dubrovnik

Dubrovnikin ympärillä sisämaassa kohoaa korkeat vuoret ja koska korkeat paikat saavat kirjurin lähinnä hyppimään innosta muurilta avautuvat maisemat vanhaankaupunkiin olivat vain alkusoittoa näkymien ihastelulle ylhäältä käsin. Miksi tyytyä vain vähän korkeaan kun voi tyytyä vielä korkeampaankin?

Dubrovnikin takana kohoavan 412 metrisen Srd vuoren valloitukseen ei tarvitse edes olla vuorikiipeilijä, sillä huipulle hurauttaa muutamassa minuutissa kaapelihissillä, jonka asema löytyy helposti muurien ulkopuolelta Kralja Petra Kresimira nimisen päätien varrelta. Yhdensuuntainen lippu kustansi 70 kunaa eli noin 10 euroa, joka tuli ostettua suunnitelmissa kävellä vuorelta alas fiilistellen maisemia. Meno-paluun olisi saanut 140 kunalla ja näin ollen jos tietää käyttävänsä mennen tullen hissiä voi säästää 3 euroa.

Hississä ei ollut ruuhkaa toukokuussa ja matka oli oikein miellyttävä. Ylhäällä odotti kauniit maisemat, matkamuistomyymälä ja ravintola, joista itsellä tuli suunnattua heti maisemien pariin. Heti ensimmäiselle tasanteelle oli aivan pakko jäädä posettamaan ja fiilistelemään ennen kuin malttoi alkaa katsella ympärille.

Dubrovnikin kaupungista päin katsottuna Srd-vuoren oikealta puolelta löytyy näköalapaikka risteineen, jonka merkitys jäi itselleni hieman epäselväksi ja oikealla puolella levittäytyy Imperialin linnoituksen jämät, sekä kaunis puistoalue näkymineen. Linnoituksessa toimii tällä hetkellä museo, joka esittelee 1990-luvun alun sotaa. Tämä ei kuitenkaan kuulunut yhensuuntaisen lipun hintaan, joten näyttely jäi näkemättä.

Aava puistoalue oli koko lyhyen konsonanttirykelmän parasta antia! Näytti sille, että porukka tosiaan jämähti uuteen rakennukseen ihailemaan maisemia, sillä puistikossa kallionkielekkeillä sai seisoskella melkein yksinään nauttiessa kauas avautuvista maisemista. Sopivan kallion löytäessä oli pakko istuutua, hengähtää ja kerätä hieman voimia edessä siintävää laskeutumista varten ja olla vain vilpittömän onnellinen.

No mutta mitens se alasmeno? Kukkulalta lähtee alas siksakkia vetävä jyrkkä polku, jota pitkin oli tarkoitus vetää alas. Vähän aikaa polkua tuli yritettyä, mutta aika nopeaa todettua, että epätasainen kivinen polku ei sovellu sitten ollenkaan alasmenoon ellei halua taittaa nilkkaansa ja vyöryä potkupallon lailla alas. Tämä olisi selvästi kannattanut haikata ylös! Hätä ei ollut kuitenkaan sen näköinen, sillä google mapsin mukaan hieman etelään päin koukatessa pääsisi nätisti laskeutumaan kaupunkiin ja reitille tulisi matkaa 5 kilometriä. No mihinkään ei ollut kiire, joten tämä vaikutti aivan loistavalta suunnitelmalta.

Kuinkas sitten kävikään…? Rannikkoa myötäilevät maisemat paranivat jokaiselta askeleelta, mikä hidasti matkan etenemistä aivan huomattavasti. Samaa tahtia sisämaasta alkoi vyöryä tummat pilvet kaupungin ylle eikä aikaakaan kun sadehan sieltä tuli. Siinä sateessa kävellessä alaspäin serpentiinimutkan viedessä vuoren rinnettä kerroksen alaspäin, tuli todettua tien vievän vain moottoritielle, jossa ei ollut minkäänlaista jalkakäytävää saatika mahdollisuutta painua esim. portaita pitkin alaspäin. Muutaman kirosanan jälkeen sateen tihuttaessa ei voinut todeta kuin että ei auta kuin kävellä takaisin ylös ja hammasta purren ostaa uusi yksisuuntainen lippu kaapelihissillä alas.

Sade onneksi lakkasi ennen kuin ehti alkaakaan ja kuntoilun jälkeen Bosankan kylää sivuten vuoren huippu oli taas saavutettu. Pienen evästauon jälkeen autioilla portailla oli aika jatkaa matkaa ja vetää hissillä parissa minuutissa alas ja naurettua, kuinka helppoa olisi ollut vain suosiolla ostaa se kaksisuuntainen lippu.

Näillä kokemuksilla suosittelen siis joko ostamaan kerralla menopaluun tai haikkamaan siksak polkua ylös ja ajamaan kaapelivaunulla alas. Vuorellehan pääsee toki myös esim. taksilla tai vuokra-autolla Bosanka nimistä tietä pitkin kääntyen sieltä surullisen kuuluisalta Jadranska Cestalta. Näkymiä ei ainakaan kannata jättää välistä!

Dubrovnikin kiertää ympäri vahva muuri ja koska muurille on mahdollisuus päästä hyppimään tilaisuuttahan ei voinut jättää käyttämättä suolaisesta hinnasta huolimatta. Muureille on kolme käyntiä ympäri kaupunkia ja hintaa lipulle tuli opiskelijana (sama hinta myös lapsille ja eläkeläisille) 30 kunaa (noin 4 euroa) ja vastaavasti aikuisen lipuke olisi kustantanut 120 kunaa eli noin 17 euroa.

Muurivierailu tuli ajastettua tarkoituksella myöhäiseen iltapäivään, jotta valtavat ihmislaumat olivat ehtineet jo häipyä kaupungista ja voin sanoa, että kerrankin kannatti olla järkevä eikä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Muurin kiertämiseen kannattaa varata aikaa, juotavaa, eväitä, päähinettä ja mitä ikinä, sillä voin kuvitella kuinka kesäkuumalla aurinko porottaa just eikä melkeen ja voi viedä voimat siinä aavaa muuria ja ylämäkiä kävellessä. Ihan heikko jalkaisimmille kierrosta ei voi myöskään suositella, mutta noin muuten semmosella peruskunnolla muurit on aivan täysin haltuun otettavissa.

Oma kierros tuli aloitettua Pile-portin tuntumasta, sillä olin etukäteen lukenut siinä päässä olevan raskaimman nousun ja toki halusin nousut alkuun, jottei lopussa voimat hyydy. No täytyy todeta, että nousu ei ollut yhtään minkäänlainen verrattuna moneen muuhun nyppylään, mutta suoraan pääkadulle Placalle avautuvilla näkyvillä oli hyvä aloittaa kierros.

Pileportilta kiertosuunnaksi oli merkattu myötäpäivään menevä kierros ja näin ollen muuri vei loivasti kohti merenrantamaisemia ja siellä sijaitsevia muutamia terassipaikkoja. Lokrumin saari erottui selvästi muuten tyynestä merimaisemasta ja lämpimämmällä säällä terassilla istahtaminen ja fiilistelyhetken pitäminen olisi ollut enemmän kuin pakollista. Muurien ulkopuolelle maisemaa  jäi koristamaan mun koko kaupungin suosikkipaikka Lovricenakin linnoituksen maisemat ja pieni rantapoukama. Tällä kertaa maisema oli kiva nähdä toisesta suunnasta katsoen.

Muurin kääntyessä mereltä horisontissa alkoi pilkottaa rannikkomaisemat, sekä Dubrovnikin pieni kaupunkisatama. Samalla löytyi myös täydellinen tasanne, jossa pitää lepotaukoa ja katsella alla kaupungissa liikkuvia ihmisiä.

Loppukierros meni kävellessä rannikon puoleista muuria kuikuillen muurien sisälle ja katsellen kaupunkikuvaa korkeammista muureista. Tulipa samalla myös todettua katujen olevan todella niin kapeita, että oman kotikadunkin hahmottaminen oli yllättävän haastavaa.  Loppukierroksen parasta antia olikin ylhäältä ränsistyneiden talojen zuumailu symmetrisine kattoluukkuineen. Kun rauhassa tallaili menemään hiljentyneen kaupungin yllä ei jäänyt kyllä ollenkaan epäselväksi, miksi Dubrovnikia niin kovin kehutaan.

Dubrovnik on todella kaunis kun sitä katsoo oikeasta paikasta oikeaan aikaan

Dubrovnik ja koko eteläinen Kroatia on noussut ehdottomaksi kärkijoukkoon mitä tulee kesän lomakohteisiin. Tänäkin kesänä lentämällä pääsee suoraan Helsingistä monena päivänä viikossa suhteellisen pienellä matkustusajalla ja kohtuullisen hintaisilla lennoilla. Tämän lisäksi lähes päivittäin jonkun yhtiön suuri purtilo saavuttaa sataman ja tuo ihmisiä tutustumaan kuvan kauniiseen vanhaankaupunkiin. Voin siis ehdottomasti omalla kokemuksellani sanoa Dubrovnikin olevan in juuri nyt ja tämän myötä ajattelin aloittaa Dubrovnik höpötykseni ihan perusinfoista mitä nyt itselläni tuli viikon sisässä vastaan, jotta siellä ruudun takana matkan suunnittelu olisi edes hitusen helpompaa.

Lentokenttäliikenne

Dubrovnikin lentokenttä sijaitsee etelässä aivan Cavtatin rantakaupungin edustalla noin 20 kilometrin päässä (30min) Dubrovnikin vanhastakaupungista, että etelään jäävästä Montenegron rajasta. Autonvuokraus taitaa olla näillä seuduilla hyvin suosittua, mutta jos sitä autoa ei kuitenkaan tahdo vuokrata aina on onneksi tarjolla vaihtoehtoisia kulkumalleja!

Taksi liene kallein vaihto vaikkakaan itse en osaa tarkkaa hintaa sanoa, kun jäi kokeilematta. Sen sijaan, koska mennessä lento oli suhteellisen myöhään perillä ja pimeä oli tulossa helppo ratkaisu löytyi vuokraisännältä, joka oli nimilapun kanssa vastassa ja kuljetti muurin ovelle ja saattoi huoneistolle 30 euron hintaan. Myöhemmin pisti silmään, että muutkin matkatoimistot möivät keskustassa shuttlekyytejä juurikin tuohon samaan 30 euron hintaan eli jos privaattikyyti kiinnostaa kannattaa varata shuttle taksin sijasta ja säästää suunnilleen 10 euroa.

Palatessa kaupunki oli jo tuttu, lähtö oli päivällä ja paluu lentokentälle tuli suoritettua shuttlebussilla. Lippuja kyseiseen bussiin myydään lähes joka kojulla ja se onkin suositeltavaa ostaa etukäteen, (sillä ainakaan omalla kohdalla pysäkillä ollut luukku ei ollut auki ja lipun myynnistä itse bussin sisällä en ole ollenkaan varma). Hintaa lipulla on 40 kunaa eli noin 5 euroa. Bussi saapuu lentokentältä Pile portille ja lähtee vastaavasti kaapelivaunuhissin edessä olevalta pysäkiltä vieden suoraan kentän eteen. Bussin aikataulu menee lentojen mukaan, joten ne kannattaa tarkistaa etukäteen ettei lähdön hetkellä tule ikäviä yllätyksiä! Seuraavalla kerralla käyttäisin bussia mihin aikaan vuorokaudesta tahansa sen verran kätevä oli.

Jos 5 euroakin tuntuu liian kalliilta myös joitain paikallislinjoja kulkee lentokentän ohi päätiellä, joilla voi vielä vähän säästää tuosta hinnasta. Se, miten näitä paikallisbusseja menee ja missä ne kieputtaa en osaa omalla kokemuksellani sanoa.

Majoitus

Majoitusta on tarjolla koko Dubrovnikin alueella, mutta keskeisin hotellialue, mihin esimerkiksi suomalaiset matkanjärjestäjät tarjoaa majoitusta löytyy Lapadin niemimaalta noin 3-5 kilometrin päästä vanhastakaupungista riippuen missä päin niemimaata hotelli sijaitsee. Omalla yhden päivän kävelyn kokemuksellani Lapad itsessään vaikutti aika tylsältä ja mitäänsanomattomalta niemekkeeltä, mutta tarjoaa toki uimarantaa ja monipuolisempaa hotellitarjontaa sitä kaipaavalle. Busseja kulkee jatkuvalla syötöllä keskustaan, mutta varsinkin kesäaikaan kannattaa varautua ahtautumiseen.

Muurien sisäosista Dubrovnikin sydämestä löytyy paljon yksityisten vuokraamia huoneistoja, kuten oma nappivalinta Lucic apartments, joka oli toukokuussa vielä kaiken lisäksi mukavan edullinen (noin 50 eur yö). Toukokuussa puolet ajasta sai olla koko asunnossa aivan yksin, sai valita kauneimman kattohuoneiston ihan itse eikä melukaan kadulta ollut häiritsevä. Kesällä kuitenkin kadut voivat olla hyvinkin rauhattomia ja ilman toimivaa ilmastointia (joka Tonin kämpästä löytyi) en lähtisi edes yrittämään muurien sisälle.

Samanlaisia yksityisten vuokraamia asuntoja ja muutamia hotelleja löytyy myös pilvin pimein heti muurien ulkopuolelta kukkulalta ja pitkin rannikkoa. Muurin ulkopuolelta alle kilometrin päästä löytyy myös ranta nimeltään Banje Beach, joten jos nyt lähtisin uudelleen zuumailisin ehdottomasti majoitustarjontaa muurien ulkopuolelta jostain sopivan matkan päästä kummastakin rannasta ja vanhastakaupungista.

Hintataso

Dubrovnik on saavuttanut suuren suosion ja se näkyy valitettavasti kaupungin hinnoissa, jotka on nostettu pilviin. Kyllä meinasi itku tulla yhtenä iltana kovin nälkäisenä, kun pitsasiivustakin joutui maksamaan noin 3 euroa ja ylläolevasta ravintola-annoksesta  noin 10 euroa, joita olisi tarvittu kaksi mahani täyttämiseen. Käytännössä siis lähes kaikki on melkein Suomen hinnoissa muurien sisäpuolella ja välittömässä läheisyydessä, jonka myötä huoneistohotelli ja omat kokkaustaidot tulivat budjettilomalla tarpeeseen. Niiden parin kerran aikana ulkona syödessä ruoka oli kuitenkin tasaisen laadukasta, joten rahalla voi kuitenkin ehdottomasti odottaa saavansa vastinetta.

Ja jos ruoka oli kallista niin samoin oli kyllä niiden muutaman nähtävyydenkin hinnat vedetty pilviin. Muurilla kävelystä aikuinen sai nimittäin pulittaa 120 kunaa eli noin 17 euroa, joka on kyllä itsestäni jo melkoinen riistohinta! Itse opiskelijakorttia vilauttamalla sain lipun kuitenkin lasten ja eläkeläisten kanssa samaan hintaan 30 kunalla, joka on noin 4 euroa. Ja jos maksoi muurilla kävely niin maksoi myös kaapelihissi Srd kukkulalle, josta yhdensuuntaisesta matkasta vuoren huipulle sai pulittaa 10 euroa. Kumpikin ovat kuitenkin todellakin käymisen arvoisia paikkoja, joista kirjoittelen myöhemmin lisää.

Dubrovnikiin ei siis kannata lähteä pienimmällä budjetilla varsinkin jos haluaa edes vähän fiilistellä muurien sisässä paikallisia ruokia tai vaikkapa nauttia lasillisen salaisissa rannikkobaareissa.

Paikallisliikenne lähialueille ja kauemmas

Paikallisbusseja suhaa edes takaisin koko eteläisen rannikon pätkällä ja paikallisbussit tarjoaakin hyvän tavan lähteä katselemaan lähiseutuja. Itse kävin lentokentän kupeessa Cavtatin rantakaupungissa, jonne busseja meni tunnin välein ja yhden suuntainen lippu kustansi 25 kunaa (noin 3,5 euroa) ja oli ehdottomasti hintansa väärti. Ainakin kaapelihissin edessä olevalla pysäkillä oli hyvät aikataulut esillä busseista.

Kauemmaksi (splitiin, zagrebiin…) bussivuoroja menee vähän vuodenajasta riippuen muutamia päivässä. Nämä lähtevät pääbussiasemalta, mutta enempää en osaa sanoa, sillä itse ei näillä tullut matkustettua. Sen sijaan tuli todettua, että julkiset yhteydet naapurimaihin rajan taa ovat kaikin tavoin käsittämättömän surkeat. Katsoin itse vuoroja Trebinjeen ja Mostariin ja samalla tuli todettua ettei näihin pääse ainakaan toukokuussa millään omatoimiselle päivämatkalle.

Sesonkiaikaan kesällä laivaliikenne on myös vilkasta (riippuen toki hieman kohteesta) niin rannikkokaupunkien (esim. Cavtat ja Split), että saarten (esim. Lokrum, Korcula, Elafinitin saaret…) välillä ja tarjoaa ihan omanlaisensa perspektiivin näkymiin. Reittilaivamatkat ovat kalliimpia kuin paikallisbussit esimerkiksi Cavtatiin (40-50 kunaa suunta, mikä on noin 6 eur), mutta kesähelteillä voivat olla melkoinen pelastus. Lähisaarille järjestetään myös paljon valmiita päiväretkiä.

Päiväretkikohteita

– Lokrum

– Mostar, Bosnia&Hertsegovina

– Kotor, Montenegro

Näitä on tullutkin tässä jo listattua kiitettävästi, mutta olkoon nyt loppuun vielä kertaus opintojen äiti. Itse yllätyin suuresti kuinka surkea lomakohde Dubrovnik onkaan omatoimisesti toteutettavien päiväretkien puolesta autottomalle ainakin vielä off seasonina toukokuussa. Näin ollen vain päiväretket Lokrumin saarelle, että pieneen lähikyliin olivat mahdollisia, kun edes lauttoja muille saarille ei kulkenut säännöllisesti vielä toukokuussa!?

Järjestettyjä retkiä myydäänkin sitten sen edestä ja kun on valmis laittamaan vähän enemmän rahaa pääsee oikeastaan minne tahansa. Suosituimpana retkitarjonnassa vilkkuivat retket naapurimaihin Montenegron Kotoriin ja Budvaan, sekä erilaiset variaatiot Bosnia ja Hertsegovinan Mostariin. Rakastuin niin kovin Montenegron maisemiin (klik postaukseni) ja lomatunnelmaan viime vuonna, että pitäisin kyllä tuota retkeä ihan ehdottomana (vaikka vielä enemmän suosittelisin kyllä suuntaamaan ihan kokonaan keulan Montenegroon ja käymään mielummin Dubrovnikissa sen päiväreissun). Mostarin reissu tuli nyt itse koettua ja oli kyllä jokaisen 45 euronsa arvoinen.

Toisena retkitarjonnassa on paljon erilaisia meri- ja saariretkiä esimerkiksi Elafinitin saarille, Korculaan ja Mljetiin, joilla pääsee katselemaan Kroatian kaunista saaristoa. Melojia näkyi myös lähivesissä ja näyttivät tekevän retkiä läheiselle Lokrumille, jos hieman aktiivisempi ote merielämään kiinnostaa. Ja Game of Thronesin faneille oli toki tarjolla itse kaupungissa vaikka minkälaista teema kaupunkikierrosta ja ohjelmaa.

Vaikka Dubrovnik jättikin ehkä laajempana kokonaisuutena maksuineen ja surkeine yhteyksineen itseni hieman pettyneeksi, voitte tulla seuraavissa postauksissa kuitenkin huomaamaan, että onhan se toki ihan älyttömän kaunis ja kuvauksellinen kaupunki lähiseutuineen, jota ei kannata missään nimessä jättää kokonaan välistä liikkuessa nuilla seuduilla. Toivottavasti näin alkuun näistä oli kuitenkin jotain hyötyä reissua suunnitteleville ja mielelläni täydennän tätä listausta, jos ja kun tässä kuitenkin ilmenee joitain puutteita. 😀

Lisättävää tai korjattavaa? 🙂 

Terkkuja Dubrovnikista eteläisestä Kroatiasta! Loma alkaa olla puolivälissä ja täällä ailahtelevien säiden kourissa on ollut aikaa ajatella ja muodostella monenlaisia havaintoja ja mielipiteitä tästä tämän hetkisestä sanoisinko trendikohteesta.

1. Kämppä on ihana ullakkohuoneisto muurien sisäpuolella aivan Dubrovnikin ytimessä.

2. Dubrovnikin kaupunki on viihtyisä iltaisin kun päiväkävijät katoavat katukuvasta, eikä tällä hetkellä eletä minkään kunnan sesonkia

3. Vastaavasti aamu yhdeksästä lähtien meno muurien sisällä on sietämätöntä ja tämän turistirumban katsominen päivästä toiseen on päässyt latistamaan fiiliksiä vähän koko kaupungista. Sitä on tullut monet kerrat mietittyä, kuinka täyttä täällä on sitten kesän kuumimpina kuukausina.

4. Dubrovnikin viihtyisin paikka on löytynyt muurien ulkopuolelta Lovrijenacin linnoituksen juurelta, johon on pitänyt päästä fiilistelemään joka ilta muureille päin avautuvaa maisemaa.

5. Toukokuun säät voivat olla vaihtelevia. On satanut vettä, ukkostanut, heittänyt rakeita niin että aamulla pääkadulla on ollut lumikasa, myrskynnyt ja toisaalta enimmäkseen tärkeillä hetkillä on ollut tyyntä, aurinkoista ja lämmintä. Ulos lähtiessä on täytynyt varautua _kaikkeen_, sillä säät ovat vaihtuneet kuin nappia painamalla.

En oikein vielä tiedä mitä mieltä tästä kaupungista olen, mutta vielähän tässä ehtii hioa ajatuksia ja mielipiteitä. Nyt loppuloman aion kuitenkin edelleen nauttia ihan joka hetkestä ja palaan tarkemmin asialle sitten kotoa. Siihen asti reissua voi seurata parhaiten snäpistä @kaksulii ja instan kautta @kaksuli.