se on 25-vuotta elämää nyt täynnä eikä tästä varmaan enää ainakaan nuorennuta!

Olen ollut elämässäni onnekas, sillä jo tähän ikään mennessä olen saanut mahdollisuuden nähdä suhteellisen paljon maailmaa. Tänä vuonna halusinkin asettaa itselleni jonkin välitavoitteen ja tuo välitavoite asettui järkevyytensä takia 45 maahan. Ja tämähän täyttyikin pari kuukautta takaperin Etelä-Korean Soulissa jossa ihmettelin ihanan kesäisen tuntuista kaupunkimaisemaa ja herkuttelin munapullilla lukuisilla marketeilla.

Tänään ajattelin jakaa teille lyhyesti muiston jokaisesta nuista jo käydyistä maista ja haaveilla hiukan seuraavista seikkailuista.

Albania – Sarandan tyhjänä hohtava rantaparatiisi ja postilaatikon etsintä. Postilaatikon vihdoin löytyessä totesimme vitsillä ettei kortti tulisi koskaan perille ja olimme oikeassa.
Andorra – Halusin vaeltamaan ja niinpä otin paikallisbussin käskien kuskin pysähtyvän siellä, missä minä pääsen luontoon. Kuski otti tämän asiakseen ja antoi vielä kaiken lisäksi hyvät neuvot minne suunnata. Silti en koskaan löytänyt vuoren huipulle johtavaa tietä mitä niin kovin etsin.
Arabiemiraatit – Valoshow BurjKhalifan kyljessä yhtenä lämpimänä lomailtana Dubaissa.
Belgia – Jälleennäkeminen ystävän kanssa Ghentin kanaalin varrella auringonlaskua ihaillen.
Bosnia&Hertsegovina – Mostarin sillalta hyppivät rohkelikot, jotka pitävät vanhoja perinteitä yllä ja pyrkivät tienaamaan rahaa.
Bulgaria – Kun Primorskon lomakylästä löytyi täydellistä kanaa kermakastikkeessa ja ranskalaisia. Siinä oli pieni reissari onnensa rajamailla ja sitä pitikin saada useampana päivänä.
Espanja – Lapsuuden talvet Teneriffalla, vaihtoaika Madridissa… Aivan liikaa ikimuistoisia muistoja.
Etelä-Korea – Soulin spa, jossa maalaistyttö oli ulkona kuin ampiainen ja jossa työntekijä juoksi raukkojen perässä jotka eivät tajunneet jättää kenkiään heti tuloaulan lokerikkoihin.
Hollanti – Erasmustaipaleeni viimeinen ilta Schevenengin rannalla katsellen auringonlaskua ja miettiessä kaikkea, mitä viimeisen puolen vuoden aikana olikaan oikein tapahtunut.
Indonesia – Saapuminen viidakon läpi majapaikkaamme, joka oli juuri niin tunnelmallinen kun olin vain osannut haaveilla.
Irlanti – Greystonesin harmaat kalliot ja alla näkyvät autiot rantakaistaleet. Siinä tuulessa istuskellessa elämää miettien.
Iso-Britannia – Ensimmäinen soolomatkani Lontoossa seisoen Oxford streetillä katsellen ihmisvilinää ja miettien kuinka pieni sitä onkaan ihminen tässä suuressa maailmassa.
Israel – Kipuaminen öljymäelle istuen kallion päälle nähden Jerusalemin vanhankaupungin ensimmäisen kerran elämässä. Kuinka paljon historiaa tuohon paikkaan mahtuukaan. 
Italia – Firenzen katedraalin ilmestyminen näkökenttään yhtäkkiä mutkan takaa. En ollut nähnyt mitään niin kaunista pitkään aikaan ennen tuota hetkeä.
Itävalta – Kattobaarikokeilu -2 asteisessa Wienissä ja syvälliset keskustelut aivan jäisinä Erasmus ystäväni kanssa.
Japani – Ensimmäinen Jetlag päivä Tokyo Stationilla etsiessä oikeaa metroa. Kävelimme varmasti tunnin edes takaisin ennen sen oikean löytymistä.
Jordania – Uiminen Kuolleessameressä ensimmäisen kerran elämän aikana. Se lämpö ja suolaisuus ja iholle jäänyt öljy olivat parasta terapiaa pitkään aikaan.
Kap Verde – Pääkaupunki Espargoksen tuijottaminen ylhäältä vuorelta miettien kuinka onnekas sitä onkaan saadessaan vierailla näin upeissa erilaisissa paikoissa.
Kiina (Hongkong) – Kipuaminen Victoria Peakille ja vihdoin ylhäältä avautuvat kauniit maisemat.
Kreikka – Akropoliksen näkeminen omin pienin silmin ensimmäisen kerran. Juuri niin vaikuttava hetki kuin olin kuvitellutkin.
Kroatia – Täydellistä Itä-Euroopan tunnelmaa linnamaisessa Riviera hotellissamme, jonka parasta ennen päivämäärä oli mennyt jo ainakin 30-vuotta sitten. Siinä tupakansavussa ja kuumuudessa viereisen diskon jumputusta kuunnellessa ei naurattanut. Nyt ehkä voi jo vähän nauraakin.
Kypros – Ylittäminen raja Turkin puolelle jakautuneessa Nikosian kaupungissa. Tästä ylityksestä ei saanut edes leimaa.
Latvia – Kun jokaisessa ruuassa oli vihaamaani tilliä. Siis jopa ranskalaisten päällä. Pieni lapsi ei oikein vakuuttunut Latvian taiasta tässä vaiheessa.
Liettua – Kipuaminen Gediminasin kukkulalle ankean kylmänä syyspäivänä. Mutta kun näkymät taas kerran avautuivat edessä kaikki se ankeus oli tipotiessään ja onni valtasi sisustan.
Malesia – Ensimmäinen kertani pitkän matkan kaapelihissillä ja vuorelle katselemaan maisemia. Muistan kuinka itse olin niin innoissani tästä ja matkakaverini oli ahdistunut koko matkan ajan tästä kokemuksesta.
Marokko – Yö Saharan aavikolla nukkumatta minuuttiakaan ja nauttien joka hetkestä.
Meksiko – Kun ensimmäinen kaksiviikkoinen tropiikissa tarjosi viikon verran alle 10 astetta ja vesisadetta. No ainakin toinen puolisko oli juuri sitä aitoa Karibiaa helteineen.
Montenegro – Durmitorin kansallispuiston vuoret ja raikkaan ilman hengittäminen tätä maisemaa ihaillessa.
Portugali – Pyöräily tuulta vastaan Porton rantamaisemissa auringon helliessä ihoa.
Puola – Tonttujen bongailu Wroclawissa, joka sai tässä tytössä kaikki lapsellisimmat tunteet esille.
Ranska – Auringonlaskun ihailu St. Malossa ystävien kanssa kun takana oli ikimuistoinen päivä Mont Saint Michelin luostarisaarella.
Romania – CoffeÖlin yliöveri pirtelö, joka oli kaikkea mitä voin vain elämältä toivoa.
Ruotsi – Jällivaara ja tunturin valloitus kun laskettelukeskus oli kiinni. Ja oikeastaan se pyllymäkeä alastulo.
San Marino – Kova San Marinoiden kolikoiden metsästäminen tuloksetta… Taitavat olla kaikki keräilykappaleita.
Singapore – Makaaminen keskellä asfalttia katsellen ihmepuiden laulavan ja tanssivan siinä ympärillä. Niin kauniisti toteutettu show.
Slovakia – Aamuinen Bratislava ja ihanan pastelliset kadut herkkukauppoineen. Niitä onnen hetkiä.
Slovenia – Piranin pastellitalot ja yhdet parhaimmista gelatoista siinä kuumuudessa mitä olen koskaan syönyt.
Suomi – Oma ihana lähirantani kaikkien niiden menneiden auringonlaskujen aikana.
Tanska – Järkyttävä pimeys ja räntäsade tammikuisena päivänä kun suuntasimme katsomaan tunnettua Merenneitopatsasta. Ei ainakaan ollut ruuhkaa!
Thaimaa – Koh Lipen turkoosin värinen vesi laivan lipuessa satamaan oli jotain mitä en ollut vielä Aasiassa nähnyt. Miten tuo maisema ei olisi saanut hymyilemään.
Tsekki – Kaikki ne joutsenet Kaarlen sillan kupeessa Prahassa luoden sateisesta syksyisestä maisemasta maagisen.
Turkki – Marmariksen soukki, jossa pieni tyttö oli aivan hätää kärsimässä päällekäyvien kauppiaiden välissä.
Unkari – Junamatka Balatonilla. Kun juna oli aikaa ennen sota ja kun se pysähtyi jokaikisellä pienelläkin pysäkillä.
Vatikaani – Sikstuksen kappelin järkyttävät jonot. Ja kaiken sen ruuhkankin jälkeen kaiken sen arvoinen.
Viro – Jäätelöä pakkasella Telliskivessä kaverin ihmetellessä onko se nyt lopullisesti seonnut.

Maailmassa on niin paljon paikkoja ja maita vielä jäljellä, että bucketlista oikeastaan vain kasvaa sitä mukaan mitä enemmän reissuja pääsee toteuttamaan. Seuraaville vuosille haaveilen ainakin Euroopan ”täyttämisestä”, joista nyt ensimmäisenä haluan suunnata Serbiaan, Kosovoon ja Pohjois-Makedoniaan. Lisäksi Kaukasian kolmio Georgia, Armenia ja Azerbaijan kutkuttelee vahvasti mielen päällä. Aasiasta haluaisin seuraavaksi nähdä Taiwanin saaren ja Shanghain kaupungin ja Karibialla haaveilen kunnon itäisten saarten risteilystä.

Jotain suuria haaveitakin löytyy joista kolme suurinta joita en tule heti seuraavien vuosien aikana toteuttamaan lienee.
1. Transsiperialla Mongoliaan – Tällä matkalla haluaisin oikeasti pysähtyä monissa Siperian suurissa kaupungeissa ja ottaa Venäjää kunnolla haltuun. Samalla haluaisin yöpyä jurtassa Mongolian aroja ihaillen.
2. Buenos Aires + Ushuaia + Risteily Etelämantereelle
3. Chile kattavasti (Torres del Paine, Atacama ja pääsiäissaaret)

Että ei kun seuraavia vuosia kohti. Hyvää 25-vuotis syntymäpäivää minulle.

Keväinen loma itä-Euroopassa x5

Kevät on ihanaa aikaa Euroopassa. Se on aikaa kun Suomessa lumien alkaessa sulaa etelässä nautitaan jo vehertävästä luonnosta ja kevään ensimmäisistä lämpimistä auringon säteistä. Se on aikaa kun kaupungeissa on tilaa matkailijalle ja ilma ei ole liian kuuma pitkiin kaupunkikävelyihin. Se on myös aikaa kun sivustot ovat täynnä tarjouksia ja majoituspalvelujen hinnat oikein kutsuvat korottamaan hiukan parempaan hotelliin. Näistä ja aika monista syistä oma tie on vienyt viime vuodet lähes joka vuosi äitien päivän aikoihin alemmas Eurooppaan nauttimaan uusista maisemista. Ja niin se vie tänäkin vuonna ihan heti tämän kuukauden ja viimeisen opiskelijavapun jäädessä taakse.

Koska suuntana on taas itä-Eurooppa, listasimpas tähän viisi jo aiemmin samalla suunnalla toteutettua kevät reissun kaupunkia. Löytyisikö näistä se seuraavan kevään tai jopa tämän kesän lomakaupunki?

Karkkisen hempeä Bratislava

Slovakian pääkaupungissa paistoi viime keväänä aurinko ja kodikas vanhakaupunki hurmasi tämän tytön täysin. Bratislava on mukavan kompaktin kokoinen kaupunkikohde, jossa itäiselle Euroopalle tyypillisesti laitetun pastellinen vanha kohtaa harmaan ja julman näköisen rakennustyylin mielenkiintoisella tavalla. Bratislavan kiertää kiireellä päivässä, mutta itse kyllä varaisin tänne ainakin 3 päivää aikaa, jos fiilistely yhtään kiinnostaa. Vanhan kaupungin kujilla haahuillessa saa mukavasti kulumaan päivän, mutta oma aikansa kannattaa myös antaa Bratislavan linnalle, Tonavan rantamaisemille, sekä uuden kaupungin markkinoille.

Näköalojen Budapest

Oi ja voihan Budapest. Unkarin oma trendi pääkaupunki on nostanut suosiotaan vuosi vuodelta. Vaikka oma pää jäi täysin kylmäksi, helli Budapestin keväinen lämpö ja väljyys mukavasti matkailijan mieltä. Kevät on Budapestissä aikaa, jolloin kannattaa suunnata paikallisten tavoin Margitin saarelle piknikille ja kuntoilla linna- ja gelert kukkuloille ihailemaan maisemia. Jos keväiseen Budapestin lomaan haluaa ripauksen eksotiikkaa, pidempi tai lyhyempi risteily Tonavalla voisi olla juuri omiaan tähän tarkoitukseen.

Lue lisää Budapestistä täältä.

Kuuluisan sillan Mostar 

Lähes Oulun kokoinen Mostar Bosnia&Hertsegovinassa on noussut julkisuuteen erityisesti mielekkäänä päiväretkikohteena Kroatian rantamaisemista. Mostar oli  itsellenikin päiväretkikohde muutama kevät sitten, mutta sanonpahan vaan että kyllä täällä kannattaisi yöpyäkin. Mostar on kuuluisa karun historiasta omaavasta vanhasta kaupungistaan. Vanhaa kaupunkia halkoo turkoosina loistava Neretva-joki ja Mostarin tunnetuin nähtävyys, muslimien ja kroaattien kaupunginosat yhdistävä silta. Kaduilla on aistittavissa tuhannen ja yhden yön satujen henkeä turistimyymälineen ja korkealle kohoavine mineraatteineen. Tämän kaiken lisäksi hintataso on suhteellisen huokea, ruoka maukasta ja kovimmat ruuhkat odottavat toukokuussa vielä parasta sesonkiaan.

Lue Mostarista lisää täältä.

Fantasiamaailman Dubrovnik

Kroatian oma fantasiakaupunki Dubrovnik ei varmastikaan ruuhkatonta päivää näe. Kivinen vanhakaupunki täyttyi risteilyturisteista päivästä toiseen, mutta voi jumpe sitä tunnelmaa aamuisin ja iltaisin kun väet poistuivat takaisin laivoilleen. Keväinen Dubrovnik tarjoaa erittäin kattavan valikoiman loma-asuntoja kohtuulliseen hintaan aivan vanhan kaupungin viehättävimmillä kujilla. Ilmastoinnista ei vielä tarvinnut huolehtia eikä myöskään siitä, sattuisiko äänet kaikumaan yöaikaan pahasti asuntoomme. Sen sijaan aamun ensimmäisinä tunteina lähileipomon kautta oli uskomattoman rauhallista suunnata pienille kierroksille, sekä vierailemaan kaupungin muureilla ja yllä kohoavalla kukkulalla.

Lue Dubrovnikista lisää täällä.

Rennon letkeä Budva 

Kun Dubrovnikista rannikkoa jatkaa vielä hieman alaspäin saavuttaa Montenegron ja sen rivieran. Montenegron rivieran tunnetuin lomakaupunki on Budva. Budvassa ei ole mitään ihmeellistä sen pientä vanhaakaupunkia ja kivirantaa lukuunottamatta, mutta se toimii erittäin mallikkaana tukikohtana Montenegron lomalla. Vuoden 2015 toukokuu oli pelkkää aurinkoa ja lämpöä eikä Budvassa ollut vielä minkäänlaista elämää. Tämä oli kuitenkin erinomainen aika viettää pari rantapäivää autiolla rannalla, sekä tutustua monipuolisen Montenegron maisemiin. Ei ollut ruuhkaa myöskään Kotorin unesco kaupungissa saatika Barin satamakaupungissa tai Durmitorin vaelluspoluilla.

Lisää Budvasta täällä ja lisää Montenegron muista kohteista täällä.

Mutta minne tänä keväänä?

Tämä kevät vie tutustumaan Romaniaan ja pohjoisen Bulgarian maisemiin. Matka alkaa muutamalla päivällä pieneksi Pariisiksikin kutsutussa Bukarestissa, josta matka vie Transilvanian kautta Mustanmeren rannikolle satamakaupunki Constantaan. Mustallamerellä olisi tarkoitus rentoutua Mamaian kuuluisan lomakaupungin maisemissa, josta matkan olisi tarkoitus jatkua rannikkoa pitkin etelään aina Bulgariaan saakka. Bulgariassa olen aikatauluttanut Varnalle 1-2 päivää, jonka jälkeen lomat on lusittu ja on taas aika lentää kotiin. Tässä ajassa ei siis taida ehtiä sinne kuuluisalle Kultahietikolle.

Kaikki kohteet ovat tosiaan itselleni uusia ja Romania myös itselleni uusi maa valloitettavaksi. Olen kuitenkin kuullut paljon hyvää ja itselläni on kova usko toukokuun rauhaan, edullisiin hintoihin ja mukavan lämpimiin aurinkoisiin säihin. Mikäli sulla on kuitenkin jotain vinkkejä jonnekin tänne matkan varrelle ihan todella mielelläni niistä kyllä kuulisin.

Ja ainakin näissä blogeissa voi fiilistellä tulevian Romanian maisemia.

Bucharest: 
Adalmina’s Adventures: http://adalminasadventures.com/bukarest-viikonlopun-parhaat-palat/
Kohteena Maailma: https://kohteenamaailma.fi/eurooppa/bukarest/
Secret Wardrobe: http://www.secretwardrobe.fi/bukarest-romanian-rosoinen-paakaupunki/

Transilvania: 
Maa Quzuu: https://www.rantapallo.fi/maaquzuu/koe-ainakin-nama-romanian-transilvaniassa/
Vagabonda: https://www.vagabondablogi.fi/brasov-romania/

Tuliko nyt edes keväisen kova matkakuume!
Onkos teillä keväisiä reissusuunnitelmia?

Reissut vuosimallia 2016

Viimeistä päivää vuosimallia 2016 eletään ja on aika suorittaa yhteenveto kuluneesta vuodesta. Vuosi on ollut kaiken puolin tasaisen hyvä.  Elämä on mennyt tasaisesti eteenpäin ja lähtenyt kunnolla nousukiitoon syksyn aikana samalla kandia pusertaessa kasaan ja valmistautuen ensivuoteen. En ehkä voisi olla onnellisempi kaikista uusista ihanista tuttavuuksista joita tämä vuosi on tuonut tullessaan ja toivon että sama nousukiito jatkuisi ensivuoden puolellakin.

Mutta koska tämä on matkablogi ja pysyy sellaisena vastakin kurkataampas menneeseen vuoteen ja miltä se on näyttänyt. Reissuja kertyi hieman tavallista vähemmän, mutta tavallista kauemmaksi. Lukuina vuosi 2016 piti sisällään neljä reissua, joista kaksi suuntautui Aasiaan ja kaksi Eurooppaan. Nousin lentokoneeseen 22 kertaa ja näiden lentojen välissä vietin ulkomailla yhteensä 30 päivää viidessä eri valtiossa. Näistä viidestä maasta kolme oli uusia tuttavuuksia, joten ei sitä voi taas olla muuta kuin tyytyväinen kaikkeen mitä on saanut nähdä ja kokea.

Maaliskuu – Cornwall (Newquay), Lontoo, Iso-Britannia 

Newquay

Cornwall

Lontoo

Lontoo

Reissuvuoteni starttasi maaliskuussa hiihtolomaviikolla, kun suuntasin ystäväni luokse ihailemaan Brittien kauneimpia rantamaisemia. Kolmepäivää maissiseinässä oli täynnä menoa, sillä tottakai tavoitteena oli kunnianhimoisesti nähdä muun muassa kaikki. Ystäväni asuinkaupungissa Newquayssa koimme elämäni pahimman myrskytuulen, söimme fisusipsejä ja hengailimme rannalla ja kaupungilla. Newquay osoittautui rennon letkeäksi nuorisomestaksi, jossa olisi ehdottomasti viihtynyt pidempäänkin. Toisena päivänä suuntasimme nuorison parista vanhusten paratiisiin St. Ivesiin, joka veti parhaimman korren rauhan ja rantojensa suhteen. Kolmantena päivänä lähdin aktiivilomailemaan pieneen Padstowhin, josta otin alleni pyörän ja poljin Cameltrailia pitkin aina Wadebridgeen asti kauniissa jokimaisemissa. En voi sanoa muuta kuin että Cornwalliin täytyy vielä palata.

Ja koska lensin Brittien toiseen päähän Lontoosta, vietin kaupungissa kolme viimeistä päivää. Vein ensikertalaisen äitini kliseiselle nähtävyyskierrokselle  ja kävimme katselemassa Lontoota yläilmoista. En ollut tätä ennen oikein Lontoo fani enkä voi oikein sanoa olevani vieläkään.  Mutta sää suosi ja pikapyrähdys suurkaupungissa oli loistopäätös vuoden ensimmäiselle reissulle.

Toukokuu – Dubrovnik, Kroatia

Dubrovnik

Cavtat

Mostar

Toukokuussa ensimmäisen puolikkaan opinnot saadessani päätökseen oli taas aika jatkaa Balkanin kiertelyä ja nousta Dubrovnikiin menevään koneeseen. Jos viimevuonna samaan aikaan Montenegron puolella säät suosivat, samaa ei voinut sanoa säistä tänä vuonna. Sää ei kuitenkaan lomaa lannistanut ja kaikki nähtiin mitä oli tarkoituskin. Vaikka Dubrovnik osoittautuikin pahimman luokan turistirysäksi kaupungin historia teki vaikutuksen niin kujilla kävellessä kuin muureiltakin ihaillessa. Parhaimmat maisemat avautui kuitenkin ylhäältä Srd kukkulalta, johon olisi voinut unohtua ihailemaan sinistä välimerta pidemmäksikin aikaa. Samalla reissulla ehti myös päiväretkeillä Lokrumin saarella ja Cavtatin rantakaupungissa kuin myös rajan toisella puolella Bosnia&Hertsegovinan Neumissa, Pociteljissa ja Mostarissa.

Syyskuu – Tokio, Japani

SAM_5063

SAM_5308

SAM_5458

Kun kesän työprojekti sai päätöksensä ja sopivat lentotarjoukset puskivat verkkokalvolle ei tarvinut kahteen kertaan miettiä lähteäkö ennen syyslukukauden alkua pyörähtämään Aasiassa. Niinpä syyskuun alussa matka vei Sas:n karjavaunussa kohti Tokion helteitä ja kaupungin kuhina ja uudet alueet veivät täysin mennessään. Reissu oli täynnä Asakusan historiaa, Uenon puistomaisemia, varhaista aamua Tsukijin kalatorilla, blingblinggiä Ginzassa, maailman vilkkaimman risteyksen ihmettelyä Shibuyassa, ihania Crepejä Harajukussa, random poppikonserttia Ikebukurossa ja rentouttavaa paratiisimaisemaa Odaibassa. Ei lienee jäänyt kellekään epäselväksi, että Japaniin haluan ehdottomasti palata.

Marraskuu-Joulukuu – Hongkong, Kiina

SAM_6563

Macau

 

Kun sain vihdoin Kandini palautettua ja Skandinaavit hemmottelivat taas tarjouksillaan oli ihanaa hypätä koneeseen ja ottaa suunnaksi Hongkong. Honkkari hemmotteli helteillään ja vaikka en ole vielä saanut blogiin kirjoitettua juuri mitään tästä reissusta, se oli kaiken puolin täydellinen ja onnistunut. Kolme päivää Lammasaaren rauhassa rentoutuen teki terää. Vastaavasti kaupunki tarjosi upeita näkymiä Victoria Peakillä ja Isolla Buddhalla ja illat menivät aistien Kowloonin markkinoita. Päiväretkiä ehti toteuttaa Tai O:n kalastajakylään, kasinokaupunki Macauhun, Stanleyhin ja Honkkarin suosituimmalle rannalle Repulse Baylle. En malta odottaa, että löydän oikeasti aikaa kirjoittaa tännekin näistä kaikista kokemuksista enemmän.

Kotimaa

SAM_5719

SAM_5749

Koska jo alunperin tiesin, että tämä vuosi ei tule olemaan ultimaattinen reissuvuosi, päätin jo etukäteen ottaa kaiken irti erityisesti rakkaasta kotikaupungistani Oulusta. Tämän lupauksen pidinkin erinomaisesti, sillä kesän aikana koettiin kavereiden kanssa vaikka mitä huimaa tässä kaupungissa. Parhaiten itselleni on ehkä jäänyt mieleen uskomaton mahdollisuus päästä kurkkaamaan kulissien taakse Oulun tuomiokirkon torniin ja katselemaan maisemia parhaalta paikalta.

Toinen unohtumaton kesäreissu oli ehdottomasti pikapyrähdys Liminganlahden parhaalle näköalapaikalle Temmesjoen lintutornille viettämään ystäväni syntymäpäiviä. Maisemat antoivat parastaan, makkara maistui hyvälle pienen kävelyn jälkeen ja parempaa seuraa on hankalaa löytää. Dear friend, jos nyt luet tämän niin näitä reissuja on pakko toteutella vielä enemmän myös ensvuonnakin!

Kolmantena on taas itseä toistaen pakko mainita jokaikinen rannalla vietetty ilta yksin ja yhdessä katsellen auringonlaskua, mietiskellen ja puhuen syntyjä syviä. Oulun rannoissa on vaan sitä omaa taikaa joka vuodenaikana eikä se kyllä koskaan häviä vaikka näkisi maailmaa ja sen puuterirantoja kuinka.

SAM_4636

Mutta tulipa tuota Oulun lisäksi toteutettua Juhannuksena myös extempore reissu Oulun ulkopuolellekin Kuusamoon. Onni on kaverit, jotka saa loistavia ideoita ja niin me vaan mentiin ja valloitettiin pieni karhunkierros, katseltiin keskiyön aurinkoa leiritulen ääressä ja valloitettiin Ruka vielä seuraavana päivänä kotimatkalla.

Seuraava vuosi on omalta osaltani täynnä odotusta. Tulevaa vuotta olen järjestellyt monta vuotta ja toivon että se tulee olemaan ikimuistoinen. Tällä hetkellä suu on vienossa hymyssä kaikesta koetusta ja ensivuoden suunnitelmista. Näillä muisteloilla ei siis muuta kuin ihanaa uutta vuotta kamulit ja palataan asialle ensi vuoden puolella!

Bosnia&Hertsegovina ja pikkuinen Pocitelj

30 km päästä Mostarista etelään löytyi pienoinen Pociteljin kylä Neretva joen varrelta. Ja koska tämä pieni nykyään lähes autio kylä on sopivasti Mostarin varrella, kuului täällä tunnin pysähdys retkiohjelmaan. Myönnän etten ollut kuullut koko Pociteljista ennen retkeä, joten ehkä tämänkin takia pysähdys oli varsin mielenkiintoinen ja tietenkin ensimmäinen pysähdys Bosnia&Hertsegovinan sisämaassa!

Nopeaa opasta kuunnellen opinkin, että tämä pieni kylä on historian saatossa sijaintinsa vuoksi ollut hyvin tärkeä puolustuskaupunki milloin missäkin sodassa. Kuitenkin viimeisimmässä pommituksessa 1990-luvun alussa kaupungin perintöä tuhottiin mittavasti, mutta kohteita on pyritty uudelleen rakentamaan UNESCO:n johdolla. Nykyään pikkuinen Pocitelj onkin siis yksi Bosnia&Hertsegovinan maailmanperintökohteista.

Bussista ulos astuessa tajusi käytännössä aika nopeaa ettei voisi eksyä, sillä koko kylässä meni vain kaksi ylöspäin viettävää pientä kivitietä. Käveltävää ja vierailtavia paikkoja olisi kuitenkin ollut enemmänkin kuin tunniksi ja itse päätin siltä istumalta, että käyttäisin oman aikani juoksemalla niin korkealle kuin ehdin vuorella sijaitsevalle linnoitukselle. Jos ei muuta niin korkealtahan näkee ainakin koko kylän!

Linnoitus, jota kohti pyyhälsin menemään rakennettiin 1400-1700 lukujen välissä suojelemaan kaupunkia. Linnoitus selvisi myös viimeisimmästä sodasta vähin vaurioin ja odottaa törrötti pientä turistia tutustumaan. Aika riitti kiipeämään vain linnoituksen toiseen päähän pienelle tornille, jossa oli hyvä huokaista ja ihailla maisemaa alas kohti kaupunkia. Kovin olivat puut eessä, mutta onneksi täällä ei tunnettu sellaisia rajoituksia ja muurin laidalle pääsi aivan hyvin kipuamaan ja nousemaan ilman minkäänlaisia turva-aitoja. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi maisemien eteen. Linnoituksen muuri olisi jatkunut ylöspäin ja kohti toista puolta kaupunkia, mutta siihen ei aikaa saanut mahtumaan. Pääasia että näki koko kylän ylhäältä käsin!

Toinen kylän tärkeä maamerkki on Sisman Ibrahim-Pasan moskeija, joka värittää myös ylhäältä näkyvää maisemaa. Moskeija on yksi ainoista Bosnia&Hertsegovinan perinteisestä Ottomaanien tyyliin rakennetuista moskeijoista ja se onkin kunnostettu täysin sodan jälkeen. Samoista puitteista löytyy muslimien uskonnollinen koulu, hamam ja kellotorni. Moskeijaan olisi ollut pääsymaksu, joten tämä nyt jäi tällä kertaa siis itseltäni näkemättä sisältä.

Mutta kokonaisuudessaan kapeat jyrkät mukulakivikadut ja historiaa huokuneet kivitalot loivat niin nätin maiseman, että olisihan tuolla kauemminkin ihan vain kävellyt ja poikennut paikallisten mummujen luona ostoksilla.Tällaiset pienet kylät kun on vain niin oma juttu.

Jos siis olet suuntaamassa rannikolta Mostariin päiväretkelle niin tässä olis esimerkiksi yks aika loistava parin tunnin pysähdyskohde strategisella paikalla kauniissa jokimaisemissa.